Meillä on nyt kissanpentuja ja tuli tietysti puhetta niiden luovutuspäivästä...
Täällä olen lukenut, kuinka 12vk on se ehdoton luovutusikä... ja pidin sitä siis oikeana aikana kunnes..
Kävin kirjastossa lainaamassa kissakirjoja.. Luin yhdestä kirjasta, että...
"Nyrkkisääntö on, että pentu pitäisi tuoda uuteen kotiinsa mahdollisimman aikaisin. Ajankohta on kuitenkin harkittava huolellisesti: Toisaalta pennun on saatava olla emonsa kanssa tarpeeksi kauan, jotta se ehtii oppia tarvittavat taidot, toisaalta taas pentu on tuotava uutee kotiinsa tarpeeksi aikaisessa vaioheessa, jolloin sosiaalistumisvaihe on herkimmillään.
Hyvänä kompromissina pidetään yleensä 8 viikon ikää, sillä tällöin useimmat pennut tottuvat nopeasti uuteen ympäristöön. Rotukissan pentua ei kuitenkaan yleensä saa kotiin alle 12 viikkoisena."
Siis häh? :)
Täällä olen lukenut, kuinka 12vk on se ehdoton luovutusikä... ja pidin sitä siis oikeana aikana kunnes..
Kävin kirjastossa lainaamassa kissakirjoja.. Luin yhdestä kirjasta, että...
"Nyrkkisääntö on, että pentu pitäisi tuoda uuteen kotiinsa mahdollisimman aikaisin. Ajankohta on kuitenkin harkittava huolellisesti: Toisaalta pennun on saatava olla emonsa kanssa tarpeeksi kauan, jotta se ehtii oppia tarvittavat taidot, toisaalta taas pentu on tuotava uutee kotiinsa tarpeeksi aikaisessa vaioheessa, jolloin sosiaalistumisvaihe on herkimmillään.
Hyvänä kompromissina pidetään yleensä 8 viikon ikää, sillä tällöin useimmat pennut tottuvat nopeasti uuteen ympäristöön. Rotukissan pentua ei kuitenkaan yleensä saa kotiin alle 12 viikkoisena."
Siis häh? :)
Vastaukset 29
Vanhimmat
Oliko vanha kirja? Ennen oli tapana (hyvänä tapana) että kissanpennut luovutettiin 8 viikkoisina. Olisiko rotukissojen 12 viikkoa ollut silloin paperisodan takia.. En tiedä.
Minusta 8 viikkoa on todella hyvä ikä, ja hyväksi todettu ikä. Tästäkin joku saa sodan pystyyn mutta niin se vain on. Joku uuden ajan hömpötys ja mielestäni jokaisen kissan kidutusta pitää ne 12 viikkoisiksi.
en sanoisi mikskään kidutuksesi 12 viikkoseks emon luona pitävälle. mulla on 4 kissaa, yksi kylläkin katosi, taisi vain yksi olla sen 12 viikkoinen, muut jotain 8-10 viikkoa, kaikki sopeutuivat loistavasti, paitsi ainoan joka oli 12 viikkoa kanssa oli pitkään vaikeuksia... ja samasta paikasta hain kaksi kissaa, toinen joka oli 8-viikkoa oli samana iltana kehräämässä sylissä kun 12 viikkosta en edes nähnyt kuukauteen kunnolla. Sai tosissaan tehdä töitä että sopeutui.
En minäkään kidutuksella tarkoittanut sellaista kidutusta vaan sitä että pennut oppivat liiaksi elämään sen perheen ja emonsa kanssa. Se niillä sitten vasta kurjaa onkin kun ne niin "vanhoina" revitään emostaan irti. Kissat ovat oppineet kissantavoille 8 viikkoisina. Sosiaalistuminen on osittain tapahtunut silloin, ja jatkuu uudessa kodissa. Emo ei sitä opeta, vaan ihminen. Vai kertooko villikissa pennuilleen miten ihmisiä "kohdellaan"?
syy tuohon luovutusikään (12 viikkoa) on se, että silloin rokotukset on annettu 2 kertaa, eli ensimmäinen sekä tehoste (2-4 viikkoa ensimmäisen jälkeen) - maatiaisiahan ei tarvitse rokottaa, hyvin yleinen luulo:(.
