Että mulla menee hermot aina keväällä ja syksyllä, kun ukkoo ei näy kolmeen viikkoon kotona ollenkaan!
Seksiä ei saa.Keskustella ei pysty.Mihinkään et pääse.
Persuuksista tämä maanviljelys!!!
Seksiä ei saa.Keskustella ei pysty.Mihinkään et pääse.
Persuuksista tämä maanviljelys!!!
Vastaukset 29
Vanhimmat
Varmaan kylvö tai puintihommissa
Mene itse sinne pellolle, äläkä oottele ukkoasi siellä pirtissä!
Viet mennessä kahvit ja eväät. On se kiva työn lomassa lemmiskellä...vaikka mättäällä tai traktorinhytissä.
Oma vikasi, jos kärsit puutetta.
Ja miksi et muka pääse mihinkään?
Eikö ole autoa/ajokorttia vai lapsetko esteenä?
Minulla on lapset tarhassa välillä ja autolla pääsee myös lastenkin kanssa.
Jos tarvitset hoitoapua, ota yhteys jollekin tutulle tai vaikkapa perheneuvolaan, niin varmasti pääset omillekin menoillesi.
Järjestelykysymyksiähän nuo ovat ellei ollut sitten turha provo!
Helppohan se on sanoa sieltä!!!
Täällä on kuule lehmät lypsettävä itekseen ja lapset hoidettavana.
Ja sitä traktorissa naintiakin on kokeiltu, mutta ei oikein tahdo minulle riittää...Ja pellolla usein mukana myös naapurin isännät, kun porukassa tekevät.Pitäisköhän niillekkin sitten jakaa samalla!?!
Kyllähän sitä autolla pääsee, kun ottaa penskat mukaan, mutta aikaa ei siihenkään sitten riitä, kun navetalla menee pyöriessä se saakelin kahdeksan tuntia...Eipä ole meilläpäin robottia näkynyt muita, kuin minä!
Kyllä alkaa vahvasti tuntumaan, että tämä se oli meikäläisen viimeinen kevät tässä torpassa.Hoitakoot perkele lehmänsä se, joka ne on tänne hilannu!!!
Että hyvää kevättä vaan!
Viljatilalla asuu onnenllinen perhe :-)
voi vain tuumailla, että syksy saa, vaan minä en...
Jos tämä nyt on provosta kaukana(vaikea aina tällä palstalla uskoa kaikkia juttuja, koska on niin paljon näitä maatalousvastaisia kirjoituksia), niin siinä tapauksessa ensin kysymys:
Etkö sinä tiennyt siinä vaiheessa, kun lähdit maatalon emännäksi, että kevät, kesä ja syksy ovat kaikkein kiireisintä aikaa varsinkin karjatilalla?
Mietihän vähän.
Kyllä minä ainakin tiesin, että tämänkaltaisia tilanteita on tulossa eteen.
Mietipä nyt, miksi se ukkosi siellä pellolla oikein on?
Teillä on karjaa, jotka tarvitsee rehua.
Ja jos on yhteiskoneet tilojen välillä, on pakko hoitaa yhteistyötä.
Jos miehelläsi on koneurakointi, niin eikö se ole siksi, että tarvitsette rahaa?
Ei miehesi tyhjän takia raada.
Minulla on sama homma, yksin on pärjättävä.
Mutta olen kokenut burnoutin, joka on hyvin yleistä maaseudun emännillä ja isännillä.
Joten kylläpä taidan tietää, mistä puhun.
Ehkäpä sinulla on loppuunpalamisen ja masennuksen oireita nuo. Eikä yksinäisyys tilannetta paranna.
Otapa heti yhteys paikkakuntasi neuvolaan ja selitä terveydenhoitajalle tilanne.
Jos lapset ovat vielä pieniä, sinä saat niille päivähoitopaikan, ainakin muutamaksi päiväksi viikossa.
