nurjalta puolelta
näin rakkauteni rauniot
savuavina
suurina surun savumerkkeinä.
sukelsin syvään mustaan
kesän lämmöstä huolimatta
niin kylmää
vain kylmää
ja sydämeni kuiski korvaani
miten se haluaa lopettaa lyömästä
kun ei ole ketään
miksi se sen tekisi
sakeat kyyneleeni
ne kaiketi hukuttavat minut tulvaan.
näin rakkauteni rauniot
savuavina
suurina surun savumerkkeinä.
sukelsin syvään mustaan
kesän lämmöstä huolimatta
niin kylmää
vain kylmää
ja sydämeni kuiski korvaani
miten se haluaa lopettaa lyömästä
kun ei ole ketään
miksi se sen tekisi
sakeat kyyneleeni
ne kaiketi hukuttavat minut tulvaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
valo vihreä, rikkoutuu
valkenee, viileä vesi
kun
lanka mereen halkeaa
tunnen kuin nousen
ylöspäin
silmäni tuijoittavat
silmiä toisten
lävitse verkon silmien
tunnen
päivänpaisteen
muistojeni
alakuloisten
tuskani sylistä minut naarataan
olen kuuluisa kai taas
vetonaulat iskeytyvät syvään
hänen nimessään
enhän osaa,
enää,
edes,
hengittää
enää sydämeni ei soi
sen kannel väsyi ja luopui
jäljellä katkenneet kielet
ja tuurilla hiljaista säröä
enää ihoni ei tunne kosketuksia
epiduraalin valtaama surullinen elin
ja miten sitten ennen elin?
enää en saa painoa harteiltani
liian vähän aikaa
muuttua
-vain ikuisuus
väliäkö sillä
sillä näinä päivinä
maadun
nukunko yli tämän kesän?