Toinen syy on pentujen oppiminen kissamaisille tavoille ja ainoa keino siihen on olla emon sekä sisarusten seurassa - vastoin luuloja se ei ole emolle rasite vaan velvoite.
Kissanhan ei ole tarkoituskaan olla ihminen tai sen kopio, vaan kissa - siis opit pitää saada emolta ja/tai sisaruksilta. Luonnossa kissaemo vieroittaa pentunsa vasta noin 15-16 viikon ikäisenä. Vieras kissa ei ole kovin hyvä opettamaan pentua ilman emo/pentu sidettä, voi viedä jopa viikkoja aikaa kun ne tutustuvat toisiinsa ja siinä ajassa pentu ehtii oppimaan "vääriä" tapoja joita on vaikea karsia pois.
Kiinteän ruoan syöminen ja tarpeiden teko astiaan eivät ole vieroituksen merkkejä vaan omatoimiseen elämään oppimisen, joka tapahtuu seuraamalla emon ja sisarusten esimerkkiä - kun se esimerkki katoaa, pentu menee usein hämilleen.
Puremiset ja raapimiset myöskin harjoitellaan yhdessä, eli miten kovaa voi toista purra, ettei se satu liikaa. Tätä harjoitellaan juuri emon ja sisarusten kanssa - emo taatusti kurittaa jos pentu alkaa liian kovakouraiseksi ja sisarukset alkaa kiljumaan tai puremaan takaisin.
Jokainen tekee miten lystää, toivottavasti kantaen myöskin ne seuraukset joista saa lukea tältäkin palstalta jatkuvasti.
Tämä on ainoa mitä tähän aiheeseen tulen kommentoimaan, syystä että tämä aiheuttaa suoranaista silmille hyökkäilyä. Muutenkin tämä aihe on jo "kaluttu" loppuun, voisi jättää joksikin aikaa "pannaan".
Kyllä minun mielestäni se on se uusi omistaja joka voi ihan yhtä hyvin rokottaa kissan ensimmäisenkin kerran kun sen ottaa, joten se ei ole syy pitää kauemmin.
Kissamaiset tavat se oppii jo kahdeksaan viikkoon mennessä (ainakin aina meillä ovat oppineet, eivät ikinä aikuisenakaan ole purreet eivätkä tehneet tuhojaan).
Jokainen saisi kyllä tehdä niinkuin hyväksi näkee. Minä en ota ainakaan enää 12 viikkoista, vaan mahdollisimman aikaisin.
noista rokotuksista vielä... Juu eli siinä 12 viikon ikäsinä ne rokotukset on annettu...
Mutta tosiaan ihminenhän ne laittaa ja ME aiotaan ANTAA suloiset kissanpentumme emmek myydä, joten emme varmaankaan sitten rokotuksia anna.. Eli se jää sitten uudelle kodille huolehdittavaksi...
Täytyy kyllä myöntää, että kai ne pennut sitten siinä 8-9 viikon ikäisin luovutetaan...
Luin kirjast, että tärkein sosiaalistumisvaihe on kissalla siinä noin 2-7 viikkoa...
Tarvii olla virikkeitä yms... Pentujen kanssa olisi hyvä olla päivässä vähintään tunnin verran ja olisi hyvä jos pennuilla olisi 4 hoitajaa, jotta tottuisi erilaisiin ihmisiin.
kirja josta tiedot hain, oli vuodelta 2002.
Kirjoittajana SARAH HEATH, joka on valmistunut eläinlääkäriksi Bristolin yliopistosta v. 1988.
