Millainen todellisuus oikeasti on ja miten se tuotetaan?

Putin & Shoiku syndrooma?

"B. tuntuu kehittelevän kvantti-idealismia."

Ei oikeastaan vaan lähinnä yritän kehitellä sellaista todellisuuden mallia joka pyrkii ottamaan huomioon kaiken mahdollisen kokemuksen eli myös mm. ja esim. ns. "yliaistillisen" kokemuksen kuten kontrolloidun kaukokatsomisen jota harjoitettiin ja tutkittiin sotilallisiin tiedustelutarkoituksiin liittyen kylmän sodan aikana 1970 luvulta 1990-luvulle salaisina projekteina ja jota oli myös ainakin jossain muodossa harjoitettu jo tuhansia vuosia kaikissa tunnetuissa kulttuureissa ja tämä nykyinen dogmaattinen umpimielisyys on noussut valta-asemaan vasta vimeisen 150 vuoden eli äärimmäisen lyhyen nykyisenkaltaisen "tieteen" historian myötä.

Tuo kaukatsominen (crv, srv ja muut variaatiot) on metodologisesti jo niin pitkälle kehittynyttä että sen tuloksien perusteella voi päätellä nykyiset ajan ja avaruuden hahmotukset ovat selkeästi virheellisiä koska kokeeneelle kaukokatsojalle on aivan yhtä helppoa siirtyä ajasta toiseen kuin paikasta toiseen ja se prosessi tehdään aina sokkona tietämättä kohdetta esim. tietokoneen arpomina koordinaatteina etukäteen laaditusta joukosta potentiaalisia kohteita.

Tuo crv prosessi onnistuu myös niin että se kaukokatsominen voidaan suorittaa jo ennen sitä koneen arpomista mikä voi viitata jonkinlaiseen retrokausaalisuuteen vaikka todellisuudessa kyse voi olla jonkinlaisesta epälineaarisesta ajan ja paikan linkityksistä toisiinsa.

"Tietoisena B-aaltofunktiona havaitseva B sentään romahtaa ihmiseksi ja voi kirjoitella havaintojaan meille tavallisille materiakappaleille."

Ns "materia" on oikeastaan todellisuuden kolmiulotteisuutta joka on länsimaisen kulttuurievoluution kautta vähitellen vakiintunut myös fysiikkatieteen default hahmotukseksi vaikka minusta se on suurin piirtein samantapainen hahmotusvirhe kuin ns. litteän maan teoretisoinnit.

Minun ja useimpien muiden välinen ero johtunee siitä että en koskaan täydellisesti sisäistänyt enkä omaksunut sitä ns. virallista maailmankuvaa mitä kaikki institutionaalinen koulutus pyrkii kaikille "ohjelmoimaan" vaan olin kiinnostunut jo hyvin nuorena kaikesta sellaisesta mikä ei sopinut tuohon ns. "viralliseen" muottiin.

Todellisuus näyttää pikemminkin sekä ajan että avaruuden osalta olevan hyvin vahvasti epälineaarinen mihin viittaa esim. kvanttifysiikan tuntema lomittumisilmiö ja jos sen epälineaarisuuden kykenee tiedostamaan ja hyväskymään niin varsinkin suhteellisuusteorioihin perustuva tiede kaukovaikutuskammoineen vaikuttaa väärin hahmoteltuna.

Jos tieteen perusongelmat ovat jo siellä kokemusten perushahmotusten tasolla niin ne vaikuttavat kaikkeen mahdolliseen teorianmuodostukseen

"Aikaanhan tekstisi mukaan ei ole, mutta rohkenen olettaa sitä sen verran, että kysyisin miten dinojen aikakaudella tämä havaitsija, mittalaite ja mittaus oikein toimivat."

Tarkoitin lähinnä sitä että aika ja avaruus ovat molemmat väärin hahmotettuja tavallaan kulttuurievoluution kelpoisuusvaatimusten sanelemina vähän samalla tavalla kuin darwinistinen luonnonvalinta (=ainoa oikea komponentti evoteoriassa) optimoituu kelpoisuuteen (elossapysymiseen ja lisääntymiseen) eli olemassaolevia auktoriteetteja ja perinteitä hännystelemällä menestyy institutionaalisella uralla paremmin kuin esim. rehellisesti ja itsenäisesti vastavirtaan ajattelemalla & omaan kokemukselliseen verifiointin tukeutumalla. On paljon helpompaa olla ns. "papukaija" muiden mukana mediaa ja auktoriteetteja myötäillen.

Nykyinen paikka & aikakäsitys on tyypilliseen "mutkat suoraksi" insinöörityyliin matematisoimisen helpottamiseksi pelkistetty 3d+1t malliin minkä kanssa periaatteessa monet nykyiset fysiikan kaavat ovat ristiriidassa koska niissä todellisuudessa sovelletaan hyperdimensionaalisia malleja (esim. Hilbert -avaruus) jolloin tavallaan saadaan siirrettyä spekulatiivinen filosofointi tieteissä piiloon suurelta yleisöltä matemaattisen munkkilatinan taakse.


"Vaikka joillakin dinoilla oli tiedostuksen osia, petodinot, ne kuitenkaan eivät sellaisenaan täytä havaitsijan ja mittalaitteen määritelmää."

Niin nykyisen hyvin fragmentoituneen todistusaineiston pohjalta pääteltynä.

Lukemattomien toisistaan riippumattomien kaukonäköprojektien perusteella kuitenkin näyttää siltä että sekä reptiilikeho että humanoidikeho on yleisiä ja vallitsevia ainakin tässä galaksissa kaikilla teknisesti kehittyneillä sivilisaatioilla ja niiden molempien edustajia on vaikuttanut tämän planeetan historiassa ja myös nykyään vaikkakin suurelta yleisöltä piilossa. Hyvin samanlainen kuva välittyy myös useimpien muinaisten kulttuurien säilyneistä kirjoituksista jotka akateemisessa yhteisössä pääsääntöisesti tulkitaan pelkiksi myyteiksi koska nitä on hankalaa yhdistää vallitsevaan viitekehykseen.


===>

===>


"Jotkut ovat sanoneet, että gravitaatio romahduttaa aaltofunktion,eli sellaisenaan se olisi jo mittaus."

Köpistulkinnassa on aaltofunktion romahdus. Oma tämänhetkinen kantani on että ne aallot eivät romahda vaan pikemminkin se hiukkastila on aina havaitsijan tuottama superpositio jossa keskenään konstruktiiviset aaltopaketit vahvistavat toisiaan jolloin muodostuu samalla ns. klassisen fysiikan kokemusmaailma.

Gravitaation taas hahmotan T. Beardenin gravitobiologisen mallin mukaisesti ikäänkuin seisovaksi aallioksi joka tuottaa kaikki fysikaaliset objektit ja periaatteessa auringot & mustat aukot ovat epälineaarisia viiveettömiä väyliä epälokaaliin dimensioon jonka kautta voi matkustaa ja siirtää energiaa lähes viiveettä eli tavallaan jonkinlaista makrolomittumista.

"Tietoisuus vielä puuttuu dinoasetelmassa."

Oma kantani on että ns. erilaistumaton kvanttityhjiö on suhteessa ihmishavaitsijaan destruktiivisessa aaltointerferenssissä eli se on täynnä informaatiota ja energiaa jotka liittyvät aina toisiinsa ja kehittyneemmissä muodoissaan ovat sitä mitä kutsutaan "tietoisuudeksi" tai aktiiviseksi informaatiokis tai Bohmin implisiittiseksi järjestykseksi.

Sama perusidea oli myös muinaisessa alkemiassa jossa ns. materia prima oli aineen hienoin olomuoto josta kaikki erilaistuminen ja maailmankaikkeuden evoluutio alkaa ja johon se myös palautuu syklisesti esim. hindukosmologian mukaan.

"Ellet sitten väitä ettei dinoaikakautta ollut silloin olemassa, vaan myöhemmät havainnot ovat luoneet sen."

Vaikka olenkin sitä mieltä että ns. menneisyys on muokattavissa esim. luomalla sen kanssa konstruktiivinen interferenssi niin kokonaisjärjestelmä ei koskaan voi olla loogisesti ristiriitainen eli ne mahdolliset muutokset voivat olla melko pieniä ja ne "löydetään" tulevaisuudessa joka on myös olemassa muokattavissa olevana aaltofunktiona jonka kanssa voi vuorovaikuttaa samoin kuin sen "menneisyyden" kanssa.

Kaikki aika ja kaikki paikat eli avaruus ovat koko ajan olemassa mutta havaitseminen voi kerrallaan keskittyä vain yhteen hetkeen ja yhteen paikkaan konstruktiivisen interferenssin kautta.

Myös "vähän" spekuloiden eli itse en suhtaudu asioihin usko-epäusko dialektiikan kautta vaan otan erilaisia hahmotelmia tarkempaan tarkasteluun ilman ennakkoluuloja ja asenteita ja tutkin sitten ovatko ne ideat jatkokehittelyn arvoisia ja sen suhteen suunnistan intuitioni avulla ja olen aika harvoin huomannut olevani ainakaan pitkiä aikoja väärillä jäljillä.

Itse en (toisin kuin Olli aikoinaan) pyri mitenkään dominoimaan ja täyttämään tätä palstaa vaan silloin tällöin melko harvakseltaan kirjoittelen jotain jonka ainakin itse koen mielenkiintoiseksi vaikka se voi tuntua useimpien mielestä melko provosoivalta vaikka toisaalta se on usein ainoa keino aktivoida muita keskusteluun eikä sekään enää toimi koska SIWOTI- taktiikka on tehokkaampaa jos ei kykene ns. "voittamaan" väittelyitä millään tasolla paitsi ad-hominemiin sortumalla ... ;D

B

Jos kuu ja sen puute on olemassa Fockin avaruudessa, niin voidaan eri tavalla sanoa, että se konstruoituu jos todennäköisyystapahtumat jostain tulevat ja miehittävät kuun olemisen. Vain keskenään vaikuttavat tilat siirtyvät miehittämään muut. Sen jälkeen on olemassa lisää valoa varten olevia Fock-tiloja, jotka lähettävät meille kuuksi muodostettavaa tietoa. Tässä on oleellista, että kuukin on yhteensopiva miehittääkseen niitä.

Periaatteessa kaikki saa olla matemaattisesti samaa aaltofunktiota tai Fock-avaruuden tuloa, vaikka ei koskaan ole mahdollisuutta vuorovaikuttaa sen yhdestä osasta toiseen. Tämä on vain keskenään riippumattoman informaatiojoukon keräämistä yhteen objektiin (mitä se on vain nimeltään).

B:
"Ei ole myöskään olemassa mitään aikaa eikä avaruutta havaitsijoista riippumatta. Havainnot ovat aina vuorovaikutusta eli interferenssiä ja myös varsinkin ajattelu/intentio voi olla hyvin voimakasta ja myös vahvasti todellisuutta muokkaavaa ja tuottavaa vuorovaikutusta."

Esityksesi on tässä puutteellinen, koska et ole kertonut, mitä vuorovaikutukset ovat. Jos joudut sanomaan selityksessäsi, että vuorovaikutuksessa menee aikaa tai siinä mennään avaruuden yli, niin olet heti väärässä.

B:
"Se mikä on jollekin havaitsijalle olematonta tarkoittaa sitä että sen "olemattoman" aaltofunktio ja havaitsijan aaltofunktio muodostavat keskenään toisensa kumoavan destruktiivisen interferenssin ja vastaavasti "olemassaoleva" tarkoittaa konstruktiivista interferenssiä."

Yhden objektin aaltofunktioon ei saa tuottaa yhtään destruktiivisia tai konstruktiivisia muutoksia, jos ne eivät kumoa toisiaan ja säilytä funktion integroitua amplitudin neliötä eli sitä, että todennäköisyys jonkin mahdollisuudelle olemiselle on aina olemassa eikä enempää kuin 1. Fock-tiloille tämä ei tarkoita, etteikö yksi hiukkanen hajoa moneksi hiukkaseksi jne.. Dekonstruktiivinen interferenssi esiintyy aaltofunktiossa siis vain pienillä alueilla, ja samalla kertaa toisilla alueilla siihen ilmestyy konstruktiivinen interferenssi. Tätä ei tiedä vielä siitä, että funktion muoto muuttuu tämän kaltaiseksi, koska funktiota saa muuttaa kaikkiin muotoihin sanomatta sitä minkään interferenssiksi. Ja interferenssi on kyseessä vain, kun on varma siitä ja esittänyt sen, että kyseessä on tietty hajotelma osafunktioihin. Kvanttifysiikan aaltofunktio, joka on yksi hiukkanen, ei ole aina fysiikan alue, missä osafunktiot merkitsevät paljon. Toisin kuin klassinen kenttäteoria, missä esim. koko universumi tai jopa kaikki huoneen tapahtumat on annettu kuviteltavaksi täksi kentäksi.

Jos jokin muu muodostaa aaltofunktioon nämä interferenssi-muunnokset, tämä aaltofunktio on ollut vuorovaikutuksessa tämän toisen asian kanssa. Kun aallot muuttuvat muiksi kuin yleensä, tästä asiasta jää myös joskus jälkiä mittalaitteisiin.

Onko aaltofunktio sinusta esim. hiukkanen, koska ei missään ole ollut hiukkasia, jotka näkyvät vain tietyille ihmisille?

B:
"Esim. valoa nopeampi siirtyminen paikasta ja ajasta toiseen voidaan toteuttaa näennäisestä ajasta ja sijainnista täysin riippumatta muokkaamalla siirrettävän kohteen aaltofunktiota toisenlaiseksi niin että se kykenee vuorovaikuttamaan sellaisen kohteen kanssa jonka kanssa normaaalisti muodostetaan vain heikko tai olematon konstruktiivinen interferenssi."

Tässä ei tarvitse olla muiden näkemien hiukkasten ulottumattomissa, vaan riittää se, että objektin todennäköisyysjakauman jokin olematon alue vahvistuu. Kun todennäköisyysjakauma on määritelty avaruudessa, se ei ole avaruudesta riippumaton. Muutoin se, että putoat katosta lattiaan, on yhtä avaruudesta riippumatonta (ilman GR:ää), koska siinäkin vain siirrät paikkaasi avaruudessa, jolla ei ole mitään, millä tukkia tietäsi eikä se työnnä sinua alemmaskaan.

Kun kaikki on energian värähtelyä, niin tämän aaltofunktion muokkaus tarkoittaa energian antamista sille. Tunneloituminen johonkin kauas (tyhjiön läpi siten, että jokin mittaa sinut kaukana olevaan paikkaan) voi olla nopeaa, mutta epätodennäköistä. Kun sitä todennäköisyyttä kasvatetaan, kyseessä on aaltofunktion eräänlaisen keskusmassan eli suurimman köntin siirtäminen kohti paikkaa, mihin halutaan tunneloitua. Ei ole muita objekteja, ja liikkuvia asioita, eikä energioita kuin tämä aaltofunktion köntin siirtäminen. Ja kun sitä aletaan näin siirtää se siirtyy hivuttamalla kaiken välissä olevan läpi. Ja niin se näyttää siltä kuin hiukkaselle annettaisiin vauhtia ja sen voi nähdä liikkuvan kohti haluttua paikkaa silmilläkin, mikä ei vastaa tunneloitumista. Energian antaminen missään määrässä ei tuota valonnopeutta kyseiselle funktiolle. Jos sanoo, että asioita voi muokata siten, että niiden todellisuus ei ole niin kuin se äsken oli vaan yhtäkkiä aivan jotain muuta, niin tästä ei ole kyse QM:ssä ja samaa voi yhtä hyvin ehdottaa biljardipallofysiikassa: muokkaa vain palloja toisenlaiseksi.

2

Anonyymi kirjoitti:

Jos kuu ja sen puute on olemassa Fockin avaruudessa, niin voidaan eri tavalla sanoa, että se konstruoituu jos todennäköisyystapahtumat jostain tulevat ja miehittävät kuun olemisen. Vain keskenään vaikuttavat tilat siirtyvät miehittämään muut. Sen jälkeen on olemassa lisää valoa varten olevia Fock-tiloja, jotka lähettävät meille kuuksi muodostettavaa tietoa. Tässä on oleellista, että kuukin on yhteensopiva miehittääkseen niitä.

Periaatteessa kaikki saa olla matemaattisesti samaa aaltofunktiota tai Fock-avaruuden tuloa, vaikka ei koskaan ole mahdollisuutta vuorovaikuttaa sen yhdestä osasta toiseen. Tämä on vain keskenään riippumattoman informaatiojoukon keräämistä yhteen objektiin (mitä se on vain nimeltään).

B:
"Ei ole myöskään olemassa mitään aikaa eikä avaruutta havaitsijoista riippumatta. Havainnot ovat aina vuorovaikutusta eli interferenssiä ja myös varsinkin ajattelu/intentio voi olla hyvin voimakasta ja myös vahvasti todellisuutta muokkaavaa ja tuottavaa vuorovaikutusta."

Esityksesi on tässä puutteellinen, koska et ole kertonut, mitä vuorovaikutukset ovat. Jos joudut sanomaan selityksessäsi, että vuorovaikutuksessa menee aikaa tai siinä mennään avaruuden yli, niin olet heti väärässä.

B:
"Se mikä on jollekin havaitsijalle olematonta tarkoittaa sitä että sen "olemattoman" aaltofunktio ja havaitsijan aaltofunktio muodostavat keskenään toisensa kumoavan destruktiivisen interferenssin ja vastaavasti "olemassaoleva" tarkoittaa konstruktiivista interferenssiä."

Yhden objektin aaltofunktioon ei saa tuottaa yhtään destruktiivisia tai konstruktiivisia muutoksia, jos ne eivät kumoa toisiaan ja säilytä funktion integroitua amplitudin neliötä eli sitä, että todennäköisyys jonkin mahdollisuudelle olemiselle on aina olemassa eikä enempää kuin 1. Fock-tiloille tämä ei tarkoita, etteikö yksi hiukkanen hajoa moneksi hiukkaseksi jne.. Dekonstruktiivinen interferenssi esiintyy aaltofunktiossa siis vain pienillä alueilla, ja samalla kertaa toisilla alueilla siihen ilmestyy konstruktiivinen interferenssi. Tätä ei tiedä vielä siitä, että funktion muoto muuttuu tämän kaltaiseksi, koska funktiota saa muuttaa kaikkiin muotoihin sanomatta sitä minkään interferenssiksi. Ja interferenssi on kyseessä vain, kun on varma siitä ja esittänyt sen, että kyseessä on tietty hajotelma osafunktioihin. Kvanttifysiikan aaltofunktio, joka on yksi hiukkanen, ei ole aina fysiikan alue, missä osafunktiot merkitsevät paljon. Toisin kuin klassinen kenttäteoria, missä esim. koko universumi tai jopa kaikki huoneen tapahtumat on annettu kuviteltavaksi täksi kentäksi.

Jos jokin muu muodostaa aaltofunktioon nämä interferenssi-muunnokset, tämä aaltofunktio on ollut vuorovaikutuksessa tämän toisen asian kanssa. Kun aallot muuttuvat muiksi kuin yleensä, tästä asiasta jää myös joskus jälkiä mittalaitteisiin.

Onko aaltofunktio sinusta esim. hiukkanen, koska ei missään ole ollut hiukkasia, jotka näkyvät vain tietyille ihmisille?

B:
"Esim. valoa nopeampi siirtyminen paikasta ja ajasta toiseen voidaan toteuttaa näennäisestä ajasta ja sijainnista täysin riippumatta muokkaamalla siirrettävän kohteen aaltofunktiota toisenlaiseksi niin että se kykenee vuorovaikuttamaan sellaisen kohteen kanssa jonka kanssa normaaalisti muodostetaan vain heikko tai olematon konstruktiivinen interferenssi."

Tässä ei tarvitse olla muiden näkemien hiukkasten ulottumattomissa, vaan riittää se, että objektin todennäköisyysjakauman jokin olematon alue vahvistuu. Kun todennäköisyysjakauma on määritelty avaruudessa, se ei ole avaruudesta riippumaton. Muutoin se, että putoat katosta lattiaan, on yhtä avaruudesta riippumatonta (ilman GR:ää), koska siinäkin vain siirrät paikkaasi avaruudessa, jolla ei ole mitään, millä tukkia tietäsi eikä se työnnä sinua alemmaskaan.

Kun kaikki on energian värähtelyä, niin tämän aaltofunktion muokkaus tarkoittaa energian antamista sille. Tunneloituminen johonkin kauas (tyhjiön läpi siten, että jokin mittaa sinut kaukana olevaan paikkaan) voi olla nopeaa, mutta epätodennäköistä. Kun sitä todennäköisyyttä kasvatetaan, kyseessä on aaltofunktion eräänlaisen keskusmassan eli suurimman köntin siirtäminen kohti paikkaa, mihin halutaan tunneloitua. Ei ole muita objekteja, ja liikkuvia asioita, eikä energioita kuin tämä aaltofunktion köntin siirtäminen. Ja kun sitä aletaan näin siirtää se siirtyy hivuttamalla kaiken välissä olevan läpi. Ja niin se näyttää siltä kuin hiukkaselle annettaisiin vauhtia ja sen voi nähdä liikkuvan kohti haluttua paikkaa silmilläkin, mikä ei vastaa tunneloitumista. Energian antaminen missään määrässä ei tuota valonnopeutta kyseiselle funktiolle. Jos sanoo, että asioita voi muokata siten, että niiden todellisuus ei ole niin kuin se äsken oli vaan yhtäkkiä aivan jotain muuta, niin tästä ei ole kyse QM:ssä ja samaa voi yhtä hyvin ehdottaa biljardipallofysiikassa: muokkaa vain palloja toisenlaiseksi.

2

Lue lisää

Vuorovaikuttaminen kaukana olevan hiukkasen kanssa ei ole jotain, mikä mahdollistaa nopean siirtymisen sinne. Pikemminkin ensin on siirryttävä, jotta vuorovaikutus tapahtuu. Ja vaikka olisi olemassa vuorovaikutus, joka saa välittömästi tapahtua mahdollisimman kovaa miten kaukaa hyvänsä, niin sekin vain tuuppaisi täällä olevaa ja pysyvää aaltofunktiota jollain tavalla, niin että se esim. hajoaa täällä pieniin palasiin, kun toinen objekti on sellainen, että sen luonakin voisi hajota pieniin palasiin. Jos ajattelee että kaikki on energian värähtelyä, jne. kuten äsken, niin silloin tämän kaukana olevan objektin pitää antaa energiansa sille, että aaltofunktion palasia tai koko könttiä siirretään hiljaa täältä vähän lähemmäksi sinne (vaikka suunta voi olla vapaa).

B:
"Khan-video
Näennäisesti tästä seuraa arkiajattelun kannalta melko paradoksaalisia seurauksia eli esim. jos minulla
on 2 euron kolikko vasemmassa kädessäni ja siirrän sen oikeaan käteen niin kyseessä ei tarkkaan ottaen ole enää sama kolikko koska sen kolikon aaltofunktio ei ole enää sama kun sen paikan vaihdon jälkeen."

Tuossa videossa ei ole kyseessä kvanttiobjekti, ja sen oppeja tulee käyttää vain klassisille kentille, joita siinä on yksi kappale.

Fockin-tiloille on siten, että siinä aaltofunktion kehitystä ajassa ei aina ole. Sen sijaan jos siirrät jotain jostain johonkin, voidaan sanoa, että muutetaan koordinaatistoa, kuvaajaa ja mennään nimeltään aivan toiseen mutta samanlaiseen kompleksilukuavaruuteen ja siellä olevaan aaltofunktioon, jota ei ole koskaan muokattu mitenkään. Samalla sanoen ettei edellistä aaltofunktiota ja sen avaruutta ole miehitetty enää.

Mainitsemalla Fockin-avaruuden tai edes Hilbertin avaruuden (mitä Khan-kentällä ei ole, mutta missä myös voi 'miehittää' yhden suunnan tavallisen tilan todennäköisyys-amplitudilla ja antaa muiden suuntien olla tyhjinä ikuisesti), voisi olla jotain mahdollisuuksia edetä tästä seuraavaan kappaleeseen.

B:
"Tavallaan kaikki ajallis-paikallinen on "ikuisesti" olemassa vähän samaan tyyliin kuin ns. relativistisesssa blokkiuniversumissa vaikkakin silti muokattavissa eikä mikään koskaan katoa vaan maailmankaikkeus tavallaan "laajenee" sitä mukaa kun sinne tietoisten kokijoiden kautta tuotetaan jatkuvasti uutta sisältöä ja tapahtumia eikä mikään ole staattista."

Blokkiuniversumin (joka voi olla Euklidinen ja haastaa nykyistä establishmnenttiä) ei ole pakko olla olemassa ikuisesti. Se voi olla sekunnin paksuinen. Jolloin on paljon esim. hiukkasten paikkojen yhdistelmiä, joita blokki ei koskaan käytä. Ikuisessakin tapauksessa voi olla paljon käyttämättömiä asioita, jos blokki mieluiten toistaa samaa kaavaa.

Jos ei tarkoiteta mitään äskeisen kaltaista, niin väitätkö myös voivasi sanoa jonkin kompleksilukufunktion, jota ei vielä ollut olemassa mahdollisuutenakaan? Tai voitko tehdä muokkauksen kompleksifunktioiden mahdollisuuksiin? Jos et tee näin, niin silloin et ole välttämättä kiinnostunut niin paljon esim. energian värähtelyistä kuin olet makrofyysistä kokoonpanoista joiden vaihtelu on tärkeämpää kuin mikään rakenteellinen muutos. Jotkut fysiikan perusteet ovat jo hyviä luomaan loputtomasti erilaisia hiilipohjaisen elämän tarinoita.

B:
"Einsteinin relativistiset teoriat voivat toimia kuten Newtonin mallitkin käytännön tieteen ja tekniikan tasolla mutta käytännössä kaikki todellisuus on aina havaitsijakeskeistä ja havaitsijoiden tuottamaa jolloin myös esim. vapaan tahdon olemassaolon tiedostaminen mahdollistaa melkein minkä tahansa asian realisoitumisen kunhan se on loogisesti ristiriidatonta. Vain mielikuvitus on rajana!"

Sanoit ensimmäisessä kappaleessa, että tämä on ominaista klassiselle fysiikalle, ja että sen takia siitä ei tarvitse välittää. (Olet usein erimieltä kaikesta ja tulkitset eli kuvittelet itsellesi minkälaisen teorian tahansa mihin tahansa sopivaksi, ja sen takia) olet mahdollisesti tulkinnut klassisen fysiikan siihen muotoon, että on klassista fysiikkaa toteuttaa ajattelijoiden tahtoa. Sitä varten et tarvinnut mitään QM:ään tai myöskään vapaaseen tahtoon viittaavaa. Jos samaan aikaan pätee, että klassista fysiikkaa ei ole ja on vain värähtelyt, niin tämä ei vielä kerro, mitä mieltä varsinaisesti olet, ja lisäksi tarvittaisiin todistus siitä, että tällainen klassinen sekaannus sellaisena, kuin sinä sen näet, tulee siitä, mitä sanot värähtelyksi. Koska tieteessä sitä ei tunneta edes tulkitsemattomalle klassiselle fysiikalle niin hyvin.

3

Anonyymi kirjoitti:

Vuorovaikuttaminen kaukana olevan hiukkasen kanssa ei ole jotain, mikä mahdollistaa nopean siirtymisen sinne. Pikemminkin ensin on siirryttävä, jotta vuorovaikutus tapahtuu. Ja vaikka olisi olemassa vuorovaikutus, joka saa välittömästi tapahtua mahdollisimman kovaa miten kaukaa hyvänsä, niin sekin vain tuuppaisi täällä olevaa ja pysyvää aaltofunktiota jollain tavalla, niin että se esim. hajoaa täällä pieniin palasiin, kun toinen objekti on sellainen, että sen luonakin voisi hajota pieniin palasiin. Jos ajattelee että kaikki on energian värähtelyä, jne. kuten äsken, niin silloin tämän kaukana olevan objektin pitää antaa energiansa sille, että aaltofunktion palasia tai koko könttiä siirretään hiljaa täältä vähän lähemmäksi sinne (vaikka suunta voi olla vapaa).

B:
"Khan-video
Näennäisesti tästä seuraa arkiajattelun kannalta melko paradoksaalisia seurauksia eli esim. jos minulla
on 2 euron kolikko vasemmassa kädessäni ja siirrän sen oikeaan käteen niin kyseessä ei tarkkaan ottaen ole enää sama kolikko koska sen kolikon aaltofunktio ei ole enää sama kun sen paikan vaihdon jälkeen."

Tuossa videossa ei ole kyseessä kvanttiobjekti, ja sen oppeja tulee käyttää vain klassisille kentille, joita siinä on yksi kappale.

Fockin-tiloille on siten, että siinä aaltofunktion kehitystä ajassa ei aina ole. Sen sijaan jos siirrät jotain jostain johonkin, voidaan sanoa, että muutetaan koordinaatistoa, kuvaajaa ja mennään nimeltään aivan toiseen mutta samanlaiseen kompleksilukuavaruuteen ja siellä olevaan aaltofunktioon, jota ei ole koskaan muokattu mitenkään. Samalla sanoen ettei edellistä aaltofunktiota ja sen avaruutta ole miehitetty enää.

Mainitsemalla Fockin-avaruuden tai edes Hilbertin avaruuden (mitä Khan-kentällä ei ole, mutta missä myös voi 'miehittää' yhden suunnan tavallisen tilan todennäköisyys-amplitudilla ja antaa muiden suuntien olla tyhjinä ikuisesti), voisi olla jotain mahdollisuuksia edetä tästä seuraavaan kappaleeseen.

B:
"Tavallaan kaikki ajallis-paikallinen on "ikuisesti" olemassa vähän samaan tyyliin kuin ns. relativistisesssa blokkiuniversumissa vaikkakin silti muokattavissa eikä mikään koskaan katoa vaan maailmankaikkeus tavallaan "laajenee" sitä mukaa kun sinne tietoisten kokijoiden kautta tuotetaan jatkuvasti uutta sisältöä ja tapahtumia eikä mikään ole staattista."

Blokkiuniversumin (joka voi olla Euklidinen ja haastaa nykyistä establishmnenttiä) ei ole pakko olla olemassa ikuisesti. Se voi olla sekunnin paksuinen. Jolloin on paljon esim. hiukkasten paikkojen yhdistelmiä, joita blokki ei koskaan käytä. Ikuisessakin tapauksessa voi olla paljon käyttämättömiä asioita, jos blokki mieluiten toistaa samaa kaavaa.

Jos ei tarkoiteta mitään äskeisen kaltaista, niin väitätkö myös voivasi sanoa jonkin kompleksilukufunktion, jota ei vielä ollut olemassa mahdollisuutenakaan? Tai voitko tehdä muokkauksen kompleksifunktioiden mahdollisuuksiin? Jos et tee näin, niin silloin et ole välttämättä kiinnostunut niin paljon esim. energian värähtelyistä kuin olet makrofyysistä kokoonpanoista joiden vaihtelu on tärkeämpää kuin mikään rakenteellinen muutos. Jotkut fysiikan perusteet ovat jo hyviä luomaan loputtomasti erilaisia hiilipohjaisen elämän tarinoita.

B:
"Einsteinin relativistiset teoriat voivat toimia kuten Newtonin mallitkin käytännön tieteen ja tekniikan tasolla mutta käytännössä kaikki todellisuus on aina havaitsijakeskeistä ja havaitsijoiden tuottamaa jolloin myös esim. vapaan tahdon olemassaolon tiedostaminen mahdollistaa melkein minkä tahansa asian realisoitumisen kunhan se on loogisesti ristiriidatonta. Vain mielikuvitus on rajana!"

Sanoit ensimmäisessä kappaleessa, että tämä on ominaista klassiselle fysiikalle, ja että sen takia siitä ei tarvitse välittää. (Olet usein erimieltä kaikesta ja tulkitset eli kuvittelet itsellesi minkälaisen teorian tahansa mihin tahansa sopivaksi, ja sen takia) olet mahdollisesti tulkinnut klassisen fysiikan siihen muotoon, että on klassista fysiikkaa toteuttaa ajattelijoiden tahtoa. Sitä varten et tarvinnut mitään QM:ään tai myöskään vapaaseen tahtoon viittaavaa. Jos samaan aikaan pätee, että klassista fysiikkaa ei ole ja on vain värähtelyt, niin tämä ei vielä kerro, mitä mieltä varsinaisesti olet, ja lisäksi tarvittaisiin todistus siitä, että tällainen klassinen sekaannus sellaisena, kuin sinä sen näet, tulee siitä, mitä sanot värähtelyksi. Koska tieteessä sitä ei tunneta edes tulkitsemattomalle klassiselle fysiikalle niin hyvin.

3

Lue lisää

B:
"Fysikaaliset objektit ovat tavallaan jähmettyneitä ajatusmuotoja koska mitään ns. ainetta ei oikeasti ole vaan kaikki on energiaa ja värähtelyjä ja niiden loputtomia erilaisia vuorovaikutuksia."

Tunnetko yhtään fysikaalista objektia, jonka värähtely/energia eli ajatus on jähmettynyt? Vai etkö tunne fysikaalisten objektien värähtelyä lainkaan?

B:
"Kun ns. aineesta poistaa rakenteen eli energeettisen informaation niin jäljelle ei jää mitään eli oikeasti Einsteinin kaava E=mc2 ei pidä paikkaansa koska massaa ei ole vaan energiaa vapautuu kun rakenteeseen sidottu informaatio vapautuu."

Sano yksi aineen rakenne. Jotta se olisi jäljellä esim. tässä keskustelussa. Sen on parempi olla rakenteempi rakenne kuin tieto siitä, että jos 'informaatio' ei ole 'vapautunut', se antaa kappaleelle (tai itselleen ja suuremmalle kappaleelle) inertian.

B:
"Entropia tarkoittaa sitä että aineen rakenteen pohjalla oleva ajatusmuotti edellyttää jatkuvaa ylläpitoa säilyttääkseen olemassaolonsa."

Onko entropia olemassa erikseen energian värähtelyn lisäksi? Mikä ylläpitää ajatusmuottia, ja onko muotti olemassa erikseen ja sen ylläpitäjä? Mitä jos nämä ovatkin energeettistä informaatiota ja niiden entropia kasvaa, koska niitä ei pidetä yllä, koska ei ole mitään erikseen pitämässä?

Miten iso asia avaruuden mitoissa on tämä 'aineen rakenne' tai paljonko se vaatii ensin ainetta (siihen vaaditun aineen toinen rakenne?), koska miksi entropia voi esiintyä sitä vähentävänä asiana, jos entropia on kuin makrofysiikkaa?

4

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Fysikaaliset objektit ovat tavallaan jähmettyneitä ajatusmuotoja koska mitään ns. ainetta ei oikeasti ole vaan kaikki on energiaa ja värähtelyjä ja niiden loputtomia erilaisia vuorovaikutuksia."

Tunnetko yhtään fysikaalista objektia, jonka värähtely/energia eli ajatus on jähmettynyt? Vai etkö tunne fysikaalisten objektien värähtelyä lainkaan?

B:
"Kun ns. aineesta poistaa rakenteen eli energeettisen informaation niin jäljelle ei jää mitään eli oikeasti Einsteinin kaava E=mc2 ei pidä paikkaansa koska massaa ei ole vaan energiaa vapautuu kun rakenteeseen sidottu informaatio vapautuu."

Sano yksi aineen rakenne. Jotta se olisi jäljellä esim. tässä keskustelussa. Sen on parempi olla rakenteempi rakenne kuin tieto siitä, että jos 'informaatio' ei ole 'vapautunut', se antaa kappaleelle (tai itselleen ja suuremmalle kappaleelle) inertian.

B:
"Entropia tarkoittaa sitä että aineen rakenteen pohjalla oleva ajatusmuotti edellyttää jatkuvaa ylläpitoa säilyttääkseen olemassaolonsa."

Onko entropia olemassa erikseen energian värähtelyn lisäksi? Mikä ylläpitää ajatusmuottia, ja onko muotti olemassa erikseen ja sen ylläpitäjä? Mitä jos nämä ovatkin energeettistä informaatiota ja niiden entropia kasvaa, koska niitä ei pidetä yllä, koska ei ole mitään erikseen pitämässä?

Miten iso asia avaruuden mitoissa on tämä 'aineen rakenne' tai paljonko se vaatii ensin ainetta (siihen vaaditun aineen toinen rakenne?), koska miksi entropia voi esiintyä sitä vähentävänä asiana, jos entropia on kuin makrofysiikkaa?

4

Lue lisää

B:
"2. Hugh Everetin monimaailmateoria pitää... "

Tässä kohdassa voi olla kyseessä myös jokin idea, missä väitetään olevan esim. kolmen mahdollisuuden kvanttiobjekteja. Mutta niiden mittaukset näyttävät aina vain kahta. Ja sillä tavalla, että mittaus ja aine ei katoa, vaan jokin näistä kahdesta tulee aina mittauksessa näkyviin. Tässä ei minusta ole mitään loogisempaa ja toimivampaa saavutettavissa, jos mieluiten ajattelee sen mittauksen olevan MWI-mittaus eikä muiden tulkintojen mukainen. Näissä jälkimmäisissä ei olisi myöskään mikään välttämättömyys poistaa superpositioita kolmanteen tilaan, kun koko universumi yhdessä on siitä tietämätön. Jos se poistetaan, niin varsinkin silloin huomaa että muista tulkinnoista olisi poimittava aina jokin deterministinen selitys, missä jokin ohjaa romahduksen pois kolmannesta tilasta. Samoin kuin jokin ohjailisi MWI-korreloitumista pois tästä kolmannesta.

5

"Myös ei-klassinen fysiikka on useiden havaitsijoiden eri tavalla näkemä asia. ."

Havaitseminen ja varsinkin sen kunkin havaitsijan kokeman havainnon ilmaisu luonnollisella tai millä tahansa kielellä on hyvin kulttuurisidonnaista eli jos ei ole olemassaolevaa käsitettä joillekin havainnon aspekteille niin sitä ei edes kyetä tunnistamaan ja jokainen yksilö on jo lajityypillisesti ja kulttuurievoluution kautta ehdollistunut tyypillisesti tunnistamaan vain hyvin kapean alueen kaikesta aistien tasolla kokemastaan puhumattakaan alitajuisesta tiedostamisesta. Eri eliölajit kykenevät myös havaitsemaan erilaisen kaistan näkyvästä valosta ja sama koskee myös kuuloaistia eli jo eri eliölajien tasolla kyky havaita asioita voi olla hyvin erilaista ja kattaa erilaisia taajuuksia siitä kokonaisinformaatiota minkä kanssa ne ylipäätänsä kykenevät jollain tasolla vuorovaikuttamaan kehomme käyttövälineiden anturien kautta.

"Klassiset kentät ovat värähtelyjä ja aaltoja, mutta ne eivät ole kvanttifysikaalisia. Pitäisi olla aina jotain 'näistä erikseen mainittua', jotta tiedettäisiin, mikä todellisuus on kyseessä. Lisäksi klassiset kentät ovat ne, mitkä interferoivat itseään, kun taas kvanttikentille itsensä kanssa tai edes aaltofunktiolle se ei todellakaan ole riittävä käsite."

Klassinen fysiikka on approksimaatio kvanttifysiikasta jota ei myöskään hyvin todennäköisesti vieläkään ymmärretä läheskään täydellisesti vaan hyvin alkeellisella tasolla jossa yritetään yleistää esim. hiukkaskiihdytinkokeiden tuloksia kattamaan kaikki mahdollinen kvanttitasolla.



"Onko kiinteys olemassa erikseen? Erikseen siitä, että kaikki on energian värähtelyä, jonka pitäisi olla kaikki? Onko 'havaitsijoiden seuraukset' olemassa erikseen?..."

Esim. kiinteys yms. "käsinkosketeltavat" konkreettiselta tuntuvat kokemukset syntyvät nimenomaan eliön kehon kollektiivisen aaltofunktion tai aaltopaketin ja sen kanssa vuorovaikuttavan kohteen keskinäisten aaltojen interferensseistä jolloin nimenomaan eliön rajapinnan (esim. ihon) rakenteen aaltopaketti "resonoi" esim. pöydän, kynän, näppäimistön pintarakenteen aaltopaketin kanssa.

Havaitsija tavallaan syntyy jokaisessa mahdollisessa aaltojen värähtelyiden vuorovaikutuksessa vaikka se ei ns. fysikaalisen aineen tasolla olekaan siinä määrin rakenteellisesti kehittynyttä että sitä voisi kutsua jonkinlaiseksi yksilölliseksi havaitsijaksi joka voi syntyä vasta sitten kun siihen kokonaisuuteen lisätään rakenteita jotka mahdollistavat takaisinkytkentöjä suhteessa niihin vuorovaikuktuksiin jolloin syntyy sellaista mitä voi kutsua älykkyydeksi (esim. termostaatti).

Esim. ihmisen ja näppäimistön välisessä kokemuksessa ihmisen "kehokoneen" tai käyttövälineen rakenne ja hänen on informaation integroitumisen tasolla paljon monimutkaisempi ja kehittyneempi kuin näppäimistön rakenne vaikka tavallaan se näppäimistökin kokee alkeellisella tasolla sen että sen näppäimiä painellaan (:D)

Tietoinen havaitsija on lähinnä jonkinlainen pohjimmiltaan epälokaali "avatar" ns. hienompien energioiden tasolla kun taas fysikaalisella tasolla korkeintaan mekaanisuus ja automaattisuus on mahdollisia ilman sitä "avataria" eli yksilöllistynyttä tietoisuutta jossa informaation integraatiotaso on paljon kehittyneempi kuin ns. aineellisissa objekteissa.

Eli ts. keskenään vuorovaikuttavat aaltopaketit siinä aaltojensa interferrenssissä luovat yhdessä ikäänkuin oman yhteisen maailmansa ja molemmat ovat siinä havaitsijoita ja sitä kaikkien mahdollisten aaltopakettien interferenssien kokonaisuutta voi kutsua maailmankaikkeudeksi ja se vuorovaikutus luo samalla sekä ajan että paikan illuusiot.




B

Anonyymi kirjoitti:

Jos kuu ja sen puute on olemassa Fockin avaruudessa, niin voidaan eri tavalla sanoa, että se konstruoituu jos todennäköisyystapahtumat jostain tulevat ja miehittävät kuun olemisen. Vain keskenään vaikuttavat tilat siirtyvät miehittämään muut. Sen jälkeen on olemassa lisää valoa varten olevia Fock-tiloja, jotka lähettävät meille kuuksi muodostettavaa tietoa. Tässä on oleellista, että kuukin on yhteensopiva miehittääkseen niitä.

Periaatteessa kaikki saa olla matemaattisesti samaa aaltofunktiota tai Fock-avaruuden tuloa, vaikka ei koskaan ole mahdollisuutta vuorovaikuttaa sen yhdestä osasta toiseen. Tämä on vain keskenään riippumattoman informaatiojoukon keräämistä yhteen objektiin (mitä se on vain nimeltään).

B:
"Ei ole myöskään olemassa mitään aikaa eikä avaruutta havaitsijoista riippumatta. Havainnot ovat aina vuorovaikutusta eli interferenssiä ja myös varsinkin ajattelu/intentio voi olla hyvin voimakasta ja myös vahvasti todellisuutta muokkaavaa ja tuottavaa vuorovaikutusta."

Esityksesi on tässä puutteellinen, koska et ole kertonut, mitä vuorovaikutukset ovat. Jos joudut sanomaan selityksessäsi, että vuorovaikutuksessa menee aikaa tai siinä mennään avaruuden yli, niin olet heti väärässä.

B:
"Se mikä on jollekin havaitsijalle olematonta tarkoittaa sitä että sen "olemattoman" aaltofunktio ja havaitsijan aaltofunktio muodostavat keskenään toisensa kumoavan destruktiivisen interferenssin ja vastaavasti "olemassaoleva" tarkoittaa konstruktiivista interferenssiä."

Yhden objektin aaltofunktioon ei saa tuottaa yhtään destruktiivisia tai konstruktiivisia muutoksia, jos ne eivät kumoa toisiaan ja säilytä funktion integroitua amplitudin neliötä eli sitä, että todennäköisyys jonkin mahdollisuudelle olemiselle on aina olemassa eikä enempää kuin 1. Fock-tiloille tämä ei tarkoita, etteikö yksi hiukkanen hajoa moneksi hiukkaseksi jne.. Dekonstruktiivinen interferenssi esiintyy aaltofunktiossa siis vain pienillä alueilla, ja samalla kertaa toisilla alueilla siihen ilmestyy konstruktiivinen interferenssi. Tätä ei tiedä vielä siitä, että funktion muoto muuttuu tämän kaltaiseksi, koska funktiota saa muuttaa kaikkiin muotoihin sanomatta sitä minkään interferenssiksi. Ja interferenssi on kyseessä vain, kun on varma siitä ja esittänyt sen, että kyseessä on tietty hajotelma osafunktioihin. Kvanttifysiikan aaltofunktio, joka on yksi hiukkanen, ei ole aina fysiikan alue, missä osafunktiot merkitsevät paljon. Toisin kuin klassinen kenttäteoria, missä esim. koko universumi tai jopa kaikki huoneen tapahtumat on annettu kuviteltavaksi täksi kentäksi.

Jos jokin muu muodostaa aaltofunktioon nämä interferenssi-muunnokset, tämä aaltofunktio on ollut vuorovaikutuksessa tämän toisen asian kanssa. Kun aallot muuttuvat muiksi kuin yleensä, tästä asiasta jää myös joskus jälkiä mittalaitteisiin.

Onko aaltofunktio sinusta esim. hiukkanen, koska ei missään ole ollut hiukkasia, jotka näkyvät vain tietyille ihmisille?

B:
"Esim. valoa nopeampi siirtyminen paikasta ja ajasta toiseen voidaan toteuttaa näennäisestä ajasta ja sijainnista täysin riippumatta muokkaamalla siirrettävän kohteen aaltofunktiota toisenlaiseksi niin että se kykenee vuorovaikuttamaan sellaisen kohteen kanssa jonka kanssa normaaalisti muodostetaan vain heikko tai olematon konstruktiivinen interferenssi."

Tässä ei tarvitse olla muiden näkemien hiukkasten ulottumattomissa, vaan riittää se, että objektin todennäköisyysjakauman jokin olematon alue vahvistuu. Kun todennäköisyysjakauma on määritelty avaruudessa, se ei ole avaruudesta riippumaton. Muutoin se, että putoat katosta lattiaan, on yhtä avaruudesta riippumatonta (ilman GR:ää), koska siinäkin vain siirrät paikkaasi avaruudessa, jolla ei ole mitään, millä tukkia tietäsi eikä se työnnä sinua alemmaskaan.

Kun kaikki on energian värähtelyä, niin tämän aaltofunktion muokkaus tarkoittaa energian antamista sille. Tunneloituminen johonkin kauas (tyhjiön läpi siten, että jokin mittaa sinut kaukana olevaan paikkaan) voi olla nopeaa, mutta epätodennäköistä. Kun sitä todennäköisyyttä kasvatetaan, kyseessä on aaltofunktion eräänlaisen keskusmassan eli suurimman köntin siirtäminen kohti paikkaa, mihin halutaan tunneloitua. Ei ole muita objekteja, ja liikkuvia asioita, eikä energioita kuin tämä aaltofunktion köntin siirtäminen. Ja kun sitä aletaan näin siirtää se siirtyy hivuttamalla kaiken välissä olevan läpi. Ja niin se näyttää siltä kuin hiukkaselle annettaisiin vauhtia ja sen voi nähdä liikkuvan kohti haluttua paikkaa silmilläkin, mikä ei vastaa tunneloitumista. Energian antaminen missään määrässä ei tuota valonnopeutta kyseiselle funktiolle. Jos sanoo, että asioita voi muokata siten, että niiden todellisuus ei ole niin kuin se äsken oli vaan yhtäkkiä aivan jotain muuta, niin tästä ei ole kyse QM:ssä ja samaa voi yhtä hyvin ehdottaa biljardipallofysiikassa: muokkaa vain palloja toisenlaiseksi.

2

Lue lisää

"Onko aaltofunktio sinusta esim. hiukkanen, koska ei missään ole ollut hiukkasia, jotka näkyvät vain tietyille ihmisille?"

Ns. "alkeishiukkaset" eivät ole olemassa kuin sen hetken kuin niitä havaitaan/mitataan eli ollaan niiden kansssa vuorovaikutuksessa eli havaintokohteen aalto tuottaa havaitsijan aaltopaketin kanssa interferenssin eli ns. kentän eksitaation eli ns. "hiukkasen".

Ns. todellisuus ei siis koostu hiukkasista vaan keskenään vuorovaikuttavista aalloista ja sen vuorovaikutuksen tuottamista interferensseistä ja kaikki mahdollinen kvanttityhjiötä erilaistunut ja kehittynyt todellisuus on olemassa tiedostettuna ja kielellisesti ilmaistavissa olevana havaintona havaitsijoille vain siinä määrin kuin se kaiken kokonaisuuden aaltopaketti muodostaa sen havaitsjan kanssa konstruktiivisia interferenssejä.

Erilaistumaton kvanttityhjiö taas ei kykene sellaisenaan tuottamaan vuorovaikutuksia eikä siis interferenssiä itsensä eikä minkään muunkaan kanssa kuin poikkeustapauksissa jossa se tyhjiö ikäänkuin "pakotetaan" erilaistumaan ja samalla tuottamaan ainetta, energiaa, informaatiota , aikaa ja avaruutta eli tarpeeksi vahvoissa kvanttifluktuaatioissa joissa muodostuu sellaisia erilaistuneita aaltoja jotka ovat erilaisia ympäristönsä kanssa ja ylipäätänsä kykenevät vuorovaikuttamaan muiden erilaistuneiden aaltopakettien kanssa.

Ns. "hienoaineen" eli "pimeän aineen" tai "tietoisuusaineen" tasolla se erilaistuminen ja samalla informaation/rakenteen tuottaminen voi alkaa ajatuksella ja intentiolla ja ihminen nimenomaan vähiten ehdollistunesssa ja erilaistuneessa ykslöllisessä olomuodossaan kykenee muokkaamaan ns. aineellista todellisuutta joko suoraan tai aineellisen tason tekniikan avulla.

...
Ns. "ufotekniikassa" alus kyetään siirtämään paikasta toiseen muuttamalla aluksen ja samalla sen sisällä olevien eliöiden taajuutta vastaamaan kohteen taajuutta jolloin se katoaa alkup. paikasta ja ilmestyy ikäänkuin tyhjästä kohteeseen ilman liikkumista ja kiihdyttämistä sen alkup. lokaalissa paikassa vaikka jos matkustajina on eliöitä niin niiden kehojen terveyden takia sitä interferenssiä suhteessa kohteeseen muutetaan suhteellisen hitaasti esim. parin viikon aikana jos kohde on esim. toisessa galaksissa. Tämä tekniikka siis edellyttää että sen kohteen interferenssitaajuus on jo etukäteen tiedossa.

"Kun kaikki on energian värähtelyä, niin tämän aaltofunktion muokkaus tarkoittaa energian antamista sille. Tunneloituminen johonkin kauas (tyhjiön läpi siten, että jokin mittaa sinut kaukana olevaan paikkaan) voi olla nopeaa, mutta epätodennäköistä."

Esim. kaukonäkemisessä sen bilokaation mahdollistavalla tasolla on mahdollista siirtää energiaa ja samalla informaatiota paikasta toiseen lähes viiveettä ajasta ja etäisyydestä riippumatta ns. kollektiiisen alitajunnan tai Akashic records- "tietokannan" kautta intention avulla eli ikäänkuin Google hakukoneella jossa on mahdollisuus myös siirtyä haettuihin kohteisiin joko hienoainekehon avulla bilokaatiossa tai myös fysikaalisen kehon kautta mikä on riskialtiimpaa.

Aika ja etäisyydet eli avaruus ovat ainoastaan mittausvälineiden ja sovittujen mittakäsitteiden kautta käyttökelpoisia apuvälineitä ja jokaisella aaltopaketilla on ikäänkuin oma avaruutensa ja oma aikasyklinsä jotka eivät noudata muuten kuin ehdollistettuna jotain "paikallista" sovittua määritystä.

B

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Fysikaaliset objektit ovat tavallaan jähmettyneitä ajatusmuotoja koska mitään ns. ainetta ei oikeasti ole vaan kaikki on energiaa ja värähtelyjä ja niiden loputtomia erilaisia vuorovaikutuksia."

Tunnetko yhtään fysikaalista objektia, jonka värähtely/energia eli ajatus on jähmettynyt? Vai etkö tunne fysikaalisten objektien värähtelyä lainkaan?

B:
"Kun ns. aineesta poistaa rakenteen eli energeettisen informaation niin jäljelle ei jää mitään eli oikeasti Einsteinin kaava E=mc2 ei pidä paikkaansa koska massaa ei ole vaan energiaa vapautuu kun rakenteeseen sidottu informaatio vapautuu."

Sano yksi aineen rakenne. Jotta se olisi jäljellä esim. tässä keskustelussa. Sen on parempi olla rakenteempi rakenne kuin tieto siitä, että jos 'informaatio' ei ole 'vapautunut', se antaa kappaleelle (tai itselleen ja suuremmalle kappaleelle) inertian.

B:
"Entropia tarkoittaa sitä että aineen rakenteen pohjalla oleva ajatusmuotti edellyttää jatkuvaa ylläpitoa säilyttääkseen olemassaolonsa."

Onko entropia olemassa erikseen energian värähtelyn lisäksi? Mikä ylläpitää ajatusmuottia, ja onko muotti olemassa erikseen ja sen ylläpitäjä? Mitä jos nämä ovatkin energeettistä informaatiota ja niiden entropia kasvaa, koska niitä ei pidetä yllä, koska ei ole mitään erikseen pitämässä?

Miten iso asia avaruuden mitoissa on tämä 'aineen rakenne' tai paljonko se vaatii ensin ainetta (siihen vaaditun aineen toinen rakenne?), koska miksi entropia voi esiintyä sitä vähentävänä asiana, jos entropia on kuin makrofysiikkaa?

4

Lue lisää

"Tunnetko yhtään fysikaalista objektia, jonka värähtely/energia eli ajatus on jähmettynyt? Vai etkö tunne fysikaalisten objektien värähtelyä lainkaan?"

Kaikki aineelliset objektit ovat sellaisia mutta eivät pelkästään ihmisten intention/ajattelun värähtelyn energian tuottamia. Kaikki eliöiden kehomuodot ovat myös käyttövälineitä ja niitä suunnitellaan jokaista erilaista avaruudessa olemassaolevaa ympäristöä varten erikseen ihan samalla tavalla kuin ihmiset suunnittelevat autoja ja tietokoneita.

Kun aineellisesta objekteista poistetaan sen rakenteissa oleva informaatio/energia/massa niin jäljelle ei jää yhtään mitään muuta kuin samaa "ainetta" kuin erilaistumattomassa kvanttityhjiössä.

Kaikki nykyinen olemassaoleva fysiikkatiede ja periaatteessa kaikki muukin teoriatason tiede on lähinnä vain käyttökelpoista fiktiota eli vallistevaan "tieteelliseeen" maailmankuvaan sopivaa fiktiota jota tarvitaan koska ihmistet kaipaavat varmuudentunnetta ja siihen liittyvää turvallisuudentunnetta koska todellisuus muuten tuntuu liian ahdistavalta ja pelottavalta. :D





"Onko entropia olemassa erikseen energian värähtelyn lisäksi?"

Entropiailmiö on sopiva selitys sille että fysikaalisen tason todellisuus on jatkuvasti muuttuvaa ja uusiutuvaa eikä millään ole staattista rakennetta muuten kuin sitä jatkuvasti korjaamalla tai imemällä matalamman entropian ainetta ynpäristöstä kuten esim. eliöiden kehojen ylläpito edellyttää ravintoa ja happea tällä planeetalla ja muuunlaisissa ympäristöissä sen kehon ylläpito voi olla erilaista tai sitä kehoa ei tarvita käyttövälineenä koska intentiotaidot ovat niin kehittyneet että niitä voi käyttää ilman ulkoista tekniikkaa eli alemman värähtelytason aineellisia rakenteita.

.


"Mikä ylläpitää ajatusmuottia, ja onko muotti olemassa erikseen ja sen ylläpitäjä? Mitä jos nämä ovatkin energeettistä informaatiota ja niiden entropia kasvaa, koska niitä ei pidetä yllä, koska ei ole mitään erikseen pitämässä?"

Ajatusmuotti on hienomman energiatason (jossa vähemmän ns. luonnonlakeja) templaatti/muotti alemman tason aineellisille rakenteille ihan samalla tavalla kuin keksijät laativat ns. blueprintin ja koekappaleita ennen massatuotantoa alunperin pelkkänä ajatuksena syntyneille keksinnöille kuten rakennuksille, kulkuvälineille ja kaikelle sille mihin olemme tottuneet ns. urbaanissa ympäristössä ja ns. demiurgit ja luonnonhenget tekevät suurinpiirtein samoin ns. luonnollisissa ympäristöissä.

B

Valitettavasti teoria ontuu Venus planeetan kohdalla.

Sen massa 4.8685 ja pinta-ala 4.6
Massa + pinta-ala / 2 antaa poikkeavan tuloksen 4.734 kun oikea olisi 5.204.

Tämä kaava soveltuu vain kiviplaneettoihin. Kaasuplaneetat ovat eri asia ja samoin jopa kuut.

Anonyymi kirjoitti:

Valitettavasti teoria ontuu Venus planeetan kohdalla.

Sen massa 4.8685 ja pinta-ala 4.6
Massa pinta-ala / 2 antaa poikkeavan tuloksen 4.734 kun oikea olisi 5.204.

Tämä kaava soveltuu vain kiviplaneettoihin. Kaasuplaneetat ovat eri asia ja samoin jopa kuut.

Lue lisää

Merkurius pinta-ala 7.4797 ja massa 3.30104.
Lasku antaa tuloksen 5.390 kun oikea on 5.426.

Plutoon tämä laskumetodi ei toimi sillä Pluto on KUU eikä planeetta.

Kiinteys ei ole tunne (*). Se on sitä, että laitetaan huoneeseen laatikko, joka on suurempi kuin huoneen ovi. Kiinteästä huoneesta ei voi poistaa kiinteää laatikkoa mitenkään rikkomatta näitä. Voit kokeilla tätä kotona, ja mieluiten ravistaa huonetta loputtomasti ja katsoa tuleeko laatikko joskus sen kaikkien mahdollisten yritysten seurauksena ulos. Laatikko tarkoittaa montaa aaltopakettia ja huone toisia aaltopaketteja, jos ne eivät voi päätyä tilaan missä laatikon aaltopaketit ovat huoneesta vapautuneena, silloin tämä kiinteys on täysin objektiivista energian värähtelyn perimmäistä todellisuutta.

(*) Tunne ei ole edes ilmaisu, josta tiedetään automaattisesti onko se energian värähtely tai aaltopaketteja (tai että millainen aaltopaketti se on), joten sitä ei pitäisi kehittää perimmäisten ilmaisujen ja kiinteyden välille turhaan. Kun kaikki on energiavärähtelyä olisi selvää, että käytettäisiin niitä kaiken ilmaisemiseen, tai vähintään sellaisina jo kerran annettuja asioita. Esim. tästä lähtien tunteet saa yrittää esittää laatikoina, koska laatikot ovat valmiita energiavärähtelyjä.

Kiinteys (toisessa määritelmässä) on yksi matalimpia entropian tiloja ja kiinteyden tuottaminen vähentää sitä (mutta paljon itsestään liikkuvien asioiden sulkeminen huoneeseen vähentää myös).

B:
"Eli ts. keskenään vuorovaikuttavat aaltopaketit siinä aaltojensa interferrenssissä luovat yhdessä ikäänkuin oman yhteisen maailmansa ja molemmat ovat siinä havaitsijoita ja sitä kaikkien mahdollisten aaltopakettien interferenssien kokonaisuutta voi kutsua maailmankaikkeudeksi ja se vuorovaikutus luo samalla sekä ajan että paikan illuusiot."

Mitä aaltopaketin (tai Khan-videossa pelkän 'aallon') alla olevassa koordinaatistossa on kuvattu, jos se ei ole avaruutta? MIten kaksi aaltopaketeista tehtyä asiaa kuten käsi ja kiinteä kappale tietävät milloin alkaa interferoida, ja milloin ei, jos kyseessä eivät ole aallot, jotka ovat avaruudessa jossain kohtaa toisiinsa nähden? Mitä ovat interferoinnin konstruktiiviset alueet, jos alueet eivät ole avaruudessa olevia alueita? Jos kyseessä on alueita, jotka kertovat, missä kerrotaan missä ja millaisia interferoinnin tietyt tulokset ovat, ja missä aaltopaketit myös ovat ennen interferoinnin tekemiä muutoksia niihin, eli jollain etäisyydellä toisistaan, niin miten tämä alueellisuus ja etäisyys ei olisi kuin illuusio avaruudesta? Ja kun se on illuusio avaruudesta aina, ja kun se on perimmäinen todellisuus, missä kaikki energiavärähtelyt ovat, niin miksi se olisi illuusio?

Kun toiset ihmiset ovat sanoneet, että QM-objektit muodostavat illuusion avaruudesta, heidän QM-objektinsa eivät ole aaltopaketteja eivätkä aaltoja, vaan qubitteja. Joissa ei sanota, että osa qubitista sijaitsee jossakin, tai että sillä on koko. Näissä qubiteissa ei ole myöskään mitään interferoinnin kaltaista, mutta jos tuntisit kahden avaruutta käyttävän QM-aaltofunktion oikean vuorovaikutustavan, niin tietäisit paljon qubiteille keksityistä vuorovaikutuksista myös.

B:
"Ns. "alkeishiukkaset" eivät ole olemassa kuin sen hetken kuin niitä havaitaan/mitataan eli ollaan niiden kansssa vuorovaikutuksessa eli havaintokohteen aalto tuottaa havaitsijan aaltopaketin kanssa interferenssin eli ns. kentän eksitaation eli ns. "hiukkasen"."

Tämä on samantekevää, koska kysymys on, että ovatko hiukkaset niitä, joilla on aaltofunktio. Tämän jälkeen voidaan kysyä, onko koskaan ollut hiukkasta, jonka jotkut näkivät ja jotkut eivät. Tämä tarkoittaa samalla, että on aaltofunktioita, jotka ovat kaikkien näkemiä eikä vain joidenkin. Lisäksi koska kukaan ei sinunkaan mukaasi ole nähnyt aaltofunktiota, joka ei olisi ollut hiukkanen johtuen siitä, että hiukkanen on sen aaltofunktion näkymishetki, niin ei ole olemassa yhtään näyttöä muista aaltofunktioista, joiden näkyminen olisi ollut joillekin henkilöille mutta joillekin ei.

Melkein kaikkien paitsi Niels Bohrin mielestä se, mitä on olemassa silloin, kun terhdään havainto, on aaltofunktio. Et voi siis sanoa kaikille, että havaitsemisen hetkellä tapahtuu jotain erilaista sen suhteen, että mitä on olemassa, ja onko ainoastaan aaltopaketti olemassa. Ja tämän seurauksena esim. sinun määritelmäsi hiukkaselle on väärä. Sellaisessa sanonnassa kuin 'hiukaset ovat sitä, mitä hiukkashavaitsimet havaitsevat' on pikemminkin keksitty kategoria hiukkaselle, joka on tapahtuman kaltainen eikä fyysisen objektin kaltainen. Fyysiset objektit voivat edelleen olla kvanttiobjekteja kaikkina aikoina, vaikka tapahtumia hiukkashavaitsimissa sanotaan siksi, mikä on hiukkanen. Lauseesta voi myös sanoa, että jos sen tarkoitus olisi kertoa mitä havaitaan, se voi viitata vain aaltofunktion havaitsemiseen.

2

Anonyymi kirjoitti:

Kiinteys ei ole tunne (*). Se on sitä, että laitetaan huoneeseen laatikko, joka on suurempi kuin huoneen ovi. Kiinteästä huoneesta ei voi poistaa kiinteää laatikkoa mitenkään rikkomatta näitä. Voit kokeilla tätä kotona, ja mieluiten ravistaa huonetta loputtomasti ja katsoa tuleeko laatikko joskus sen kaikkien mahdollisten yritysten seurauksena ulos. Laatikko tarkoittaa montaa aaltopakettia ja huone toisia aaltopaketteja, jos ne eivät voi päätyä tilaan missä laatikon aaltopaketit ovat huoneesta vapautuneena, silloin tämä kiinteys on täysin objektiivista energian värähtelyn perimmäistä todellisuutta.

(*) Tunne ei ole edes ilmaisu, josta tiedetään automaattisesti onko se energian värähtely tai aaltopaketteja (tai että millainen aaltopaketti se on), joten sitä ei pitäisi kehittää perimmäisten ilmaisujen ja kiinteyden välille turhaan. Kun kaikki on energiavärähtelyä olisi selvää, että käytettäisiin niitä kaiken ilmaisemiseen, tai vähintään sellaisina jo kerran annettuja asioita. Esim. tästä lähtien tunteet saa yrittää esittää laatikoina, koska laatikot ovat valmiita energiavärähtelyjä.

Kiinteys (toisessa määritelmässä) on yksi matalimpia entropian tiloja ja kiinteyden tuottaminen vähentää sitä (mutta paljon itsestään liikkuvien asioiden sulkeminen huoneeseen vähentää myös).

B:
"Eli ts. keskenään vuorovaikuttavat aaltopaketit siinä aaltojensa interferrenssissä luovat yhdessä ikäänkuin oman yhteisen maailmansa ja molemmat ovat siinä havaitsijoita ja sitä kaikkien mahdollisten aaltopakettien interferenssien kokonaisuutta voi kutsua maailmankaikkeudeksi ja se vuorovaikutus luo samalla sekä ajan että paikan illuusiot."

Mitä aaltopaketin (tai Khan-videossa pelkän 'aallon') alla olevassa koordinaatistossa on kuvattu, jos se ei ole avaruutta? MIten kaksi aaltopaketeista tehtyä asiaa kuten käsi ja kiinteä kappale tietävät milloin alkaa interferoida, ja milloin ei, jos kyseessä eivät ole aallot, jotka ovat avaruudessa jossain kohtaa toisiinsa nähden? Mitä ovat interferoinnin konstruktiiviset alueet, jos alueet eivät ole avaruudessa olevia alueita? Jos kyseessä on alueita, jotka kertovat, missä kerrotaan missä ja millaisia interferoinnin tietyt tulokset ovat, ja missä aaltopaketit myös ovat ennen interferoinnin tekemiä muutoksia niihin, eli jollain etäisyydellä toisistaan, niin miten tämä alueellisuus ja etäisyys ei olisi kuin illuusio avaruudesta? Ja kun se on illuusio avaruudesta aina, ja kun se on perimmäinen todellisuus, missä kaikki energiavärähtelyt ovat, niin miksi se olisi illuusio?

Kun toiset ihmiset ovat sanoneet, että QM-objektit muodostavat illuusion avaruudesta, heidän QM-objektinsa eivät ole aaltopaketteja eivätkä aaltoja, vaan qubitteja. Joissa ei sanota, että osa qubitista sijaitsee jossakin, tai että sillä on koko. Näissä qubiteissa ei ole myöskään mitään interferoinnin kaltaista, mutta jos tuntisit kahden avaruutta käyttävän QM-aaltofunktion oikean vuorovaikutustavan, niin tietäisit paljon qubiteille keksityistä vuorovaikutuksista myös.

B:
"Ns. "alkeishiukkaset" eivät ole olemassa kuin sen hetken kuin niitä havaitaan/mitataan eli ollaan niiden kansssa vuorovaikutuksessa eli havaintokohteen aalto tuottaa havaitsijan aaltopaketin kanssa interferenssin eli ns. kentän eksitaation eli ns. "hiukkasen"."

Tämä on samantekevää, koska kysymys on, että ovatko hiukkaset niitä, joilla on aaltofunktio. Tämän jälkeen voidaan kysyä, onko koskaan ollut hiukkasta, jonka jotkut näkivät ja jotkut eivät. Tämä tarkoittaa samalla, että on aaltofunktioita, jotka ovat kaikkien näkemiä eikä vain joidenkin. Lisäksi koska kukaan ei sinunkaan mukaasi ole nähnyt aaltofunktiota, joka ei olisi ollut hiukkanen johtuen siitä, että hiukkanen on sen aaltofunktion näkymishetki, niin ei ole olemassa yhtään näyttöä muista aaltofunktioista, joiden näkyminen olisi ollut joillekin henkilöille mutta joillekin ei.