Saisit vietyä hoitoon aamulypsyn jälkeen ja haettua iltanavetan jälkeen pois.
Jos paikkakunnallasi ei ole sellaista päiväkotia, joka on myöhempään auki, niin perhepäivähoidossa voi lapset olla pitempäänkin.
Neuvolassa voit myös keskustella omasta parisuhteestasi. Terveydenhoitaja ohjaa terapiaan, jossa voisit purkaa tuntojasi.
Mutta nyt olisi aivan ehdoton, että saisit hoitopaikan lapsille, jotta saisit omaa aikaa vähän edes.
Minulla on lapset muutaman päivän viikossa hoidossa ja se on kyllä ollut pelastus.
Saa välillä omaa aikaa ja levätä ja tehdä töitä rauhassa.
Siinä päiväkodissa, jossa lapseni ovat, on äitiyslomalla olevien masentuneiden äitien lapsia ja myös työttömienkin lapsia.
Joten ei ole häpeä työtäraatavalle emännälle viedä lapset hoitoon.
Ja jos on mahdollista ottaa muutama lomapäivä, niin ota. Saat huokaista välillä.
Ja keskustele miehesi kanssa suhteestanne.
Puhukaa avoimesti toisillenne ja muistahan sitten kuunnella sitä miestäkin.
Mutta ero ei ole se ainoa oikea ratkaisu.
Maailma on täynnä rikkinäisiä lapsia ja nuoria.
Ja muista, että te teette yhteistä työtä yhteisessä yrityksessä.
Älä sano, että hoitakoon lehmänsä, ne on sinunkin lehmiäsi. Ota valtikka siihen käteen, mihin se kuuluu.
Sinä olet emäntä siinä talossa, sinulla on oikeus myös tehdä päätöksiä.
Soitahan nyt sinne neuvolaan ja pyydä sitä kautta lapsille hoitopaikkaa.
Siitä, että et ole niin riippuvainen lapsista, hyötyy ajan kanssa koko perhe.
Jos tarvitset keskustelukumppaneita, täällä netissä varsinkin maataloussivuilla(farmit, agronet), on keskusteluja aiheesta kuin aiheesta.
Pura vaan tuntojasi kirjoittamalla, se kyllä kummasti helpottaa.
Kiitos yrityksestäsi auttaa, mutta enpä usko että enää kannattaa.
Kaikki ei ole aina niin mustavalkoista ja helppoa.
Kirjoittelen joskus lisää, kun jaksan.
Mitä sinä siitä ukosta haikailet, eihän siitä nyt väsyneenä ole mihinkään.
Ei siitä todellakaan mihinkään ole.Väsynyt, mikä väsynyt.
Ja löytyihän se eilenkin lopulta.Kävi kaksi tuntia nukkumassa ja lähti.
Yllätys, yllätys...Pellolle...
Naapurin kanssa jos noin kuumotttaa....
Huono neuvo.
kanssa asuntovaunuun sieltä ei pääse kupikaan karkuun.
Oikein on vielä aikoja jolloin täytyy töitä tehdä? Pirun yhteiskunta kun ei jo maksa teille ilman velvoitteita. Vaan ajan kysymyshän se vaan on!
Veronmaksajan selkä sen kuin pyöristyy ja taakka kasvaa, kun yrittää ajella näillä rapakuntoisilla teillä töihin. Jos sitten sairastuu, niin hoitoa ei saa kuin 2 vuoden päästä.
Kun meillä on ihastuttava suojeltu ihmiskasti, jonka pitää ajaa volvoilla ja omistaa mahdollisimman monta veronmaksajan maksamaa traktoria ja muuta omaisuutta.
Niin monesti olen erilaiseen kastiin törmännyt asuessani 44v maalla!
Juu Volvolla todellakin ajellaan.Ihan on vuosimallia -80...
Miksihän se ei itse maanviljelijästä tunnu, että ilman työtä rahaa tulee...?