Se on hyvä ihan hyvä maksu kissanpennusta kun uusi omistaja rokotuttaa mutta kannattaisi silti varmaan edes 10-15 e pyytää, ihan vain siksi ettei oteta hetken mielijohteesta lapselle lelua. Eihän sekään paljon ole joillekin mutta yllättävän monelle kuitenkin.
Tuo sosiaalistumisvaiheet ym on kyllä ihan totta, ihan käytännössä huomattu. Viisas on kirjoittaja :) Pitänee katsoa tuo kirja jostain josko olisi hyviä juttuja.. :) Taitaa olla sellainen joka omistaa kissoja itsekin? Vähän vaikuttaisi..
minkä ikäinen pentu on valmis uuteen elämänmuutokseen ja milloin vielä emän ja sisarusten turva ja esimerkki ovat tärkeitä yksittäiselle pentukissalle.
8-viikkoinen pentu on vielä aivan rääpäle; Itsekin aikanani kaksi tämän ikäistä pentua ottanut ja muistelen vain miten avuttomän näköisiä ne olivat ja ikävöivät perhettään monta päivää uudessa kodissa. Sen sijaan minulle tuli myöhemmin pentu 13-viikkoisena ja täysin valmiina uuteen haasteeseen. Se ei ikävöinyt emäänsä vaan uteliaana tarkkaili uusia ihmisiä ja toista lajikumppaniaan. Ja ihmekös tuo: emä oli jo uudessa kiimassa ja komensi pentua pois jaloistaan ELI emä oli itse irroittautunut pennusta, mutta enpä usko yhdenkään emän hyljeksivän vielä 8-viikkoista pentua, jota vielä imettää..
Ja tuo mamma40:n luontoesimerkki on minusta hyvin suuntaa antava, että miksi riistää pentu emältään joka siitä vielä huolehtisi ja sisaruksistaan, jotka sen kanssa vielä leikkisivät. Minusta se on itsekkyyttä!
Samoiten väite, että kun koirapuolella koiranpennut lasketaan maailmalle 8-viikkoisina niin samaa sovelletaan sitten myös kissoihin, vaikka kyseessä on kaksi ERI lajia. Koira on laumaeläin ja koiralla on oma sosiaalistumisvaihe suhteessa ihmiseen, kun kissalla tämä kohdistuu kissamaisten tapojen oppimiseen. Kissa on pitkäikäinen eläin ja juuri sen ensimmäinen ja lyhyt vaihe elämässä on merkitsevin. Niillä taidoilla kissan on pärjättävä uudessa kodissa, eikä siellä ole välttämättä toista kissaa ennestään näyttämässä käyttäytymismallia.
En ymmärrä miksi ihmisillä on niin kovin usein hätä tämän asian kanssa. Kuukausi lisää ei ole mahdoton aika odottaa, mutta kissan kannalta se on tärkeää. Ja tottakai mikäli haluamme välttyä ongelmilta mihin liian aikainen emosta erottaminen voi johtaa niin parasta antaa pennun kasvaa vielä 3-4 viikkoa.
Ja onhan se toki myös niin, että kissanpentujen kehitys vaihtelee. Mm. pienessä pentueessa pennut kasvavat ja kehittyvät nopeammin, kun maitoakin riittää hyvin, kun taas suurikokoisten pentueiden pennut ovat pienikokoisempia ja kehittyvät aika-ajoin hitaammin. Tietysti monet muutkin tekijät vaikuttavat tähän asiaan.
toisaalta tästä asiata on aivan turha "kiistellä"...
Se riippuu niin paljon eri tekijöistä, miten pennut kehittyvät...
Jos emo on alusta pitäen hirveän laiskanoloinen äiti... niin ei pennut varmaankaan niin nopeasti vartu ja kehity...
