Kun tänne olen muutenkin lässyttänyt henk.koht. juttujani niin votta vuk. Laitetaan tämäkin katsaus.
Ensimmäinen maaginen kokemukseni energioineen ja tiedostamisineen kontrektisoi 19-vuotiaana ajatuksen siitä että olen ollut edellisessä elämässä katolinen munkki (olin tosin tällä kannalla intuitiivisesti jo lapsena).
Jossakin vaiheessa kiinnostuin näkemyksestä että ihmiskunnan yliluonnolliset kyvyt olisivat fyysistä ja henkistä perimää menneeltä superihmisten rodulta, olkoon tämä nyt sitten avaruudesta tai vain kadonneesta kulttuurista. Arvelin että jos saisi tietää totuuden "heistä" voisi kenties saada heidän kykynsäkin käyttöönsä.
Leikittelin ajatuksella että Jeesus olisi ollut tuon ammoisista ajoista geeniperimässämme vaikuttaneen "jumalien" heimon jälkeläinen, jossa perimä vaikutti puhtaampana kuin meissä muissa. Minua ärsytti kovasti että uskovaisille Jeesus oil pelkkä määkivä karitsa ja hänestä oli tehty kiiltokuva, idoli ja epäjumala. Yhtälailla ärsytti myös se kaikki karmea mikä oli tehty hänen nimissään - muistoni mukaan myös minun rakkaimmalleni noin 600 v sitten.
Muutama vuosi sitten Akateemiseen tulvahti jos joitakin mielenkiintoisia kirjoja joita luin hiki hatussa, ja päästyäni netin ihmemaailmaan aloin kampanjoida siitä että Jeesus ei ole sitä mitä uskovaiset hänen kulloinkin olettavat tai toivovat olevan. Ei jumala, ei rankaisija etc.
Sitten tuli tämä "Da Vinci -koodi", jota en ole edes lukenut, mutta jonka jälkeen Jeesuksesta on tullut sellainen muotimärehdittävä että minua ei enää jaksa kiinnostaa mikään Jeesusta käsittelevä...
Muutamia vuosia sitten koin eräänlaisen antiuskoontulon, jossa yhtäkkiä tiedostin että kristinuskolla ei ole minuun enää mitään valtaa siten että ottaisin edes pienen pienenä mahdollisuutena sen että uskovaiset ovatkin oikeassa.
Mutta vielä on se Jeesus. Minusta tuntuu että hänestäkin pitää päästä eroon. Kaikki spekulointi ja kaikki jumalien, maagisten kykyjen ynnämuiden juttujen kanssa näperöinti tuntuu jo niin turhalta. Jotenkin kypsyin täydellisesti kun avasin kirjastossa Ultran ja siinäkin käytiin sitä Da Vinci -koodia läpi ja osoitettiin että mikä kaikki siellä on väärin. Sehän on perkele romaani!
Minusta tuntui että nyt riitti. En kestä enää. En halua kuulla Jeesuksesta hevon sitä enkä tätä, en ajatella enkä arvuutella mihin hän kykeni ja mitä salattua tietoa hänellä oli, oliko naimisissa vai pyörittikö peräti kokonaista haaremia...
Kuin pisteeksi vielä pisteen perään näin viime yönä unta, jossa olin kaikessa rauhassa kävelemässä kun joku matami tarrasi minua käteen. Hän kuljetti minut jonkin ikävän tehtaan tykö ja kysyi että otanko Jeesuksen vastaan. Ilme hänellä oli tuikea ja äkäisehkö. Pelotti puhua suoraan. Enpä siis uskaltanutkaan sanoa että EN OTA. Mutta sanoin että minulla on jo oma uskonnollinen vakamukseni. Sanoin että sitä on vaikea kuvailla, mutta buddhalaisuus liippaa sitä lähinnä, ja buddhalainen on myös mieheni. Tantta oli hyvin epäilevän näköinen, ja sanoi että kyseessä on ohimenevä välivaihe. Sanoin että tuskinpa vaan kun minulla on ollut sama vakaumus noin 10-vuotiaasta ja miksikään ei ole muuttunut. Olisin selvittänyt asiaa vielä enemmänkin, mutta nainen sanomatta mitään meni töihinsä siinä tehtaassa jonka sisätiloihin olimme päätyneet. Paikka oli hyvin ankea ja ruma, ja poistuin sieltä. Ulkona tapasin mieheni, jolle kerroin naisesta.
Taisinpa olla kiusaajan kynsissä, mutta vaikuttaa siltä että kaikki on parhainpäin.
Minun osaltani se Jeesus voi nyt ainakin jonkin aikaa olla, minä sain tarpeekseni. Maailmassa on NIIN paljon muutakin! Tietysti jos se Jeesus haluaa tulla magiaa opettamaan, niin teretulemast. Mutta vähän epäilen kyllä että hän, jos olemassa, pääsisi ikinä niiden paksujen harha-ajatusten muurien läpi joita koko länsimainen ihmiskunta on puskenut vuosisatoja pystyyn.
