Olemmeko nyt kihloissa..
Sormuksia emme hankkineet
Miesystäväni ei ´tiedä haluaako naimisiin, hän ei käsitä että kihlaus on lupaus naimisiinmenosta, miesystäväni luuli että pitää mennä maistraattiin täyttämään jokin paperi kun menee kihloihin.
Näin meillä.
Sormuksia emme hankkineet
Miesystäväni ei ´tiedä haluaako naimisiin, hän ei käsitä että kihlaus on lupaus naimisiinmenosta, miesystäväni luuli että pitää mennä maistraattiin täyttämään jokin paperi kun menee kihloihin.
Näin meillä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
jos kumpikaan ei oo kosinu?
Vai oisitteko.. Öhh.. ?
En minä vaan tiedä..
vai?
"Mennäänkö kihloihin?" = "Annatko minulle lupauksen, että menemme naimisiin?" = kosinta
Ja vastaus oli myöntävä. (Tosin "mennääkö kihloihin" voi olla joidenkin mielestä harhaanjohtava kysymyksenasettelu.)
Valitettavasti kaikki eivät ole tässä asiassa samalla aaltopituudella.
Ette ole, koska mies ei tienny mihin suostui. Miehesi ei tiedä haluaako kihloihin, eikä olisi tietoisena suostunut. Tuo on minusta vähän sama kuin kysyisi että "suotukko yhteen kivaan jutskaan mistä mä tykkäisin?" ja sitten myöntävän vastauksen jälkeen olisi kihloissa.
Haluatko itse olla kihloissa jonkun kanssa, joka ei edes tiedä mitä kihlaus tarkoittaa, eikä tiedä haluaako naimisiin kanssasi?
Moi,
kerrankin on pakko kirjoittaa, kun minä vaan niin ihmettelen näitä "olemmeko nyt kihloissa" -kysymyksiä...
Minun mielestäni kihlaus on lupaus avioliitosta, mutta kaikille se ei nykyään ole niin. Jotkut näyttävät menevän vain kihloihin, merkiksi vakavasta sitoutumisesta toiseen ihmiseen, eivätkä esim. halua avioliittoa koskaan. Vaikka itselläni asiat ovat toisin, ymmärrän tämänkin näkökannan hyvin.
Meillä kihlaus oli se päivä, kun päätimme mennä naimisiin ja sitten pian haimme sormukset. Toisilla se voi olla se päivä, jolloin sormukset haetaan.
Mutta mielestäni vakavan sitoutumisen merkki ei ole se, että ollaan ohimennen puhuttu asiasta. Yksi kihlauksen pienin tuntomerkki voisi olla vaikka se, että molemmat TIETÄVÄT olevansa kihloissa eikä sitä tarvitse miettiä.
Mutta ei millään pahalla. Ehkä teidän pitäisi jutella vakavasti, TODELLA VAKAVASTI, asiasta.
sitä miesystäväni hölinää nyt niin tosissaan kannattanut ottaa.
Raukka ei tiennyt näistä asioista..
..että ei tiedetä edes mitä ollaan tekemässä..
Olikohan tää nyt edes tosi juttu?
"Raukka ei tiennyt..."?
Kummallisesti suhtaudut miesystävääsi? Ja kihlaukseen.
Vai oliko tämä sama kuin alkuperäinen kirjoittaja? Ilmeisesti.
Jos mies ei käsitä asiaa tai käsittää sen eri tavalla kuin sinä niin, etkö voisi kertoa mitä kihlaus sinulle merkitsee? Että sinulle se on lupaus naimisiin menosta. Vai kerroitko jo? Se kai olisi hyvä tietää etukäteen ennen kuin suostuu menemään kihloihin. Miehesi ei ehkä ole lupautunut menemään naimisiin kanssasi vaikka olettekin kihloissa. Jos naimisiin menemisestä ei ollut puhe. Ihmiset menee kihloihin eri syistä. Miehesi ei ole ainoa, joka ei ajattele sitä lupauksena naimisiin menemisestä. Täällä on aikaisemmissa keskusteluista paljonkin tästä aiheesta.
Mutta olisi hyvä, jos te keskenänne menisitte samasta syystä!
Ehkä kysyit väärin, että "mennäänkö kihloihin". Olisit kysynyt, että mennäänkö naimisiin. Tai keskustella muuten naimisiin menosta. Ei kannata nyt ainakaan alkaa vaatia mieheltä naimisiin menemistä, "kun sä lupasit!". Koska hän ei tiennyt mitä tuli tehneeksi.
Lisätietoa kihlauksesta löytyy lisäksi mm. osoitteessa: http://www.naimisiin.info/haaopas/kihlaus.html
Mutta asia on teidän kahden keskinen ja teidän pitäisi mielestäni keskustella siitä yhdessä. Tiesitkö ennen miehen suostumista, että hän ei tiedä että kihlaus on lupaus naimisiin menosta? Vai vasta jälkikäteen?
Varmista haluaako se miesystäväsi mennä naimisiin. Ja jos ei ole valmis tekemään sitä päätöstä niin sinun pitää miettiä haluatko siinä tapauksessa olla kihloissa.
Nyt tuota ei kyllä oikein voi kihlaukseksi sanoa? Tai on vähän erikoinen kihlaus!
Englanniksihan muistaakseni kihloissa on "engaged", mutta joskus käytetään "engaged to be married".
Suomen kielen kihlaus, kihloissa jne. ei kerro näköjään tarpeeksi. Mutta mitä sanaksi olisi voinut sitten keksiä, mistä selviäisi, että se liittyy naimisiin menemiseen...
pitäisi varmasti puhua "avioliittolupauksen tekemisestä" koska tuo "kihlaus" on näköjään niin helposti väärinymmärrettävissä.
Minusta siinä vaiheessa kun kositaan tai suunnitellaan mahdollista kihlausta/avioitumista, pitäisi tuntea toinen ihminen ja tietää, että mitä käsityksiä yhteisestä tulevaisuudesta hänellä on. Mielestäni näihin molempiin kuuluu, että on puhuttu siitä, mitä on kihlaus. Ellei se nyt sitten jollekin pariskunnalle ole itsestään selvä.
Meillä on puhuttu siitä, mitä kihlaus tarkoittaa. Mies tietää, että kihlaus on minulle avioliittolupaus, ja kosii minua toivon mukaan avioliittoon viittaavin sanoin, sitten kun on halukas sopimaan asiasta. Miksi mies kosii? Koska minä olen asiaa jo ehdotellut, mutta hän ei ole valmis. Hän saa kosia kun on valmis, en jahtaa.
"Miesystäväni ei ´tiedä haluaako naimisiin, hän ei käsitä että kihlaus on lupaus naimisiinmenosta"
Oletteko kenties 15-vuotiaita, noin suurinpiirtein? Jos toinen ei tiedä että kihlaus on lupaus avioliitosta ja ei tiedä haluaako naimisiin edes mennä, niin ei sitä kyllä hyvällä tahdollakaan voi kihlaukseksi sanoa!
Ja mielestäni on varsin outoa, että täällä kysellään tuntemattomilta että "ollaanko me nyt kihloissa". Kukaan ulkopuolinen EI VOI SITÄ TIETÄÄ. Se on ihan jokaisen pariskunnan yhteinen asia. Se kuinka sitoutuneita he ovat toisiinsa ja suhteeseen. Onko heillä vakaa aikomus avioon... Ei täällä niihin vastausta saa! Oisko hieman kehitettävää suhteen laadussa ainakin keskustelupuolella..?