Avioehdon pitäisi olla liitettynä avioliittovuosiin. Eli jos ero tulee jo 1 vuoden kuluessa, ei puolisoilla ole oikeutta toisen varallisuuteen. Mitä pitempään asuvat ja ovat avioliitossa sen suurempi osuus toisen varallisuuteen erotilanteessa. esim. 10 vuoden liitossa osuus olisi 1/6. Esim. Nainen 60v ja mies 30v, ja liitto kestää 20v. Mies saa 2/6 rikkaan naisen omaisuudesta. Mitä myöhempään menee naimisiin sitä pienempi osuus olisi.
Näin tekisin!
Anonyymi-ap
8948
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tee sitten
Lähes kaikki naiset valitsevat puolisonsa miehen sen hetkisen varallisuuden tai tulevan varallisuuden perinnön muodossa.
Noin olen itsekin ajatellut likipitäen aina. Eli jos koskaan erehtyisin naimisiin menemään, niin tuo olisi yksi vaihtoehto. Tosin todennäköisemmin haluaisin avioehdon, jossa kummallakaan ei ole mitään pääsyä toisen omaisuuteen, koskaan ja missään tilanteessa. Monillahan on avioehdoissaan myös pykäliä, jotka liittyvät mm. eron syihin jne.
-yks nainen-
Pöh, minä nainen halusin avioehdon suojellakseni pikku omaisuuttani. Ja se oli fiksua. Mies oli nimittäin edellisestä erottuaan puolittanut omansa, kun heillä ei ollut avioehtoa.
Kuka kieltää tekemästä semmoisen ehdon kuin huvittaa.
Omaisuuden ja varallisuuden kannalta siihen on varsin vapaat kädet.
https://www.kotilaki.fi/lakitietokirjasto/avioehtosopimuksen-laatiminen/
Ei muuta kuin tekemään sellainen avioehto. Laki ei sitä kiellä.
No joo. Onhan tossa joku tolkkukin. Mutta mieti nyt. Jos vaikka käy jotain. Toinen vaikka vammautuu vakavasti ja toinen vaan lemppaa.
Mun mielestä ainut hyvä ratkaisu on se. Että jos ei ole molemmilla kummankin yksityinen, sekä yhteinen turva mielessä. Niin turhaa edes mennä naimisiin.
Itse ainakin haluisin varmistaa. Että tasaveroisesti molemmat pitää huolta itsestään ja omista varoista. Sekä myös yhteisistä. Minkään raha kuvion takia ei olisi syytä jäädä vaan pelkästään molempien yhteisestä tahdosta.
Ja jos ei pystyisi puhumaan raha asioista ja suunnitelmista avoimesti. Niin siinäkin olisi jotain hämärää. Selkeä yhteinen suunnitelma. Tai sitten epäilyttävät avioehdot. Mutta mieluummin olisin menemättä naimisiin ollenkaan. Jos ei luottoa olisi ja sitä yhteistä linjaa muutenkaan.