onko tästä keskustelun aiheeksi
Miten sitä pitää suhtautua tulevaan kun huomisesta ei tiedä. Tämä on tallaista pätkä elämää. työsuhteet alkaa ja loppuu. Aina kuitenin toivoo jotain pysyvämpää. Ei saisi ruikuttaa kun on edes välillä jotain työtä. Mutta kyllä tässä alkaa oleen vitsit vähissä. Ei niitä toiveita ja haaveita voi laittaa syrjään ja ajatella että elämä alkaa vasta kun on pysyvä työ. Olis sitä kiva elää välillä ajattelematta rahaa tai sen loppumista. yhtä sentin venytystäkö vaan.
Miten sitä pitää suhtautua tulevaan kun huomisesta ei tiedä. Tämä on tallaista pätkä elämää. työsuhteet alkaa ja loppuu. Aina kuitenin toivoo jotain pysyvämpää. Ei saisi ruikuttaa kun on edes välillä jotain työtä. Mutta kyllä tässä alkaa oleen vitsit vähissä. Ei niitä toiveita ja haaveita voi laittaa syrjään ja ajatella että elämä alkaa vasta kun on pysyvä työ. Olis sitä kiva elää välillä ajattelematta rahaa tai sen loppumista. yhtä sentin venytystäkö vaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
On syynä ja päänä pätkätöiden yleistymiselle.
En välitä edes käyttää oikeaa nimeä, mutta kaikki
tuntenevat tuon aliaksen takaa pullistelevan pu-
litiikon.
Aikoinaan juuri hän oli ajamassa uudistusta päivä-
rahauudistusta, joka määritti uudet työssäolo-
kauden kriteerit 6 kk:sta 10 kk:ksi. Määräaikaiset
työsuhteet yleistyivät nopeasti ja loukkuun jää-
neet ansiosidonnaiseen päivärahaan oikeutetut jäi-
vät vuodeksi nuolemaan näppejään (kirjaimelli-
sesti), koska talous meni kuralle. He olivat pako-
tetut määräaikaisiin työsuhteisiin ja saivat tais-
tella tosissaan, jotta saavuttaisivat yli 10 kk:n
työssäoloajan uuden päivärähan laskemiseksi.
Tähän väliin valtio ja kunnat antavat työllistä-
mistukea (soslari-idea) 3-6 kk:n ajalle. No, nyt
vasta firmoilla alkoikin maireiden hymyjen aika.
vähällä sijoituksella ilman työnantajamaksuja saa-
tettiin palkata useita henkilöitä määräajaksi il-
man sitoumuksia. Mannaa yrityksille, sappea työn-
tekijöille. Moni avoin virka jäi vakinaistamatta.
Onneksi markkinoille on tullut tätä särmää tasoit-
tamaan EilaKaislatSunMuut, jolloin saadaan edes
jonkin asteista pysyvyyttä työeälämässä.
Loppusointuna sanon, vaikka Jaskanluoto niin
väittää, hän ei tunne työttömien hätää.
Minua on hiostanut vittumainen pomo 30 vuotta.
ei jouda urautumaan,mutta pomot kerkiää kyllä hiillostamaan....Tiedän pätkätyöläisenä että ajoittain on raskasta kun tulevaisuus on epävarma..mutta onhan kekesitty soviteltu päiväraha se vähän auttaa jos on työttömiä päiviä välillä...
auttais kestämään v.mäisen pomon. tulotasosi on varmaan kohtalainen. Oot pystynyt hankkimaan jotakin ehkä asunnon tms. tuloillasi.
Se näissä pätkätöissä mättää että oot koko aika naimisissa kelan ja ammattiliiton kanssa. molempiin saat tehdä selvityksen aina työsuhteen loppuessa ja alkaessa jos meinaat jotai asumis yms.tukia saada. Joka työpaikassa aloitat alusta eli mimipalkka. Ehkä olen vaan tympääntynyt kun haaveet vakituisesta työstä eivät ole toteutuneet ja nyt jo yli 40- alkaa näyttään siltä, että on vanha työmarkkinoille. Kyllä työssä käyvien ja työttömien välillä on suuri kuilu. Kummatkin näkee asiat oman tilanteensa mukaan. Tunnen olevani toisen luokan kansalainen. Saat olla tyytyväinen et ole yhteiskunnan elätti maksat verot etkä elä tukien varassa. saat nostaa pääsi pystyyn ei tarvi nöyristellä.
Olenhan minäkin saaut välillä ansiosidonnaista päivärahaa. Nyt saisin täydet 500pv. mutta en kestä kotona ola kuukautta pidenpään seinät alkaa kaatuun päälle. Harrastuksia kyllä on mutta olen kuitenkin mieluummin työelämässä kun syrjässä.