Se sun ukkos laittaa siementä vakoon. Sun vuoros tulee kyllä.
Saunailta joko olet saanut ukon viereesi?
Ihan on saanut itsekseen nukkua parisängyssä.Mitä nyt lapset välillä tulevat viereen.
Ukko paahtaa pellolla ja viimeyönäkin oli nukahtanut sohvalle, kun oli saapunut kotia.Vielä on kahden tilan kevät työt kesken, joten ei sitä varmaan tarvitse pariin viikkoon vielä odotella viereenkään.
Joku ihmetteli, ettenkö ollut tiennyt maanviljelijän vaimoksi ryhtyessäni, että maanviljelys on tälläistä.
Nyt kahdeksatta vuotta tilalla päävastuussa mieheni kanssa oltuani täytyy sanoa, että en.En helkkari tiennyt, että se on tälläistä!Kukaan ei maatalouskoulussakaan puhunut mitään näistä yksinäisistä viikoista, samoista rutiineista, "emäntiin" kohdistuvista ulkoisista paineista ja monista muista pikku- tai vähän isommistakin
asioista.
Enpä arvannut, että tulee sekin päivä, kun kaikki mukavat asiat maanviljelyssä tuntuvat kärpäsenpaskoilta niihin suututtaviin asioihin verrattuna.
Nyt joku heti hihkuu, että mitäs läksit!Olisit jäänyt kaupunkiin.Enpä tiedä.Kai minun olisi sitten pitänyt olla lähtemättä.Mutta nyt se lähtö tuntuu oikealta.Ainoalta oikealta ratkaisulta.
Haluan "normaalin" parisuhteen.Haluan keretä elämässä muutakin, kuin töitä.Ja ennenkaikkea.
Haluan elää.
rakastaa sitä ukkoasi?
Mitä se rakkaus sitten on?
Voiko sitä toista rakastaa, jos ei edes nää ikinä?
Ollaan "seurusteltu" 18 vuotta, josta 8 naimisissa.Kolme lasta.Ja en todellakaan tiedä minne muutan ja mitä teen tulevaisuudessa.Ja sille ukollekkin pitäisi varmaan kertoa.Tai edes lappu jättää, jos se nyt edes sen huomaisi...
Lapset lähtevät tietysti minun mukaani.
hikeä ja verta....yhteistä ponnistelua elämässä eteenpäin. Toisen tukemista ja ymmärtämistä, puolin ja toisin, kuuntelemisen taitoa.
Rakkaus on perheen kasvattamista, veloista selviämistä, työn jakamista.
Ihan tavallista arkea se on.
Vain kauniissa ja rohkeissa rakkaus on shampanjaa ja ruusuja ja jatkuvaa lähelläoloa.
Mutta sepä onkin fantasiaa.
Kyllähän sitä pitäisi oppia puhumaan keskenään.
Viimeistään siinä vaiheessa, kun ajatukset ovat eron kannalla.
Sanonpahan vaan kokemuksesta, että elämä ei ole sen onnellisempaa sen miehen kanssa, joka aina pyörii siinä kotona.
Minä olen eronnut sohvaperunasta, jolla olisi ollut aikaa vaikka mihin, ainakin seksiin....kunhan vain olisin jaksanut sitä elättää.
Onnellisempaa on elämä ollut työtä tekevän miehen rinnalla.
Onnellisuus lähtee sinun sisältäsi ja niistä arvoista joita elämässä pitää punnita.
Kun olet sinut itsesi kanssa, niin hyväksyt silloin paremmin toisenkin.
Näethän sinä miestäsi alkukeväästä, keskikesällä ja talvella?
Ainakin niin ajattelin tuosta kirjoituksesta.
Kyllä minä ymmärrän sinua, olen itse kelannut samoja juttuja läpi, mutta minulla oli vertailukohde eli ex-mies, kaupunkilainen sohvaperuna. Ja aina, kun tuli jotain kielteistä mieleen nykyisestä miehestä, ajattelin entistä, niin kylläpä hävisi kielteiset ajatukset ja aina löysin uusia ihania puolia miehestäni.