Melkein kaikkien paitsi Niels Bohrin mielestä se, mitä on olemassa silloin, kun terhdään havainto, on aaltofunktio. Et voi siis sanoa kaikille, että havaitsemisen hetkellä tapahtuu jotain erilaista sen suhteen, että mitä on olemassa, ja onko ainoastaan aaltopaketti olemassa. Ja tämän seurauksena esim. sinun määritelmäsi hiukkaselle on väärä. Sellaisessa sanonnassa kuin 'hiukaset ovat sitä, mitä hiukkashavaitsimet havaitsevat' on pikemminkin keksitty kategoria hiukkaselle, joka on tapahtuman kaltainen eikä fyysisen objektin kaltainen. Fyysiset objektit voivat edelleen olla kvanttiobjekteja kaikkina aikoina, vaikka tapahtumia hiukkashavaitsimissa sanotaan siksi, mikä on hiukkanen. Lauseesta voi myös sanoa, että jos sen tarkoitus olisi kertoa mitä havaitaan, se voi viitata vain aaltofunktion havaitsemiseen.

2

Lue lisää

Jokainen aaltopaketti on jo jonkin kentän eksitaatio. Jos on yhtenäiskenttäteoria, ei vuorovaikutuksella voi eksitoida mitään toisia kenttiä. Eksitoitumattomuus on klassisesti se, kun kentän derivaatat ovat kaikkialla nollia. Ja kvanttikentässä jotain, mitä ei siinä tapauksessa periaatteessa ole olemassa mutta mitä vastaa eniten kvanttityhjiöt.

B:
"Ns. todellisuus ei siis koostu hiukkasista vaan keskenään vuorovaikuttavista aalloista ja sen vuorovaikutuksen tuottamista interferensseistä ja kaikki mahdollinen kvanttityhjiötä erilaistunut ja kehittynyt todellisuus on olemassa tiedostettuna ja kielellisesti ilmaistavissa olevana havaintona havaitsijoille vain siinä määrin kuin se kaiken kokonaisuuden aaltopaketti muodostaa sen havaitsjan kanssa konstruktiivisia interferenssejä."

Sanot tässä (lauseen alussa), että ns. todellisuus ei ole sitä, että on 'interferenssejä' asioiden välillä vaan sitä, kun niitä ei ole?

Kvanttityhjiö on erilainen kuin kvantti-ei-tyhjiö. Tapa millä kvantti-ei-tyhjiö on eroava tyhjiöstä, on se että sillä on muuttujia, joiden arvo on eri kuin toisen. Silloin kvanttityhjiön muuttujien arvot ovat erilaiset kuin kvantti-ei-tyhjiön ja tämä tyhjiö on asioiden erilaistumisessa aivan samalla tavalla muista erillainen kuin muutkin. Kvanttityhjiön tai kaiken tyhjänä olemisen ei ole pakko edeltää kvantti-ei-tyhjiötä . Vaikka kaikki nykykosmologian propaganda väittää sen olevan mahdollista (varsinkin energian kannalta) tavalla, joka mainitaan seuraavassa osiossa. Kumpikin on kuitenkin alkutilan oletus, joka keksii, mitkä muuttujien arvot kaikkialla on valittu alkua varten.

Oletuksesi on tässä myös sellainen, kuin että kehitys tulee kehittymättömän jälkeen eikä toisinpäin. Mutta kehityksellä ei ole mitään määritelmää universumissa, jossa kaikki on energian värähtelyä, joka värähtelee joko paljon tai mahdollisimman vähän. Voit keksiä tässä kehitykselle vain jonkin määritelmän, joka on kuin entropia. Mutta jossa mieluiten ei tulisi verrata äskeisten värähtelyjen maksimientropioita, jotka antavat triviaalisti paljon mahdollista entropiaa vain sille, missä jotain voi tapahtua. Jos tämän hetkinen entropia ja kehitys tuntuu isolta, niin äskeisessä alkumuuttuja tapauksessa riittää selittää, että asiat ovat esim. olleet minimientropiassa silloin kun valitaan ei-tyhjiötä.

B:
"Erilaistumaton kvanttityhjiö taas ei kykene sellaisenaan tuottamaan vuorovaikutuksia eikä siis interferenssiä itsensä eikä minkään muunkaan kanssa kuin poikkeustapauksissa jossa se tyhjiö ikäänkuin "pakotetaan" erilaistumaan ja samalla tuottamaan ainetta, energiaa, informaatiota , aikaa ja avaruutta eli tarpeeksi vahvoissa kvanttifluktuaatioissa joissa muodostuu sellaisia erilaistuneita aaltoja jotka ovat erilaisia ympäristönsä kanssa ja ylipäätänsä kykenevät vuorovaikuttamaan muiden erilaistuneiden aaltopakettien kanssa."

Esimerkiksi maapallolla on niin tiheässä ainetta, että kvanttityhjiön pakottaminen joksikin muuksi ei ole kauhean poikkeava tapaus. Sen toisen tapauksen tarkoitus voi olla kuitenkin se, että hiukkaset ja aaltopaketit saavat lentää muuttumattomana sen kvanttityhjiön läpi ollakseen toisessa paikassa avaruutta. Ja tämä on yleinen tapaus täällä. Oikeassa kvanttityhjiön sisältävässä teoriassa tämä on kuitenkin mallinnettu aiemmin mainitulla Fock-tilalla, missä kvanttityhjiö on operaattorimaisesti ja universumin koko todennäköisyysvektorin muutosten kannalta yhteydessä hiukkaseen ja päinvastoin (siten että tämä vektori muuttuu). Sitä ei tule kutsua vuorovaikutukseksi, jotta se ei sekoitu monimutkaisempaan malliin.

Et kuitenkaan puhunut näistä tapauksista vaan yritit pureutua hiukkasten/aaltopakettien syntyyn tyhjiöstä ja niiden jäämistä olemaan. Tätä ei voi tapahtua kvanttifluktuaation avulla, koska kvanttifluktuaation alku ja lopputilan välillä on kokonaisenergian säilyminen. Jos kvanttityhjiö on alussa ja lopussa sama, eli siinä on jonkin verran energiaa, silloin fluktuaation lopussa tämän tyhjiön energian lisäksi ei voida tuottaa toista asiaa, millä olisi energiaa. Energia muuttuu kvanttityhjiöstä hiukkasiksi vain tapauksissa, missä tyhjiössä olevan energian määrä vähenee saman verran kuin hiukkasissa on energiaa. Tämän tapahtuman aikana kyseessä ei ole varsinaisesti kvanttifluktuaatio tai ainakaan mitään tekemätön kvanttifluktuaatio, vaan sitä voi kutsua miksi tahansa kvantti-bisnekseksi, jossa energia ottaa toisen muodon ja pyrkii stabiiliuteen. Mitään tekemättömän kvanttifluktuaation kesto ajassa voi olla esim. paljon lyhyempi aika kuin mitä menee ylimääräisen energian muuttamiseen hiukkasiksi. Samalla tavalla kuin nykyhiukkasilla on hajoamisajat (*).

(*) Seuraavaan kappaleeseen viitaten. Aikaa menee siinäkin, että osa tyhjjiön menettämästä energiasta voi olla tätä ennen vielä aluksi esim. kentän derivaatan eli sen avaruudessa paikallaan olevan arvon muuttumisen nopeutta suhteessa sen potentiaaliin, mikä on tarpeeksi stabiilia ollakseen muuttumatta hiukkasiksi heti.

3

Anonyymi kirjoitti:

Jokainen aaltopaketti on jo jonkin kentän eksitaatio. Jos on yhtenäiskenttäteoria, ei vuorovaikutuksella voi eksitoida mitään toisia kenttiä. Eksitoitumattomuus on klassisesti se, kun kentän derivaatat ovat kaikkialla nollia. Ja kvanttikentässä jotain, mitä ei siinä tapauksessa periaatteessa ole olemassa mutta mitä vastaa eniten kvanttityhjiöt.

B:
"Ns. todellisuus ei siis koostu hiukkasista vaan keskenään vuorovaikuttavista aalloista ja sen vuorovaikutuksen tuottamista interferensseistä ja kaikki mahdollinen kvanttityhjiötä erilaistunut ja kehittynyt todellisuus on olemassa tiedostettuna ja kielellisesti ilmaistavissa olevana havaintona havaitsijoille vain siinä määrin kuin se kaiken kokonaisuuden aaltopaketti muodostaa sen havaitsjan kanssa konstruktiivisia interferenssejä."

Sanot tässä (lauseen alussa), että ns. todellisuus ei ole sitä, että on 'interferenssejä' asioiden välillä vaan sitä, kun niitä ei ole?

Kvanttityhjiö on erilainen kuin kvantti-ei-tyhjiö. Tapa millä kvantti-ei-tyhjiö on eroava tyhjiöstä, on se että sillä on muuttujia, joiden arvo on eri kuin toisen. Silloin kvanttityhjiön muuttujien arvot ovat erilaiset kuin kvantti-ei-tyhjiön ja tämä tyhjiö on asioiden erilaistumisessa aivan samalla tavalla muista erillainen kuin muutkin. Kvanttityhjiön tai kaiken tyhjänä olemisen ei ole pakko edeltää kvantti-ei-tyhjiötä . Vaikka kaikki nykykosmologian propaganda väittää sen olevan mahdollista (varsinkin energian kannalta) tavalla, joka mainitaan seuraavassa osiossa. Kumpikin on kuitenkin alkutilan oletus, joka keksii, mitkä muuttujien arvot kaikkialla on valittu alkua varten.

Oletuksesi on tässä myös sellainen, kuin että kehitys tulee kehittymättömän jälkeen eikä toisinpäin. Mutta kehityksellä ei ole mitään määritelmää universumissa, jossa kaikki on energian värähtelyä, joka värähtelee joko paljon tai mahdollisimman vähän. Voit keksiä tässä kehitykselle vain jonkin määritelmän, joka on kuin entropia. Mutta jossa mieluiten ei tulisi verrata äskeisten värähtelyjen maksimientropioita, jotka antavat triviaalisti paljon mahdollista entropiaa vain sille, missä jotain voi tapahtua. Jos tämän hetkinen entropia ja kehitys tuntuu isolta, niin äskeisessä alkumuuttuja tapauksessa riittää selittää, että asiat ovat esim. olleet minimientropiassa silloin kun valitaan ei-tyhjiötä.

B:
"Erilaistumaton kvanttityhjiö taas ei kykene sellaisenaan tuottamaan vuorovaikutuksia eikä siis interferenssiä itsensä eikä minkään muunkaan kanssa kuin poikkeustapauksissa jossa se tyhjiö ikäänkuin "pakotetaan" erilaistumaan ja samalla tuottamaan ainetta, energiaa, informaatiota , aikaa ja avaruutta eli tarpeeksi vahvoissa kvanttifluktuaatioissa joissa muodostuu sellaisia erilaistuneita aaltoja jotka ovat erilaisia ympäristönsä kanssa ja ylipäätänsä kykenevät vuorovaikuttamaan muiden erilaistuneiden aaltopakettien kanssa."

Esimerkiksi maapallolla on niin tiheässä ainetta, että kvanttityhjiön pakottaminen joksikin muuksi ei ole kauhean poikkeava tapaus. Sen toisen tapauksen tarkoitus voi olla kuitenkin se, että hiukkaset ja aaltopaketit saavat lentää muuttumattomana sen kvanttityhjiön läpi ollakseen toisessa paikassa avaruutta. Ja tämä on yleinen tapaus täällä. Oikeassa kvanttityhjiön sisältävässä teoriassa tämä on kuitenkin mallinnettu aiemmin mainitulla Fock-tilalla, missä kvanttityhjiö on operaattorimaisesti ja universumin koko todennäköisyysvektorin muutosten kannalta yhteydessä hiukkaseen ja päinvastoin (siten että tämä vektori muuttuu). Sitä ei tule kutsua vuorovaikutukseksi, jotta se ei sekoitu monimutkaisempaan malliin.

Et kuitenkaan puhunut näistä tapauksista vaan yritit pureutua hiukkasten/aaltopakettien syntyyn tyhjiöstä ja niiden jäämistä olemaan. Tätä ei voi tapahtua kvanttifluktuaation avulla, koska kvanttifluktuaation alku ja lopputilan välillä on kokonaisenergian säilyminen. Jos kvanttityhjiö on alussa ja lopussa sama, eli siinä on jonkin verran energiaa, silloin fluktuaation lopussa tämän tyhjiön energian lisäksi ei voida tuottaa toista asiaa, millä olisi energiaa. Energia muuttuu kvanttityhjiöstä hiukkasiksi vain tapauksissa, missä tyhjiössä olevan energian määrä vähenee saman verran kuin hiukkasissa on energiaa. Tämän tapahtuman aikana kyseessä ei ole varsinaisesti kvanttifluktuaatio tai ainakaan mitään tekemätön kvanttifluktuaatio, vaan sitä voi kutsua miksi tahansa kvantti-bisnekseksi, jossa energia ottaa toisen muodon ja pyrkii stabiiliuteen. Mitään tekemättömän kvanttifluktuaation kesto ajassa voi olla esim. paljon lyhyempi aika kuin mitä menee ylimääräisen energian muuttamiseen hiukkasiksi. Samalla tavalla kuin nykyhiukkasilla on hajoamisajat (*).

(*) Seuraavaan kappaleeseen viitaten. Aikaa menee siinäkin, että osa tyhjjiön menettämästä energiasta voi olla tätä ennen vielä aluksi esim. kentän derivaatan eli sen avaruudessa paikallaan olevan arvon muuttumisen nopeutta suhteessa sen potentiaaliin, mikä on tarpeeksi stabiilia ollakseen muuttumatta hiukkasiksi heti.

3

Lue lisää

Joidenkin inflaatio-tutkijoiden mallien mukaan se tapa millä kvanttityhjiön energia muuttuu yhtäkkiä pienemmäksi, voi olla seurausta kauan tätä energian muuttumisen tapahtumaa ennen olleesta kvanttifluktuaatiosta, jossa fluktuoiva asia, on tämän kentän (jolla on tyhjiö matalimpana energianaan myös klassisessa mielessä, ja jolla on hiukkaset, jolloin kenttä on kvantisoitu) arvo suhteessa kentän potentiaaliin. Potentiaali antaa sen minimienergialle jonkin arvon, mutta jos sillä on toisistaan erotettuja mahdollisuuksia, kvanttifluktuaatio on yksi asia, joka voi aiheuttaa muutoksia tyhjiön energialle joskus universumin hetkellä. Yksittäisen kvanttifluktuaation laajuus käsittää avaruudesta sen verran kenttää kuin mitä kvanttiefektit yleensä, eli hyvin pienen pisteen, minkä lisäksi kvanttifluktuaation todennäköisyys tehdä kentästä juuri tällä tavalla erilainen voi olla todella pieni eli pisteen ympäristössä samaa asiaa ei tapahdu yhtäaikaa kovin helposti. Tai sitten jotain tapahtuu kaikkialle ja paikkaa, missä ei olisi tapahtunut mitään, ei ole helppo huomata missään, jolloin se tyhjiö millaista kaikkialle on muutoksena tullut on perustyhjiötä ja hiukkaset, joita seurauksena tuli, ovat perusmäärä ainetta (Inflaation tyhjiön muuttuminen on pieni piste, ja tämä piste on laajenevaa avaruutta, mikä tekee pisteen muodostamasta aineesta näkyvän universumin kaltaisen määrän ainetta).

Kvanttityhjiön fluktuaatiota, joka ei tee mitään, tapahtuu mahdollisesti koko ajan. Tästä fluktuaatiosta ei voisi puhua lainkaan, jos ei olisi olemassa jatkuvasti toimivaa vuorovaikutusta tyhjiön ja saman kentän ei-tyhjiön välillä. Esim. Casimir-efekti toimii vain, jos tämä vuorovaikutus on aina ns. päällä. Samoin vuorovaikutus eri tyhjiöihin on aina olemassa, vaikka jonkun tapahtuman alussa ja lopussa ei näytä siltä, että oltiin yhteydessä johonkin ylimääräiseen kenttään, koska tämän kentän hiukkasia ei ole missään. Kuitenkin esim. erilaiset korjaukset ja tarkennukset kaikenlaisiin QFT-tapahtumiin, joiden tuloksena tulee esim. tietoa Higgs-kentästä tai jokin arvo hiukkasen dipolimomentille, perustuu siihen, että on enemmän ja enemmän vuorovaikutuksia tapahtumien aikana erilaisiin tyhjiöihin.

B:
"Ns. "hienoaineen" eli "pimeän aineen" tai "tietoisuusaineen" tasolla se erilaistuminen ja samalla informaation/rakenteen tuottaminen voi alkaa ajatuksella ja intentiolla ja ihminen nimenomaan vähiten ehdollistunesssa ja erilaistuneessa ykslöllisessä olomuodossaan kykenee muokkaamaan ns. aineellista todellisuutta joko suoraan tai aineellisen tason tekniikan avulla."

Pimeän aineen (tarkoittaa varmaan pimeitä aaltopaketteja) ei pitäisi pystyä muodostamaan edes havaitsijaa, koska niiden 'interferenssi' minkään asian tai toistensa kanssa on niin vähäistä. Ne eivät pysty muodostamaan rakennetta eivätkä sen seurauksena mitään termostaattimaista älykkyyttä, mitä yllä oli. Jos havaitsija on sama kuin interferenssi tapahtuma, onko olemassa ajatusta ja intentiota, joka ei ole interferenssi tapahtuma? (Filosofiassa joku voisi ajatella, että interferenssi on eri kategoria, kuin interferenssin osaset eli matemaattiset objektit energian värähtelyssä. Kannattaisi puhua asioista siten, että on selvää, miten havaitsija on useita energian värähtelyn matemaattisia objekteja, joilla pitää olla sellainen vaihe evoluutiossaan, että niitä sanotaan interferoiviksi.) Miksi intereferenssi-tapahtumina määritellyt asiat olisivat tekemisissä asian kanssa, joka ei ole interferenssien osapuoli?

B:
"Ns. "ufotekniikassa" alus kyetään siirtämään paikasta toiseen muuttamalla aluksen ja samalla sen sisällä olevien eliöiden taajuutta vastaamaan kohteen taajuutta jolloin se katoaa alkup. paikasta ja ilmestyy ikäänkuin tyhjästä kohteeseen ilman liikkumista ja kiihdyttämistä sen alkup. lokaalissa paikassa vaikka jos matkustajina on eliöitä niin niiden kehojen terveyden takia sitä interferenssiä suhteessa kohteeseen muutetaan suhteellisen hitaasti esim. parin viikon aikana jos kohde on esim. toisessa galaksissa. Tämä tekniikka siis edellyttää että sen kohteen interferenssitaajuus on jo etukäteen tiedossa."

Jotta taajuuden antamalla voisi päästä sinne, minne haluaa ja kaikki paikat olisivat avoimina, on mahdollista kartoittaa ja tehdä injektio reaaliluvusta nimeltä 'taajuus' 3d-avaruuteen nimeltä 'universumi'. Näiden äärettömyyksien kardinaliteetti on yhtä suuri. Universumi ei sinun mukaasi ole kuitenkaan avaruus+aika ja yrität mennä toiseen 'paikkaan' menemällä jonkun aaltopaketin luokse?

4

Anonyymi kirjoitti:

Joidenkin inflaatio-tutkijoiden mallien mukaan se tapa millä kvanttityhjiön energia muuttuu yhtäkkiä pienemmäksi, voi olla seurausta kauan tätä energian muuttumisen tapahtumaa ennen olleesta kvanttifluktuaatiosta, jossa fluktuoiva asia, on tämän kentän (jolla on tyhjiö matalimpana energianaan myös klassisessa mielessä, ja jolla on hiukkaset, jolloin kenttä on kvantisoitu) arvo suhteessa kentän potentiaaliin. Potentiaali antaa sen minimienergialle jonkin arvon, mutta jos sillä on toisistaan erotettuja mahdollisuuksia, kvanttifluktuaatio on yksi asia, joka voi aiheuttaa muutoksia tyhjiön energialle joskus universumin hetkellä. Yksittäisen kvanttifluktuaation laajuus käsittää avaruudesta sen verran kenttää kuin mitä kvanttiefektit yleensä, eli hyvin pienen pisteen, minkä lisäksi kvanttifluktuaation todennäköisyys tehdä kentästä juuri tällä tavalla erilainen voi olla todella pieni eli pisteen ympäristössä samaa asiaa ei tapahdu yhtäaikaa kovin helposti. Tai sitten jotain tapahtuu kaikkialle ja paikkaa, missä ei olisi tapahtunut mitään, ei ole helppo huomata missään, jolloin se tyhjiö millaista kaikkialle on muutoksena tullut on perustyhjiötä ja hiukkaset, joita seurauksena tuli, ovat perusmäärä ainetta (Inflaation tyhjiön muuttuminen on pieni piste, ja tämä piste on laajenevaa avaruutta, mikä tekee pisteen muodostamasta aineesta näkyvän universumin kaltaisen määrän ainetta).

Kvanttityhjiön fluktuaatiota, joka ei tee mitään, tapahtuu mahdollisesti koko ajan. Tästä fluktuaatiosta ei voisi puhua lainkaan, jos ei olisi olemassa jatkuvasti toimivaa vuorovaikutusta tyhjiön ja saman kentän ei-tyhjiön välillä. Esim. Casimir-efekti toimii vain, jos tämä vuorovaikutus on aina ns. päällä. Samoin vuorovaikutus eri tyhjiöihin on aina olemassa, vaikka jonkun tapahtuman alussa ja lopussa ei näytä siltä, että oltiin yhteydessä johonkin ylimääräiseen kenttään, koska tämän kentän hiukkasia ei ole missään. Kuitenkin esim. erilaiset korjaukset ja tarkennukset kaikenlaisiin QFT-tapahtumiin, joiden tuloksena tulee esim. tietoa Higgs-kentästä tai jokin arvo hiukkasen dipolimomentille, perustuu siihen, että on enemmän ja enemmän vuorovaikutuksia tapahtumien aikana erilaisiin tyhjiöihin.

B:
"Ns. "hienoaineen" eli "pimeän aineen" tai "tietoisuusaineen" tasolla se erilaistuminen ja samalla informaation/rakenteen tuottaminen voi alkaa ajatuksella ja intentiolla ja ihminen nimenomaan vähiten ehdollistunesssa ja erilaistuneessa ykslöllisessä olomuodossaan kykenee muokkaamaan ns. aineellista todellisuutta joko suoraan tai aineellisen tason tekniikan avulla."

Pimeän aineen (tarkoittaa varmaan pimeitä aaltopaketteja) ei pitäisi pystyä muodostamaan edes havaitsijaa, koska niiden 'interferenssi' minkään asian tai toistensa kanssa on niin vähäistä. Ne eivät pysty muodostamaan rakennetta eivätkä sen seurauksena mitään termostaattimaista älykkyyttä, mitä yllä oli. Jos havaitsija on sama kuin interferenssi tapahtuma, onko olemassa ajatusta ja intentiota, joka ei ole interferenssi tapahtuma? (Filosofiassa joku voisi ajatella, että interferenssi on eri kategoria, kuin interferenssin osaset eli matemaattiset objektit energian värähtelyssä. Kannattaisi puhua asioista siten, että on selvää, miten havaitsija on useita energian värähtelyn matemaattisia objekteja, joilla pitää olla sellainen vaihe evoluutiossaan, että niitä sanotaan interferoiviksi.) Miksi intereferenssi-tapahtumina määritellyt asiat olisivat tekemisissä asian kanssa, joka ei ole interferenssien osapuoli?

B:
"Ns. "ufotekniikassa" alus kyetään siirtämään paikasta toiseen muuttamalla aluksen ja samalla sen sisällä olevien eliöiden taajuutta vastaamaan kohteen taajuutta jolloin se katoaa alkup. paikasta ja ilmestyy ikäänkuin tyhjästä kohteeseen ilman liikkumista ja kiihdyttämistä sen alkup. lokaalissa paikassa vaikka jos matkustajina on eliöitä niin niiden kehojen terveyden takia sitä interferenssiä suhteessa kohteeseen muutetaan suhteellisen hitaasti esim. parin viikon aikana jos kohde on esim. toisessa galaksissa. Tämä tekniikka siis edellyttää että sen kohteen interferenssitaajuus on jo etukäteen tiedossa."

Jotta taajuuden antamalla voisi päästä sinne, minne haluaa ja kaikki paikat olisivat avoimina, on mahdollista kartoittaa ja tehdä injektio reaaliluvusta nimeltä 'taajuus' 3d-avaruuteen nimeltä 'universumi'. Näiden äärettömyyksien kardinaliteetti on yhtä suuri. Universumi ei sinun mukaasi ole kuitenkaan avaruus aika ja yrität mennä toiseen 'paikkaan' menemällä jonkun aaltopaketin luokse?

4

Lue lisää

Reaalilukua 'taajuus' ei voi kuitenkaan kartoittaa ja tehdä injektiota kaikkiin mahdollisiin funktioihin, mitä olisi muodostettavissa reaaliarvoisina funktioina (jotkut aaltofunktiot ovat lisäksi kompleksiarvoisia.) Funktioita on enemmän kuin on pisteitä, missä funktio on määritelty. Samaan tapaan kaikilla funktioilla ei ole yhtä taajuutta. Aaltofunktiot ovat yleensä 3D-avaruuden funktiota. Jos ne eivät ole kaikkiin suuntiin symmetrisiä, niillä ei ole jo siitä syystä yksittäistä taajuutta, joka kertoisi niideen muodosta kaiken. Aaltopaketit ovat funktioita, joissa on ääretön taajuutta yhtäaikaa. Et siis voi erottaa kahta aaltopakettia toisistaan pelkällä taajuusvertailulla, vaan tarvitaan taajuus ja amplitudi sillä taajuudella, sekä kyseisen taajuuden faasi, mikä antaa yhdessä ulottuvuudessa minkä tahansa funktion:
https://en.wikipedia.org/wiki/Fourier_series#Amplitude-phase_form
Aaltopaketit, joissa ei tapahdu liikkeen tai muodon muutoksia paljon, ja jotka eivät ole koskaan vuorovaikuttaneet, voivat olla hyvin yksinkertaisia, koska niissä on tietyn funktion mukainen sääntö äskeisten lukujen välillä, vaikka dimensioita on kolmekin.

Interferenssitaajuus ei ole sana. Jos en sanonut aiemmin, niin interferenssin konstruktiivisuuden tai destriktiivisuuden määrä ei riipu pelkästään taajuudesta, vaan myös aaltojen vaiheesta. Jos interferoivat asiat ovat aaltopaketteja, silloin taajuuksia on kummassakin ääretön määrä eli kaikki mahdolliset jollain tavalla. QM:ssä kahta aaltopakettia ei kuitenkaan ole olemassa siten, että ne lasketaan joskus yhteen tai jos on, niin aaltopaketit ovat yhdessä yksi hiukkanen ja yksi aaltofunktio ja joku on pahuuttaan muokannut yhden hiukkasen tilan kahteen pakettiin.

B:
"Aika ja etäisyydet eli avaruus ovat ainoastaan mittausvälineiden ja sovittujen mittakäsitteiden kautta käyttökelpoisia apuvälineitä ja jokaisella aaltopaketilla on ikäänkuin oma avaruutensa ja oma aikasyklinsä jotka eivät noudata muuten kuin ehdollistettuna jotain "paikallista" sovittua määritystä."

Jos yksi aaltopaketti tekee jotain aikasyklissä. joka on kaksi kertaa toisen aaltopaketin aikasykli, niin mistä voidaan tietää ettei ensimmäinen aaltopaketti ole kaikilta muutoksiltaan puolet hitaampi ja täysin samassa syklissä kuin toinen? Avaruudessa aaltopaketin koko voi olla kaksikertaa suurempi kaikkiin suuntiin kuin sen, jonka avaruussykli on puolet tiukempi.

Mittausvälineet eivät ole kuin aaltopaketteja (mutta jotka ovat aina qubitteja, kun mainitaan ei-avaruus), joten aaltopaketit sopivat, mitä avaruus on eikä kukaan muu. Entä jos avaruus on sovittu, ja universumi on sellainen ettei mikään riko sopimuksia? Jos esim. qubitit sopivat, että aika ja avaruus on aina jotain, kun ne ehdollistuvat, niin silloin toisena sopimuksena on se, että niiden on pakko ehdollistua, kun ehdollistetaan ja myös vähentää ehdollistumista kun vähennetään. Silloin avaruuden määrä yhdestä ehdollistumisesta on jonkin verran ja toisesta toisen verran ja avaruudesta tulee eri kubittien suhteen sellainen kuin tulee.

B:
"Kaikki aineelliset objektit ovat sellaisia mutta eivät pelkästään ihmisten intention/ajattelun värähtelyn energian tuottamia. Kaikki eliöiden kehomuodot ovat myös käyttövälineitä ja niitä suunnitellaan jokaista erilaista avaruudessa olemassaolevaa ympäristöä varten erikseen ihan samalla tavalla kuin ihmiset suunnittelevat autoja ja tietokoneita."

Jokainen aineellinen objekti on aaltopaketti tai monta sellaista, ja jokainen aaltopaketti on energiaa sekä ääretön aaltoa, jotka ovat kyseisen osafunktion värähtelyä. Jos aineellinen objekti on esim. kiinteä, se on vuorovaikuttanut monen paketin kanssa, mutta tämä ei saa värähtelyä loppumaan siinä. Aaltopakettien vuorovaikutus ja kiinteän aineen muodostus ei poista paketteja ja tuota tilalle tyhjiötä. QFT:ssä myös tyhjyydessä kentällä on värähtelijöitä.

B:
"Kun aineellisesta objekteista poistetaan sen rakenteissa oleva informaatio/energia/massa niin jäljelle ei jää yhtään mitään muuta kuin samaa "ainetta" kuin erilaistumattomassa kvanttityhjiössä."

Tyhjiö on se informaatio, mikä ei poistu lopulta (tässä ja seuraavassa ei yritetä keksiä tyhjiön informaatiolle määrää, joka olisi vertailtavissa). Vaikka voit tehdä ns. vaihtoehtouniversumin, missä tätä yhtä tyhjiötä ei ole mukana. Alkeishiukkanen on periaatteessa rakenteeton verratuna kaikkeen mikä koostuu alkeishiukkasista, mutta alkeishiukkasen rakenteena voisi pitää sen aaltofunktiota ja sen muotona, koska ilman tätä aaltofunktiota voi sanoa, että sitä ei ole. Tai koska sitä sanotaan QM:ssä informaatioksi.

5

Anonyymi kirjoitti:

Reaalilukua 'taajuus' ei voi kuitenkaan kartoittaa ja tehdä injektiota kaikkiin mahdollisiin funktioihin, mitä olisi muodostettavissa reaaliarvoisina funktioina (jotkut aaltofunktiot ovat lisäksi kompleksiarvoisia.) Funktioita on enemmän kuin on pisteitä, missä funktio on määritelty. Samaan tapaan kaikilla funktioilla ei ole yhtä taajuutta. Aaltofunktiot ovat yleensä 3D-avaruuden funktiota. Jos ne eivät ole kaikkiin suuntiin symmetrisiä, niillä ei ole jo siitä syystä yksittäistä taajuutta, joka kertoisi niideen muodosta kaiken. Aaltopaketit ovat funktioita, joissa on ääretön taajuutta yhtäaikaa. Et siis voi erottaa kahta aaltopakettia toisistaan pelkällä taajuusvertailulla, vaan tarvitaan taajuus ja amplitudi sillä taajuudella, sekä kyseisen taajuuden faasi, mikä antaa yhdessä ulottuvuudessa minkä tahansa funktion:
https://en.wikipedia.org/wiki/Fourier_series#Amplitude-phase_form
Aaltopaketit, joissa ei tapahdu liikkeen tai muodon muutoksia paljon, ja jotka eivät ole koskaan vuorovaikuttaneet, voivat olla hyvin yksinkertaisia, koska niissä on tietyn funktion mukainen sääntö äskeisten lukujen välillä, vaikka dimensioita on kolmekin.

Interferenssitaajuus ei ole sana. Jos en sanonut aiemmin, niin interferenssin konstruktiivisuuden tai destriktiivisuuden määrä ei riipu pelkästään taajuudesta, vaan myös aaltojen vaiheesta. Jos interferoivat asiat ovat aaltopaketteja, silloin taajuuksia on kummassakin ääretön määrä eli kaikki mahdolliset jollain tavalla. QM:ssä kahta aaltopakettia ei kuitenkaan ole olemassa siten, että ne lasketaan joskus yhteen tai jos on, niin aaltopaketit ovat yhdessä yksi hiukkanen ja yksi aaltofunktio ja joku on pahuuttaan muokannut yhden hiukkasen tilan kahteen pakettiin.

B:
"Aika ja etäisyydet eli avaruus ovat ainoastaan mittausvälineiden ja sovittujen mittakäsitteiden kautta käyttökelpoisia apuvälineitä ja jokaisella aaltopaketilla on ikäänkuin oma avaruutensa ja oma aikasyklinsä jotka eivät noudata muuten kuin ehdollistettuna jotain "paikallista" sovittua määritystä."

Jos yksi aaltopaketti tekee jotain aikasyklissä. joka on kaksi kertaa toisen aaltopaketin aikasykli, niin mistä voidaan tietää ettei ensimmäinen aaltopaketti ole kaikilta muutoksiltaan puolet hitaampi ja täysin samassa syklissä kuin toinen? Avaruudessa aaltopaketin koko voi olla kaksikertaa suurempi kaikkiin suuntiin kuin sen, jonka avaruussykli on puolet tiukempi.

Mittausvälineet eivät ole kuin aaltopaketteja (mutta jotka ovat aina qubitteja, kun mainitaan ei-avaruus), joten aaltopaketit sopivat, mitä avaruus on eikä kukaan muu. Entä jos avaruus on sovittu, ja universumi on sellainen ettei mikään riko sopimuksia? Jos esim. qubitit sopivat, että aika ja avaruus on aina jotain, kun ne ehdollistuvat, niin silloin toisena sopimuksena on se, että niiden on pakko ehdollistua, kun ehdollistetaan ja myös vähentää ehdollistumista kun vähennetään. Silloin avaruuden määrä yhdestä ehdollistumisesta on jonkin verran ja toisesta toisen verran ja avaruudesta tulee eri kubittien suhteen sellainen kuin tulee.

B:
"Kaikki aineelliset objektit ovat sellaisia mutta eivät pelkästään ihmisten intention/ajattelun värähtelyn energian tuottamia. Kaikki eliöiden kehomuodot ovat myös käyttövälineitä ja niitä suunnitellaan jokaista erilaista avaruudessa olemassaolevaa ympäristöä varten erikseen ihan samalla tavalla kuin ihmiset suunnittelevat autoja ja tietokoneita."

Jokainen aineellinen objekti on aaltopaketti tai monta sellaista, ja jokainen aaltopaketti on energiaa sekä ääretön aaltoa, jotka ovat kyseisen osafunktion värähtelyä. Jos aineellinen objekti on esim. kiinteä, se on vuorovaikuttanut monen paketin kanssa, mutta tämä ei saa värähtelyä loppumaan siinä. Aaltopakettien vuorovaikutus ja kiinteän aineen muodostus ei poista paketteja ja tuota tilalle tyhjiötä. QFT:ssä myös tyhjyydessä kentällä on värähtelijöitä.

B:
"Kun aineellisesta objekteista poistetaan sen rakenteissa oleva informaatio/energia/massa niin jäljelle ei jää yhtään mitään muuta kuin samaa "ainetta" kuin erilaistumattomassa kvanttityhjiössä."

Tyhjiö on se informaatio, mikä ei poistu lopulta (tässä ja seuraavassa ei yritetä keksiä tyhjiön informaatiolle määrää, joka olisi vertailtavissa). Vaikka voit tehdä ns. vaihtoehtouniversumin, missä tätä yhtä tyhjiötä ei ole mukana. Alkeishiukkanen on periaatteessa rakenteeton verratuna kaikkeen mikä koostuu alkeishiukkasista, mutta alkeishiukkasen rakenteena voisi pitää sen aaltofunktiota ja sen muotona, koska ilman tätä aaltofunktiota voi sanoa, että sitä ei ole. Tai koska sitä sanotaan QM:ssä informaatioksi.

5

Lue lisää

QM-Informaatiota on lisää useista hiukkasista koostuvassa aineessa (joka ikäänkuin voisi muodostaa suuren rakenteen kuten galaksi tai kristalli), joka on superpositiossa ja kietoutunut. Tätä ainetta ei ole tavallisesti olemassa paljon kerrallaan maapallolla. Ja tämän informaation poistaminen usean kappaleen systeemistä ei saa ainetta katoamaan. Sen katoaminen kuitenkin mahdollistaa asioiden approksimoimista vähemmällä informaatiolla (Khan-videon kaltainen kenttä edellyttää muitakin muutoksia).

B:
"Entropiailmiö on sopiva selitys sille että fysikaalisen tason todellisuus on jatkuvasti muuttuvaa ja uusiutuvaa eikä millään ole staattista rakennetta muuten kuin sitä jatkuvasti korjaamalla tai imemällä matalamman entropian ainetta ynpäristöstä kuten esim. eliöiden kehojen ylläpito edellyttää ravintoa ja happea tällä planeetalla ja muuunlaisissa ympäristöissä sen kehon ylläpito voi olla erilaista tai sitä kehoa ei tarvita käyttövälineenä koska intentiotaidot ovat niin kehittyneet että niitä voi käyttää ilman ulkoista tekniikkaa eli alemman värähtelytason aineellisia rakenteita. "

Entropiailmiössä on hyvin tyypillistä käsitellä maksimientropian tilaa, joka on muuttumaton. Jos maksimientropian tilassa on olemassa staattinen rakenne (rakenne on varmaan kuten kosmologinen rakenne eli galaksi tai se on kuin kristalli), silloin olet väärässä ja entropia ei ole asia, joka rikkoo staattisia rakenteita. Kiinteille aineille on olemassa maksimientropian määrä. Joten entropia ei riko yhtään kiinteää ainetta. Kun kiinteä aine menee rikki, se täytyy selittää jollakin asialla, joka siihen pystyy. Rauta voi sulaa 1538 asteessa ja se voi saavuttaa nämä asteet, jos siihen siirtyy lämpöä. Mutta entropia sanoo maapallolla olevasta raudasta tällä hetkellä sen, että sillä ei ole mitään asiaa olla 1538 asteista.

Kehojen ylläpito ei ole varsinaisesti negentropia-ilmiön ydintä. Tätä on pikemminkin se, että kehossa on osa, jolle on kerran tapahtunut sen osan muodostuminen. Tällainen kehon osa muodostetaan kokoajan uudestaan jostain typerästä syystä, mutta melkein mikä tahansa kehon osa, joka on kerran tehty voitaisiin jättää olemaan ja steriilissä ympäristössä ja ulkolämpötilassa se pysyisi olemassa sellaisenaan. Nämä osat eivät voi olla solun kokoisia eikä kyse ole solun pitämisessä toiminnassa. Toisaalta ei ole mitään selvää näyttöä etteivätkö kaikki solujen epästeriilit kuolemat olisi pienen ympärillä olevan mikrobiparven ja solunsisäisten osien näkökulmasta negentropisesti toimitettu prosessi.

Lisäksi mitään kehon käyttämää molekyyliä ei voi pitää yllä sillä tavalla, että sitä kohti lähetetään virta hiukkasia ja energiaa. Suuremmassa mittakaavassa (jota tutkittaisiin statistisella fysiikalla) minkä tahansa ei-reaktiivisen aineen paine voi hidastaa kristallin muuttumista kaasuksi, mutta kyseessä on heikommat sidokset kuin molekyyleissä yleensä. Jos molekyyli on huonossa ympäristössä, missä emme odota sen hajoavan itsestään osiinsa, vaan alkavan reagoimaan niin että molekyyli menetetään, niin jokin toinen ympäristö olisi parempi, ja virta voisi tuoda sen kokonaan. Tai voi riittää että molekyylin luokse saapuisi vähän anti-katalyyttistä ainetta, joka toisin kuin katalyyttinen aine estää reaktioita niissä asioissa joita ympäristöön jätetään. Hyvä ympäristö on kuitenkin jo sellainenkin, joka voi jäädä staattisesti olemaan molekyylin ympärille eikä edellytä jatkuvaa virtaamista. Kun keho tarvitsee lisää molekyylejään, se voi tarvita niihin katalyyttejä, ja entropiaan liittyen on tärkeää ikäänkuin, että katalyytit voitaisiin pitää jossakin eivätkä ne leviäisi kehosta muualle. Tämä edellyttäisi pikemminkin hyviä kiinteitä astioita katalyyteille kuin jotain virtaa. Asioiden siirtäminen astioiden välillä muistuttaa koneiden tekemää paikallisen entropian poistavaa työtä kuten jääkaappia. Tässä on katalyyttimolekyyli ja kehomolekyyli erikseen, kun ei voi tietää, onko katalyytin valmistus energiaa vapauttava prosessi vai ei.

Jos ajattelee laajempaa osaa kehosta, sitä voisi kuvailla aineen ja energian virtana jostain johonkin eri muotojen kautta. MItä laajemmin tätä katsoo, niin sitä vähemmän tällä on tekemistä negentropia-ilmiön kanssa, koska Gibbsin energiaa sitovien molekyylien lisäksi virrassa näkyy kaikki osat, jotka menettivät Gibbsin energiansa. Entropian määrä ennen ja jälkeen tulee kokonaan laskettua ja sitten se kasvaa melkein samalla nopeudella, kuin jos sekottaisi jotain muuta kuin kehoa muistuttavaa ainetta aineeseen ja antaisi kaikkien pysymättömien molekyylien hajota siinä. Yllä tätä ei huomioitu täysin, sillä tässä aineessa se tapahtuu siksi, että entropian kasvatus tarkoittaa myös enemmän sekoittuvaa ainetta, ja hyvässä sekoituksessa jokainen molekyyli kohtaa joskus sen molekyylin, joka reagoisi energiaa vapauttavasti (jos sellainen on) ja reagoidessaan vähentäisi universumin Gibbsin energiaa.

6

Anonyymi kirjoitti:

QM-Informaatiota on lisää useista hiukkasista koostuvassa aineessa (joka ikäänkuin voisi muodostaa suuren rakenteen kuten galaksi tai kristalli), joka on superpositiossa ja kietoutunut. Tätä ainetta ei ole tavallisesti olemassa paljon kerrallaan maapallolla. Ja tämän informaation poistaminen usean kappaleen systeemistä ei saa ainetta katoamaan. Sen katoaminen kuitenkin mahdollistaa asioiden approksimoimista vähemmällä informaatiolla (Khan-videon kaltainen kenttä edellyttää muitakin muutoksia).

B:
"Entropiailmiö on sopiva selitys sille että fysikaalisen tason todellisuus on jatkuvasti muuttuvaa ja uusiutuvaa eikä millään ole staattista rakennetta muuten kuin sitä jatkuvasti korjaamalla tai imemällä matalamman entropian ainetta ynpäristöstä kuten esim. eliöiden kehojen ylläpito edellyttää ravintoa ja happea tällä planeetalla ja muuunlaisissa ympäristöissä sen kehon ylläpito voi olla erilaista tai sitä kehoa ei tarvita käyttövälineenä koska intentiotaidot ovat niin kehittyneet että niitä voi käyttää ilman ulkoista tekniikkaa eli alemman värähtelytason aineellisia rakenteita. "

Entropiailmiössä on hyvin tyypillistä käsitellä maksimientropian tilaa, joka on muuttumaton. Jos maksimientropian tilassa on olemassa staattinen rakenne (rakenne on varmaan kuten kosmologinen rakenne eli galaksi tai se on kuin kristalli), silloin olet väärässä ja entropia ei ole asia, joka rikkoo staattisia rakenteita. Kiinteille aineille on olemassa maksimientropian määrä. Joten entropia ei riko yhtään kiinteää ainetta. Kun kiinteä aine menee rikki, se täytyy selittää jollakin asialla, joka siihen pystyy. Rauta voi sulaa 1538 asteessa ja se voi saavuttaa nämä asteet, jos siihen siirtyy lämpöä. Mutta entropia sanoo maapallolla olevasta raudasta tällä hetkellä sen, että sillä ei ole mitään asiaa olla 1538 asteista.

Kehojen ylläpito ei ole varsinaisesti negentropia-ilmiön ydintä. Tätä on pikemminkin se, että kehossa on osa, jolle on kerran tapahtunut sen osan muodostuminen. Tällainen kehon osa muodostetaan kokoajan uudestaan jostain typerästä syystä, mutta melkein mikä tahansa kehon osa, joka on kerran tehty voitaisiin jättää olemaan ja steriilissä ympäristössä ja ulkolämpötilassa se pysyisi olemassa sellaisenaan. Nämä osat eivät voi olla solun kokoisia eikä kyse ole solun pitämisessä toiminnassa. Toisaalta ei ole mitään selvää näyttöä etteivätkö kaikki solujen epästeriilit kuolemat olisi pienen ympärillä olevan mikrobiparven ja solunsisäisten osien näkökulmasta negentropisesti toimitettu prosessi.

Lisäksi mitään kehon käyttämää molekyyliä ei voi pitää yllä sillä tavalla, että sitä kohti lähetetään virta hiukkasia ja energiaa. Suuremmassa mittakaavassa (jota tutkittaisiin statistisella fysiikalla) minkä tahansa ei-reaktiivisen aineen paine voi hidastaa kristallin muuttumista kaasuksi, mutta kyseessä on heikommat sidokset kuin molekyyleissä yleensä. Jos molekyyli on huonossa ympäristössä, missä emme odota sen hajoavan itsestään osiinsa, vaan alkavan reagoimaan niin että molekyyli menetetään, niin jokin toinen ympäristö olisi parempi, ja virta voisi tuoda sen kokonaan. Tai voi riittää että molekyylin luokse saapuisi vähän anti-katalyyttistä ainetta, joka toisin kuin katalyyttinen aine estää reaktioita niissä asioissa joita ympäristöön jätetään. Hyvä ympäristö on kuitenkin jo sellainenkin, joka voi jäädä staattisesti olemaan molekyylin ympärille eikä edellytä jatkuvaa virtaamista. Kun keho tarvitsee lisää molekyylejään, se voi tarvita niihin katalyyttejä, ja entropiaan liittyen on tärkeää ikäänkuin, että katalyytit voitaisiin pitää jossakin eivätkä ne leviäisi kehosta muualle. Tämä edellyttäisi pikemminkin hyviä kiinteitä astioita katalyyteille kuin jotain virtaa. Asioiden siirtäminen astioiden välillä muistuttaa koneiden tekemää paikallisen entropian poistavaa työtä kuten jääkaappia. Tässä on katalyyttimolekyyli ja kehomolekyyli erikseen, kun ei voi tietää, onko katalyytin valmistus energiaa vapauttava prosessi vai ei.

Jos ajattelee laajempaa osaa kehosta, sitä voisi kuvailla aineen ja energian virtana jostain johonkin eri muotojen kautta. MItä laajemmin tätä katsoo, niin sitä vähemmän tällä on tekemistä negentropia-ilmiön kanssa, koska Gibbsin energiaa sitovien molekyylien lisäksi virrassa näkyy kaikki osat, jotka menettivät Gibbsin energiansa. Entropian määrä ennen ja jälkeen tulee kokonaan laskettua ja sitten se kasvaa melkein samalla nopeudella, kuin jos sekottaisi jotain muuta kuin kehoa muistuttavaa ainetta aineeseen ja antaisi kaikkien pysymättömien molekyylien hajota siinä. Yllä tätä ei huomioitu täysin, sillä tässä aineessa se tapahtuu siksi, että entropian kasvatus tarkoittaa myös enemmän sekoittuvaa ainetta, ja hyvässä sekoituksessa jokainen molekyyli kohtaa joskus sen molekyylin, joka reagoisi energiaa vapauttavasti (jos sellainen on) ja reagoidessaan vähentäisi universumin Gibbsin energiaa.

6

Lue lisää

B:
"Ajatusmuotti on hienomman energiatason (jossa vähemmän ns. luonnonlakeja) templaatti/muotti alemman tason aineellisille rakenteille ihan samalla tavalla kuin keksijät laativat ns. blueprintin ja koekappaleita ennen massatuotantoa alunperin pelkkänä ajatuksena syntyneille keksinnöille kuten rakennuksille, kulkuvälineille ja kaikelle sille mihin olemme tottuneet ns. urbaanissa ympäristössä ja ns. demiurgit ja luonnonhenget tekevät suurinpiirtein samoin ns. luonnollisissa ympäristöissä."

Kun ajatukset ovat aaltopaketteja, tästä nousee kysymys, onko ajatusmuotti oikeasti aaltopakettien muotti. Eli ovatko ajatusmuotit vuorovaikutuksessa sen kanssa, mitä niihin kaadetaan? (Ja jos ei ole, niin silloin mitä tekemistä ajatusten muottien käytöllä on energian värähtelyn kanssa, ja miten kaikki universumissa voi olla pelkästään jälkimmäistä, jos sen lisäksi keksitään ajatusapuja.) Tällöin ajatusmuotilla ja siihen kaadettavalla, aineella ei ole mitään eroa esim. näkyvyytensä ja kiinteydensä osalta (yleensä on kuitenkin paras, että, esim. muotti ei pullistu sen johdosta, että siihen kaadettu aine kohdistaa siihen paineen). Lisäksi jos aine tarvitsee muotin ollakseen galaksi, niin miksi muotti on jo galaksin muotoinen ja miksei muu aine tule galaksin muotoiseksi samalla tavalla kuin se tuli? Jos aineen rakenne on kuin kristallia, niin eikö ajatusmuotti tarvitse yhtä paljon luonnonlakia kuin lopullinen kristalli, tietääkseen mikä on kristallissa minkäkin asema (ylimääräiet lait estäisi joitain kristalleja yhtä helposti kuin tekisi niitä lisää)? Laki mikä tässä riittää siis miljardeille kristalleille on kutakuinkin etäisyys ja sähkön vuorovaikutuksen teho etäisyydeltä, mitä mikään muu ei häiritse, sekä spin-statistiikka. Protonin ja elektronin massa on keskeistä toisin kuin aiemmin annoit olettaa.

Kun on vain aaltopaketteja, jotka kaikki näyttävät liittyvän rakenteeseen ja jotka ovat kaikki keskenään vuorovaikuttavia eivätkä ehkä staattisia, niin miten kauas täytyy katsoa tietääkseen, mikä niistä sisälsi yhden rakenteen tai muotin sellaisesta ensimmäisenä? Oletko varma ettet ole vain perusteettomasti keksinyt, että sen täytyisi olla yksi laji näistä aaltopaketeista? Sen sijaan olisi voinut olla luonnolaki, jonka mukaan aineeseen eniten liittyvät aaltopaketit tekivät itsestään jonkun rakenteen mukaisen. Minkä jälkeen ajatus-aaltopaketit kopioivat tämän muodon itselleen. Vähän niinkuin sijaiskeksijät tulevat firmaan eivätkä löydä blueprinttiä, mutta löytävät yhden tuotteen ja osaavat täydellisesti päätellä, mikä sen blueprintti on.

B:
"Ei oikeastaan vaan lähinnä yritän kehitellä sellaista todellisuuden mallia joka pyrkii ottamaan huomioon kaiken mahdollisen kokemuksen eli myös mm. ja esim. ns. "yliaistillisen" kokemuksen kuten kontrolloidun kaukokatsomisen jota harjoitettiin ja tutkittiin sotilallisiin tiedustelutarkoituksiin liittyen kylmän sodan aikana 1970 luvulta 1990-luvulle salaisina projekteina ja jota oli myös ainakin jossain muodossa harjoitettu jo tuhansia vuosia kaikissa tunnetuissa kulttuureissa ja tämä nykyinen dogmaattinen umpimielisyys on noussut valta-asemaan vasta vimeisen 150 vuoden eli äärimmäisen lyhyen nykyisenkaltaisen "tieteen" historian myötä."

Missä aikamuodossa tämä 'yritän kehitellä' -lause pitäisi olla? Seuraavassa kappaleessa sanot olevan 4 dimensiota, mikä muodostaisi näitä huomaamatta nopeasti liikkuvia asioita. Tässä ketjussa on kuitenkin monta muuta viestiä aiemmilta päiviltä, jotka ovat täysin riippumattomia dimensioiden määrästä, ja olet lähettänyt esim. Khan-videon, joka on yhdessä dimensiossa tapahtuvaa interferenssiä. Jokaisen fysiikan teorian poikasen voi muuttaa nelidimensioseksi tietyin seurauksin.

Lisäksi sillä mitä olet sanonut ja mihin olet päätynyt kenttinä, vuorovaikutuksina ja muina asioina, ei ole mitään konkreettista tekemistä minkään kaukonäkemisen kanssa, mitä esim. standardilla tieteellä ei olisi myös. Varsinkin jos kaukonäkeminen pysyy maapallon mittakaavassa. Ja jos aikamatkustusideat ovat peräisin siitä, että uskotaan aikaan, mitä on olemassa esim. GR:ssä.

B:
"Tuo kaukatsominen (crv, srv ja muut variaatiot) on metodologisesti jo niin pitkälle kehittynyttä että sen tuloksien perusteella voi päätellä nykyiset ajan ja avaruuden hahmotukset ovat selkeästi virheellisiä koska kokeeneelle kaukokatsojalle on aivan yhtä helppoa siirtyä ajasta toiseen kuin paikasta toiseen ja se prosessi tehdään aina sokkona tietämättä kohdetta esim. tietokoneen arpomina koordinaatteina etukäteen laaditusta joukosta potentiaalisia kohteita."

Tietokoneet eivät arvo mitään, vaan ne toimivat algoritmisesti jonkun tunnetun numeron perusteella, jonka tietokoneen tekijä voi tietää. Jotkut ihmiset osaisivat esim. kertoa, minkä numeron algoritmi tuottaa tulevaisuudessa joko muistamalla ulkoa tuhansia numeroita tai tuntemalla algoritmin ja yhden edellisen numeron.

7

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Ajatusmuotti on hienomman energiatason (jossa vähemmän ns. luonnonlakeja) templaatti/muotti alemman tason aineellisille rakenteille ihan samalla tavalla kuin keksijät laativat ns. blueprintin ja koekappaleita ennen massatuotantoa alunperin pelkkänä ajatuksena syntyneille keksinnöille kuten rakennuksille, kulkuvälineille ja kaikelle sille mihin olemme tottuneet ns. urbaanissa ympäristössä ja ns. demiurgit ja luonnonhenget tekevät suurinpiirtein samoin ns. luonnollisissa ympäristöissä."

Kun ajatukset ovat aaltopaketteja, tästä nousee kysymys, onko ajatusmuotti oikeasti aaltopakettien muotti. Eli ovatko ajatusmuotit vuorovaikutuksessa sen kanssa, mitä niihin kaadetaan? (Ja jos ei ole, niin silloin mitä tekemistä ajatusten muottien käytöllä on energian värähtelyn kanssa, ja miten kaikki universumissa voi olla pelkästään jälkimmäistä, jos sen lisäksi keksitään ajatusapuja.) Tällöin ajatusmuotilla ja siihen kaadettavalla, aineella ei ole mitään eroa esim. näkyvyytensä ja kiinteydensä osalta (yleensä on kuitenkin paras, että, esim. muotti ei pullistu sen johdosta, että siihen kaadettu aine kohdistaa siihen paineen). Lisäksi jos aine tarvitsee muotin ollakseen galaksi, niin miksi muotti on jo galaksin muotoinen ja miksei muu aine tule galaksin muotoiseksi samalla tavalla kuin se tuli? Jos aineen rakenne on kuin kristallia, niin eikö ajatusmuotti tarvitse yhtä paljon luonnonlakia kuin lopullinen kristalli, tietääkseen mikä on kristallissa minkäkin asema (ylimääräiet lait estäisi joitain kristalleja yhtä helposti kuin tekisi niitä lisää)? Laki mikä tässä riittää siis miljardeille kristalleille on kutakuinkin etäisyys ja sähkön vuorovaikutuksen teho etäisyydeltä, mitä mikään muu ei häiritse, sekä spin-statistiikka. Protonin ja elektronin massa on keskeistä toisin kuin aiemmin annoit olettaa.

Kun on vain aaltopaketteja, jotka kaikki näyttävät liittyvän rakenteeseen ja jotka ovat kaikki keskenään vuorovaikuttavia eivätkä ehkä staattisia, niin miten kauas täytyy katsoa tietääkseen, mikä niistä sisälsi yhden rakenteen tai muotin sellaisesta ensimmäisenä? Oletko varma ettet ole vain perusteettomasti keksinyt, että sen täytyisi olla yksi laji näistä aaltopaketeista? Sen sijaan olisi voinut olla luonnolaki, jonka mukaan aineeseen eniten liittyvät aaltopaketit tekivät itsestään jonkun rakenteen mukaisen. Minkä jälkeen ajatus-aaltopaketit kopioivat tämän muodon itselleen. Vähän niinkuin sijaiskeksijät tulevat firmaan eivätkä löydä blueprinttiä, mutta löytävät yhden tuotteen ja osaavat täydellisesti päätellä, mikä sen blueprintti on.

B:
"Ei oikeastaan vaan lähinnä yritän kehitellä sellaista todellisuuden mallia joka pyrkii ottamaan huomioon kaiken mahdollisen kokemuksen eli myös mm. ja esim. ns. "yliaistillisen" kokemuksen kuten kontrolloidun kaukokatsomisen jota harjoitettiin ja tutkittiin sotilallisiin tiedustelutarkoituksiin liittyen kylmän sodan aikana 1970 luvulta 1990-luvulle salaisina projekteina ja jota oli myös ainakin jossain muodossa harjoitettu jo tuhansia vuosia kaikissa tunnetuissa kulttuureissa ja tämä nykyinen dogmaattinen umpimielisyys on noussut valta-asemaan vasta vimeisen 150 vuoden eli äärimmäisen lyhyen nykyisenkaltaisen "tieteen" historian myötä."

Missä aikamuodossa tämä 'yritän kehitellä' -lause pitäisi olla? Seuraavassa kappaleessa sanot olevan 4 dimensiota, mikä muodostaisi näitä huomaamatta nopeasti liikkuvia asioita. Tässä ketjussa on kuitenkin monta muuta viestiä aiemmilta päiviltä, jotka ovat täysin riippumattomia dimensioiden määrästä, ja olet lähettänyt esim. Khan-videon, joka on yhdessä dimensiossa tapahtuvaa interferenssiä. Jokaisen fysiikan teorian poikasen voi muuttaa nelidimensioseksi tietyin seurauksin.

Lisäksi sillä mitä olet sanonut ja mihin olet päätynyt kenttinä, vuorovaikutuksina ja muina asioina, ei ole mitään konkreettista tekemistä minkään kaukonäkemisen kanssa, mitä esim. standardilla tieteellä ei olisi myös. Varsinkin jos kaukonäkeminen pysyy maapallon mittakaavassa. Ja jos aikamatkustusideat ovat peräisin siitä, että uskotaan aikaan, mitä on olemassa esim. GR:ssä.

B:
"Tuo kaukatsominen (crv, srv ja muut variaatiot) on metodologisesti jo niin pitkälle kehittynyttä että sen tuloksien perusteella voi päätellä nykyiset ajan ja avaruuden hahmotukset ovat selkeästi virheellisiä koska kokeeneelle kaukokatsojalle on aivan yhtä helppoa siirtyä ajasta toiseen kuin paikasta toiseen ja se prosessi tehdään aina sokkona tietämättä kohdetta esim. tietokoneen arpomina koordinaatteina etukäteen laaditusta joukosta potentiaalisia kohteita."

Tietokoneet eivät arvo mitään, vaan ne toimivat algoritmisesti jonkun tunnetun numeron perusteella, jonka tietokoneen tekijä voi tietää. Jotkut ihmiset osaisivat esim. kertoa, minkä numeron algoritmi tuottaa tulevaisuudessa joko muistamalla ulkoa tuhansia numeroita tai tuntemalla algoritmin ja yhden edellisen numeron.

7

Lue lisää

Tyypillinen algoritmin aloitusluku on kellon aika. Jos muodostetaan algoritmilla vain yksi luku kellon ajasta, niin kuka tahansa, jolle kerrotaan että tietokoneen kello on tunnin tarkkuudella sama kuin näiden kello, voi ennalta tietää esim. aikataulunsa ja mitä koordinaattia tulee olemaan kyseessä.

Äskeisellä ei ole mitään väliä, koska koordinaatin arpominen ei luo testistä tarpeeksi kontrolloitua. Eikä se ota kantaa siihen, onko näkemisyritys ja näkemistulos jollain loogisella tavalla joskus 'onnistunut näkeminen' vs. epäonnistunut näkeminen'. Tämän määrittely edeltäisi kaikkia turvatoimia ja tähän testin pitäisi itse viitata, kun se väittää itseään 'positiiviseksi tulokseksi'.

B:
"Tuo crv prosessi onnistuu myös niin että se kaukokatsominen voidaan suorittaa jo ennen sitä koneen arpomista mikä voi viitata jonkinlaiseen retrokausaalisuuteen vaikka todellisuudessa kyse voi olla jonkinlaisesta epälineaarisesta ajan ja paikan linkityksistä toisiinsa."

Jos tarkoitat lineaarisuudella sitä, että jonkin hetken jälkeen tulee yksi hetki, joka tulee sen jälkeen enemmistön mielestä, ja epälineaarisuutta on se, että tietyn henkilön mielestä tulee jokin toinen hetki, niin tutustu myös muihin aikamatkustustapoihin, mitä scifissä on esitetty. Esim. Tenet-elokuvan mukaan aika rullaa takaperin sillä tavalla, että jokainen asia on linkitetty siihen, mihin enemmistö ajattelee sen olevan linkittynyt, mutta suunta on eri. Suunnan lisäksi muualla on myös nopeus.

Retrokausaalisuus makroskooppisessa merkityksessä tarkoittaa sitä, että henkilö olisi matkustanut ajassa, ja hän olisi objekti, joka vaikuttaisi muihin objekteihin, jotka ovat menneisyydessä. Mikä muodostaa suljetun aika-silmukan. Jos viittaat neljään ulottuvuuteen, jotka esiintyvät filosofisesti sanottuna blokkiuniversumina, ja jos viittaat siihen, että jossain siirrytään johonkin, niin olet viitannut tähän retrokausaalisuuteen jo alusta lähtien. Se ei kuitenkaan tarkoita, että henkilön tehtävällä olisi ollut merkittävää vaikutusta tietokoneen antamaan lukuun. Makroskoppisessa tarkastelussa meidän tulisi nähdä omaa historiaamme ja muistojamme tutkimalla se, että henkilö käy (tulevaisuuden vaatteet päällä) tietokoneen luona tekemässä jotain (silti vilunkia).

Mikroskooppisemmassa merkityksessä voidaan ajatella, että pieni fysiikan tapahtuma on retrokausaalinen, kun siinä on jotain, mikä saa vaikutteensa osaksi tulevaisuudesta. Tällainen systeemi, jos sellaisia olisi aineessa aina, ei välttämättä käyttäydy niin, että sen voisi laskea retrottoman mallin avulla, koska stabiilisuus on esim. käsittämättömän suuri ja nopeasti saavutettavissa. Kaukonäkevän henkilön pitäisi olla taas tietokoneessa silloin, kun tietokone valitsee lukunsa. Heillä on kuitenkin vain keskustelu tietokoneen antamasta luvusta. Keskustelu ei yksin anna seurauksena takaperin sitä lukua, mikä koneessa on. Koneessa jököttävä luku on merkittävä seuraus siitä, että luku tuli koneeseen. Algoritmin seuraava luku on myös seuraus, jos se pyörähtää. Samoin seurauksia on tietokoneen näytönohjaimen tai verkko-ohjaimen suorittama lukeminen luvulle ja niiden ohjaamat elektronisuihkut muihin näytönohjaimiin, jotka lähettävät joskus paljon fotonisuihkuja ihmisten silmiin. Näitä tapahtumia ei tarvitse ajatella retrokausaalisina rinnakkain vaan yksi sarja voi riittää muodostamaan aikajanasta sellaisen. missä on olemassa luku, joka ei olisi ollut sama luku ilman muutoksia. Sarjaksi joutuminen ei kuitenkaan helpota yhtään. Kun luku tulee valituksi siinä on olellisella hetkellä joitain miljoonia elektroneja, jotka ovat menossa muistissa yhden luvun muotoon. Vuorovaikutuksen täytyy olla näihin elektroneihin ja on paljon vaikeampi jos aikajana on sellainen, että siinä elektronit ehtivät esim. sekunniksi muodostaa jo väärän luvun, jolloin retron pitää kaivaa ne myös ensin pois. Retron vuorovaikutuksen pitää todennäköisesti olla elektroneissa itsessään ja päättyä sen jälkeen, koska se todennäköisesti ei tule keskustelusta ja fotoneista asti erillisinä uusina mikroskooppisina kausaatioina taaksepäin, vaan on oleellisimmillaan oltaessa muistin elektronien luona. Kun käytetään algoritmeja, retrokausaalinen luku, joka ei ole algoritmin oikea luku, näkyisi kaikille bugina.

B:
"Todellisuus näyttää pikemminkin sekä ajan että avaruuden osalta olevan hyvin vahvasti epälineaarinen mihin viittaa esim. kvanttifysiikan tuntema lomittumisilmiö ja jos sen epälineaarisuuden kykenee tiedostamaan ja hyväskymään niin varsinkin suhteellisuusteorioihin perustuva tiede kaukovaikutuskammoineen vaikuttaa väärin hahmoteltuna."

Kietoutumisen pystyy mallintamaan ilman mitään neljättä ulottuvuutta, nopeampia tai hitaampia avaruuksia, tai eri aikajanoihin meneviä ihmisiä. Kaukovaikutus, joka on äärettömän nopea, ei tee avaruudesta tai ajasta epälineaarista. Jotta voisi nähdä yhtään, millainen avaruus on, on pakko tehdä siinä jotain hidasta, jonka odottaminen vaihtelee eri etäisyyksiltä.

8

Anonyymi kirjoitti:

Tyypillinen algoritmin aloitusluku on kellon aika. Jos muodostetaan algoritmilla vain yksi luku kellon ajasta, niin kuka tahansa, jolle kerrotaan että tietokoneen kello on tunnin tarkkuudella sama kuin näiden kello, voi ennalta tietää esim. aikataulunsa ja mitä koordinaattia tulee olemaan kyseessä.

Äskeisellä ei ole mitään väliä, koska koordinaatin arpominen ei luo testistä tarpeeksi kontrolloitua. Eikä se ota kantaa siihen, onko näkemisyritys ja näkemistulos jollain loogisella tavalla joskus 'onnistunut näkeminen' vs. epäonnistunut näkeminen'. Tämän määrittely edeltäisi kaikkia turvatoimia ja tähän testin pitäisi itse viitata, kun se väittää itseään 'positiiviseksi tulokseksi'.

B:
"Tuo crv prosessi onnistuu myös niin että se kaukokatsominen voidaan suorittaa jo ennen sitä koneen arpomista mikä voi viitata jonkinlaiseen retrokausaalisuuteen vaikka todellisuudessa kyse voi olla jonkinlaisesta epälineaarisesta ajan ja paikan linkityksistä toisiinsa."

Jos tarkoitat lineaarisuudella sitä, että jonkin hetken jälkeen tulee yksi hetki, joka tulee sen jälkeen enemmistön mielestä, ja epälineaarisuutta on se, että tietyn henkilön mielestä tulee jokin toinen hetki, niin tutustu myös muihin aikamatkustustapoihin, mitä scifissä on esitetty. Esim. Tenet-elokuvan mukaan aika rullaa takaperin sillä tavalla, että jokainen asia on linkitetty siihen, mihin enemmistö ajattelee sen olevan linkittynyt, mutta suunta on eri. Suunnan lisäksi muualla on myös nopeus.

Retrokausaalisuus makroskooppisessa merkityksessä tarkoittaa sitä, että henkilö olisi matkustanut ajassa, ja hän olisi objekti, joka vaikuttaisi muihin objekteihin, jotka ovat menneisyydessä. Mikä muodostaa suljetun aika-silmukan. Jos viittaat neljään ulottuvuuteen, jotka esiintyvät filosofisesti sanottuna blokkiuniversumina, ja jos viittaat siihen, että jossain siirrytään johonkin, niin olet viitannut tähän retrokausaalisuuteen jo alusta lähtien. Se ei kuitenkaan tarkoita, että henkilön tehtävällä olisi ollut merkittävää vaikutusta tietokoneen antamaan lukuun. Makroskoppisessa tarkastelussa meidän tulisi nähdä omaa historiaamme ja muistojamme tutkimalla se, että henkilö käy (tulevaisuuden vaatteet päällä) tietokoneen luona tekemässä jotain (silti vilunkia).

