tulokset viittasivat siihen, että osa ADHD:hen liittyvästä riskistä saattaa välittyä näiden ilmiöiden kautta.
Osana ADHD:n hoitoa käytetään usein lääkitystä. ADHD-lääkkeiden käytön yleisyydestä on käyty keskustelua, varsinkin lasten hoidon osalta. Farmakoepidemiologisissa tutkimuksissa on saatu tukea sille, että ADHD-lääkityksellä saattaa olla suotuisa vaikutus rikoskäyttäytymiseen sekä muuhun riskikäyttäytymiseen. Tutkimusten mukaan henkilöillä, joilla on ADHD-diagnoosi, on madaltunut riski väkivalta- ja muihin rikoksiin sekä esimerkiksi liikenneonnettomuuksiin lääkityksen aikana verrattuna jaksoihin ilman lääkitystä.
Osana ADHD:n hoitoa käytetään usein lääkitystä. ADHD-lääkkeiden käytön yleisyydestä on käyty keskustelua, varsinkin lasten hoidon osalta. Farmakoepidemiologisissa tutkimuksissa on saatu tukea sille, että ADHD-lääkityksellä saattaa olla suotuisa vaikutus rikoskäyttäytymiseen sekä muuhun riskikäyttäytymiseen. Tutkimusten mukaan henkilöillä, joilla on ADHD-diagnoosi, on madaltunut riski väkivalta- ja muihin rikoksiin sekä esimerkiksi liikenneonnettomuuksiin lääkityksen aikana verrattuna jaksoihin ilman lääkitystä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Uutta tietoa älyllisestä kehitysvammaisuudesta
Älylliseen kehitysvammaisuuteen saattaa liittyä aggressiivista ja vaikeasti hallittavaa käytöstä, ja kliinisen kokemuksen perusteella myös riski joutua väkivallan (ml. seksuaalinen hyväksikäyttö) uhriksi on kohonnut. Tutkimuksissa on saatu tukea näille havainnoille: australialaisissa tapaus-verrokkitutkimuksissa on havaittu älylliseen kehitysvammaisuuteen liittyvä huomattavan kohonnut riski sekä seksuaali- että muille väkivaltarikoksille ja näiden tekojen uhriksi joutumiselle.
Tutkimusten perusteella ei kuitenkaan ole ollut selvää, missä määrin riskit liittyvät nimenomaan kehitysvammaisuuteen eivätkä sen kanssa usein esiintyviin muihin kehityksellisiin häiriöihin. Toisaalta aiemmissa tutkimuksissa ei ole myöskään eroteltu riskiä älyllisen kehitysvamman asteen mukaan, vaikka on perusteltua olettaa, että vakavaan kehitysvammaan liittyy erilainen riski kuin lievään älylliseen kehitysvammaisuuteen.
Pyrimme vastaamaan näihin kysymyksiin tuoreessa rekisteritutkimuksessamme, jossa kehitysvammaisuuden määrittämiseen käytettiin tietoja sekä Ruotsin terveydenhuollon rekistereistä että älyllisesti kehitysvammaisille henkilöille tarkoitetuista erityiskouluista. Tällä asetelmalla pystyimme muodostamaan laajan väestöaineiston, jossa oli tietoja yli 16 000 älyllisesti kehitysvammaisesta henkilöstä. Aiemmissa tutkimuksissa on yleensä tutkittu joitain satoja tai korkeintaan muutamia tuhansia henkilöitä.
Tutkimme riskiä väkivalta- ja seksuaalirikostuomioihin sekä väkivallan uhriksi joutumiseen erikseen lievässä tai keskivaikeassa ja vakavassa älyllisessä kehitysvammaisuudessa huomioiden liitännäissairauksina ADHD:n ja autismin. Tuloksissa korostui ADHD:n osuus, sillä ilman samanaikaista ADHD-diagnoosia älyllinen kehitysvammaisuus ei ollut yhteydessä kohonneeseen ei-seksuaalisen väkivallan riskiin muuhun väestöön verrattuna. Vakava älyllinen kehitysvammaisuus ilman ADHD:ta oli yhteydessä madaltuneeseen väkivallan riskiin. Seksuaalisen väkivallan osalta tulokset olivat kuitenkin erilaiset: vaikka riski oli eniten kohonnut henkilöillä, joilla oli sekä älyllinen kehitysvamma että ADHD, myös älyllinen kehitysvammaisuus oli ilman muita kehityksellisiä häiriöitä yhteydessä seksuaalirikostuomioiden riskiin miehillä ja seksuaalisen väkivallan uhriksi joutumiseen naisilla.
Tarkempaa tietoa seksuaalisen väkivallan ja uhrikokemusten luonteesta ja riskistä tarvitaan, mutta tulosten perusteella älyllisesti kehitysvammaisten henkilöiden parissa työskentelevien tahojen olisi tärkeää panostaa riskien minimoimiseen ja seksuaalisen väkivallan ennaltaehkäisemiseen.