Liekö sitten Buddhalla yhtä vaikeaa. Tuskin, koska hänen ympärillään uskotaan että hän meni jo eikä takaisin tule.
Ensimmäinen maaginen kokemukseni energioineen ja tiedostamisineen kontrektisoi 19-vuotiaana ajatuksen siitä että olen ollut edellisessä elämässä katolinen munkki (olin tosin tällä kannalla intuitiivisesti jo lapsena).
Jossakin vaiheessa kiinnostuin näkemyksestä että ihmiskunnan yliluonnolliset kyvyt olisivat fyysistä ja henkistä perimää menneeltä superihmisten rodulta, olkoon tämä nyt sitten avaruudesta tai vain kadonneesta kulttuurista. Arvelin että jos saisi tietää totuuden "heistä" voisi kenties saada heidän kykynsäkin käyttöönsä.
Leikittelin ajatuksella että Jeesus olisi ollut tuon ammoisista ajoista geeniperimässämme vaikuttaneen "jumalien" heimon jälkeläinen, jossa perimä vaikutti puhtaampana kuin meissä muissa. Minua ärsytti kovasti että uskovaisille Jeesus oil pelkkä määkivä karitsa ja hänestä oli tehty kiiltokuva, idoli ja epäjumala. Yhtälailla ärsytti myös se kaikki karmea mikä oli tehty hänen nimissään - muistoni mukaan myös minun rakkaimmalleni noin 600 v sitten.
Muutama vuosi sitten Akateemiseen tulvahti jos joitakin mielenkiintoisia kirjoja joita luin hiki hatussa, ja päästyäni netin ihmemaailmaan aloin kampanjoida siitä että Jeesus ei ole sitä mitä uskovaiset hänen kulloinkin olettavat tai toivovat olevan. Ei jumala, ei rankaisija etc.
Sitten tuli tämä "Da Vinci -koodi", jota en ole edes lukenut, mutta jonka jälkeen Jeesuksesta on tullut sellainen muotimärehdittävä että minua ei enää jaksa kiinnostaa mikään Jeesusta käsittelevä...
Muutamia vuosia sitten koin eräänlaisen antiuskoontulon, jossa yhtäkkiä tiedostin että kristinuskolla ei ole minuun enää mitään valtaa siten että ottaisin edes pienen pienenä mahdollisuutena sen että uskovaiset ovatkin oikeassa.
Mutta vielä on se Jeesus. Minusta tuntuu että hänestäkin pitää päästä eroon. Kaikki spekulointi ja kaikki jumalien, maagisten kykyjen ynnämuiden juttujen kanssa näperöinti tuntuu jo niin turhalta. Jotenkin kypsyin täydellisesti kun avasin kirjastossa Ultran ja siinäkin käytiin sitä Da Vinci -koodia läpi ja osoitettiin että mikä kaikki siellä on väärin. Sehän on perkele romaani!
Minusta tuntui että nyt riitti. En kestä enää. En halua kuulla Jeesuksesta hevon sitä enkä tätä, en ajatella enkä arvuutella mihin hän kykeni ja mitä salattua tietoa hänellä oli, oliko naimisissa vai pyörittikö peräti kokonaista haaremia...
Kuin pisteeksi vielä pisteen perään näin viime yönä unta, jossa olin kaikessa rauhassa kävelemässä kun joku matami tarrasi minua käteen. Hän kuljetti minut jonkin ikävän tehtaan tykö ja kysyi että otanko Jeesuksen vastaan. Ilme hänellä oli tuikea ja äkäisehkö. Pelotti puhua suoraan. Enpä siis uskaltanutkaan sanoa että EN OTA. Mutta sanoin että minulla on jo oma uskonnollinen vakamukseni. Sanoin että sitä on vaikea kuvailla, mutta buddhalaisuus liippaa sitä lähinnä, ja buddhalainen on myös mieheni. Tantta oli hyvin epäilevän näköinen, ja sanoi että kyseessä on ohimenevä välivaihe. Sanoin että tuskinpa vaan kun minulla on ollut sama vakaumus noin 10-vuotiaasta ja miksikään ei ole muuttunut. Olisin selvittänyt asiaa vielä enemmänkin, mutta nainen sanomatta mitään meni töihinsä siinä tehtaassa jonka sisätiloihin olimme päätyneet. Paikka oli hyvin ankea ja ruma, ja poistuin sieltä. Ulkona tapasin mieheni, jolle kerroin naisesta.
Taisinpa olla kiusaajan kynsissä, mutta vaikuttaa siltä että kaikki on parhainpäin.
Minun osaltani se Jeesus voi nyt ainakin jonkin aikaa olla, minä sain tarpeekseni. Maailmassa on NIIN paljon muutakin! Tietysti jos se Jeesus haluaa tulla magiaa opettamaan, niin teretulemast. Mutta vähän epäilen kyllä että hän, jos olemassa, pääsisi ikinä niiden paksujen harha-ajatusten muurien läpi joita koko länsimainen ihmiskunta on puskenut vuosisatoja pystyyn.