Mikroskooppisemmassa merkityksessä voidaan ajatella, että pieni fysiikan tapahtuma on retrokausaalinen, kun siinä on jotain, mikä saa vaikutteensa osaksi tulevaisuudesta. Tällainen systeemi, jos sellaisia olisi aineessa aina, ei välttämättä käyttäydy niin, että sen voisi laskea retrottoman mallin avulla, koska stabiilisuus on esim. käsittämättömän suuri ja nopeasti saavutettavissa. Kaukonäkevän henkilön pitäisi olla taas tietokoneessa silloin, kun tietokone valitsee lukunsa. Heillä on kuitenkin vain keskustelu tietokoneen antamasta luvusta. Keskustelu ei yksin anna seurauksena takaperin sitä lukua, mikä koneessa on. Koneessa jököttävä luku on merkittävä seuraus siitä, että luku tuli koneeseen. Algoritmin seuraava luku on myös seuraus, jos se pyörähtää. Samoin seurauksia on tietokoneen näytönohjaimen tai verkko-ohjaimen suorittama lukeminen luvulle ja niiden ohjaamat elektronisuihkut muihin näytönohjaimiin, jotka lähettävät joskus paljon fotonisuihkuja ihmisten silmiin. Näitä tapahtumia ei tarvitse ajatella retrokausaalisina rinnakkain vaan yksi sarja voi riittää muodostamaan aikajanasta sellaisen. missä on olemassa luku, joka ei olisi ollut sama luku ilman muutoksia. Sarjaksi joutuminen ei kuitenkaan helpota yhtään. Kun luku tulee valituksi siinä on olellisella hetkellä joitain miljoonia elektroneja, jotka ovat menossa muistissa yhden luvun muotoon. Vuorovaikutuksen täytyy olla näihin elektroneihin ja on paljon vaikeampi jos aikajana on sellainen, että siinä elektronit ehtivät esim. sekunniksi muodostaa jo väärän luvun, jolloin retron pitää kaivaa ne myös ensin pois. Retron vuorovaikutuksen pitää todennäköisesti olla elektroneissa itsessään ja päättyä sen jälkeen, koska se todennäköisesti ei tule keskustelusta ja fotoneista asti erillisinä uusina mikroskooppisina kausaatioina taaksepäin, vaan on oleellisimmillaan oltaessa muistin elektronien luona. Kun käytetään algoritmeja, retrokausaalinen luku, joka ei ole algoritmin oikea luku, näkyisi kaikille bugina.

B:
"Todellisuus näyttää pikemminkin sekä ajan että avaruuden osalta olevan hyvin vahvasti epälineaarinen mihin viittaa esim. kvanttifysiikan tuntema lomittumisilmiö ja jos sen epälineaarisuuden kykenee tiedostamaan ja hyväskymään niin varsinkin suhteellisuusteorioihin perustuva tiede kaukovaikutuskammoineen vaikuttaa väärin hahmoteltuna."

Kietoutumisen pystyy mallintamaan ilman mitään neljättä ulottuvuutta, nopeampia tai hitaampia avaruuksia, tai eri aikajanoihin meneviä ihmisiä. Kaukovaikutus, joka on äärettömän nopea, ei tee avaruudesta tai ajasta epälineaarista. Jotta voisi nähdä yhtään, millainen avaruus on, on pakko tehdä siinä jotain hidasta, jonka odottaminen vaihtelee eri etäisyyksiltä.

8

Lue lisää

B:
"Nykyinen paikka & aikakäsitys on tyypilliseen "mutkat suoraksi" insinöörityyliin matematisoimisen helpottamiseksi pelkistetty 3d+1t malliin minkä kanssa periaatteessa monet nykyiset fysiikan kaavat ovat ristiriidassa koska niissä todellisuudessa sovelletaan hyperdimensionaalisia malleja (esim. Hilbert -avaruus) jolloin tavallaan saadaan siirrettyä spekulatiivinen filosofointi tieteissä piiloon suurelta yleisöltä matemaattisen munkkilatinan taakse."

Jos on olemassa Khan-videon tapaan yksi paikka-akseli x, voiko samaan aikaan olla olemassa Hilbertin avaruus, joka on tämän kuvan pystyakseli eli 0 EUR - 2 EUR
https://moottori.fi/wp-content/uploads/2021/10/Polttonesteiden_keskihinnat_2020-2021_kuvaton_TK.jpg
ja onko todellisuus nyt hyperdimensionaalinen? Onko todellisuus vain tämä Hilbertin avaruus, ja mitä ihmiset ovat tällä polttoaineella silloin tehneet?

Hilbert-avaruus kaavaa on ristiriidassa Minkowskin avaruuden kanssa, jos se on alkujaan ei-Lorentz-kovariantti kaava, etkä tee asialle mitään. Minkowskin avaruuden on tarkoitus olla asia, joka mullistaa kaavoja, jotka eivät ole sellaisia.

Jos tieteessä on spekulatiivinen filosofointi jostain, niin joku on jo todennäköisesti kirjoittanut siitä mahdollisimman filosofisesti. Ei myöskään pidä paikkaansa, että kaikki mahdollinen matemaattinen latina voitaisiin kirjoittaa johonkin muotoon, joka on kaikki kaikkien ymmärrettävissä ilman matematiikkaa. Eikä joitain asioita tapahdu jossain jatkuvasti ilman matematiikkaa, niin että ne olisivat oleellisia kun ne voitaisiin kerätä kimppuun ja ihastella tai kauhistella niitä.

B:
"Köpistulkinnassa on aaltofunktion romahdus. Oma tämänhetkinen kantani on että ne aallot eivät romahda vaan pikemminkin se hiukkastila on aina havaitsijan tuottama superpositio jossa keskenään konstruktiiviset aaltopaketit vahvistavat toisiaan jolloin muodostuu samalla ns. klassisen fysiikan kokemusmaailma."

Superpositiot eivät ole yleensä tuottautuneet erityisesti vahvempaan superpositioon sillä, että jokin aalto vahvistaa toisen aallon. Mitä vahvempi jokin aalto on niin sitä enemmän objekti on tämä aalto ja romahtaneena klassisella tavalla täksi aalloksi muiden asemasta. Paikan aaltofunktio on puolestaan superpositioin silloin, kun sen aaltomuoto on lässähtänyt levälleen.

Tarkoitat varmaan superposition sijaan kietoutumista. Siinä on vahvistettava tiettyjä kahden objektin tilan mahdollisuuksia, jotka ovat kuin äsken mainitut vaihtoehdot. Samalla on heikennettävä pois ne, mitkä eivät tarkoita kietoutunutta. Eli tässä voi varsinkin tietyssä valitussa yhdisteyn Hilbertin avaruuden kannassa ajatella, että yhtä kantatilaa tulisi vahvistaa. Ei ole mitään luonnonlakia, jonka voisi olettaa aina olevan olemassa, joka sanoisi, että kun on kaksi niin ne 'vahvistavat toisiaan', vaan maailmassa on paljon kahden asian systeemejä, joissa on erilaisia vuorovaikutuksia, eivätkä ne yleensä ole sellaiset, että ne käyttäytyisivät jo kahdestaan tällä tavalla. Esim. kvanttitietokoneeseen ei voi vain heittää kahta elektronia ja odottaa, että ne tekevät siellä kietoutuneen tilan toistensa avulla. Klassinen maailma ei myöskään synny kahdesta asiasta.

B:
"Gravitaation taas hahmotan T. Beardenin gravitobiologisen mallin mukaisesti ikäänkuin seisovaksi aallioksi joka tuottaa kaikki fysikaaliset objektit ja periaatteessa auringot & mustat aukot ovat epälineaarisia viiveettömiä väyliä epälokaaliin dimensioon jonka kautta voi matkustaa ja siirtää energiaa lähes viiveettä eli tavallaan jonkinlaista makrolomittumista."

Onko tuotettu tässä samanlainen kuin se mikä tuotti? Vai miksi olet kauhean hyvä kertomaan millainen tuottaja on, vaikka tuotanto tapahtui kai ajat sitten, sen sijaan että kertoisit yhtä selvästi, millainen se tuotettu on?

Seisova aalto (tai mitä se seuraavaksi on) ei ole tässä gravitaatio, vaan se on fyysiset objektit. On olemassa paikkoja, missä ei ole fyysisiä objekteja. Ja siellä pitäisi kuvailla jonkinlaisen gravitaation syntyminen. Koska silloin sinne voidaan heittää jotain, ja sen heittäytymisen aikana voitaisiin tietää, miten gravitaatio vaikuttaa heitettyyn tai mitä gravitaatiota siitä tulee.

Seisovassa aallossa (tai jossain seuraavassa aallossa) ei ole väylää. Et voi sanoa, että jossain on väylä, ja että se on myös aalto, koska seisovaan aaltoon ei kuulu mitään muuta kuin seisova aalto. Joten jos kaikki fyysiset objektit ovat aalto, silloin ei ole mahdollista olla fyysisiä aurinkoja, jotka ovat väylä.

Newtonin gravitaation jälkeen keksittiin hetkeksi gravitaatio, jossa on viive. Tätäkin gravitaatiota voi sanoa makrokietoutumiseksi, koska se lähettää tietoa 'lähes viivettä'. Klassinen fysiikka on näitä lähes viiveitä täynnä.

9

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Nykyinen paikka & aikakäsitys on tyypilliseen "mutkat suoraksi" insinöörityyliin matematisoimisen helpottamiseksi pelkistetty 3d 1t malliin minkä kanssa periaatteessa monet nykyiset fysiikan kaavat ovat ristiriidassa koska niissä todellisuudessa sovelletaan hyperdimensionaalisia malleja (esim. Hilbert -avaruus) jolloin tavallaan saadaan siirrettyä spekulatiivinen filosofointi tieteissä piiloon suurelta yleisöltä matemaattisen munkkilatinan taakse."

Jos on olemassa Khan-videon tapaan yksi paikka-akseli x, voiko samaan aikaan olla olemassa Hilbertin avaruus, joka on tämän kuvan pystyakseli eli 0 EUR - 2 EUR
https://moottori.fi/wp-content/uploads/2021/10/Polttonesteiden_keskihinnat_2020-2021_kuvaton_TK.jpg
ja onko todellisuus nyt hyperdimensionaalinen? Onko todellisuus vain tämä Hilbertin avaruus, ja mitä ihmiset ovat tällä polttoaineella silloin tehneet?

Hilbert-avaruus kaavaa on ristiriidassa Minkowskin avaruuden kanssa, jos se on alkujaan ei-Lorentz-kovariantti kaava, etkä tee asialle mitään. Minkowskin avaruuden on tarkoitus olla asia, joka mullistaa kaavoja, jotka eivät ole sellaisia.

Jos tieteessä on spekulatiivinen filosofointi jostain, niin joku on jo todennäköisesti kirjoittanut siitä mahdollisimman filosofisesti. Ei myöskään pidä paikkaansa, että kaikki mahdollinen matemaattinen latina voitaisiin kirjoittaa johonkin muotoon, joka on kaikki kaikkien ymmärrettävissä ilman matematiikkaa. Eikä joitain asioita tapahdu jossain jatkuvasti ilman matematiikkaa, niin että ne olisivat oleellisia kun ne voitaisiin kerätä kimppuun ja ihastella tai kauhistella niitä.

B:
"Köpistulkinnassa on aaltofunktion romahdus. Oma tämänhetkinen kantani on että ne aallot eivät romahda vaan pikemminkin se hiukkastila on aina havaitsijan tuottama superpositio jossa keskenään konstruktiiviset aaltopaketit vahvistavat toisiaan jolloin muodostuu samalla ns. klassisen fysiikan kokemusmaailma."

Superpositiot eivät ole yleensä tuottautuneet erityisesti vahvempaan superpositioon sillä, että jokin aalto vahvistaa toisen aallon. Mitä vahvempi jokin aalto on niin sitä enemmän objekti on tämä aalto ja romahtaneena klassisella tavalla täksi aalloksi muiden asemasta. Paikan aaltofunktio on puolestaan superpositioin silloin, kun sen aaltomuoto on lässähtänyt levälleen.

Tarkoitat varmaan superposition sijaan kietoutumista. Siinä on vahvistettava tiettyjä kahden objektin tilan mahdollisuuksia, jotka ovat kuin äsken mainitut vaihtoehdot. Samalla on heikennettävä pois ne, mitkä eivät tarkoita kietoutunutta. Eli tässä voi varsinkin tietyssä valitussa yhdisteyn Hilbertin avaruuden kannassa ajatella, että yhtä kantatilaa tulisi vahvistaa. Ei ole mitään luonnonlakia, jonka voisi olettaa aina olevan olemassa, joka sanoisi, että kun on kaksi niin ne 'vahvistavat toisiaan', vaan maailmassa on paljon kahden asian systeemejä, joissa on erilaisia vuorovaikutuksia, eivätkä ne yleensä ole sellaiset, että ne käyttäytyisivät jo kahdestaan tällä tavalla. Esim. kvanttitietokoneeseen ei voi vain heittää kahta elektronia ja odottaa, että ne tekevät siellä kietoutuneen tilan toistensa avulla. Klassinen maailma ei myöskään synny kahdesta asiasta.

B:
"Gravitaation taas hahmotan T. Beardenin gravitobiologisen mallin mukaisesti ikäänkuin seisovaksi aallioksi joka tuottaa kaikki fysikaaliset objektit ja periaatteessa auringot & mustat aukot ovat epälineaarisia viiveettömiä väyliä epälokaaliin dimensioon jonka kautta voi matkustaa ja siirtää energiaa lähes viiveettä eli tavallaan jonkinlaista makrolomittumista."

Onko tuotettu tässä samanlainen kuin se mikä tuotti? Vai miksi olet kauhean hyvä kertomaan millainen tuottaja on, vaikka tuotanto tapahtui kai ajat sitten, sen sijaan että kertoisit yhtä selvästi, millainen se tuotettu on?

Seisova aalto (tai mitä se seuraavaksi on) ei ole tässä gravitaatio, vaan se on fyysiset objektit. On olemassa paikkoja, missä ei ole fyysisiä objekteja. Ja siellä pitäisi kuvailla jonkinlaisen gravitaation syntyminen. Koska silloin sinne voidaan heittää jotain, ja sen heittäytymisen aikana voitaisiin tietää, miten gravitaatio vaikuttaa heitettyyn tai mitä gravitaatiota siitä tulee.

Seisovassa aallossa (tai jossain seuraavassa aallossa) ei ole väylää. Et voi sanoa, että jossain on väylä, ja että se on myös aalto, koska seisovaan aaltoon ei kuulu mitään muuta kuin seisova aalto. Joten jos kaikki fyysiset objektit ovat aalto, silloin ei ole mahdollista olla fyysisiä aurinkoja, jotka ovat väylä.

Newtonin gravitaation jälkeen keksittiin hetkeksi gravitaatio, jossa on viive. Tätäkin gravitaatiota voi sanoa makrokietoutumiseksi, koska se lähettää tietoa 'lähes viivettä'. Klassinen fysiikka on näitä lähes viiveitä täynnä.

9

Lue lisää

MItä eroa on väylällä ja sillä että on dimensiossa? Tarkoittaako toinen dimensio avaruutta, ja jos on olemassa avaruus ja väylän takana toinen avaruus, niin mistä voi tietää, että dimensioita ei ole niin paljon kuin on ensimmäisessä avaruudessa yksinään? Miksi ei voi matkustaa epälokaalisti, ja miksi avaruuden pitää olla sitä varten epälokaali myös (avaruutta jossa on toisistaan erillään olevia pisteitä ei ole kuitenkaan nimeltään epälokaali avaruus)? Jos objekti haluaa matkustaa lokaalisti, mutta se tulee epälokaaliin avaruuteen, niin voiko se olla sama objekti ja kokoelma tietoa?

B:
"Oma kantani on että ns. erilaistumaton kvanttityhjiö on suhteessa ihmishavaitsijaan destruktiivisessa aaltointerferenssissä eli se on täynnä informaatiota ja energiaa jotka liittyvät aina toisiinsa ja kehittyneemmissä muodoissaan ovat sitä mitä kutsutaan "tietoisuudeksi" tai aktiiviseksi informaatiokis tai Bohmin implisiittiseksi järjestykseksi."

Maailmassa ei ole olemassa aaltoja jokaista havaitsijaa eli ihmistä ja ei-ihmistä varten erikseen, vaikka esim. korrelaatioita on. Jos objekti on jotain havaitsijalle, niin se on sitä sitten lopullisesti. Olet tässä päätynyt eri tulokseen energian ja informaation suhteen kuin aiemmin. Nämä eivät kuitenkaan ole seurausta siitä, mitä havaitsija on havainnut tyhjiössä. Onko informaation kehittynyt muoto tässä hiilipohjainen? Informaation muodot eivät voi olla erilaisia Bohmin jaottelussa. Hän joko sanoo, että toisessa jaottelussa informaatiota ei tarvitse edes laskea, ja se kaikki kuuluu vain toiseen. En tiedä kumpi on kumpi. Mikään Bohmin jaottelussa ei missään nimessä kehity toiseen.

B:
"Kaikki aika ja kaikki paikat eli avaruus ovat koko ajan olemassa mutta havaitseminen voi kerrallaan keskittyä vain yhteen hetkeen ja yhteen paikkaan konstruktiivisen interferenssin kautta."

Maailma ei toimi siten, että asioihin vaikuttaa yksi paikka kerrallaan. Paitsi jos ajatellaan kaikkea kvanttikenttinä, jotka voidaan ajatella päällekkäin kaikkialla hiukkaset ja vuorovaikutuskentät päällekkäin ja samalla pidetään kaikkia vuorovaikutuksia lokaaleina. Mitä enemmän on avoimia dimensioita ja mitä epälineaarisempi se neljäs dimensio on, niin sitä vaikeampi on päästä karkuun kaikkialta kaikista paikoista tulevaa vuorovaikutusta, joka on havaintoa muuttavaa.

Interferenssissä on oltava kaksi objektia samassa paikassa. Jotta havaitset paikan interferenssillä, joudut siirtämään objektin sinne. Jos tämän jälkeen havaitseminen keskittyy yhteen paikkaan ja pisteeseen, kyseinen havaitseminen on lokaalia (en tiedä miksi koko aaltoa ei käytetä kerralla ja havaita toista aaltoa kokonaan, mutta sekin on lokaalia kun aallot liittyvät toisiinsa samoissa pisteissä). Et silti ole sanonut, miten havaintoaalto siirtyy sinne, missä se havaittu aalto on.

10

Anonyymi kirjoitti:

MItä eroa on väylällä ja sillä että on dimensiossa? Tarkoittaako toinen dimensio avaruutta, ja jos on olemassa avaruus ja väylän takana toinen avaruus, niin mistä voi tietää, että dimensioita ei ole niin paljon kuin on ensimmäisessä avaruudessa yksinään? Miksi ei voi matkustaa epälokaalisti, ja miksi avaruuden pitää olla sitä varten epälokaali myös (avaruutta jossa on toisistaan erillään olevia pisteitä ei ole kuitenkaan nimeltään epälokaali avaruus)? Jos objekti haluaa matkustaa lokaalisti, mutta se tulee epälokaaliin avaruuteen, niin voiko se olla sama objekti ja kokoelma tietoa?

B:
"Oma kantani on että ns. erilaistumaton kvanttityhjiö on suhteessa ihmishavaitsijaan destruktiivisessa aaltointerferenssissä eli se on täynnä informaatiota ja energiaa jotka liittyvät aina toisiinsa ja kehittyneemmissä muodoissaan ovat sitä mitä kutsutaan "tietoisuudeksi" tai aktiiviseksi informaatiokis tai Bohmin implisiittiseksi järjestykseksi."

Maailmassa ei ole olemassa aaltoja jokaista havaitsijaa eli ihmistä ja ei-ihmistä varten erikseen, vaikka esim. korrelaatioita on. Jos objekti on jotain havaitsijalle, niin se on sitä sitten lopullisesti. Olet tässä päätynyt eri tulokseen energian ja informaation suhteen kuin aiemmin. Nämä eivät kuitenkaan ole seurausta siitä, mitä havaitsija on havainnut tyhjiössä. Onko informaation kehittynyt muoto tässä hiilipohjainen? Informaation muodot eivät voi olla erilaisia Bohmin jaottelussa. Hän joko sanoo, että toisessa jaottelussa informaatiota ei tarvitse edes laskea, ja se kaikki kuuluu vain toiseen. En tiedä kumpi on kumpi. Mikään Bohmin jaottelussa ei missään nimessä kehity toiseen.

B:
"Kaikki aika ja kaikki paikat eli avaruus ovat koko ajan olemassa mutta havaitseminen voi kerrallaan keskittyä vain yhteen hetkeen ja yhteen paikkaan konstruktiivisen interferenssin kautta."

Maailma ei toimi siten, että asioihin vaikuttaa yksi paikka kerrallaan. Paitsi jos ajatellaan kaikkea kvanttikenttinä, jotka voidaan ajatella päällekkäin kaikkialla hiukkaset ja vuorovaikutuskentät päällekkäin ja samalla pidetään kaikkia vuorovaikutuksia lokaaleina. Mitä enemmän on avoimia dimensioita ja mitä epälineaarisempi se neljäs dimensio on, niin sitä vaikeampi on päästä karkuun kaikkialta kaikista paikoista tulevaa vuorovaikutusta, joka on havaintoa muuttavaa.

Interferenssissä on oltava kaksi objektia samassa paikassa. Jotta havaitset paikan interferenssillä, joudut siirtämään objektin sinne. Jos tämän jälkeen havaitseminen keskittyy yhteen paikkaan ja pisteeseen, kyseinen havaitseminen on lokaalia (en tiedä miksi koko aaltoa ei käytetä kerralla ja havaita toista aaltoa kokonaan, mutta sekin on lokaalia kun aallot liittyvät toisiinsa samoissa pisteissä). Et silti ole sanonut, miten havaintoaalto siirtyy sinne, missä se havaittu aalto on.

10

Lue lisää

Pari poimintaa:


"Maailmassa ei ole olemassa aaltoja jokaista havaitsijaa eli ihmistä ja ei-ihmistä varten erikseen, vaikka esim. korrelaatioita on."

Periaatteessa koko maailmankaikkeudella on oma todennäköisyysaaltofunktionsa ja samoin jokaisella kokonaisuudella (esim. ihminen, eläin, tuoli jne.) ja niiden kaikilla mahdollisilla yhdistelmillä myös.

On sitten aivan eri asia minkä ontologisen statuksen sille aaltofunktiolle antaa. Jos ei ajattale vastakohtien kautta hahmottaen determinismi vs satunnainen akselilla vaan esim. siten että jokaisella erilaistuneella oliolla on jonkinasteinen eri olosuhteissa ja tilanteissa vaihteleva käyttäytymismahdollisuuksien "avaruus" tai ns. decision space niin se ns. todellisuus voi näyttäytyä hyvin erilaisena eri havaitsijoille vaikka se kokonaisuus olisi pohjimmiltaan sama kaikille eli periaatteessa sama idea kuin äänen resonanssien harmoonisissa suhteissa.

Jos tiedetään tarpeeksi tarkasti jonkun objektin aaltofunktio niin siihen voi virittäytyä samaan tapaan kuin analogisiin radiolähetyksiin voi radion virittää ja periaatteessa kaikilla aineellisilla olioilla (laajasti ymmärrettynä) on tunnistettavissa oleva taajuutensa ihan samalla tavalla kuin kaukaisten kohteiden spektrin perusteella voidaan määritellä niiden aineellinen koostumus ja ihmiskeho tarpeeksi harjaantuneena on hyvin tarkka mittauslaite myös sellaisten värähtelyjen mittaamiseen joita fysikaaliset laitteet eivät nykytekniikalla kykene rekisteröimään (esim. ambience aisti eli ympäristön tunnelman aistiminen eli todellinen ja täysin luonnollinen 6.aisti ja 7. aisti liittyy jo sitten esim. kaukonäkemiseen, telepatiaan yms. yliaistillisiin kykyihin joita ihmiskeho kykenee rekisteröimään subliminaalisesti vaikka tietoinen mieli ei siihen yleensä kykene).

Mitä tulee tarkkaavaisuuteen ja intention niin se toimii siten että kyetään kunnolla keskittymään vain yhteen kohteeseen kerrallaan ja muita ympäristön vaikutteita ei rekisteröidä samalla eli tavallaan se tarkkaavaisuus tuottaa sellaisen aaltofunktion joka muodostaa tai pyrkii muodostamaan konstruktiivisen interferenssin vain sen kohteen kanssa ja sulkemaan kaiken muun pois jolloin esim. ajan kokemus voi tuntua aivan eri pituiselta kuin kellon kertoma kesto.

Maailma toimii niin kuin se toimii mutta havaitseminen eli ainoa mahdollinen empiirinen tieto keskityy aina yhteen aika-paikka koordinaatistoon ja objektiin kerrallaan sulkien samalla kaiken muun pois eli nimenomaan johtuen ihmishavaitsijan kyvyistä ja mahdollisuuksista kokea on mielestäni virheellisesti päätelty monia nykyisen fysiikkatieteen perusoletuksia ja hahmotuksia jotka kyllä toimivan valliytsevan tekniikan puitteissa kuten esim. litteän maan mallikin toimii jos ei jouduta prosessoimaan kovin suuria etäisyyksiä jolloin Maan kaareutuvuutta ei tarvitse ottaa huomioon käytännön tasolla ja sama koskee 3d+1t hahmotusta eli lineaarista lähivaikuttamista johon suurin osa fysiikkatieteestä edelleen perustuu.

Interferenssin ei minusta tarvitse olla pelkästään lokaalia lineaarista lähivaikuttamista vaan myös lomittuminen voi liittyä siihen interferenssiin samoin kuin kaikki sellainen muistaminen jossa se aikaisempi kokemus palautuu ikäänkuin uudelleenkokemisena mieleen hyvin todellisen tuntuisena jos virittäytymistila on tarpeeksi vahva ja sama periaate lienee myös ns. kaukokatsomisessa joka on kaukokokemista kaikkien aistien kautta ja vahvimmillaan bilokaaltiota tai jopa fysikaalista siirtymistä paikasta toiseen ilman liikkumista eli ns. "aliavaruuden" (subspace) kautta epälineaarisesti ja epälokaalisti.

Tuo interferenssi ei liity pelkästään paikkaan vaan myös aikaan eli jos tunnetaan kaikki vallitsevat ajallis-paikalliset syklit niin interferenssi voidaan aktivoida vasta hyvin kaukaisessa tulevaisuudessa jos ollaan laadittu tarkat interferenssitietokannat kaikista mahdollisista erilaisista objekteista ja niiden vuorovaikutuksista erilaisten syklien eri vaiheissa kuten astrologiassa joka lienee jäänne jostain tämäntapaisesta kehittyneestä tekniikasta joka mahdollisti mm. T. Beardenin kirjoissaan kuvailemalla tavalla manipuloida ja tuottaa melkein mitä tahansa ilmiöitä ja objekteja luomalla keinotekoisesti mihin tahansa ja milloin tahansa aktivoituvia hyperdimensionaalisia muotteja 3d+1t avaruuden ilmiöille.

Enempää en ehdi enkä jaksa yrittää selventää...

B

Anonyymi kirjoitti:

MItä eroa on väylällä ja sillä että on dimensiossa? Tarkoittaako toinen dimensio avaruutta, ja jos on olemassa avaruus ja väylän takana toinen avaruus, niin mistä voi tietää, että dimensioita ei ole niin paljon kuin on ensimmäisessä avaruudessa yksinään? Miksi ei voi matkustaa epälokaalisti, ja miksi avaruuden pitää olla sitä varten epälokaali myös (avaruutta jossa on toisistaan erillään olevia pisteitä ei ole kuitenkaan nimeltään epälokaali avaruus)? Jos objekti haluaa matkustaa lokaalisti, mutta se tulee epälokaaliin avaruuteen, niin voiko se olla sama objekti ja kokoelma tietoa?

B:
"Oma kantani on että ns. erilaistumaton kvanttityhjiö on suhteessa ihmishavaitsijaan destruktiivisessa aaltointerferenssissä eli se on täynnä informaatiota ja energiaa jotka liittyvät aina toisiinsa ja kehittyneemmissä muodoissaan ovat sitä mitä kutsutaan "tietoisuudeksi" tai aktiiviseksi informaatiokis tai Bohmin implisiittiseksi järjestykseksi."

Maailmassa ei ole olemassa aaltoja jokaista havaitsijaa eli ihmistä ja ei-ihmistä varten erikseen, vaikka esim. korrelaatioita on. Jos objekti on jotain havaitsijalle, niin se on sitä sitten lopullisesti. Olet tässä päätynyt eri tulokseen energian ja informaation suhteen kuin aiemmin. Nämä eivät kuitenkaan ole seurausta siitä, mitä havaitsija on havainnut tyhjiössä. Onko informaation kehittynyt muoto tässä hiilipohjainen? Informaation muodot eivät voi olla erilaisia Bohmin jaottelussa. Hän joko sanoo, että toisessa jaottelussa informaatiota ei tarvitse edes laskea, ja se kaikki kuuluu vain toiseen. En tiedä kumpi on kumpi. Mikään Bohmin jaottelussa ei missään nimessä kehity toiseen.

B:
"Kaikki aika ja kaikki paikat eli avaruus ovat koko ajan olemassa mutta havaitseminen voi kerrallaan keskittyä vain yhteen hetkeen ja yhteen paikkaan konstruktiivisen interferenssin kautta."

Maailma ei toimi siten, että asioihin vaikuttaa yksi paikka kerrallaan. Paitsi jos ajatellaan kaikkea kvanttikenttinä, jotka voidaan ajatella päällekkäin kaikkialla hiukkaset ja vuorovaikutuskentät päällekkäin ja samalla pidetään kaikkia vuorovaikutuksia lokaaleina. Mitä enemmän on avoimia dimensioita ja mitä epälineaarisempi se neljäs dimensio on, niin sitä vaikeampi on päästä karkuun kaikkialta kaikista paikoista tulevaa vuorovaikutusta, joka on havaintoa muuttavaa.

Interferenssissä on oltava kaksi objektia samassa paikassa. Jotta havaitset paikan interferenssillä, joudut siirtämään objektin sinne. Jos tämän jälkeen havaitseminen keskittyy yhteen paikkaan ja pisteeseen, kyseinen havaitseminen on lokaalia (en tiedä miksi koko aaltoa ei käytetä kerralla ja havaita toista aaltoa kokonaan, mutta sekin on lokaalia kun aallot liittyvät toisiinsa samoissa pisteissä). Et silti ole sanonut, miten havaintoaalto siirtyy sinne, missä se havaittu aalto on.

10

Lue lisää

Juuri kuin sain kirjoitettua edellisen viestin niin bongasin tämän youtube videon jossa kerrotaan jo alussa minkä takia Einsteinin mallit eivät päde plasman suhteen joka on 99% kaikesta aineesta kun taas kiinteä, nestemäinen ja kaasumainen aine on vain 1% ja siihen yhteen prosenttiin fysiikkatiede on keskittynyt viimeisen 150 v aikana.

TRANS-TEMPORAL COSMIC WAR
https://www.youtube.com/watch?v=FJe-oYpSNuE

B

Anonyymi kirjoitti:

Juuri kuin sain kirjoitettua edellisen viestin niin bongasin tämän youtube videon jossa kerrotaan jo alussa minkä takia Einsteinin mallit eivät päde plasman suhteen joka on 99% kaikesta aineesta kun taas kiinteä, nestemäinen ja kaasumainen aine on vain 1% ja siihen yhteen prosenttiin fysiikkatiede on keskittynyt viimeisen 150 v aikana.

TRANS-TEMPORAL COSMIC WAR
https://www.youtube.com/watch?v=FJe-oYpSNuE

B

Lue lisää

B:
"Periaatteessa koko maailmankaikkeudella on oma todennäköisyysaaltofunktionsa ja samoin jokaisella kokonaisuudella (esim. ihminen, eläin, tuoli jne.) ja niiden kaikilla mahdollisilla yhdistelmillä myös."

Tässä lasket aaltofunktioiden määräksi sen, minkä minäkin. Eli et voi sanoa, olevan enempää aaltofunktioita sitä varten, kun tuolin muutos muuttaa elektronin aaltofunktiota, mistä ei jää mitään muuttumatonta elektronin aaltofunktiota. Eikä tuolin muutoksessa ole muuttumatonta maailmankaikkeutta. Aaltofunktion määritys tulisi aloittaa suurimmasta alkaen, ja esittää mieluiten ettei ole olemassa elektronin aaltofunktiota erikseen sen lisäksi, että on kaikkien aaltofunktioiden yhdistetty tuoliaaltofunktio. Tuoliaaltofunktio ei ole samanlainen pallura kuin yhden hiukkasen aaltopaketti vaan N hiukkasesta tehdyssä tuolissa on olemassa informaatiota korkeintaan (yhden hiukkasen verran) potenssiin N.

B:
"On sitten aivan eri asia minkä ontologisen statuksen sille aaltofunktiolle antaa. Jos ei ajattale vastakohtien kautta hahmottaen determinismi vs satunnainen akselilla vaan esim. siten että jokaisella erilaistuneella oliolla on jonkinasteinen eri olosuhteissa ja tilanteissa vaihteleva käyttäytymismahdollisuuksien "avaruus" tai ns. decision space niin se ns. todellisuus voi näyttäytyä hyvin erilaisena eri havaitsijoille vaikka se kokonaisuus olisi pohjimmiltaan sama kaikille eli periaatteessa sama idea kuin äänen resonanssien harmoonisissa suhteissa."

'Vaihtelevien käyttäytymismahdollisuuksien' kirjo voisi olla romahdusten ja klassisten objektien kirjo, missä käytös tarkoittaa sitä, että objektit ovat käytösten superpositiossa (silloin käytöksistä nimenomaan muodostuu Hilbert-avaruus). Tässä ei kuitenkaan pureuduta yhtään siihen, mikä on aaltofunktioiden eli todellisuuden käyttäytyminen. Lisäksi mikään mittaus tai klassinen käyttäytyminen ei ole ilmennyt kahdella eri tavalla kahdelle eri ihmiselle, kun tarkoitetaan ihmisiä, jotka saavat puhua havainnoistaan toisilleen, eikä MWI:hin jaettuja ihmisiä. Seuraavassa en välitä klassisesta vaan puhun aaltofunktioiden käytöksestä, ja aaltofunktioiden näyttäytymisestä aaltofunktioille. Myöskään missään muualla tässä tekstissä ei puhuta mittauksesta, vaikka B:n mielestä keskustelussa kyseessä on joskus havaitsija. Hänen havaitsija-ideansa voivat olla usein mittauksen kaltaisia (ja näennäisessä ristiriidassa sen kanssa, että hän tekee asioita klassisessa kentässä), mutta nämä mittaukset eivät päde kaikkiin aaltofunktioiden vuorovaikutuksiin.

Tuolille, maailmankaikkeudelle, ja yhdelle elektronille ei voi antaa eri statusta, koska niiden aaltofunktiudessa ei ole mitään toisistaan erottavaa tekijää. Onko tuolilla siis decision space? Eri statuksen voisi antaa vain väittämällä todellisuuden koostuvan muista entiteeteistä kuin aaltofunktioista ja energian värähtelystä. Todellisuus ei näyttäydy millekään ellei ole ollut vuorovaikutusta kohteen ja havaitsijan välillä. Vuorovaikutus on sitä, että muututaan joksikin mitä ei oltaisi oltu ilman vuorovaikutusta. Tämä voidaan ainakin koettaa selitää pelkkien aaltofunktioiden avulla. Silloin kohteen todellisuus on vuorovaikuttanut yhden toisen aaltofunktion kanssa, eikä kohde voi näyttäytyä millekään toiselle havaitsijalle sellaisena todellisuutena, missä universumi ei sisältäisi ensimmäistä havaitsijaa ja äskeistä tapahtumaa. Tätä voi kokeilla tuolin mittakaavassa yrittämällä istua tuoliin, johon joku on jo istunut. Erilaisuus tuoliin istumisesta ei tule siitä, että on valmis tuoli ja varattu tuoli erikseen eri ihmisille, vaan siitä että on muodostettu kolmen kappaleen ongelma. Kuten yllä annetaan olettaa, niin mikroskooppisella tasolla on hyvin tärkeää, että kolmen kappaleen ongelmassa on paljon tietoa verrattuna kahteen kahden kappaleen ongelmaan. Vaikka olisi kaksi kahden kappaleen ongelmaa peräkkäin ajassa, niin silti todellisuuden näyttäytyminen on joskus eri siksi, että vuorovaikutuksessa tuoli muuttu ja menee esim. rikki ensimmäisen istujan aikana. Tällöin ei ole enää ehjää tuolia ja ehjän tuolin aaltofunktiota, jota pitäisi pitää mahdollisuutena toiselle istujalle. Joten kun tuoliaaltofunktioiden määrä per tuoli on vain tämä yksi (tuolin kokoelma hiukkasia), niin todellisuus näyttää vain yhtä tuolin aaltofunktiota kaikelle.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Periaatteessa koko maailmankaikkeudella on oma todennäköisyysaaltofunktionsa ja samoin jokaisella kokonaisuudella (esim. ihminen, eläin, tuoli jne.) ja niiden kaikilla mahdollisilla yhdistelmillä myös."

Tässä lasket aaltofunktioiden määräksi sen, minkä minäkin. Eli et voi sanoa, olevan enempää aaltofunktioita sitä varten, kun tuolin muutos muuttaa elektronin aaltofunktiota, mistä ei jää mitään muuttumatonta elektronin aaltofunktiota. Eikä tuolin muutoksessa ole muuttumatonta maailmankaikkeutta. Aaltofunktion määritys tulisi aloittaa suurimmasta alkaen, ja esittää mieluiten ettei ole olemassa elektronin aaltofunktiota erikseen sen lisäksi, että on kaikkien aaltofunktioiden yhdistetty tuoliaaltofunktio. Tuoliaaltofunktio ei ole samanlainen pallura kuin yhden hiukkasen aaltopaketti vaan N hiukkasesta tehdyssä tuolissa on olemassa informaatiota korkeintaan (yhden hiukkasen verran) potenssiin N.

B:
"On sitten aivan eri asia minkä ontologisen statuksen sille aaltofunktiolle antaa. Jos ei ajattale vastakohtien kautta hahmottaen determinismi vs satunnainen akselilla vaan esim. siten että jokaisella erilaistuneella oliolla on jonkinasteinen eri olosuhteissa ja tilanteissa vaihteleva käyttäytymismahdollisuuksien "avaruus" tai ns. decision space niin se ns. todellisuus voi näyttäytyä hyvin erilaisena eri havaitsijoille vaikka se kokonaisuus olisi pohjimmiltaan sama kaikille eli periaatteessa sama idea kuin äänen resonanssien harmoonisissa suhteissa."

'Vaihtelevien käyttäytymismahdollisuuksien' kirjo voisi olla romahdusten ja klassisten objektien kirjo, missä käytös tarkoittaa sitä, että objektit ovat käytösten superpositiossa (silloin käytöksistä nimenomaan muodostuu Hilbert-avaruus). Tässä ei kuitenkaan pureuduta yhtään siihen, mikä on aaltofunktioiden eli todellisuuden käyttäytyminen. Lisäksi mikään mittaus tai klassinen käyttäytyminen ei ole ilmennyt kahdella eri tavalla kahdelle eri ihmiselle, kun tarkoitetaan ihmisiä, jotka saavat puhua havainnoistaan toisilleen, eikä MWI:hin jaettuja ihmisiä. Seuraavassa en välitä klassisesta vaan puhun aaltofunktioiden käytöksestä, ja aaltofunktioiden näyttäytymisestä aaltofunktioille. Myöskään missään muualla tässä tekstissä ei puhuta mittauksesta, vaikka B:n mielestä keskustelussa kyseessä on joskus havaitsija. Hänen havaitsija-ideansa voivat olla usein mittauksen kaltaisia (ja näennäisessä ristiriidassa sen kanssa, että hän tekee asioita klassisessa kentässä), mutta nämä mittaukset eivät päde kaikkiin aaltofunktioiden vuorovaikutuksiin.

Tuolille, maailmankaikkeudelle, ja yhdelle elektronille ei voi antaa eri statusta, koska niiden aaltofunktiudessa ei ole mitään toisistaan erottavaa tekijää. Onko tuolilla siis decision space? Eri statuksen voisi antaa vain väittämällä todellisuuden koostuvan muista entiteeteistä kuin aaltofunktioista ja energian värähtelystä. Todellisuus ei näyttäydy millekään ellei ole ollut vuorovaikutusta kohteen ja havaitsijan välillä. Vuorovaikutus on sitä, että muututaan joksikin mitä ei oltaisi oltu ilman vuorovaikutusta. Tämä voidaan ainakin koettaa selitää pelkkien aaltofunktioiden avulla. Silloin kohteen todellisuus on vuorovaikuttanut yhden toisen aaltofunktion kanssa, eikä kohde voi näyttäytyä millekään toiselle havaitsijalle sellaisena todellisuutena, missä universumi ei sisältäisi ensimmäistä havaitsijaa ja äskeistä tapahtumaa. Tätä voi kokeilla tuolin mittakaavassa yrittämällä istua tuoliin, johon joku on jo istunut. Erilaisuus tuoliin istumisesta ei tule siitä, että on valmis tuoli ja varattu tuoli erikseen eri ihmisille, vaan siitä että on muodostettu kolmen kappaleen ongelma. Kuten yllä annetaan olettaa, niin mikroskooppisella tasolla on hyvin tärkeää, että kolmen kappaleen ongelmassa on paljon tietoa verrattuna kahteen kahden kappaleen ongelmaan. Vaikka olisi kaksi kahden kappaleen ongelmaa peräkkäin ajassa, niin silti todellisuuden näyttäytyminen on joskus eri siksi, että vuorovaikutuksessa tuoli muuttu ja menee esim. rikki ensimmäisen istujan aikana. Tällöin ei ole enää ehjää tuolia ja ehjän tuolin aaltofunktiota, jota pitäisi pitää mahdollisuutena toiselle istujalle. Joten kun tuoliaaltofunktioiden määrä per tuoli on vain tämä yksi (tuolin kokoelma hiukkasia), niin todellisuus näyttää vain yhtä tuolin aaltofunktiota kaikelle.

1

Lue lisää

Kun mainitset resonanssin, niin voidaan sanoa, että esim. kahdessa peräkkäisessä kahden kappaleen ongelmassa on aina mahdollista olla eri alkujaan vahvuinen vuorovaikutus (jos kaikki hiukkaset ovat erilaisia poimintoja standardimallista) ja erilainen tapaus sen suhteen, miten lähelle aaltofunktiot pääsevät toisiaan ja mitä nopeus ja energia aaltoja niissä on. (Sen lisäksi että luonnonlait kertovat per hiukkanen millainen sen vuorovaikutus on toiseen hiukkaseen, ne kertovat, miten paljon vuorovaikutus muuttuu eri hiukkasenergioilla ja etenkin kun ei puhuta QFT:stä, ne kertoisivat, mitä vaikutusta etäisyydellä on, mistä syntyy ns. monenlaisia vuorovaikutustilanteita peräkkäisissä kahden kappaleen ongelmissa). Tämä on kaikki hyvä tietää, jos haluaa tietää mitä vuorovaikutuksen aikana ja jälkeen tapahtuu, mutta tieto juuri jälkimmäisestä eli paikasta ja taajuudesta sisältyy aaltofunktion ja aaltopaketin sen hetkiseen käsitteeseen. Eli aaltofunktioita on aina yksi ja se tulee edelliseltä kahden kappaleen ongelmalta toiseen.

Äskeisessä puhutaan paljon ajasta. Jos kvanttiqubitti-systeemistä yrittää poistaa universumin ajan, täytyy ajatella muuttumattomia qubitteja, jotka asetettuna sarjaan olisivat ajan illuusio. Näissä qubiteissa vuorovaikutuksen ja niiden luonnonlakien käsite on todennäköisesti illuusio myös tai sitä ei pitäisi tarvita käyttää niden arvojen määräämiseen, ja sen sijaan qubiteille keksitään yksi staattinen tila, joka on sitten koko blokkiuniversumi aikoineen ja lain kaltainen.

B:
"Jos tiedetään tarpeeksi tarkasti jonkun objektin aaltofunktio niin siihen voi virittäytyä samaan tapaan kuin analogisiin radiolähetyksiin voi radion virittää ja periaatteessa kaikilla aineellisilla olioilla (laajasti ymmärrettynä) on tunnistettavissa oleva taajuutensa ihan samalla tavalla kuin kaukaisten kohteiden spektrin perusteella voidaan määritellä niiden aineellinen koostumus ja ihmiskeho tarpeeksi harjaantuneena on hyvin tarkka mittauslaite myös sellaisten värähtelyjen mittaamiseen joita fysikaaliset laitteet eivät nykytekniikalla kykene rekisteröimään (esim. ambience aisti eli ympäristön tunnelman aistiminen eli todellinen ja täysin luonnollinen 6.aisti ja 7. aisti liittyy jo sitten esim. kaukonäkemiseen, telepatiaan yms. yliaistillisiin kykyihin joita ihmiskeho kykenee rekisteröimään subliminaalisesti vaikka tietoinen mieli ei siihen yleensä kykene)."

Tuolista ei tarvitse tietää mitään, mutta mikään istumaan menevä aaltofunktio ei voi olla virittymättä tuolille sopivaksi (sopivuus ja epä-sopivuus toisaalta ei ole olemassa, ja on vain se mitä seuraavaksi tapahtuu). Toisaalta jos aloittaa universumin aaltofunktiosta, niin se on aaltofunktio, jossa on kaikki tieto. Tämä tietää aina tarpeeksi itsestään ottaakseen seuraavan muotonsa, missä se on muuttunut esim. sellaiseksi, että joku istuu. (Tässä ajatellaan, että luonnonlait, jotka ovat aaltofunktioista erilliset, ovat kaikki muuttumattomia).

Jos otetaan universumin osa, niin se ei voi tarkasti tietää mitään toista osaa universumista. Sillä tavalla, että se ei aluksi tiedä sitä, ja yrittää alkaa tietämään olemalla vuorovaikutuksessa. Tätä sanotaan myös täksi teoriaksi:
https://en.wikipedia.org/wiki/No-cloning_theorem

Jos haluaa tiedon toisesta aaltofunktiosta, siihen tarvitaan yksi saman kokoisen Hilbertin-avaruuden aaltofunktio. Jokainen joka haluaa päästä mihin tahansa universumissa tällä tavalla, tarvitsee tietopankikseen toisen universumin. Tavallaan.

Aaltofunktiot, mitä yleensä mainitaan tuoleina ym. edellyttivät avaruuden olemassaolon, joka on QM:ssä Euklidinen. Avaruuden koko on asia, jonka oletus ei ole missään vuorovaikutuksessa QM:n tai QM:n objektien kanssa. Jos olettaa avaruuden olevan ääretön, siinä on todennäköisesti ainakin kaksi objektia, joiden molempien pieni aaltofunktio on täydellinen kopio toisesta. Tällöin et ikinä tietäisi, mitä objektia tarkoitat vaikka sinulla olisi tarkka aaltofunktio mielessäsi. Bosoni-hiukkasilla on teorian mukaan lähes aina stattisessa tilassa sama aaltofunktio. Tätä voi kuitenkin pitää epätarkkana tietona aaltofunktiosta, koska siinä ei oteta yleensä häiriöitä huomioon.

Toisaalta voisi sanoa, että pienet aaltofunktiot ovat kaikki harhaanjohtavia, ja tulisi käyttää vain universumia kerrallaan. Siinä tieto on aina oikealla paikallaan eikä ole tämän tilan kannalta olemassa duplikaatioita.

Jos tuoli painaa enemmän kuin aivot, sillä on todennäköisesti suurempi Hilbert-avaruus, etkä voi koskaan tietää aivoilla (minäkään en ajattele, että tässä tarkoitetaan 'tiedostetusti') läheskään kaikkia tuolin aaltofunktioiden yksityiskohtia.

2

Anonyymi kirjoitti:

Kun mainitset resonanssin, niin voidaan sanoa, että esim. kahdessa peräkkäisessä kahden kappaleen ongelmassa on aina mahdollista olla eri alkujaan vahvuinen vuorovaikutus (jos kaikki hiukkaset ovat erilaisia poimintoja standardimallista) ja erilainen tapaus sen suhteen, miten lähelle aaltofunktiot pääsevät toisiaan ja mitä nopeus ja energia aaltoja niissä on. (Sen lisäksi että luonnonlait kertovat per hiukkanen millainen sen vuorovaikutus on toiseen hiukkaseen, ne kertovat, miten paljon vuorovaikutus muuttuu eri hiukkasenergioilla ja etenkin kun ei puhuta QFT:stä, ne kertoisivat, mitä vaikutusta etäisyydellä on, mistä syntyy ns. monenlaisia vuorovaikutustilanteita peräkkäisissä kahden kappaleen ongelmissa). Tämä on kaikki hyvä tietää, jos haluaa tietää mitä vuorovaikutuksen aikana ja jälkeen tapahtuu, mutta tieto juuri jälkimmäisestä eli paikasta ja taajuudesta sisältyy aaltofunktion ja aaltopaketin sen hetkiseen käsitteeseen. Eli aaltofunktioita on aina yksi ja se tulee edelliseltä kahden kappaleen ongelmalta toiseen.

Äskeisessä puhutaan paljon ajasta. Jos kvanttiqubitti-systeemistä yrittää poistaa universumin ajan, täytyy ajatella muuttumattomia qubitteja, jotka asetettuna sarjaan olisivat ajan illuusio. Näissä qubiteissa vuorovaikutuksen ja niiden luonnonlakien käsite on todennäköisesti illuusio myös tai sitä ei pitäisi tarvita käyttää niden arvojen määräämiseen, ja sen sijaan qubiteille keksitään yksi staattinen tila, joka on sitten koko blokkiuniversumi aikoineen ja lain kaltainen.

B:
"Jos tiedetään tarpeeksi tarkasti jonkun objektin aaltofunktio niin siihen voi virittäytyä samaan tapaan kuin analogisiin radiolähetyksiin voi radion virittää ja periaatteessa kaikilla aineellisilla olioilla (laajasti ymmärrettynä) on tunnistettavissa oleva taajuutensa ihan samalla tavalla kuin kaukaisten kohteiden spektrin perusteella voidaan määritellä niiden aineellinen koostumus ja ihmiskeho tarpeeksi harjaantuneena on hyvin tarkka mittauslaite myös sellaisten värähtelyjen mittaamiseen joita fysikaaliset laitteet eivät nykytekniikalla kykene rekisteröimään (esim. ambience aisti eli ympäristön tunnelman aistiminen eli todellinen ja täysin luonnollinen 6.aisti ja 7. aisti liittyy jo sitten esim. kaukonäkemiseen, telepatiaan yms. yliaistillisiin kykyihin joita ihmiskeho kykenee rekisteröimään subliminaalisesti vaikka tietoinen mieli ei siihen yleensä kykene)."

Tuolista ei tarvitse tietää mitään, mutta mikään istumaan menevä aaltofunktio ei voi olla virittymättä tuolille sopivaksi (sopivuus ja epä-sopivuus toisaalta ei ole olemassa, ja on vain se mitä seuraavaksi tapahtuu). Toisaalta jos aloittaa universumin aaltofunktiosta, niin se on aaltofunktio, jossa on kaikki tieto. Tämä tietää aina tarpeeksi itsestään ottaakseen seuraavan muotonsa, missä se on muuttunut esim. sellaiseksi, että joku istuu. (Tässä ajatellaan, että luonnonlait, jotka ovat aaltofunktioista erilliset, ovat kaikki muuttumattomia).

Jos otetaan universumin osa, niin se ei voi tarkasti tietää mitään toista osaa universumista. Sillä tavalla, että se ei aluksi tiedä sitä, ja yrittää alkaa tietämään olemalla vuorovaikutuksessa. Tätä sanotaan myös täksi teoriaksi:
https://en.wikipedia.org/wiki/No-cloning_theorem

Jos haluaa tiedon toisesta aaltofunktiosta, siihen tarvitaan yksi saman kokoisen Hilbertin-avaruuden aaltofunktio. Jokainen joka haluaa päästä mihin tahansa universumissa tällä tavalla, tarvitsee tietopankikseen toisen universumin. Tavallaan.

Aaltofunktiot, mitä yleensä mainitaan tuoleina ym. edellyttivät avaruuden olemassaolon, joka on QM:ssä Euklidinen. Avaruuden koko on asia, jonka oletus ei ole missään vuorovaikutuksessa QM:n tai QM:n objektien kanssa. Jos olettaa avaruuden olevan ääretön, siinä on todennäköisesti ainakin kaksi objektia, joiden molempien pieni aaltofunktio on täydellinen kopio toisesta. Tällöin et ikinä tietäisi, mitä objektia tarkoitat vaikka sinulla olisi tarkka aaltofunktio mielessäsi. Bosoni-hiukkasilla on teorian mukaan lähes aina stattisessa tilassa sama aaltofunktio. Tätä voi kuitenkin pitää epätarkkana tietona aaltofunktiosta, koska siinä ei oteta yleensä häiriöitä huomioon.

Toisaalta voisi sanoa, että pienet aaltofunktiot ovat kaikki harhaanjohtavia, ja tulisi käyttää vain universumia kerrallaan. Siinä tieto on aina oikealla paikallaan eikä ole tämän tilan kannalta olemassa duplikaatioita.

Jos tuoli painaa enemmän kuin aivot, sillä on todennäköisesti suurempi Hilbert-avaruus, etkä voi koskaan tietää aivoilla (minäkään en ajattele, että tässä tarkoitetaan 'tiedostetusti') läheskään kaikkia tuolin aaltofunktioiden yksityiskohtia.

2

Lue lisää

Spektriviivoilla voi tunnistaa elementin esiintymisen aineen sisällä ja paljonko elementtiä on suhteessa muihin, mutta sillä ei voi lukea aaltofunktioita. Koko aine reagoi yleensä kerralla ja kontribuoi viivaan, mikä antaa esim. tiedon punasirtymän suuntaisesta nopeudesta suurelle kappaleelle. Spektriviiva viittaa yleensä atomiin, ja atomeissa on tehty periatteessa kokeita, jotka yrittivät lukea koko elektronin aaltofunktion tai enemmän siitä. Nämä ovat sirontakokeita, joissa atomia kohti lentää elektroneja ja ne leviävät elektronikuoren kohdattuaan jollain tavalla ympäriinsä. Muutoin aaltofunktioiden ja spektriviivojen välinen yhteys on vain teoreettinen, tai teorian ja hyvin pienen osan mittaus siitä. Aine ei näytä spektriviivaa ollessaan staatisessa tilassa, vaan sen täytyy vaihdella eksitaatioiden (mukaanlukien pienimmän energian tila) välillä. Jos ei ole olemassa luonnonlaki, joka sanoo, että staattinen tila menee joksikin eksitoituneeksi tilaksi, eksitoivan objektin ollessa läsnä, silloin spektriviivan katsomisella ei olisi mitään perusteltavaa yhteyttä staattiseen tilaan, eikä mitään staattista tilaa voisi kuvitella olevan ennen katseluaan tai sen jälkeen. Staattisuus viittaa tässä enemmän siihen, että aine ei muuta energiaansa, ja esim. vaihda sitä vuorovaikutuskentän kuten fotonien kanssa. Eikä sitä etteikö sellainen tila missä tätä ei tapahdu, olisi ajassa muuttuva. Mutta esimerkkinä olevien atomien alimman energian tilan tiedetään olevan muutenkin muuttumaton.

Jos haluat tietää, mitä kaukana tapahtuu, on paljon oleellisempaa, että kohteesi suostuu vuorovaikuttamaan jonkin asian kanssa ja lähettämään energiaa, kuin että mietit oman aaltofunktiosi sopivuutta johonkin asiaan. Luonnonlait ovat lisäksi sellaisia, että niissä esim. elektronin aaltofunktio reagoi kaikkiin fotoneihin, mitä voi olla olemassa, ja se tekee sen ilman mitään virittyneenä olemista. Ihmisten mittalaitteet fotoneille eivät ole yksinäisiä elektroneja vaan joitain monimutkaisia systeemejä, jotka muuttavat energiaa monta kertaa muodosta toiseen ja vahvistavat sitä tuoden esim. 0 fotonin ja 1 fotonin välisen energiaeron yhden Joulen kokoiseksi eroksi jossakin, mikä on yleensä lopulta sähköjohtimen virtaa. Taajuusviritys laitteessa kuin laitteessa on laitteen aineen järjestämistä toiseksi aineeksi eli joko aivan eri atomeiksi, tai sama aine eri suuruisessa sähkökentässä, tai radion tapauksessa aineen muuttamista spatiaalisesti suuremmaksi tai pienemmäksi laitteen osaksi. Perustuen siihen millaisia energiaeroja tästä syntyy kvanttiobjektin (tai klassisen) sallittujen energia tilojen välille.

Ympäristön tunnussa ei ole mitään mahdollisuuksia saada minkään tuntua, jos se ei reagoi kaikkiin aaltofunktioihin kaikissa suunnissa jonkin yhden asemasta. Väität sen sijaan, että aaltopaketti pitää tuntea ensin jo ennen kuin sen kanssa vuorovaikutetaan. Ja samalla kun se tunnetaan, päätät että se on ympäristössä. Tässä voisi yhtähyvin alusta jo ottaa sen tiedon, että tuntee kohteen ja jättää sen sinne missä se on, muuttumatta itse miksikään ja muuttamatta kohdetta.

Ympäristön tunnelmaa ei voi aistia, jos ei tiedä, että tietoisuuteen tunkeva toinen aaltopaketti on ympäristössäsi ja voidaan äskeisestä erikseen kysyä, miten voi tietää pelkästään vuorovaikuttamalla, että näin on. Tai toisaalta jos sen 6. aistin mallintaa kvanttiobjekteina ja niiden välisenä vuorovaikutuksena, niin on oleellista, että vuorovaikutuksella on jokin luonnonlaki. Luonnonlaki voi olla mitä hyvänsä kunhan pystyt sanomaan, että kvanttiobjekti ja niiden muuttuminen vuorovaikutuksessa on olemassa. Jos sanoo vuorovaikutuksen olevan täysin satunnainen yhdestä objektista toiseen, ja että kvanttiobjektit saavat minkä tahansa tilan, mistä kukaan ei tiedä mitään, millainen se tulee olemaan, tämä on tarpeksi selvä laillinen ilmoitus ja siitä tiedetään, että aaltofunktiot muutetaan sitten täysin satunnaisiksi (eri asia kuin että kaikki todennäköisyydet ovat mahdollisia, vaan pikemminkin todennäköisyyksien painotukset muutetaan joksikin, mikä voi olla mikä tahansa kokoelma niitä) joka kerta. Tämä aisti ei välttämättä muodosta mitään ympäristön tunnelmaa, koska aisti ei pysty ottamaan selvää siitä, onko toinen objekti lähellä vai kaukana. Johonkin tilan tuntu -aistiin tarvitaan luonnonlaki, jossa vaikutus on erisuuruinen aaltopaketeista, jotka ovat eri etäisyyksillä.

3

Anonyymi kirjoitti:

Spektriviivoilla voi tunnistaa elementin esiintymisen aineen sisällä ja paljonko elementtiä on suhteessa muihin, mutta sillä ei voi lukea aaltofunktioita. Koko aine reagoi yleensä kerralla ja kontribuoi viivaan, mikä antaa esim. tiedon punasirtymän suuntaisesta nopeudesta suurelle kappaleelle. Spektriviiva viittaa yleensä atomiin, ja atomeissa on tehty periatteessa kokeita, jotka yrittivät lukea koko elektronin aaltofunktion tai enemmän siitä. Nämä ovat sirontakokeita, joissa atomia kohti lentää elektroneja ja ne leviävät elektronikuoren kohdattuaan jollain tavalla ympäriinsä. Muutoin aaltofunktioiden ja spektriviivojen välinen yhteys on vain teoreettinen, tai teorian ja hyvin pienen osan mittaus siitä. Aine ei näytä spektriviivaa ollessaan staatisessa tilassa, vaan sen täytyy vaihdella eksitaatioiden (mukaanlukien pienimmän energian tila) välillä. Jos ei ole olemassa luonnonlaki, joka sanoo, että staattinen tila menee joksikin eksitoituneeksi tilaksi, eksitoivan objektin ollessa läsnä, silloin spektriviivan katsomisella ei olisi mitään perusteltavaa yhteyttä staattiseen tilaan, eikä mitään staattista tilaa voisi kuvitella olevan ennen katseluaan tai sen jälkeen. Staattisuus viittaa tässä enemmän siihen, että aine ei muuta energiaansa, ja esim. vaihda sitä vuorovaikutuskentän kuten fotonien kanssa. Eikä sitä etteikö sellainen tila missä tätä ei tapahdu, olisi ajassa muuttuva. Mutta esimerkkinä olevien atomien alimman energian tilan tiedetään olevan muutenkin muuttumaton.

Jos haluat tietää, mitä kaukana tapahtuu, on paljon oleellisempaa, että kohteesi suostuu vuorovaikuttamaan jonkin asian kanssa ja lähettämään energiaa, kuin että mietit oman aaltofunktiosi sopivuutta johonkin asiaan. Luonnonlait ovat lisäksi sellaisia, että niissä esim. elektronin aaltofunktio reagoi kaikkiin fotoneihin, mitä voi olla olemassa, ja se tekee sen ilman mitään virittyneenä olemista. Ihmisten mittalaitteet fotoneille eivät ole yksinäisiä elektroneja vaan joitain monimutkaisia systeemejä, jotka muuttavat energiaa monta kertaa muodosta toiseen ja vahvistavat sitä tuoden esim. 0 fotonin ja 1 fotonin välisen energiaeron yhden Joulen kokoiseksi eroksi jossakin, mikä on yleensä lopulta sähköjohtimen virtaa. Taajuusviritys laitteessa kuin laitteessa on laitteen aineen järjestämistä toiseksi aineeksi eli joko aivan eri atomeiksi, tai sama aine eri suuruisessa sähkökentässä, tai radion tapauksessa aineen muuttamista spatiaalisesti suuremmaksi tai pienemmäksi laitteen osaksi. Perustuen siihen millaisia energiaeroja tästä syntyy kvanttiobjektin (tai klassisen) sallittujen energia tilojen välille.

Ympäristön tunnussa ei ole mitään mahdollisuuksia saada minkään tuntua, jos se ei reagoi kaikkiin aaltofunktioihin kaikissa suunnissa jonkin yhden asemasta. Väität sen sijaan, että aaltopaketti pitää tuntea ensin jo ennen kuin sen kanssa vuorovaikutetaan. Ja samalla kun se tunnetaan, päätät että se on ympäristössä. Tässä voisi yhtähyvin alusta jo ottaa sen tiedon, että tuntee kohteen ja jättää sen sinne missä se on, muuttumatta itse miksikään ja muuttamatta kohdetta.

Ympäristön tunnelmaa ei voi aistia, jos ei tiedä, että tietoisuuteen tunkeva toinen aaltopaketti on ympäristössäsi ja voidaan äskeisestä erikseen kysyä, miten voi tietää pelkästään vuorovaikuttamalla, että näin on. Tai toisaalta jos sen 6. aistin mallintaa kvanttiobjekteina ja niiden välisenä vuorovaikutuksena, niin on oleellista, että vuorovaikutuksella on jokin luonnonlaki. Luonnonlaki voi olla mitä hyvänsä kunhan pystyt sanomaan, että kvanttiobjekti ja niiden muuttuminen vuorovaikutuksessa on olemassa. Jos sanoo vuorovaikutuksen olevan täysin satunnainen yhdestä objektista toiseen, ja että kvanttiobjektit saavat minkä tahansa tilan, mistä kukaan ei tiedä mitään, millainen se tulee olemaan, tämä on tarpeksi selvä laillinen ilmoitus ja siitä tiedetään, että aaltofunktiot muutetaan sitten täysin satunnaisiksi (eri asia kuin että kaikki todennäköisyydet ovat mahdollisia, vaan pikemminkin todennäköisyyksien painotukset muutetaan joksikin, mikä voi olla mikä tahansa kokoelma niitä) joka kerta. Tämä aisti ei välttämättä muodosta mitään ympäristön tunnelmaa, koska aisti ei pysty ottamaan selvää siitä, onko toinen objekti lähellä vai kaukana. Johonkin tilan tuntu -aistiin tarvitaan luonnonlaki, jossa vaikutus on erisuuruinen aaltopaketeista, jotka ovat eri etäisyyksillä.

3

Lue lisää

B:
"Mitä tulee tarkkaavaisuuteen ja intention niin se toimii siten että kyetään kunnolla keskittymään vain yhteen kohteeseen kerrallaan ja muita ympäristön vaikutteita ei rekisteröidä samalla eli tavallaan se tarkkaavaisuus tuottaa sellaisen aaltofunktion joka muodostaa tai pyrkii muodostamaan konstruktiivisen interferenssin vain sen kohteen kanssa ja sulkemaan kaiken muun pois jolloin esim. ajan kokemus voi tuntua aivan eri pituiselta kuin kellon kertoma kesto."

Aivojen tarkkaavaisuus ei pysty kuvailemaan yhtään aaltofunktio-kohdetta. Keneltä tahansa tarkkailijalta voidaan kysyä, mikä on esim. yhden preparoidun elektronin aaltofunktio, tai mikä on tuolin aaltofunktio, ja molemmissa tapauksissa he antavat väärän vastauksen. Ainoa tapa selittää disjunktio aivojen kertomien tarinoiden ja niille esitettyjen kohteiden oikean valitsemisen välillä on se, että on monta muuta aaltofunktiota, jotka muodostavat aivon kertomukset, ja tämä aaltofunktiojoukko unohtaa tuoda halutun aaltofunktion informaatiota esiin tai on jopa täysin erossa siitä. Tämä on ikäänkuin päinvastainen selitys, että olisi mitään aaltofunktiota, mikä keskittyisi vain yhteen toiseen aaltofunktioon pitkäksi ajaksi. Fyysisen ajan kesto ei ole informaatiota, joka lukee missään aaltofunktiossa. Samalla tavalla kun yllä sanottiin, että avaruus on QM:ssä hyvin riippumaton. Aivojen aaltofunktiot ovat mahdollisesti keksineet tämän ajan keston tunteen illuusiona monien aaltofunktioidensa avulla, mikä kuitenkin edellyttää toisenlaisen informaation muodon ottamista aivoissa myös fyysisen ajan vaihtuessa.

B:
"Maailma toimii niin kuin se toimii mutta havaitseminen eli ainoa mahdollinen empiirinen tieto keskityy aina yhteen aika-paikka koordinaatistoon ja objektiin kerrallaan sulkien samalla kaiken muun pois eli nimenomaan johtuen ihmishavaitsijan kyvyistä ja mahdollisuuksista kokea on mielestäni virheellisesti päätelty monia nykyisen fysiikkatieteen perusoletuksia ja hahmotuksia jotka kyllä toimivan valliytsevan tekniikan puitteissa kuten esim. litteän maan mallikin toimii jos ei jouduta prosessoimaan kovin suuria etäisyyksiä jolloin Maan kaareutuvuutta ei tarvitse ottaa huomioon käytännön tasolla ja sama koskee 3d+1t hahmotusta eli lineaarista lähivaikuttamista johon suurin osa fysiikkatieteestä edelleen perustuu."

Kirjoitat tässä vähän epäselvästi. Ensin ihmishavainto on ainoa mahdollinen empiirinen tieto, ja sitten sitä ei pitäisi käyttää päättelyiden esimerkkinä? Itse tuot ihmishavaintoja ja vähemmän ihmisten aistihavaintoja tähän keskusteluun jatkuvasti.

On olemassa monta 3D+1D teoriaa, joista kaikissa ei ole samaa kausaliteettia kuin mitä on Minkowskin avaruudessa. Samoin kentän viive, joka tekee siitä jotain muuta kuin välittömän vaikutuksen, keksittiin riippumatta Minkowskin avaruudesta ja siten, että se keksitiin myös muille kuin Maxwellin-kentälle. Minkowskin avaruus ja koko SR kokonaisuutena on periaatteessa ainoa tapa tehdä ei kentästä vaan kappaleista jotain, missä niiden ei ole mahdollista olla joskus äärettömässä nopeudessa (vähän eri kuin välitön kenttä, jonka kaikki tapaukset ovat välittömiä).

QM:ssä yllä olevassa esimerkissä on 3D Euklidinen avaruus ja aika myös, missä hiukkaset voivat olla äärettömän nopeita (ääretön nopeus kuuluu koko ajan Hilbertin avaruuteen). Niille on annettu Coulombin potentiaali, joka on äärettömän nopea kaukovaikutus eikä vastaa sähkömagnetismia liikkuville hiukkasille (ilman liikettä kentän viive voidaan unohtaa), (näiden hiukkasten pitäisi kirjoitetun mukaan liikkua, mutta samanmuotoinen tehtävä usein sisältää He-ytimen, joka pitää kaiken paikallaan ja samanlainen termi tulee esiin). Suurin osa asioista, jotka ovat pielessä interferenssin jne. näkemisellä QM:ssä, ovat pielessä tällaisessa kuvassa, eikä muuta kuvaa yritetä syöttää.

4

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Mitä tulee tarkkaavaisuuteen ja intention niin se toimii siten että kyetään kunnolla keskittymään vain yhteen kohteeseen kerrallaan ja muita ympäristön vaikutteita ei rekisteröidä samalla eli tavallaan se tarkkaavaisuus tuottaa sellaisen aaltofunktion joka muodostaa tai pyrkii muodostamaan konstruktiivisen interferenssin vain sen kohteen kanssa ja sulkemaan kaiken muun pois jolloin esim. ajan kokemus voi tuntua aivan eri pituiselta kuin kellon kertoma kesto."

