Koirani on poliksi saksanmetsästysterrieri ja puoliksi norjanharmaahirvikoira. Se on jalostunut lähes täydellisesti. Sen turkki on juuri sopivan värinen: muuten samat värit kuin saksanmetsästysterrierillä, muttä se on perinyt isältään kauniin harmaan leuka- ja niskakarvoituksen. sen turkki on paljon pörröisempi kuin saksanmetsästysterrierillä, mutta ei läheskään yhtä pitkä kuin norjanharmaallahirvikoiralla.
Vanhempien roduista johtuen se sopii niin jänis ja kettu metsälle. Joidenkin mukaan se voisi sopia jopa karhumetsälle terrierin sisukkuuden ansiosta. Vaikka se onkin sisukas se on myös hyvin lauhkea, lapsiystävällinen, sekä ennakkoluuloton. Se on noin suomenpystykorvan kokoinen, eli juuri tarpeeksi pieni istumaan sylissä. Kaiken kruunaa terrieri äidiltä peritty juoksuaika harvuus eli 1/vuosi.
muutamia haittoja muuten täydellisessä koirassa ovat ensinnäkin sen söpöys: Kaikki pienet kakarat vaativat aina päästä silittämään söpöä isokorvaista ja kippura häntäistä koiraani. No söpöllä omistajalla söpökoira, eikös se ole täysin luonnollista. Toisena sen kouluttamiseen tarvitaan kovia otteita, kiitos sen periksi antamattomuuden. Kurilla ja rakkaudella saa kuienkin hyvääjälkeä.
Kolmantena se räksyttää joskus ärsyttävästi sillä se on kunnolla vain niiden kanssa joihin se luottaa, tai niiden kanssa joita se kunnioittaa.
Neljäntenä se on roskisdyykkari. Tuohon paheeseen ei mikään tunnu toimivan, ei kuri eikä rakkaus. Välillä sen ruokailu tottumukset tuovat mieleen rantanplanin.
Mitä mieltä olette, eikö olekin aika täydellinen kora(täydellisellä omistajalla).
Vanhempien roduista johtuen se sopii niin jänis ja kettu metsälle. Joidenkin mukaan se voisi sopia jopa karhumetsälle terrierin sisukkuuden ansiosta. Vaikka se onkin sisukas se on myös hyvin lauhkea, lapsiystävällinen, sekä ennakkoluuloton. Se on noin suomenpystykorvan kokoinen, eli juuri tarpeeksi pieni istumaan sylissä. Kaiken kruunaa terrieri äidiltä peritty juoksuaika harvuus eli 1/vuosi.
muutamia haittoja muuten täydellisessä koirassa ovat ensinnäkin sen söpöys: Kaikki pienet kakarat vaativat aina päästä silittämään söpöä isokorvaista ja kippura häntäistä koiraani. No söpöllä omistajalla söpökoira, eikös se ole täysin luonnollista. Toisena sen kouluttamiseen tarvitaan kovia otteita, kiitos sen periksi antamattomuuden. Kurilla ja rakkaudella saa kuienkin hyvääjälkeä.
Kolmantena se räksyttää joskus ärsyttävästi sillä se on kunnolla vain niiden kanssa joihin se luottaa, tai niiden kanssa joita se kunnioittaa.
Neljäntenä se on roskisdyykkari. Tuohon paheeseen ei mikään tunnu toimivan, ei kuri eikä rakkaus. Välillä sen ruokailu tottumukset tuovat mieleen rantanplanin.
Mitä mieltä olette, eikö olekin aika täydellinen kora(täydellisellä omistajalla).
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuntuu olevan mahtava koira.Olisko toi dyykkaus peräisin hirvikoirageeneistä,mulla on katsos 3 hirvikoiraa jotka porukalla dyykkaa,viime yönä ei raukoille ollut roskiksessa muuta kun ompunkuoria,ja nekin oli tasattu.Sun pitäis saada se kaveri ihan oikeesti supijahtiin,nuo molemmat rodut vihaavat supia palavasti,sais niitä tuholaisia metsästä pois.
On aivan samanlainen, jopa samaa rotua.
Juu, ainoat huonot puolet ovat se kauhea ulina ja räksytys aina kun se on lähdössä ulos, tai sitten se kun pienet lapset tulevat rääkkäämään koiraani!
Mutta ainahan heitä voi potkia...
Niin ja on myös koirasta riippumaton vika:
Naapurin rakit! Niitä ei ole koulutettu mitenkään ja ne hyökkivät koirani kimppuun sitä taluttaesani. Ensi kerralla otan mukaan isäni revolverin...
se juo verta
Sulla taitaa olla hyvin harvinainen koira rotu sekoitus..jossa on virastotalon noutajaa ja verolaitoksenseisojaa.. =) .Erittäin oiva yhdistelmä jolla varmasti tulee valtaisat astutukset!Välillä tulee epäilys ettei sun"koiras"vaan ole käyny jo ennemmin astumas joitain tämänlinjan kirjoittajia..?Onnea harvinaisenrodun johdosta. =)