Sitten se kun aloitat uudessa työpaikassa olet tarkkailun alla ainakin alussa. Joudut joka työyhteisössä todistelemaan että olet ihan hyvä työntekijä. Uutena työntekijänä ei voi esim jäädä sairaslomalle jos tulee kipeäksi kyllä siinä äkkiä saa leiman. sitten se haikeus kun on saanut mukavia työkaverita niin ei auta on lähdettävä kun työsuhde on loppu.
Pätkätyöläisyys tulee ihmiselle kalliiksi. Minulla on kokemusta pätkätöistä koko 90-luku.
Koko ajan puolenvuoden työllisyys jaksot ja vuoden työttömyys jaksot vaihteli.
Selivsi siiät jotenkin ja kun oli siis melkeen kymmenvuotta nuorempi, niin jaksoi ottaa rennommin. Mutta kyllä se kuitenkin kulutti voimia.
Moni joka ei ole sitä kokenut ei tiedä miten tresaavaa se turhuuskin on.
Enkä minä ymmärrä kuinka , terveet raavaat miehet hakeutuu työkyvytömyyseläkeelle tai juopottelee ittensä työkyvyttömäks.
Tässäkin rivitalosta 10 asuntoa, töihin lähtee aamuisn vain minä ja yksi toinen.
nii olen nyt ollut 4 vuotta ns. vakipaikalla ja olen huomannut että, vieläkin suunittelen töitäni puolenvuoden periodilla, kun silloin aikoinaan oppi sen rytmin, että puolivuotta on töitä ja sitten taas ei. Se on kiusallista se minulle ja työnantajalle.
Olin itse 17-vuotiaasta asti työelämässä mukana ja sitten särkyi toinen käsi, kouluttauduin uuteen ammattiin. Pääsin vakipaikalle hyvään firmaan ja kolmen vuoden kuluttua särkyi toinenkin käsi. Arvaa v...ttaako? Olisin halunnut jatkaa työelämässä mukana, en käytä alkoholia, joka päivä etsin vieläkin töitä (vaikka tiedän etten pysty niitä tekemään kuin Pätkisssä), joten mättää se joillakin toisinkin päin.
Mutta kommenttinihan ei koskenut siltä osin sinua...
sinulla on siihen syy, ettet osallistu enää työelämän.
Mutta toivotaan parasta ja saat töitä pätkissä, niin pysyy mieli virkeämpänä.
sinuakin on onnistanut ehkä kuitenkin sinnykkyys palkitaa. Olen itse ollut nyt vähän yli vuoden työssä. Syksyllä selviää vakinaitetaanko minun paikkani. Olen 10- viimeisen vuoden aikana ollut vähä sielä sun täälä pätkittäin työssä. Ohessa hankkinut merkonomitutkinnon 1-ammattitutkinnon ja 2- osa-ammattitutkintoa. Kun ihminen pomppii paikasta toiseen kaipaa sitä jotain pysyvää elämäänsä. En ole jäänyt laakereilla lepäämään enkä harkinnut ryyppäämisen aloitusta. Mutta kyllä välillä on tullut uskonpuute ja tulevaisuus näyttänyt toivottomalta.
Miksi, töitä olisi, mutta päättäjät käy vaan kerran katsomassa ns."työpaikkaa", eihän ne Herrat
saa koknaiskuvaa koskaan selville.
Kuukausi vähintään työmaalla kuin työmaalla ja samalla palkalla.
niinse vaan on, että ei ne "herrat" tiedä pienen ihmisen elämästä mitää. Eivät osaa asettua tavallisen työntekijän asemaan kun itsellä on kaikki hyvin.
Puhutaan kauniisti työttömyyden vähentämisestä mutta puheeksi ne vaan jää mikä siinä kun ovat itse hyvässä asemassa. Voivat kouluttaa lapsensa elää leveästi. tressin aihe ainoastaan siitä mihi rahansa sijoittavat että saava vielä enemmän itselleen. Mahtaisko ne sittenkään ymmärtää vaikka tekisivät sen kuukauden töitä. Pitäs hahmottaa koko tilanne niin, että näkisi ne rahattomat jaksot kun odotat liiton päivärahaa 2kk. Yrität venyttää penniä ja saada laskut maksuun ettei vuokrakämppä mene alta. Selostat lapsille tilannetta ei viitsi sanoa että olemme köyhiä. Mutta kyllä koko perhe joutuu kärsimään työttömyydestä.