Aivojen tarkkaavaisuus ei pysty kuvailemaan yhtään aaltofunktio-kohdetta. Keneltä tahansa tarkkailijalta voidaan kysyä, mikä on esim. yhden preparoidun elektronin aaltofunktio, tai mikä on tuolin aaltofunktio, ja molemmissa tapauksissa he antavat väärän vastauksen. Ainoa tapa selittää disjunktio aivojen kertomien tarinoiden ja niille esitettyjen kohteiden oikean valitsemisen välillä on se, että on monta muuta aaltofunktiota, jotka muodostavat aivon kertomukset, ja tämä aaltofunktiojoukko unohtaa tuoda halutun aaltofunktion informaatiota esiin tai on jopa täysin erossa siitä. Tämä on ikäänkuin päinvastainen selitys, että olisi mitään aaltofunktiota, mikä keskittyisi vain yhteen toiseen aaltofunktioon pitkäksi ajaksi. Fyysisen ajan kesto ei ole informaatiota, joka lukee missään aaltofunktiossa. Samalla tavalla kun yllä sanottiin, että avaruus on QM:ssä hyvin riippumaton. Aivojen aaltofunktiot ovat mahdollisesti keksineet tämän ajan keston tunteen illuusiona monien aaltofunktioidensa avulla, mikä kuitenkin edellyttää toisenlaisen informaation muodon ottamista aivoissa myös fyysisen ajan vaihtuessa.

B:
"Maailma toimii niin kuin se toimii mutta havaitseminen eli ainoa mahdollinen empiirinen tieto keskityy aina yhteen aika-paikka koordinaatistoon ja objektiin kerrallaan sulkien samalla kaiken muun pois eli nimenomaan johtuen ihmishavaitsijan kyvyistä ja mahdollisuuksista kokea on mielestäni virheellisesti päätelty monia nykyisen fysiikkatieteen perusoletuksia ja hahmotuksia jotka kyllä toimivan valliytsevan tekniikan puitteissa kuten esim. litteän maan mallikin toimii jos ei jouduta prosessoimaan kovin suuria etäisyyksiä jolloin Maan kaareutuvuutta ei tarvitse ottaa huomioon käytännön tasolla ja sama koskee 3d 1t hahmotusta eli lineaarista lähivaikuttamista johon suurin osa fysiikkatieteestä edelleen perustuu."

Kirjoitat tässä vähän epäselvästi. Ensin ihmishavainto on ainoa mahdollinen empiirinen tieto, ja sitten sitä ei pitäisi käyttää päättelyiden esimerkkinä? Itse tuot ihmishavaintoja ja vähemmän ihmisten aistihavaintoja tähän keskusteluun jatkuvasti.

On olemassa monta 3D 1D teoriaa, joista kaikissa ei ole samaa kausaliteettia kuin mitä on Minkowskin avaruudessa. Samoin kentän viive, joka tekee siitä jotain muuta kuin välittömän vaikutuksen, keksittiin riippumatta Minkowskin avaruudesta ja siten, että se keksitiin myös muille kuin Maxwellin-kentälle. Minkowskin avaruus ja koko SR kokonaisuutena on periaatteessa ainoa tapa tehdä ei kentästä vaan kappaleista jotain, missä niiden ei ole mahdollista olla joskus äärettömässä nopeudessa (vähän eri kuin välitön kenttä, jonka kaikki tapaukset ovat välittömiä).

QM:ssä yllä olevassa esimerkissä on 3D Euklidinen avaruus ja aika myös, missä hiukkaset voivat olla äärettömän nopeita (ääretön nopeus kuuluu koko ajan Hilbertin avaruuteen). Niille on annettu Coulombin potentiaali, joka on äärettömän nopea kaukovaikutus eikä vastaa sähkömagnetismia liikkuville hiukkasille (ilman liikettä kentän viive voidaan unohtaa), (näiden hiukkasten pitäisi kirjoitetun mukaan liikkua, mutta samanmuotoinen tehtävä usein sisältää He-ytimen, joka pitää kaiken paikallaan ja samanlainen termi tulee esiin). Suurin osa asioista, jotka ovat pielessä interferenssin jne. näkemisellä QM:ssä, ovat pielessä tällaisessa kuvassa, eikä muuta kuvaa yritetä syöttää.

4

Lue lisää

B:
"Interferenssin ei minusta tarvitse olla pelkästään lokaalia lineaarista lähivaikuttamista vaan myös lomittuminen voi liittyä siihen interferenssiin samoin kuin kaikki sellainen muistaminen jossa se aikaisempi kokemus palautuu ikäänkuin uudelleenkokemisena mieleen hyvin todellisen tuntuisena jos virittäytymistila on tarpeeksi vahva ja sama periaate lienee myös ns. kaukokatsomisessa joka on kaukokokemista kaikkien aistien kautta ja vahvimmillaan bilokaaltiota tai jopa fysikaalista siirtymistä paikasta toiseen ilman liikkumista eli ns. "aliavaruuden" (subspace) kautta epälineaarisesti ja epälokaalisti."

Matematiikkaa osaavien ihmisten mielestä minkään ei tarvitse olla minkäänlaista, koska kaikki voisi olla toisellakin tavalla. Jokainen matematiikkaa osaava osaisi tehdä epälokaalia interferenssiä, mutta he eivät tekisi siitä lomittumista. Koska matemaatikot ovat jo sanoneet, ettei lomittumisen matemaattinen malli tarkoita interferenssiä eikä vuorovaikutusta, ei olisi mitään syytä tehdä lomittumista, jos haluaa epälokaalia interferenssiä. (Päinvastoin on kuitenkin mahdollista kyseenalaistaa QM-teoria ja poistaa sen lomittuminen käsitteenä kokonaan, ja siirtyä jonkinlaiseen epälokaaliin vuorovaikutukseen. Jolloin saa lomittumista jäljittelevän efektin. Mutta mikään empiirinen koe, missä lopussa olisi löydettävä tiedon epälokaalia siirtoa hiukkasesta toiseen, ei olisi tämän teorian mukainen.)

Jos menneisyys ei lähetä energiaa (aaltopaketteja), niin silloin ei ole mitään merkitystä olla virittyneenä mihinkään energiaan sopivaksi niinkuin yllä olisi voinut olla. (Menneisyys lähettää fotonin, fotoni on ajassa epälokaali, ja nykyinen hiukkanen ja menneisyyden hiukkanen kytketään fotonilla ja tähän fotoniin viritytään samoin kuin laitteet tekevät.) Jos menneisyys lähettää energiaa ja menneisyyden energian täytyy olla aina koettavissa uudestaan missä tahansa, niin silloin energia pakkautuu paikoilleen joka paikkaan ja nämä aaltopaketit tukkivat kaiken muun, kun niiden on reagoitava kaikkien elektronien kanssa (tässä fotonin pitäisi muuttua jokaisessa vuorovaikutuksessa eikä olla sama kuin edellinen, joten et voi kytkeytyä yhteen menneisyyden hetkeen vaan useisiin niistä sekoitettuna keskenään).

B:
"Tuo interferenssi ei liity pelkästään paikkaan vaan myös aikaan eli jos tunnetaan kaikki vallitsevat ajallis-paikalliset syklit niin interferenssi voidaan aktivoida vasta hyvin kaukaisessa tulevaisuudessa jos ollaan laadittu tarkat interferenssitietokannat kaikista mahdollisista erilaisista objekteista ja niiden vuorovaikutuksista erilaisten syklien eri vaiheissa kuten astrologiassa joka lienee jäänne jostain tämäntapaisesta kehittyneestä tekniikasta joka mahdollisti mm. T. Beardenin kirjoissaan kuvailemalla tavalla manipuloida ja tuottaa melkein mitä tahansa ilmiöitä ja objekteja luomalla keinotekoisesti mihin tahansa ja milloin tahansa aktivoituvia hyperdimensionaalisia muotteja 3d+1t avaruuden ilmiöille."

Interferenssin aktivointi on kummallinen uutuusaihe, joten haittaako, jos tekstisi siitä luetaan tarkkaan läpi? 'Vasta' on loogisesti ja monella muullakin tavalla sama asia kuin 'vain (ajan tultua)'. Kirjoitit ensimmäisessä lauseessa (jos X niin 'vain' A... jos ...). En usko että X pitää paikkaansa, koska olentojen tietämys ei ole koskaan aivan täydellistä ja aivan varmasti jokin sykli jää tietämättä. Silloin onko mahdollista, että (kun ei kerran X, niin ihan vapaasti A, ja jopa aina A)? Eli interferenssit ovat aina aktivoitu, miltä ne yleensä näyttävätkin?

Sykli on varmaan se, että energiavärähtelyjen aalloissa on aalto, joka toistaa jotain itsessään absoluuttisen ajan aikaväleillä. Tämä aallon esiintymisen odottaminen tulevaisuuteen asti tarkoittaa, ettei aalto tai sen kanssa vuorovaikuttaminen koskaan ole epälokaali ajassa. Interferenssin lokaalisuus liittyy sinusta siis aikaan ja paikkaan. Aallon interferenssiä ei aktivoida, vaan jos aalto on tässä ajassa nolla silloin interferoidaan nollan kanssa. Jos aalto ei olisi tänä aikana nolla, niin ei varmaankaan olisi mitään sykliä sille, onko se olemassa. Tämä sykli ja interferenssi tapahtuu vaikka astrologi ei tietäisi mistään mitään, paitsi jos tarkoitat teleskooppi A,B,C .. jne. laitteiden tietokantaa siitä, voivatko ne interferoida aallon kanssa niin, että astrologikin saa nähdä aallon. Esim. mikään laite ennen Galileota ei olisi voinut varsinaisesti interferoida Galileon kuiden syzygyn kanssa.

Voisitko luoda tavallisten 3D-objektien avulla 3D-muotin 2D-aineelle, jos sinulle annetaan kahteen ulottuvuuteen vangittua ainetta, missä esim. elektroni ei voi sisältää aaltofunktiotaan kuin 2D:ssä ja fotonikentät pidetään mahdollisimman poissa? Mitä 'mitä tahansa' tekisit siitä aineesta? Aineen vangitseminen pienempään ulottuvuuteen tapahtuu vuorovaikutus-potentiaaleilla, jotka ohjaavat aallon kahden tason väliin. Tämäkin on eräs muotti, tai sellainen muotti, mikä on kerran aiemmin mainittu.

5

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Interferenssin ei minusta tarvitse olla pelkästään lokaalia lineaarista lähivaikuttamista vaan myös lomittuminen voi liittyä siihen interferenssiin samoin kuin kaikki sellainen muistaminen jossa se aikaisempi kokemus palautuu ikäänkuin uudelleenkokemisena mieleen hyvin todellisen tuntuisena jos virittäytymistila on tarpeeksi vahva ja sama periaate lienee myös ns. kaukokatsomisessa joka on kaukokokemista kaikkien aistien kautta ja vahvimmillaan bilokaaltiota tai jopa fysikaalista siirtymistä paikasta toiseen ilman liikkumista eli ns. "aliavaruuden" (subspace) kautta epälineaarisesti ja epälokaalisti."

Matematiikkaa osaavien ihmisten mielestä minkään ei tarvitse olla minkäänlaista, koska kaikki voisi olla toisellakin tavalla. Jokainen matematiikkaa osaava osaisi tehdä epälokaalia interferenssiä, mutta he eivät tekisi siitä lomittumista. Koska matemaatikot ovat jo sanoneet, ettei lomittumisen matemaattinen malli tarkoita interferenssiä eikä vuorovaikutusta, ei olisi mitään syytä tehdä lomittumista, jos haluaa epälokaalia interferenssiä. (Päinvastoin on kuitenkin mahdollista kyseenalaistaa QM-teoria ja poistaa sen lomittuminen käsitteenä kokonaan, ja siirtyä jonkinlaiseen epälokaaliin vuorovaikutukseen. Jolloin saa lomittumista jäljittelevän efektin. Mutta mikään empiirinen koe, missä lopussa olisi löydettävä tiedon epälokaalia siirtoa hiukkasesta toiseen, ei olisi tämän teorian mukainen.)

Jos menneisyys ei lähetä energiaa (aaltopaketteja), niin silloin ei ole mitään merkitystä olla virittyneenä mihinkään energiaan sopivaksi niinkuin yllä olisi voinut olla. (Menneisyys lähettää fotonin, fotoni on ajassa epälokaali, ja nykyinen hiukkanen ja menneisyyden hiukkanen kytketään fotonilla ja tähän fotoniin viritytään samoin kuin laitteet tekevät.) Jos menneisyys lähettää energiaa ja menneisyyden energian täytyy olla aina koettavissa uudestaan missä tahansa, niin silloin energia pakkautuu paikoilleen joka paikkaan ja nämä aaltopaketit tukkivat kaiken muun, kun niiden on reagoitava kaikkien elektronien kanssa (tässä fotonin pitäisi muuttua jokaisessa vuorovaikutuksessa eikä olla sama kuin edellinen, joten et voi kytkeytyä yhteen menneisyyden hetkeen vaan useisiin niistä sekoitettuna keskenään).

B:
"Tuo interferenssi ei liity pelkästään paikkaan vaan myös aikaan eli jos tunnetaan kaikki vallitsevat ajallis-paikalliset syklit niin interferenssi voidaan aktivoida vasta hyvin kaukaisessa tulevaisuudessa jos ollaan laadittu tarkat interferenssitietokannat kaikista mahdollisista erilaisista objekteista ja niiden vuorovaikutuksista erilaisten syklien eri vaiheissa kuten astrologiassa joka lienee jäänne jostain tämäntapaisesta kehittyneestä tekniikasta joka mahdollisti mm. T. Beardenin kirjoissaan kuvailemalla tavalla manipuloida ja tuottaa melkein mitä tahansa ilmiöitä ja objekteja luomalla keinotekoisesti mihin tahansa ja milloin tahansa aktivoituvia hyperdimensionaalisia muotteja 3d 1t avaruuden ilmiöille."

Interferenssin aktivointi on kummallinen uutuusaihe, joten haittaako, jos tekstisi siitä luetaan tarkkaan läpi? 'Vasta' on loogisesti ja monella muullakin tavalla sama asia kuin 'vain (ajan tultua)'. Kirjoitit ensimmäisessä lauseessa (jos X niin 'vain' A... jos ...). En usko että X pitää paikkaansa, koska olentojen tietämys ei ole koskaan aivan täydellistä ja aivan varmasti jokin sykli jää tietämättä. Silloin onko mahdollista, että (kun ei kerran X, niin ihan vapaasti A, ja jopa aina A)? Eli interferenssit ovat aina aktivoitu, miltä ne yleensä näyttävätkin?

Sykli on varmaan se, että energiavärähtelyjen aalloissa on aalto, joka toistaa jotain itsessään absoluuttisen ajan aikaväleillä. Tämä aallon esiintymisen odottaminen tulevaisuuteen asti tarkoittaa, ettei aalto tai sen kanssa vuorovaikuttaminen koskaan ole epälokaali ajassa. Interferenssin lokaalisuus liittyy sinusta siis aikaan ja paikkaan. Aallon interferenssiä ei aktivoida, vaan jos aalto on tässä ajassa nolla silloin interferoidaan nollan kanssa. Jos aalto ei olisi tänä aikana nolla, niin ei varmaankaan olisi mitään sykliä sille, onko se olemassa. Tämä sykli ja interferenssi tapahtuu vaikka astrologi ei tietäisi mistään mitään, paitsi jos tarkoitat teleskooppi A,B,C .. jne. laitteiden tietokantaa siitä, voivatko ne interferoida aallon kanssa niin, että astrologikin saa nähdä aallon. Esim. mikään laite ennen Galileota ei olisi voinut varsinaisesti interferoida Galileon kuiden syzygyn kanssa.

Voisitko luoda tavallisten 3D-objektien avulla 3D-muotin 2D-aineelle, jos sinulle annetaan kahteen ulottuvuuteen vangittua ainetta, missä esim. elektroni ei voi sisältää aaltofunktiotaan kuin 2D:ssä ja fotonikentät pidetään mahdollisimman poissa? Mitä 'mitä tahansa' tekisit siitä aineesta? Aineen vangitseminen pienempään ulottuvuuteen tapahtuu vuorovaikutus-potentiaaleilla, jotka ohjaavat aallon kahden tason väliin. Tämäkin on eräs muotti, tai sellainen muotti, mikä on kerran aiemmin mainittu.

5

Lue lisää

B:
"TRANS-TEMPORAL COSMIC WAR"

Henkilön mukaan on olemassa pitkä lista asioita, jotka eivät selitä plasmaa. Interferenssit ja klassiset kentät ovat mahdollisesti tällä listalla (kun plasman selityksessä on kaksi alla mainittua osaa). Hänen väitteensä alkaa jotenkin siten, että plasmassa tapahtuu jotain valoa nopeampaa, mutta hänen väitteensä päättyy siihen, että tiede ei selitä, mikä on Sloan Great Wall (SGW). Jos tämä väite oli yksi kokonaisuus ja sama asia, niin hänelle plasma on asia, jota hän osoittaa taivaalla ja sanoo, että tuota asiaa ei selitä muut. Minkä lisäksi hän väittää sen olevan valoa nopeampi.

Ei ole olemassa mitään SGW:n havaintoa, jonka merkitys olisi valonnopeuden ylitys. Tähtitiede ei yleensä löydä taivaalta informaation lähettejä ja informaation vastaanottajia, ja sitten ota niille aikaa. Jos näin olisi ei olisi mitään varsinaista syytä sanoa informaation kohteena olevan asia, joka on SGW. Vaan sille voisi löytää esim. yhden galaksin alku ja loppupisteen, mistä tulisi nimeltään valonnopeuden ylittäjien galaksipari. Sen sijaan SGW:stä puhuminen tarkoittaa tosiaan sitä, että kertoja luulee jonkinlaisen plasmakosmologian olevan ainoa maailmassa, joka pystyy sisältämään objektin, jonka koko ja muut staattiset ominaisuudet ovat kuin SGW:n. Missä lisäksi plasmakosmologia tarkoittaa hänelle jostain syystä asiaa, missä on jotain nopeampaa kuin valo. Tästä ei voi tehdä johtopäätöstä, että tulevaisuudessa ei olisi olemassa mitään valoa hitaampaa teoriaa, joka ei selittäisi samaa asiaa kuin hänen teoriansa eli ns. SGW:tä. Eikä hänen teorialleen ole täyttä perustelua sillä tavalla, että valonnopeus olisi ylittynyt.

Valonnopeuden ylityksen mittaus SGW:ssä vaatisi jotain informaatiota esim. siitä, miten galaksit liikkuvat. Galakseissa pitäisi nähdä jokin liike toisessa päässä muuria (joko galaksin tai yhtä suuren määrän näkyvää osaa galaksien välisestä aineesta), ja sitten ajatella että tämä on liike, jonka luonnonlakien mukainen vastinpari on toinen liike muurin toisessa päässä. Tästä olisi kaksi lakia: valonnopea ja nopempi, ja sitten toinen olisi parempi liikkeille. SGW:stä on tehty todennäköisesti vain galaksien eikä muun aineen havaintoja. Tämä on voitu tehdä ehkä kymmeniä kertoja tieteen elinaikana, ja ainoa tieto galaksien nopeudesta on niiden nopeus yhdessä ulottuvuudessa maapalloa kohti tai poispäin. Lisäksi jos puhujan plasman teorian informaation siirtymisnopeus on hitaampi kuin 1.37 miljoonaa kertaa valonnopeus, silloin yksittäinen tieto liikkuu SGW:n pituuden läpi vain tuhannen vuoden välein eikä sellaista ole ehditty seurata. Esimerkiksi kolmen kappaleen ongelmasta tiedetään, että SGW:ssä ei kannattaisi odottaa syntyvän täysin periodista narun liikettä, missä voisi nähdä narumaisuuden hetkiä koko muurin pituudelta joka hetki, mutta mitä ei voisi todistaa pysyväksi naruksi kuin vasta tuhannessa vuodessa. Jos valonnopeus näkyy ylittyvän galaksien liikkeissä joita on SGW:n verran, olisi kuviteltavissa, että se näkyy myös jo kahdessa galaksissa. SIten puhuja tarkoittaa kosmologisten rakenteiden kehitysten vertailua kuten edellä sanottiin.

Plasma ei ole asia, jota lojuu taivaalla, vaan se on myös teoreettinen aineen olomuoto, joka edellyttää aineen mallia. Plasmassa jota on iso määrä, ja joka on annettu plasmaksi valmiina, puhutaan aina statistisen fysiikan ja virtauskentän termein (nämä ovat kaasun ja nesteen kanssa yhteisiä periaatteita, jotka on keksitty ajalla, johon henkilön lista viittaa ja jotkut peruskouluakatemiat opettavat niitä). Se mitä plasmassa periaatteessa tapahtuu ja tieto, mitä pitäisi käyttää äskeisen plasman teorioiden todistamiseen, ja sellaiset kysymykset kuten, miten voitaisiin tutkia plasman syntymistä, on kuitenkin atomifysiikkaan perustuvaa. Jos henkilön mukaan on olemassa valoa nopeampaa plasmaa, niin ehkä hänen pitäisi esittää kaikki tällaiset objektit uudella tavalla. Vaikka kukaan ei tee atomeista hänelle nopeaa objektia valon nopeuden rikkomista varten, niin silti teoria, joka on valoa nopeampi,, voi tuhota kaikki atomin eli sen rakenteen mitatut ominaisuudet.

Kun on lopulta paljon plasmaa, suurin osa plasmoja on niin kylmiä, että valtaosa elektronien liikkeestä on liian hidasta tarvitakseen käytännössä SR:n mukaista liikkeen mallinnusta. Saman plasman sähkömagneettinen kenttä on kuitenkin sellainen, missä olisi mahdollsta olla valoa valon nopeudella. Tekemällä muutoksia yhtälöihin ja käytettyihin virta-objekteihin SR ja samoin GR pystytään ottamaan käyttöön, minkä jälkeen mallissa on plasman osia eli ytimiä ja elektroneja liikkumassa nopeampaa ja avaruus niiden luona saa olla kaareva vahvan gravitaation takia.
https://journals.aps.org/prx/pdf/10.1103/PhysRevX.12.021044

6

Anonyymi kirjoitti:

B:
"TRANS-TEMPORAL COSMIC WAR"

Henkilön mukaan on olemassa pitkä lista asioita, jotka eivät selitä plasmaa. Interferenssit ja klassiset kentät ovat mahdollisesti tällä listalla (kun plasman selityksessä on kaksi alla mainittua osaa). Hänen väitteensä alkaa jotenkin siten, että plasmassa tapahtuu jotain valoa nopeampaa, mutta hänen väitteensä päättyy siihen, että tiede ei selitä, mikä on Sloan Great Wall (SGW). Jos tämä väite oli yksi kokonaisuus ja sama asia, niin hänelle plasma on asia, jota hän osoittaa taivaalla ja sanoo, että tuota asiaa ei selitä muut. Minkä lisäksi hän väittää sen olevan valoa nopeampi.

Ei ole olemassa mitään SGW:n havaintoa, jonka merkitys olisi valonnopeuden ylitys. Tähtitiede ei yleensä löydä taivaalta informaation lähettejä ja informaation vastaanottajia, ja sitten ota niille aikaa. Jos näin olisi ei olisi mitään varsinaista syytä sanoa informaation kohteena olevan asia, joka on SGW. Vaan sille voisi löytää esim. yhden galaksin alku ja loppupisteen, mistä tulisi nimeltään valonnopeuden ylittäjien galaksipari. Sen sijaan SGW:stä puhuminen tarkoittaa tosiaan sitä, että kertoja luulee jonkinlaisen plasmakosmologian olevan ainoa maailmassa, joka pystyy sisältämään objektin, jonka koko ja muut staattiset ominaisuudet ovat kuin SGW:n. Missä lisäksi plasmakosmologia tarkoittaa hänelle jostain syystä asiaa, missä on jotain nopeampaa kuin valo. Tästä ei voi tehdä johtopäätöstä, että tulevaisuudessa ei olisi olemassa mitään valoa hitaampaa teoriaa, joka ei selittäisi samaa asiaa kuin hänen teoriansa eli ns. SGW:tä. Eikä hänen teorialleen ole täyttä perustelua sillä tavalla, että valonnopeus olisi ylittynyt.

Valonnopeuden ylityksen mittaus SGW:ssä vaatisi jotain informaatiota esim. siitä, miten galaksit liikkuvat. Galakseissa pitäisi nähdä jokin liike toisessa päässä muuria (joko galaksin tai yhtä suuren määrän näkyvää osaa galaksien välisestä aineesta), ja sitten ajatella että tämä on liike, jonka luonnonlakien mukainen vastinpari on toinen liike muurin toisessa päässä. Tästä olisi kaksi lakia: valonnopea ja nopempi, ja sitten toinen olisi parempi liikkeille. SGW:stä on tehty todennäköisesti vain galaksien eikä muun aineen havaintoja. Tämä on voitu tehdä ehkä kymmeniä kertoja tieteen elinaikana, ja ainoa tieto galaksien nopeudesta on niiden nopeus yhdessä ulottuvuudessa maapalloa kohti tai poispäin. Lisäksi jos puhujan plasman teorian informaation siirtymisnopeus on hitaampi kuin 1.37 miljoonaa kertaa valonnopeus, silloin yksittäinen tieto liikkuu SGW:n pituuden läpi vain tuhannen vuoden välein eikä sellaista ole ehditty seurata. Esimerkiksi kolmen kappaleen ongelmasta tiedetään, että SGW:ssä ei kannattaisi odottaa syntyvän täysin periodista narun liikettä, missä voisi nähdä narumaisuuden hetkiä koko muurin pituudelta joka hetki, mutta mitä ei voisi todistaa pysyväksi naruksi kuin vasta tuhannessa vuodessa. Jos valonnopeus näkyy ylittyvän galaksien liikkeissä joita on SGW:n verran, olisi kuviteltavissa, että se näkyy myös jo kahdessa galaksissa. SIten puhuja tarkoittaa kosmologisten rakenteiden kehitysten vertailua kuten edellä sanottiin.

Plasma ei ole asia, jota lojuu taivaalla, vaan se on myös teoreettinen aineen olomuoto, joka edellyttää aineen mallia. Plasmassa jota on iso määrä, ja joka on annettu plasmaksi valmiina, puhutaan aina statistisen fysiikan ja virtauskentän termein (nämä ovat kaasun ja nesteen kanssa yhteisiä periaatteita, jotka on keksitty ajalla, johon henkilön lista viittaa ja jotkut peruskouluakatemiat opettavat niitä). Se mitä plasmassa periaatteessa tapahtuu ja tieto, mitä pitäisi käyttää äskeisen plasman teorioiden todistamiseen, ja sellaiset kysymykset kuten, miten voitaisiin tutkia plasman syntymistä, on kuitenkin atomifysiikkaan perustuvaa. Jos henkilön mukaan on olemassa valoa nopeampaa plasmaa, niin ehkä hänen pitäisi esittää kaikki tällaiset objektit uudella tavalla. Vaikka kukaan ei tee atomeista hänelle nopeaa objektia valon nopeuden rikkomista varten, niin silti teoria, joka on valoa nopeampi,, voi tuhota kaikki atomin eli sen rakenteen mitatut ominaisuudet.

Kun on lopulta paljon plasmaa, suurin osa plasmoja on niin kylmiä, että valtaosa elektronien liikkeestä on liian hidasta tarvitakseen käytännössä SR:n mukaista liikkeen mallinnusta. Saman plasman sähkömagneettinen kenttä on kuitenkin sellainen, missä olisi mahdollsta olla valoa valon nopeudella. Tekemällä muutoksia yhtälöihin ja käytettyihin virta-objekteihin SR ja samoin GR pystytään ottamaan käyttöön, minkä jälkeen mallissa on plasman osia eli ytimiä ja elektroneja liikkumassa nopeampaa ja avaruus niiden luona saa olla kaareva vahvan gravitaation takia.
https://journals.aps.org/prx/pdf/10.1103/PhysRevX.12.021044

6

Lue lisää

Ihmiskunta pystyy muodostamaan maapallolle pienen määrän niin kuumaa plasmaa, että esim. SR-korjaus olisi oleellinen. Tehdyssä mittauksessa voi sitten verrata plasmansa paremmuutta. Tätä ei kuitenkaan varmaan haluta tapahtuvan, koska SGW:n kuumuus jää tässä välimaastoon.
https://en.wikipedia.org/wiki/Warm–hot_intergalactic_medium
Tällöin ei ole niinkään, että SGW:stä voisi ottaa litran ainetta tai tehdä tästä litrasta kopion laboratoriossa, ja saisi mitattua siinä elektronien valonnopeuden ylittymisen. Joku jonka mielestä SGW:ssä siis voisi ylittyä valonnopeus voisi mielellään selittää, mistä siinä on kysymys. Todennäköisesti se tarkoittaa sähkökentässä liikkuvaa tietoa, koska tämä reagoi kaikkein nopeimmin ja on kaikkien hyvien plasmaefektien takana. (Yllä sähkökentän pitäisi olla se, mikä heilauttaa galaksin liikettä toisessa päässä muuria.) Sähkökentästä ei kuitenkaan voi tehdä valoa nopeampaa. Ja jos tekee, niin tämä on asia, joka vaikuttaa atomien todellisuuteen, kuten yllä.

Jos puhuja viittasi siihen, että SGW on isoa asia, joka on olemassa ns. yhtenä, ja vain hänen luvallaan, niin ei sähkökentän muuntelulla valoa nopeammaksi ole silti mitään tunnettua tekemistä sen kanssa, miten isoja pötkylöitä universumissa voi olla, jos esim. arvataan että alussa oli SGW, ja odotetaan, että meneekö SGW pois. Plasmakosmologia alkoi tunnetusti galaksin tutkimuksesta, jossa käytettiin valoa hitaampaa teoriaa. Millään SGW:n kokoisella rakenteella, joka olisi plasmakosmologiassa tehty, ja missä plasma ei olisi muiden ajattelemaa plasmaa, ei ilmeisesti ole tutkittu eikä tällä käsitteellä tarkoiteta mitään, mistä voisi keskustella. Konkreettisena ongelmana tässä on esim. se että SGW:n kokoisen objektin simulointi voi tarvita supertietokoneen, eikä maailmassa ole olemassa ohjelmakoodia, joka sisältää supertietokonemallinnuksen plasma-SGW:lle.

Lopuksi: tavallisen fysiikan avulla pystyy simuloimaan SGW:n kokoisen kosmisen muurin eli suurimman filamentin aloittamalla universumin alusta ja odottamalla vähän aikaa. Tässä kuvassa verrataan havaintojen mukaista SGW:tä (ylimpänä) ja Millennium-nimisen simulaation yhtä suurta objektia (alimpana). Kuvassa punainen on pimeää ainetta, ja galakseja on mahdollisesti vain samassa kohtaa kuin sitä:
https://www.h-its.org/wp-content/uploads/2014/10/pie_millennium_walls.jpg

Jos näitä simulaatioita ei ole tähän mennessä nähnyt ja väittää, ettei tieteen gravitaatio ole voinut tehdä niitä, niin on kuin tähtitieteilijä, joka tuijottaa varpaisiinsa.
https://youtu.be/R7nV6JEMGAo

Videossa sanottiin jotain aurinkotuulesta vaikka aihe ei ollut ihan loppu. Maapallo edustaa jotain alle miljardisosaa siitä alueesta, minne aurinko lähettää tuulta. Kaikissa maailman ydinpommeissa ei myöskään ole tutkittu, voiko niillä osua kaikkialle yhtä lujaa alle miljardisosan tarkastelun ollessa kyseessä. Magneetti auringossa ilmeisesti voi peittää siitä joskus miljardisosan. Ja jotkut mutta tuskin kaikki plasmakosmologit ovat ajatelleet, että silloin magneetin pitää peittää koko aurinko eikä miljardisosaa? Tämä hetki oli myös hyvä esimerkki 'interferensseillesi' ja SM-teorioillesi, koska siinä pitäisi tuntua hyvin se, että auringon valo ei vuorovaikuttanut sen magneettikentän kanssa, mutta hiukkaset vuorovaikuttivat.

7

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiskunta pystyy muodostamaan maapallolle pienen määrän niin kuumaa plasmaa, että esim. SR-korjaus olisi oleellinen. Tehdyssä mittauksessa voi sitten verrata plasmansa paremmuutta. Tätä ei kuitenkaan varmaan haluta tapahtuvan, koska SGW:n kuumuus jää tässä välimaastoon.
https://en.wikipedia.org/wiki/Warm–hot_intergalactic_medium
Tällöin ei ole niinkään, että SGW:stä voisi ottaa litran ainetta tai tehdä tästä litrasta kopion laboratoriossa, ja saisi mitattua siinä elektronien valonnopeuden ylittymisen. Joku jonka mielestä SGW:ssä siis voisi ylittyä valonnopeus voisi mielellään selittää, mistä siinä on kysymys. Todennäköisesti se tarkoittaa sähkökentässä liikkuvaa tietoa, koska tämä reagoi kaikkein nopeimmin ja on kaikkien hyvien plasmaefektien takana. (Yllä sähkökentän pitäisi olla se, mikä heilauttaa galaksin liikettä toisessa päässä muuria.) Sähkökentästä ei kuitenkaan voi tehdä valoa nopeampaa. Ja jos tekee, niin tämä on asia, joka vaikuttaa atomien todellisuuteen, kuten yllä.

Jos puhuja viittasi siihen, että SGW on isoa asia, joka on olemassa ns. yhtenä, ja vain hänen luvallaan, niin ei sähkökentän muuntelulla valoa nopeammaksi ole silti mitään tunnettua tekemistä sen kanssa, miten isoja pötkylöitä universumissa voi olla, jos esim. arvataan että alussa oli SGW, ja odotetaan, että meneekö SGW pois. Plasmakosmologia alkoi tunnetusti galaksin tutkimuksesta, jossa käytettiin valoa hitaampaa teoriaa. Millään SGW:n kokoisella rakenteella, joka olisi plasmakosmologiassa tehty, ja missä plasma ei olisi muiden ajattelemaa plasmaa, ei ilmeisesti ole tutkittu eikä tällä käsitteellä tarkoiteta mitään, mistä voisi keskustella. Konkreettisena ongelmana tässä on esim. se että SGW:n kokoisen objektin simulointi voi tarvita supertietokoneen, eikä maailmassa ole olemassa ohjelmakoodia, joka sisältää supertietokonemallinnuksen plasma-SGW:lle.

Lopuksi: tavallisen fysiikan avulla pystyy simuloimaan SGW:n kokoisen kosmisen muurin eli suurimman filamentin aloittamalla universumin alusta ja odottamalla vähän aikaa. Tässä kuvassa verrataan havaintojen mukaista SGW:tä (ylimpänä) ja Millennium-nimisen simulaation yhtä suurta objektia (alimpana). Kuvassa punainen on pimeää ainetta, ja galakseja on mahdollisesti vain samassa kohtaa kuin sitä:
https://www.h-its.org/wp-content/uploads/2014/10/pie_millennium_walls.jpg

Jos näitä simulaatioita ei ole tähän mennessä nähnyt ja väittää, ettei tieteen gravitaatio ole voinut tehdä niitä, niin on kuin tähtitieteilijä, joka tuijottaa varpaisiinsa.
https://youtu.be/R7nV6JEMGAo

Videossa sanottiin jotain aurinkotuulesta vaikka aihe ei ollut ihan loppu. Maapallo edustaa jotain alle miljardisosaa siitä alueesta, minne aurinko lähettää tuulta. Kaikissa maailman ydinpommeissa ei myöskään ole tutkittu, voiko niillä osua kaikkialle yhtä lujaa alle miljardisosan tarkastelun ollessa kyseessä. Magneetti auringossa ilmeisesti voi peittää siitä joskus miljardisosan. Ja jotkut mutta tuskin kaikki plasmakosmologit ovat ajatelleet, että silloin magneetin pitää peittää koko aurinko eikä miljardisosaa? Tämä hetki oli myös hyvä esimerkki 'interferensseillesi' ja SM-teorioillesi, koska siinä pitäisi tuntua hyvin se, että auringon valo ei vuorovaikuttanut sen magneettikentän kanssa, mutta hiukkaset vuorovaikuttivat.

7

Lue lisää

Et voi päätellä puhtaasti logiikan ja matematiikan eksaktien apuvälineiden avulla mistään todellisesta ja konkreettisesta yhtään mitään varmaa jos et voi olla myös täysin 100% varma siitä että se havaintojen & mittausten tulkintasi ja siihen liittyvä perushahmotuksesi on myös 100% varmasti oikein ja sitä ei ainakaan nykyisen empiirisen tieteen puitteissa käytännössä voi koskaan olla koska kaikki mahdollinen teoretiosinti alkaa aina arvauksista ja spekulaatioista jotka ovat suurimmaksi osaksi sellaisia ettei niitä voi falsifioida eikä verifioida eli ts. metafysiikaa.

Ts. otat annettuna ja varmana kaikki nykyisen valtavirtatieteen oletukset ja johtopäätökset vaikka nykyisenkaltaista tiedettä on harjoitettu korkeintaan 100 vuotta ja niitä simulaatiomallinnuksia on kyetty tekemään tietokoneilla muutama kymmen vuotta.

Sinä siis käsittelet kaikkea mahdollista tiedettä hyvin vahvan uskon pohjalta kunhan vain se tieteen ns. lähde on esim. Nature-lehti tai joku arvossapidetty tutkija tai laaja tutkijoiden konsensus ja samalla unohdat että sinua kuten kaikkia muitakin "asiantuntijoita" on käytännössä aivopesty ja ehdollistettu jo 6-7 vuotiaasti asti siihen että kaikki mitä kouluissa opetetaan tieteenä pitää aina omaksua sellaisenaan koska muuten ei ns. "edisty" opetuksessa eikä saa riittävän hyviä arvosanoja eli kyse on pohjimmiltaan keppi-porkkana metodista joka sitten tuottaa melko umpimielisiä (= mielikuvitus ja samalla luovuus ja elätymiskyky puuttuu kokonaan toimivasta intuitiosta puhumattakaan.) robottimaisia ja putkinäköisiä yksilöitä jotka ymmärtävät kaiken kirjaimellisesti sen pohjalta minkä ovat koulutuksessaan omaksuneet ehdottomaksi totuudeksi jonka vain suuri tieteen auktoriteetti tai laaja konsensus voi kyseenalaistaa siinä akateemisessa suljetussa systeemissä jossa entropia eli sekoilu voi vain lisääntyä.

Kyse on paljolti tietämisen illuusiosta eli parempi tietää spekuloivansa & arvailevansa kuin luulla oikeasti tietävänsä.

Itse tiedän spekuloivani ja arvailevani ja sen takia en pidä hyödyllisenä enkä tarpeellisena edes yrittää soveltaa tiukkaa logiikkaa ja matematiikkaa koska se on lähes aina ennenaikaista hätäilemistä ja matematisoinnissa ja loogisen tieteellisen taustatarinan tiukasti lukkoonlyömisessä on aina se vahva haittapuoli että se tavallaan betonoi lopullisesti sen hahmotuksen ja lopettaa samalla ko. asian/ ilmiön tutkimisen koska se kuvitellaan jo täysin ymmärretyksi jos sen hypoteesin/teorian mallinnus on muodollisesti eli logiikan ja matematiikan osalta ristiriidaton eikä käytännössä mikään mittaus/havainto voi falsifioida eikä myöskään verifioida mitenkään lopullisesti jotain laajaa teoreettista mallia vaan korkeintaan vain jonkun matemaattisen ennusteen osalta ja se kaikki muu voi olla enemmän tai vähemmän oikein tai väärin mutta tuskin koskaan 100% väärin tai 100% oikein joten käytännössä ei ole koskaan mitään pakottavia syitä uskoa mihinkään teoreettisen tieteen tuloksiin eikä uskominen muutenkaan ole hyödyllistä koska se luo kuvitelman joka käytännössä estää jatkotutkimukset. Käytännössä Popper ja monet muut tieteenfilosofit ja ns. tieteenfilosofian "realistiset" ovat massiivista toiveajattelua tieteen kaikkivoipaisuudesta.
...

Minusta tiede ja kaikki muukin tiede toimii korkeintaan vain vertauskuvien tasolla ja jos sitä yrittää prosessoida puhtaasti matematiikan ja muodollisen logiikan kautta niin unohtuu se ns. filosofinen komponentti kokonaan jonka pohjalta voi yrittää analysoida sen tieteen taustaoletuksia ja taustatulkintoja joiden ollessa joko väärin tai puutteellisia niin se koko tieteen maailmankuvan korttitalo voi romahtaa vaikka se olisi muodollisesti matematiikan ja logiikan tasolla moitteeton.

Eli sekä minun että JPF:n ajatukset ovat puhtaasti arvailua ja spekulointia eli hyvin varovaisia hahmotusyrityksiä koko todellisuuden ymmärtämiseksi ja siitä kokonaisuudesta hyvin todennäköisesti ei vielä ymmärretä varsinkaan akateemisessa yhteisössä paljon mitään jo sen perusteella kuinka vähän aikaa sitä on kyetty harjoittamaan ts. suurin osa akateemisista tieteilijöistä ja heidän bändärilaumastaan tieteen keskustelupalstoilla ja varsinkin ns. skeptikko (=tosiuskovainen) yhteisöissä on melkoisia puupäitä jotka eivät enää kykene oppimaan mitään uutta ja erilaista koska se heidän maailmankuvansa on kivettynyt ilmeisen lopullisen tuntuisesti (vrt. ns. "elävät kuolleet") :D

Sinun nutipäisyytesi on taas jo melko infernaalisella tasolla ja haaskaat vain omaa ja mikä olennaisinta minun aikaani. Jatkossa en viitsi enää kommentoida näihin loputtomiin sekoiluihin jossa vastaukset minun yhteen kommentiini tuottavat 3-10 sekoilevaa puppugeneraattorin tuotosta. Pariin voisi vielä yrittää vastailla mutta tuollainen on jo ns. floodaamista ja tahallista kiusantekoa.

B

B:
"Kvanttifysiikka mallintaa matemaattisesti Schrödingerin aaltoyhtälön todennäköisyysaaltona jolle ei ole tarkkaan ottaen minkäänlaista fysikaalista vastinetta 3d+1t avaruuden tasolla vaikka sen voi periaatteessa hahmottaa ikäänkuin hyperdimesionaaliseksi hienoainemuotiksi joka määrittelee reunaehdot sille mitä 3d+1t avaruuden tasolla todennäköisesti voi tapahtua jos kyse ns. "elottomista objekteista"...."

Muottia ei voi kielellisesti väittää olevan olemassa, jos ei ole olemassa noin kaksi kappaletta käsitteitä: muotti ja se mitä sillä muotataan. Mistään asiasta kuten etusormesta ei tule normaalissa kielessä muottia ennen kuin sanotaan olevan savea, joka painetaan sormen ympärille ja aletaan painamaan sen muotoon tarkemmin. Muotti ei ole matematiikan termi, eikä fysiikan termi, joten muotista voi puhua tällaisessa yhteydessä vain esittämällä sen arkikielen sanana, joka perustuu äskeisiin käsitteisiin. Nyt et pysty mitenkään tekemään määritelmää 'aaltofunktio on muotti' ja samaan aikaan väitettä 'koko todellisuus on aaltofunktio tai aaltofunktioina esitettävissä'. Jos alkaa ensimmäisestä, niin kun aaltofunktio on muotti, se johtaa siihen, että todellisuus on välttämättä kaksijakoinen, ja jotain muuta on aaltofunktioiden lisäksi.

Sanot sen tässä tekstissä, että se toinen (muotattava) asia, mikä on olemassa on se, mitä tapahtuu 3D+1D-tasolla. Tälle et ole saanut ilmeisesti mitään matemaattista esitystä (*). Eli suurin tieteen mysteeri ja vaikein käännettävä kivi ei olisi aaltofunktiot, vaan 'se mitä tapahtuu 3D+1D -tasolla'.

(*) Paitsi että matematiikan pitää olla sellainen, että termiä 'reunaehto' käytetään eli on esim. yhtäöiden ja ratkaisujen järjestelmä, joka korvaa kaikki QM:n todennäköisyysesitykset. Tämä tarkoittaa että vaadit tulevan klassisia ratkaisuja tähän 3D-tapahtumien kuvaamiseen. Ja jos hahmotat QM:n korkeadimensionaalisen objektin olevan ja tekevän jotain aivan muuta kuin Schrödinger, niin sekään ei ole välttämättä QM-satunnaisuuksien esitys.

B:
"... määrittelee reunaehdot sille mitä 3d+1t avaruuden tasolla todennäköisesti voi tapahtua jos kyse ns. "elottomista objekteista" eli kiinteän,nestemäisen ja kaasumaisen aineen tasolla jonka ulkopuolelle jää sitten 99% kaikesta aineesta eli se mitä kutsutaan plasmaksi jonka on todettu lukuisissa kokeissa käyttäytyvän mittakaavasta riippumatta eli esim. galaksien tavoin käyttäytyviä ilmiöitä voidaan tutkia myös laboratorio-olosuhteissa (esim. Birkeland sähkövirtaukset)."

Suurissa skaaloissa ei ole mitään tällaista koetta. Birkeland virta ei perustu aitoon plasmaan vaan systeemiin, joka on tehty jäykistä biljardipalloista, jotka ovat staattisessa sähkömagneettisessa kentässä: ks. video:
https://svs.gsfc.nasa.gov/4264
Virta muodostuu kentän suuntaan, kun nettovaraus siirtyy ajan kuluessa keskimäärin niiden suuntaan.

Tämä systeemi skaalautuu mihin tahansa kokoon (jopa biljadipallot saa skaalata isoiksi, vaikka plasmakosmologiassa tämä ei ole tarkoitus), koska klassinen fysiikka skaalautuu mihin tahansa kokoon. Jos kenttä on sama koko näkyvän universumin halki, silloin hiukkanen universumin vasemmassa laidassa liikkuu sen mukaan, ja hiukkanen universumin oikeassa laidassa myös. Ne liikkuvat myös jotenkin, vaikka kenttä olisi millainen hyvänsä. Se missä tämä malli ei skaalaudu, on että jos hiukkasia lisätään niin, että niiden tiheys kasvaa, niin silloin hiukkaset aiheuttavat toisilleen välillä suuremman kentän kuin tämä valtavan kauas ulottuva kenttä, joka tulee jostain isosta kappaleesta kuten maapallon metallisisus. Tällöin aine on vain vaihtelevana paineena tai jopa törmäilevänä plasmana esitettävissä, mutta monet galaksien väliset plasmat ovat tarpeeksi harvassa ollakseen kaikkiin tarkoituksiin oikeasti plasmoja.

Esimerkki teoriasta, joka riippuu mittakaavasta, voisi olla QM, koska QM:ssä voi sanoa, että QM-efektit voi täysin jättää huomiotta, kun ainetta on paljon. Mikroskooppisinta teoriaa ei kuitenkaan yleensä sanota mittakaavasta riippuvaksi, vaan ainoastaan sen päälle tehtyjä makroskooppisia approksimaatioita. Mittakaavariippuvuutta ei pidä sekoittaa mittakaavasymmetriaan. MIttakaavasymmetriassa aurinko on sama koko kuin maa, ja jokin objekti, joka on annettu auringon antamassa koossa, on aina todellisuudessa mistä tahansa vuorovaikutettuna tai nähtynä sama kuin se olisi ollut maan kokoisena. Esim. unviersumin eri laidoilla olevat yhden hiukkasen virrat eivät ole symmetriset sen kanssa, että ne olisivat litran sisällä, koska toisesta näistä ihminen, jolla on koko, voi saada isomman sätkyn kuin toisesta.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Kvanttifysiikka mallintaa matemaattisesti Schrödingerin aaltoyhtälön todennäköisyysaaltona jolle ei ole tarkkaan ottaen minkäänlaista fysikaalista vastinetta 3d 1t avaruuden tasolla vaikka sen voi periaatteessa hahmottaa ikäänkuin hyperdimesionaaliseksi hienoainemuotiksi joka määrittelee reunaehdot sille mitä 3d 1t avaruuden tasolla todennäköisesti voi tapahtua jos kyse ns. "elottomista objekteista"...."

Muottia ei voi kielellisesti väittää olevan olemassa, jos ei ole olemassa noin kaksi kappaletta käsitteitä: muotti ja se mitä sillä muotataan. Mistään asiasta kuten etusormesta ei tule normaalissa kielessä muottia ennen kuin sanotaan olevan savea, joka painetaan sormen ympärille ja aletaan painamaan sen muotoon tarkemmin. Muotti ei ole matematiikan termi, eikä fysiikan termi, joten muotista voi puhua tällaisessa yhteydessä vain esittämällä sen arkikielen sanana, joka perustuu äskeisiin käsitteisiin. Nyt et pysty mitenkään tekemään määritelmää 'aaltofunktio on muotti' ja samaan aikaan väitettä 'koko todellisuus on aaltofunktio tai aaltofunktioina esitettävissä'. Jos alkaa ensimmäisestä, niin kun aaltofunktio on muotti, se johtaa siihen, että todellisuus on välttämättä kaksijakoinen, ja jotain muuta on aaltofunktioiden lisäksi.

Sanot sen tässä tekstissä, että se toinen (muotattava) asia, mikä on olemassa on se, mitä tapahtuu 3D 1D-tasolla. Tälle et ole saanut ilmeisesti mitään matemaattista esitystä (*). Eli suurin tieteen mysteeri ja vaikein käännettävä kivi ei olisi aaltofunktiot, vaan 'se mitä tapahtuu 3D 1D -tasolla'.

(*) Paitsi että matematiikan pitää olla sellainen, että termiä 'reunaehto' käytetään eli on esim. yhtäöiden ja ratkaisujen järjestelmä, joka korvaa kaikki QM:n todennäköisyysesitykset. Tämä tarkoittaa että vaadit tulevan klassisia ratkaisuja tähän 3D-tapahtumien kuvaamiseen. Ja jos hahmotat QM:n korkeadimensionaalisen objektin olevan ja tekevän jotain aivan muuta kuin Schrödinger, niin sekään ei ole välttämättä QM-satunnaisuuksien esitys.

B:
"... määrittelee reunaehdot sille mitä 3d 1t avaruuden tasolla todennäköisesti voi tapahtua jos kyse ns. "elottomista objekteista" eli kiinteän,nestemäisen ja kaasumaisen aineen tasolla jonka ulkopuolelle jää sitten 99% kaikesta aineesta eli se mitä kutsutaan plasmaksi jonka on todettu lukuisissa kokeissa käyttäytyvän mittakaavasta riippumatta eli esim. galaksien tavoin käyttäytyviä ilmiöitä voidaan tutkia myös laboratorio-olosuhteissa (esim. Birkeland sähkövirtaukset)."

Suurissa skaaloissa ei ole mitään tällaista koetta. Birkeland virta ei perustu aitoon plasmaan vaan systeemiin, joka on tehty jäykistä biljardipalloista, jotka ovat staattisessa sähkömagneettisessa kentässä: ks. video:
https://svs.gsfc.nasa.gov/4264
Virta muodostuu kentän suuntaan, kun nettovaraus siirtyy ajan kuluessa keskimäärin niiden suuntaan.

Tämä systeemi skaalautuu mihin tahansa kokoon (jopa biljadipallot saa skaalata isoiksi, vaikka plasmakosmologiassa tämä ei ole tarkoitus), koska klassinen fysiikka skaalautuu mihin tahansa kokoon. Jos kenttä on sama koko näkyvän universumin halki, silloin hiukkanen universumin vasemmassa laidassa liikkuu sen mukaan, ja hiukkanen universumin oikeassa laidassa myös. Ne liikkuvat myös jotenkin, vaikka kenttä olisi millainen hyvänsä. Se missä tämä malli ei skaalaudu, on että jos hiukkasia lisätään niin, että niiden tiheys kasvaa, niin silloin hiukkaset aiheuttavat toisilleen välillä suuremman kentän kuin tämä valtavan kauas ulottuva kenttä, joka tulee jostain isosta kappaleesta kuten maapallon metallisisus. Tällöin aine on vain vaihtelevana paineena tai jopa törmäilevänä plasmana esitettävissä, mutta monet galaksien väliset plasmat ovat tarpeeksi harvassa ollakseen kaikkiin tarkoituksiin oikeasti plasmoja.

Esimerkki teoriasta, joka riippuu mittakaavasta, voisi olla QM, koska QM:ssä voi sanoa, että QM-efektit voi täysin jättää huomiotta, kun ainetta on paljon. Mikroskooppisinta teoriaa ei kuitenkaan yleensä sanota mittakaavasta riippuvaksi, vaan ainoastaan sen päälle tehtyjä makroskooppisia approksimaatioita. Mittakaavariippuvuutta ei pidä sekoittaa mittakaavasymmetriaan. MIttakaavasymmetriassa aurinko on sama koko kuin maa, ja jokin objekti, joka on annettu auringon antamassa koossa, on aina todellisuudessa mistä tahansa vuorovaikutettuna tai nähtynä sama kuin se olisi ollut maan kokoisena. Esim. unviersumin eri laidoilla olevat yhden hiukkasen virrat eivät ole symmetriset sen kanssa, että ne olisivat litran sisällä, koska toisesta näistä ihminen, jolla on koko, voi saada isomman sätkyn kuin toisesta.

1

Lue lisää

B:
"Elävillä ja tietoisilla olioilla on myös oma aaltofunktionsa tai hyperdimesionaalinen muottinsa joka kanssa eliöt kykenevät kommunikoimaan dna:n jaksottoman kiteen (aperiodic crystal jonka käsitteen aaltofunktion kehittäjä esitti teoksessaan 'What is life?' jossa hän pyrki analysoimaan elollista luonta suhteessa ns. "elottomaan" luontoon kuvailemalla esim. miten eliöt imevät negatiivista entropiaa ympäristöstään pysyäkseen elossa ja kehittyäkseen.) ja hermoston "antennijärjestelmän" kautta."

Mikä on tässä oleva eliö? Eikö eliö ole jaksoton ja lisäksi sieltä täältä muualtakin kide? Miksei eliö kommunikoi sillä, mitä se on?

Schrödinger ei tiennyt tai välittänyt siitä, millaisia asioita matemaattisesti voidaan keksiä epäperiodiselle kristallille, eli mitä seuraavaksi sanotaan (hänestä kuitenkin myöhemmin lisää). On olemassa matematiikan seurauksia, missä 3D:ssä annettu epäperioidinen pistekokoelma, (joka on täysin jonkun yhtälön ja säännön mukainen eikä mitä tahansa), voi olla periodinen pistekokoelma (tai periodisen säännön mukainen) suuremmassa ulottuvuudessa, joka joskus on esim. 4D. Ulottuvuudella ei ole teoreettista ylärajaa, jos tarpeeksi ikävä 3D-pistetytys tehdään. Pisteet, mitä pitää 4D:ssä käyttää, täyttävät kaiken 4D:ssä ja ovat kuin 4D:n normaali kristalli. Milloin ne liittyvät toisiinsa, on silloin, kun voidaan tehdä seuraava operaatio ja saadaan operaation tuloksena toisesta kristallista toinen. Avaruudessa 4D tavallinen 3D voi muodostaa aliavaruuden, ja on valittava sellainen 3D-alue, joka sijoitetaan oikeaan asentoon 4D-kristalliin nähden. Jokaista kristallien paria varten tarvitaan omaan paikkaansa ja omaan suuntaansa asetettu 3D-avaruus. Sitten kristallin pisteet 'projektoidaan aliavaruuteen' 3D-avaruuteen. Kristallista projektoituvat pisteet, jotka ovat kuin sen varjo, ovat halutun epäperiodisen 3D-kristallin pisteissä. Jotkut sanovat kaikissa tapauksissa, että 3D on hypertaso 3D:n superavaruudessa, mutta hypertaso on matemaattisesti vain sellainen aliavaruus, joka on yhden dimension pienempi. Aliavaruus-sana ja siihen projektointi käsittää kaikki tapaukset.

Jos hypotesisoit korkeamman ulottuvuuden todellisuuden, sen perusteella, että todellisuudessa on vain sitä, mitä nämä 3D-pistekokoelmat antavat olla, niin silloin se koko 4D on muodostettu jaksollisesti eli siellä ei tapahdu mitään muutosta koskaan (silti se on jatkuva avaruus, koska 3D:ssä asioiden pieni liike liikuttaa jaksollisia 4D objekteja johonkin pienen matkan). Matemaattinen sääntö siitä, millainen 3D objekti on ja millainen 4D objekti on, ei ole mikään vuorovaikutus eli muottaaminen toisesta toiseen, vaan se on vain looginen pakko ja matematiikan laskujen välinen laki, että näin on. Kumpikaan näistä objekteista ei ole mikään lähtöavaruus, vaan jos universumimme olisi arkisesti korkean ulottuvuuden hyperpinta, ihmiset miettisivät sitä, miten hienoa on, että pieni osa heidän periodisista objekteistaan voi olla epäperiodisia 3D-objekteja. Meilläkin jotkut leikkivät taiteessa varjoilla.

Tässä matematiikassa ollaan tietämättömiä siitä, että universumi koostuu aaltofunktioista eikä pisteistä. Kaikki kvanttiepätarkkuus häiritsee sitä, miten paljon oikea objekti voi vastata toisella tavalla esitettyä objektia. Lisäksi elämän kannalta sillä ei ole mitään merkitystä, onko DNA-objekti kokonaisena ehjänä ja kokonaisena annettuna jotain. DNA tarkasteltuna lähemmin ei todennäköisesti vastaa läheskään mitään sellaista pistejoukkoa, mille korkeampi dimensio esitys täsmällisesti sopii. Siten on mahdollista, että kristallilaboratoriot kautta maan ovat paljon lähempänä näitä toisia dimensioita.

Säieteoriassa korkeammat ulottuvuudet eivät ole tällaisia pisteiden esittelyjä, ja niissä jollekin objektille tapahtuu mitä tahansa. Lisäksi meidät on muotattu jollakin potentiaalilla pienempään ulottuvuuteen tai muut ulottuvuudet ovat itsestään pieniä.

Yhtenä ongelmana on myös se, että DNA-molekyyli ei ole epäperiodinen kristalli, jolle mikään yllä oleva pätisi. Schrödingerin kirjoittaessa elämänkirjaansa, DNA:ta ei ollut vielä löytynyt. Hänen tarkoituksensa oli keksiä asia, joka voisi olla atomeista koostuva objekti (3D:ssä) ja joka sisältää paljon tietoa, joka mahdollistaisi perinnöllisyyden. Hän sanoi, että sen pitää olla pitkä aineen atomien ym. joukko. Hänestä sellaisessa voi olla tietoa, jos tämä joukko ei toista itseään periodisesti (jolloin kävisi niin, että tietoa on periodin verran ja sitten kaikki muu olisi tämän tiedon turhaa toistoa). Hän sanoi epäperiodinen kristalli, mutta tuohon aikaan ei ollut vielä täysin selvää, tarkoittaisiko se edes samaa kuin epäperiodiset funktiot ja muut matematiikan objektit, joista oli keksitty edelleen helppojen sellaisten olevan periodisesti käsiteltävissä erilaisessa avaruudessa:
https://en.wikipedia.org/wiki/Quasicrystal#Mathematics

2

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Elävillä ja tietoisilla olioilla on myös oma aaltofunktionsa tai hyperdimesionaalinen muottinsa joka kanssa eliöt kykenevät kommunikoimaan dna:n jaksottoman kiteen (aperiodic crystal jonka käsitteen aaltofunktion kehittäjä esitti teoksessaan 'What is life?' jossa hän pyrki analysoimaan elollista luonta suhteessa ns. "elottomaan" luontoon kuvailemalla esim. miten eliöt imevät negatiivista entropiaa ympäristöstään pysyäkseen elossa ja kehittyäkseen.) ja hermoston "antennijärjestelmän" kautta."

Mikä on tässä oleva eliö? Eikö eliö ole jaksoton ja lisäksi sieltä täältä muualtakin kide? Miksei eliö kommunikoi sillä, mitä se on?

Schrödinger ei tiennyt tai välittänyt siitä, millaisia asioita matemaattisesti voidaan keksiä epäperiodiselle kristallille, eli mitä seuraavaksi sanotaan (hänestä kuitenkin myöhemmin lisää). On olemassa matematiikan seurauksia, missä 3D:ssä annettu epäperioidinen pistekokoelma, (joka on täysin jonkun yhtälön ja säännön mukainen eikä mitä tahansa), voi olla periodinen pistekokoelma (tai periodisen säännön mukainen) suuremmassa ulottuvuudessa, joka joskus on esim. 4D. Ulottuvuudella ei ole teoreettista ylärajaa, jos tarpeeksi ikävä 3D-pistetytys tehdään. Pisteet, mitä pitää 4D:ssä käyttää, täyttävät kaiken 4D:ssä ja ovat kuin 4D:n normaali kristalli. Milloin ne liittyvät toisiinsa, on silloin, kun voidaan tehdä seuraava operaatio ja saadaan operaation tuloksena toisesta kristallista toinen. Avaruudessa 4D tavallinen 3D voi muodostaa aliavaruuden, ja on valittava sellainen 3D-alue, joka sijoitetaan oikeaan asentoon 4D-kristalliin nähden. Jokaista kristallien paria varten tarvitaan omaan paikkaansa ja omaan suuntaansa asetettu 3D-avaruus. Sitten kristallin pisteet 'projektoidaan aliavaruuteen' 3D-avaruuteen. Kristallista projektoituvat pisteet, jotka ovat kuin sen varjo, ovat halutun epäperiodisen 3D-kristallin pisteissä. Jotkut sanovat kaikissa tapauksissa, että 3D on hypertaso 3D:n superavaruudessa, mutta hypertaso on matemaattisesti vain sellainen aliavaruus, joka on yhden dimension pienempi. Aliavaruus-sana ja siihen projektointi käsittää kaikki tapaukset.

Jos hypotesisoit korkeamman ulottuvuuden todellisuuden, sen perusteella, että todellisuudessa on vain sitä, mitä nämä 3D-pistekokoelmat antavat olla, niin silloin se koko 4D on muodostettu jaksollisesti eli siellä ei tapahdu mitään muutosta koskaan (silti se on jatkuva avaruus, koska 3D:ssä asioiden pieni liike liikuttaa jaksollisia 4D objekteja johonkin pienen matkan). Matemaattinen sääntö siitä, millainen 3D objekti on ja millainen 4D objekti on, ei ole mikään vuorovaikutus eli muottaaminen toisesta toiseen, vaan se on vain looginen pakko ja matematiikan laskujen välinen laki, että näin on. Kumpikaan näistä objekteista ei ole mikään lähtöavaruus, vaan jos universumimme olisi arkisesti korkean ulottuvuuden hyperpinta, ihmiset miettisivät sitä, miten hienoa on, että pieni osa heidän periodisista objekteistaan voi olla epäperiodisia 3D-objekteja. Meilläkin jotkut leikkivät taiteessa varjoilla.

Tässä matematiikassa ollaan tietämättömiä siitä, että universumi koostuu aaltofunktioista eikä pisteistä. Kaikki kvanttiepätarkkuus häiritsee sitä, miten paljon oikea objekti voi vastata toisella tavalla esitettyä objektia. Lisäksi elämän kannalta sillä ei ole mitään merkitystä, onko DNA-objekti kokonaisena ehjänä ja kokonaisena annettuna jotain. DNA tarkasteltuna lähemmin ei todennäköisesti vastaa läheskään mitään sellaista pistejoukkoa, mille korkeampi dimensio esitys täsmällisesti sopii. Siten on mahdollista, että kristallilaboratoriot kautta maan ovat paljon lähempänä näitä toisia dimensioita.

Säieteoriassa korkeammat ulottuvuudet eivät ole tällaisia pisteiden esittelyjä, ja niissä jollekin objektille tapahtuu mitä tahansa. Lisäksi meidät on muotattu jollakin potentiaalilla pienempään ulottuvuuteen tai muut ulottuvuudet ovat itsestään pieniä.

Yhtenä ongelmana on myös se, että DNA-molekyyli ei ole epäperiodinen kristalli, jolle mikään yllä oleva pätisi. Schrödingerin kirjoittaessa elämänkirjaansa, DNA:ta ei ollut vielä löytynyt. Hänen tarkoituksensa oli keksiä asia, joka voisi olla atomeista koostuva objekti (3D:ssä) ja joka sisältää paljon tietoa, joka mahdollistaisi perinnöllisyyden. Hän sanoi, että sen pitää olla pitkä aineen atomien ym. joukko. Hänestä sellaisessa voi olla tietoa, jos tämä joukko ei toista itseään periodisesti (jolloin kävisi niin, että tietoa on periodin verran ja sitten kaikki muu olisi tämän tiedon turhaa toistoa). Hän sanoi epäperiodinen kristalli, mutta tuohon aikaan ei ollut vielä täysin selvää, tarkoittaisiko se edes samaa kuin epäperiodiset funktiot ja muut matematiikan objektit, joista oli keksitty edelleen helppojen sellaisten olevan periodisesti käsiteltävissä erilaisessa avaruudessa:
https://en.wikipedia.org/wiki/Quasicrystal#Mathematics

2

Lue lisää

Myöhemmin DNA löydettiin, mutta sen nykynimitys on yhden ihmisen ehdottamana kaoottinen kristalli:
https://royalsocietypublishing.org/doi/10.1098/rsta.2015.0067
Kaoottinen kristalli ei muutu 4D-kristalliksi. Kirjoittajan keksimä nimitys on edelleen harhaanjohtava, koska ollakseen kristalli, esineen pitäisi pystyä rakennettaan toistamalla täyttämään koko avaruus kaikkiin ehdottamiinsa suuntiin:
https://study.com/cimages/videopreview/study-com_template.00_01_11_12.still001_123646.jpg
DNA on kristalli korkeintaan yhdessä ulottuvuudessa, missä se ei pysty olemaan suorassa.

Schrödingerin kristalli ei myöskään tarkoittanut, että se olisi ollut ideaalinen kristallina, eli että sen matemaattisella täydellisyydellä olisi ollut merkitystä. Eikä sen myöskään olisi ollut pakko olla materiaalisilta ominaisuuksiltaan puhtainta kristallia. Kun Schrödinger siis käytti sanaa epäperiodinen kristalli, edes kristalli-sana ei ollut oleellinen vaan kyseessä sai olla minkälainen tahansa kiinteä kivi. Schrödingerin sanan ja tämän päivän matemaatikoiden epäperiodisen kristallin ja sen dimensioiden välillä ei siis ole mitään yhteistä.

Kaaos mikä äsken esiintyi ei välttämättä tarkoita mitään matemaatikoille ymmärrettävää kaaosta, tai että olisi olemassa sellainen matemaattinen sääntö, joka olisi sama kuin DNA. Vaikka jollain kaoottisella säännöllä voisi hämätä tehneensä jonkin kristallin X. Jos DNA:lle ei voi kirjoittaa, millainen kristalli-sääntö sillä on, se ei ole esitettävissä millään toisella avaruudella. Kaoottisen kristallin (mitä se tarkoittaakin) mahdollinen tietomäärä per käytetty atomi on todennäköisesti suurempi kuin mikään väkisin pohditun epäperiodisen säännön. Epäperiodisessa säännössä (tai muissakaan säännöissä) ei ole mitään mahdollisuutta syntyä DNA:n mutaatioita, jotka löytävät samalla ihka uuden epäperiodisen säännönmukaisuuden.

Jos ei katsota, mitä CATG-proteiineja DNA:ssa on missäkin kohtaa, sen ensimmäinen approksimaatio on 3D-periodinen taviskristalli. Proteiineja katsomalla pitäisi katsoa ne kaikki ja merkitä ylös. Matemaatikko ei vielä voi esittää yhdellä rivillä, missä henkilön proteiinit ovat, ja sen jälkeen kirjoittaa toista riviä korkeassa ulottuvuudessa, jonka ei olisi tarkoitus olla pieni luku. Epäperiodiset kristallit ovat säännöltään yleensä hyvin lyhyitä ja ne toistavat valtavasti samaa tietoa, jos sen nimittäin lukee huonosti:
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/5d/Quasicrystal1.jpg/220px-Quasicrystal1.jpg
Kun esitetään kristalli 4D:ssä, sen tietomäärä on täysin olematon yhden kristalliyksikön tieto, mutta tämä tietomäärä kasvaa, kun valitaan aliavaruus ja sen asento, eli 3D:ssä tietoa on enemmän.

Elämää ei voi selittää matemaattisella säännöllä kristallista eikä sen kristallin toisilla matemaattisilla esityksillä. Mikä tahansa asia voi alkaa elää riippumatta siitä, onko sen perimä jonkin matemaattisen kristallilajin mukainen vai ei ja vaikka sillä ei ole toista esitystä.

Plasma ei ole minkäänlainen kristalli vaikka yllä olleessa tapauksessa näytti, että joissakin avaruuden plasmoissa on pisteitä niin kaukana toisistaan etteivät ne pisteet koskaan kohtaa. Kristallilla ei ole plasman ominaisuuksia vaan kristalli on jäykkä.

