Oletko toteuttanut jonkun suuren unelman ?

Lestadiolaisilla on varaa.

Maailmassa on arviolta noin 200 000 lestadiolaista, joista yli puolet asuu.
Suomessa. Kaksi kolmasosaa osuu Pohjois-Pohjanmaalla. Herätysliikkeeseen kuuluvista suurin osa on syntyvyyden säännöstelyä vastustavia vanhoillisia.

On hienoa suurperheen äidille, että pääsee yksinkin johonkin, jos sitä kaipaa...
Kela maksaa jokaisesta Suomessa vakituisesti asuvasta lapsesta lapsilisää
sen kuukauden loppuun, jolloin lapsi täyttää 17 vuotta.
eli 14-lapsinen perhe saa lapsilisää noin 230 vuoden edestä.

Hyi helvetti
maailma kuolee lapsimassoihin ja turhamatkailuun

monet kaupungit - kaamein on Venetsia - on turistimassojen ja 14-lapsisten
äitien pilaamia

Aloituksen kysymykseen: Ei ole ollut "suurta unelmaa". Elämän kulkiessa
eteenpäin on toteutunut monta pienempää tavallista tavoitetta.

Sitku.

Kyllä kaikilla on haaveita, unelmia, suunnitelmia. Ja liki kaikilla käytännön esteitä ja ongelmia niiden toteuttamisessa. Lisäks on pelkoa, mitä lie, aina siirtää jotain juttua parempaan ajankohtaan, joka sitten yllättäen onkin mennyt ohi ajat sitten.

Matkustelussa on aikanaan jäänyt muutama hyvä idea toteuttamatta, interrail, junalla kiinaan. Lisäks itelläkin ollut mietteiissä just autolla eurooppaan. Kaikkien parasta ennen päiväys mennyt jo. Kyllä se tietenkin harmittaakin, mutta oikeestaan hyväkin, että ollut haaveita, ei niitten edes tarvikkaan toteutua, haaveilu itessään myös hyvä asia. Toki jotain juttua toteutunutkin mutta oliko net sitten niin mageita, kuin oli haaveillut, ei välttämättä, ähän jäänyt valjua makua jälkikäteen.

Toi pakuilu euroopassa ollut muutamia vuosia suurta hittiä. Niinkin paljon, kuulostaa ehkä jo arkipäiväiseltä- Mutta toki tollasta pitää tehdä kaikki aina avartaa ajattelua ja kertyyhän siinä kilometrien lisäks kokemuksia.

Siis kuitenkin, käy mimmiä piilossa kateeksikin, kun tehnyt tota.

Jutussa mainittiin lestaatiolaisuus, niissä kuvioissa toi mimmi liki uranuurtaja naisasialiikkeenkin ja monen muun jutun kannalta. Sinällään nykyään lestaateja montaa sorttia, aikojen kuluessa riitaantuneet keskenään ja perustelleet uusia sisälahkojaan. Iso lapsimäärä voi viitata vanhoillislestaateihin mutta ei ollenkaan välttämättä. VAnhoillisissakin on pienilapsisia perheitä ja liberaalemmilla lestaatiolaisilla voi olla suurperheitä. Mulla kutina, mimmi ei kuulu vanhoillislestaateihin, ne on edelleen kovia tiukkapipoja.

Tärkeä juttu hokata. jutussa ei mainittu, että mimmi perheineen on ollenkaan ite lestaateja loikkareita nimittäin on valtavat määrät. Usein puhutaan suurperheistä, 16 lasta ja silleen. Vanhoillislestaatiolaisuus ji pitkään vaikuttanut suomessa. Nopeella matkilla suoessa pitäis olla useempia miljoonia lestoja, mutta pääluku pysytellyt 80 000 jäsenen määrässä vuosikymmenet.