Meidän emo ainakin on melkein koko ajan pentujen lähellä.. vaikka tilaisuus olisi muuallakin olla... Pennut ovat nyt 2 viikon ikäisiä.. (emo ei voi utntea oloaan uhatuksi... rauhallinen paikka ja emo on rauhallinen kun menee niitä katsomaan)
Ja tottakai sekin vaikuttaa, jos vieraita ihmisiä ei ollenkaan käy pentuja katsomassa.. vaan "nyhjäävät" vain emon kyljessä.. niin tott kai silloin on uuteen kotiin sopeutuminen paljon vaikeampaa!
ELI SIIS... kissan kehitys riippuu niin monesta eri tekijästä...
Toisille 8 viikkoa on sopiva... toisille se 12vk..
Kirjassa ainakin Sarah Heath oli istä mieltä, että 8vk voi myös olla juuri sopiva aika... Luulenpa, että kissanomistajat kyllä itse osaavat arvioida, milloin pennut ovat tarpeeksi itsnäisiä ja emo valmis uusiin kuvioihin (irrottautuu pennuista)..
Joku kyselikin siitä kirjasta... sen nimi oli:
KISSAN KÄYTTÄYTYMINEN, Kissanomistajan käsikirja.
Sarah Heath.
...en keksi yhtäkään hyvää syytä miksi pennut pitäisi laittaa maailmalle jo 8-viikkoisina jos eivät ole orpoja.
Mutta olen itse tämän ikäisenä kissan kaksi ottanut ja en tee sitä enää toiste. Kumpikaan niistä ei ole oppinut kissojen kieltä kunnolla, vaikka luonteeltaan ne olivat kuin päivä ja yö.
Näemmä tässäkään asiassa ei joidenkin mielestä ole yhtä oikeaa vastausta, vaikka eivät pysty perustelemaan omaa väitettään.
Anteeksi mitä? =p Sitten niiden pitänee olla mykkiä. Heh.. Kissa oppii kissan kielen vaikkei ikinä olisi emoaan nähnytkään, se kuuluu niiden luontoon!
Minä ainakin keksin, ja tiedän monta hyvää syytä lähettää pennut maailmalle oikeaan aikaan eli 8-viikkoisina. Esimerkiksi syyt joita alkuperäinen kirjoittaja kirjasta kirjoitti.
Kyse ei ole siis mistään ääntelystä, vaan ruumiinkielestä, jonka voi vain lajitoveri opettaa. Jos kissa ei ikinä pennusta lähtien toisia kissoja näe, vaan annetaan esim. koiran hoidettavaksi, se käyttäytyy kuin koira, ei kuin kissa.
Oikea aika on 12-viikkoa. Piste.
siis kissan luovutus ikänä pidetään 12viikkoa mutta ei ollenkaan paha olisi antaa pentujen antaa kasvaa 14 viikon ikäisiksi emon hoivissa. näin emo saa opetettua pennut hyville tavoille. missään nimessä ei kannata luovuttaa pentuja alle 12 viikkoisina ei edes maatiais kissan pentuja. ja kissa sopeutuu paremmin hiukan vanhempanakin, tuo 8 viikon ikä on liian aikaisin koska silloin pentu vielä kaipaa emoaan ja sisaruksiaan liikaa.
niin jos kissalla on vielä aikuisenakin tapana esimerkiksi imeä ja lutkuttaa vaikkapa tyynyn kulmaa niin nimenomaan se on aiheutunut liian aikaisesta luovutuksesta. minulla on kissojen kasvatuksesta useamman vuoden kokemus ja näin ollen asiasta oletan jotain tietäväni.
Pentele, pitäskö viedä nuo kolmivuotiaaks emonsa luona kasvaneet takasin vielä oppimaan kissojen tavoille kun ne on sitten vissiin vieroitettu liian aikaisin kun on vähän tuon kaltaisia tapoja ;)
Olen ainvan samaa mieltä mamma40 ja M&M kanssa. Itse olen kasvattanut kissoja yli kymmenen vuotta ja sen selvästi näkee, että 8 viikkoinen ei IKINÄ ole vielä luovutusikäinen eikä vielä 10 viikkoinen.