B:
"Mikään luonnossa ei ole täysin determinististä eikä myöskään täysin satunnaista."

Matematiikassa 1+1=2, tai kristallin projektio on toinen kristalli, ei ole determinististä eikä satunnaista. Mutta tämä matematiikka ei myöskään ole luontoa. Siitä tulee luontoa vain käytettynä tietyllä tavalla ja yksi hyvistä tavoista on se, että luonto on aaltopaketteja.

B:
"Absoluuttinen determinismi tarkoittaisi että kaikki mahdolliset rakenteet olisivat ikuisia eikä mitään voisi muuttaa ja absoluuttinen satunnaisuus taas tarkoittaisi että mitään rakenteita ja informaatiota ei voisi koskaan syntyä eli käytännössä kyse on todenäköisyyksistä ja todennäköisyysaalloista joiden mallinnus edellyttää hyperdimesionaalista rakennetta eli >3d avaruutta."

Determinismiä ei voi määritellä ilman muutoksen määrittelemistä ensin. Kristalli on muuttumaton matemaattinen idea, jossa ei ole mitään determinismiä tai satunnaisuutta. Rakenteet, kuten DNA ovat aaltopaketti-universumissa pelkkää ohimenevää vaikutelmaa, eivätkä mikään rakenne missään vaiheessa. Universumi, jossa on objekteja ja lakeja voi muistuttaa joissain tiloissa erilaisia kristalleja, mutta kristallin synty on dynaaminen prosessi, mistä kristalli ei kerro yhtään mitään.

3

Anonyymi kirjoitti:

Myöhemmin DNA löydettiin, mutta sen nykynimitys on yhden ihmisen ehdottamana kaoottinen kristalli:
https://royalsocietypublishing.org/doi/10.1098/rsta.2015.0067
Kaoottinen kristalli ei muutu 4D-kristalliksi. Kirjoittajan keksimä nimitys on edelleen harhaanjohtava, koska ollakseen kristalli, esineen pitäisi pystyä rakennettaan toistamalla täyttämään koko avaruus kaikkiin ehdottamiinsa suuntiin:
https://study.com/cimages/videopreview/study-com_template.00_01_11_12.still001_123646.jpg
DNA on kristalli korkeintaan yhdessä ulottuvuudessa, missä se ei pysty olemaan suorassa.

Schrödingerin kristalli ei myöskään tarkoittanut, että se olisi ollut ideaalinen kristallina, eli että sen matemaattisella täydellisyydellä olisi ollut merkitystä. Eikä sen myöskään olisi ollut pakko olla materiaalisilta ominaisuuksiltaan puhtainta kristallia. Kun Schrödinger siis käytti sanaa epäperiodinen kristalli, edes kristalli-sana ei ollut oleellinen vaan kyseessä sai olla minkälainen tahansa kiinteä kivi. Schrödingerin sanan ja tämän päivän matemaatikoiden epäperiodisen kristallin ja sen dimensioiden välillä ei siis ole mitään yhteistä.

Kaaos mikä äsken esiintyi ei välttämättä tarkoita mitään matemaatikoille ymmärrettävää kaaosta, tai että olisi olemassa sellainen matemaattinen sääntö, joka olisi sama kuin DNA. Vaikka jollain kaoottisella säännöllä voisi hämätä tehneensä jonkin kristallin X. Jos DNA:lle ei voi kirjoittaa, millainen kristalli-sääntö sillä on, se ei ole esitettävissä millään toisella avaruudella. Kaoottisen kristallin (mitä se tarkoittaakin) mahdollinen tietomäärä per käytetty atomi on todennäköisesti suurempi kuin mikään väkisin pohditun epäperiodisen säännön. Epäperiodisessa säännössä (tai muissakaan säännöissä) ei ole mitään mahdollisuutta syntyä DNA:n mutaatioita, jotka löytävät samalla ihka uuden epäperiodisen säännönmukaisuuden.

Jos ei katsota, mitä CATG-proteiineja DNA:ssa on missäkin kohtaa, sen ensimmäinen approksimaatio on 3D-periodinen taviskristalli. Proteiineja katsomalla pitäisi katsoa ne kaikki ja merkitä ylös. Matemaatikko ei vielä voi esittää yhdellä rivillä, missä henkilön proteiinit ovat, ja sen jälkeen kirjoittaa toista riviä korkeassa ulottuvuudessa, jonka ei olisi tarkoitus olla pieni luku. Epäperiodiset kristallit ovat säännöltään yleensä hyvin lyhyitä ja ne toistavat valtavasti samaa tietoa, jos sen nimittäin lukee huonosti:
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/5d/Quasicrystal1.jpg/220px-Quasicrystal1.jpg
Kun esitetään kristalli 4D:ssä, sen tietomäärä on täysin olematon yhden kristalliyksikön tieto, mutta tämä tietomäärä kasvaa, kun valitaan aliavaruus ja sen asento, eli 3D:ssä tietoa on enemmän.

Elämää ei voi selittää matemaattisella säännöllä kristallista eikä sen kristallin toisilla matemaattisilla esityksillä. Mikä tahansa asia voi alkaa elää riippumatta siitä, onko sen perimä jonkin matemaattisen kristallilajin mukainen vai ei ja vaikka sillä ei ole toista esitystä.

Plasma ei ole minkäänlainen kristalli vaikka yllä olleessa tapauksessa näytti, että joissakin avaruuden plasmoissa on pisteitä niin kaukana toisistaan etteivät ne pisteet koskaan kohtaa. Kristallilla ei ole plasman ominaisuuksia vaan kristalli on jäykkä.

B:
"Mikään luonnossa ei ole täysin determinististä eikä myöskään täysin satunnaista."

Matematiikassa 1 1=2, tai kristallin projektio on toinen kristalli, ei ole determinististä eikä satunnaista. Mutta tämä matematiikka ei myöskään ole luontoa. Siitä tulee luontoa vain käytettynä tietyllä tavalla ja yksi hyvistä tavoista on se, että luonto on aaltopaketteja.

B:
"Absoluuttinen determinismi tarkoittaisi että kaikki mahdolliset rakenteet olisivat ikuisia eikä mitään voisi muuttaa ja absoluuttinen satunnaisuus taas tarkoittaisi että mitään rakenteita ja informaatiota ei voisi koskaan syntyä eli käytännössä kyse on todenäköisyyksistä ja todennäköisyysaalloista joiden mallinnus edellyttää hyperdimesionaalista rakennetta eli >3d avaruutta."

Determinismiä ei voi määritellä ilman muutoksen määrittelemistä ensin. Kristalli on muuttumaton matemaattinen idea, jossa ei ole mitään determinismiä tai satunnaisuutta. Rakenteet, kuten DNA ovat aaltopaketti-universumissa pelkkää ohimenevää vaikutelmaa, eivätkä mikään rakenne missään vaiheessa. Universumi, jossa on objekteja ja lakeja voi muistuttaa joissain tiloissa erilaisia kristalleja, mutta kristallin synty on dynaaminen prosessi, mistä kristalli ei kerro yhtään mitään.

3

Lue lisää

Informaatiota on olemassa ilman että se on rakennetta, kuten kristalli. Tai ihmisessä on informaatiota vaikka se ei ole DNA-rakennetta, mutta se informaatio on jossain muualla, eikä menossa ihmisten jälkeläisille. Jälkeläiset voivat saada kaiken informaation aina samanlaisena, jos aaltopaketteja pidetään yhdessä samassa järjestyksessä tosi pitkä aika. Et voi väittää, että tämä on mahdotonta deterministisellä mallilla. Esim. aiemmin linkitetyssä videossa on pysyvä kosmologisen galaksi filamentin rakenne, jossa on informaatiota hyvin lähellä toisiaan ja melkein koko ajan samassa järjestyksessä. Tietokone missä se simuloitiin näin, ei ollut todennäköisyyslaskin. Eli satunnainen, koska satunnaisuutta ja todennäköisyyksiä ei ole määritelty erikseen. Absoluuttisen satunnaisuuden synonyymi on 'kaikki on todennäköisyyksiin perustuvaa' ja ehkä absoluuttista on esim. jos jokaisen avaruuden pisteen sisältö on koko ajan todennäköisyyteen perustuvaa ja avaruus kohisee. Absoluuttisen todennäköisyyden vastakohta on jokin, missä pisteiden sisältö kehittyy jotenkin muuten eli yleensä deterministisesti. Mutta pisteiden perustuminen toisin pisteisiin on vain sen yksi laji, ja toinen on esim. sellainen missä pisteet hyppivät säännön mukaan, ja joka tahallaan vääristelee isompia alueita samanlaisiksi ja pois pienten rakeiden kohinasta.

Jos minun todennäköisyyteni olla kohdassa x=0 on 50 %, ja minun todennäköisyyteni olla kohdassa x=1 on loput 50 %, niin montako dimensiota olen tarvinnut ja mikä on 'dimensionaalinen rakenne'? Käytä myös aikaa sillä tavalla, että niitä on 2 tai 3, tai edes 1. Selitä myös ennenkuin teet mitään, että yritätkö selittää tämän kahden asian muuttumattoman ja kohinattoman satunnaisuuden pois vai sen olemassaolon.

Etkö yllä sanonut, että kiinteä aine eli kristalli edellyttää 4D:n. Silloin tässä pitäisi lukea, että esim. epäabsoluuttinen todennäköisyys edellyttää 4D:n, joka kiinteyttää informaatiota tai vähentää kohinaa? Mikä on väärin koska, 4D:ssä voi olla absoluuttisen satunnaisia pisteiden sisältöjä niinkuin muissakin avaruuksissa.

Matematiikassa ei yleensä ottaen tarvitse tehtä mitään millekään tehdäkseen siitä pysyvää informaatiota ja epäsatunnaista. Tosiasiassa mitään matematiikan objektia ei ole olemassa, joka olisi satunnainen. Eikä ole mitään matemaattista toimitusta, joka tekisi jostain jotain satunnaista. Objekteja ja asioita voi vain tulkita ns. tapauksissa, joiden oikean elämän tulkinta on myös satunnaisuus (silloin käytetyt objektit ovat kuitenkin aivan samoja, kuin mitä on epäsatunnaisessa tulkinnassa).

B:
"Tiukasti loogis-matemaattinen todellisuuden hahmotus on oikeastaan mahdollista ja mielekästä vain jos olettaa jonkinlaisen ehdottoman determinismin jonka takia esim. plasmafysiikan ja myös biologian ja psykologian tason ilmiöitä on hyvin vaikeaa tai mahdotonta mallintaa determinististen kaavojen avulla ja ylipäätänsä laskemalla ja ns. "elottoman" aineenkin tasolla matematiikka ja logiikka johtaa helposti virheellisiin tuloksiin."

Plasmassa ei ole mitään vaikeaa. Eikä se helpotu miksikään, jos sen tekee aaltopaketteina. Kaikki monen aalto-objektin tilanteet ovat yhtä vaikeita riippumatta siitä, kutsuuko joku sen tulosta plasmaksi makrsokooppisessa maailmassa.

Asiat, joita yleensä esität avuksi biologiassa ja psykologiassa ovat kaikki tiukkoja ja matemaattisia. Sen sijaan, että valitsisit jonkun 'ei mallinneta tässä mitään' -lähestymistavan.

B:
"Lähimpänä näennäistä determinismiä on kiinteiden ja jäykkien fysikaalisten kappaleiden käyttäytyminen (esim. biljardipallot) jonka takia fysiikkatieteessä on koettu valtaapitävien ja pitkinäköisten tutkijoiden kannalta houkuttelevana ideana mallintaa kaikki ikäänkuin toisiinsa törmäilevinä biljardipalloina josta on seurannut ns. reduktionistinen hahmotus jossa päädytään hyvin helposti suurin ongelmiin mutta jota on käytetty mm. propagandana väestön kontrolloinnin ja Indoktrinaation välineenä. Kun väestölle opetetaan Richard Dawkinsin ja muiden disinformaatikkojen (=suurin osa nykyisestä akateemisesta yhteisöstä) johdolla että he ovat vain mekaanisia lihakoneita niin vallankäyttö helpottuu huomattavasti."

Väitit yllä olevan kahdenlaista satunnaisuutta. Väitit yllä, että tietyt jäykät kappaleet ovat radio korkeampiin ulottuvuuksiin. Väitit yllä, että korkeat ulottuvuudet ratkaisevat satunnaisuuden ongelmia. Kysyn siis, onko näennäinen determinismi absoluuttisesta determinismistä eroava kultainen keskitie, jonka vain biljardipallot paljastavat?

4

Anonyymi kirjoitti:

Informaatiota on olemassa ilman että se on rakennetta, kuten kristalli. Tai ihmisessä on informaatiota vaikka se ei ole DNA-rakennetta, mutta se informaatio on jossain muualla, eikä menossa ihmisten jälkeläisille. Jälkeläiset voivat saada kaiken informaation aina samanlaisena, jos aaltopaketteja pidetään yhdessä samassa järjestyksessä tosi pitkä aika. Et voi väittää, että tämä on mahdotonta deterministisellä mallilla. Esim. aiemmin linkitetyssä videossa on pysyvä kosmologisen galaksi filamentin rakenne, jossa on informaatiota hyvin lähellä toisiaan ja melkein koko ajan samassa järjestyksessä. Tietokone missä se simuloitiin näin, ei ollut todennäköisyyslaskin. Eli satunnainen, koska satunnaisuutta ja todennäköisyyksiä ei ole määritelty erikseen. Absoluuttisen satunnaisuuden synonyymi on 'kaikki on todennäköisyyksiin perustuvaa' ja ehkä absoluuttista on esim. jos jokaisen avaruuden pisteen sisältö on koko ajan todennäköisyyteen perustuvaa ja avaruus kohisee. Absoluuttisen todennäköisyyden vastakohta on jokin, missä pisteiden sisältö kehittyy jotenkin muuten eli yleensä deterministisesti. Mutta pisteiden perustuminen toisin pisteisiin on vain sen yksi laji, ja toinen on esim. sellainen missä pisteet hyppivät säännön mukaan, ja joka tahallaan vääristelee isompia alueita samanlaisiksi ja pois pienten rakeiden kohinasta.

Jos minun todennäköisyyteni olla kohdassa x=0 on 50 %, ja minun todennäköisyyteni olla kohdassa x=1 on loput 50 %, niin montako dimensiota olen tarvinnut ja mikä on 'dimensionaalinen rakenne'? Käytä myös aikaa sillä tavalla, että niitä on 2 tai 3, tai edes 1. Selitä myös ennenkuin teet mitään, että yritätkö selittää tämän kahden asian muuttumattoman ja kohinattoman satunnaisuuden pois vai sen olemassaolon.

Etkö yllä sanonut, että kiinteä aine eli kristalli edellyttää 4D:n. Silloin tässä pitäisi lukea, että esim. epäabsoluuttinen todennäköisyys edellyttää 4D:n, joka kiinteyttää informaatiota tai vähentää kohinaa? Mikä on väärin koska, 4D:ssä voi olla absoluuttisen satunnaisia pisteiden sisältöjä niinkuin muissakin avaruuksissa.

Matematiikassa ei yleensä ottaen tarvitse tehtä mitään millekään tehdäkseen siitä pysyvää informaatiota ja epäsatunnaista. Tosiasiassa mitään matematiikan objektia ei ole olemassa, joka olisi satunnainen. Eikä ole mitään matemaattista toimitusta, joka tekisi jostain jotain satunnaista. Objekteja ja asioita voi vain tulkita ns. tapauksissa, joiden oikean elämän tulkinta on myös satunnaisuus (silloin käytetyt objektit ovat kuitenkin aivan samoja, kuin mitä on epäsatunnaisessa tulkinnassa).

B:
"Tiukasti loogis-matemaattinen todellisuuden hahmotus on oikeastaan mahdollista ja mielekästä vain jos olettaa jonkinlaisen ehdottoman determinismin jonka takia esim. plasmafysiikan ja myös biologian ja psykologian tason ilmiöitä on hyvin vaikeaa tai mahdotonta mallintaa determinististen kaavojen avulla ja ylipäätänsä laskemalla ja ns. "elottoman" aineenkin tasolla matematiikka ja logiikka johtaa helposti virheellisiin tuloksiin."

Plasmassa ei ole mitään vaikeaa. Eikä se helpotu miksikään, jos sen tekee aaltopaketteina. Kaikki monen aalto-objektin tilanteet ovat yhtä vaikeita riippumatta siitä, kutsuuko joku sen tulosta plasmaksi makrsokooppisessa maailmassa.

Asiat, joita yleensä esität avuksi biologiassa ja psykologiassa ovat kaikki tiukkoja ja matemaattisia. Sen sijaan, että valitsisit jonkun 'ei mallinneta tässä mitään' -lähestymistavan.

B:
"Lähimpänä näennäistä determinismiä on kiinteiden ja jäykkien fysikaalisten kappaleiden käyttäytyminen (esim. biljardipallot) jonka takia fysiikkatieteessä on koettu valtaapitävien ja pitkinäköisten tutkijoiden kannalta houkuttelevana ideana mallintaa kaikki ikäänkuin toisiinsa törmäilevinä biljardipalloina josta on seurannut ns. reduktionistinen hahmotus jossa päädytään hyvin helposti suurin ongelmiin mutta jota on käytetty mm. propagandana väestön kontrolloinnin ja Indoktrinaation välineenä. Kun väestölle opetetaan Richard Dawkinsin ja muiden disinformaatikkojen (=suurin osa nykyisestä akateemisesta yhteisöstä) johdolla että he ovat vain mekaanisia lihakoneita niin vallankäyttö helpottuu huomattavasti."

Väitit yllä olevan kahdenlaista satunnaisuutta. Väitit yllä, että tietyt jäykät kappaleet ovat radio korkeampiin ulottuvuuksiin. Väitit yllä, että korkeat ulottuvuudet ratkaisevat satunnaisuuden ongelmia. Kysyn siis, onko näennäinen determinismi absoluuttisesta determinismistä eroava kultainen keskitie, jonka vain biljardipallot paljastavat?

4

Lue lisää

Kiinteydessä ei ole mitään deterministisempää, kuin mitä on jo pistemäisyydessä, ja pisteiden vapaassa liikkeessä. Jos piste liikkuu deterministisesti, niin silloin funktio, joka on tehty pisteistä voi liikua vain deterministisesti. Tätä ennen tai jälkeen oli myös kohta, missä kiinteä pallo liikkuu deterministisesti vain koska sen pisteet liikkuvat. Tätä voisi verrata myös reduktionismiin. Ei kukaan tieteessä ole redusoimatta jäykkiä asioita pisteiksi. Jäykkyydellä ei olisi matemaattisesti määritelmää ilman vähintään kahta pistettä. Toisiinsa törmääviä biljardipalloja ei puolestaan voi mallintaa ajattelemalla, että kaikki on jäykkää, vaan se sisältää ajatuksen olemassaolevasta ei-jäykkyydestä. Dawkins on tehnyt ihmisistä lihakoneita (makroskooppinen liha ei ole jäykkää?) kertomalla heille varmasti jotain muuta kuin, mitä jäykät pallot tekevät, joten en tiedä, miten kuvittelet paljastavasi mitään propagandaa koskaan puhumalla niistä.

5

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Kvanttifysiikka mallintaa matemaattisesti Schrödingerin aaltoyhtälön todennäköisyysaaltona jolle ei ole tarkkaan ottaen minkäänlaista fysikaalista vastinetta 3d 1t avaruuden tasolla vaikka sen voi periaatteessa hahmottaa ikäänkuin hyperdimesionaaliseksi hienoainemuotiksi joka määrittelee reunaehdot sille mitä 3d 1t avaruuden tasolla todennäköisesti voi tapahtua jos kyse ns. "elottomista objekteista"...."

Muottia ei voi kielellisesti väittää olevan olemassa, jos ei ole olemassa noin kaksi kappaletta käsitteitä: muotti ja se mitä sillä muotataan. Mistään asiasta kuten etusormesta ei tule normaalissa kielessä muottia ennen kuin sanotaan olevan savea, joka painetaan sormen ympärille ja aletaan painamaan sen muotoon tarkemmin. Muotti ei ole matematiikan termi, eikä fysiikan termi, joten muotista voi puhua tällaisessa yhteydessä vain esittämällä sen arkikielen sanana, joka perustuu äskeisiin käsitteisiin. Nyt et pysty mitenkään tekemään määritelmää 'aaltofunktio on muotti' ja samaan aikaan väitettä 'koko todellisuus on aaltofunktio tai aaltofunktioina esitettävissä'. Jos alkaa ensimmäisestä, niin kun aaltofunktio on muotti, se johtaa siihen, että todellisuus on välttämättä kaksijakoinen, ja jotain muuta on aaltofunktioiden lisäksi.

Sanot sen tässä tekstissä, että se toinen (muotattava) asia, mikä on olemassa on se, mitä tapahtuu 3D 1D-tasolla. Tälle et ole saanut ilmeisesti mitään matemaattista esitystä (*). Eli suurin tieteen mysteeri ja vaikein käännettävä kivi ei olisi aaltofunktiot, vaan 'se mitä tapahtuu 3D 1D -tasolla'.

(*) Paitsi että matematiikan pitää olla sellainen, että termiä 'reunaehto' käytetään eli on esim. yhtäöiden ja ratkaisujen järjestelmä, joka korvaa kaikki QM:n todennäköisyysesitykset. Tämä tarkoittaa että vaadit tulevan klassisia ratkaisuja tähän 3D-tapahtumien kuvaamiseen. Ja jos hahmotat QM:n korkeadimensionaalisen objektin olevan ja tekevän jotain aivan muuta kuin Schrödinger, niin sekään ei ole välttämättä QM-satunnaisuuksien esitys.

B:
"... määrittelee reunaehdot sille mitä 3d 1t avaruuden tasolla todennäköisesti voi tapahtua jos kyse ns. "elottomista objekteista" eli kiinteän,nestemäisen ja kaasumaisen aineen tasolla jonka ulkopuolelle jää sitten 99% kaikesta aineesta eli se mitä kutsutaan plasmaksi jonka on todettu lukuisissa kokeissa käyttäytyvän mittakaavasta riippumatta eli esim. galaksien tavoin käyttäytyviä ilmiöitä voidaan tutkia myös laboratorio-olosuhteissa (esim. Birkeland sähkövirtaukset)."

Suurissa skaaloissa ei ole mitään tällaista koetta. Birkeland virta ei perustu aitoon plasmaan vaan systeemiin, joka on tehty jäykistä biljardipalloista, jotka ovat staattisessa sähkömagneettisessa kentässä: ks. video:
https://svs.gsfc.nasa.gov/4264
Virta muodostuu kentän suuntaan, kun nettovaraus siirtyy ajan kuluessa keskimäärin niiden suuntaan.

Tämä systeemi skaalautuu mihin tahansa kokoon (jopa biljadipallot saa skaalata isoiksi, vaikka plasmakosmologiassa tämä ei ole tarkoitus), koska klassinen fysiikka skaalautuu mihin tahansa kokoon. Jos kenttä on sama koko näkyvän universumin halki, silloin hiukkanen universumin vasemmassa laidassa liikkuu sen mukaan, ja hiukkanen universumin oikeassa laidassa myös. Ne liikkuvat myös jotenkin, vaikka kenttä olisi millainen hyvänsä. Se missä tämä malli ei skaalaudu, on että jos hiukkasia lisätään niin, että niiden tiheys kasvaa, niin silloin hiukkaset aiheuttavat toisilleen välillä suuremman kentän kuin tämä valtavan kauas ulottuva kenttä, joka tulee jostain isosta kappaleesta kuten maapallon metallisisus. Tällöin aine on vain vaihtelevana paineena tai jopa törmäilevänä plasmana esitettävissä, mutta monet galaksien väliset plasmat ovat tarpeeksi harvassa ollakseen kaikkiin tarkoituksiin oikeasti plasmoja.

Esimerkki teoriasta, joka riippuu mittakaavasta, voisi olla QM, koska QM:ssä voi sanoa, että QM-efektit voi täysin jättää huomiotta, kun ainetta on paljon. Mikroskooppisinta teoriaa ei kuitenkaan yleensä sanota mittakaavasta riippuvaksi, vaan ainoastaan sen päälle tehtyjä makroskooppisia approksimaatioita. Mittakaavariippuvuutta ei pidä sekoittaa mittakaavasymmetriaan. MIttakaavasymmetriassa aurinko on sama koko kuin maa, ja jokin objekti, joka on annettu auringon antamassa koossa, on aina todellisuudessa mistä tahansa vuorovaikutettuna tai nähtynä sama kuin se olisi ollut maan kokoisena. Esim. unviersumin eri laidoilla olevat yhden hiukkasen virrat eivät ole symmetriset sen kanssa, että ne olisivat litran sisällä, koska toisesta näistä ihminen, jolla on koko, voi saada isomman sätkyn kuin toisesta.

1

Lue lisää

Jos ajatellaan fysiikkaa ihan käytännön tekniikan tasolla niin suhteellisuusteorialla on jo vaikeuksia kahden kappaleen kanssa ja klassisen fysiikan matematisoinnissa jotenkuten se kahden kappaleen pistemäiseksi pelkistetty kokonaisuus saadaan toimimaan käytännön tasolla mutta sitä monimutkaisempien kokonaisuuksien mallinnus lienee jo hyvinkin vaikeata vaikka olisi supertietokoneita käytössä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Two-body_problem_in_general_relativity

https://en.wikipedia.org/wiki/Three-body_problem


Ts. se matematisointi on monessa tapauksessa fysiikkatieteessä melko itsetarkoituksellista koska halutaan luoda samantapainen "ylimaallinen" ja "jumalallinen" vaikutelma suurelle yleisölle kuin katolisen kirkon latinankielen käyttö aikoinaan ja samalla hävyttää se pohjimmainen totuus että kyse on hyvin samanlaisesta metafysiikan tason arvailuista ja spekulaatioista joita luonnonfilosofit ja aikoinaan myös kirkon teologit harrastivat.


Joten sorry vaan kun et ota tuota matematisoidun ns. "kovan" tieteen edustajien sekoiluja kovin vakavasti ja sama vaikeus on käytännön tasolla jo niissä aaltofunktoissa eli ei ole mitenkään mahdollista laskea vähänkään kompleksisempien kokonaisuuksien aaltofunktioita ja liittyen siihen tai 3d aika-avaruuden ns. muottiin tai templaattiin niin siitä löytyy tietoa Thomas Beardenin teoksista (hae archive.org sivustolta) joita olen jo melko pintapuolisesti käsitellyt muissa ketjuissa ja avainidea on siinä ns. "kentän informaatiosisältö" ("information content of the field") ja se liityi alunperin tutkatekniikan anomalioihin 2. maailmansodan aikana ja sitä salaisena tutkittua fysiikkaa on kehiteltiin ensin natsien ja myöhemmin Neuvostoliitossa jonne siirrettiin suuri joukko ns. keskitason tutkijoita ja insinöörejä samaan aikaan kuin länteen siirtyi natsitutkijoita ns. Paperclip projektissa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Paperclip

Nykyinen kvanttifysiikkaa ja myös suhteellisuusteoriat toimivat lähinnä vain jonkinlaisina peitetarinoina tälle paljon tehokkaammalle fysiikkatieeteelle jonka juuret liittyvät Maxwellin, Faradayn ja Nikolai Teslan alkup. tutkimuksiin.

Muutenkin on hyvin naiivia kuvitella että ne kaikkein suurimmat läpimurrot tieteessä ja tekniikassa olisivat aina julkisia koska niin monella valtaapitävällä taholla on vahvoja intressejä sellaisten saavutusten salailuun josta seuraa että suuri osa luonnontieteellisestä varsinkin sovellustensa kautta vaarallisesta ja mullistavasta tiedosta varsinkin nykyään on valtioiden tai yritysten salaisuuksia ja se julkinen tiedehypetys esim. Higgs & LIgo projektien suhteen lienee lähinnä vain suuren yleisön sumuttamista ja disinformaatiota propagandatarkoituksessa joka uppoaa ilmeisesti kuin häkä tämänkin palstan tiedeintoilijoihin.

Eräs tunnettu natsitutkija kun häneltä kysyttiin miten natsien tutkimus oli niin paljon edellä liittoutuneiden tuloksia ilmaisi kryptisesti että "he saivat apua" minkä jotkut ovat tulkinneet niin että hän vihjaili esim. kaukonäkemisen kautta saatuun informaatioon ns. alieneilta ja kun siihen yhdistää massiivisen nopean tekniikan kehityksen 2. maailmansodan jälkeen ja Philip Corson teoksissaan mainitsemia asioita niin saattaa hyvinkin olla että kyseessä on alienien tekniikka jota saatiin käyttöön sopimuksella joka salli mm. ihmisten sieppaamisen alienien aluksiin eli ihmiskuntaa taas huijattiin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Philip_J._Corso

https://archive.org/details/PhilipJ.Corso-DawnOfANewAge

Yhteensopivaa aineistoa löytyy myös Roswellin ainoan eloonjääneen alienin haastatteluteoksesta
https://archive.org/details/1947RoswellAl.INTERVIEWMatildaODonnellMacElroy/page/n221/mode/2up

Noita (kuten mitään muutakaan) lähteitä ei tietenkään kannata ottaa täysin kirjaimellisesti eikä uskoa niihin sellaisenaan vaikka toisaalta niiden kautta välittyy sangen mielenkiintoinen skenaario joka mielestäni voisi olla totta vaikka sitä onkin vaikea verifioida.

B

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Elävillä ja tietoisilla olioilla on myös oma aaltofunktionsa tai hyperdimesionaalinen muottinsa joka kanssa eliöt kykenevät kommunikoimaan dna:n jaksottoman kiteen (aperiodic crystal jonka käsitteen aaltofunktion kehittäjä esitti teoksessaan 'What is life?' jossa hän pyrki analysoimaan elollista luonta suhteessa ns. "elottomaan" luontoon kuvailemalla esim. miten eliöt imevät negatiivista entropiaa ympäristöstään pysyäkseen elossa ja kehittyäkseen.) ja hermoston "antennijärjestelmän" kautta."

Mikä on tässä oleva eliö? Eikö eliö ole jaksoton ja lisäksi sieltä täältä muualtakin kide? Miksei eliö kommunikoi sillä, mitä se on?

Schrödinger ei tiennyt tai välittänyt siitä, millaisia asioita matemaattisesti voidaan keksiä epäperiodiselle kristallille, eli mitä seuraavaksi sanotaan (hänestä kuitenkin myöhemmin lisää). On olemassa matematiikan seurauksia, missä 3D:ssä annettu epäperioidinen pistekokoelma, (joka on täysin jonkun yhtälön ja säännön mukainen eikä mitä tahansa), voi olla periodinen pistekokoelma (tai periodisen säännön mukainen) suuremmassa ulottuvuudessa, joka joskus on esim. 4D. Ulottuvuudella ei ole teoreettista ylärajaa, jos tarpeeksi ikävä 3D-pistetytys tehdään. Pisteet, mitä pitää 4D:ssä käyttää, täyttävät kaiken 4D:ssä ja ovat kuin 4D:n normaali kristalli. Milloin ne liittyvät toisiinsa, on silloin, kun voidaan tehdä seuraava operaatio ja saadaan operaation tuloksena toisesta kristallista toinen. Avaruudessa 4D tavallinen 3D voi muodostaa aliavaruuden, ja on valittava sellainen 3D-alue, joka sijoitetaan oikeaan asentoon 4D-kristalliin nähden. Jokaista kristallien paria varten tarvitaan omaan paikkaansa ja omaan suuntaansa asetettu 3D-avaruus. Sitten kristallin pisteet 'projektoidaan aliavaruuteen' 3D-avaruuteen. Kristallista projektoituvat pisteet, jotka ovat kuin sen varjo, ovat halutun epäperiodisen 3D-kristallin pisteissä. Jotkut sanovat kaikissa tapauksissa, että 3D on hypertaso 3D:n superavaruudessa, mutta hypertaso on matemaattisesti vain sellainen aliavaruus, joka on yhden dimension pienempi. Aliavaruus-sana ja siihen projektointi käsittää kaikki tapaukset.

Jos hypotesisoit korkeamman ulottuvuuden todellisuuden, sen perusteella, että todellisuudessa on vain sitä, mitä nämä 3D-pistekokoelmat antavat olla, niin silloin se koko 4D on muodostettu jaksollisesti eli siellä ei tapahdu mitään muutosta koskaan (silti se on jatkuva avaruus, koska 3D:ssä asioiden pieni liike liikuttaa jaksollisia 4D objekteja johonkin pienen matkan). Matemaattinen sääntö siitä, millainen 3D objekti on ja millainen 4D objekti on, ei ole mikään vuorovaikutus eli muottaaminen toisesta toiseen, vaan se on vain looginen pakko ja matematiikan laskujen välinen laki, että näin on. Kumpikaan näistä objekteista ei ole mikään lähtöavaruus, vaan jos universumimme olisi arkisesti korkean ulottuvuuden hyperpinta, ihmiset miettisivät sitä, miten hienoa on, että pieni osa heidän periodisista objekteistaan voi olla epäperiodisia 3D-objekteja. Meilläkin jotkut leikkivät taiteessa varjoilla.

Tässä matematiikassa ollaan tietämättömiä siitä, että universumi koostuu aaltofunktioista eikä pisteistä. Kaikki kvanttiepätarkkuus häiritsee sitä, miten paljon oikea objekti voi vastata toisella tavalla esitettyä objektia. Lisäksi elämän kannalta sillä ei ole mitään merkitystä, onko DNA-objekti kokonaisena ehjänä ja kokonaisena annettuna jotain. DNA tarkasteltuna lähemmin ei todennäköisesti vastaa läheskään mitään sellaista pistejoukkoa, mille korkeampi dimensio esitys täsmällisesti sopii. Siten on mahdollista, että kristallilaboratoriot kautta maan ovat paljon lähempänä näitä toisia dimensioita.

Säieteoriassa korkeammat ulottuvuudet eivät ole tällaisia pisteiden esittelyjä, ja niissä jollekin objektille tapahtuu mitä tahansa. Lisäksi meidät on muotattu jollakin potentiaalilla pienempään ulottuvuuteen tai muut ulottuvuudet ovat itsestään pieniä.

Yhtenä ongelmana on myös se, että DNA-molekyyli ei ole epäperiodinen kristalli, jolle mikään yllä oleva pätisi. Schrödingerin kirjoittaessa elämänkirjaansa, DNA:ta ei ollut vielä löytynyt. Hänen tarkoituksensa oli keksiä asia, joka voisi olla atomeista koostuva objekti (3D:ssä) ja joka sisältää paljon tietoa, joka mahdollistaisi perinnöllisyyden. Hän sanoi, että sen pitää olla pitkä aineen atomien ym. joukko. Hänestä sellaisessa voi olla tietoa, jos tämä joukko ei toista itseään periodisesti (jolloin kävisi niin, että tietoa on periodin verran ja sitten kaikki muu olisi tämän tiedon turhaa toistoa). Hän sanoi epäperiodinen kristalli, mutta tuohon aikaan ei ollut vielä täysin selvää, tarkoittaisiko se edes samaa kuin epäperiodiset funktiot ja muut matematiikan objektit, joista oli keksitty edelleen helppojen sellaisten olevan periodisesti käsiteltävissä erilaisessa avaruudessa:
https://en.wikipedia.org/wiki/Quasicrystal#Mathematics

2

Lue lisää

"Mikä on tässä oleva eliö? Eikö eliö ole jaksoton ja lisäksi sieltä täältä muualtakin kide? Miksei eliö kommunikoi sillä, mitä se on?"

Nykyinen tiede ei ole kyennyt tuottamaan biologista elämää elottomasta aineesta muuten kuin manipuloimalla olemassaolevaa orgaanista ainesta ja vaikka on esitetty spekulaatioita jonkinlaisista rna-replikaattoreista niin niitä ei ole kyetty todentamaan millään tavalla eli biologinen elämä on edelleen suuri mysteeri varsinkin jos sitä yrittää epätoivoisesti redusoida elottoman luonnon ilmiöihin.

Oma kantani on että biologista elämää ei voi olla olemassa ilman jotain hyperdimensionaalista organisoivaa tasoa jonka fysikaalinen seuraus on dna-molekyyli.
Ihmisen tietoisuus on myös pohjimmiltaan epälokaalia varsinkin jos ns. meditatiivisessa tilassa.


Rupert Sheldraken muotokenttä on hyvin samantapainen idea kuin T. Beardenin "eetterimuotti" ja molemmat ovat epälokaaleja vaikutuksia ja se epälokaalisuus nimenomaan syntyy jos avaruudellisia ulottuvuuksia on enemmän kuin 3 jolloin ne epälokaalit vaikutukset ilmenevät anomalioina sellaisessa tieteessä jossa ollaan totuttu vain lähivaikutuksiin. Vertauskuvana voi käyttää Flatlands tarinaa joka kertoo siitä miten 2-ulotteiset oliot kokisivat 3 -ulotteiset oliot.

>3d todellisuudessa (esim. 4 avaruudellista dimensiota) 3d todelisuus näyttäytyy ikäänkuin littumaana ja 3d havainnon kannalta se ilmenee epälokaalina. Kaukonäkeminen on vähintään 4d havaintoa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Flatland

elokuvaversio:

https://www.youtube.com/watch?v=avMX-Zft7K4

B

Anonyymi kirjoitti:

Informaatiota on olemassa ilman että se on rakennetta, kuten kristalli. Tai ihmisessä on informaatiota vaikka se ei ole DNA-rakennetta, mutta se informaatio on jossain muualla, eikä menossa ihmisten jälkeläisille. Jälkeläiset voivat saada kaiken informaation aina samanlaisena, jos aaltopaketteja pidetään yhdessä samassa järjestyksessä tosi pitkä aika. Et voi väittää, että tämä on mahdotonta deterministisellä mallilla. Esim. aiemmin linkitetyssä videossa on pysyvä kosmologisen galaksi filamentin rakenne, jossa on informaatiota hyvin lähellä toisiaan ja melkein koko ajan samassa järjestyksessä. Tietokone missä se simuloitiin näin, ei ollut todennäköisyyslaskin. Eli satunnainen, koska satunnaisuutta ja todennäköisyyksiä ei ole määritelty erikseen. Absoluuttisen satunnaisuuden synonyymi on 'kaikki on todennäköisyyksiin perustuvaa' ja ehkä absoluuttista on esim. jos jokaisen avaruuden pisteen sisältö on koko ajan todennäköisyyteen perustuvaa ja avaruus kohisee. Absoluuttisen todennäköisyyden vastakohta on jokin, missä pisteiden sisältö kehittyy jotenkin muuten eli yleensä deterministisesti. Mutta pisteiden perustuminen toisin pisteisiin on vain sen yksi laji, ja toinen on esim. sellainen missä pisteet hyppivät säännön mukaan, ja joka tahallaan vääristelee isompia alueita samanlaisiksi ja pois pienten rakeiden kohinasta.

Jos minun todennäköisyyteni olla kohdassa x=0 on 50 %, ja minun todennäköisyyteni olla kohdassa x=1 on loput 50 %, niin montako dimensiota olen tarvinnut ja mikä on 'dimensionaalinen rakenne'? Käytä myös aikaa sillä tavalla, että niitä on 2 tai 3, tai edes 1. Selitä myös ennenkuin teet mitään, että yritätkö selittää tämän kahden asian muuttumattoman ja kohinattoman satunnaisuuden pois vai sen olemassaolon.

Etkö yllä sanonut, että kiinteä aine eli kristalli edellyttää 4D:n. Silloin tässä pitäisi lukea, että esim. epäabsoluuttinen todennäköisyys edellyttää 4D:n, joka kiinteyttää informaatiota tai vähentää kohinaa? Mikä on väärin koska, 4D:ssä voi olla absoluuttisen satunnaisia pisteiden sisältöjä niinkuin muissakin avaruuksissa.

Matematiikassa ei yleensä ottaen tarvitse tehtä mitään millekään tehdäkseen siitä pysyvää informaatiota ja epäsatunnaista. Tosiasiassa mitään matematiikan objektia ei ole olemassa, joka olisi satunnainen. Eikä ole mitään matemaattista toimitusta, joka tekisi jostain jotain satunnaista. Objekteja ja asioita voi vain tulkita ns. tapauksissa, joiden oikean elämän tulkinta on myös satunnaisuus (silloin käytetyt objektit ovat kuitenkin aivan samoja, kuin mitä on epäsatunnaisessa tulkinnassa).

B:
"Tiukasti loogis-matemaattinen todellisuuden hahmotus on oikeastaan mahdollista ja mielekästä vain jos olettaa jonkinlaisen ehdottoman determinismin jonka takia esim. plasmafysiikan ja myös biologian ja psykologian tason ilmiöitä on hyvin vaikeaa tai mahdotonta mallintaa determinististen kaavojen avulla ja ylipäätänsä laskemalla ja ns. "elottoman" aineenkin tasolla matematiikka ja logiikka johtaa helposti virheellisiin tuloksiin."

Plasmassa ei ole mitään vaikeaa. Eikä se helpotu miksikään, jos sen tekee aaltopaketteina. Kaikki monen aalto-objektin tilanteet ovat yhtä vaikeita riippumatta siitä, kutsuuko joku sen tulosta plasmaksi makrsokooppisessa maailmassa.

Asiat, joita yleensä esität avuksi biologiassa ja psykologiassa ovat kaikki tiukkoja ja matemaattisia. Sen sijaan, että valitsisit jonkun 'ei mallinneta tässä mitään' -lähestymistavan.

B:
"Lähimpänä näennäistä determinismiä on kiinteiden ja jäykkien fysikaalisten kappaleiden käyttäytyminen (esim. biljardipallot) jonka takia fysiikkatieteessä on koettu valtaapitävien ja pitkinäköisten tutkijoiden kannalta houkuttelevana ideana mallintaa kaikki ikäänkuin toisiinsa törmäilevinä biljardipalloina josta on seurannut ns. reduktionistinen hahmotus jossa päädytään hyvin helposti suurin ongelmiin mutta jota on käytetty mm. propagandana väestön kontrolloinnin ja Indoktrinaation välineenä. Kun väestölle opetetaan Richard Dawkinsin ja muiden disinformaatikkojen (=suurin osa nykyisestä akateemisesta yhteisöstä) johdolla että he ovat vain mekaanisia lihakoneita niin vallankäyttö helpottuu huomattavasti."

Väitit yllä olevan kahdenlaista satunnaisuutta. Väitit yllä, että tietyt jäykät kappaleet ovat radio korkeampiin ulottuvuuksiin. Väitit yllä, että korkeat ulottuvuudet ratkaisevat satunnaisuuden ongelmia. Kysyn siis, onko näennäinen determinismi absoluuttisesta determinismistä eroava kultainen keskitie, jonka vain biljardipallot paljastavat?

4

Lue lisää

"Informaatiota on olemassa ilman että se on rakennetta."

3d informaatio voi olla 4d rakennetta.

Mitä tulee siihen determinismiin niin se on ikäänkuin sisäänrakennettuna kaikkeen logiikkaan ja matematiikka perustuu myös logiikkaan.

Monimutkaisemmaksi asian tekee erilaiset viitekehykset ja näkökulmat koska visuaalisella tasolla sama objekti voidaan nähdä erilaisena erilaisista tarkastelukulmista ja viitekehykset vastaavasti ovat usein sillä tavalla yhteismitattomia että samaan päättelyyn ei kannata yrittää sotkea aineksia erilaisista näkökulmista ja viitekehyksistä koska logiikka eikä myöskään matematiikka voi tuottaa oikeita tuloksia jolleivat kaikki niiden näkökulmat/viitekehykset ole täsmälleen samoja.

Minä tarkastelen usein asioita erilaisesta näkökulmasta ja erilaisessa viitekehyksessä kuin ns. valtavirtatiede joka on lukittu 3d fysikalismiin, luonnonlakeihin ja reduktionismiin jotka kaikki liittyvät metafysikaaliseen hahmotukseen jota ei voi tieteen metodilla verifioida eikä falsifioida koska kyse on hahmotuksesta, perusoletuksesta ja havaintojen tulkinnoista ja kun yrität "kritisoida" tyypilliseen pseudoskeptiseen tapaan lause kerrallaan vertaamalla vain siihen omaan viitekehykseen ja näkökulmaan niin syntyy väistämättä vain sekoilua koska et ymmärrä etkä edes halua ymmärtää minun esittämääni näkökulmaa/viitekehystä koska hahmotukseni on erilainen ja perustuu erilaisiin perusoletuksiin ja tulkintoihin. Minä taas olen myös perehtynyt siihen valtavirran viitekehykseen vaikka siltä pidän usein olemassaolevia vaihtoehtoisia ainakin joidenkin yksityiskohtiensa osalta parempina.

Puhtaasti matemaattinen mallinnus on äärimmäisen pelkistävää ja hukkaa suurimman osan informaatiosta ja oikeastaan ainoa mielekäs käyttö matematiikalle on ilmiöiden säännönmukaisuuksien mallintaminen vaikka ne säännönmukaisuudet saattavat olla pätevyysalueeltaan paljon suppeampia kuin yleensä uskotaan ja toivotaan. Matematiikka soveltuu lähinnä vain tekniikan soveltamisen apuvälineeksi.

Leibniz aikoinaan yritti kehittää jonkinlaista algebraa ilman numeroita joka mahdollistaisi kaikkien erilaisten tieteiden tulosten vertailun ja yhteensovittamisen lingvistisellä tasolla joka minulle tuo mieleen lähinnä jonkinlaisen topologian.

Siinä on kyllä minusta sellainen ongelma että kaikki käsitteelliset ilmaisut ovat jossain määrin pelkistäviä koska todellisuus on minusta hologrammin kaltainen eli kaikki liittyy kiinteästi kaikkeen sekä lokaalisti että epälokaalisti ja millään käsitekielellä ei voi tyhjentävästi kuvailla mitään konkreettista objektia erotuksena sopimuksenvaraisista loogisista konstruktioista kuten matematiikka, logiikka, valtio, lainsäädäntö, raha yms. ihmisten keskenään sopimat asiat.

B

Anonyymi kirjoitti:

Kiinteydessä ei ole mitään deterministisempää, kuin mitä on jo pistemäisyydessä, ja pisteiden vapaassa liikkeessä. Jos piste liikkuu deterministisesti, niin silloin funktio, joka on tehty pisteistä voi liikua vain deterministisesti. Tätä ennen tai jälkeen oli myös kohta, missä kiinteä pallo liikkuu deterministisesti vain koska sen pisteet liikkuvat. Tätä voisi verrata myös reduktionismiin. Ei kukaan tieteessä ole redusoimatta jäykkiä asioita pisteiksi. Jäykkyydellä ei olisi matemaattisesti määritelmää ilman vähintään kahta pistettä. Toisiinsa törmääviä biljardipalloja ei puolestaan voi mallintaa ajattelemalla, että kaikki on jäykkää, vaan se sisältää ajatuksen olemassaolevasta ei-jäykkyydestä. Dawkins on tehnyt ihmisistä lihakoneita (makroskooppinen liha ei ole jäykkää?) kertomalla heille varmasti jotain muuta kuin, mitä jäykät pallot tekevät, joten en tiedä, miten kuvittelet paljastavasi mitään propagandaa koskaan puhumalla niistä.

5

Lue lisää

Vaikka matematiikka pyrkii pelkistämään fysikaaliset objektit pistemäisiksi laskennan helpottamiseksi niin todellisuudessa ei ole sellaisia singulariteetteja muuten kuin näennäisesti mustissa aukoissa jotka ovat väyliä hyperdimensionaaliselle tasolle ja joilla ilmiöinä ei ole käytännössä mitään tekemistä suhteellisuusteorioiden ja Einsteinin kanssa.

Toistan vielä sen että matematiikkaan ja logiikkaan on sisäänrakennettu determinismi koska vallitseva tieteen hahmotus tulkitsee ilmiöt ikäänkuin pysäytyskuvien kautta jossa edellinen pysäytyskuva aiheuttaa seuraavan pysäytyskuvan (kaavojen delta-t) jolloin syntyy lineaarinen kausaliteetin hahmotus jossa edellinen tapahtuma aina lineaarisesti aiheuttaa ajallisesti sitä seuraavan tapahtuman vaikka kyse voi olla hyvinkin epälineaarisesta hyperdimensionaalisesta vaikutuksesta.

...

Kiitos kommenteista. Sinun puppugeneraattorisi tuotoksia on tarkemmin ajateltuna oikeastaan ihan hauskaa hyödyntää tällä tavoin niin samalla voin esitellä tarkemmin omaa kantaani jota pidän paljon kehittyneempänä kuin sitä "tiedettä" mitä kouluissa ja yliopistoissa opetetaan pakollisena ja ainoana mahdollisena hahmotuksena.

B

"Huomasitko että oli tehty laaja tieteellinen tutkimus astrologiasta."


Ns. populaari usein pelkän aurinkomerkin kautta tuotettuna on lähinnä vain pelkkää viihdettä. Laitapa linkki ko. tutkimukseen.

"Päädyttiin tulokseen että astrologia ei pidä paikkansa. Virheellisiä tuloksia antoi astrologia sekä ei sattumaa parempaa."

Aihe on aivan liian laaja tässä ketjussa käsiteltäväksi. Oma kantani on että varsinkin nykyinen astrologia on hyvin rappeutunut jäänne jostain paljon toimivammasta jota ei koskaan tarkoitettu sovellettavaksi yksilötasolla vaan kyse on lähinnä todennäköisyystrendeistä ja silloinkin vain ns. hitaasti liikkuvien planeettojen korrelaatioista eli välttämättä kyse ei ole planeettojen aiheuttamasta kausaliteetista vaan pelkästään siitä että planeettojen liikkeet ja niiden erilaiset konfiguraatiot eri aikoina toimivat ikäänkuin "kellona" ja siis lähinnä vain korrelaatioina olemassoleville sykleille. Syklit taas ovat hyvinkin todellisia ja vaikuttavat hyvin moneen asiaan.

Oman kokemukseni mukaan astrologia toimii tarkan syntymäajan ja paikan mukaan laskettuna yllättävän hyvin mutta se kokonaisuus pitää osata hahmottaa oikein eikä vain kaavamaisesti erillisiä planeettatason tulkintoja yhdistelemällä.

Astrologiaa on yritetty debunkata lukemattomia kertoja ja yleensä kyse on siitä että ei edes vaivauduta perehtymään asiaan vaan se tyrmätään pelkästään asenteiden ja ennakkoluulojen pohjalta. Jotta voisi kritisoida niin pitää ensin edes vähän perehtyä asiaan.

Toisaalta sitten astrologiaan ja moneen muuhunkin vastaavaan voi hurahtaa helposti liikaakin.Itse tsekkailen ns. astrologisia transiitteja vain aika harvoin ja jos jotain outoa ja epätavallista tuntuu olevan kehkeytymässä omassa elämässä.




B

Anonyymi kirjoitti:

"Huomasitko että oli tehty laaja tieteellinen tutkimus astrologiasta."


Ns. populaari usein pelkän aurinkomerkin kautta tuotettuna on lähinnä vain pelkkää viihdettä. Laitapa linkki ko. tutkimukseen.

"Päädyttiin tulokseen että astrologia ei pidä paikkansa. Virheellisiä tuloksia antoi astrologia sekä ei sattumaa parempaa."

Aihe on aivan liian laaja tässä ketjussa käsiteltäväksi. Oma kantani on että varsinkin nykyinen astrologia on hyvin rappeutunut jäänne jostain paljon toimivammasta jota ei koskaan tarkoitettu sovellettavaksi yksilötasolla vaan kyse on lähinnä todennäköisyystrendeistä ja silloinkin vain ns. hitaasti liikkuvien planeettojen korrelaatioista eli välttämättä kyse ei ole planeettojen aiheuttamasta kausaliteetista vaan pelkästään siitä että planeettojen liikkeet ja niiden erilaiset konfiguraatiot eri aikoina toimivat ikäänkuin "kellona" ja siis lähinnä vain korrelaatioina olemassoleville sykleille. Syklit taas ovat hyvinkin todellisia ja vaikuttavat hyvin moneen asiaan.

Oman kokemukseni mukaan astrologia toimii tarkan syntymäajan ja paikan mukaan laskettuna yllättävän hyvin mutta se kokonaisuus pitää osata hahmottaa oikein eikä vain kaavamaisesti erillisiä planeettatason tulkintoja yhdistelemällä.

Astrologiaa on yritetty debunkata lukemattomia kertoja ja yleensä kyse on siitä että ei edes vaivauduta perehtymään asiaan vaan se tyrmätään pelkästään asenteiden ja ennakkoluulojen pohjalta. Jotta voisi kritisoida niin pitää ensin edes vähän perehtyä asiaan.

Toisaalta sitten astrologiaan ja moneen muuhunkin vastaavaan voi hurahtaa helposti liikaakin.Itse tsekkailen ns. astrologisia transiitteja vain aika harvoin ja jos jotain outoa ja epätavallista tuntuu olevan kehkeytymässä omassa elämässä.




B

Lue lisää

En nyt löytänyt linkkiä astrologia tutkimukseen mutta tässä makupala:

https://youtube.com/shorts/XU0bM1O4Yuo?feature=share

...
...
Mmm

Anonyymi kirjoitti:

En nyt löytänyt linkkiä astrologia tutkimukseen mutta tässä makupala:

https://youtube.com/shorts/XU0bM1O4Yuo?feature=share

...
...
Mmm

Lue lisää

Kaliforniassa tehty tutkimus .40 astrologia.

.....
...

Anonyymi kirjoitti:

En nyt löytänyt linkkiä astrologia tutkimukseen mutta tässä makupala:

https://youtube.com/shorts/XU0bM1O4Yuo?feature=share

...
...
Mmm

Lue lisää

Eipä tuosta voi paljoa päätellä :D
Myös astrologiaa tukevaa tutkimusta on tehty:

https://www.astro.com/astrowiki/en/Michel_Gauquelin

Sykleistä:

https://ray.tomes.biz/story.htm

https://cyclesresearchinstitute.org/

Nykyään suurin osa ihmisistä on niin tuotteistettu ja yhdenmukaistettu kasvatuksen, koulutuksen ja kulttuurin kautta että heidän persoonallisuutensa synnynnäiset ominaisuudet jäävät helposti melko tuntemattomiksi myös heille itselleen vaikka läheiset saattavat huomata jotain piirteitä helpommin pitkien ajanjaksojen kuluessa.

Itse tutkin aikoinaan esim. ns. atrologisia transiitteja siten että valitsin sellaisen ajankohdan jolloin itselleni tapahtui jotain poikkeavaa ja aika usein löytyi astrologisia korrelaatteja jotka selittivät asian. Astrologiaa voi soveltaa myös kansojen, valtioiden ja yritysten tason trendien tutkimiseen ja varsinkin ns. Grand Cross vaikutus on todettu aika selkeästi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Astrological_transit

https://en.wikipedia.org/wiki/Grand_cross_(astrology)


Koska kyse ei ole deterministisestä vaikutuksesta vaan todennäköisyyksistä niin ei kannata yrittää tehdä liian tarkkoja vertailuja omien elämäntapahtumien ja astrologian välillä ainakaan liian kaavamaisesti koska se mitä tapahtuu ei ole koskaan tai hyvin harvoin yhden yksilön varassa joten suhtaudun aika skeptisesti tuohon tutkimukseen varsinkin tuohon tyyliin mainostettuna. :D

B

Anonyymi kirjoitti:

"Huomasitko että oli tehty laaja tieteellinen tutkimus astrologiasta."


Ns. populaari usein pelkän aurinkomerkin kautta tuotettuna on lähinnä vain pelkkää viihdettä. Laitapa linkki ko. tutkimukseen.

"Päädyttiin tulokseen että astrologia ei pidä paikkansa. Virheellisiä tuloksia antoi astrologia sekä ei sattumaa parempaa."

Aihe on aivan liian laaja tässä ketjussa käsiteltäväksi. Oma kantani on että varsinkin nykyinen astrologia on hyvin rappeutunut jäänne jostain paljon toimivammasta jota ei koskaan tarkoitettu sovellettavaksi yksilötasolla vaan kyse on lähinnä todennäköisyystrendeistä ja silloinkin vain ns. hitaasti liikkuvien planeettojen korrelaatioista eli välttämättä kyse ei ole planeettojen aiheuttamasta kausaliteetista vaan pelkästään siitä että planeettojen liikkeet ja niiden erilaiset konfiguraatiot eri aikoina toimivat ikäänkuin "kellona" ja siis lähinnä vain korrelaatioina olemassoleville sykleille. Syklit taas ovat hyvinkin todellisia ja vaikuttavat hyvin moneen asiaan.

Oman kokemukseni mukaan astrologia toimii tarkan syntymäajan ja paikan mukaan laskettuna yllättävän hyvin mutta se kokonaisuus pitää osata hahmottaa oikein eikä vain kaavamaisesti erillisiä planeettatason tulkintoja yhdistelemällä.

Astrologiaa on yritetty debunkata lukemattomia kertoja ja yleensä kyse on siitä että ei edes vaivauduta perehtymään asiaan vaan se tyrmätään pelkästään asenteiden ja ennakkoluulojen pohjalta. Jotta voisi kritisoida niin pitää ensin edes vähän perehtyä asiaan.

Toisaalta sitten astrologiaan ja moneen muuhunkin vastaavaan voi hurahtaa helposti liikaakin.Itse tsekkailen ns. astrologisia transiitteja vain aika harvoin ja jos jotain outoa ja epätavallista tuntuu olevan kehkeytymässä omassa elämässä.




B

Lue lisää

B.
"ns. hitaasti liikkuvien planeettojen korrelaatioista eli välttämättä kyse ei ole planeettojen aiheuttamasta kausaliteetista vaan pelkästään siitä että planeettojen liikkeet ja niiden erilaiset konfiguraatiot eri aikoina toimivat ikäänkuin "kellona" ja siis lähinnä vain korrelaatioina olemassoleville sykleille. Syklit taas ovat hyvinkin todellisia ja vaikuttavat hyvin moneen asiaan. "

B:n ajatus astrologian kelpoisuudesta.

Mutta, miksi teet asian pahimman kiertotien kautta, planeettojen
suhteista päättelet todellisuuden tapahtumien suhteita??

Tähtitieteilijät pitävät planeettojen sijaintia eräänlaisena kellona,
koska sijainnit on laskettavissa pitkälle eteenpäin, vain rataelementtien ja niiden häiriökorjausten perusteella.
Ei mitään salaisia mystisiä periaatteita.

Länsimaisen astrologian olet hylännyt, mikähän jäljellä olevista
olisi parempi. Ilmeisesti ei mikään, koska niitä on muuteltu aikojen
kuluessa, planeettoja on lisätty, asteroideja otettu mukaan.
Siinä onkin työsarkaa vuosiksi kun niitä alkaa testaamaan.

Nykyään on paljon dataa maailman tilasta, sieltä saa huomattavasti
parempaa dataa kuin planeettojen sijainnista on pääteltävissä.

Erittäin hyvää dataa on saatavissa suoraan todellisuuden suhteista,
kunhan käyttää mielikuvitusta.

R.

Anonyymi kirjoitti:

B.
"ns. hitaasti liikkuvien planeettojen korrelaatioista eli välttämättä kyse ei ole planeettojen aiheuttamasta kausaliteetista vaan pelkästään siitä että planeettojen liikkeet ja niiden erilaiset konfiguraatiot eri aikoina toimivat ikäänkuin "kellona" ja siis lähinnä vain korrelaatioina olemassoleville sykleille. Syklit taas ovat hyvinkin todellisia ja vaikuttavat hyvin moneen asiaan. "

B:n ajatus astrologian kelpoisuudesta.

Mutta, miksi teet asian pahimman kiertotien kautta, planeettojen
suhteista päättelet todellisuuden tapahtumien suhteita??

Tähtitieteilijät pitävät planeettojen sijaintia eräänlaisena kellona,
koska sijainnit on laskettavissa pitkälle eteenpäin, vain rataelementtien ja niiden häiriökorjausten perusteella.
Ei mitään salaisia mystisiä periaatteita.

Länsimaisen astrologian olet hylännyt, mikähän jäljellä olevista
olisi parempi. Ilmeisesti ei mikään, koska niitä on muuteltu aikojen
kuluessa, planeettoja on lisätty, asteroideja otettu mukaan.
Siinä onkin työsarkaa vuosiksi kun niitä alkaa testaamaan.

Nykyään on paljon dataa maailman tilasta, sieltä saa huomattavasti
parempaa dataa kuin planeettojen sijainnista on pääteltävissä.

Erittäin hyvää dataa on saatavissa suoraan todellisuuden suhteista,
kunhan käyttää mielikuvitusta.

R.

Lue lisää

"Mutta, miksi teet asian pahimman kiertotien kautta, planeettojen suhteista päättelet todellisuuden tapahtumien suhteita??"

Astrologia littyy lähinnä siihen minkälainen oli todellisuuden ns. harmoninen konfiguraatio jonkun ihmisen tai instituution syntymähetkellä ja se määrittelee aika pitkälle sen miten se henkilö tai sen instituution/yhteisön/koherentin ryhmän jäsenet kokevat oman harmoonisen kokonaisuutensa ja intentionsa/tahtonsa suhteessa myöhempiin laajemman ympäristönsä harmoonisiin suhteisiin.

Ajalla on siis tavallaan laatu ja eri aikakausina on erilainen "ajan henki", erilaiset trendit, muotivirtaukset ihmisten ja yhteisöjen käyttäytymisessä ja varsinkin kulttuuritason käyttäytymisessä. Kyse on ensisijassa yksilöiden intentioiden/tahtojen harmoonisiista tai epäharmoonisista suhteista toisiinsa jotka muodostavat yhdessä eritasoisia todennäköisyyksiä sille mitä voi tapahtua.

Jostain syystä tällä vuosituhannella ei enää ole ilmenennyt ajan henkeä niin selkeästi kuin vielä esim. 1920,1930,1930,1940... 1990-luvuilla eli jotain hyvin dramaattista tapahtui vuosituhannen vaihteessa ja se mustan magian vaikutus johtui 911 -tapahtumista ja sen seurauksista. Sitä edeltävä murroshetki oli JFK:n murha.

Se ajan ja ympäristön ilmapiiri joka on usein seurausta läsnäolijoiden intentioista kuvailee aika pitkälle sitä kuinka vaikeaa tai helppoa kulloinkin on erilaisten yksilöiden ja koherenttien ryhmien saavuttaa omien intentioidensa pyrkimyksiä. Kannustavassa ilmapiirissä (ns. "kotikenttäetu") se on usein helpompaa kuin kielteisessä ja skeptisessä ilmapiirissä koska ihmiset eivät ole koneita.


"Tähtitieteilijät pitävät planeettojen sijaintia eräänlaisena kellona, koska sijainnit on laskettavissa pitkälle eteenpäin, vain rataelementtien ja niiden häiriökorjausten perusteella."

Taivaankappaleiden seuranta oli kaikissa kulttuureissa olennaista ja ennen gps-tekniikkaa sen avulla kykeni mm. suunnistamaan sekä maalla että merellä.

On kuitenkin myös aika selkeästi tunnistettavissa erilaisia ajan laatuja kuten tuossa edellä kuvailin ja useimmissa muinaisissa korkeakulttuureissa harrastettiin jonkinlaista asrtologiaa niin oli hyvin luontevaa linkittää se "tähtien asentoihin" ja kun sitä empiirisesti tutkittiin niiden kulttuurien omien kirjoitusten mukaan tuhansia vuosia sekä yksilöiden että ryhmien tasolla niin erilaisia ja eripituisia korrelaatioita eli syklejä löydettiin joiden syklien eri vaiheista pystyi ainakin jossain määrin päättelemään mitä mahdollisesti voisi tapahtua tiettyinä tulevaisuuden hetkinä tietyissä paikoissa koska astrologia ottaa huomioon myös syntymäpaikan syntymäajan lisäksi.

Ts. tähtitieteessä ja astrologiassa on hyvin erilaiset hahmotukset. Astronomia keskitty ns, "luonnonlakeihin" ja astrologia ennemmän harmoonisiin sykleihin ja minusta ne harmooniset syklit ovat paljon kehittyneempi hahmotustapa kuin ns. "luonnonlait" joissa kosmisesti melko lyhyen ajan tehtyjen havaintojen säännönmukaisuuksista yritetään päätellä jonkinlaisia ikuisia ja muuttumattomia luonnonlakeja jotka todennäköisesti ovat vain osia jostain hyvin paljon pidemmistä sykleistä paikallisen avaruuden tai maailmankaikkeuden kehityksessä.

"Ei mitään salaisia mystisiä periaatteita."
Ei ne salaisia ole muille kuin ns. "putkinäköisille" jotka jo luulevat tietävänsä koko totuuden joitain pieniä tarkennuksia lukuunottamatta mikä on nykyisen tiedeyhteisön asenne koska ns. tieteestä on muodostunut koko planeetanlaajuisen kulttuurin sekulaari fundamentalistinen uskonto. :D

"Länsimaisen astrologian olet hylännyt, mikähän jäljellä olevista olisi parempi. Ilmeisesti ei mikään, koska niitä on muuteltu aikojen kuluessa, planeettoja on lisätty, asteroideja otettu mukaan."

Olen perehtynyt vain ns. länsimaiseen astrologiaan lähinnä 1980-luvulla jolloin opettelin itse laskemaan ja tulkitsemaan astrologiaa ja minusta se toimii yllättävänkin hyvin aika usein mutta ei aina mutta kertoo lähinnä vain sen miten kukin kokee tapahtumia eikä niinkään mitä fysikaaalisella tasolla tapahtuu. Kaukonäkö (crv) on paljon parempi väline siihen tarkoitukseen vaikka historiantutkimuksesta tunnetaan että monet valtionjohtajat (esim. Hitler) konsultoivat astrologeja joissain uransa kriittisissä vaiheissa.

"Siinä onkin työsarkaa vuosiksi kun niitä alkaa testaamaan."

Niin varmaan olisikin vaikka oma kiinnostukseni on jo siirtynyt enemmän muihin aiheisiin.



"Erittäin hyvää dataa on saatavissa suoraan todellisuuden suhteista, kunhan käyttää mielikuvitusta."



Tieteen keräämä data on tietysti äärimmäisen paljon arvokkaampaa kuin mitkään pohjimmiltaan spekulatiiviset teoriat ja hypoteesit eli parempi keskityä siihen todistusaineistoon eli siihen mitä on oikeasti havaittu ja mitattu eikä sitoutua liian tiukasti vain yhteen teoriaan kerrallaan jossa hahmotus, perusoletukset ja tulkinnat voivat olla reilustikin pielessä.

B

Anonyymi kirjoitti:

"Mutta, miksi teet asian pahimman kiertotien kautta, planeettojen suhteista päättelet todellisuuden tapahtumien suhteita??"

Astrologia littyy lähinnä siihen minkälainen oli todellisuuden ns. harmoninen konfiguraatio jonkun ihmisen tai instituution syntymähetkellä ja se määrittelee aika pitkälle sen miten se henkilö tai sen instituution/yhteisön/koherentin ryhmän jäsenet kokevat oman harmoonisen kokonaisuutensa ja intentionsa/tahtonsa suhteessa myöhempiin laajemman ympäristönsä harmoonisiin suhteisiin.

Ajalla on siis tavallaan laatu ja eri aikakausina on erilainen "ajan henki", erilaiset trendit, muotivirtaukset ihmisten ja yhteisöjen käyttäytymisessä ja varsinkin kulttuuritason käyttäytymisessä. Kyse on ensisijassa yksilöiden intentioiden/tahtojen harmoonisiista tai epäharmoonisista suhteista toisiinsa jotka muodostavat yhdessä eritasoisia todennäköisyyksiä sille mitä voi tapahtua.

Jostain syystä tällä vuosituhannella ei enää ole ilmenennyt ajan henkeä niin selkeästi kuin vielä esim. 1920,1930,1930,1940... 1990-luvuilla eli jotain hyvin dramaattista tapahtui vuosituhannen vaihteessa ja se mustan magian vaikutus johtui 911 -tapahtumista ja sen seurauksista. Sitä edeltävä murroshetki oli JFK:n murha.

Se ajan ja ympäristön ilmapiiri joka on usein seurausta läsnäolijoiden intentioista kuvailee aika pitkälle sitä kuinka vaikeaa tai helppoa kulloinkin on erilaisten yksilöiden ja koherenttien ryhmien saavuttaa omien intentioidensa pyrkimyksiä. Kannustavassa ilmapiirissä (ns. "kotikenttäetu") se on usein helpompaa kuin kielteisessä ja skeptisessä ilmapiirissä koska ihmiset eivät ole koneita.


"Tähtitieteilijät pitävät planeettojen sijaintia eräänlaisena kellona, koska sijainnit on laskettavissa pitkälle eteenpäin, vain rataelementtien ja niiden häiriökorjausten perusteella."

Taivaankappaleiden seuranta oli kaikissa kulttuureissa olennaista ja ennen gps-tekniikkaa sen avulla kykeni mm. suunnistamaan sekä maalla että merellä.

