Jos et viitsi laihduttaa muutamaa kiloa, niin aina voit ostaa kalliimman ja kevyemmän pyörän. Tieteellisesti katsoen on aivan sama, että missä se massa sijaitsee onko se sitten pyörän rungossa vain kypärän alla, ja kyllä se voi olla kiekoissakin ei mitään väliä. Se vaan tuntuu mukavan kevyeltä siinä kaikki.
Lompakon kevennys
Anonyymi-ap
18387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sähköllä me ollaa ajeltu
Jos Ajajaa ja pyörää katsoo vain yhtenä yhteenlaskettuna fysikaalisena suureena, niin silloin asia on niin kuin sanot, mutta tuo on aivan liian yksikertaistettu esitystapa.
On kuitenkin kaksi toisistaan erilista kappaletta, joista toinen on kuljettaja ja toinen on kuljettajan hallitsema "työkala" eli polkupyörä ja nämä kaksi erillistä kappalaetta ovat toisiinasa yhteydessä viiden eri kosketuspinnan (polkimat, kadensijat ja satula) kosketuspinnan kautta. Joiden välityksellä kuljettaja "hallitsee" pyörän käyttäytymistä omalla fysiikallaan.
Suoraviicaisesti etenevällä reitillä asia onkin lähelle niin kuin sanot, että pyörän ja kuljettajan yhteismassa on ratkaiseva tekijä (vauhdin nousetessa ilmanvastus muuttuu isoimmaksi tekijäksi).
Mutta kun siirrytäänkin maaston puolelle niin tilanne ei olekkaan enään niin yksinkertainen. Tulee nopeita jarrutuksia, kiihdytyksiä, suunnanmuutoksia, esteiden ylittämisiä niin tilanne muuttuukin toiseksi, siellä pyörä muuttuukin fysikaalisesta suureesta "työkaluksi" mitä kuljettajan pitää pystyä kasittelemään nopeatempoisesti näiden viiden kontaktipinnan kautta ja yhtäkkiä sama lainalaisuus ei enään pädekkään, eli yhtälö jossa 80kg kuski käsittelee 20kg. pyörää ei enään olekkaan vastaava kuin 90kg kuski käsittelee 10kg pyörää vaikka molempien osalta pyörän ja kuljettajan yhteenlasekttu massa onkin sama. Koska kuljettajan on helppo(helpompi) käsitellä omaa 10kg suurempaa painoansa (90kg vs 80kg joka on "osa häntä" kuin 10kg suurempaa painoa (10kg vs 20kg) jota hän hallinnoi näiden viiden kontaktipinnan kautta.
Sitten täjhän pyörivään massaan ja sen vaikutukseen.
Kyllä, jos mitään muita ulkopuolisia tekijöitä ei ole asiaan vaikuttamassa, niin kiihdyttäessä suurempimassainen pyörivä massa vaatii kiihtyäkseen enemmän energiaa kuin pienempi pyörivä massa, mutta sitten tähän suurempaan massaan "varastoituu" tämä suurempi pyörimisenergia jonka se teorian mukaan sitten "luovuttaa" hidastuessan (eli vosii ajatella että pyörä rulla paremmin).
Mutta sitten iskeekin todellisuus vastaan etenkin maastopuolella, maasto-ajo on monasti kihdytys-jarrutus-kiihdytys-jarrutus tyyppistä, eli tämä pyörivän massan liike.energia otetaankin pois jarruttaen ei sitä hyödyntäen, jolloin se muuttuukin varastoidusta energiasta jota käytettäisiin hyväksi, niin haitaksi joka pitää jarruttaessa "hävittää", eli se muodostuu haitaksi niin kiihdytyksessä kuin jarruttaessa.
toinen pyörivän massa ongelma on sen "halu" vastustaa omasta pyörimissuunnasta eriäviä liikesuuntia, joka siis vastustaa pyörän nopeita suunnanmuutoksia.
Eli pyrän massalla todellakin on merkitystä kun tajutaan tarkastella pyörää ja kuljettajaa kahtena omana kappaleenaan eikä vain yhteenlasketun massan fysikaalisena suuruutena.
Ei pitäisi kirjoittaa pitkää tekstiä kännykällä, näyttä ätekstini olevan täynnä kirjoitusvirheitä....
Tuo kahden kappaleen yhteenlaskeminen yhdeksi fysikaaliseksi suureeksi johtaa monasti harhaan kun mukana on ihminen ja ihmisen fysiologia.