Itse luovutan mielellään vasta 13 viikkoisina ja silloin huomaa jo emästäkin kuin kertoisi pennuille, nyt on aika lähteä uuteen kotiin ja tällöin emo ei enää edes kaipaa pentujaa.
Ennen kun sai vielä luovuttaa 10 viikkoisina, niin kyllä emo niitä haeskeli vielä pitkään.
Siis luovutusikä on vähintään se 12 VIIKKOA
Itse olen kaikki kissani ottanut 8 viikkoisina. Ei ole ollut ongelmia, toisin kuin tuttavallani joka suosi alkuun vain 12 viikkoisia. Ne huusivat varmaan viikon jälkeenpäin, olivat arkoja ja ties mitä. Omani olivat jo samana iltana sylissä nukkumassa paikat tutkittuaan ja vähän syötyään. :)
Käytännön kokemus kasvattajana on opettanut näkemään, miten emo reagoi liian aikaiseen luovutukseen; ikävöi pentujaan ja kyllä säännöt määrää, minkä ikäisenä pennut saa luovuttaa, mutta se on sitten jokaisen pennun luovuttajan oma asia. Itse en tee tätä virhettä.
Tiedoksi sinulle "käytännön kokemus" että olen nyt itse monta vuotta kasvattanut pentuja ja luovuttanut näköjään suuren osan mielestä liian aikaisin. Mutta itse pidän sitä sopivana ikänä. Omaa kasvatustani aikaisemmin on kotonani kasvatettu kissoja. Niin ikään annettu "aikaisin". Eivät ole emot ikävöineet sen kummemmin.
eli mamma40, M&M sekä nekun kanssa samaan "porukkaan" ja suosittelen ehdottomasti odottamaan sitä 12 viikkoa. Itse olen aikoinani ottanut pentuja niin 8 viikkoisina kuin uusimman yli 13 viikkoisena.
Mielestäni kannattaa kisu luovuttaa vasta 12 viikkoisena, kuten uusien tutkimusten mukaan on myös kissalle parasta. Se on kuitenkin pieni aika uusien omistajien odottaa, mutta kissan pennulta saatetaan riistää jotain todella arvokasta "lapsuudesta" äitin ja sisarusten kanssa.
Milloin se kirja on julkaistu?
Otsikossa se vastaus jo tulikin. Löytyy minultakin kirjahyllystä tuo kirja, osa siinä olevasta tiedosta on ihan OK, mutta sitten on näitä omituisia juttuja, jotka eivät täällä Suomessa oikein toimi. Kirjoja lukiessaan täytyy muistaa ottaa huomioon se, että harva on suomalaisen kirjoittajan kirjoittamia ;) Suosittelen vaikkapa Mirjam Nummisen kirjoittamaa Mirjamin kissanhoidon opasta tai Helena Telkänrannan kirjoittamaa Matka kissan mieleen -kirjaa. Niissä on asiallista suomen oloihin soveltuvaa tietoa :) Varsinkin tuosta Mirjamin kissanhoidon oppaasta löytyy paljon tietoa myös pennuista ;)
Mun mielestä kannattaa muistaa ettei tuo alkuperäisen mainitsema kirja ole suomalainen. Muissa maissa voi olla ihan eri tavat, ja he voivat olla jopa eläintieteessä meistä jäljessä. Juurihan oli Englantilaisessa Eläinsairaala -sarjassakin kohtaus jossa kissanomistaja vei 6 viikkoisena emästä vieroitetun kissan lääkäriin sen takia kun kissa söi kaikki talon sähköjohdot ja eläinlääkäri sanoi että kissojen psykologiaa ei juuri tunneta ja SAATTAA olla että se on vieroitettu emosta liian aikaisin. Ai että SAATTAA. Suomessa tiedetään että se todellakin on liian aikaisin.
Eiköhän tämä kiistely ole lähes samanlainen kun sisä- ja ulkokissa tappelu. Molemmat osapuolet pitää kiinni omasta "hyväksi havaitusta" tavastaan, eikä siitä mihikään pääse.