On kuitenkin myös aika selkeästi tunnistettavissa erilaisia ajan laatuja kuten tuossa edellä kuvailin ja useimmissa muinaisissa korkeakulttuureissa harrastettiin jonkinlaista asrtologiaa niin oli hyvin luontevaa linkittää se "tähtien asentoihin" ja kun sitä empiirisesti tutkittiin niiden kulttuurien omien kirjoitusten mukaan tuhansia vuosia sekä yksilöiden että ryhmien tasolla niin erilaisia ja eripituisia korrelaatioita eli syklejä löydettiin joiden syklien eri vaiheista pystyi ainakin jossain määrin päättelemään mitä mahdollisesti voisi tapahtua tiettyinä tulevaisuuden hetkinä tietyissä paikoissa koska astrologia ottaa huomioon myös syntymäpaikan syntymäajan lisäksi.

Ts. tähtitieteessä ja astrologiassa on hyvin erilaiset hahmotukset. Astronomia keskitty ns, "luonnonlakeihin" ja astrologia ennemmän harmoonisiin sykleihin ja minusta ne harmooniset syklit ovat paljon kehittyneempi hahmotustapa kuin ns. "luonnonlait" joissa kosmisesti melko lyhyen ajan tehtyjen havaintojen säännönmukaisuuksista yritetään päätellä jonkinlaisia ikuisia ja muuttumattomia luonnonlakeja jotka todennäköisesti ovat vain osia jostain hyvin paljon pidemmistä sykleistä paikallisen avaruuden tai maailmankaikkeuden kehityksessä.

"Ei mitään salaisia mystisiä periaatteita."
Ei ne salaisia ole muille kuin ns. "putkinäköisille" jotka jo luulevat tietävänsä koko totuuden joitain pieniä tarkennuksia lukuunottamatta mikä on nykyisen tiedeyhteisön asenne koska ns. tieteestä on muodostunut koko planeetanlaajuisen kulttuurin sekulaari fundamentalistinen uskonto. :D

"Länsimaisen astrologian olet hylännyt, mikähän jäljellä olevista olisi parempi. Ilmeisesti ei mikään, koska niitä on muuteltu aikojen kuluessa, planeettoja on lisätty, asteroideja otettu mukaan."

Olen perehtynyt vain ns. länsimaiseen astrologiaan lähinnä 1980-luvulla jolloin opettelin itse laskemaan ja tulkitsemaan astrologiaa ja minusta se toimii yllättävänkin hyvin aika usein mutta ei aina mutta kertoo lähinnä vain sen miten kukin kokee tapahtumia eikä niinkään mitä fysikaaalisella tasolla tapahtuu. Kaukonäkö (crv) on paljon parempi väline siihen tarkoitukseen vaikka historiantutkimuksesta tunnetaan että monet valtionjohtajat (esim. Hitler) konsultoivat astrologeja joissain uransa kriittisissä vaiheissa.

"Siinä onkin työsarkaa vuosiksi kun niitä alkaa testaamaan."

Niin varmaan olisikin vaikka oma kiinnostukseni on jo siirtynyt enemmän muihin aiheisiin.



"Erittäin hyvää dataa on saatavissa suoraan todellisuuden suhteista, kunhan käyttää mielikuvitusta."



Tieteen keräämä data on tietysti äärimmäisen paljon arvokkaampaa kuin mitkään pohjimmiltaan spekulatiiviset teoriat ja hypoteesit eli parempi keskityä siihen todistusaineistoon eli siihen mitä on oikeasti havaittu ja mitattu eikä sitoutua liian tiukasti vain yhteen teoriaan kerrallaan jossa hahmotus, perusoletukset ja tulkinnat voivat olla reilustikin pielessä.

B

Lue lisää

B:
"Jos ajatellaan fysiikkaa ihan käytännön tekniikan tasolla niin suhteellisuusteorialla on jo vaikeuksia kahden kappaleen kanssa ja klassisen fysiikan matematisoinnissa jotenkuten se kahden kappaleen pistemäiseksi pelkistetty kokonaisuus saadaan toimimaan käytännön tasolla mutta sitä monimutkaisempien kokonaisuuksien mallinnus lienee jo hyvinkin vaikeata vaikka olisi supertietokoneita käytössä."

Tässä kohtaa voisit ehkä hyötyä siitä, että mainitset myös perimmäisemmän matematiikan. Suhteellisuusteorian ongelmat eivät tule mistään, mitä suhteellisuusteoria sanoo ja olettaa (voi sanoa että se kuitenkin olettaa perimmäisestä matematiikasta yhden osa-alueen, mutta kun olemme aiemmin tästä puhuneet, tunnistat suhteellisuusteorian oletuksina yleensä vain sen, mitä niitä on sanallisessa muodossa). Matematiikassa on vaikeaa ratkaista yhtälö, joka on liian vaikean muotoinen, ja tästä kumpuaa kaikki, mitä ei voi ratkaista. Huomaa, että yleensä yhtälön muoto on vaikeuden lähde eikä se, että kuinka moneen ns. kappaleeseen yhtälö(ryhmä) viittaa. GR on muuten ala, jossa ei ole tahallaan tehty vaikeaa yhtälöä, vaan Einstein valitsi sen, mikä oli helpoin (lyhyin), ja se tuli olemaan tarpeeksi monimutkainen ollakseen hyvä oikeassa maailmassa myös.

Helposti ratkeavien yhtälöiden olemassaolo ei ole mikään pelastus, koska ne voivat olla empiirisesti vääriä yhtälöitä. Joku joka tekee helposti ratkeavia yhtälöitä epäpistemäisille objekteille, ei ole myöskään parempi tieteessä kuin muut.

Mainitsit tässä pistemäisyyden ja palaan siihen vasta myöhemmin ja kirjoitaan siitä myös GR:n osalta.

B:
"Ts. se matematisointi on monessa tapauksessa fysiikkatieteessä melko itsetarkoituksellista koska halutaan luoda samantapainen "ylimaallinen" ja "jumalallinen" vaikutelma suurelle yleisölle kuin katolisen kirkon latinankielen käyttö aikoinaan ja samalla hävyttää se pohjimmainen totuus että kyse on hyvin samanlaisesta metafysiikan tason arvailuista ja spekulaatioista joita luonnonfilosofit ja aikoinaan myös kirkon teologit harrastivat."

Sanoit äsken, että alat väitellä esimerkeistä, jotka ovat ihan 'käytännön tekniikkaa', mutta nyt sanot ettei äskeisillä asioilla ole mitään 'tarkoitusta'. Tiede ei voi olla samalla mallillaan yhtäaikaa käytännön tekniikkaa väärin tekevä laitos ja lisäksi vain tämä show-bisnes. Avaruudessa olevia suuria objekteja koskevat asiat ovat kuitenkin todennäköisesti vain show-bisnestä varten?

Klassinen kolmen kappaleen ongelma on alussa matemaattinen yhtälö (1), ja sen jälkeen sillä on yleisessä tapauksessa vain numeerinen ratkaisutapa (2). GR:ssä kahden kappaleen ongelmalla on yhtälö (3), ja kun päätetään, että molemmat kappaleet ovat raskaita, yhtälöillä on approksimoituja ratkaisuja (4), sekä haluttaessa numeerisia ratkaisuja (5). Yhtälöistä olisi myös olemassa yleistyksiä, mistä nämä ovat yksittäisiä tapauksia. Mikä näistä on 'se matematisointi', ja mikä antaa jumalallisen vaikutelman? Miten se eroaa teologisesti muista? Jos kaikki nämä toisistaan eroavat matematiikat ovat jumalasta, niin miksei myös lasten ratkaisema korkoa korolle -ilmiö ole yleisön huijausta, ja mikset käytä esimerkkinä myös sitä?

Riippumatta siitä, miten arvaus on tehty, esim. kahden vahvan gravitaatio-kappaleen liikkeen voi mitata taivaala binääritähdissä. Jos tiedät totuuden, niin ihmiset jotka eivät osaa arvata sellaista, ovat metafyysisesti rajoittuneempia eivätkä osaa spekuloida asioita sellaisiin suuntiin, jotka vahvistuisivat samalla tavalla?

B:
"...siitä löytyy tietoa Thomas Beardenin teoksista (hae archive.org sivustolta) joita olen jo melko pintapuolisesti käsitellyt muissa ketjuissa ja avainidea on siinä ns. "kentän informaatiosisältö" ("information content of the field")..."

'Kentän informaatiosisältö' ei kuulosta yhtään siltä, että se voisi olla avainidea. Se olisi kuin jokin matemaattinen objekti. Kuitenkin aikaisemmin nähtiin, ettei matemaattinen objekti, kuten 3D-kristallin pisteet, ole edes ainoa esitys sille, mitä se voi olla. Jos ajattelee kristallin olevan kenttä, mutta varjon aikaansaamisen ei, niin silloin tavan vaihtamisessa pidettävä informaatio ei edes sisälly aina kristalli-nimiseen objektiin.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Jos ajatellaan fysiikkaa ihan käytännön tekniikan tasolla niin suhteellisuusteorialla on jo vaikeuksia kahden kappaleen kanssa ja klassisen fysiikan matematisoinnissa jotenkuten se kahden kappaleen pistemäiseksi pelkistetty kokonaisuus saadaan toimimaan käytännön tasolla mutta sitä monimutkaisempien kokonaisuuksien mallinnus lienee jo hyvinkin vaikeata vaikka olisi supertietokoneita käytössä."

Tässä kohtaa voisit ehkä hyötyä siitä, että mainitset myös perimmäisemmän matematiikan. Suhteellisuusteorian ongelmat eivät tule mistään, mitä suhteellisuusteoria sanoo ja olettaa (voi sanoa että se kuitenkin olettaa perimmäisestä matematiikasta yhden osa-alueen, mutta kun olemme aiemmin tästä puhuneet, tunnistat suhteellisuusteorian oletuksina yleensä vain sen, mitä niitä on sanallisessa muodossa). Matematiikassa on vaikeaa ratkaista yhtälö, joka on liian vaikean muotoinen, ja tästä kumpuaa kaikki, mitä ei voi ratkaista. Huomaa, että yleensä yhtälön muoto on vaikeuden lähde eikä se, että kuinka moneen ns. kappaleeseen yhtälö(ryhmä) viittaa. GR on muuten ala, jossa ei ole tahallaan tehty vaikeaa yhtälöä, vaan Einstein valitsi sen, mikä oli helpoin (lyhyin), ja se tuli olemaan tarpeeksi monimutkainen ollakseen hyvä oikeassa maailmassa myös.

Helposti ratkeavien yhtälöiden olemassaolo ei ole mikään pelastus, koska ne voivat olla empiirisesti vääriä yhtälöitä. Joku joka tekee helposti ratkeavia yhtälöitä epäpistemäisille objekteille, ei ole myöskään parempi tieteessä kuin muut.

Mainitsit tässä pistemäisyyden ja palaan siihen vasta myöhemmin ja kirjoitaan siitä myös GR:n osalta.

B:
"Ts. se matematisointi on monessa tapauksessa fysiikkatieteessä melko itsetarkoituksellista koska halutaan luoda samantapainen "ylimaallinen" ja "jumalallinen" vaikutelma suurelle yleisölle kuin katolisen kirkon latinankielen käyttö aikoinaan ja samalla hävyttää se pohjimmainen totuus että kyse on hyvin samanlaisesta metafysiikan tason arvailuista ja spekulaatioista joita luonnonfilosofit ja aikoinaan myös kirkon teologit harrastivat."

Sanoit äsken, että alat väitellä esimerkeistä, jotka ovat ihan 'käytännön tekniikkaa', mutta nyt sanot ettei äskeisillä asioilla ole mitään 'tarkoitusta'. Tiede ei voi olla samalla mallillaan yhtäaikaa käytännön tekniikkaa väärin tekevä laitos ja lisäksi vain tämä show-bisnes. Avaruudessa olevia suuria objekteja koskevat asiat ovat kuitenkin todennäköisesti vain show-bisnestä varten?

Klassinen kolmen kappaleen ongelma on alussa matemaattinen yhtälö (1), ja sen jälkeen sillä on yleisessä tapauksessa vain numeerinen ratkaisutapa (2). GR:ssä kahden kappaleen ongelmalla on yhtälö (3), ja kun päätetään, että molemmat kappaleet ovat raskaita, yhtälöillä on approksimoituja ratkaisuja (4), sekä haluttaessa numeerisia ratkaisuja (5). Yhtälöistä olisi myös olemassa yleistyksiä, mistä nämä ovat yksittäisiä tapauksia. Mikä näistä on 'se matematisointi', ja mikä antaa jumalallisen vaikutelman? Miten se eroaa teologisesti muista? Jos kaikki nämä toisistaan eroavat matematiikat ovat jumalasta, niin miksei myös lasten ratkaisema korkoa korolle -ilmiö ole yleisön huijausta, ja mikset käytä esimerkkinä myös sitä?

Riippumatta siitä, miten arvaus on tehty, esim. kahden vahvan gravitaatio-kappaleen liikkeen voi mitata taivaala binääritähdissä. Jos tiedät totuuden, niin ihmiset jotka eivät osaa arvata sellaista, ovat metafyysisesti rajoittuneempia eivätkä osaa spekuloida asioita sellaisiin suuntiin, jotka vahvistuisivat samalla tavalla?

B:
"...siitä löytyy tietoa Thomas Beardenin teoksista (hae archive.org sivustolta) joita olen jo melko pintapuolisesti käsitellyt muissa ketjuissa ja avainidea on siinä ns. "kentän informaatiosisältö" ("information content of the field")..."

'Kentän informaatiosisältö' ei kuulosta yhtään siltä, että se voisi olla avainidea. Se olisi kuin jokin matemaattinen objekti. Kuitenkin aikaisemmin nähtiin, ettei matemaattinen objekti, kuten 3D-kristallin pisteet, ole edes ainoa esitys sille, mitä se voi olla. Jos ajattelee kristallin olevan kenttä, mutta varjon aikaansaamisen ei, niin silloin tavan vaihtamisessa pidettävä informaatio ei edes sisälly aina kristalli-nimiseen objektiin.

1

Lue lisää

B:
"Nykyinen tiede ei ole kyennyt tuottamaan biologista elämää elottomasta aineesta muuten kuin manipuloimalla olemassaolevaa orgaanista ainesta ja vaikka on esitetty spekulaatioita jonkinlaisista rna-replikaattoreista niin niitä ei ole kyetty todentamaan millään tavalla eli biologinen elämä on edelleen suuri mysteeri varsinkin jos sitä yrittää epätoivoisesti redusoida elottoman luonnon ilmiöihin."

Kysymyksen tarkoitus olisi voinut olla, että DNA:ssa olevan asian perusteella voi rakentaa asioita. Miksei eliö rakenna sitä, millä se kommunikoi? Samalla tavalla kuin se rakentaa aivonsa, millä se tietää, mitä se kommunikoinnissa kuulee jne.. Sen sijaan, että olisi jotain rakennettavaa, sinä redusoit jonkin biologisen funktion sellaiseksi, että se vain tapahtuu kaikkialle kehoon tasaisesti levinneessä DNA:ssa eli molekyylin kokoisessa asiassa.

B:
"Oma kantani on että biologista elämää ei voi olla olemassa ilman jotain hyperdimensionaalista organisoivaa tasoa jonka fysikaalinen seuraus on dna-molekyyli."

Sanot, että matemaattiset ideat ja konseptit ovat jumalankaltaisia organisoijia, vaikka sitä ei voi käytännössä nähdä. Sanot sen pelkästään shown vuoksi, ja olet mahdollisesti antanut show:si syyksi sen, että sinulla on antipatiaa kaikelle show:lle mitä maailmassa muuten on.

B:
"Rupert Sheldraken muotokenttä on hyvin samantapainen idea kuin T. Beardenin "eetterimuotti"...

Ei ole. Eikä kumpikaan noista ole minkään tässä ketjussa aiemmin olleen kaltainen. Sheldraken kenttä on kuin viides vuorovaikutus, mutta ei yhtään niiden kaltainen. Beardenin mukaan ei aina ole tarvetta olla neljää vuorovaikutusta vaan hänen on riittävä, ja se on paljon muiden kaltainen.

B:
" ja molemmat ovat epälokaaleja vaikutuksia ja se epälokaalisuus nimenomaan syntyy jos avaruudellisia ulottuvuuksia on enemmän kuin 3 jolloin ne epälokaalit vaikutukset ilmenevät anomalioina sellaisessa tieteessä jossa ollaan totuttu vain lähivaikutuksiin. Vertauskuvana voi käyttää Flatlands tarinaa joka kertoo siitä miten 2-ulotteiset oliot kokisivat 3 -ulotteiset oliot."

Tämä on väärin. Korkeammassa dimensiossa, kuten 4D pitää puhua myös 4D-lokaalisuudesta. Ei ole myöskään mitään, mitä avaruus ja sen määritelmä itse tekisi, tehdäkseen jostakin epälokaalia esim. aliavaruudessaan. Kun epälokaalisuudella on jotain mikä sen määrittää, ei ole mitään epälokaalisuuden matemaattista mallia, mitä ei saisi käyttää samanlaisena ilman seuraavaa dimensiota tai sitä että käyttäisi sitä koko avaruudessaan.

Flatlands tarinassa ei ole epälokaalisuutta tai epälokaalina määriteltyä fysiikkaa. Se on täysin Newtonimaista 4D- ja 3D-elämää sekaisin (missä kaikki on kiinteää ja mikään ei riipu esim. vuorovaikutuksista). Jos yrittää tehdä kentän vuorovaikutuksen kahden hiukkasen välillä täysin flättinä, täytyy ajatella kentän olevan jotain, mikä matkustaa viiveellä 4D:n kautta samoin kuin kiinteät objektit. Suurin osa Flat-konfiguraatioista kasvattavat sitä aikaa, mikä informaatiolla kestää mennä jostain johonkin (tarvitaan Curvedlands).

Jos hiukkanen siirtyy 'hiukkasen nopeutta hitaammin' paikasta toiseen, mutta kukaan ei näe sitä sen alku ja loppupisteen välillä, niin tässä ei ole päältäpäin mitään, mitä ei tapahtuisi aaltopaketti-hiukkasissa 3D:ssä joka tapauksessa. Aaltopaketti-matematiikka on kuitenkin tosi eksaktia eikä 4D vastaa sitä, mitä hiukkasille aletaan ennustamaan.

Tieteessä ei ole ilmennyt anomalioita.

B:
"Kaukonäkeminen on vähintään 4d havaintoa."

Tätä voi testata siten, että suuret matemaattiset mielet kuvittelevat millaista on 4D-objektin näkeminen, ja he voivat ehkä keksiä jonkun detailin siitä, mitä näkyy jostakin tietystä säännöllisestä kappaleesta jollain tavalla. Sitten kaukonäkijää pyydetään objektin universumiosoite kädessä menemään katsomaan sitä objektia 4D:ssä oikealla tavallaan, ja katsotaan onko hän oikeassa.

B:
"3d informaatio voi olla 4d rakennetta."

Ei voi. Jos aaltopaketti karkaa rakenteesta nopeudella (x,0,0) silloin se karkaa 4D rakenteesta suuntaan (x,0,0,0), jos näiden vektorien välillä olisi pitänyt olla kristalleista tuttu muunnos, niin silloin vektori on paljon erilaisempi, mutta se ei muutu nollaksi.

B:
"Monimutkaisemmaksi asian tekee erilaiset viitekehykset ja näkökulmat koska visuaalisella tasolla sama objekti voidaan nähdä erilaisena erilaisista tarkastelukulmista ja viitekehykset vastaavasti ovat usein sillä tavalla yhteismitattomia että samaan päättelyyn ei kannata yrittää sotkea aineksia erilaisista näkökulmista ja viitekehyksistä koska logiikka eikä myöskään matematiikka voi tuottaa oikeita tuloksia jolleivat kaikki niiden näkökulmat/viitekehykset ole täsmälleen samoja."

Tätä tutkitaan paljon SR:ssä ja GR:ssä. Toisessa näistä saa väittää olevan, minkä näkökulman tahansa, jos sen pystyy itse kuvailemaan. Allaoleva voi päteä muunkinlaiseen määrittelyyn.

2

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Nykyinen tiede ei ole kyennyt tuottamaan biologista elämää elottomasta aineesta muuten kuin manipuloimalla olemassaolevaa orgaanista ainesta ja vaikka on esitetty spekulaatioita jonkinlaisista rna-replikaattoreista niin niitä ei ole kyetty todentamaan millään tavalla eli biologinen elämä on edelleen suuri mysteeri varsinkin jos sitä yrittää epätoivoisesti redusoida elottoman luonnon ilmiöihin."

Kysymyksen tarkoitus olisi voinut olla, että DNA:ssa olevan asian perusteella voi rakentaa asioita. Miksei eliö rakenna sitä, millä se kommunikoi? Samalla tavalla kuin se rakentaa aivonsa, millä se tietää, mitä se kommunikoinnissa kuulee jne.. Sen sijaan, että olisi jotain rakennettavaa, sinä redusoit jonkin biologisen funktion sellaiseksi, että se vain tapahtuu kaikkialle kehoon tasaisesti levinneessä DNA:ssa eli molekyylin kokoisessa asiassa.

B:
"Oma kantani on että biologista elämää ei voi olla olemassa ilman jotain hyperdimensionaalista organisoivaa tasoa jonka fysikaalinen seuraus on dna-molekyyli."

Sanot, että matemaattiset ideat ja konseptit ovat jumalankaltaisia organisoijia, vaikka sitä ei voi käytännössä nähdä. Sanot sen pelkästään shown vuoksi, ja olet mahdollisesti antanut show:si syyksi sen, että sinulla on antipatiaa kaikelle show:lle mitä maailmassa muuten on.

B:
"Rupert Sheldraken muotokenttä on hyvin samantapainen idea kuin T. Beardenin "eetterimuotti"...

Ei ole. Eikä kumpikaan noista ole minkään tässä ketjussa aiemmin olleen kaltainen. Sheldraken kenttä on kuin viides vuorovaikutus, mutta ei yhtään niiden kaltainen. Beardenin mukaan ei aina ole tarvetta olla neljää vuorovaikutusta vaan hänen on riittävä, ja se on paljon muiden kaltainen.

B:
" ja molemmat ovat epälokaaleja vaikutuksia ja se epälokaalisuus nimenomaan syntyy jos avaruudellisia ulottuvuuksia on enemmän kuin 3 jolloin ne epälokaalit vaikutukset ilmenevät anomalioina sellaisessa tieteessä jossa ollaan totuttu vain lähivaikutuksiin. Vertauskuvana voi käyttää Flatlands tarinaa joka kertoo siitä miten 2-ulotteiset oliot kokisivat 3 -ulotteiset oliot."

Tämä on väärin. Korkeammassa dimensiossa, kuten 4D pitää puhua myös 4D-lokaalisuudesta. Ei ole myöskään mitään, mitä avaruus ja sen määritelmä itse tekisi, tehdäkseen jostakin epälokaalia esim. aliavaruudessaan. Kun epälokaalisuudella on jotain mikä sen määrittää, ei ole mitään epälokaalisuuden matemaattista mallia, mitä ei saisi käyttää samanlaisena ilman seuraavaa dimensiota tai sitä että käyttäisi sitä koko avaruudessaan.

Flatlands tarinassa ei ole epälokaalisuutta tai epälokaalina määriteltyä fysiikkaa. Se on täysin Newtonimaista 4D- ja 3D-elämää sekaisin (missä kaikki on kiinteää ja mikään ei riipu esim. vuorovaikutuksista). Jos yrittää tehdä kentän vuorovaikutuksen kahden hiukkasen välillä täysin flättinä, täytyy ajatella kentän olevan jotain, mikä matkustaa viiveellä 4D:n kautta samoin kuin kiinteät objektit. Suurin osa Flat-konfiguraatioista kasvattavat sitä aikaa, mikä informaatiolla kestää mennä jostain johonkin (tarvitaan Curvedlands).

Jos hiukkanen siirtyy 'hiukkasen nopeutta hitaammin' paikasta toiseen, mutta kukaan ei näe sitä sen alku ja loppupisteen välillä, niin tässä ei ole päältäpäin mitään, mitä ei tapahtuisi aaltopaketti-hiukkasissa 3D:ssä joka tapauksessa. Aaltopaketti-matematiikka on kuitenkin tosi eksaktia eikä 4D vastaa sitä, mitä hiukkasille aletaan ennustamaan.

Tieteessä ei ole ilmennyt anomalioita.

B:
"Kaukonäkeminen on vähintään 4d havaintoa."

Tätä voi testata siten, että suuret matemaattiset mielet kuvittelevat millaista on 4D-objektin näkeminen, ja he voivat ehkä keksiä jonkun detailin siitä, mitä näkyy jostakin tietystä säännöllisestä kappaleesta jollain tavalla. Sitten kaukonäkijää pyydetään objektin universumiosoite kädessä menemään katsomaan sitä objektia 4D:ssä oikealla tavallaan, ja katsotaan onko hän oikeassa.

B:
"3d informaatio voi olla 4d rakennetta."

Ei voi. Jos aaltopaketti karkaa rakenteesta nopeudella (x,0,0) silloin se karkaa 4D rakenteesta suuntaan (x,0,0,0), jos näiden vektorien välillä olisi pitänyt olla kristalleista tuttu muunnos, niin silloin vektori on paljon erilaisempi, mutta se ei muutu nollaksi.

B:
"Monimutkaisemmaksi asian tekee erilaiset viitekehykset ja näkökulmat koska visuaalisella tasolla sama objekti voidaan nähdä erilaisena erilaisista tarkastelukulmista ja viitekehykset vastaavasti ovat usein sillä tavalla yhteismitattomia että samaan päättelyyn ei kannata yrittää sotkea aineksia erilaisista näkökulmista ja viitekehyksistä koska logiikka eikä myöskään matematiikka voi tuottaa oikeita tuloksia jolleivat kaikki niiden näkökulmat/viitekehykset ole täsmälleen samoja."

Tätä tutkitaan paljon SR:ssä ja GR:ssä. Toisessa näistä saa väittää olevan, minkä näkökulman tahansa, jos sen pystyy itse kuvailemaan. Allaoleva voi päteä muunkinlaiseen määrittelyyn.

2

Lue lisää

Se että eri näkökulmat näyttävät eriltä, on matemaattinen tulos. Näkökulma on jokin matemaattinen määritelmä ja tapaus. Jolloin matemaatisesti voi sanoa, että kaksi näkökulmaa eivät ole sama näkökulma. Näissä on siis pakko olla jo jotain eriä sen takia, että ne eivät olisi sama näkökulma. Mutta muutenkin täsmälleen saman asian tuottaminen ei ole vaadittua eri näkökulmille. Matematiikassa on oikeita tuloksia aina, kun tulos on seuraus logiikasta. Jos logiikka on ensimmäistä astetta, toista asetetta jne., silloin siinä ei ole määritelty mikä on näkökulma, jossa olisi määritelty äskeinen eri näkökulmien määrä. Oikea tulos tulee siis myös aina, jos jossain asiassa voi olla näkökulmassa, ja tähän näkökulmaan päästyään alkaa käyttää logiikkaa ja saa sitä tuloksen.

Jos johonkin asiaan tekee näkökulman, jonka näkökulman muutoksessa tapahtuu matemaattista asioiden pyöritystä ja muodostusta uudelleen, silloin täytyy määritellä tulos siten, että se koskee vain rajallista määrää kaikista mukana olevista ideoista. Tämä rajaa osan käsitteistä jotenkin eri asemaan kuin muut. Tällöin jos on päässyt pyörityksensä jälkeen varmuuteen, että tämä tulos on aivan sama kuin edellisessä näkökulmassa, niin silloin kun kysytään tuloksen asemassa olevilta erityisen tärkeiltä asioita, niin työssä ei ole niiden kannalta tehty mitään.

Äskeistä voi yrittää käyttää filosofisissa näkökulmissa eli määritellä ne erojensa mukaan.

Jos teen mallin, missä kaukonäkeminen mallinnetaan biljardipalloilla, ja ennustan yhden kaukonäkemistapahtuman väärin (tai yhden jonkun muun asian väärin, koska voi olla että mallillani saa katsoa mitä tahansa, minkä tahansa läpi) niin silloin kaikki näkökulmat kaukonäkemiseen ovat vääriä myös?

B:
"Minä tarkastelen usein asioita erilaisesta näkökulmasta ja erilaisessa viitekehyksessä kuin ns. valtavirtatiede joka on lukittu 3d fysikalismiin, luonnonlakeihin ja reduktionismiin jotka kaikki liittyvät metafysikaaliseen hahmotukseen jota ei voi tieteen metodilla verifioida eikä falsifioida koska kyse on hahmotuksesta, perusoletuksesta ja havaintojen tulkinnoista ja kun yrität "kritisoida" tyypilliseen pseudoskeptiseen tapaan lause kerrallaan vertaamalla vain siihen omaan viitekehykseen ja näkökulmaan niin syntyy väistämättä vain sekoilua koska et ymmärrä etkä edes halua ymmärtää minun esittämääni näkökulmaa/viitekehystä koska hahmotukseni on erilainen ja perustuu erilaisiin perusoletuksiin ja tulkintoihin. Minä taas olen myös perehtynyt siihen valtavirran viitekehykseen vaikka siltä pidän usein olemassaolevia vaihtoehtoisia ainakin joidenkin yksityiskohtiensa osalta parempina."

Verifiointi menee pikemminkin siten, että voi väittää olevan olemassa 4 ulottuvuutta, mutta väittää siten, että ne 4D:tä eivät vaikuta mihinkään empiiriseen kokeeseen, vaan kyseessä on vain matemaattinen erimielisyys kaiken matemaattisesta luonteesta. Tässä muodostuu kaksi kantaa, joista toista ei voi verifioida toisen yli. Olisi eri asia, jos sanoisit joskus, mitä empiiristä tapahtuu 4D:stä lähtien ja vain 4D:n seurauksena, ja silloin sinut voitaisiin tiedejulkaista aivan samalla tavalla kuin säieteoreettikkoja julkaistaan (hekään eivät varsinaisesti mene mikään empiirisyys edellä, joten ei kynnys ole kovin korkealla). (Tai varsinainen kynnys on se, että nykyistä empiiristä tulosta, josta suurin osa ihmisistä ei paljon tiedä, on vaikea toteuttaa 4D:ssä tai muulla tavalla keksityissä malleissa. Mitä mallia et ole koskaan tehnyt mihinkään asti.)

Tiede ei ole taidetta, joka sisältää yksityiskohtia, eikä se ole jotain filosofiaa, missä voi olla parempi ilman, että muodostuisi myöhemmin itse valtavirraksi. Jotta näin tapahtuu, tämän valtavirran täytyy vain estää ei-verifikoimattomia asioita.

B:
"Siinä on kyllä minusta sellainen ongelma että kaikki käsitteelliset ilmaisut ovat jossain määrin pelkistäviä koska todellisuus on minusta hologrammin kaltainen eli kaikki liittyy kiinteästi kaikkeen sekä lokaalisti että epälokaalisti ja millään käsitekielellä ei voi tyhjentävästi kuvailla mitään konkreettista objektia erotuksena sopimuksenvaraisista loogisista konstruktioista kuten matematiikka, logiikka, valtio, lainsäädäntö, raha yms. ihmisten keskenään sopimat asiat."

Silloin kaikki, jotka eivät jaa näkökulmaasi, toimivat oikealla ja odotetulla tavalla? Ajattelin tosin juuri, että tiedän, mitä tarkoitat 'konkreettisella objektilla', koska ajattelemme täysin samalla tavalla.

3

Anonyymi kirjoitti:

Se että eri näkökulmat näyttävät eriltä, on matemaattinen tulos. Näkökulma on jokin matemaattinen määritelmä ja tapaus. Jolloin matemaatisesti voi sanoa, että kaksi näkökulmaa eivät ole sama näkökulma. Näissä on siis pakko olla jo jotain eriä sen takia, että ne eivät olisi sama näkökulma. Mutta muutenkin täsmälleen saman asian tuottaminen ei ole vaadittua eri näkökulmille. Matematiikassa on oikeita tuloksia aina, kun tulos on seuraus logiikasta. Jos logiikka on ensimmäistä astetta, toista asetetta jne., silloin siinä ei ole määritelty mikä on näkökulma, jossa olisi määritelty äskeinen eri näkökulmien määrä. Oikea tulos tulee siis myös aina, jos jossain asiassa voi olla näkökulmassa, ja tähän näkökulmaan päästyään alkaa käyttää logiikkaa ja saa sitä tuloksen.

Jos johonkin asiaan tekee näkökulman, jonka näkökulman muutoksessa tapahtuu matemaattista asioiden pyöritystä ja muodostusta uudelleen, silloin täytyy määritellä tulos siten, että se koskee vain rajallista määrää kaikista mukana olevista ideoista. Tämä rajaa osan käsitteistä jotenkin eri asemaan kuin muut. Tällöin jos on päässyt pyörityksensä jälkeen varmuuteen, että tämä tulos on aivan sama kuin edellisessä näkökulmassa, niin silloin kun kysytään tuloksen asemassa olevilta erityisen tärkeiltä asioita, niin työssä ei ole niiden kannalta tehty mitään.

Äskeistä voi yrittää käyttää filosofisissa näkökulmissa eli määritellä ne erojensa mukaan.

Jos teen mallin, missä kaukonäkeminen mallinnetaan biljardipalloilla, ja ennustan yhden kaukonäkemistapahtuman väärin (tai yhden jonkun muun asian väärin, koska voi olla että mallillani saa katsoa mitä tahansa, minkä tahansa läpi) niin silloin kaikki näkökulmat kaukonäkemiseen ovat vääriä myös?

B:
"Minä tarkastelen usein asioita erilaisesta näkökulmasta ja erilaisessa viitekehyksessä kuin ns. valtavirtatiede joka on lukittu 3d fysikalismiin, luonnonlakeihin ja reduktionismiin jotka kaikki liittyvät metafysikaaliseen hahmotukseen jota ei voi tieteen metodilla verifioida eikä falsifioida koska kyse on hahmotuksesta, perusoletuksesta ja havaintojen tulkinnoista ja kun yrität "kritisoida" tyypilliseen pseudoskeptiseen tapaan lause kerrallaan vertaamalla vain siihen omaan viitekehykseen ja näkökulmaan niin syntyy väistämättä vain sekoilua koska et ymmärrä etkä edes halua ymmärtää minun esittämääni näkökulmaa/viitekehystä koska hahmotukseni on erilainen ja perustuu erilaisiin perusoletuksiin ja tulkintoihin. Minä taas olen myös perehtynyt siihen valtavirran viitekehykseen vaikka siltä pidän usein olemassaolevia vaihtoehtoisia ainakin joidenkin yksityiskohtiensa osalta parempina."

Verifiointi menee pikemminkin siten, että voi väittää olevan olemassa 4 ulottuvuutta, mutta väittää siten, että ne 4D:tä eivät vaikuta mihinkään empiiriseen kokeeseen, vaan kyseessä on vain matemaattinen erimielisyys kaiken matemaattisesta luonteesta. Tässä muodostuu kaksi kantaa, joista toista ei voi verifioida toisen yli. Olisi eri asia, jos sanoisit joskus, mitä empiiristä tapahtuu 4D:stä lähtien ja vain 4D:n seurauksena, ja silloin sinut voitaisiin tiedejulkaista aivan samalla tavalla kuin säieteoreettikkoja julkaistaan (hekään eivät varsinaisesti mene mikään empiirisyys edellä, joten ei kynnys ole kovin korkealla). (Tai varsinainen kynnys on se, että nykyistä empiiristä tulosta, josta suurin osa ihmisistä ei paljon tiedä, on vaikea toteuttaa 4D:ssä tai muulla tavalla keksityissä malleissa. Mitä mallia et ole koskaan tehnyt mihinkään asti.)

Tiede ei ole taidetta, joka sisältää yksityiskohtia, eikä se ole jotain filosofiaa, missä voi olla parempi ilman, että muodostuisi myöhemmin itse valtavirraksi. Jotta näin tapahtuu, tämän valtavirran täytyy vain estää ei-verifikoimattomia asioita.

B:
"Siinä on kyllä minusta sellainen ongelma että kaikki käsitteelliset ilmaisut ovat jossain määrin pelkistäviä koska todellisuus on minusta hologrammin kaltainen eli kaikki liittyy kiinteästi kaikkeen sekä lokaalisti että epälokaalisti ja millään käsitekielellä ei voi tyhjentävästi kuvailla mitään konkreettista objektia erotuksena sopimuksenvaraisista loogisista konstruktioista kuten matematiikka, logiikka, valtio, lainsäädäntö, raha yms. ihmisten keskenään sopimat asiat."

Silloin kaikki, jotka eivät jaa näkökulmaasi, toimivat oikealla ja odotetulla tavalla? Ajattelin tosin juuri, että tiedän, mitä tarkoitat 'konkreettisella objektilla', koska ajattelemme täysin samalla tavalla.

3

Lue lisää

B:
"Vaikka matematiikka pyrkii pelkistämään fysikaaliset objektit pistemäisiksi laskennan helpottamiseksi niin todellisuudessa ei ole sellaisia singulariteetteja muuten kuin näennäisesti mustissa aukoissa jotka ovat väyliä hyperdimensionaaliselle tasolle ja joilla ilmiöinä ei ole käytännössä mitään tekemistä suhteellisuusteorioiden ja Einsteinin kanssa."

Singulariteetti ei viittaa mihinkään, millainen piste on. Piste tarkoittaa, että on olemassa avaruus, jossa on reaalilukuja tai monta sellaista paikkoina. Avaruuden oleminen reaalilukuja ei tarkoita, että GR tai gravitaatio tai fysiikka on olemassa, ja että mustanaukon tärkeimmän osan voisi esittää olevan yhdessä pisteessä eikä muualla. Itseasiassa GR:ssä muilla mustilla-aukoilla on myös 1-dimensioisia viiva-singulariteetteja ja mahdollisesti taso- ja tilavuus-singulariteetteja.

Objektien pelkistys pisteiksi ei ole ajatuksena välttämättä sama, kuin että hiukkanen tai kvanttiobjekti olisi piste. Jolloin fysikaalisia objekteja olisi yhtäpaljon kuin pisteitä (muualla kuin kenttäteorioissa). Mutta matematiikassa laajemmin kaikki avaruuden funktiot pelkistyvät pisteiksi (vaikka funktion arvot olisivat 'musta' ja 'valkoinen' niin sen lähtöjoukko pelkistyy pisteiksi), joten sitä ei voi kokonaan välttää. Laskenta ilman pisteitä voisi olla samaa kuin laskenta ilman reaalilukuja. Tätä ei ole fysiikan sisällä koskaan ennen tehty, joten sen helppoutta ei voi verrata mihinkään juuri tässä sovelluksessa. Henkilöstä riippuen muiden lukujen laskenta on joissain sovelluksissa helpompaa ja toisissa ei. Pisteen käsitteen voi aina laajentaa toisia lukuja koskevaksi.

Ilman singulariteetteja tietty käytetty matematiikka ei olisi välttämättä täydellisemmän muotoista kuin mitä tavallinen on. Tyypillinen esimerkki. matematiikasta, jossa singulariteetteja ei ole, on esim. sellainen missä ei ole jakolaskua. Fysiikassa on melkein kaikkialla mahdollista olla tekemättä singulariteetteja oikeasti luonnossa tai esim. simulaation aikana, vaikka kaavoissa on jakolasku. Koska tulevaisuus alkutilalle on sellainen ettei se mene kohti singulariteetteja itsessään.

Sivulla 1 viittasit pistemmäisyydellä suoraan GR:ään. GR kuvailee aineen klassisena kenttänä, joka on levitetty jollekin tilavuudelle ja ajalle vaihtelevan tiheänä ja esim. energiana massan lisäksi. Singulariteetti viittaa kaikkialla paitsi tuossa
https://en.wikipedia.org/wiki/Singularity_(mathematics)
melkein aina pikemminkin kenttään kuin hiukkaseen. Ja jos ne molemmat kuuluvat malliin, niin hiukkanen pikemminkin aiheuttaa singulariteetin kenttään. GR:ssä on huom. kenttä, joka aiheuttaa singulariteetin toiseen kenttään. GR ei nimittäin voi sisältää pistemäiseksi pelkistettyä 'kappaletta' (*) , ilman että se muodostaisi pienen mustan-aukon. Kevyen tällaisen olemassaolon väittäminen olisi kova väite ja havaintona ensimmäinen lajiaan. Silti vielä tietona, että GR:ssä kenttänä voi olla täydellisesti pallomainen objekti, jonka ulkopuolella voi sanoa perimmäisen matematiikan kannalta tarkasti, että ulkopuolen avaruuden ratkaisu on sama kuin pistemäisestä objektista kaukana oleva kenttä. Eli sellaisen ei-pistemäisen aineobjektin ratkaisu on yhtä helppo tällä alueella kuin pistemäisen aineen.

(*) GR:n pistemäinen objekti ei ole yleensä materian kenttäkonfiguraationa erilainen siitä, että mitään kappaletta ei ole. Ongelman ratkaisu ei silloin ole alkanut yhtälöstä, jossa on jokin materian kenttä ja jokin avaruus, jonka jo tiedetään olevan sen luona, minkä jälkeen tulisi näiden kenttien tulevaisuus. Sen sijaan mustan-aukon ratkaisu on löydetty ja todettu olevan GR:n ratkaisu aloittamalla yleisestä pallosymmetrisestä ratkaisusta (eli kaikista niistä), ja siihen on upotettu ns. pisteen massa ja gravitaatiovakio yhdistämällä yleinen ratkaisu Newtonimaiseen vetovoimaan ja siihen, että Minkowskin avaruus olisi tapaus m=0. Kolmen kappaleen ongelma sivulla 1 on prosessiltaan vähän sama kuin alkaisi ratkaisemaan kahta kenttää GR:ssä käyttäen niiden alkuarvoja. Jos kyseessä pitäisi olla mielivaltainen kappaleiden kokonaisuus, joka on oikeasti olemassa, näiden alkuarvojen tietäminen kentille, joista toinen on lisäksi 'avaruuden kaarevuus koko avaruuden alueella' on kuitenkin hyvin 'ylimaallinen ja jumalinen' mitattava asia.

Kentän singulariteettti-efekti tapahtuu, koska väitetään, että infinitesimaalisen pienessä pisteessä on jotakin äärellistä. Silloin koska luonnonlait ovat sitä, että muut reagoivat tähän, ne reagoivat äärettömillä vaikutuksilla. Tässä äärettömyys tulee kaarevuuteen. Se tulee myös esim. sähköpotentiaalissa, jos sanoo, että pisteessä on äärellisen suuri sähkövaraus, niin sähkökenttä on siinä ääretön. Mutta kukaan ei sano, että sähkön esi-isät olivat suuria idiootteja, joiden kanssa universumi ei voi koskaan setviä asioitaan. Tästä voisi ottaa myös oppia hiukkasista tehtyyn eetteriin, missä kaiken täyttävä pistemäinen eetteri voisi koko ajan kokea pelkkiä äärettömiä vaikutuksia.

4

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Vaikka matematiikka pyrkii pelkistämään fysikaaliset objektit pistemäisiksi laskennan helpottamiseksi niin todellisuudessa ei ole sellaisia singulariteetteja muuten kuin näennäisesti mustissa aukoissa jotka ovat väyliä hyperdimensionaaliselle tasolle ja joilla ilmiöinä ei ole käytännössä mitään tekemistä suhteellisuusteorioiden ja Einsteinin kanssa."

Singulariteetti ei viittaa mihinkään, millainen piste on. Piste tarkoittaa, että on olemassa avaruus, jossa on reaalilukuja tai monta sellaista paikkoina. Avaruuden oleminen reaalilukuja ei tarkoita, että GR tai gravitaatio tai fysiikka on olemassa, ja että mustanaukon tärkeimmän osan voisi esittää olevan yhdessä pisteessä eikä muualla. Itseasiassa GR:ssä muilla mustilla-aukoilla on myös 1-dimensioisia viiva-singulariteetteja ja mahdollisesti taso- ja tilavuus-singulariteetteja.

Objektien pelkistys pisteiksi ei ole ajatuksena välttämättä sama, kuin että hiukkanen tai kvanttiobjekti olisi piste. Jolloin fysikaalisia objekteja olisi yhtäpaljon kuin pisteitä (muualla kuin kenttäteorioissa). Mutta matematiikassa laajemmin kaikki avaruuden funktiot pelkistyvät pisteiksi (vaikka funktion arvot olisivat 'musta' ja 'valkoinen' niin sen lähtöjoukko pelkistyy pisteiksi), joten sitä ei voi kokonaan välttää. Laskenta ilman pisteitä voisi olla samaa kuin laskenta ilman reaalilukuja. Tätä ei ole fysiikan sisällä koskaan ennen tehty, joten sen helppoutta ei voi verrata mihinkään juuri tässä sovelluksessa. Henkilöstä riippuen muiden lukujen laskenta on joissain sovelluksissa helpompaa ja toisissa ei. Pisteen käsitteen voi aina laajentaa toisia lukuja koskevaksi.

Ilman singulariteetteja tietty käytetty matematiikka ei olisi välttämättä täydellisemmän muotoista kuin mitä tavallinen on. Tyypillinen esimerkki. matematiikasta, jossa singulariteetteja ei ole, on esim. sellainen missä ei ole jakolaskua. Fysiikassa on melkein kaikkialla mahdollista olla tekemättä singulariteetteja oikeasti luonnossa tai esim. simulaation aikana, vaikka kaavoissa on jakolasku. Koska tulevaisuus alkutilalle on sellainen ettei se mene kohti singulariteetteja itsessään.

Sivulla 1 viittasit pistemmäisyydellä suoraan GR:ään. GR kuvailee aineen klassisena kenttänä, joka on levitetty jollekin tilavuudelle ja ajalle vaihtelevan tiheänä ja esim. energiana massan lisäksi. Singulariteetti viittaa kaikkialla paitsi tuossa
https://en.wikipedia.org/wiki/Singularity_(mathematics)
melkein aina pikemminkin kenttään kuin hiukkaseen. Ja jos ne molemmat kuuluvat malliin, niin hiukkanen pikemminkin aiheuttaa singulariteetin kenttään. GR:ssä on huom. kenttä, joka aiheuttaa singulariteetin toiseen kenttään. GR ei nimittäin voi sisältää pistemäiseksi pelkistettyä 'kappaletta' (*) , ilman että se muodostaisi pienen mustan-aukon. Kevyen tällaisen olemassaolon väittäminen olisi kova väite ja havaintona ensimmäinen lajiaan. Silti vielä tietona, että GR:ssä kenttänä voi olla täydellisesti pallomainen objekti, jonka ulkopuolella voi sanoa perimmäisen matematiikan kannalta tarkasti, että ulkopuolen avaruuden ratkaisu on sama kuin pistemäisestä objektista kaukana oleva kenttä. Eli sellaisen ei-pistemäisen aineobjektin ratkaisu on yhtä helppo tällä alueella kuin pistemäisen aineen.

(*) GR:n pistemäinen objekti ei ole yleensä materian kenttäkonfiguraationa erilainen siitä, että mitään kappaletta ei ole. Ongelman ratkaisu ei silloin ole alkanut yhtälöstä, jossa on jokin materian kenttä ja jokin avaruus, jonka jo tiedetään olevan sen luona, minkä jälkeen tulisi näiden kenttien tulevaisuus. Sen sijaan mustan-aukon ratkaisu on löydetty ja todettu olevan GR:n ratkaisu aloittamalla yleisestä pallosymmetrisestä ratkaisusta (eli kaikista niistä), ja siihen on upotettu ns. pisteen massa ja gravitaatiovakio yhdistämällä yleinen ratkaisu Newtonimaiseen vetovoimaan ja siihen, että Minkowskin avaruus olisi tapaus m=0. Kolmen kappaleen ongelma sivulla 1 on prosessiltaan vähän sama kuin alkaisi ratkaisemaan kahta kenttää GR:ssä käyttäen niiden alkuarvoja. Jos kyseessä pitäisi olla mielivaltainen kappaleiden kokonaisuus, joka on oikeasti olemassa, näiden alkuarvojen tietäminen kentille, joista toinen on lisäksi 'avaruuden kaarevuus koko avaruuden alueella' on kuitenkin hyvin 'ylimaallinen ja jumalinen' mitattava asia.

Kentän singulariteettti-efekti tapahtuu, koska väitetään, että infinitesimaalisen pienessä pisteessä on jotakin äärellistä. Silloin koska luonnonlait ovat sitä, että muut reagoivat tähän, ne reagoivat äärettömillä vaikutuksilla. Tässä äärettömyys tulee kaarevuuteen. Se tulee myös esim. sähköpotentiaalissa, jos sanoo, että pisteessä on äärellisen suuri sähkövaraus, niin sähkökenttä on siinä ääretön. Mutta kukaan ei sano, että sähkön esi-isät olivat suuria idiootteja, joiden kanssa universumi ei voi koskaan setviä asioitaan. Tästä voisi ottaa myös oppia hiukkasista tehtyyn eetteriin, missä kaiken täyttävä pistemäinen eetteri voisi koko ajan kokea pelkkiä äärettömiä vaikutuksia.

4

Lue lisää

B:
"Toistan vielä sen että matematiikkaan ja logiikkaan on sisäänrakennettu determinismi koska vallitseva tieteen hahmotus tulkitsee ilmiöt ikäänkuin pysäytyskuvien kautta jossa edellinen pysäytyskuva aiheuttaa seuraavan pysäytyskuvan (kaavojen delta-t) jolloin syntyy lineaarinen kausaliteetin hahmotus jossa edellinen tapahtuma aina lineaarisesti aiheuttaa ajallisesti sitä seuraavan tapahtuman vaikka kyse voi olla hyvinkin epälineaarisesta hyperdimensionaalisesta vaikutuksesta."

Mikään lause missä sanotaan 'matematiikkaan on sisäänrakennettu A, koska fysiikkatiede hahmottaa/tulkitsee B:n', ei voi olla järkevä. Determinismissä pitäisi spekuloida olevan useammanlaisia determinismejä kuin se, missä puhut yhdenkaltaisesta ajan mallista. Jos et siihen pysty, niin jätä matematiikan perimmäinen rakenne pois johtopäätöksistäsi.

Reaaliluvuissa tuollaisia pysäytyskuvia ei ole olemassa, koska jos valitset jonkin ajan t, et voi valita edellistä t:tä etkä seuraavaa t:tä. Mikä kuva eli arvo funktiolle f(t) = 2t tulee esim. sen jälkeen kun t = 2.01 ? Missä on ollut df = 2 dt.

Kaikki kaavat joissa on esim. aikoja kolme kappaletta t1,t2,t3, ja jotka ovat yhtälössä, kuten
df = A(dt1) + B(dt2) + C(dt3)
mutta joiden ratkaisu on f = 2t, voivat hyvinkin olla oikeita kaavoja, mutta ne ovat sellaisia joilla ei ole mitään vaikutusta 3D+1D avaruuteen, eikä mitään verifioitavaa kuten yllä. Lisäksi kaavassa
df = A(dt1) + B(dt2) + C(dt3)
sanotaan, että jos mennään t1-akselilla miinussuunnasta kohti positiivista suuntaa, niin 'kausaliteetin hahmotus' on sama, kuin millainen olisi f(t):lle t-akselilla.
Samoin jos mennään t2-akselilla miinussuunnasta kohti positiivista suuntaa, niin 'kausaliteetin hahmotus' t2-akselilla on sama, kuin millainen olisi f(t):lle t-akselilla.
Samoin jos mennään t3-akselilla miinussuunnasta kohti positiivista suuntaa, niin 'kausaliteetin hahmotus' t3-akselilla on sama, kuin millainen olisi f(t):lle t-akselilla.

Joten kolme eri aikaa ei ole kritiikki fysiikassa usein toistuvaa mallia vastaan.

Kausaliteetin hahmotus on tietty valittu avaruuden suunta, jota vasten on kohtisuorassa siivuja, missä tulkitaan ikäänkuin blokkiuniversumin funktiota siten, että yhtälö ja yhden siivun tai useamman antama reunaehto (joka ei ole universumin toisessa reunassa vaan esim. keskellä) generoi koko universumin.

Jos valitset maailmasta jonkun ilmiön ja tulkitset sen jotakin kautta, missä ei muka puhuta ajasta, sinun pitää kuitenkin pystyä osoittamaan yhteys siihen, miten muut sen tulkitsevat. Eikä tuhota sellaista informaatiota, joka on ajassa asetettua ja muutettua informaatiota ennen ja jälkeen. Samalla lähinnä osoitat, että matematiikassa riittää monipuolisuutta.

B:
"Ts. tähtitieteessä ja astrologiassa on hyvin erilaiset hahmotukset. Astronomia keskitty ns, "luonnonlakeihin" ja astrologia ennemmän harmoonisiin sykleihin ja minusta ne harmooniset syklit ovat paljon kehittyneempi hahmotustapa kuin ns. "luonnonlait" joissa kosmisesti melko lyhyen ajan tehtyjen havaintojen säännönmukaisuuksista yritetään päätellä jonkinlaisia ikuisia ja muuttumattomia luonnonlakeja jotka todennäköisesti ovat vain osia jostain hyvin paljon pidemmistä sykleistä paikallisen avaruuden tai maailmankaikkeuden kehityksessä."

On olemassa sellaisia luonnonlakeja, tai spekulatiivisia ehdotuksia luonnonlaeiksi, jotka ovat kuin luonnonlakeja monessa suhteessa, jotka tekevät pelkästään syklejä. Ja esim. pyrkivät korjaamaan kaiken häirityn asian sykliksi takaisin, vaikka siihen menee aikaa. Siinä mielessä on pelkästään ajan hengen ja nopean hätäilyn tuotetta pyrkiä korvaamaan luonnolait annetuilla ja pysyvillä sykleillä (siinä siis ei ole tarkasteltu tarpeeksi kauan näkyviä syklejä, ja miten niitä häiritään). Jos fyysissä objekteissa olisi olemassa syklejä, jotka ovat minuutin, päivän tai vuoden mittaisia, niin tieto siitä, ovatko ne syklejä ensinkään olisi saatavilla mittaamalla. Pidemmissä sykleissä niiden seuraava tuleminen on vain uskomus. Mutta lyhyttä sykliä voisi tarkastella myös sen pienten muutosten suhteen, missä yleensä vain luonnonlaki-kuvassa muutos on mahdollista, ja joskus olisi esim. käsite uuden syklin tekemisestä samoin, kuin jos planeettaa nostetaan, se saa uuden kiertoradan, joka on ajassakin pidempi.

Syklien sisältämä informaatio on verrattavissa kristallien informaation. Samalla tavalla kuin kristalli ei olisi voinut sisältää tarpeeksi informaatiota tehdäkseen elämää, koska se toistaa itseään, eivät syklit voi muodostaa monimuotoista universumia, vaan kaiken pitäisi olla epäperiodista=epäsyklistä (mutta vielä sitäkin epäsäännöllisempää eli mieluiten kaoottista) niinkuin DNA:kin on.

5

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Toistan vielä sen että matematiikkaan ja logiikkaan on sisäänrakennettu determinismi koska vallitseva tieteen hahmotus tulkitsee ilmiöt ikäänkuin pysäytyskuvien kautta jossa edellinen pysäytyskuva aiheuttaa seuraavan pysäytyskuvan (kaavojen delta-t) jolloin syntyy lineaarinen kausaliteetin hahmotus jossa edellinen tapahtuma aina lineaarisesti aiheuttaa ajallisesti sitä seuraavan tapahtuman vaikka kyse voi olla hyvinkin epälineaarisesta hyperdimensionaalisesta vaikutuksesta."

Mikään lause missä sanotaan 'matematiikkaan on sisäänrakennettu A, koska fysiikkatiede hahmottaa/tulkitsee B:n', ei voi olla järkevä. Determinismissä pitäisi spekuloida olevan useammanlaisia determinismejä kuin se, missä puhut yhdenkaltaisesta ajan mallista. Jos et siihen pysty, niin jätä matematiikan perimmäinen rakenne pois johtopäätöksistäsi.

Reaaliluvuissa tuollaisia pysäytyskuvia ei ole olemassa, koska jos valitset jonkin ajan t, et voi valita edellistä t:tä etkä seuraavaa t:tä. Mikä kuva eli arvo funktiolle f(t) = 2t tulee esim. sen jälkeen kun t = 2.01 ? Missä on ollut df = 2 dt.

Kaikki kaavat joissa on esim. aikoja kolme kappaletta t1,t2,t3, ja jotka ovat yhtälössä, kuten
df = A(dt1) B(dt2) C(dt3)
mutta joiden ratkaisu on f = 2t, voivat hyvinkin olla oikeita kaavoja, mutta ne ovat sellaisia joilla ei ole mitään vaikutusta 3D 1D avaruuteen, eikä mitään verifioitavaa kuten yllä. Lisäksi kaavassa
df = A(dt1) B(dt2) C(dt3)
sanotaan, että jos mennään t1-akselilla miinussuunnasta kohti positiivista suuntaa, niin 'kausaliteetin hahmotus' on sama, kuin millainen olisi f(t):lle t-akselilla.
Samoin jos mennään t2-akselilla miinussuunnasta kohti positiivista suuntaa, niin 'kausaliteetin hahmotus' t2-akselilla on sama, kuin millainen olisi f(t):lle t-akselilla.
Samoin jos mennään t3-akselilla miinussuunnasta kohti positiivista suuntaa, niin 'kausaliteetin hahmotus' t3-akselilla on sama, kuin millainen olisi f(t):lle t-akselilla.

Joten kolme eri aikaa ei ole kritiikki fysiikassa usein toistuvaa mallia vastaan.

Kausaliteetin hahmotus on tietty valittu avaruuden suunta, jota vasten on kohtisuorassa siivuja, missä tulkitaan ikäänkuin blokkiuniversumin funktiota siten, että yhtälö ja yhden siivun tai useamman antama reunaehto (joka ei ole universumin toisessa reunassa vaan esim. keskellä) generoi koko universumin.

Jos valitset maailmasta jonkun ilmiön ja tulkitset sen jotakin kautta, missä ei muka puhuta ajasta, sinun pitää kuitenkin pystyä osoittamaan yhteys siihen, miten muut sen tulkitsevat. Eikä tuhota sellaista informaatiota, joka on ajassa asetettua ja muutettua informaatiota ennen ja jälkeen. Samalla lähinnä osoitat, että matematiikassa riittää monipuolisuutta.

B:
"Ts. tähtitieteessä ja astrologiassa on hyvin erilaiset hahmotukset. Astronomia keskitty ns, "luonnonlakeihin" ja astrologia ennemmän harmoonisiin sykleihin ja minusta ne harmooniset syklit ovat paljon kehittyneempi hahmotustapa kuin ns. "luonnonlait" joissa kosmisesti melko lyhyen ajan tehtyjen havaintojen säännönmukaisuuksista yritetään päätellä jonkinlaisia ikuisia ja muuttumattomia luonnonlakeja jotka todennäköisesti ovat vain osia jostain hyvin paljon pidemmistä sykleistä paikallisen avaruuden tai maailmankaikkeuden kehityksessä."

On olemassa sellaisia luonnonlakeja, tai spekulatiivisia ehdotuksia luonnonlaeiksi, jotka ovat kuin luonnonlakeja monessa suhteessa, jotka tekevät pelkästään syklejä. Ja esim. pyrkivät korjaamaan kaiken häirityn asian sykliksi takaisin, vaikka siihen menee aikaa. Siinä mielessä on pelkästään ajan hengen ja nopean hätäilyn tuotetta pyrkiä korvaamaan luonnolait annetuilla ja pysyvillä sykleillä (siinä siis ei ole tarkasteltu tarpeeksi kauan näkyviä syklejä, ja miten niitä häiritään). Jos fyysissä objekteissa olisi olemassa syklejä, jotka ovat minuutin, päivän tai vuoden mittaisia, niin tieto siitä, ovatko ne syklejä ensinkään olisi saatavilla mittaamalla. Pidemmissä sykleissä niiden seuraava tuleminen on vain uskomus. Mutta lyhyttä sykliä voisi tarkastella myös sen pienten muutosten suhteen, missä yleensä vain luonnonlaki-kuvassa muutos on mahdollista, ja joskus olisi esim. käsite uuden syklin tekemisestä samoin, kuin jos planeettaa nostetaan, se saa uuden kiertoradan, joka on ajassakin pidempi.

Syklien sisältämä informaatio on verrattavissa kristallien informaation. Samalla tavalla kuin kristalli ei olisi voinut sisältää tarpeeksi informaatiota tehdäkseen elämää, koska se toistaa itseään, eivät syklit voi muodostaa monimuotoista universumia, vaan kaiken pitäisi olla epäperiodista=epäsyklistä (mutta vielä sitäkin epäsäännöllisempää eli mieluiten kaoottista) niinkuin DNA:kin on.

5

Lue lisää

1-5:

Luin nuo läpi ja suurin osa oli jälleen pelkkää lillukanvarsitason saivartelua ja väärinkäsityksiä joka kokonaisuutena haiskahtaa aika selkeästi taas melko kehnon tekoälybotin tuotokselta joka ei ansaitse tarkempaa kommentointia. Alkuperäinen tuotos oli ilmeisesti taas engl. kielinen ja koneellisesti käännetty suomeksi tuloksesta päätellen eikä tällä kertaa inspiroinut millään tasolla tarkemmin kommentoimaan.

Kokeile välillä sitä ChatGPT:tä! Se voisi tuottaa vähän koherentimpaa ja mielenkiintoisempaa aineistoa.

B

Anonyymi kirjoitti:

1-5:

Luin nuo läpi ja suurin osa oli jälleen pelkkää lillukanvarsitason saivartelua ja väärinkäsityksiä joka kokonaisuutena haiskahtaa aika selkeästi taas melko kehnon tekoälybotin tuotokselta joka ei ansaitse tarkempaa kommentointia. Alkuperäinen tuotos oli ilmeisesti taas engl. kielinen ja koneellisesti käännetty suomeksi tuloksesta päätellen eikä tällä kertaa inspiroinut millään tasolla tarkemmin kommentoimaan.

Kokeile välillä sitä ChatGPT:tä! Se voisi tuottaa vähän koherentimpaa ja mielenkiintoisempaa aineistoa.

B

Lue lisää

B.
""Toistan vielä sen että matematiikkaan ja logiikkaan on sisäänrakennettu determinismi koska vallitseva tieteen hahmotus tulkitsee ilmiöt ikäänkuin pysäytyskuvien kautta..."

Tässä kommentti väliin, koska olet toistellut tuota kehitelmää
useasti, nähdäkseni se on harhaanjohtava.

Einstein oli voimakkaasti intuitiivinen näkijä, ajatuskokeita tekevä ja
ideoita kokeileva.
Mutta intuitiot jäävät helposti vain ajatusleikeiksi eivätkä kehity
hypoteesiksi puhumattakaan teorioiksi.

Intuitiivisten kehitelmien ja teorian välillä on kuilu, jonka ylittäminen
oli Einsteinille haaste, matemaatikkoystävän avulla siitä kuitenkin
selvittiin.

Tuo kuilu syntyy koska intuitiivisten kehitelmien käsitteet
ovat liian epämääräisiä, kun taas jo hypoteesitasolla käsitteiltä
vaaditaan täsmällisyyttä ja yksikäsitteisyyttä.
Tämä yksikäsitteisyyden vaatimus on teoriatasolla vielä tärkeämpi.

Hypoteesi- ja teoriatasolla logiikalla ja matematiikalla on tärkeä
rooli yksikäsitteisyyden saavuttamisessa. Turhat ajatusrönsyt
täytyy siivota pois.

Oli sitten tutkimus vaikka UFOihin kohdistuvaa, käsitteet on saatava
sellaiseen kuntoon, että luotettavat johtopäätökset ovat mahdollisia,
kuinka paljon matematiikkaa voidaan soveltaa, se riippuu käytössä
olevista käsitteistä.

Matematiikassa tai logiikassa ei ole mitään sisäänrakennettua
determinismiä. Niitähän vaaditaan vaikka millaisissa kehitelmissä.

R.

Anonyymi kirjoitti:

B.
""Toistan vielä sen että matematiikkaan ja logiikkaan on sisäänrakennettu determinismi koska vallitseva tieteen hahmotus tulkitsee ilmiöt ikäänkuin pysäytyskuvien kautta..."

Tässä kommentti väliin, koska olet toistellut tuota kehitelmää
useasti, nähdäkseni se on harhaanjohtava.

Einstein oli voimakkaasti intuitiivinen näkijä, ajatuskokeita tekevä ja
ideoita kokeileva.
Mutta intuitiot jäävät helposti vain ajatusleikeiksi eivätkä kehity
hypoteesiksi puhumattakaan teorioiksi.

Intuitiivisten kehitelmien ja teorian välillä on kuilu, jonka ylittäminen
oli Einsteinille haaste, matemaatikkoystävän avulla siitä kuitenkin
selvittiin.

Tuo kuilu syntyy koska intuitiivisten kehitelmien käsitteet
ovat liian epämääräisiä, kun taas jo hypoteesitasolla käsitteiltä
vaaditaan täsmällisyyttä ja yksikäsitteisyyttä.
Tämä yksikäsitteisyyden vaatimus on teoriatasolla vielä tärkeämpi.

Hypoteesi- ja teoriatasolla logiikalla ja matematiikalla on tärkeä
rooli yksikäsitteisyyden saavuttamisessa. Turhat ajatusrönsyt
täytyy siivota pois.

Oli sitten tutkimus vaikka UFOihin kohdistuvaa, käsitteet on saatava
sellaiseen kuntoon, että luotettavat johtopäätökset ovat mahdollisia,
kuinka paljon matematiikkaa voidaan soveltaa, se riippuu käytössä
olevista käsitteistä.

Matematiikassa tai logiikassa ei ole mitään sisäänrakennettua
determinismiä. Niitähän vaaditaan vaikka millaisissa kehitelmissä.

R.

Lue lisää

"Einstein oli voimakkaasti intuitiivinen näkijä, ajatuskokeita tekevä ja ideoita kokeileva."

E. oli tyypillinen matematiikan avulla spekuloiva filosofi jonka suhteellisuusteorioiden perusoletukset olivat hänen omasta mielestäänkin ainakin joiltain osin virheellisiä (esim. eetterin olemattomuus ja ehdoton valonnopeuden vakio gravitaatiokentän voimakkuudesta riippumatta).


E. oli myös malliesimerkki siitä että ei riitä teorian täydelliseen oikeellisuuteen se että teor. malli on loogisesti ristiriidaton ja kykenee ennustamaan joitain ilmiöitä oikein koska ne ennusteet perustuvat pelkästään vain sen matemaattisen mallin ennustamiin säännönmukaisuuksiin eikä koko teoriaan ja sen kaikkiin loogisiin johdannaisiin.

Einsteinin relativistiset mallit myös joustavat niin paljon ajan ja pituuden suhteen että se on selkeästi kehäpäättelyä ja sekin jo kertoo jotain että sitä ei ole saatu falsifioitua vaikka se on selkeästi ristiriidassa monien kvantti-ilmiöiden kanssa. Muutenkaan valtavirtamallit fysiikassa eivät näytä falsifioituvan vaan niille keksitään vain uusia römnsyjä paikkaamaan ongelmia (esim. pimeä aine ja pimeä energia jne.) ja/tai matemaattisia fudge-factor virityksiä.

"Mutta intuitiot jäävät helposti vain ajatusleikeiksi eivätkä kehity hypoteesiksi puhumattakaan teorioiksi."

En näe juuri mitään muuta eroa hypoteesien ja teorioiden statuksen välillä kuin sen konsensuksen saavuttamisen mikä voimakkaasti sisäämpäinlämpiävässä auktoriteettiuskoisessa akateemisessa ympäristössä ei ole mitenkään yllättävää koska kyse on ihmisistä eikä ihmisluonne muutu juuri miksikään vuosituhansienkaan kuluessa ts kyse on pohjimmiltaan vallasta ja vallankäytöstä eikä totuudesta akateemisessa yhteisössä.

"Intuitiivisten kehitelmien ja teorian välillä on kuilu, jonka ylittäminen oli Einsteinille haaste, matemaatikkoystävän avulla siitä kuitenkin selvittiin."

Voi myös olla sitä mieltä että nimenomaan matemaatikot liian varhain betonoivat Einsteinin ilmeisen keskeneräisiä intuitiivisia ideoita esim. linkittämällä avaruuden ja ajan toisiinsa valonnopeuden oletetun vakion kautta.

Kun teoriat matematisoidaan niin ne alkavat ikäänkuin elää omaa elämäänsä irrallaan kaikesta empiriasta ja vain harvoin niitä kokeellisesti testataan ja silloinkin yritetään väkisin saada teorian mukaisia tuloksia esim. valonnopeuden mittauksissa jotka selkeästi vaihtelivat kunnes ne sidotiin kehäpäättelyn omaisesti metrin mitan määritelmään jolloin ne eivät muodollisesti enää voineet fluktuoitua.



"Tuo kuilu syntyy koska intuitiivisten kehitelmien käsitteet ovat liian epämääräisiä, kun taas jo hypoteesitasolla käsitteiltä vaaditaan täsmällisyyttä ja yksikäsitteisyyttä."

