heippa!
meillä on iiiisooo ongelma. meidän poika puree, raapii, nipistelee, repii. mikään ei tunnu auttavan, ei hyvällä eikä pahalla. ja kyllä, lapsi saa huomiota muutenkin, leikitään ja touhutaan yhdessä. se vaan nauraa aina kun sitä "ojentaa". mä olen alkanut sille linjalle että oon kun en huomais, tosin se on joskus hiukan vaikeeta, kun toinen roikkuu nahkassa kiinni voimiensa takaa. mieheni ei tajua että mitä hyötyä siitä on, joten tuntuu menevän ihan hukalle sekin keino. muuten poikamme ei ole mikään häirikkö/riiviölapsi, eikä pahemmin muitten kimppuun käy kun minun, ja isänsä. niin ja kummipoikani, kun hän alkaa kiljumaan jo kun astuu samaan huoneeseen, ja sekös on hauskaa... hehheh..
meillä on iiiisooo ongelma. meidän poika puree, raapii, nipistelee, repii. mikään ei tunnu auttavan, ei hyvällä eikä pahalla. ja kyllä, lapsi saa huomiota muutenkin, leikitään ja touhutaan yhdessä. se vaan nauraa aina kun sitä "ojentaa". mä olen alkanut sille linjalle että oon kun en huomais, tosin se on joskus hiukan vaikeeta, kun toinen roikkuu nahkassa kiinni voimiensa takaa. mieheni ei tajua että mitä hyötyä siitä on, joten tuntuu menevän ihan hukalle sekin keino. muuten poikamme ei ole mikään häirikkö/riiviölapsi, eikä pahemmin muitten kimppuun käy kun minun, ja isänsä. niin ja kummipoikani, kun hän alkaa kiljumaan jo kun astuu samaan huoneeseen, ja sekös on hauskaa... hehheh..
Vastaukset 13
Vanhimmat
Meillä alkoi tuo sama peli kun tyttö oli 1,5 vuotias ja hänen mielestä oli tosi huvittavaa kun kielsin ja kielsin...sanoin hyvällä ja pahalla. En ollut lopulta huomaavinani, jos roikkui takareidessä kiinni niin lähdin vaan kävelemään ja menin vaikka sohvalle istumaan (tietysti nyt niin, että katsoin ettei hän kaadu tms...) En sanallakaan maininnut puremisesta ja niinpäs se vaan unohtui...nykyisin nipistelee, mutta harvemmin ja joskus kyllä pukiessa koittaa hampaitaan vielä terottaa minun käteen, mutta uskoo kun sanon topakasti! Eipä tainnut tästä olla muuta apua kuin, että aika vie pois tuon tavan ja vaikea neuvoakaan muuta kun ei lasta tiedä senkummemmin (minkä luontoinen muuten jne...)
vähän alempaa ketju 1v-puree. aivan samaa aisiaa jo toiseen kertaan....
Hyvä neuvo: pure takaisin!
ei auta takas pureminen. pureminen on vaan osa ongelmaa, joten sieltä ketjusta ei apua tullut.
muuten on ns. helppo lapsi, syö ja nukkuu hyvin ja sen kanssa on mukava käydä ihmisten ilmoilla.
tää kimppuun käyminen alkaa menee jo yli
Oletko yrittänyt selittää hänelle, miksei niin saa tehdä? Meillä ainakin auttoi se, kun ihan rauhallisesti otin poikaa kiinni käsivarsista ja "pakotin" hänet katsomaan minua silmiin ja selitin, miksei saa purra. Vaikka tuntuisikin siltä, ettei muksu vielä ymmärrä, mitä hänelle selitetään, niin meillä se ainakin toimi.
kyllä auttaa. pure takaisin kun lapsesi puree.. pure joka kerta hieman kovemmin.. niin että pikkuisen sattuu. raapimiseen ja repimiseen vastaat samalla tavalla. meillä ainakin loppui aika nopeasti.
kyllä se apu löytyy siitä eli lapsi on saatava ymmärtämään että toiseen sattuu ja jos puhe ei auta niin ainoa konsti on se että lapsi kokee saman itse. hommassa on oltava järki kädessä, mutta se ainakin toimii.
tuossa on kaksi vaihtoehtoa eli joko lapsi haluaa todella vielä lisää huomiota tai sitten ei ymmärrä tilannetta ja satuttamista. huomionkipeyteen ei auta sitten mikään huomio jos se sitä on vaan ennemmin se huomion rajallisuus; huonosta käyttäytymisestä arestiin nurkkaan tai tuolille tms.
ei auta vaikka puren takaisin. nyt olen ollut kun en huomaisikaan, vaikka vaikeeta on. varmaan tiedätte kuinka paljon sattuu kun tollanen vajaa parivuotias iskee kiinni. nyt ehkä näyttäis siltä, että se ei enää niin kovin mun kimpussa ole. olen sillä kannalla että huomiota se sillä hakee. kai se siitä.