Itse kannatan 12viikon luovutusikää jos vain koti on hyvä missä saa kasvaa. Kuitenkin minulle tulee viikonloppuna 9viikkoinen kisu kotiin, ihan sen takia että kun olen pari kertaa käynyt sitä katsomassa olen todennut että kissan pitää päästä eläinlääkäriin ja ruokavaliokin on väärä. Tässätapauksessa siis näen että 9 viikkoa riittää (vaikka onkin minulle ehdoton minimi).
Tapauskohtaista tämäkin.
vaikutat asiantuntevalta, joten kysynpä...
Meillä pennut ovat pian 3 viikon ikäisiä, joten ne siirtyvät pian ruokaan...
MItä ruokaa pennuille siis olisi hyvä antaa alkukäteen???
Entä voiko pennuille antaa ihmisten HYLA-maitoa??
http://www.ipsitilla.fi/ipsitilla.htm
Tuolla on asiantuntevaa tietoa ruokinnasta.. Lisätietoa saa lainaamalla ko. kirjan.
meille kumpikin kissa on tullut 8 viikkoisina ja aivan "normaaleja" ovat aikuisinakin. Eivät tuntuneet ikävöivän emoaan tai sisaruksiaan, kun tulivat (tulivat eri aikaa eri pentueista).
Omat kissani olivat silmin nähden valmiita lähtemään (emo ei ollut enää pentujen kanssa pahemmin tekemisissä, söivät ruokaa itse ja kävivät astialla). Olen nähnyt myös 8 viikkoisia pentuja, jotka eivät ole valmiita lähtemään emonsa luota vielä moneen viikkoon. Joten eiköhän pentujen kanssa pari kuukautta elänyt ihminen näe pennuista ovatko he valmiita vai eivät lähtemään uuteen kotiin. Onhan se hyvä, että pentu oppii olemaan myös ihmisten kanssa, eikä elä kolmea ensimmäistä kuukauttaan vain kissojen kanssa...voi tulla vaikeuksia sopeutua uuteen kotiin ihmisten pariin.
kommentoida sen verran, että ei meillä ainakaan pennut ole VAIN kissojen seurassa, vaan sekä emon, sisarusten, muiden kissojemme ja meidän ihmisten kanssa päivittäin. Niitä käsitellään syntymästään lähtien joka ikinen päivä - mm. punnitaan jotta nähdään saako pentu maitoa ja myöhemmin muuta ravintoa, opetetaan turkin kampaamiset yms.
Eli ei ne pennut muuta kissojen luota ihmisten luokse, vaan ovat kyllä lähtöpaikassaan ihmisten kanssa todella paljon tekemisissä. Joillakin tämä voi olla eritavalla esim. navettakissan pennut eivät ihmisten kanssa ole tekemisissä kovin paljoa - sääli.
En tarkoittanutkaan, että näin olisi kaikilla vaan annoin vain esimerkin tapauksesta, jossa olisi ehkä hyvä luovuttaa aikaisemmin pennut. Kasvattajat ovatkin yleensä kiinnostuneempia pennuistaan ja huolehtivat näistä koko ajan. Mutta tosiaan on näitäkin tapauksia, että hyvä että myyjä on nähnytkään pentuja.
Voihan olla, että emo on sellainen, ettei se halua ihmisten olevan pentujen läheisyydessä ja opettaa nämä vähän liiakseenkin kissojen tavoille (villikissoiksi).
Meidänkin toinen kissa luovutettiin niin aikaisin, koska emo yritti saada pentuja koko ajan ulos opettaakseen näille esim. hiiren metsästyksen. Myyjä ei halunnut opettaa pentuja ulkokissoiksi, jos joku ostaja haluaakin pennusta sisäkissan. Emo itse vietti suurimman osan ajastaan ulkona ja kävi joskus aina katsomassa pentuja (ei siis syöttänyt tai mitään).