Miten tarkemmin yrittää määritellä empiirisiä ilmiöitä ilman hyvin pitkäkestoista tutkimista erilaisissa ympäristöissä niin sitä varmemmin päätyy virheellisiin määritelmiin.

Epämääräisempi kuvaus voi vielä sisältää totuuden ikäänkuin "osajoukkona" kun taas väkisin tarkennettu kuvaus saattaa nimenomaan hukata sen oikean tai ainakin oikeansuuntaisen osan siitä väljemmästä kuvauksesta.

"Tämä yksikäsitteisyyden vaatimus on teoriatasolla vielä tärkeämpi."

Sen takia teorioilla on hyvin vähän merkitystä ja paljon tärkeämpää on että jokin toimii käytännön tasolla vaikka sitä ei täydellisesti ehkä koskaan kyetä ymmärtämään eikä käsittein määrittelemään tyhjentävästi ja tarkasti.

Tarkkuus palvelee lähinnä automatisoitavissa olevaa ja mekaanista kaavamaista "ajattelua" kuten matematiikkaa ja käsitelogiikkaa joka on pohjimmiltaan automatisoinnin ja algoritmien luomisen edellytys. Mikään kuvaus ei kuitenkaan koskaan kykene olemaan kaiken kattava ja samalla ehdottoman tarkka koska silloin pitäisi tietää ja ymmärtää kokonaisuuden tasolla kaikki mahdollinen.

Tuo tieteellisen teorianmuodostuksen metodi on oikeastaan pääsyy sille miksi tiede ja tekniikka tuottaa niin paljon ongelmia koska ollaan muka niin kiireisiä & nobelhimoisia että pitää nopeasti keksiä jotain nokkelaa jolla saa arvostusta ja kunniaa vaikka lopputulos pidemmällä tähtäimellä olisi kuin "juosten kustua" sekoilua.

"Hypoteesi- ja teoriatasolla logiikalla ja matematiikalla on tärkeä rooli yksikäsitteisyyden saavuttamisessa. Turhat ajatusrönsyt täytyy siivota pois."

Mistä muka tietää etukäteen jonkin olevan turha ajatusrönsy?


===>

Anonyymi kirjoitti:

B.
""Toistan vielä sen että matematiikkaan ja logiikkaan on sisäänrakennettu determinismi koska vallitseva tieteen hahmotus tulkitsee ilmiöt ikäänkuin pysäytyskuvien kautta..."

Tässä kommentti väliin, koska olet toistellut tuota kehitelmää
useasti, nähdäkseni se on harhaanjohtava.

Einstein oli voimakkaasti intuitiivinen näkijä, ajatuskokeita tekevä ja
ideoita kokeileva.
Mutta intuitiot jäävät helposti vain ajatusleikeiksi eivätkä kehity
hypoteesiksi puhumattakaan teorioiksi.

Intuitiivisten kehitelmien ja teorian välillä on kuilu, jonka ylittäminen
oli Einsteinille haaste, matemaatikkoystävän avulla siitä kuitenkin
selvittiin.

Tuo kuilu syntyy koska intuitiivisten kehitelmien käsitteet
ovat liian epämääräisiä, kun taas jo hypoteesitasolla käsitteiltä
vaaditaan täsmällisyyttä ja yksikäsitteisyyttä.
Tämä yksikäsitteisyyden vaatimus on teoriatasolla vielä tärkeämpi.

Hypoteesi- ja teoriatasolla logiikalla ja matematiikalla on tärkeä
rooli yksikäsitteisyyden saavuttamisessa. Turhat ajatusrönsyt
täytyy siivota pois.

Oli sitten tutkimus vaikka UFOihin kohdistuvaa, käsitteet on saatava
sellaiseen kuntoon, että luotettavat johtopäätökset ovat mahdollisia,
kuinka paljon matematiikkaa voidaan soveltaa, se riippuu käytössä
olevista käsitteistä.

Matematiikassa tai logiikassa ei ole mitään sisäänrakennettua
determinismiä. Niitähän vaaditaan vaikka millaisissa kehitelmissä.

R.

Lue lisää

==>


"Oli sitten tutkimus vaikka UFOihin kohdistuvaa, käsitteet on saatava sellaiseen kuntoon, että luotettavat johtopäätökset ovat mahdollisia, kuinka paljon matematiikkaa voidaan soveltaa, se riippuu käytössä olevista käsitteistä."

Matematiikan yksipuolinen soveltaminen kertoo lähinnä tieteenalan alkeellisuudesta eikä kehittyneisyydestä. Minusta on tärkeintä pitää koko ajan mielessä että kaikki tiede varsinkin kun ottaa huomioon sen lyhyen historian on korkeintaan vain kevyttä ja hyvin alkeellista pintaraapaisua koko todellisuudesta ja kaikki on edelleen tieteessä hyvin vahvasti spekulointia ja arvailuja ilman minkäänlaista ehdotonta varmuutta juuri mistään muusta kuin ns. sovituista loogisista konstruktioista.

"Matematiikassa tai logiikassa ei ole mitään sisäänrakennettua determinismiä. "
Olen eri mieltä vaikka toisaalta sen determinismin voi tietysti yrittää jossain määrin kiertää tilastollisilla algoritmeilla.

Tieteen kehitys luonnollisesti alkaa ensin siltä tasolta mikä vaikuttaa helpoimmalta eli ns. arjen fysikaaliselta tasolta kunnes päädytään ongelmiin kuten kvanttifysiikan tasolla.
...
Esitit lähinnä vain sen virallisen näkemyksen jota itse olen pitänyt puutteellisena jo hyvin kauan:D

En pidä omaa kantaani mitenkään lopullisena eli se on jatkuvasti työn alla koska todellisuus on niin monimuotoinen ja moniulotteinen varsinkin laajemman kokemuksen tasolla eikä pelkästään fysikaalisen kehon aistien tasolla että sitä ei minusta mitenkään koskaan saa pakattua mihinkään kattavaan ja tarkkaan matemaattiseen eikä edes käsitteelliseen muotoon.

Toimivuus on ainoa olennainen kriteeri ja käsitteelliset teoriakuvaukset ovat niitä turhia rönsyjä useimmissa tapauksissa joita ei kannatta ottaa huomioon juuri muuna kuin korkeintaan älyllisenä viihteenä.
...
Kiitos asiallisesta kommentistasi.

Ajattelin tässä kohtapuoleen pitää taas pidemmän kirjoituspaussin kun ilmat viilenevät ja jaksaa taas käydä läpi sitä vuosikymmeniä keräämääni laajaa aineistoa mm. archive.org sivustolta ja muualta netistä. Kaikkia kirjojanikaan en ole vielä lukenut ja joitain niistä kannattaa lukea useampaan kertaan.



B

# Intuition kehittymisen seurauksena myös samalla tullaan suhteellisen riippumattomiksi fysikaalisen kehon aisteista ja myös samalla kaikesta kielellisestä käsitteellistämisestä koska ajatusten vaihtaminen on ns. telepatian kaltaista jossa väärinkäsityksiä ei pääse syntymään niin helposti kuin pelkästään kielten käsitteiden tasolla kommunikoinnissa.#

Suora aivoista aivoihin -kommunikaatio (DBBC) perinteisen viiden aistin ulkopuolella on todistettu eläinten ja ihmisten välillä.

DBBC:n validointi on dokumentoitu kirjaamalla samanlainen toimintapotentiaali, joka esiintyy kahden eläimen aivokuoressa. Mitä tulee aivohermosolujen toimintapotentiaaliin, hermosoluissa syntyvistä toimintapotentiaalista muodostuva magneettikenttä on yksi työkalu, jolla yhden eläimen aivot voivat vaikuttaa toisen aivoihin.
Tutkimus viittaa siihen, että yhden eläimen aivoissa oleva erittäin herkkä magneettikenttä voi välittää elintärkeää ja tarkkaa tietoa toisen eläimen aivoihin.
Ajatukset ovat energiamuotoja. Kun ajatusenergia on vuorovaikutuksessa, nämä ajatukset muuttuvat harmonisemman muotoisiksi, jotka muuttavat aivoaaltojen taajuuksia ja mahdollisia muutoksia tietoisuudessa.

Fyysisen kehon aisteista ja kehosta itsestään on silti hyvä pitää hyvä huolta D

#

B.
"Minusta on kaikkein tärikeintä nimenomaan kehittää sitä intuitiivista puolta mahdollisimman tarkaksi havaintovälineeksi kuten esim. ns. kontrolloidussa....."

Mutta jos kehität intuitiivista puolta tarkaksi, niin silloinhan
suoritat käsitteellistä tarkennusta siinä.

Intuitiivisessa tiedonkäsittelyssä on aina käsitteellinen komponentti
mukana, ethän muuten ymmärtäisi sitä itse tai pystyisi välittämään
sitä muille.

Intuitiivisen aineiston käsitteellinen täsmentäminen voi tapahtua
joko lennosta alitajunnassa ennen tietoisuuteen tuloa tai tietoisesti
sen ymmärtämisen jälkeen, jälkimmäinen tapa on tehokkaampi, koska tietoinen tajunta
on herkempi tajuamaan kummallisuuksia ja suoranaisia epäjohdomukaisuuksia.

Tosin sinulla on kummallisia käsityksiä käsitteistä, ne ovat kuitenkin
oleellinen osa tiedonkäsittelyäsi ja informaationsiirtoa,
Tietysti voi johtua hanakasta tyylistä nimetä asioita uusiksi
mielesi mukaan, se vain hämää itseäsi ja tietenkin muita.

Paras tapa rajoittaa propagandan vaikutusta on minusta kun
käsitteelinen suorituskyky paranee ja huomaa manipuloijan
käsitteellisen sekoilun.

Hitlerhän lumosi ihmiset intuitiivisen puolen peloilla ja oman
hallinnon turvallisuuden tunteella.
Juuri sitä mitä Putin harrastaa omassa maassaan, aika tyypillistä
diktaattoreiden käsikirjan ohjeita.

R.

Anonyymi kirjoitti:

B.
"Minusta on kaikkein tärikeintä nimenomaan kehittää sitä intuitiivista puolta mahdollisimman tarkaksi havaintovälineeksi kuten esim. ns. kontrolloidussa....."

Mutta jos kehität intuitiivista puolta tarkaksi, niin silloinhan
suoritat käsitteellistä tarkennusta siinä.

Intuitiivisessa tiedonkäsittelyssä on aina käsitteellinen komponentti
mukana, ethän muuten ymmärtäisi sitä itse tai pystyisi välittämään
sitä muille.

Intuitiivisen aineiston käsitteellinen täsmentäminen voi tapahtua
joko lennosta alitajunnassa ennen tietoisuuteen tuloa tai tietoisesti
sen ymmärtämisen jälkeen, jälkimmäinen tapa on tehokkaampi, koska tietoinen tajunta
on herkempi tajuamaan kummallisuuksia ja suoranaisia epäjohdomukaisuuksia.

Tosin sinulla on kummallisia käsityksiä käsitteistä, ne ovat kuitenkin
oleellinen osa tiedonkäsittelyäsi ja informaationsiirtoa,
Tietysti voi johtua hanakasta tyylistä nimetä asioita uusiksi
mielesi mukaan, se vain hämää itseäsi ja tietenkin muita.

Paras tapa rajoittaa propagandan vaikutusta on minusta kun
käsitteelinen suorituskyky paranee ja huomaa manipuloijan
käsitteellisen sekoilun.

Hitlerhän lumosi ihmiset intuitiivisen puolen peloilla ja oman
hallinnon turvallisuuden tunteella.
Juuri sitä mitä Putin harrastaa omassa maassaan, aika tyypillistä
diktaattoreiden käsikirjan ohjeita.

R.

Lue lisää

"Mutta jos kehität intuitiivista puolta tarkaksi, niin silloinhan
suoritat käsitteellistä tarkennusta siinä."

Et voi kehittää varsinaista intutiivista puoltasi, jotain mindfulness juttuja suositellaan Et cetera, mutta auttaako?
Alle 300 millisekuntia ja se on siinä.

#

Anonyymi kirjoitti:

B.
"Minusta on kaikkein tärikeintä nimenomaan kehittää sitä intuitiivista puolta mahdollisimman tarkaksi havaintovälineeksi kuten esim. ns. kontrolloidussa....."

Mutta jos kehität intuitiivista puolta tarkaksi, niin silloinhan
suoritat käsitteellistä tarkennusta siinä.

Intuitiivisessa tiedonkäsittelyssä on aina käsitteellinen komponentti
mukana, ethän muuten ymmärtäisi sitä itse tai pystyisi välittämään
sitä muille.

Intuitiivisen aineiston käsitteellinen täsmentäminen voi tapahtua
joko lennosta alitajunnassa ennen tietoisuuteen tuloa tai tietoisesti
sen ymmärtämisen jälkeen, jälkimmäinen tapa on tehokkaampi, koska tietoinen tajunta
on herkempi tajuamaan kummallisuuksia ja suoranaisia epäjohdomukaisuuksia.

Tosin sinulla on kummallisia käsityksiä käsitteistä, ne ovat kuitenkin
oleellinen osa tiedonkäsittelyäsi ja informaationsiirtoa,
Tietysti voi johtua hanakasta tyylistä nimetä asioita uusiksi
mielesi mukaan, se vain hämää itseäsi ja tietenkin muita.

Paras tapa rajoittaa propagandan vaikutusta on minusta kun
käsitteelinen suorituskyky paranee ja huomaa manipuloijan
käsitteellisen sekoilun.

Hitlerhän lumosi ihmiset intuitiivisen puolen peloilla ja oman
hallinnon turvallisuuden tunteella.
Juuri sitä mitä Putin harrastaa omassa maassaan, aika tyypillistä
diktaattoreiden käsikirjan ohjeita.

R.

Lue lisää

"Mutta jos kehität intuitiivista puolta tarkaksi, niin silloinhan suoritat käsitteellistä tarkennusta siinä."

Liitän käsitteet lähinä vain sanalliseen kielelliseen ilmaisuun koska se on ainoa taso missä niitä voi yrittää määritellä jollain tarkkuuden tasolla.

Yksittäisten käsitteiden tason tarkka määrittely ei minusta ole erityisen hyödyllistä koska paljon luontevampaa on antaa käsitteiden saada tarkempi merkityksensä sen viitekehyksen tai näkökulman puitteissa missä niitä käsitteitä kulloinkin käytetetään jolloin ei myöskään synny niin helposti ns. erikoisjargoneita jokaiseen erilliseen viitekehykseen ja kokonaisuus pysyy helpommin hallittavissa olevana.

Pelkästään käsitteiden määrittelyjen kautta ajattelu on usein melko kömpelöä ja hidasta ja usein johtaa hyvin kapeaan ja ahtaaseen viitekehykseen ja/tai näkökulmaan eli esim. tieteenalojen pirstoutumiseen ja lokeroitumiseen yhä erikoistuneimmiksi lokeroiksi jolloin kokonaisuutta ei enää kyetä kunnolla hahmottamaan ja pahimmassa tapauksessa operoidaan hyvin pitkälle pelkkien illuusioiden ja kuvitelmien tasolla eli alkup. hahmotus on ollut ainakin joltain osin virheellinen tai puutteellinen.

Intuitio taas lähinnä toimii johtolankojen kautta (engl. ilmausu 'connecting dots') ja ne johtolangat voivat olla aivan erilaisissa viitekehyksissä eivätkä näennäisesti välttämättä liity lainkaan toisiinsa mutta ovat silti jollain tasolla rakenneyhtäläisiä eli kyse on lähinnä analogisesta ajattelusta jossa ei käsitellä asioita on-off tyyliin kuten 2-arvoisessa logiikassa joka kunnolla toimiakseen edellyttäisi lähes täydellistä tietoa ja ymmärrystä ko. asiasta jota taas ei yleensä ole.


Empiirisen tason asioihin on usein mahdotonta vastata 'kyllä vs ei' tasolla kun taas sovittujen loogisten konstruktioiden osalta se usein onnistuu koska ne ovat tavallaan suljettuja ja staattisia kokonaisuuksia.

Looginen käsitteiden merkitysten tason prosessointi johtaa helposti jatkuvaan fragmentoitumiseen tiedon tasolla kun taas analoginen viitekehyksen ylittävä ajattelu pyrkii kokonaisuuden hallintaan vaikkakin usein tarkkuuden kustannuksella.

Molempia tarvitaan ja sen loogis-analyyttinen metodi toimii parhaiten käytännön, arjen ja tekniikan tason ongelmanratkaisussa kun taas analoginen ja intuitiivinen metodi pyrkii hahmottamaan ja ylläpitämään kokonaisuutta.

Intuitio parhaimmillaan toimii myös niin että se johtopäätös on käsitteiden tasolla ja oikein tulkittuna hyvin johdonmukainen ja looginen ja tuottaa yleensä oikemmansuuntaisen lopputuloksen kuin lillukanvarsiin redusoituva loogis-analyyttinen ajattelu.



"Intuitiivisessa tiedonkäsittelyssä on aina käsitteellinen komponentti mukana, ethän muuten ymmärtäisi sitä itse tai pystyisi välittämään sitä muille."

Intuitiosta kielen käsitteisiin muunnos voi olla hyvin hankala ja usein jopa mahdoton koska intuition taso on lähinnä ymmärryksen eli erilaisten asioiden yhteyksien oivaltamista ja ymmärtämistä ja oivaltamista sinänsä ei voi kielen käsitteiden avulla siirtää luotettavasti vaan aina ilmenee tulkintaongelmia.

Intuitio on usein hyvin välähdyksenomaista ja usein katoaa nopeasti ellei sitä edes jollain tasolla yritä käsitteiden tasolla jäsennellä ja yleensä se käsitetason ilmaisu on vain heikko heijastus siitä alkup. oivalluksesta ja sen hukkaa helposti jos ei yritä keskittyä ja prosessoida sitä usein pitkiäkin aikoja.

Intuitio on usein hyvin epälineaarista eikä välttämättä ollenkaan omaa henkilökohtaista tuotantoa vaan jonkinlaista "lomittumista" tai "resonanssia" hyperdimensionaaliselta jonknlaisen kollektiivisen alitajunnan tasolta joka ei yleensä edes pääse tietoiseen tajuntaan muuten kuin hyvin rauhallisissa ja hiljaisissa olosuhteissa ja usein unen ja tavallisen valvetilan rajamailla.

Myös kokemuksellista ja ns. "hiljaista" tietoa kutsutaan usein 'intuitioksi' mutta se on erilaista ja hyvin yksilökohtaista kun taas tuo hyperdimensionaalinen intuitio tavallaan vaikuttaa kaikkiin mutta vain harvat kykenevät sen vastaanottamaan ja silloinkin vain sopivissa olosuhteissa.


"Intuitiivisen aineiston käsitteellinen täsmentäminen voi tapahtua joko lennosta alitajunnassa ennen tietoisuuteen tuloa tai tietoisesti sen ymmärtämisen jälkeen, jälkimmäinen tapa on tehokkaampi, koska tietoinen tajunta on herkempi tajuamaan kummallisuuksia ja suoranaisia epäjohdomukaisuuksia."

Olen taas eri mieltä. Tietoinen tajunta toimii ns. analyyttisenä peitteenä (analytical overlay) eli ikäänkuin kulttuurisidonnaisena ennakkosensuurina ja on juuri se asia mitä esim. kontrolloidussa kaukonäkemisessä yritetään tietoisesti välttää ja sen haitallinen vaikutus tiedostaa.

==>

Anonyymi kirjoitti:

B.
"Minusta on kaikkein tärikeintä nimenomaan kehittää sitä intuitiivista puolta mahdollisimman tarkaksi havaintovälineeksi kuten esim. ns. kontrolloidussa....."

Mutta jos kehität intuitiivista puolta tarkaksi, niin silloinhan
suoritat käsitteellistä tarkennusta siinä.

Intuitiivisessa tiedonkäsittelyssä on aina käsitteellinen komponentti
mukana, ethän muuten ymmärtäisi sitä itse tai pystyisi välittämään
sitä muille.

Intuitiivisen aineiston käsitteellinen täsmentäminen voi tapahtua
joko lennosta alitajunnassa ennen tietoisuuteen tuloa tai tietoisesti
sen ymmärtämisen jälkeen, jälkimmäinen tapa on tehokkaampi, koska tietoinen tajunta
on herkempi tajuamaan kummallisuuksia ja suoranaisia epäjohdomukaisuuksia.

Tosin sinulla on kummallisia käsityksiä käsitteistä, ne ovat kuitenkin
oleellinen osa tiedonkäsittelyäsi ja informaationsiirtoa,
Tietysti voi johtua hanakasta tyylistä nimetä asioita uusiksi
mielesi mukaan, se vain hämää itseäsi ja tietenkin muita.

Paras tapa rajoittaa propagandan vaikutusta on minusta kun
käsitteelinen suorituskyky paranee ja huomaa manipuloijan
käsitteellisen sekoilun.

Hitlerhän lumosi ihmiset intuitiivisen puolen peloilla ja oman
hallinnon turvallisuuden tunteella.
Juuri sitä mitä Putin harrastaa omassa maassaan, aika tyypillistä
diktaattoreiden käsikirjan ohjeita.

R.

Lue lisää

===>


"Tosin sinulla on kummallisia käsityksiä käsitteistä, ..."

Tuo liittyy lähinnä siihen muodollisen koulutuksen tuottamaan ehdollistamiseen jota itse pidän haitallisena todellisuuden ymmärtämisen kannalta vaikka se voikin palvella käytännön tasolla vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen ylläpitoa.

"Paras tapa rajoittaa propagandan vaikutusta on minusta kun käsitteelinen suorituskyky paranee ja huomaa manipuloijan käsitteellisen sekoilun."

Heh. Minusta hyvin suuri ongelma on se että monet varsinkin pitkälle koulutetut ovat niin samaistuneita siihen omaksumaansa tieteeseen ja maailmankuvaansa että siitä on muodostunut olennainen osa heidän identeettikokemustaan jota taas itse pidän ns. "vääränä persoonallisuutena" ja se todellinen pohjimmiltaan intuitiivinen minuus on jäänyt usein pienen lapsen tasolla tai surkastunut olemattomaksi.

"Hitlerhän lumosi ihmiset intuitiivisen puolen peloilla ja oman hallinnon turvallisuuden tunteella. Juuri sitä mitä Putin harrastaa omassa maassaan, aika tyypillistä diktaattoreiden käsikirjan ohjeita."

Ihmiskuntaa on ohjailtu psyyken tason sodankynnillä ensin uskontojen ja nykyään "tieteen" avulla ja se psyyken tason manipulointi pm oikeastaan ns. kaukovaikuttamista (remote influencing) eli käytännössä tehokkain mahdollinen sodankäynnin väline eli lähes kaikki poliitikot, uskonnolliset johtajat kuten paavit ja tunnetuimmat tiedegurut ovat olleet tuollaisen manipuloinnin kohteena joka voimakkaimmillaan voi olla ns. demonista kehon valtaanottoa.

Vladimir Putin and His Inner Circle TRAILER

https://www.youtube.com/watch?v=wM2rsPrrAWE&t=7s
Human Leadership Has Been Compromised - Trailer

https://www.youtube.com/watch?v=VlVhE7LGnZU

Tuo vaatii tietysti vähän totuttelua useimmilta.... :D

B

Anonyymi kirjoitti:

===>


"Tosin sinulla on kummallisia käsityksiä käsitteistä, ..."

Tuo liittyy lähinnä siihen muodollisen koulutuksen tuottamaan ehdollistamiseen jota itse pidän haitallisena todellisuuden ymmärtämisen kannalta vaikka se voikin palvella käytännön tasolla vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen ylläpitoa.

"Paras tapa rajoittaa propagandan vaikutusta on minusta kun käsitteelinen suorituskyky paranee ja huomaa manipuloijan käsitteellisen sekoilun."

Heh. Minusta hyvin suuri ongelma on se että monet varsinkin pitkälle koulutetut ovat niin samaistuneita siihen omaksumaansa tieteeseen ja maailmankuvaansa että siitä on muodostunut olennainen osa heidän identeettikokemustaan jota taas itse pidän ns. "vääränä persoonallisuutena" ja se todellinen pohjimmiltaan intuitiivinen minuus on jäänyt usein pienen lapsen tasolla tai surkastunut olemattomaksi.

"Hitlerhän lumosi ihmiset intuitiivisen puolen peloilla ja oman hallinnon turvallisuuden tunteella. Juuri sitä mitä Putin harrastaa omassa maassaan, aika tyypillistä diktaattoreiden käsikirjan ohjeita."

Ihmiskuntaa on ohjailtu psyyken tason sodankynnillä ensin uskontojen ja nykyään "tieteen" avulla ja se psyyken tason manipulointi pm oikeastaan ns. kaukovaikuttamista (remote influencing) eli käytännössä tehokkain mahdollinen sodankäynnin väline eli lähes kaikki poliitikot, uskonnolliset johtajat kuten paavit ja tunnetuimmat tiedegurut ovat olleet tuollaisen manipuloinnin kohteena joka voimakkaimmillaan voi olla ns. demonista kehon valtaanottoa.

Vladimir Putin and His Inner Circle TRAILER

https://www.youtube.com/watch?v=wM2rsPrrAWE&t=7s
Human Leadership Has Been Compromised - Trailer

https://www.youtube.com/watch?v=VlVhE7LGnZU

Tuo vaatii tietysti vähän totuttelua useimmilta.... :D

B

Lue lisää

"Intuitio on usein hyvin epälineaarista eikä välttämättä ollenkaan omaa henkilökohtaista tuotantoa vaan jonkinlaista "lomittumista" tai "resonanssia" hyperdimensionaaliselta jonknlaisen kollektiivisen alitajunnan tasolta joka ei yleensä edes pääse tietoiseen tajuntaan muuten kuin hyvin rauhallisissa ja hiljaisissa olosuhteissa ja usein unen ja tavallisen valvetilan rajamailla."

Tuossa ollaan vedenjakajalla kun puhutaan kollektiivisesta alitajunnasta, intuitio voi yhtä hyvin olla myös oman alitajunnan prosessi, itsetutkiskelun ulottumattomissa.
Kollektiivinen alitajunta, universaalinen perimä, esivanhempien jättämä jälki koemuksista perimässä, vai neljä (4)-uloitteisen maailman ulkopuolinen mieli.

"Intuitio on usein hyvin epälineaarista "

Intuitio on kaikkein lineaarisinta, se tulee hetkellä kun oma ajattelukyky on jäämässä tai on epälineaarisessa tilassa. D

#

Anonyymi kirjoitti:

"Intuitio on usein hyvin epälineaarista eikä välttämättä ollenkaan omaa henkilökohtaista tuotantoa vaan jonkinlaista "lomittumista" tai "resonanssia" hyperdimensionaaliselta jonknlaisen kollektiivisen alitajunnan tasolta joka ei yleensä edes pääse tietoiseen tajuntaan muuten kuin hyvin rauhallisissa ja hiljaisissa olosuhteissa ja usein unen ja tavallisen valvetilan rajamailla."

Tuossa ollaan vedenjakajalla kun puhutaan kollektiivisesta alitajunnasta, intuitio voi yhtä hyvin olla myös oman alitajunnan prosessi, itsetutkiskelun ulottumattomissa.
Kollektiivinen alitajunta, universaalinen perimä, esivanhempien jättämä jälki koemuksista perimässä, vai neljä (4)-uloitteisen maailman ulkopuolinen mieli.

"Intuitio on usein hyvin epälineaarista "

Intuitio on kaikkein lineaarisinta, se tulee hetkellä kun oma ajattelukyky on jäämässä tai on epälineaarisessa tilassa. D

#

Lue lisää

"Tuossa ollaan vedenjakajalla kun puhutaan kollektiivisesta alitajunnasta, intuitio voi yhtä hyvin olla myös oman alitajunnan prosessi, itsetutkiskelun ulottumattomissa."

Se ns. "hiljanen tieto" on oman "alitajunnan" tuote vaikka se ei oikeastaan ole alitajuista muuten kuin metakognitiivisen tietoisen käsitteenmuodostuksen tai sisäisen yksinpuhelun kannalta vaan hyvinkin tajuista vaikkakaan ei käsitetasolla ja sen takia esim. Libetin vapaaseen tahtoon liittyvät kokeet on tulkittu väärin.

Kyse on subliminaalisesta tietoisuudesta jossa keho on paljon tietoisempi eli pystyy mielekkäästi reagoimaan hyvin nopeasti kun taas se mitä yleensä pidetään tietoisuutena eli se sanallinen itsekseen mielessä puhelu on hidasta ja melko avutonta. Kaukonäkemiseen liittyvässä tutkimuksessa tämä ymmärretään hyvin koska ns. alitajunta ei ymmärrä kielellisiä sanoja eikä käskyjä koska se on subliminaalinen.

"Kollektiivinen alitajunta, universaalinen perimä, esivanhempien jättämä jälki koemuksista perimässä, vai neljä (4)-uloitteisen maailman ulkopuolinen mieli."

Ei ole mitään universaalista perimää vaan dna liittyy vain fysikaaliseen kehoon ja on pelkkä käyttöväline siitä huolimatta että useimmat samaistuvat siihen. Yksilöllisten minuuksien tasolla tilanne on hyvin erilainen koska ne ovat epälokaaleja ja hyperdimensionaalisia ja sisältävät saman potentiaalin kuin kaikki mahdollinen maailmankaikkeudessa.

En juurikaan kannata enää juuri minkään nykyisen valtavirtatieteen perusoletuksia ja tulkintoja ja sen takia kommunikointi sellaisten kanssa jotka pitävät niitä ehdottoman varmoina ja lopullisina on melko työlästä & hankalaa ja menee helposti vänkäämisen tasolle joka taas ei ole minusta enää millään tavalla kiinnostavaa eikä mielekästä.

Paras lähtökohta aidolle tietämiselle ja oppimiselle on että myöntää sen ettei oikeasti tiedä vielä mitään Sokrateen esikuvan mukaan. Tieteessä ollaan konttaamaan opettelevan pikkulapsen tasolla joka kompuroi koko ajan koska yrittää jo juosta. :D

B

Anonyymi kirjoitti:

===>


"Tosin sinulla on kummallisia käsityksiä käsitteistä, ..."

Tuo liittyy lähinnä siihen muodollisen koulutuksen tuottamaan ehdollistamiseen jota itse pidän haitallisena todellisuuden ymmärtämisen kannalta vaikka se voikin palvella käytännön tasolla vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen ylläpitoa.

"Paras tapa rajoittaa propagandan vaikutusta on minusta kun käsitteelinen suorituskyky paranee ja huomaa manipuloijan käsitteellisen sekoilun."

Heh. Minusta hyvin suuri ongelma on se että monet varsinkin pitkälle koulutetut ovat niin samaistuneita siihen omaksumaansa tieteeseen ja maailmankuvaansa että siitä on muodostunut olennainen osa heidän identeettikokemustaan jota taas itse pidän ns. "vääränä persoonallisuutena" ja se todellinen pohjimmiltaan intuitiivinen minuus on jäänyt usein pienen lapsen tasolla tai surkastunut olemattomaksi.

"Hitlerhän lumosi ihmiset intuitiivisen puolen peloilla ja oman hallinnon turvallisuuden tunteella. Juuri sitä mitä Putin harrastaa omassa maassaan, aika tyypillistä diktaattoreiden käsikirjan ohjeita."

Ihmiskuntaa on ohjailtu psyyken tason sodankynnillä ensin uskontojen ja nykyään "tieteen" avulla ja se psyyken tason manipulointi pm oikeastaan ns. kaukovaikuttamista (remote influencing) eli käytännössä tehokkain mahdollinen sodankäynnin väline eli lähes kaikki poliitikot, uskonnolliset johtajat kuten paavit ja tunnetuimmat tiedegurut ovat olleet tuollaisen manipuloinnin kohteena joka voimakkaimmillaan voi olla ns. demonista kehon valtaanottoa.

Vladimir Putin and His Inner Circle TRAILER

https://www.youtube.com/watch?v=wM2rsPrrAWE&t=7s
Human Leadership Has Been Compromised - Trailer

https://www.youtube.com/watch?v=VlVhE7LGnZU

Tuo vaatii tietysti vähän totuttelua useimmilta.... :D

B

Lue lisää

B.
"Liitän käsitteet lähinä vain sanalliseen kielelliseen ilmaisuun koska
se on ainoa taso missä niitä voi yrittää määritellä jollain tarkkuuden
tasolla."

Tarkoitat varmaan sanoja, käsitteet ovat kuitenkin eri asia kuin sana.
Outoa, et pitäydy edes yleisissä merkityksissä, vaan "liittelet"
merkityksiä sinne sun tänne.

Tässä tulee mieleen vanhat kunnon "taistolaiset", jotka olivat
kunnostautuneet merkitysvääntelyn harrastajina, tosin heillä
se oli niin kömpelöä että alkoi mennä komiikan puolelle.
No, tosin "Nalle" haksahti joksikin aikaa heihin oikein kunnolla.

"Intuitio parhaimmillaan toimii myös niin että se johtopäätös on
käsitteiden tasolla ja oikein tulkittuna hyvin johdonmukainen ja
looginen ja tuottaa yleensä oikemmansuuntaisen lopputuloksen kuin
lillukanvarsiin redusoituva loogis-analyyttinen ajattelu."

Sikäli kun tuosta saa selvää ajatusta ulos, voisi ajatella että
intuitiossa on käsitteellinen komponetti mukana ja sen ollessa
parhaimillaan se ilmenee käsitteiden tasoisena ja johtopäätöksiä
tuottavana.

Niin, intuitio ei sellaisenaan tuota johtopäätöksiä, ei ainakaan
loogisia sellaisia, kyllä ne tulee käsitteellisestä osasta ja sen
logiikasta.

Olet näköjään antanut "intuitio"-termille syvempiä merkityksiä.
Muille tämä on lähinnä sekaannusta aiheuttavaa.

"Olen taas eri mieltä. Tietoinen tajunta toimii ns. analyyttisenä
peitteenä (analytical overlay) eli ikäänkuin kulttuurisidonnaisena
ennakkosensuurina....."

Tässä esimerkki vääntelystä,
Tietoisen tajunnan analyysit tekevät meistä tomppeleita ja
muodollinen koulutus oikeastaan vahvistaa sitä.

Tuntuu toivottomalta, mutta onneksi B. käyttää ehdollisia ilmaisuja
kuten "ns." ja "ikäänkuin", jotka vesittävät viesti vakavuuden,
joten ei hätää, analyysit siis toimivat.

""Tosin sinulla on kummallisia käsityksiä käsitteistä, ..."
"Tuo liittyy lähinnä siihen muodollisen koulutuksen tuottamaan
ehdollistamiseen jota itse pidän haitallisena todellisuuden
ymmärtämisen kannalta vaikka se voikin palvella käytännön tasolla
vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen ylläpitoa."

Tuo menisi taistolaisuudesta täydellisesti, sikäli kuin tuo kohdistettu
minulle, voin sanoa että edustan vain omaa filosofiaani.
Pidän kyseistä kommenttia täydellisenä hutina.

Diktaattoreista.
Oikeastaan mielenkiintoisia manipuloivia diktaattoreita ovat vain
Mussolinista lähtien ehkä Putiniin saakka.
He ovat käyttäneet samanlaisia menetelmiä, kuten
tiedotusvälineiden haltuunotto, yksipuoluediktatuuri, väkivallan
käyttö "vastustajiin", viholliskuvien käyttö omassa propagandassa,
me vastaan muut, sanojen merkitysten vääristely, omat tärkeät sanat,
johtajakultti.

Oletko muuten huomannut, että nykyisin, 15.3. 2015 --> esiintyvä
"Putin" on eri tyyppi kuin alkuperäinen Putin.
Aika paljon Putinin näköinen, mutta käytös erilainen, korvanlehdet
erilaiset, kasvot erilaiset, vas.kulmakarvassa arpi.

Kun "Putin" tuli esille 15.3.2015 venäläinen some räjähti nauruun,
he pitivät häntä Putinia tuuraavana tuplana, tuo hikoileva, turvonnut,
erinäköinen, hymyä väkisin punnertava tyyppi.
Ehkä some erehtyi, tämä olikin uuden "Putinin" ensi esiintyminen.
Nyt ollut esillä 8 vuotta, olemme jo tottuneet näihin kasvoihin.

Tämä on vain Putin roolissa oleva tyyppi, jota FSB johto pyörittää.

R.

Anonyymi kirjoitti:

B.
"Liitän käsitteet lähinä vain sanalliseen kielelliseen ilmaisuun koska
se on ainoa taso missä niitä voi yrittää määritellä jollain tarkkuuden
tasolla."

Tarkoitat varmaan sanoja, käsitteet ovat kuitenkin eri asia kuin sana.
Outoa, et pitäydy edes yleisissä merkityksissä, vaan "liittelet"
merkityksiä sinne sun tänne.

Tässä tulee mieleen vanhat kunnon "taistolaiset", jotka olivat
kunnostautuneet merkitysvääntelyn harrastajina, tosin heillä
se oli niin kömpelöä että alkoi mennä komiikan puolelle.
No, tosin "Nalle" haksahti joksikin aikaa heihin oikein kunnolla.

"Intuitio parhaimmillaan toimii myös niin että se johtopäätös on
käsitteiden tasolla ja oikein tulkittuna hyvin johdonmukainen ja
looginen ja tuottaa yleensä oikemmansuuntaisen lopputuloksen kuin
lillukanvarsiin redusoituva loogis-analyyttinen ajattelu."

Sikäli kun tuosta saa selvää ajatusta ulos, voisi ajatella että
intuitiossa on käsitteellinen komponetti mukana ja sen ollessa
parhaimillaan se ilmenee käsitteiden tasoisena ja johtopäätöksiä
tuottavana.

Niin, intuitio ei sellaisenaan tuota johtopäätöksiä, ei ainakaan
loogisia sellaisia, kyllä ne tulee käsitteellisestä osasta ja sen
logiikasta.

Olet näköjään antanut "intuitio"-termille syvempiä merkityksiä.
Muille tämä on lähinnä sekaannusta aiheuttavaa.

"Olen taas eri mieltä. Tietoinen tajunta toimii ns. analyyttisenä
peitteenä (analytical overlay) eli ikäänkuin kulttuurisidonnaisena
ennakkosensuurina....."

Tässä esimerkki vääntelystä,
Tietoisen tajunnan analyysit tekevät meistä tomppeleita ja
muodollinen koulutus oikeastaan vahvistaa sitä.

Tuntuu toivottomalta, mutta onneksi B. käyttää ehdollisia ilmaisuja
kuten "ns." ja "ikäänkuin", jotka vesittävät viesti vakavuuden,
joten ei hätää, analyysit siis toimivat.

""Tosin sinulla on kummallisia käsityksiä käsitteistä, ..."
"Tuo liittyy lähinnä siihen muodollisen koulutuksen tuottamaan
ehdollistamiseen jota itse pidän haitallisena todellisuuden
ymmärtämisen kannalta vaikka se voikin palvella käytännön tasolla
vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen ylläpitoa."

Tuo menisi taistolaisuudesta täydellisesti, sikäli kuin tuo kohdistettu
minulle, voin sanoa että edustan vain omaa filosofiaani.
Pidän kyseistä kommenttia täydellisenä hutina.

Diktaattoreista.
Oikeastaan mielenkiintoisia manipuloivia diktaattoreita ovat vain
Mussolinista lähtien ehkä Putiniin saakka.
He ovat käyttäneet samanlaisia menetelmiä, kuten
tiedotusvälineiden haltuunotto, yksipuoluediktatuuri, väkivallan
käyttö "vastustajiin", viholliskuvien käyttö omassa propagandassa,
me vastaan muut, sanojen merkitysten vääristely, omat tärkeät sanat,
johtajakultti.

Oletko muuten huomannut, että nykyisin, 15.3. 2015 --> esiintyvä
"Putin" on eri tyyppi kuin alkuperäinen Putin.
Aika paljon Putinin näköinen, mutta käytös erilainen, korvanlehdet
erilaiset, kasvot erilaiset, vas.kulmakarvassa arpi.

Kun "Putin" tuli esille 15.3.2015 venäläinen some räjähti nauruun,
he pitivät häntä Putinia tuuraavana tuplana, tuo hikoileva, turvonnut,
erinäköinen, hymyä väkisin punnertava tyyppi.
Ehkä some erehtyi, tämä olikin uuden "Putinin" ensi esiintyminen.
Nyt ollut esillä 8 vuotta, olemme jo tottuneet näihin kasvoihin.

Tämä on vain Putin roolissa oleva tyyppi, jota FSB johto pyörittää.

R.

Lue lisää

"Tarkoitat varmaan sanoja, käsitteet ovat kuitenkin eri asia kuin sana.Outoa, et pitäydy edes yleisissä merkityksissä, vaan "liittelet" merkityksiä sinne sun tänne."

Tästä ollaan keskusteltu ennenkin joten turha sitä on tänne tunkea. :D

Sattuneesta syystä en konsultoi kielitoimistoa jokaisen lauseen takia vaan pitäydyn siinä mielestäni vanhassa 'käsitteen' määritelmässä joka liittyy vain puhuttuun ja kirjoitettuun kieleen.

"Olet näköjään antanut "intuitio"-termille syvempiä merkityksiä. Muille tämä on lähinnä sekaannusta aiheuttavaa."

Minusta intentio ja intuitio liittyvät aina toisiinsa. Intuitio on alitajunnan vastaus intentiolle. En jaksa puuttua käsitefilosofisiin lillukanvarsiin. Jos et ymmärrä viitekehyksen kautta niin se ei ole enää minun ongelmani.

"Tässä esimerkki vääntelystä,Tietoisen tajunnan analyysit tekevät meistä tomppeleita ja muodollinen koulutus oikeastaan vahvistaa sitä."

Tämänkertainen viestisi oli varsin hyvä esimerkki siitä :D

"Tuntuu toivottomalta, mutta onneksi B. käyttää ehdollisia ilmaisuja kuten "ns." ja "ikäänkuin", jotka vesittävät viesti vakavuuden, joten ei hätää, analyysit siis toimivat."

Ne "ns." ja "ikäänkuin" viittaavat vertauskuvaan eikä identiteettiin koska tällä palstalla usein pyritään kaikki ymmärtämään kirjaimellisesti ja väärin . Samaan tapaan enkä kutsu mitään totuudeksi vaan korkeintaan oikeansuuntaiseksi koska pyrin välttämään on-off ajattelua joka tuottaa paljon ongelmia.

Meillä ei ole samaa ja yhteistä paradigmaa eli perusoletusten kokoelmaa joten kommunikointi ei ole kovin helppoa.

"Oletko muuten huomannut, että nykyisin, 15.3. 2015 --> esiintyvä "Putin" on eri tyyppi kuin alkuperäinen Putin.."

En ole seurannut Putinia enkä muitakaan poliitikkoja kovin tiiviisti kun en katso tv-ohjelmia enkä lue sanomalehtiä. Useilla valtionjohtajilla on ymmärtääkseni ollut ns. "kaksoisolentoja" tai sijaisia varsinkin julkisissa pilipalitilaisuuksissa jotta voisivat keskittyä tärkeämpiin asioihin. Kyse voi olla myös siitä että eri aikoina ja erilaisessa terveyden ja vireydentilassa ihmiset näyttävät erilaiselta.


B

B:
"Kun teoriat matematisoidaan niin ne alkavat ikäänkuin elää omaa elämäänsä irrallaan kaikesta empiriasta ja vain harvoin niitä kokeellisesti testataan ja silloinkin yritetään väkisin saada teorian mukaisia tuloksia esim. valonnopeuden mittauksissa jotka selkeästi vaihtelivat kunnes ne sidotiin kehäpäättelyn omaisesti metrin mitan määritelmään jolloin ne eivät muodollisesti enää voineet fluktuoitua."

Jotkut valonnopeuskokeet ovat interferometrejä, joissa valonnopeuden fluktuaatio näkyisi interferenssikuviona. Interferenssikuviot ovat toisistaan erilaisia riippumatta metrin määritelmästä.

Tässä testataan ettei valonnopeutta kasvateta liikuttamalla lähdettä:
http://physics.gmu.edu/~rubinp/courses/122/readings/apstemplate.pdf

Tässä testataan ettei valonnopeus ylity hiukkasissa:
https://journals.aps.org/prl/abstract/10.1103/PhysRevLett.34.335

Metrin määritelmä muuttui vasta 19 vuotta myöhemmin.

B:
"Olen eri mieltä vaikka toisaalta sen determinismin voi tietysti yrittää jossain määrin kiertää tilastollisilla algoritmeilla."

Ongelma tässä sananvaihdossa on, että ehdotat, että kun jokin looginen matemaattinen asia on, sen voi kiertää. Logiikkaa ei kuitenkaan voi kiertää. Et ole oikeassa myöskään sellaisessa tapauksessa, missä ollaan matemaatikkoja luonnossa, ja luonnossa voisi päätyä tulokseen, että yhtä matematiikkaa ei pidä käyttää enää ja pitää alkaa käyttämään toista. Siinä ei ole mitään mahdollisuutta pysyä verifioituna, jos epäsatunnaisen luonnon paikalla alkaa käyttämään probabilistista matematiikkaa tai päinvastoin. Jos luonnosta tulee havainto, ettei luonto ole epäsatunnainen vaan probabilistinen, ja tähän reagoidaan, niin tässä tapauksessa ei olla kierretty determinismin ympäri. Eikä se ainakaan tapahtunut niin olankohautuksella kuin kirjoitit.

Statistisen systeemin suhde edellisiin on se, että yleensä systeemissä jokin on determinististä, ja tilastollisuus viittaa joko tiedon puutteeseen tai ylimääräiseen ja sopimuksen mukaisesti satunnaiseen tietoon, joka ei erotu millään siitä, mitä voi käsitellä. Statisitisen systeemin ei ole silloin mahdollista kertoa, mikä siinä on deterministinen suhde kuten yhtälö tai funktio asioiden välillä, ja jokin suhde näkyy vain epätarkasti. Jos olisi ollut aluksi olemassa deterministinen systeemi (olisi ollut myös tarkka funktio) ja sitä alkaa kiertää statistisella systeemillä, niin tämä kuulostaa lähinnä tahalliselta informaation peittämiseltä. Statistisessa mekaniikassa tehdään näin ja se on malli, jota käytetään toisen mallin asemasta, vaikka ei väitetä, että tämä toinen malli ei olisi parempi.

Empiirisessä tieteessä ei ole olemassa muuta kuin statistinen suhtautumistapa dataan.

Statisitisen mekaniikan ja deterministisen mekaniikan välillä on joitain harmaitakin alueita. Joskus halutaan simuloida asiaa, jonka determinismi on hyvin tunnettu, kuten hiukkasten liikkuminen Newtonin lakien mukaan, mutta halutaan simuloida liian suurta määrää niitä. Lisäksi voi olla, että halutaan simuloida näihin hiukkasiin yhteydessä olevaa hyvin pientä määrää hiukkasia, joita on tarpeeksi vähän täydelliseen Newtonin tarkkuuteen. Jos pieni määrä hiukkasista dominoi itseään niiden alijärjestelmässä siten, että iso joukko ei vaikuta niihin valtavasti, tällöin voidaan käyttää satunnaista algoritmia lisäämään pienen joukon liikkeeseen satunnaisia muutoksia. Jos tämän tekee oikeassa tietokoneessa eikä matematiikan fantasiassa, kyseessä on kuitenkin toisten ihmisten (eikä myöskään Newtonin) tekemän deterministisen järjestelmän antamista suurelle joukolle ja sitä kautta pienelle joukolle (näihin tietokone siis ainoastaan koskee pääkoodissa, ja satunnaiskoodi ei ole mistään tietoinen). Tässä voi toivoa juuri sitä, ettei tämä determinismi ala hallita järjestelmää ja tilanne pysyy sellaisena kuin alussa kuvailtiin. Tai voi toivoa, että annettu determinismi on tarpeeksi kaoottinen ja hienojakoinen tässä kaoottisuudessa eikä ainakaan tee mitään stabiilia tai säännönmukaista, joka muistuttaisi sääntöä, jota ei saa löytää.

Joskus kun hiukkasten määrän suhde toisiinsa on vähän eri kuin tässä, mutta hiukkaset eroavat toisistaan kuitenkin huomattavasti ja vain osa kiinnostaa erityisesti, niin on myös omia algoritmejaan. Missä satunnaisuus ja sen riippuminen etäisyydestä on ainoa tekijä liikkeessä.

Molempia tapauksia käyttäessä on olemassa perustelu, joka on se, että tässä ei tehdä mitään, mitä ei saataisi tulokseksi vaikka simuloitaisiin kaikki hiukkaset deterministisellä tavalla. Niissä ei siis kierretä mitään paitsi työtä, rahan käyttöä, ja Nobel-palkinnon odottelua.

2

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Kun teoriat matematisoidaan niin ne alkavat ikäänkuin elää omaa elämäänsä irrallaan kaikesta empiriasta ja vain harvoin niitä kokeellisesti testataan ja silloinkin yritetään väkisin saada teorian mukaisia tuloksia esim. valonnopeuden mittauksissa jotka selkeästi vaihtelivat kunnes ne sidotiin kehäpäättelyn omaisesti metrin mitan määritelmään jolloin ne eivät muodollisesti enää voineet fluktuoitua."

Jotkut valonnopeuskokeet ovat interferometrejä, joissa valonnopeuden fluktuaatio näkyisi interferenssikuviona. Interferenssikuviot ovat toisistaan erilaisia riippumatta metrin määritelmästä.

Tässä testataan ettei valonnopeutta kasvateta liikuttamalla lähdettä:
http://physics.gmu.edu/~rubinp/courses/122/readings/apstemplate.pdf

Tässä testataan ettei valonnopeus ylity hiukkasissa:
https://journals.aps.org/prl/abstract/10.1103/PhysRevLett.34.335

Metrin määritelmä muuttui vasta 19 vuotta myöhemmin.

B:
"Olen eri mieltä vaikka toisaalta sen determinismin voi tietysti yrittää jossain määrin kiertää tilastollisilla algoritmeilla."

Ongelma tässä sananvaihdossa on, että ehdotat, että kun jokin looginen matemaattinen asia on, sen voi kiertää. Logiikkaa ei kuitenkaan voi kiertää. Et ole oikeassa myöskään sellaisessa tapauksessa, missä ollaan matemaatikkoja luonnossa, ja luonnossa voisi päätyä tulokseen, että yhtä matematiikkaa ei pidä käyttää enää ja pitää alkaa käyttämään toista. Siinä ei ole mitään mahdollisuutta pysyä verifioituna, jos epäsatunnaisen luonnon paikalla alkaa käyttämään probabilistista matematiikkaa tai päinvastoin. Jos luonnosta tulee havainto, ettei luonto ole epäsatunnainen vaan probabilistinen, ja tähän reagoidaan, niin tässä tapauksessa ei olla kierretty determinismin ympäri. Eikä se ainakaan tapahtunut niin olankohautuksella kuin kirjoitit.

Statistisen systeemin suhde edellisiin on se, että yleensä systeemissä jokin on determinististä, ja tilastollisuus viittaa joko tiedon puutteeseen tai ylimääräiseen ja sopimuksen mukaisesti satunnaiseen tietoon, joka ei erotu millään siitä, mitä voi käsitellä. Statisitisen systeemin ei ole silloin mahdollista kertoa, mikä siinä on deterministinen suhde kuten yhtälö tai funktio asioiden välillä, ja jokin suhde näkyy vain epätarkasti. Jos olisi ollut aluksi olemassa deterministinen systeemi (olisi ollut myös tarkka funktio) ja sitä alkaa kiertää statistisella systeemillä, niin tämä kuulostaa lähinnä tahalliselta informaation peittämiseltä. Statistisessa mekaniikassa tehdään näin ja se on malli, jota käytetään toisen mallin asemasta, vaikka ei väitetä, että tämä toinen malli ei olisi parempi.

Empiirisessä tieteessä ei ole olemassa muuta kuin statistinen suhtautumistapa dataan.

Statisitisen mekaniikan ja deterministisen mekaniikan välillä on joitain harmaitakin alueita. Joskus halutaan simuloida asiaa, jonka determinismi on hyvin tunnettu, kuten hiukkasten liikkuminen Newtonin lakien mukaan, mutta halutaan simuloida liian suurta määrää niitä. Lisäksi voi olla, että halutaan simuloida näihin hiukkasiin yhteydessä olevaa hyvin pientä määrää hiukkasia, joita on tarpeeksi vähän täydelliseen Newtonin tarkkuuteen. Jos pieni määrä hiukkasista dominoi itseään niiden alijärjestelmässä siten, että iso joukko ei vaikuta niihin valtavasti, tällöin voidaan käyttää satunnaista algoritmia lisäämään pienen joukon liikkeeseen satunnaisia muutoksia. Jos tämän tekee oikeassa tietokoneessa eikä matematiikan fantasiassa, kyseessä on kuitenkin toisten ihmisten (eikä myöskään Newtonin) tekemän deterministisen järjestelmän antamista suurelle joukolle ja sitä kautta pienelle joukolle (näihin tietokone siis ainoastaan koskee pääkoodissa, ja satunnaiskoodi ei ole mistään tietoinen). Tässä voi toivoa juuri sitä, ettei tämä determinismi ala hallita järjestelmää ja tilanne pysyy sellaisena kuin alussa kuvailtiin. Tai voi toivoa, että annettu determinismi on tarpeeksi kaoottinen ja hienojakoinen tässä kaoottisuudessa eikä ainakaan tee mitään stabiilia tai säännönmukaista, joka muistuttaisi sääntöä, jota ei saa löytää.

Joskus kun hiukkasten määrän suhde toisiinsa on vähän eri kuin tässä, mutta hiukkaset eroavat toisistaan kuitenkin huomattavasti ja vain osa kiinnostaa erityisesti, niin on myös omia algoritmejaan. Missä satunnaisuus ja sen riippuminen etäisyydestä on ainoa tekijä liikkeessä.

Molempia tapauksia käyttäessä on olemassa perustelu, joka on se, että tässä ei tehdä mitään, mitä ei saataisi tulokseksi vaikka simuloitaisiin kaikki hiukkaset deterministisellä tavalla. Niissä ei siis kierretä mitään paitsi työtä, rahan käyttöä, ja Nobel-palkinnon odottelua.

2

Lue lisää

Kyse oli siitä että eri vuosikymmeninä 1900-luvulla mitatut valonnopeudet poikkesivat selkeästi toisistaan ja enemmän kuin pelkän mittaustarkkuuden perusteella voisi olettaa.

The speed of light and a banned TED talk

https://www.youtube.com/watch?v=PhLlr25RvJI

Minusta kaikkein järkevin hahmotus oli Einsteinilla itsellään vaikka hän ei sitä julkaissut yleisölle eli se että valonnopeus on vakio vain jos gravitaatiokentän voimakkuus on myös vakio mistä seuraa että avaruudessa valonnopeus on nopeampi koska gravitaatio on heikompi ja massiivisten kohteiden läheisyydessä sekä aika että valonnopeus hidastuvat lähestyen nollaa ja vastaavasti jossain syvässä avaruudessa ja niiden plasmassa se nopeus voi olla hyvin paljon suurempi kuin se kuviteltu vakio.

Kellojen sotkeminen tähän kuvioon on oikastaan hahmotusvirhe koska ei ole olemassa mitään univeraalia aikaa vaan jokaisella erilaisella objektilla on omat syklinsä ja aika perustuu sykleihin kaikissa kelloissa ottaen tietysti myös huomioon sen paikallisen gravitaation voimakkuuden.

Paikalliset fysiikkatieteen vakiot ovat muuttujia koko maailmankaikkeuden tasolla.
B

Anonyymi kirjoitti:

Kyse oli siitä että eri vuosikymmeninä 1900-luvulla mitatut valonnopeudet poikkesivat selkeästi toisistaan ja enemmän kuin pelkän mittaustarkkuuden perusteella voisi olettaa.

The speed of light and a banned TED talk

https://www.youtube.com/watch?v=PhLlr25RvJI

Minusta kaikkein järkevin hahmotus oli Einsteinilla itsellään vaikka hän ei sitä julkaissut yleisölle eli se että valonnopeus on vakio vain jos gravitaatiokentän voimakkuus on myös vakio mistä seuraa että avaruudessa valonnopeus on nopeampi koska gravitaatio on heikompi ja massiivisten kohteiden läheisyydessä sekä aika että valonnopeus hidastuvat lähestyen nollaa ja vastaavasti jossain syvässä avaruudessa ja niiden plasmassa se nopeus voi olla hyvin paljon suurempi kuin se kuviteltu vakio.

Kellojen sotkeminen tähän kuvioon on oikastaan hahmotusvirhe koska ei ole olemassa mitään univeraalia aikaa vaan jokaisella erilaisella objektilla on omat syklinsä ja aika perustuu sykleihin kaikissa kelloissa ottaen tietysti myös huomioon sen paikallisen gravitaation voimakkuuden.

Paikalliset fysiikkatieteen vakiot ovat muuttujia koko maailmankaikkeuden tasolla.
B

Lue lisää

B:
"Kyse oli siitä että eri vuosikymmeninä 1900-luvulla mitatut valonnopeudet poikkesivat selkeästi toisistaan ja enemmän kuin pelkän mittaustarkkuuden perusteella voisi olettaa. "

Missään ei ole kyse tästä. Sinä kritisoit SR:ää (tai SR:n oletusta), ja SR:ää voi kritisoida olemalla vain erimieltä siitä, että onko SR oikein, ja onko SR todistettu. Mitään mitattuja valonnopeuksia ei esitetä SR:n todisteeksi ja jos kaikki muut todisteet ovat sinusta oikein niin kyse on siitä, että SR on oikeassa (tai sen oletukset ovat) .

B:
"Minusta kaikkein järkevin hahmotus oli Einsteinilla itsellään vaikka hän ei sitä julkaissut yleisölle eli se että valonnopeus on vakio vain jos gravitaatiokentän voimakkuus on myös vakio mistä seuraa että avaruudessa valonnopeus on nopeampi koska gravitaatio on heikompi ja massiivisten kohteiden läheisyydessä sekä aika että valonnopeus hidastuvat lähestyen nollaa ja vastaavasti jossain syvässä avaruudessa ja niiden plasmassa se nopeus voi olla hyvin paljon suurempi kuin se kuviteltu vakio. "

Tässä täytyy olettaa, että B on retrokausaalinen ajatustenlukija. Jos ei voida todistaa, että B lukee Einsteinin ajatuksia, ja että Einsteinin ajatukset ovat lisäksi aina oikeita, niin sillä ei ole mitään väliä, mitä luit.

Helpompi selitys tälle on se, että on kymmenittäin yleisölle julkaistuja Einsteinin kirjoituksia valosta gravitaatiokentässä. Mutta ihmiset eivät osaa niitä lukea ja jakavat niistä toisilleen misinformaatiota. Oleellisin väärinkäsityksen lähde on se, että kenen tarkkailijan mainitsema valon nopeus on kyseessä.

Vaikka sanot lukeneesi Einsteinin mielen, niin voitko tarkentaa, että luit myös kaukaisissa plasmoissa olevan valonnopeuden hänen mielestään sekä sen suuruusluokat? Sen sijaan että vaihdoit huomaamattamme lähdettä? Plasma ei ollut keksitty vielä Einsteinin GR:n julkaisun aikana, eikä kukaan hänen loppu-uransa aikana tiennyt sen olemassaolosta galaksien välissä. Plasma-sana ei siis ilmeisesti ollut merkityksellinen lisä tähän yhteyteen? Voitko kuitenkin myös demonstroida, minkä yhtälön tai lauseen näit Einsteinin mielestä, ja miten siihen sijoitetaan tyhjin mahdollinen plasma-avaruus tms., siten että siitä tulee laskutuloksena tämä ylivalonnopeus?

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Kyse oli siitä että eri vuosikymmeninä 1900-luvulla mitatut valonnopeudet poikkesivat selkeästi toisistaan ja enemmän kuin pelkän mittaustarkkuuden perusteella voisi olettaa. "

Missään ei ole kyse tästä. Sinä kritisoit SR:ää (tai SR:n oletusta), ja SR:ää voi kritisoida olemalla vain erimieltä siitä, että onko SR oikein, ja onko SR todistettu. Mitään mitattuja valonnopeuksia ei esitetä SR:n todisteeksi ja jos kaikki muut todisteet ovat sinusta oikein niin kyse on siitä, että SR on oikeassa (tai sen oletukset ovat) .

B:
"Minusta kaikkein järkevin hahmotus oli Einsteinilla itsellään vaikka hän ei sitä julkaissut yleisölle eli se että valonnopeus on vakio vain jos gravitaatiokentän voimakkuus on myös vakio mistä seuraa että avaruudessa valonnopeus on nopeampi koska gravitaatio on heikompi ja massiivisten kohteiden läheisyydessä sekä aika että valonnopeus hidastuvat lähestyen nollaa ja vastaavasti jossain syvässä avaruudessa ja niiden plasmassa se nopeus voi olla hyvin paljon suurempi kuin se kuviteltu vakio. "

Tässä täytyy olettaa, että B on retrokausaalinen ajatustenlukija. Jos ei voida todistaa, että B lukee Einsteinin ajatuksia, ja että Einsteinin ajatukset ovat lisäksi aina oikeita, niin sillä ei ole mitään väliä, mitä luit.

Helpompi selitys tälle on se, että on kymmenittäin yleisölle julkaistuja Einsteinin kirjoituksia valosta gravitaatiokentässä. Mutta ihmiset eivät osaa niitä lukea ja jakavat niistä toisilleen misinformaatiota. Oleellisin väärinkäsityksen lähde on se, että kenen tarkkailijan mainitsema valon nopeus on kyseessä.

Vaikka sanot lukeneesi Einsteinin mielen, niin voitko tarkentaa, että luit myös kaukaisissa plasmoissa olevan valonnopeuden hänen mielestään sekä sen suuruusluokat? Sen sijaan että vaihdoit huomaamattamme lähdettä? Plasma ei ollut keksitty vielä Einsteinin GR:n julkaisun aikana, eikä kukaan hänen loppu-uransa aikana tiennyt sen olemassaolosta galaksien välissä. Plasma-sana ei siis ilmeisesti ollut merkityksellinen lisä tähän yhteyteen? Voitko kuitenkin myös demonstroida, minkä yhtälön tai lauseen näit Einsteinin mielestä, ja miten siihen sijoitetaan tyhjin mahdollinen plasma-avaruus tms., siten että siitä tulee laskutuloksena tämä ylivalonnopeus?

Lue lisää

Liittyen tämän ketjun alkup. aiheeseen niin tämä Courtney Brownin 11 v sitten esitetty luento sisältää kaiken olennaisen n. 20 minuuttiin pakattuna:

Remote Viewing and Quantum Science

https://www.youtube.com/watch?v=hm5L8z34sNg

Minusta Einsteinin relativistiset mallit ovat vähintäänkin puutteellisia ellei hyvin suurelta osin virheellisiä enkä näe mielekkääksi vatvoa niitä enempää vaikka ne sinulle tuntuvat olevan hyvinkin tärkeitä.

Olennaista on siis että maailmankaikkeudessa ei ole muuta kuin konstruktiivisia ja destruktiivisia vuorovaikutuksia eli interferenssejä aaltojen välillä ja aine on aina sekä energiaa että informaatiota ja informaatiota eikä energiaa voi hävittää. Kaikki ilmiöt ovat tämän periaatteen johdannaisia.

B

Anonyymi kirjoitti:

Liittyen tämän ketjun alkup. aiheeseen niin tämä Courtney Brownin 11 v sitten esitetty luento sisältää kaiken olennaisen n. 20 minuuttiin pakattuna:

Remote Viewing and Quantum Science

https://www.youtube.com/watch?v=hm5L8z34sNg

Minusta Einsteinin relativistiset mallit ovat vähintäänkin puutteellisia ellei hyvin suurelta osin virheellisiä enkä näe mielekkääksi vatvoa niitä enempää vaikka ne sinulle tuntuvat olevan hyvinkin tärkeitä.

Olennaista on siis että maailmankaikkeudessa ei ole muuta kuin konstruktiivisia ja destruktiivisia vuorovaikutuksia eli interferenssejä aaltojen välillä ja aine on aina sekä energiaa että informaatiota ja informaatiota eikä energiaa voi hävittää. Kaikki ilmiöt ovat tämän periaatteen johdannaisia.

B

Lue lisää

B:
"Liittyen tämän ketjun alkup. aiheeseen niin tämä Courtney Brownin 11 v sitten esitetty luento sisältää kaiken olennaisen n. 20 minuuttiin pakattuna:
Remote Viewing and Quantum Science"

Hyvä painottaa, että se on paluu aiheeseen. Ensimmäisinä minuutteina oli jokin väite informaatiosta. joka on muutettu energiaksi. Myöhemmin sanotaan, että energia on riittävä suure koko todellisuuden ymmärtämiseen. Informaation muutos oli myös mahdollisesti viittaus pelkkään teoriaan, ja teoria oli lisäksi sellainen, että siinä on energian säilymislaki. Eli ehkä informaatio muuttui useaksi toisistaan erotetuksi objektiksi joiden syntymän jälkeen yhteenlaskettu energia oli nolla. Jos hän tarkoitti sen sijaan tätä:
https://physicsworld.com/a/information-converted-to-energy/
kyseessä on paljon tylsempi tapaus. Tässä ei ole kyseessä kvantti-informaatio vaan tavallinen klassinen entropia ja sen poisto. Entropian poisto tapahtuu työllä, missä koevälineistö tarvitsee energiaa. Hiukkaset, joita on tosi vähän (eli koe ei ole sama kuin, jos sen olisi tehnyt 1800-luvulla), ovat tällöin ottaneet tavallaan energiaa vastaan, koska seuraavaksi ne voivat tehdä työtä matalan entropian tilassa. Tätä ei kuitenkaan pidä kuvitella ja laskea siten, että välillä hiukkasilla oli energiaa, koska ne saivat sitä lisää, vaan on laskettava vain informaation avulla.

Energialle hän esitti myös muodon olla massaa, eikä selittänyt miten massan voisi ymmärtää värähtelynä ja aaltona. Jos ottaa esim. massallisen kentän aallon, siinä ei voi ymmärtää massaa värähtelynä.

4:20
Hän sanoo oikein, että taajuudet muodostavat superposition

4:30
Hän sanoo oikein, että kvanttireduktionismi on ainoa oikea tapa.

5:40
Hän ei voi tarkoittaa, että kaikki maailman interferenssitapahtumat voidaan käsittää vain kahtena erilaisena aaltojen summana. Tällöin aaltoja ei tarvittaisi mihinkään ja on ja off biteillä pääsisi yhtä pitkälle (nimittäin heti, eikä vasta bittien loputtoman lisäämisen jälkeen)

7:00
Hän sanoo oikein, että hiukkanen on aaltopaketti, jossa on taajuuksia ('stuff that goes on in subatomic particle and that produces a superposition...').

7:30
Väärin. Hiukkaset ja niiden aallot ja taajuudet eivät tapahdu missään elektromagneettisella spektrillä. Tämän takia kukaan ei voi nähdä hiukkasta. Mutta jos hiukkaset tulevat kohti ja ovat esim. radioaktiivista säteilyä, niin ne voivat vahingoittaa jopa silmiä.

7:50
Everett ei ole sanonut etteikö jotain tapahdu havaitsemisen ulkopuolella. Esimerkki tästä tapahtumisesta on se, että joskus asioita tapahtuu, ja asiat jäävät toisenlaiseen superpositioon, minkä jälkeen missään tulkinnassa ei sanottaisi havainnon vielä tapahtuneen.

8:00-8:25
Relatiiviset tilat on sana, mitä käytetään paljon QM-tulkinnassa, joka ei ole MWI. Lisäksi MWI ei ollut joku joka keksi, että on olemassa maailman aaltofunktio ja pienempien asioiden. MWI käyttää aivan samoja aaltofunktioita kuin (hiljaa-ja-laske-)QM käyttää. Video ei selitä kauhean hyvin, mitä MWI oli tehnyt, eikä se minusta ammenna MWI:stä mitään, tai että jos useista hiukkasista puhuu vain yleimaallisesti niin yhtähyvin sen puheen voisi pitää ottamatta mitään QM-tulkintaa. Samoin kuin yllä olevassa eräässä kirjoituksessa sanotaan, että tässä lukee asioita toisiinsa vuorovaikuttavista aaltopaketeista.

9:00
Superpositioiden ensemblet on tämän mukaan sama kuin relativistiset tilat. 'Superpositioiden ensemblet' on melkein samalta kuulostava kuin useiden aaltofunktioiden joukko ja lopulta hän antaa esimerkkinä atomin, jossa on monta hiukkasta. Jos siis relativistiset tilat ovat kuin monta yhdistettyä aaltofunktiota, niin on hyvin selvä ettei tätä syntynyt vasta MWI:ssä.

9:35
Älytön väite, että fyysikot eivät puhuisi usean hiukkasen aaltofunktioiden ensemblestä. Siitä puhutaan myös silloin, kun sähkömagnetismi on kvantittunutta ja sisältää näitä hiukkasia.

