Sielu synkempi syvintä yötä
on ikuisuuksia ollut
helvetin esikartanossa
ottajaansa odottamassa
ei sitä tahtoisi kukaan omistaa
itsekään ei se haluaisi
kirottua olemassaoloaan
enää jatkaa
päästetä ei sitä helvettiin
ei taivaaseen, paratiisiin
porteilla se saa huutaa
loputonta kaipaustaan
-TS-
sanotaan että elämällä on aina jokin tarkoitus
kohtalottaret punovat verkkoonsa jokaisen unelman, toiveen
jokikisen teon, minkä ihmiset tekevät
näin sanotaan tai kenties halutaan uskoa
itse en halua, tai haluan mutta en kykene uskomaan
elämäni lanka leijuu ajattomassa tyhjyydessä
sen unelmat, toiveet, elämää suuremmat tunteet katoavat
jättämättä mitään jälkeä rotumme tietoisuuteen
jokainen sen ajatus syntyy kuolleena kylmään kehtoon
siellä epätoivoisesti haparoiden tyjyyttä
haen toista lankaa, joka sen täyttäysi valolla
silti yhä jään yksin
pieneksi pimeäksi tähdeksi, äärettömässä avaruudessa
itkien verisiä kyyneleitä, jotka katoavat vielä niitä katsellessa
huutaen suruani harmaassa maailmassa
jossa ei ole tähtiä, ei aurinkoa, ei hopeista kuuta
onko liikaa kaivata, että olisin voinut olla osa
ajatonta elämän verkkoa
kivensiru virran rannalla
21.9.03 -TS-
enkeleitä kasvoillasi, povellasi, lantiollasi
hymyillen arvoituksellista hymyä sinun huulillasi
pienin siivin nostavat hoikkaa kättäsi, asettaen sen poskelleni
hiljaa kuiskaavat mielessäni, vielä lausumattomia lauseitasi
kuljettaen käsissään kuvia sinun ajatuksistasi
minun nähtäväkseni
avaavat portin minun sieluuni, sinun antamallasi avaimella
vai ovatko no ne nahkasiipisiä pieniä piruja, minun hulluudestani
kuka tietää? kuka edes välittää?
23.9.03 -TS-
kuljetan kättä kasvoillani, silmieni yli huulilleni
koko ajan ihmetellen, tämäkö minä olen?
en voi rauhoittua, on pakko tietää lisää
koskea lihaa luiden päällä, kysyä käsiltä mitä ne näkevät
hyväillä toisia kasvoja, toisia huulia, kuin omiani
mutta niin vieraita
enemmän, vielä enemmän on tiedettävä
hiveltävä niskaa, selän kaarta, kaulaa
onko tämäkin minua vai toista?
onko tämä kaikki yhtä sielua, yhtä ruumista?
vai kaksi erillistä olentoa
jos meitä on kaksi, kumpi on minua kumpi toista?
23.9.03 -TS-
on ikuisuuksia ollut
helvetin esikartanossa
ottajaansa odottamassa
ei sitä tahtoisi kukaan omistaa
itsekään ei se haluaisi
kirottua olemassaoloaan
enää jatkaa
päästetä ei sitä helvettiin
ei taivaaseen, paratiisiin
porteilla se saa huutaa
loputonta kaipaustaan
-TS-
sanotaan että elämällä on aina jokin tarkoitus
kohtalottaret punovat verkkoonsa jokaisen unelman, toiveen
jokikisen teon, minkä ihmiset tekevät
näin sanotaan tai kenties halutaan uskoa
itse en halua, tai haluan mutta en kykene uskomaan
elämäni lanka leijuu ajattomassa tyhjyydessä
sen unelmat, toiveet, elämää suuremmat tunteet katoavat
jättämättä mitään jälkeä rotumme tietoisuuteen
jokainen sen ajatus syntyy kuolleena kylmään kehtoon
siellä epätoivoisesti haparoiden tyjyyttä
haen toista lankaa, joka sen täyttäysi valolla
silti yhä jään yksin
pieneksi pimeäksi tähdeksi, äärettömässä avaruudessa
itkien verisiä kyyneleitä, jotka katoavat vielä niitä katsellessa
huutaen suruani harmaassa maailmassa
jossa ei ole tähtiä, ei aurinkoa, ei hopeista kuuta
onko liikaa kaivata, että olisin voinut olla osa
ajatonta elämän verkkoa
kivensiru virran rannalla
21.9.03 -TS-
enkeleitä kasvoillasi, povellasi, lantiollasi
hymyillen arvoituksellista hymyä sinun huulillasi
pienin siivin nostavat hoikkaa kättäsi, asettaen sen poskelleni
hiljaa kuiskaavat mielessäni, vielä lausumattomia lauseitasi
kuljettaen käsissään kuvia sinun ajatuksistasi
minun nähtäväkseni
avaavat portin minun sieluuni, sinun antamallasi avaimella
vai ovatko no ne nahkasiipisiä pieniä piruja, minun hulluudestani
kuka tietää? kuka edes välittää?
23.9.03 -TS-
kuljetan kättä kasvoillani, silmieni yli huulilleni
koko ajan ihmetellen, tämäkö minä olen?
en voi rauhoittua, on pakko tietää lisää
koskea lihaa luiden päällä, kysyä käsiltä mitä ne näkevät
hyväillä toisia kasvoja, toisia huulia, kuin omiani
mutta niin vieraita
enemmän, vielä enemmän on tiedettävä
hiveltävä niskaa, selän kaarta, kaulaa
onko tämäkin minua vai toista?
onko tämä kaikki yhtä sielua, yhtä ruumista?
vai kaksi erillistä olentoa
jos meitä on kaksi, kumpi on minua kumpi toista?
23.9.03 -TS-
Vastaukset 1
Vanhimmat
ovat tosi hyviä, varsinkin pidin kahdesta viimeisimmästä. Toivottavasti saamme nähdä runojasi vielä lisää.