Kun muksu avaa leipäläpensä ja aikoo iskeä hampaansa johonkin, käännä lapsen oma käsi eteen. Pari kertaa kun haukkaisee omasta käsivarrestaan, niin lopettaa puremisen siihen.
Niin kävi ainakin meillä aikanaan.
Puistotädillä oli portissa lappu: "Purevia lapsia ei oteta puistoon!"
Täti sanoi, että pureminen oli ollut niin kova ongelma hänen ryhmässään, että hän heitti purijat pois.
Siis, onpa outoa kasvatuspsykologiaa. Yritetään opettaa lapselle että kaikenmoinen satuttaminen on väärin -tekemällä samoin lapselle. Sellaiselle, joka ottaa tekemisiinsä mallin muilta, seuraamalla mitä toiset tekee.
Loogista.
Meidänkin tyttö puree, nipistelee, raapii. Eipä ole tullut mieleeni tehdä kostoksi hänelle samoin, kieltänyt olen ja estänyt yrityksensä. Jos mahdottomaksi on mennyt, korotan ääntä ja lähden sitten paikalta pois. Ja tämä on toiminut, harvemmin puree enää.
Meillä tyttä on 1v10kk ja hän ei pure aikuisia mutta puree useasti isosiskoaan (3v11kk). Ja sitä on todella vaikea saaha pois. Vaikka miten kiellän ja kerron ettei saa purra. Ja olen huomannut sen että silloin kun on oikein mukava olla hän puree ja silloin kun isosisko vie lelut käsistä tai muuten kohtelee typerästi pienempäänsä niin hän jysäyttää hampaat isosiskoon siihen minne vain osuu... Sitten huutaa isosisko kun palosireeni.. Mutta eiköhän se joskus mene ohitse kun vaan jaksaa kieltää ja kieltää ja kieltää.. tai sitten tosiaan on ihan kokonaan huomioimatta.. Mutta tässä tilanteessa sitä on vaikea olla huomioimatta!!
Isomummo kertoi tarinan että hänen toinen poikansa oli purrut ja kun oli muutaman kerran purrut niin mummo suuttui ja laittoi pojan pimeään kellariin hetkeksi. Sinne unohtui puremiset:)
Toi puiston tätä on varmaan sitten joku 14 kesäinen, lapseton tai muuten vaan käsi ihmiseksi!!! Hävettää edes kirjoittaa tällaista, mutta rupesi niin risomaan...heittääköhän hän sitten "ylivilkkaat", leikkivät, kiipeilevät, tappelevat, tai muuten vaan normaalit lapset jotka eivät vain istu hiekkalaatikolla niin ulos HÄNEN puistostaan???Kysyn vaan! Tietysti nämä purevat lapset tarvitsevat hieman enemmän huomiota aikuiselta, eli että jaksaa kieltää. Nämä tietysti häiritsevät hänen leppoisaa auringon ottoa tai kirjan lukua! Menisi muihin töihin jos ei pätevyyttä löydy!
Joo kuule meillä on neiti 1,5 kk ja on jo harrastanut tota parikuukautta. Jos ei saa tahtoaan läpi niin puree, raapii naamaa jos pidän sylissä. Joskus kun teen keittiössä ruokaa niin hyökkää takaapäin ja puree takareiteen. Sattuu pirusti. Ojennan häntä mutta nauraa päin näköä. Ilmeisesti kovatahtoinen tyttö. Joskus oikeesti hermostun sillä todellakin sattuu kun tarraa kunnolla kiinni. Eipä kai auta muu kun kieltää. Tartun hartioista kiinni ja menen samalle tasolle kun hän eli naama naamaavasten ja sanon ei saa ja että äitiä sattuu. Joskus se tepsii mutta joskus taas ihan turhaan. Toivon että menee ohi pian. Tällasta kivaa meillä.
Hei! Juu ei hätää tai siis en tiedä...Meillä sama ongelma tarhassa. Eli poikamme 1v 10kk pureskelee kavereitaan silloin tällöin..Olen lukenut nyt joka puolelta, että normaalia on vaikka ei mukavaa. Täytyy varmaan olla vaan kärsivällinen ja koittaa niitä ei sanoja viljellä. Tuntuu välillä , että menee kuuroille korville, mutta joku viisaampi on opettanut, että jo 1000:lla kerralla kun on sanottu niin jo uskotaan :0). Koitetaan kaikki kestää yhdessä näitä meidän pikku kannibaaleja!!!