Lapsettomuus on joskus valinta

Suomessakin eletään kivikaudella jossa pitää mennä naimisiin ja hommata perhe. Ei pidä eikä tarvitse hommata. Oma lapsettomuuteni ja naimisiin menemättömyyteni on valinta. En ole koskaan tavannut yhtään ihmistä jonka kanssa haluaisin olla loppu elämäni yhdessä tai ylipäätään asua samassa kämpässä. Korkeittaan olla hetken tekemisissä pienissä erissä. Kammottava ajatus että joku nainen alkaisi määräillä kotonani missä saan olla ja mitä tehdä. Lapset olisi myös ihan hirvittävä ajatus töissä hektistä ja sitten se mökä jatkuisi kotona vielä toinen toistaan ärsyttävämmällä tavalla. Missään ei olisi rauhaa. Itseasiassa inhoan suorastaan lapsia jossain määrin. Inhoan kaikkea sitä mikä siinä lapsen ympärillä pyörii ja mitä siihen tarvitaan. Kun tuttavat saa lapsen en ajattele että tässä on nyt lahja vaan että jaahas nuo on panneet. Näen lapsiperheet ihmisinä jotka menee samaa rataa pitkin kuten valta osa muistakin ja minä en sille radalle halua tulla.