Niettä itellä ei toi hommeli onnistunut, hyvähän toi että joku saanut aikaiseksi. Mäkin kirjoitin siviseikasta, mimmin mahdollisesta vakaumuksesta, piti kuitenkin snadisti selventää asioita. Rohkee mimmi, onnee vaan uusille reissuilleen.

=DW=

Sain taloni lainan maksettua :)

Gubbe 74

Aika moni suunnitelma on toteutunut mutta linkin mimmin unelmaan en pystyisi. Ei riittäisi rohkeus. Unelma on minulle liian iso sana. Eipä mitään poikkeuksellista, jota unelmaksi voisi kutsua, ole tullut esiin, enkä edes tiedä mikä sellainen kohdallani olisi. Ei ole myöskään tunnetta että jotain olisi jäänyt puuttumaan.

Aika hyvin on mennyt ja reissattu kotitarpeiksi.
Tosin nuorena haaveilin matkustelusta Tyynen valtameren saarilla, ennenkaikkea Tahitilla.
Innoittajina oli kirjat ja elokuvat, mutta vanhempana mieli muuttui, vaihtoehdoksi tuli pari Kalifornianmatkaa.

Ainakaan en lähtisi soutamalla amerikkaan.

Armeijasta päästyäni oli unelma rakentaa purjevene, sitten vaan piirustuksia tekemään ja rakentamisessa meni vuosi niin pääsin purjehtimaan.
Mentiin naimisiin ja lapsi tuli, unelma omatalo, rintamamies talo ostettiin melkein velkarahalla sitä nikkaroin kunnostelin muutaman vuuen, sitten muutettiin ja muutettiin nyt asun yksin kerrostalossa monisairaana.
Vapaa-aika Puumalassa jollen Lapissa, mökkeily kalastus veneily. Huvituksia ravintolassa, ryyppyputki jos sille päälle sattu. tietenkin seksi.
Paljon jäi unelmia saavuttamatta ' elämä on lyhyt sano Rytkönen ' kiva muistella selällää katse kattoon, kaikenlaiseen mukavoon sitä ihminen kerkiää, työn lomassa.

Minulla ei oikeastaan ole ollut mitään suuria unelmia, mutta monia pienempiä olen toteuttanut sitä mukaa kuin mahdollista.
Mikä on muuten unelman ja toiveen ero? Onko toive pieni unelma ja voiko unelmat yleensä ollakaan pieniä?

Unelmoiminen on tärkeää. Unelmia pitää olla. Unelmat pitävät toivoa yllä.
Unelmiamme ja toiveitamme miettimällä ja niitä vahvistamalla
voimme herättää oman motivaatiomme erilaiseen tekemiseen.

Aivan ihana tarina. Onneksi rohkeitakin ihmisiä on olemassa. Itsekin olen ainakin vähän ja koetin omaa 'unelmaani' toteuttaa, mutta vastuksia oli liikaa, onnea ei ollenkaan eikä se aihe voinut edetä yksikseen.

Olen juuri äskettäin täyttänyt 70 v. (Otan vastaan onnittelut.)

Toteutin unelmani ja lähdin yksin (matkatoimiston kautta) viikon etelänmatkalle.

Siitä olikin jo aikaa, kun olin viimeksi ollut noin kaukana, ulkomailla. Vähän olin hölmistynyt muutamien käytännön toimien kohdalla, mutta: tulin elävänä takaisin!

Jos tekee enemmän lapsia kuin kaksi, niin on mukana pahentamassa maailman liikakansoitusta.

alotukseen :


Koko elämähän on nuoruudessa luotu unelma,
joten näin vanha ihminen voi sano olen toteuttanu elämäni suurimman unelman,
oli perhe lapineen ja lapsnlapsineen,
oli aikoinaan työelämä, keskimäärin 40 v
nyt vanhuus ja pitkän elämäni tienpäässä nyt odottaa jo kuolema,
viikatemiehen hahmo siellä jo näkyy,,, joutuu ootteleen vielä keskimäärin 5 vuotta mua että mukaansa saa,