Koetapa etsiä ne miehesi hyvät puolet ja mieti niitä alkuaikoja, kun olitte rakastuneita ja haaveilitte yhteisestä tulevaisuudesta.
kyse ei ole työstä tai miehen poissaolosta vaan masennuksesta joka pahanee koko ajan , nyt kun olet vielä sen verran järjissäsi olisi aika kertoa mielenterveystoimistossa tilanteestasi . Terapia ja kevyt lääkitys auttavat toipumaan ja vasta sen jälkeen voit ajatella tilannettasi muuten ( eroamista ym. ) jos se sen jälkeenkin tuntuu ainoalta vaihtoehdolta , niin sitten sitä voit miettiä . Masennuksesta paranee mutta se vie aikaa , ajattelet terveenä asiat taas aivan toisin , älä suunnitele eroa tässä tilanteessa . Ota itseäsi niskasta kiinni ja käy keskustelemassa olostasi vaikka ensin terveyskeskuslääkärin kanssa . Ei maailma tähän kaadu .
En itse kyllä usko tuohon masennukseen.En ole mielestäni masentunut.Kyllästynyt ehkä paremminkin.
Hoidan kaikki työt niinkuin kuuluukin, enkä haudo itsemurhaa.En vaan tunne, että saisin tältä elämältä niin paljon, kuin haluaisin.
Ehkä minua ei sitten oltukaan tarkoitettu "maalaiseksi".
Ja saavatpahan lähitilat lisää kiintiöitä maidolle, kun minä lopetan.Yksin ei ukko saa karjaa hoidettua.Eikä tarvitse Pellervoon tehdä ainakaan meidän tilasta yliäklöttävää "meidän tilalla aina kaikki ihanasti ja paikat kunnossa" -juttua.Taidankin muuten ensitöikseni perua tänään tilauksen.Jostain kai se muutos alkaa.
eikä mitään kolhoosihommia, niin ei tartte ympäri kyliä töitä tehdä ja jää aikaa itsellekin..
Mitäs ukko sanoo noista suunnitelmistasi. Kesä on vasta aluillaan, toukotoiden jälkeen on muutama viikko aikaa palautua ja leikkiä vaikka "niitä" leikkejä.
ota itsellesi lomaa, ota sijaisapua, hae lääkäristä työuupumukseen lomaa ja ota lomittaja tilalle tekemään töitä ja ukolles kans, niin laittavat sinne pellollekkin jonkun, onhan se teillä ne vuosilomatkin. Käyttäkään niitä ja yrittäkää levätä ainakin viikko.
Kyllä ne lomittaja siellä navetas pärjää sillä onhan ne nykyisin niin koulutettujakin. Ja lapsille hoitaja, niin pääsette kahen jonnekkin, vaikka viikonlopuksikkaan edes.
Just minä ite isäntä tekee noin. kun maatiloilla on työtä "yli kylkien" pitäisi keskittyä vain olennaiseen. kaikkia rotteloita ei kannata omistaa, saattas se Härmälän 4 euroa/h, oikeasti korko sijoitetulle po:lle parantua.
ei ehkä lähe kakarat mukaan meillä päin yhellä tilalla ei läheteny ku akka lähti niin 3 kakaraa jäi asunn kotia isänsä kans
Hei!Joko on tilanteet kotona rauhoittuneet ja selkiytyneet?Vieläkö sinulla on suunnitelmissa jättää miehesi?Oletko jo yrittänyt puhua miehellesi?
Meillä on kotona samantapainen tilanne,vaan käänteisessä järjestyksessä,eli vaimolla on liikaa menoja..Lyödäänkö me kaksi yksinäistä hynttyyt yhteen????
Miltäs nyt tuntuu, jokoukko on pirtissä?