Minulla oli kissa 6 vuotta sitten. Se oli ihan valkoinen ja kiltti.
Se tuli minulle kun tätini joutui sairaalaan ja kuoli. Kissa ei ekana pitännyt lapsista, mutta kyllä se leikki sitten lapsien kanssa pienen totuttelun jälkeen.
Yhtenä aamuna kun olin lähdössä kotoa tavallisesti kissa maukaisi kamalalla tavalla. Menin katsomaan niin sen takajalka ei ottannut päälle. Se roikkui vain maassa. Lähdin kotoa surumielin. Äitini vei kissan lääkäriin.
Kotiin tultuani kysyin miten kissani voi. Äiti sanoi että se piti lopettaa. Silloin purskahdin itkuun. Eteisessä oli pahvilaatikko. Äiti pyysi että katsoisin laattikkoon. Kun katsoin näin: kissani kuoleena. Äiti oli pyytännyt että saisimme haudata sen pihallemme.
Nytten se on kasvimaalamme hauta. Haudan päällä on kukkia. Kun kirjoitan tätä niin tippa on linsissä. En voi koskaan unohtaa sitä päivää. Eikä minun pidäkkään. Sillä tiedän että välitin siintä ja välitän.
Äitini kertoi:
Lääkäri oli antannut kissan kotiin ekana ja antoi lääkkeitä ja pyysi soittamaan jos tulisi jotain. Pari tuntia se oli kotona ja sit alkoi taas kamala kipu. Äitinin vei sen lääkäriin ja lääkäri kertoi että on hoito. Jossa kissa jouduttaisiin jättämään sinne letkuihin. Sen jalka ei olisi pakosti koskaan parantunut. Äitini silloin päätti ettei hän halua kissaa pitää kivussa ja pyysi lopetus piikkiä. Kissa nukahti äitini kainaloon.
Kissani ei pitännyt olla sylissä ja pelkäsi vieraita ihmisiä. Kissa olisi ollut pelossa kuitenkin siellä lääkärissä.
Kun kissani nukahti oli pöytä lainehtunut vedestä. Kissan sydän ei toiminnut hyvin ja oli keukkoihin tullut kertymään vettä. Jos kissa olisi nukahtanut pää alaspäin niin se olisi tukehtunut veteen.
Toivon ettei kenenkään tarvii tavata tuota tilannetta. Se on kamalaa...
Se tuli minulle kun tätini joutui sairaalaan ja kuoli. Kissa ei ekana pitännyt lapsista, mutta kyllä se leikki sitten lapsien kanssa pienen totuttelun jälkeen.
Yhtenä aamuna kun olin lähdössä kotoa tavallisesti kissa maukaisi kamalalla tavalla. Menin katsomaan niin sen takajalka ei ottannut päälle. Se roikkui vain maassa. Lähdin kotoa surumielin. Äitini vei kissan lääkäriin.
Kotiin tultuani kysyin miten kissani voi. Äiti sanoi että se piti lopettaa. Silloin purskahdin itkuun. Eteisessä oli pahvilaatikko. Äiti pyysi että katsoisin laattikkoon. Kun katsoin näin: kissani kuoleena. Äiti oli pyytännyt että saisimme haudata sen pihallemme.
Nytten se on kasvimaalamme hauta. Haudan päällä on kukkia. Kun kirjoitan tätä niin tippa on linsissä. En voi koskaan unohtaa sitä päivää. Eikä minun pidäkkään. Sillä tiedän että välitin siintä ja välitän.
Äitini kertoi:
Lääkäri oli antannut kissan kotiin ekana ja antoi lääkkeitä ja pyysi soittamaan jos tulisi jotain. Pari tuntia se oli kotona ja sit alkoi taas kamala kipu. Äitinin vei sen lääkäriin ja lääkäri kertoi että on hoito. Jossa kissa jouduttaisiin jättämään sinne letkuihin. Sen jalka ei olisi pakosti koskaan parantunut. Äitini silloin päätti ettei hän halua kissaa pitää kivussa ja pyysi lopetus piikkiä. Kissa nukahti äitini kainaloon.
Kissani ei pitännyt olla sylissä ja pelkäsi vieraita ihmisiä. Kissa olisi ollut pelossa kuitenkin siellä lääkärissä.
Kun kissani nukahti oli pöytä lainehtunut vedestä. Kissan sydän ei toiminnut hyvin ja oli keukkoihin tullut kertymään vettä. Jos kissa olisi nukahtanut pää alaspäin niin se olisi tukehtunut veteen.
Toivon ettei kenenkään tarvii tavata tuota tilannetta. Se on kamalaa...
Vastaukset 3
Vanhimmat
kauheeta! voi sua raukkaa!:(
se oli varmaan kauheeta!=(((((((
ps.jos koittaisit ottaa toisen kissan!:)
(eihän se tietenkään vanhaa korvaa):::::::(((((((
tsemppiä sinne!:D
Minulla on toinen kissa. Rakastan sitä, mutta kaipaan silti sitä edellistä. Eikä minusta siinä ole mitään pahaa jos kaipaan lemmikkiäni. Samalla tavalla kun kaipaatte sukulaisia niin samalla tavalla minäkin kaipaan entistä perheenjäsentä.
jaaaaa! tottakai saat kaivata entistä perheenjäsentä! eikä siinä ole häpeämistä! =)