Viime viikolla kävelin kadulla mastiffini kanssa
kun ylitimme auto-tietä,niin "masse"
pelästyi autoa,ja riuhtaisi remmin irti
ja juoksi auton alle! Kuljettaja pakeni paikalta... Masse oli varmasti maailmän söpöin koira mutta jäi auton alle.
Inhottavaa nähdä oma koiransa makaamassa verisenä
autotiellä. (NYYH!) en varmaan koskaan toivu tästä surusta! APUA!!
kun ylitimme auto-tietä,niin "masse"
pelästyi autoa,ja riuhtaisi remmin irti
ja juoksi auton alle! Kuljettaja pakeni paikalta... Masse oli varmasti maailmän söpöin koira mutta jäi auton alle.
Inhottavaa nähdä oma koiransa makaamassa verisenä
autotiellä. (NYYH!) en varmaan koskaan toivu tästä surusta! APUA!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lähetä postii [email protected] mun koira jäi auton
alle vähän aikaa sit.. surraan yhessä!!!!
kun luin ton sun viestin niin olin ihan hiljaa hetken koska olin niin pahasti järkyttynyt!oli varmasti kamala kokemus.tätä viestiä mietin varmaan vaikka kuinka kauan koska olen oikea koirafani,mutta se ei taida oikein auttaa tässä asiassa..."masse" oli sinulle varmasti hyvin,hyvin,hyvin tärkeä.otan osaa koko sydämmestäni!!!minäkin itkin tosi paljon jo siitä kun jouduin antamaan oman koirani pois!sen takia järkytyn kaikesta mitä koirille sattuu.vaikka joku pikku koiranpentu löisi päänsä johonkin ja se ei välttämättä edes välittäisi siitä niin alan melkein aina itkemään.esimerkiksi mun siskopuolella on pieni koiranpentu,ja se kun oli meillä hoidossa ja löi päänsä,ja olin yksin kotona...kun aloin itkemään koira,jonka nimi on Gero,tuli heti luokseni nuolemaan naamaani.et varmaan halua kuulla näitä juttuja,mutta kerroin ne kuitenkin.ja jos luen jonkun jutun,jossa koirille on käynyt pahasti...otan osaa!!!
Tiedän, ettei tämäkään auta sinua, mutta haluan silti sanoa...
...Meillä oli ihana flatti uros, joka sairastui syöpään ollessaan 7-vuotias. Lääkäri pystyi leikkaamaan koiran ja se parani. Kaksi vuotta myöhemmin sen kainalosta löytyi etäpesäke, joka alkoi haitata koiran elämää. Eläinlääkäri ei pystynyt pelastamaan sitä uudestaan. Kun saimme kuulla, että koiramme on lopetettava, meni kaksi viikkoa, ennen kuin eläilääkäri sen sitten lopetti.
Ne kaksi viikkoa olivat elämäni surkeimmat. Vaikka kuinka yritin viedä koiraa paikkoihin, joista se piti, en saanut sitä mielestäni, että kahden viikon päästä menettäisin ystäväni. Lintsasin koulusta, että saisin olla sen kanssa mahdollisimman paljon.
Ne kaksi viikkoa olivat varmasti koiralleni ihanaa aikaa, mutta minulle se oli niin vaikeaa...Itkin joka ilta sen turkkia vasten ja koira nuoli kyyneleeni pois. Tulee vieläkin paha olo, kun muistelee...
Siitä on nyt kolme vuotta aikaa, en unohda koskaan.
Anna itsellesi rauhassa aikaa toipua tapahtuneesta. Elämä jatkuu kuitenkin, kaikesta huolimatta. Sinulle jäi kuitenkin hyvin kaunis muisto!
miten hirveää!se oli varmasti tosi rankkaa!järkytyin tuosta jutusta!sydämmeni melkein pomppasi kurkkuun.otan osaa koko sydämmestäni ja toivotan sulle onnee jaksaa nyt ja tulevaisuudessa! =)
te olette olleet todella kilttejä minulle ,kun
olette lohdutelleet minua! Ja teille jotka kerroitte omien koirienne kuolemista,toivottavasti teilläkin on joku joka lohduttaa teitä! kiitos lohdutuksesta!!!!
=)