Liekö sitten Buddhalla yhtä vaikeaa. Tuskin, koska hänen ympärillään uskotaan että hän meni jo eikä takaisin tule.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tietoinen Kristuksen Hengen hylkääminen on hirvittävän vakava asia ja lopullinen,,kai peruuttamaton oma valinta (jos se on tietoinen).
Mustan magian harjoittajan on kiellettävä Kristus Itsessään saadakseen ne voimat käyttöön jotka eivät palvele hyvää.
Kun musta velho viimeisessä, korkeimmassa (eli alimmassa) vihkimyksessään lopullisesti luopuu Korkeimmasta, luopuu hän samalla omasta Syvimmästä Itsestään Kristuksen Hengestä itsessään.
Silloin tuo henki palaa takaisin Isän helmaan, ja musta velho on yksin minuutensa/egon "elukan" kanssa.
Minuus on ajassa syntynyt, minuus voi ajassa kuolla.
Kun musta maagikko viimeisessä vihkimyksessään vannoo kiroavansa hengen ja siten sysää Vapahtajan ainiaaksi luotaan, on hän tietoisesti lausunut oman tuomionsa.
Eli se on "syntiä henkeä vastaan" jota ei anneta anteeksi teon luonteen vuoksi.
Siis kysymys on erittäin vakavasta asiasta,,jos ajattelet sitä tältä kantilta kun kerroin.
Varmaan tiedät mistä puhut, mutta valitsemasi tilanne on väärä.
Puhun siitä kun tutkittuaan ja harrastettuaan jotain juttua, tässä Jeesus-tarinaa, alkaa olla sitä niin kurkkuaan myöten täynnä että oksettaa.
En puhunut siitä Itsestä jonka minä kuten sinäkin oletan löytyvän jokaisesta elävästä olennosta, jos ei tietoisena niin vaihtelevassa määrin tiedottomana. Tätä Itseä voi kutsuu Kristukseksi, jumalminäksi, hengeksi, Buddha-luonnoksi (jos oikein olen ymmärtänyt), kuolemattomaksi osaksi itseään, tosiolemukseksi, sisimmäkseen.
Sitä eli Itseäni en ole hylkäämässä enkä edes usko että sitä voi hylätä vaikka kuinka yrittäisi.
Eikä tapanani ole kiroilla ketään tai mitään, mitä nyt tietysti sihahtaa veetä ja hoota ja sitä sun tätä jos sattuu jotain kun tapahtuu, kuten että esim. lyö jalkansa pöydänjalkaan.
Joten ollos huoleton.
>>>Tietoinen Kristuksen Hengen hylkääminen on hirvittävän vakava asia ja lopullinen,,kai peruuttamaton oma valinta (jos se on tietoinen).>Mustan magian harjoittajan >musta velho >Minuus on ajassa syntynyt, minuus voi ajassa kuolla.> vannoo kiroavansa hengen ja siten sysää Vapahtajan ainiaaksi luotaan, on hän tietoisesti lausunut oman tuomionsa.
No hyvä että olet "harrastuksiisi" kyllääntynyt,,niin minäkin joskus,,tosin nämä asiat eivät ole minulle harrastusta tai ajanvietettä vaan minulle olemisen peruste.
Minun viittaukseni mustan-magian harjoittajan viimeisellä tasolla tapahtuvaan vihkiytymiseen ja "kaikkien siltojen polttamiseen takanaan" ei tietysti ollut sinulle henkilökohtaisesti tarkoitettu,,,maagigot tuskin pyörivät kehuskelemassa täällä taitojaan (joita ei todellisuudessa varmaan täällä olevilla ole)vaan se oli vain varoituksen sana ,, että nämä asiat ovat pitkälle vietynä todella lopullisia.
"Val" muista sinua rakastetaan ja muista ja koeta myös itse rakastaa,,rakkaudelle G216.
Juu, rakastellaan vaan kaikki toisiamme. xD
Höh,,?
? Onko näin käynyt ?!?!?!? naurattaa noi jutut ;): Hauskaaa lukea !!!!! Jatkakaa vaan satujanne... !! Ainakin me normaaliälyiset ihmiset saamme nauraa !!! :) Lisää... !!!!!!
Sori jos loukkasin . Mut oikeasti. Miten voitte uskoa tuollaiseen. Tuotahan voi verrata kristin uskoon. USkotte tollaista vaikka ette ole ikinä nähneet mitään yliluonnollista..
Eli siis gurujen haukkuminen on samaa kun kristinukso ja yliluonnollinen?!!
Et loukannut, teit vain parhaasi antaaksesi itsestäsi typerän vaikutelman, joten anteeksipyyntöön ei ole mitään syytä.
Mutta mitähän uskonkappaleita ja yliluonnollista mahdoit viestistäni löytää? Itse en löydä siitä muuta kuin pyrkimyksen käyttää sellaista kieltä, jota uskon keskustelukumppanin (joka yllätys yllätys ei halunnut keskustella) parhaiten ymmärtävän. Joten kysy tarkemmin jos joku ihmetyttää, niin voin vastata ja mahdollisesti hälventää ennakkoluulojasi.