Hyvä vertaus asiasta:
Raksamiehet Matti 70kg ja Pena 80kg
Matti kantaa mukanaan rappusia 25kg betonisäkin jolloin Matin ja betonisäkin yhteenlaskettu paino on 95kg
Pena kantaa samat rappuset mukanaan 15kg betonisäkin. Penan ja betonisäkin yhteenlaskettu paino on myös 95kg ja puhtaasti laskukaavoilla laskettuna molemmat henkilöt tekevät fyysisesti saman työn, mutta jokainen käsittää että tuo 15kg betonisäkki on helpompi kantaa kuin 25kg betonisäkki laskukaavasta huolimatta.
Ja asiavirheitä.
Miten tuo betonisäkkitarina vertautuu polkupyöräilyyn? Tarkoitatko, että fillarin mielestä on helpompi kantaa kevyempi kuski kuin painavampi?
Nythän voit hyvin korjata ne asiavirheen mitä tekstissäni oli?
Koitan tuoda esille sitä että etenkin maastoajo ympäristössä jossa tehdään nopeita kiihdytyksiä/jarrutuksia/suunnanmuutoksia/hyppimisiä joissa ajaja joutuu kontrolloimaan/ajamaan pyörää välillä hyvinkin voimakkaasti tilanteissa kevyempi pyörä ja painavampi kuski on parempi yhdistelmä kuin painavampi pyörä ja kevyempi kuski (kun pyörän ja kuskin yhteenlaskettu paino on molemmissa tapauksissa sama).
Millä perusteella? Väitän, että se on makuasia. Jos ajaja on tarpeeksi voimakas, eikä tarvitse sähköäavustusta jaksaakseen "pyöräillä".
Missään tässä ketjussa ei ole ollut mainintaa sähköavusteisista pyöristä, joten älä vedä sitä tähän. Nyt oli ihan puhtaasti kyse pyörän painosta ja sen vaikutuksesta (voi olla kyse sähköavusteisesta taikka ei, samat lainalaisuudet niiden ohajttavuuteen ja käsiteltävyyteen pätevät)
Ja sitten tähän väliin se kysymys että mikä on oma kokemustasosi maastopyöräilystä, niin jatketaan sen jälkeen juttua.
Ottaako koville, osuiko kiukkuhermoon? Kyllä se on selväö, että sähköavusteisetyörät on suunnattu lihasheikkoudesta kärsiville.
Eikös se mene päinvastoin, siis kevyt pyörä ja painava kuski hallitsee paremmin ajoaan maastossa?
Näin luulin sanoneenikin asian:
"kevyempi pyörä ja painavampi kuski on parempi yhdistelmä kuin painavampi pyörä ja kevyempi kuski "
Niin, ajo muuttuu toisenlaiseksi ja toisella tavalla rasittavaksi kuin vertaa sähköavsueteista maastopyörää ja "luomu"maastopyörää.
Nuo ovat oikeastaan aika hyvä vertailupari kyllä sinänsä, koska niissä voi hyvinkin löytää suhteellisen identtiset vastiparit geometrian. jousitukse jarrujen yms. osalta ja painoeroa kuitenkin se luokkaa 8-10kg.
Tuo painoero tuntuu pyörän käsittelyssä hyvin paljon ja ajotyylii muuttuu (vaikka jättää sähköavustuksen mietiinästä pois), koska sähkäavusteinen on raskaampi tehdä nopeita käännöksi, hyppyyttää yms. asioita, esimerkiksi alamäissä missä paljon suunnanmuutoksia niin tuo 10kg luomu on selvästi nopeampi ja helpompi ajaa.
Netistä löytyy paljon hyviä testejä joissa testataan luomu vs sähköavusteinen erilaisissa ajoympäristöissä, ihan mielenkiinntoista katseltavaa.
Sähköavusteisella pyörällä keskimääräisellä kuskilla vauhti kasvaa "luomuun" verrattuna ja yhdistettynä se noin 10kg isompaan pyörän painoon, niin tämä kokonaisuus tekee sähköavusteisella ajamisesta teknisesti haastavampaa.
"Luomulla" suhteessa isompi osa rasituksesta syntyy jalkoihin polkemisen kautta, kun taas sitten sähköavsuteisella jouhtuen nopeammasta keskinopeusta sekä painavammasta pyörästä rasitus siirtyy jalaista enemmän keski- ja ylävartalolle.
Kevyin yhdistelmä on se, jossa kuljettaja ei istu pyörän päällä turhana painolastina.
Maastoajo on pääsääntöisesti alamäkeen ajamista ja isompi massa tällöin vain vauhdittaa menoa. Hissi sitten vetää takaisin mäenpäälle
paksu kolikkolompakko, helppo on merkitä reitti kolikoilla
Lompakon keventyessä kevenee myös kokonaismassa, eli haluttu lopputulos voidaan saavuttaa sitten kuitenkin.