9:40
Fyysikot eivät voi puhua sähkömagnetismissa pelkästä superpositiosta, jos kyseessä on kvantittunut valo ja esim. kvanttioptiikka. On myös todella harvinaista, että klassisessa sähkömagnetismissa ja sen aalto-opissa olisi pakko mainita superpositio. Kun siinä kysyy, onko tässä tai tässä superpositio, niin kyseessä ei ole mikään kyllä/ei -kysymys, niinkuin mitä kvanttitiloilla on.

9:50
Kun hän sanoo jonkin olevan läsnä spektrissä, niin mistä hän puhuu? Katsooko hän täydellisen valkoista kohinaa, joka on myös UV- ja IR -alueella? Sen jakaminen fotoneihin ja näiden fotoneiden lukumäärän laskeminen tuskin tuottaa tulokseksi yhtä hiukkasta, eli aaltopakettia, eli 'hiukkasen superpositiota'.

9:55
Superpositio ensemble syntyy myös yhdellä fotonilla ja 'meillä' eli havaitsijalla. Tällöin spektrin käyttö on sitä, että siinä voi esittää, onko fotonin taajuus miten epätarkka ja satunnainen (vain ennen meitä, ja MWI:ssä myös meidän jälkeemme). Tässä ehkä halutaan sanoa, että tulee olemaan muutoksia ensemblessä.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Liittyen tämän ketjun alkup. aiheeseen niin tämä Courtney Brownin 11 v sitten esitetty luento sisältää kaiken olennaisen n. 20 minuuttiin pakattuna:
Remote Viewing and Quantum Science"

Hyvä painottaa, että se on paluu aiheeseen. Ensimmäisinä minuutteina oli jokin väite informaatiosta. joka on muutettu energiaksi. Myöhemmin sanotaan, että energia on riittävä suure koko todellisuuden ymmärtämiseen. Informaation muutos oli myös mahdollisesti viittaus pelkkään teoriaan, ja teoria oli lisäksi sellainen, että siinä on energian säilymislaki. Eli ehkä informaatio muuttui useaksi toisistaan erotetuksi objektiksi joiden syntymän jälkeen yhteenlaskettu energia oli nolla. Jos hän tarkoitti sen sijaan tätä:
https://physicsworld.com/a/information-converted-to-energy/
kyseessä on paljon tylsempi tapaus. Tässä ei ole kyseessä kvantti-informaatio vaan tavallinen klassinen entropia ja sen poisto. Entropian poisto tapahtuu työllä, missä koevälineistö tarvitsee energiaa. Hiukkaset, joita on tosi vähän (eli koe ei ole sama kuin, jos sen olisi tehnyt 1800-luvulla), ovat tällöin ottaneet tavallaan energiaa vastaan, koska seuraavaksi ne voivat tehdä työtä matalan entropian tilassa. Tätä ei kuitenkaan pidä kuvitella ja laskea siten, että välillä hiukkasilla oli energiaa, koska ne saivat sitä lisää, vaan on laskettava vain informaation avulla.

Energialle hän esitti myös muodon olla massaa, eikä selittänyt miten massan voisi ymmärtää värähtelynä ja aaltona. Jos ottaa esim. massallisen kentän aallon, siinä ei voi ymmärtää massaa värähtelynä.

4:20
Hän sanoo oikein, että taajuudet muodostavat superposition

4:30
Hän sanoo oikein, että kvanttireduktionismi on ainoa oikea tapa.

5:40
Hän ei voi tarkoittaa, että kaikki maailman interferenssitapahtumat voidaan käsittää vain kahtena erilaisena aaltojen summana. Tällöin aaltoja ei tarvittaisi mihinkään ja on ja off biteillä pääsisi yhtä pitkälle (nimittäin heti, eikä vasta bittien loputtoman lisäämisen jälkeen)

7:00
Hän sanoo oikein, että hiukkanen on aaltopaketti, jossa on taajuuksia ('stuff that goes on in subatomic particle and that produces a superposition...').

7:30
Väärin. Hiukkaset ja niiden aallot ja taajuudet eivät tapahdu missään elektromagneettisella spektrillä. Tämän takia kukaan ei voi nähdä hiukkasta. Mutta jos hiukkaset tulevat kohti ja ovat esim. radioaktiivista säteilyä, niin ne voivat vahingoittaa jopa silmiä.

7:50
Everett ei ole sanonut etteikö jotain tapahdu havaitsemisen ulkopuolella. Esimerkki tästä tapahtumisesta on se, että joskus asioita tapahtuu, ja asiat jäävät toisenlaiseen superpositioon, minkä jälkeen missään tulkinnassa ei sanottaisi havainnon vielä tapahtuneen.

8:00-8:25
Relatiiviset tilat on sana, mitä käytetään paljon QM-tulkinnassa, joka ei ole MWI. Lisäksi MWI ei ollut joku joka keksi, että on olemassa maailman aaltofunktio ja pienempien asioiden. MWI käyttää aivan samoja aaltofunktioita kuin (hiljaa-ja-laske-)QM käyttää. Video ei selitä kauhean hyvin, mitä MWI oli tehnyt, eikä se minusta ammenna MWI:stä mitään, tai että jos useista hiukkasista puhuu vain yleimaallisesti niin yhtähyvin sen puheen voisi pitää ottamatta mitään QM-tulkintaa. Samoin kuin yllä olevassa eräässä kirjoituksessa sanotaan, että tässä lukee asioita toisiinsa vuorovaikuttavista aaltopaketeista.

9:00
Superpositioiden ensemblet on tämän mukaan sama kuin relativistiset tilat. 'Superpositioiden ensemblet' on melkein samalta kuulostava kuin useiden aaltofunktioiden joukko ja lopulta hän antaa esimerkkinä atomin, jossa on monta hiukkasta. Jos siis relativistiset tilat ovat kuin monta yhdistettyä aaltofunktiota, niin on hyvin selvä ettei tätä syntynyt vasta MWI:ssä.

9:35
Älytön väite, että fyysikot eivät puhuisi usean hiukkasen aaltofunktioiden ensemblestä. Siitä puhutaan myös silloin, kun sähkömagnetismi on kvantittunutta ja sisältää näitä hiukkasia.

9:40
Fyysikot eivät voi puhua sähkömagnetismissa pelkästä superpositiosta, jos kyseessä on kvantittunut valo ja esim. kvanttioptiikka. On myös todella harvinaista, että klassisessa sähkömagnetismissa ja sen aalto-opissa olisi pakko mainita superpositio. Kun siinä kysyy, onko tässä tai tässä superpositio, niin kyseessä ei ole mikään kyllä/ei -kysymys, niinkuin mitä kvanttitiloilla on.

9:50
Kun hän sanoo jonkin olevan läsnä spektrissä, niin mistä hän puhuu? Katsooko hän täydellisen valkoista kohinaa, joka on myös UV- ja IR -alueella? Sen jakaminen fotoneihin ja näiden fotoneiden lukumäärän laskeminen tuskin tuottaa tulokseksi yhtä hiukkasta, eli aaltopakettia, eli 'hiukkasen superpositiota'.

9:55
Superpositio ensemble syntyy myös yhdellä fotonilla ja 'meillä' eli havaitsijalla. Tällöin spektrin käyttö on sitä, että siinä voi esittää, onko fotonin taajuus miten epätarkka ja satunnainen (vain ennen meitä, ja MWI:ssä myös meidän jälkeemme). Tässä ehkä halutaan sanoa, että tulee olemaan muutoksia ensemblessä.

1

Lue lisää

10:20
Hän sanoo fyysikoiden näkemyksestä jotain, missä superposition ensembleä ei olisi olemassa aina, mutta tämä on hänen itsensä kanssa ristiriidassa, jos hän on sanonut, että fyysikoiden mukaan on olemassa 'maailman superpositio ensemble'. Siten kyse voisi olla siitä tuleeko mitään muutoksia olemassaoleviin ensembleihin. Tämä ei itseasiassa ole keskustelu, johon tarvitaan QM:n perusteiden tuntemusta ja niistä väittelyä, vaan riittäisi kun joskus lähetettäisiin IR/UV-valoa ihmisen pään läpi ja katsottaisiin muutoksia kummassakin.

11:00
Hän käytti toistamiseen sanaa olemassaolevien superpositioiden aggregaattioimisesta. Mutta ei elektroninkaan aaltofunktiota aggregaattioida atomiksi ilman, että esim. vedyllä protonin aaltofunktio on jo olemassa. Tässä aggre-mielessä kyse on vain fyysikon tahdosta tutkia kaikkea tai vain osaa. Ja joskus perusteluna voi olla vuorovaikutuksen olemassaolo tai sen puute. Tässä ei siis sanota enempää, kuin mitä jo tiedetään 10:20:stä.

Jos haluat kaukonähdä sillä perusteella, että MWI on oikeassa ja olisi olemassa jotain muuta kuin mitä nyt näet sen perusteella, että luonasi on toisenkinlainen aaltofunktioiden antama tarjonta informaatiota, kuin se minkä näet, niin nähtävien asioiden lukumäärä ei varsinaisesti kasva sillä, että ajatellaan ihmisen olevan kietoutuneena myös radioaaltojen johonkin asiaan. Jonkin on huom. oltava radioaalloissa kvanttisatunnaista kuten taajuus. Kietoutuminen voisi olla myös siihen, että menikö paikaltaan satunnainen radioaalto lävitsesi vai jonkun muun läpi ja keneen sitä pysähtyi osittain. Yleensä tällainen radiolähde lähettää kaikkille tarpeeksi ja samalta tuntuvan määrän. On vain joitain mitättömiä todennäköisyyksiä maailmoille, joissa fotonit kerättäisin kaikki yhteen paikkaan ja tämä on tasan nolla, jos se ei sovi lähteen tapaan toimia.

Äskeisessä ja muuallakin ei ole pakko olla siten, että ihmisen pitää voida nähdä fotoni, jotta voisi tapahtua fotonin aaltofunktion romahdus ihmisen luona tai sen WMI-tulkinta. Ihmisen ei myöskään tarvitse olla DNA:ta, vaan fotonien kanssa vuorovaikuttamiseen riittää sähköisesti varatut hiukkaset. Tiede ei tekisi mitään on/off olevaa vuorovaikutusta, missä tarvitaan suuri määrä jotain. Lisäksi kaikki näkyvän valon vuorovaikutus silmään on ensimmäisellä ja tärkeimmällä hetkellä yhtä epälineaarinen vuorovaikutus kuin radioaallon vuorovaikutus solua pienempään johtimeen.

12:28
Puhujan mukaan on olemassa relativistinen SR-Schrödingerin yhtälö, joka on paljon parempi.

Ratkaisu, joka on annettu Psi(x,t):lle määrittää, mikä yhtälön V on kyseessä. Jos viimeiseen termiin lisätään tekijä 0.5 eli se on -iwt/2, silloin kyseessä pitäisi olla harmoonisen oskillaattorin potentiaali ja ensimmäisen moodin kehitys ajassa.

13:00
Brownin tekemä modifikaatio ei ole muuttanut Schrödingerin yhtälöä. Hän tekee vain muuttujien vaihdoksia, jotka eivät merkitse abstraktissa matematiikassa mitään. Tästä seuraa myös tämän kirjoituksen antama viimeinen lopputulos tai ilmoitus siitä, mihin tämä modifioitu asia pystyy.

Paikka x ei ole Minkowskin avaruudessa, kun kyseessä ei ole relativistinen QM.

Hän sitoo muuttujan S muuttujaan x siten, että hänellä on edelleen olemassa oletus siitä, että toinen hiukkanen ei ole aaltofunktio, vaan esiintyy jossain pistemäisenä eikä liiku. Siten tässä ei ole käytetty aggregoittaamista tai mitään ylläolevaa tietoa, eli tietoa, mikä sielläkin on puutteellista.

Nyt ilmeisesti etäisyys on se, kun S = x-x0. Tosin silloin jostain on jäänyt jäljelle myös S0, jota ei pitäisi tarvita mihinkään. Vaikka sanotaan, että S on etäisyys toisesta hiukkasesta, niin tässä on kuitenkin kirjoitettu vain sellaista ratkaisua, jossa aaltofunktio on jo täsmälleen pistemäisen hiukkasen keskellä (tai toisinpäin pistemäinen hiukkanen on aaltofunktion keskellä). Ja koska ratkaistu aaltofunktio ei nykyisessä potentiaalissa voi liiikkua, tämä on pysyvä tilanne. Kun kuitenkin puhutaan MWI:stä tai muusta mittaamisesta, jos joku kuvittelisi mittaavansa hiukkasen paikan toisen hiukkasen potentiaalissa jollain tarkkuudella, joka on vielä pienemmässä tilassa kuin nämä hiukkaset tällä hetkellä, niin yksi ns. maailma voisi olla aina se, missä molemmat hiukkaset ovat seuraavaksi vähän aikaa molemmat pistemmäisempiä, ja näillä pisteillä on kaikenlaista etäisyyttä.

2

Anonyymi kirjoitti:

10:20
Hän sanoo fyysikoiden näkemyksestä jotain, missä superposition ensembleä ei olisi olemassa aina, mutta tämä on hänen itsensä kanssa ristiriidassa, jos hän on sanonut, että fyysikoiden mukaan on olemassa 'maailman superpositio ensemble'. Siten kyse voisi olla siitä tuleeko mitään muutoksia olemassaoleviin ensembleihin. Tämä ei itseasiassa ole keskustelu, johon tarvitaan QM:n perusteiden tuntemusta ja niistä väittelyä, vaan riittäisi kun joskus lähetettäisiin IR/UV-valoa ihmisen pään läpi ja katsottaisiin muutoksia kummassakin.

11:00
Hän käytti toistamiseen sanaa olemassaolevien superpositioiden aggregaattioimisesta. Mutta ei elektroninkaan aaltofunktiota aggregaattioida atomiksi ilman, että esim. vedyllä protonin aaltofunktio on jo olemassa. Tässä aggre-mielessä kyse on vain fyysikon tahdosta tutkia kaikkea tai vain osaa. Ja joskus perusteluna voi olla vuorovaikutuksen olemassaolo tai sen puute. Tässä ei siis sanota enempää, kuin mitä jo tiedetään 10:20:stä.

Jos haluat kaukonähdä sillä perusteella, että MWI on oikeassa ja olisi olemassa jotain muuta kuin mitä nyt näet sen perusteella, että luonasi on toisenkinlainen aaltofunktioiden antama tarjonta informaatiota, kuin se minkä näet, niin nähtävien asioiden lukumäärä ei varsinaisesti kasva sillä, että ajatellaan ihmisen olevan kietoutuneena myös radioaaltojen johonkin asiaan. Jonkin on huom. oltava radioaalloissa kvanttisatunnaista kuten taajuus. Kietoutuminen voisi olla myös siihen, että menikö paikaltaan satunnainen radioaalto lävitsesi vai jonkun muun läpi ja keneen sitä pysähtyi osittain. Yleensä tällainen radiolähde lähettää kaikkille tarpeeksi ja samalta tuntuvan määrän. On vain joitain mitättömiä todennäköisyyksiä maailmoille, joissa fotonit kerättäisin kaikki yhteen paikkaan ja tämä on tasan nolla, jos se ei sovi lähteen tapaan toimia.

Äskeisessä ja muuallakin ei ole pakko olla siten, että ihmisen pitää voida nähdä fotoni, jotta voisi tapahtua fotonin aaltofunktion romahdus ihmisen luona tai sen WMI-tulkinta. Ihmisen ei myöskään tarvitse olla DNA:ta, vaan fotonien kanssa vuorovaikuttamiseen riittää sähköisesti varatut hiukkaset. Tiede ei tekisi mitään on/off olevaa vuorovaikutusta, missä tarvitaan suuri määrä jotain. Lisäksi kaikki näkyvän valon vuorovaikutus silmään on ensimmäisellä ja tärkeimmällä hetkellä yhtä epälineaarinen vuorovaikutus kuin radioaallon vuorovaikutus solua pienempään johtimeen.

12:28
Puhujan mukaan on olemassa relativistinen SR-Schrödingerin yhtälö, joka on paljon parempi.

Ratkaisu, joka on annettu Psi(x,t):lle määrittää, mikä yhtälön V on kyseessä. Jos viimeiseen termiin lisätään tekijä 0.5 eli se on -iwt/2, silloin kyseessä pitäisi olla harmoonisen oskillaattorin potentiaali ja ensimmäisen moodin kehitys ajassa.

13:00
Brownin tekemä modifikaatio ei ole muuttanut Schrödingerin yhtälöä. Hän tekee vain muuttujien vaihdoksia, jotka eivät merkitse abstraktissa matematiikassa mitään. Tästä seuraa myös tämän kirjoituksen antama viimeinen lopputulos tai ilmoitus siitä, mihin tämä modifioitu asia pystyy.

Paikka x ei ole Minkowskin avaruudessa, kun kyseessä ei ole relativistinen QM.

Hän sitoo muuttujan S muuttujaan x siten, että hänellä on edelleen olemassa oletus siitä, että toinen hiukkanen ei ole aaltofunktio, vaan esiintyy jossain pistemäisenä eikä liiku. Siten tässä ei ole käytetty aggregoittaamista tai mitään ylläolevaa tietoa, eli tietoa, mikä sielläkin on puutteellista.

Nyt ilmeisesti etäisyys on se, kun S = x-x0. Tosin silloin jostain on jäänyt jäljelle myös S0, jota ei pitäisi tarvita mihinkään. Vaikka sanotaan, että S on etäisyys toisesta hiukkasesta, niin tässä on kuitenkin kirjoitettu vain sellaista ratkaisua, jossa aaltofunktio on jo täsmälleen pistemäisen hiukkasen keskellä (tai toisinpäin pistemäinen hiukkanen on aaltofunktion keskellä). Ja koska ratkaistu aaltofunktio ei nykyisessä potentiaalissa voi liiikkua, tämä on pysyvä tilanne. Kun kuitenkin puhutaan MWI:stä tai muusta mittaamisesta, jos joku kuvittelisi mittaavansa hiukkasen paikan toisen hiukkasen potentiaalissa jollain tarkkuudella, joka on vielä pienemmässä tilassa kuin nämä hiukkaset tällä hetkellä, niin yksi ns. maailma voisi olla aina se, missä molemmat hiukkaset ovat seuraavaksi vähän aikaa molemmat pistemmäisempiä, ja näillä pisteillä on kaikenlaista etäisyyttä.

2

Lue lisää

Seuraavaksi on kirjoitettu U = 1 / ( S + 1 ). Tämä on ylläolevan mukaan
U = 1 / (x-x0 + 1)
Tämän sanotaan olevan energiaa, tai olevan jotain, mikä on energian proportinality. Monessa fysiikan vuorovaikutuksessa pitää paikkansa, että kahden hiukkasen välillä on olemassa energioita, jotka ovat kääntäen verrannollisia niiden etäisyyteen eli 1/r (katso esim. sähkömagnetismi ja vetyatomi). Edellisen kuvan tapauksessa näin ei kuitenkaan ole, vaan energian, mikä hiukkasten systeemissä on, on jo sanottu aiemmin olevan muotoa r^2 (harmooninen oskillaattori). Toisin sanoen vaikka muuttujan S voi aina kirjoittaa täksi U:ksi, niin jos tehtävässä ei ole ratkaisuna, että energia on tietty S:n funktio, silloin tehtävän energia tai sen osa ei suoraan muistuta tässä ollutta U:ta ja 1/r -energiaa. Tämä vuorovaikutus ja potentiaalienergia ei ole aina koko energian ratkaisu ja aina sitä ei tarkastella erikseen, vaan myös aaltopaketin liike-energia annetaan kokonaisenergiassa.

Myöhemmin puhuja kertoo paljon hiukkasten välisestä etäisyydestä eikä mistään muusta. Hänen yksi halunsa näiden S:ien ja varsinkin S0:n mukana pitämisessä voi olla se, että hän haluaisi ottaa potentiaalikuopan pohjalla olevan perusratkaisunsa, ja siirtää sen mihin tahansa kauas. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, mutta se tulisi esittää siten, että potentiaalikuopan funktio lukee jossain, ja siinä esiintyy kuopan paikka kuten (x - b). Tämän jälkeen hänen tulisi ottaa minkä tahansa muotoinen aaltofunktio, joka on määritelty yhdellä hetkellä t0, eikä kaikilla hetkillä kuten Psi(x,t). Jos tämä olisi samankaltainen keskipisteen omaava funktio kuin videolla, siinä lukisi funktion keskipisteen paikka (x - x0) ja nyt aaltopaketti on alussa missä tahansa eri pisteessä kuin potentiaali x0 != b. Sen jälkeen hän voi vapauttaa tämän aaltofunktion ja odottaa sen putoamista kuoppaan. Tässä tulisi käyttää muuttujaa S = x - b, eli verrata kaikkien aaltofunktion kohtien etäisyyttä potentiaalikuopan keskipisteeseen, jotta se aaltofunktio siis määrittyy.

Lopussa yritetään yhdistää jotain interferenssin käsitteeseen. Jos sanotaan, että potentiaali on 1/r, niin silloin vuorovaikutus ja lisäksi potentiaalienergia on suurin kun hiukkaset ovat lähellä toisiaan. Tätä etäisyyden ja interferenssin välistä käytöstä puhuja tuo eniten esiin. Harmonisen oskillaattorin potentiaalissa potentiaalienergia on kuitenkin jopa epärealistisen suuri hiukkasille, kun sen sanotaan kasvavan kun etäisyys kasvaa ja menevän äärettömään. Eli mikään kineettinen energia ei päästä potentiaalista pois ja se tuo hiukkasen aina takaisin. Silloin tämä potentiaali on sellainen, missä on varminta, että hiukkasten etäisyys voi olla toistuvasti 0, kun taas 1/r potentiaalista on helppo lähteä kauas ja pysyä kaukana. Tämän takia esim. maapallo on kaukana auringosta eikä meillä ole konstruktiivisia interferenssejä olemalla auringon kanssa täysin päällekkäin.

Jos henkilö ei käyttäisi sanaa interferenssi, ja puhuisi vain siitä, että milloin on paljon tiedonvaihtoa eri hiukkasten kesken olevissa vuorovaikutuksissa, nini silloin lauseissa olisi enemmän perää. Tähän havaintoon, että vuorovaikusta tapahtuu paljon, kun on lähellä, ei tarvittu interferenssin aaltoteoriaa eikä kvanttioppia. Myös klassisessa fysiikassa voitaisiin kehittää jonkinlainen uusi U termi, ja kaikki päällekkäisyysasiat, mitä tämän tekstin lopussa lukee, siten että niitä käytetään muuttujien x asemasta.

Kaavasta, missä on S ja U, on aivan turha termi 1, koska hän kuvittelee sen olevan jokin tärkeä U:n arvo. Kaava S = 1/U on parempi ja siinä voi sanoa, että U:n on mahdollista olla myös valtavan suuri ja silloin S on mahdollisimman pieni.

15:00
Päällekkyyttä kvasaarin kanssa ei pitäisi yhdistää täysin siihen, että etäisyys on suuri samalla, kun sieltä tulee vähän fotoneja. Teoriassa on mahdollista tehdä objektista niin kirkas, että se voi kvasarin etäisyydellä lähettää niin monta fotonia kuin aurinko lähettää tällä hetkellä (puhuja halusi korvata etäisyysluvun lopulta päällekkäisyysluvun avulla, mutta tämä oli puolestaan taiteellista värien kirkkauden luvun käyttöä kvasareihin päällekkäisyysluvun asemasta). Päällekkyys ei siis tuota kaikkea mikä tunnetaan fotoneina. Asiat tuottavat fotoninsa myös melkein kuin itse ja itsesäätelemässään määrässä, eivätkä tarvitse siihen kaukana olevia päälletulevia.

3

Anonyymi kirjoitti:

Seuraavaksi on kirjoitettu U = 1 / ( S 1 ). Tämä on ylläolevan mukaan
U = 1 / (x-x0 1)
Tämän sanotaan olevan energiaa, tai olevan jotain, mikä on energian proportinality. Monessa fysiikan vuorovaikutuksessa pitää paikkansa, että kahden hiukkasen välillä on olemassa energioita, jotka ovat kääntäen verrannollisia niiden etäisyyteen eli 1/r (katso esim. sähkömagnetismi ja vetyatomi). Edellisen kuvan tapauksessa näin ei kuitenkaan ole, vaan energian, mikä hiukkasten systeemissä on, on jo sanottu aiemmin olevan muotoa r^2 (harmooninen oskillaattori). Toisin sanoen vaikka muuttujan S voi aina kirjoittaa täksi U:ksi, niin jos tehtävässä ei ole ratkaisuna, että energia on tietty S:n funktio, silloin tehtävän energia tai sen osa ei suoraan muistuta tässä ollutta U:ta ja 1/r -energiaa. Tämä vuorovaikutus ja potentiaalienergia ei ole aina koko energian ratkaisu ja aina sitä ei tarkastella erikseen, vaan myös aaltopaketin liike-energia annetaan kokonaisenergiassa.

Myöhemmin puhuja kertoo paljon hiukkasten välisestä etäisyydestä eikä mistään muusta. Hänen yksi halunsa näiden S:ien ja varsinkin S0:n mukana pitämisessä voi olla se, että hän haluaisi ottaa potentiaalikuopan pohjalla olevan perusratkaisunsa, ja siirtää sen mihin tahansa kauas. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, mutta se tulisi esittää siten, että potentiaalikuopan funktio lukee jossain, ja siinä esiintyy kuopan paikka kuten (x - b). Tämän jälkeen hänen tulisi ottaa minkä tahansa muotoinen aaltofunktio, joka on määritelty yhdellä hetkellä t0, eikä kaikilla hetkillä kuten Psi(x,t). Jos tämä olisi samankaltainen keskipisteen omaava funktio kuin videolla, siinä lukisi funktion keskipisteen paikka (x - x0) ja nyt aaltopaketti on alussa missä tahansa eri pisteessä kuin potentiaali x0 != b. Sen jälkeen hän voi vapauttaa tämän aaltofunktion ja odottaa sen putoamista kuoppaan. Tässä tulisi käyttää muuttujaa S = x - b, eli verrata kaikkien aaltofunktion kohtien etäisyyttä potentiaalikuopan keskipisteeseen, jotta se aaltofunktio siis määrittyy.

Lopussa yritetään yhdistää jotain interferenssin käsitteeseen. Jos sanotaan, että potentiaali on 1/r, niin silloin vuorovaikutus ja lisäksi potentiaalienergia on suurin kun hiukkaset ovat lähellä toisiaan. Tätä etäisyyden ja interferenssin välistä käytöstä puhuja tuo eniten esiin. Harmonisen oskillaattorin potentiaalissa potentiaalienergia on kuitenkin jopa epärealistisen suuri hiukkasille, kun sen sanotaan kasvavan kun etäisyys kasvaa ja menevän äärettömään. Eli mikään kineettinen energia ei päästä potentiaalista pois ja se tuo hiukkasen aina takaisin. Silloin tämä potentiaali on sellainen, missä on varminta, että hiukkasten etäisyys voi olla toistuvasti 0, kun taas 1/r potentiaalista on helppo lähteä kauas ja pysyä kaukana. Tämän takia esim. maapallo on kaukana auringosta eikä meillä ole konstruktiivisia interferenssejä olemalla auringon kanssa täysin päällekkäin.

Jos henkilö ei käyttäisi sanaa interferenssi, ja puhuisi vain siitä, että milloin on paljon tiedonvaihtoa eri hiukkasten kesken olevissa vuorovaikutuksissa, nini silloin lauseissa olisi enemmän perää. Tähän havaintoon, että vuorovaikusta tapahtuu paljon, kun on lähellä, ei tarvittu interferenssin aaltoteoriaa eikä kvanttioppia. Myös klassisessa fysiikassa voitaisiin kehittää jonkinlainen uusi U termi, ja kaikki päällekkäisyysasiat, mitä tämän tekstin lopussa lukee, siten että niitä käytetään muuttujien x asemasta.

Kaavasta, missä on S ja U, on aivan turha termi 1, koska hän kuvittelee sen olevan jokin tärkeä U:n arvo. Kaava S = 1/U on parempi ja siinä voi sanoa, että U:n on mahdollista olla myös valtavan suuri ja silloin S on mahdollisimman pieni.

15:00
Päällekkyyttä kvasaarin kanssa ei pitäisi yhdistää täysin siihen, että etäisyys on suuri samalla, kun sieltä tulee vähän fotoneja. Teoriassa on mahdollista tehdä objektista niin kirkas, että se voi kvasarin etäisyydellä lähettää niin monta fotonia kuin aurinko lähettää tällä hetkellä (puhuja halusi korvata etäisyysluvun lopulta päällekkäisyysluvun avulla, mutta tämä oli puolestaan taiteellista värien kirkkauden luvun käyttöä kvasareihin päällekkäisyysluvun asemasta). Päällekkyys ei siis tuota kaikkea mikä tunnetaan fotoneina. Asiat tuottavat fotoninsa myös melkein kuin itse ja itsesäätelemässään määrässä, eivätkä tarvitse siihen kaukana olevia päälletulevia.

3

Lue lisää

Fotonien lukumäärässä fotonit ovat lisäksi itse hiukkasia, ja vain niiden kanssa olisi päällekkäisyyttä. Fotonien lukumäärä kvasaarista on vähentynyt, koska fotoneita oli lähtiessään yksi ja sama määrä kuin niitä on yli 10 miljardin vuoden päästä. Niiden määrä väheni, koska niitä lähetettiin kaikkiin kohtiin 10 miljardin valovuoden pallon pinnalla eikä vain sinuun. Kvasaari pitäisi muuttaa esim. sähköisesti varatuksi hiukkaseksi ja sinut pitäisi muuttaa sähköisesti varatuksi hiukkaseksi, jotta teillä olisi 1/r -tai jokin vuorovaikutus ja puhuttaisiin puhtaasti teidän päällekkyydestänne ylläolevalla tavalla. Tosin on mahdollista korvata 1/r -vuorovaikutus QED:in virtuaalifotoneilla.

Päällekkäisyysluvussa täytyy ajatella interferenssiä abstraktimmin kuin hänen ensimmäisissä kuvissaan. Tässä abstraktisuudessa ei ole silloin myöskään mitään aaltoja eikä värähtelytkään ole hyviä käsitteitä. Siten seuraava aikakoodi on pelkkä askel taaksepäin. Päällekkäisyysluku olisi jotain, mitä aiemmin mainittu qubitti-todellisuus voi käyttää.

15:50
Tämän videon aikana ei demostroida yhtään, mitä kahden alkeishiukkasen tai sitä laajempien todellisuuksien aaltofunktiot ovat. Tämä ei ole siksi, että henkilöllä olisi jokin uusi idea tai että hänestä QM:ssä on jotain kritisoitavaa. Hän on vain täysin vakuuttunut siitä, että häneltä ei ole jäänyt tämä QM:n perusasia huomaamatta.

Aiemmin mainittu usean aaltofunktion tilan kokonaisaaltofunktio:
https://youtu.be/xieyFMfX-Ao?list=PLUl4u3cNGP60QlYNsy52fctVBOlk-4lYx&t=3231

Videolla sanotaan tässä kohtaa, että sen näyttämä yhden funktion interferenssi on hyvä perustelu sille, että etäisyyttä ei ole olemassa tämän interferenssin lisäksi. Jos tätä näytettäisiin matemaattisesti, niin siinä esiintyisi jotkin paketit, joiden keskustat ovat äskeiseen tapaan yhdet koordinaatit ja funktiot ovat verrannollisia termeihin (x-a) ja (x-b). Mistä saa pakettien etäisyyden a-b myös. Tällöin hänen laskussaan ei ole vielä tehty mitään vaihetta muodostaa pakettien ja niiden summan eli suuren interferenssi arvon lisäksi jokin päällekkäisyysluku.

Videolla ei mainita ajasta mitään, mutta sanotaan että äskeinen tarkoittaisi jotain, mikä liittyisi paikkaan ja tällä olisi siksi jotain tekemistä kaukonäkemisen kanssa. Päällekkäisyysluvussa muodostuisi mekaniikka, joka sanoisi esim. että jos päällekkäisyyslukusi jonkun kanssa on nyt pieni, niin kestää törkeän kauan ennen kuin se muuttuu suuremmaksi (*). Jos muutat sen suuremmaksi, niin kaikki ne päällekkäisyysluvut, jotka nyt ovat suuria, tulevat pienenemään. Päällekkäisyysluvun muutos on sitä, että liikkuu toisia objekteja kohti tai niistä pois päin. Ero joka vastaa ns. tavallista liikettä ei välttämättä näy päällekkyydessä samanlaisessa suuruusluokassa, koska vakionopeuden muutos paikassa on päällekkäisyysluvussa logaritmista tms.

(*) Musta-valko diagrammissa on jo annettu tällainen aikajänne, koska interferenssin kasvu kuvion keskellä kesti yhtä kauan saavuttaa, kuin ympärillä olleilta paketeilta meni aikaa liikkua keskelle.

Kaukonäkeminen ei tule yhtään lähemmäksi. Puhuja vain kuvittelee, että ihmisen on vaikeampi muuttaa todellisuutta sellaiseksi, että näkisi jotain kuin olisi silmistään kaukana olevassa pisteessä. Aivan yhtä vaikeaa on nähdä kuin olisi toisten aaltofunktioiden kanssa suuressa päällekkäisyydessä, kun silmät aluksi eivät olleet tämän toisen asian kanssa päällekkäiset aaltofunktiot lainkaan. Ja yhtä vaikeaa muuttaa päällekkäisyyden todellisuutta. Tämä sama pätee MWI:mäiseen kvanttikorrelaatioiden muutoksiin, jotka pitäisi tuottaa nykyisiin korrelaatioihin, ja mikä on täysin eri asia kuin videolla esitetty päällekkäisyys.

Mitä päällekkäisyysluvussa kuitenkin pitäisi vielä ottaa huomioon. Luku, joka perustuu itseisarvoon a-b :stä antaisi saman päällekkäisyyden funktioille A ja B, riippumatta siitä onko A vasemmalla vai oikealla. Jotta päällekkäisyysluku tuottaisi kaiken mekaniikan ja informaation x-akselilla, sen pitäisi kertoa kummalla puolella A on B:stä.

Kolmessa ulottuvuudessa yksi päällekkäisyys-reaaliluku ei riitä muodostamaan kaikkia eri suuntia. Eli sitä mikä osa ja mikä puoli kolmiulotteisesta aaltofunktiosta on päällekkäinen toisen aaltofunktion (puhutaan siitä että nyt niitä on monta) kanssa ja mikä puoli on vähemmän sen päällä. Tässä ja jo äskeisessä kappaleessa nähdään, ettei nykyinen potentiaalienergia (reaaliluku) riitä määrittelemään päällekkäisyyden informaatiota, joten kaikki 1/r -keskustelu ei ollut kuin 1D:tä koskeva asia.

4

Anonyymi kirjoitti:

Fotonien lukumäärässä fotonit ovat lisäksi itse hiukkasia, ja vain niiden kanssa olisi päällekkäisyyttä. Fotonien lukumäärä kvasaarista on vähentynyt, koska fotoneita oli lähtiessään yksi ja sama määrä kuin niitä on yli 10 miljardin vuoden päästä. Niiden määrä väheni, koska niitä lähetettiin kaikkiin kohtiin 10 miljardin valovuoden pallon pinnalla eikä vain sinuun. Kvasaari pitäisi muuttaa esim. sähköisesti varatuksi hiukkaseksi ja sinut pitäisi muuttaa sähköisesti varatuksi hiukkaseksi, jotta teillä olisi 1/r -tai jokin vuorovaikutus ja puhuttaisiin puhtaasti teidän päällekkyydestänne ylläolevalla tavalla. Tosin on mahdollista korvata 1/r -vuorovaikutus QED:in virtuaalifotoneilla.

Päällekkäisyysluvussa täytyy ajatella interferenssiä abstraktimmin kuin hänen ensimmäisissä kuvissaan. Tässä abstraktisuudessa ei ole silloin myöskään mitään aaltoja eikä värähtelytkään ole hyviä käsitteitä. Siten seuraava aikakoodi on pelkkä askel taaksepäin. Päällekkäisyysluku olisi jotain, mitä aiemmin mainittu qubitti-todellisuus voi käyttää.

15:50
Tämän videon aikana ei demostroida yhtään, mitä kahden alkeishiukkasen tai sitä laajempien todellisuuksien aaltofunktiot ovat. Tämä ei ole siksi, että henkilöllä olisi jokin uusi idea tai että hänestä QM:ssä on jotain kritisoitavaa. Hän on vain täysin vakuuttunut siitä, että häneltä ei ole jäänyt tämä QM:n perusasia huomaamatta.

Aiemmin mainittu usean aaltofunktion tilan kokonaisaaltofunktio:
https://youtu.be/xieyFMfX-Ao?list=PLUl4u3cNGP60QlYNsy52fctVBOlk-4lYx&t=3231

Videolla sanotaan tässä kohtaa, että sen näyttämä yhden funktion interferenssi on hyvä perustelu sille, että etäisyyttä ei ole olemassa tämän interferenssin lisäksi. Jos tätä näytettäisiin matemaattisesti, niin siinä esiintyisi jotkin paketit, joiden keskustat ovat äskeiseen tapaan yhdet koordinaatit ja funktiot ovat verrannollisia termeihin (x-a) ja (x-b). Mistä saa pakettien etäisyyden a-b myös. Tällöin hänen laskussaan ei ole vielä tehty mitään vaihetta muodostaa pakettien ja niiden summan eli suuren interferenssi arvon lisäksi jokin päällekkäisyysluku.

Videolla ei mainita ajasta mitään, mutta sanotaan että äskeinen tarkoittaisi jotain, mikä liittyisi paikkaan ja tällä olisi siksi jotain tekemistä kaukonäkemisen kanssa. Päällekkäisyysluvussa muodostuisi mekaniikka, joka sanoisi esim. että jos päällekkäisyyslukusi jonkun kanssa on nyt pieni, niin kestää törkeän kauan ennen kuin se muuttuu suuremmaksi (*). Jos muutat sen suuremmaksi, niin kaikki ne päällekkäisyysluvut, jotka nyt ovat suuria, tulevat pienenemään. Päällekkäisyysluvun muutos on sitä, että liikkuu toisia objekteja kohti tai niistä pois päin. Ero joka vastaa ns. tavallista liikettä ei välttämättä näy päällekkyydessä samanlaisessa suuruusluokassa, koska vakionopeuden muutos paikassa on päällekkäisyysluvussa logaritmista tms.

(*) Musta-valko diagrammissa on jo annettu tällainen aikajänne, koska interferenssin kasvu kuvion keskellä kesti yhtä kauan saavuttaa, kuin ympärillä olleilta paketeilta meni aikaa liikkua keskelle.

Kaukonäkeminen ei tule yhtään lähemmäksi. Puhuja vain kuvittelee, että ihmisen on vaikeampi muuttaa todellisuutta sellaiseksi, että näkisi jotain kuin olisi silmistään kaukana olevassa pisteessä. Aivan yhtä vaikeaa on nähdä kuin olisi toisten aaltofunktioiden kanssa suuressa päällekkäisyydessä, kun silmät aluksi eivät olleet tämän toisen asian kanssa päällekkäiset aaltofunktiot lainkaan. Ja yhtä vaikeaa muuttaa päällekkäisyyden todellisuutta. Tämä sama pätee MWI:mäiseen kvanttikorrelaatioiden muutoksiin, jotka pitäisi tuottaa nykyisiin korrelaatioihin, ja mikä on täysin eri asia kuin videolla esitetty päällekkäisyys.

Mitä päällekkäisyysluvussa kuitenkin pitäisi vielä ottaa huomioon. Luku, joka perustuu itseisarvoon a-b :stä antaisi saman päällekkäisyyden funktioille A ja B, riippumatta siitä onko A vasemmalla vai oikealla. Jotta päällekkäisyysluku tuottaisi kaiken mekaniikan ja informaation x-akselilla, sen pitäisi kertoa kummalla puolella A on B:stä.

Kolmessa ulottuvuudessa yksi päällekkäisyys-reaaliluku ei riitä muodostamaan kaikkia eri suuntia. Eli sitä mikä osa ja mikä puoli kolmiulotteisesta aaltofunktiosta on päällekkäinen toisen aaltofunktion (puhutaan siitä että nyt niitä on monta) kanssa ja mikä puoli on vähemmän sen päällä. Tässä ja jo äskeisessä kappaleessa nähdään, ettei nykyinen potentiaalienergia (reaaliluku) riitä määrittelemään päällekkäisyyden informaatiota, joten kaikki 1/r -keskustelu ei ollut kuin 1D:tä koskeva asia.

4

Lue lisää

Päällekkäisyysluvusta on vaikeampi tehdä relativistista teoriaa, ja relativistinen teoria sisältää joskus sellaisia aaltopaketteja, jotka eivät jatku äärettömyyteen asti. Tällöin epärelativistista päällekkäisyyttä ei pitäisi laskea aaltofunktioiden äärettömistä hännistä, koska jos sen yrittää siirtää SR:ään, silloin objektit, jotka ovat kilometrin etäisyydellä ovat nollassa päällekkäisyydessä ja yhtä päällekkäiset kuin valovuoden päässä olevat paketit. Päällekkäisyydessä tulisi siis kuitenkin pitäytyä siinä, mitä videokin välissä sanoi, että on olemassa vuorovaikutus kuten 1/r -vaikutukset ja antaa sen myös vaikuttaa kaikilta etäisyyksiltä (kysy SR:ltä tarkemmin että miten).

5

Anonyymi kirjoitti:

Päällekkäisyysluvusta on vaikeampi tehdä relativistista teoriaa, ja relativistinen teoria sisältää joskus sellaisia aaltopaketteja, jotka eivät jatku äärettömyyteen asti. Tällöin epärelativistista päällekkäisyyttä ei pitäisi laskea aaltofunktioiden äärettömistä hännistä, koska jos sen yrittää siirtää SR:ään, silloin objektit, jotka ovat kilometrin etäisyydellä ovat nollassa päällekkäisyydessä ja yhtä päällekkäiset kuin valovuoden päässä olevat paketit. Päällekkäisyydessä tulisi siis kuitenkin pitäytyä siinä, mitä videokin välissä sanoi, että on olemassa vuorovaikutus kuten 1/r -vaikutukset ja antaa sen myös vaikuttaa kaikilta etäisyyksiltä (kysy SR:ltä tarkemmin että miten).

5

Lue lisää

Kyseessäoleva luento ei ollut tarkoitettu nykyisen valtavirtatason teor. fysiikan asiantuntijoille vaan lähinnä maallikkoille jotka olivat ensisijassa kiinnostuneita lähinnä vain kaukonäkemisestä eli ts. pitää ensin perehtyä kunnolla ja syvällisesti siihen kaukonäkemiseen ja sen periaatteisiin joista ainakin näyttää seuraavan että ainakin jollakin psyyken tasolla ajalliset ja paikalliset etäisyydet menettävät merkityksensä ja että kaikki mahdolliset ajankohdat ja kaikki mahdolliset paikat ovat mahdollisia kokea samalla tavalla kuin aistien tasolla koetaan lokaali nykyhetken ympäristö eli kaukonäkeminen toimii siten että fysikaalisen kehon tuntemukset toimivat välittäjänä koska sanallista alfanumeerista tietoa ei voi normaalisti välittää alitajunnan subliminaaliselta tasolta tietoisuuteen.


Tuon esittämäni näkökulman kannalta ei ole mitään merkitystä sillä mitä yritit kritisoida koska ilmeisestikään ei ole kyse sellaisesta fysiikasta joka on täysin identtistä sen fysiikan kanssa minkä sinä olet omaksunut vaan sellaisesta jossa esim. mitään dekoherenssia klassisen ja kvanttifysikkan rajapintana ei ole ja se esitys konstruktiivisista ja destruktiivisista interferensseistä liittyy vain ja ainoastaan siihen että ihmisen aivot ovat evolutiivisesti optimoituneet suodattamaan kaiken muun paitsi nykyhetken kapean fysikaalisen tason todellisuuden.

Yritä ensin ymmärtää se kokonaisuus eli viitekehys jossa ne yksityiskohdat toimivat lähinnä vain vertauskuvan tasolla (=tuttuuteen palauttaminen) ja jos yrittää hahmottaa sen asian täydellisenä identiteettinä suhteessa siihen minkä itse olen omaksunut niin ymmärrät taas väärin. Reduktionistinen ajattelu ei toimi tässsä yhteydessä koska ilmeisesti lähdet siitä oletuksesta että kaukonäkemisen täytyy olla huuhaata ja yrität sitten epätoivoisesti debunkata sitä olettamalla liikaa identiteettiä suhteessa nykyiseen valtavirtafysiikkaan.

Paljon enemmän voisit ymmärtää jos vaivautuisit ensin perehtymään niin lukemattomiin ilmaisiin kaukonäköprojekteihin Farsight-sivustolla ja ne maksullisetkin ovat ensimmäisen kuukauden ilmaisia uusille käyttäjille.

Sinulle näyttää olevan pakkomielteinen tarve valvoa että virallista fysiikan liturgiaa noudatetaan ja kaikki vähänkin erilaiset hahmotukset pyritään debunkkaamaan. Kyse on tavallaan ajatuspoliisi metodista joka aika tehokkaasti estää tieteen kehittymisen ns. ruohonjuuritasolla ja sallii vain keskusjohtoisen tiukasti kontrolloidun "tieteen" kehityksen.

Sellaista on tämän orjayhteiskunnan "tiede" :D

...

Olen jo nyt niin pitkään yhteen menoon taas tuhlannut aikaani ja energiaani teikäläisten pseudokritiikkiin että taidan siirtyä vaihteeksi takaisin omien tutkimuksieni pariin.

B

Anonyymi kirjoitti:

Kyseessäoleva luento ei ollut tarkoitettu nykyisen valtavirtatason teor. fysiikan asiantuntijoille vaan lähinnä maallikkoille jotka olivat ensisijassa kiinnostuneita lähinnä vain kaukonäkemisestä eli ts. pitää ensin perehtyä kunnolla ja syvällisesti siihen kaukonäkemiseen ja sen periaatteisiin joista ainakin näyttää seuraavan että ainakin jollakin psyyken tasolla ajalliset ja paikalliset etäisyydet menettävät merkityksensä ja että kaikki mahdolliset ajankohdat ja kaikki mahdolliset paikat ovat mahdollisia kokea samalla tavalla kuin aistien tasolla koetaan lokaali nykyhetken ympäristö eli kaukonäkeminen toimii siten että fysikaalisen kehon tuntemukset toimivat välittäjänä koska sanallista alfanumeerista tietoa ei voi normaalisti välittää alitajunnan subliminaaliselta tasolta tietoisuuteen.


Tuon esittämäni näkökulman kannalta ei ole mitään merkitystä sillä mitä yritit kritisoida koska ilmeisestikään ei ole kyse sellaisesta fysiikasta joka on täysin identtistä sen fysiikan kanssa minkä sinä olet omaksunut vaan sellaisesta jossa esim. mitään dekoherenssia klassisen ja kvanttifysikkan rajapintana ei ole ja se esitys konstruktiivisista ja destruktiivisista interferensseistä liittyy vain ja ainoastaan siihen että ihmisen aivot ovat evolutiivisesti optimoituneet suodattamaan kaiken muun paitsi nykyhetken kapean fysikaalisen tason todellisuuden.

Yritä ensin ymmärtää se kokonaisuus eli viitekehys jossa ne yksityiskohdat toimivat lähinnä vain vertauskuvan tasolla (=tuttuuteen palauttaminen) ja jos yrittää hahmottaa sen asian täydellisenä identiteettinä suhteessa siihen minkä itse olen omaksunut niin ymmärrät taas väärin. Reduktionistinen ajattelu ei toimi tässsä yhteydessä koska ilmeisesti lähdet siitä oletuksesta että kaukonäkemisen täytyy olla huuhaata ja yrität sitten epätoivoisesti debunkata sitä olettamalla liikaa identiteettiä suhteessa nykyiseen valtavirtafysiikkaan.

Paljon enemmän voisit ymmärtää jos vaivautuisit ensin perehtymään niin lukemattomiin ilmaisiin kaukonäköprojekteihin Farsight-sivustolla ja ne maksullisetkin ovat ensimmäisen kuukauden ilmaisia uusille käyttäjille.

Sinulle näyttää olevan pakkomielteinen tarve valvoa että virallista fysiikan liturgiaa noudatetaan ja kaikki vähänkin erilaiset hahmotukset pyritään debunkkaamaan. Kyse on tavallaan ajatuspoliisi metodista joka aika tehokkaasti estää tieteen kehittymisen ns. ruohonjuuritasolla ja sallii vain keskusjohtoisen tiukasti kontrolloidun "tieteen" kehityksen.

Sellaista on tämän orjayhteiskunnan "tiede" :D

...

Olen jo nyt niin pitkään yhteen menoon taas tuhlannut aikaani ja energiaani teikäläisten pseudokritiikkiin että taidan siirtyä vaihteeksi takaisin omien tutkimuksieni pariin.

B

Lue lisää

B:
"Kyseessäoleva luento ei ollut tarkoitettu nykyisen valtavirtatason teor. fysiikan asiantuntijoille vaan lähinnä maallikkoille jotka olivat ensisijassa kiinnostuneita lähinnä vain kaukonäkemisestä eli ts. pitää ensin perehtyä kunnolla ja syvällisesti siihen kaukonäkemiseen ja sen periaatteisiin joista ainakin näyttää seuraavan että ainakin jollakin psyyken tasolla ajalliset ja paikalliset etäisyydet menettävät merkityksensä ja että kaikki mahdolliset ajankohdat ja kaikki mahdolliset paikat ovat mahdollisia kokea samalla tavalla kuin aistien tasolla koetaan lokaali nykyhetken ympäristö eli kaukonäkeminen toimii siten että fysikaalisen kehon tuntemukset toimivat välittäjänä koska sanallista alfanumeerista tietoa ei voi normaalisti välittää alitajunnan subliminaaliselta tasolta tietoisuuteen."

Minusta käsittelin tekstissäni perinpohjin paikan merkityksen menettämistä, ja sanoin kaikkien muiden aiheiden puutteen olevan videon omaa syytä. Videota voi sinusta ilmeisesti katsoa vain, jos on kaukonäksemisen ravintoketjussa sellainen, että jokainen muukin merkityksen menetys on itsestäänselvyys. Jolloin voi omasta menneisyydestään (eli tarkoitan oppimastaan) täydentää tämän videon puutteet muotoon, missä on tällaisen oman menneisyytensä kirjoittama katseluajan täyte, mikä saa tämänkin videon puoltamaan esim. kaikkea ajassa epälokaalisuutta. Joku voisi sanoa, että ette pysty kriittiseen sisällön katseluun, ja jos kaikki videot oli tässä, niin ette välttämättä esim. asioiden analyyttiseen perusteluun. Koska vaikka ei mainittaisi, miten tämä video onnistuu, niin tapauksessa, missä kirjoitetaan äskeisellä tavalla, näyttää että teidän on jotenkin vaikea lähteä siitä, että olisi paikan merkityksen käsittely, joka olisi tehtävissä. (On myös mahdollista, että sen ei pitäisi olla tehrävissä ilman ajan merkitystä, ja silloin kyseessä on vain tämän yksittäisen videon virhe alkaa käsitellä sitä erillisenä.)

Ihmiset, jotka haluavat perehtyä asioihin saisivat ensin oppia sen, miten asiat menevät ei-perehdytystä asiasta perehdyttyyn. Tai esim. jos haluaa ettei paikalla ole merkitystä, pitäisi tutustua johonkin, missä paikalla ei ole merkitystä. Jos se on päämäärä, ei ole mitään hyötyä katsoa videota, jossa paikalla on aina merkitys. Kuten vielä senkin jälkeen, kun sen merkityksen nimi on muutettu muotoon 'päällekkyys (paikan funktiona)'.

Videossa mainittiin neljä henkilöä nimeltä: Einstein, Everett, Wheeler, Schrödinger. Nämä ovat teoreettisia fyysikkoja. Lisäksi mainittiin joku henkilö yleisöstä, joka on joskus sanonut esittäjästä tietyllä tavalla, mutta mikä ei ollut sisällöllinen viesti. Lopetuksessa, josta en ole kirjoittanut, ja jossa esityksen taso ei ole niin väitteeseen ja perusteluun liittyvää kuin videon keskivaiheilla, on kuvia henkilöiden nimistä, joista yksi on Brian Greene ja yhdellä on teoreettisen fyysikon DNA:ta. Myöhemmin kuvassa olisi ollut kyseessä aidon pseudotieteen kirja, mutta sillä ei ole ketään nimellä esiintyvää tekijää tätä kappaletta varten. Mainitaan myös tähtitieteilijä
https://en.wikipedia.org/wiki/Tom_Van_Flandern
Hän vastusti valtavirtatiedettä, mutta ei välttämättä ole mikään kaukonäkemisen kannattaja. Vain tällä tavalla katsottuna videolla voisi olla paljon tekemistä eri tieteiden vertailun kanssa, mutta ei mitään tekemistä tai annettavaa juuri kaukonäkijöille.

B:
"Tuon esittämäni näkökulman kannalta ei ole mitään merkitystä sillä mitä yritit kritisoida koska ilmeisestikään ei ole kyse sellaisesta fysiikasta joka on täysin identtistä sen fysiikan kanssa minkä sinä olet omaksunut vaan sellaisesta jossa esim. mitään dekoherenssia klassisen ja kvanttifysikkan rajapintana ei ole ja se esitys konstruktiivisista ja destruktiivisista interferensseistä liittyy vain ja ainoastaan siihen että ihmisen aivot ovat evolutiivisesti optimoituneet suodattamaan kaiken muun paitsi nykyhetken kapean fysikaalisen tason todellisuuden."

Kritisoin paljon ainakin Brownia, joten eikö Brownilla ole mitään merkitystä näkökulmassasi?

Osoita, että jokin fysiikka on ilmeisestikin jonkinlaista. Toisin sanottuna tee todistus siitä, mitä jokin fysiikka on (tai vain että jokin fysiikka ei ole toinen fysiikka), ja sitten osoitta esim. useisiin muihin fysiikan todistuksiin vertaamalla, että sinun todistuksesi on helppo ja triviaali.

Videossa jonka esitit, oli koko ajan kyse identtisestä fysiikasta, jossa oli muotovirheitä. Vain fysiikan osaamisella voi olla lopulta varma , mitkä fysiikat ovat identtisiä ja mitkä eivät, joten yleisön tai heidän katsomistapansa kuvittelu jonakin muuna on tässä täysin väärin.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Kyseessäoleva luento ei ollut tarkoitettu nykyisen valtavirtatason teor. fysiikan asiantuntijoille vaan lähinnä maallikkoille jotka olivat ensisijassa kiinnostuneita lähinnä vain kaukonäkemisestä eli ts. pitää ensin perehtyä kunnolla ja syvällisesti siihen kaukonäkemiseen ja sen periaatteisiin joista ainakin näyttää seuraavan että ainakin jollakin psyyken tasolla ajalliset ja paikalliset etäisyydet menettävät merkityksensä ja että kaikki mahdolliset ajankohdat ja kaikki mahdolliset paikat ovat mahdollisia kokea samalla tavalla kuin aistien tasolla koetaan lokaali nykyhetken ympäristö eli kaukonäkeminen toimii siten että fysikaalisen kehon tuntemukset toimivat välittäjänä koska sanallista alfanumeerista tietoa ei voi normaalisti välittää alitajunnan subliminaaliselta tasolta tietoisuuteen."

Minusta käsittelin tekstissäni perinpohjin paikan merkityksen menettämistä, ja sanoin kaikkien muiden aiheiden puutteen olevan videon omaa syytä. Videota voi sinusta ilmeisesti katsoa vain, jos on kaukonäksemisen ravintoketjussa sellainen, että jokainen muukin merkityksen menetys on itsestäänselvyys. Jolloin voi omasta menneisyydestään (eli tarkoitan oppimastaan) täydentää tämän videon puutteet muotoon, missä on tällaisen oman menneisyytensä kirjoittama katseluajan täyte, mikä saa tämänkin videon puoltamaan esim. kaikkea ajassa epälokaalisuutta. Joku voisi sanoa, että ette pysty kriittiseen sisällön katseluun, ja jos kaikki videot oli tässä, niin ette välttämättä esim. asioiden analyyttiseen perusteluun. Koska vaikka ei mainittaisi, miten tämä video onnistuu, niin tapauksessa, missä kirjoitetaan äskeisellä tavalla, näyttää että teidän on jotenkin vaikea lähteä siitä, että olisi paikan merkityksen käsittely, joka olisi tehtävissä. (On myös mahdollista, että sen ei pitäisi olla tehrävissä ilman ajan merkitystä, ja silloin kyseessä on vain tämän yksittäisen videon virhe alkaa käsitellä sitä erillisenä.)

Ihmiset, jotka haluavat perehtyä asioihin saisivat ensin oppia sen, miten asiat menevät ei-perehdytystä asiasta perehdyttyyn. Tai esim. jos haluaa ettei paikalla ole merkitystä, pitäisi tutustua johonkin, missä paikalla ei ole merkitystä. Jos se on päämäärä, ei ole mitään hyötyä katsoa videota, jossa paikalla on aina merkitys. Kuten vielä senkin jälkeen, kun sen merkityksen nimi on muutettu muotoon 'päällekkyys (paikan funktiona)'.

Videossa mainittiin neljä henkilöä nimeltä: Einstein, Everett, Wheeler, Schrödinger. Nämä ovat teoreettisia fyysikkoja. Lisäksi mainittiin joku henkilö yleisöstä, joka on joskus sanonut esittäjästä tietyllä tavalla, mutta mikä ei ollut sisällöllinen viesti. Lopetuksessa, josta en ole kirjoittanut, ja jossa esityksen taso ei ole niin väitteeseen ja perusteluun liittyvää kuin videon keskivaiheilla, on kuvia henkilöiden nimistä, joista yksi on Brian Greene ja yhdellä on teoreettisen fyysikon DNA:ta. Myöhemmin kuvassa olisi ollut kyseessä aidon pseudotieteen kirja, mutta sillä ei ole ketään nimellä esiintyvää tekijää tätä kappaletta varten. Mainitaan myös tähtitieteilijä
https://en.wikipedia.org/wiki/Tom_Van_Flandern
Hän vastusti valtavirtatiedettä, mutta ei välttämättä ole mikään kaukonäkemisen kannattaja. Vain tällä tavalla katsottuna videolla voisi olla paljon tekemistä eri tieteiden vertailun kanssa, mutta ei mitään tekemistä tai annettavaa juuri kaukonäkijöille.

B:
"Tuon esittämäni näkökulman kannalta ei ole mitään merkitystä sillä mitä yritit kritisoida koska ilmeisestikään ei ole kyse sellaisesta fysiikasta joka on täysin identtistä sen fysiikan kanssa minkä sinä olet omaksunut vaan sellaisesta jossa esim. mitään dekoherenssia klassisen ja kvanttifysikkan rajapintana ei ole ja se esitys konstruktiivisista ja destruktiivisista interferensseistä liittyy vain ja ainoastaan siihen että ihmisen aivot ovat evolutiivisesti optimoituneet suodattamaan kaiken muun paitsi nykyhetken kapean fysikaalisen tason todellisuuden."

Kritisoin paljon ainakin Brownia, joten eikö Brownilla ole mitään merkitystä näkökulmassasi?

Osoita, että jokin fysiikka on ilmeisestikin jonkinlaista. Toisin sanottuna tee todistus siitä, mitä jokin fysiikka on (tai vain että jokin fysiikka ei ole toinen fysiikka), ja sitten osoitta esim. useisiin muihin fysiikan todistuksiin vertaamalla, että sinun todistuksesi on helppo ja triviaali.

Videossa jonka esitit, oli koko ajan kyse identtisestä fysiikasta, jossa oli muotovirheitä. Vain fysiikan osaamisella voi olla lopulta varma , mitkä fysiikat ovat identtisiä ja mitkä eivät, joten yleisön tai heidän katsomistapansa kuvittelu jonakin muuna on tässä täysin väärin.

1

Lue lisää

Videossa ja ylläolevissa viesteissä oli mahdollista ajatella, että koko todellisuus koostuu kahdesta hiukkasesta. Silloin ei ollut mitään dekoherenssiä, joka olisi voinut tapahtua ja vaikuttaa saatuihin päätelmiin, jotka koskivat etäisyyttä ja päällekkyyttä. En itsekkään tiennyt, mitä merkitystä dekoherenssi-lauseella oli videon keskellä, mutta kuin että Brown ehkä ajatteli, että universumin aaltofunktio lakkaa olemasta aaltofunktio, jos sanotaan olevan olemassa dekoherenssi ja klassinen rajapinta. Tai sitten jotkut ajattelevat olevan joitain oleellisia superpositioita esim. kuussa niinkuin sivulla on keskusteltu jo kerran.

Jotkut fyysikot sanovat joissakin yhteyksissä, että klassisen maailman voi myös kuvailla interferenssinä. Koska voi sanoa, että ehkä kaikki nimenomaan yhden hiukkasen superpositiot, mitä ei nähdä, ovat käymässä läpi destruktiivisia interferenssejä siinä, ja sen itsensä kanssa. Mikä ei tarkoita, että hiukkanen on koskaan ollut vain yksin tässä systeemissä. Tällä ei ole yleensä vahvaa matemaattista perustaa silloin, kun tästä haluttaisiin eniten tietoa, ja asia on aina yhtä vaikea laskea kuin monen kappaleen dekoherenssi. Brown sanoi ettei halua dekoherenssia juuri, kun alkoi puhumaan interferenssistä aalloissa. Sitten hän sanoi, että ikäänkuin muita asioita ei koskaan tapahdu, tai että 'kaiken' voi selittää interferensseinä. Silti hänen käsityksensä tästä 'kaikesta' ei koskaan varsinaisesti vastaa sitä, että hän olisi ymmärtänyt juuri tämän pointin klassisen maailman ilmenemisestä. Ensinnäkin tämä on Everettin MWI:n vastaista, ja hän jatkoi seuraavaksi siihen.

B:
"... ja se esitys konstruktiivisista ja destruktiivisista interferensseistä liittyy vain ja ainoastaan siihen että ihmisen aivot ovat evolutiivisesti optimoituneet suodattamaan kaiken muun paitsi nykyhetken kapean fysikaalisen tason todellisuuden."

En sano, että olet todisteena Brownin äskeisestä kyvystä, vaan että sinä olet huono esittämään mitään arviota siitä, mitä Brown kuitenkin tietää ja haluaa sanoa. Joten älä puhu hänen puolestaan.

B:
"Yritä ensin ymmärtää se kokonaisuus eli viitekehys jossa ne yksityiskohdat toimivat lähinnä vain vertauskuvan tasolla (=tuttuuteen palauttaminen) ja jos yrittää hahmottaa sen asian täydellisenä identiteettinä suhteessa siihen minkä itse olen omaksunut niin ymmärrät taas väärin. Reduktionistinen ajattelu ei toimi tässsä yhteydessä koska ilmeisesti lähdet siitä oletuksesta että kaukonäkemisen täytyy olla huuhaata ja yrität sitten epätoivoisesti debunkata sitä olettamalla liikaa identiteettiä suhteessa nykyiseen valtavirtafysiikkaan."

Väitän itse siten, ettei ole olemassa mitään kaukonäkemiselle annettuja yksityiskohtia, koska niiden antamisen yritys pysähtyy jo kritiikkiin ennen niiden antamista. Itse tekisit/teit tällaista ennakkosensuuria sanomalla, että kaikki yksityiskohtien antaminen kaukonäkemiselle on mahdotonta, jos yksityiskohta on reduktionistinen. Minusta on myös määriteltävissä, mikä on reduktionistista, jo siinä vaiheessa, kun se on esitetty ilman kaukonäkemisessä esiintymistään. Ja yhtenä esimerkkinä kritisoisit yksityiskohtien antamista biljardipalloista?

Lisäksi vätän, että yksi kappale teoreettista fysiikkaa eli QM ja sen muuttujan vaihdos ei ole kaukonäkemisen yksityiskohtien antaja. Tämän voi ymmärtää jonkinlaisen teoreettisen fysiikan osankin ymmärtämisen jälkeen, jos se on selvä asia, että loogisen vastaavuuden täytyy olla eksakti tehdessä teoriasta jollekin asialle yksityiskohtaa.

Mikrofysiikat kuten QM ovat reduktionistisia, vaikka joidenkin mielipiteissä se tai jokin saisi olla vielä reduktionistisempi. Tälläkin voi perustella sen, ettei tämä tuota yksityiskohtia millekään asialle, joka ei niitä ota vastaan. Tässä on kuitenkin kyse vain siitä, että sinun henkilökohtainen mielipiteesi on ettei kaukonäkemisessä ja reduktionistisessa todellisuudessa ole mitään yhteistä. Ne jotka ymmärtävät kaukonäkemistä laajemmin kuin sinä, voivat kuitenkin olla kaikenlaiselle reduktionismille avoimia, ja tämän seurauksena tulee tämänkaltaisia videoita joskus esiin. Ja niiden takia joudut puhumaan ristiin ja rastiin fysiikkaan ja niihin liittyvistä aiheista.

Reduktionismin määritelmä on osa filosofiaa, ja sen määritelmä ei ole pitää jotain huuhaana. Totena olevasta reduktionistmista ei seuraa minkään yksittäisen asian huuhaa. Ellei kyseessä ole jokin todella tekninen väite, joka on täynnä kokonaisuuksia ja osia, ja osista riippumattomia asioita. Kaukonäkeminen. joka sinusta on vertauskuvallinen tms.. ei sinun mielestäsi välttämättä edes sisällä tässäkään mielessä teknisiä väitteitä?

2

"Moni asia on käytännössä mahdotonta, mutta teoriassa mahdollista.

Tai voi olla toisinkin asia: on käytännössä mahdollista, mutta teoriassa mahdotonta."

"Käytäntö" = miten asiat oikeasti ovat vaikka niistä ei tiedetä tai niitä ei ymmärretä.
"Teoria"= vallitseva uskomusjärjestelmä suhteessa mahdolliseen ja mahdottomaan.

Esim. tuo kaukonäkeminen (crv) kuten muutkin ns. yliaistilliset kyvyt ovat nykyisen tieteen ymmärryksen puitteissa täysin mahdottomia asoita vaikka ne toimivat.


Joskus joku viisas (en muista nyt nimeä) sanoi että silloin kun tieteilijä väittää jotain mahdolliseksi niin hän on usein oikeassa mutta silloin kun hän väittää jotain mahdottomaksi niin usein väärässä.

B

Anonyymi kirjoitti:

"Moni asia on käytännössä mahdotonta, mutta teoriassa mahdollista.

Tai voi olla toisinkin asia: on käytännössä mahdollista, mutta teoriassa mahdotonta."

"Käytäntö" = miten asiat oikeasti ovat vaikka niistä ei tiedetä tai niitä ei ymmärretä.
"Teoria"= vallitseva uskomusjärjestelmä suhteessa mahdolliseen ja mahdottomaan.

Esim. tuo kaukonäkeminen (crv) kuten muutkin ns. yliaistilliset kyvyt ovat nykyisen tieteen ymmärryksen puitteissa täysin mahdottomia asoita vaikka ne toimivat.


Joskus joku viisas (en muista nyt nimeä) sanoi että silloin kun tieteilijä väittää jotain mahdolliseksi niin hän on usein oikeassa mutta silloin kun hän väittää jotain mahdottomaksi niin usein väärässä.

B

Lue lisää

B.
""Teoria"= vallitseva uskomusjärjestelmä suhteessa mahdolliseen ja mahdottomaan. "

Teoriatermin määritelmä jossakin yleisessä mielessä, kuten
amerikkalaisessa arkikielessä, ehkä jopa persujen sanastossa.

Amerikkalaisen sanakirjan määritelmä,
"A theory is a set of accepted beliefs..."

Tämähän vastaa B:n määritelmää, tosin hän jättää lopun pois.
"or organized principles that explain and guide analysis and one of the ways that theory is define..."

Teoriatermin juuri on kreikan sanassa "theoria" joka tarkoittaa
myös tutkiskelua tai spekulaatiota.

Täsmällisemmässä kielenkäytössä, mitä tieteessä tarvitaan,
teoria on, Suomalainen wikipedia:

"Modernissa tieteessä, sanalla “teoria” viitataan tieteelliseen teoriaan, joka on hyvin perusteltu selitys ilmiölle. Selitykseen on saavuttu tavalla, joka on yhteneväinen tieteellisen menetelmän kanssa ja täyttää modernin tieteen kriteerit."

Koska teorialla on useampia merkityksiä, käyttötarpeen mukaan,
olisi parempi pitäytyä tieteellisessä merkityksessä tai ainakin
mainita missä muussa merkityksessä.

Tätä tukee se, että teoria ei ole spekulaatiota, tämän voisi
ilmaista näin, spekulaatio--hypoteesi--teoria, tiedon määrän
ja luotettavuuden kasvun mukaan.

B on toisaalta fringeloogikko ja teoreetikko, joten hänen tulkintansa
voi erota huomattavasti edellä mainitusta.

R.