Mitä nykyään tapahtuu, jos naista nipistää

🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒

🍑 ­N­­­y­m­f­­o­m­­­a­­­a­­n­­i -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21

🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞

Juuri tähän ollaan menossa: lisää ja lisää vaan keksitään asioita, joiden perusteella "huono-osainen" mies saadaan rikolliseksi. Tämä tässä on vielä hyvin mielenkiintoista, kun aina vaan tunnutaan vertailevan Ruotsiin. Niin, mitä tekee muut maat?

Todellavaikeeta

Mä olen se sama kirjoittaja, jonka kanssa keskustelit, kun puhuttiin julkkismallien ihailusta ja esimerkiksi Emily Ratajkowskista, jota itse ihailen. Esitit hyviä ajatuksia nimenomaan siitä, kuinka on hyvä asia, jos nainen on kaunis kokonaisuudessaan kuten esimerkiksi Christy Turlington.

Sitten tähän keskusteluun. Sanoit, että ikä taitaa suojata. Tämä on muuten hyvä kysymys. Ymmärsin, että olet kaunis nainen ja moni nuorempikin mies olisi sinusta kiinnostunut. Onko näin, että nuorempien miesten on hankalampi käyttäytyä moukkamaisesti itseä vanhempia naisia kohtaan, vaikka olisivatkin kiinnostuneita? Jos naisella on ikää ja kauneus tallella, löytyy varmasti vaikka millä mitalla nuorempia miehiä, jotka on kiinnostuneita, koska joillekin miehille voi olla juuri hankalaa tutustua omanikäisiin, jos kokevat olevansa jotenkin "jäljessä". Itse olin juuri tällainen mies alle 30 vuotiaana: helpommin siis kiinnostuin juuri itseä vanhemmista naisista.

Yksi mahdollisuus on se, että nämä miehet, jotka kiinnostuvat itseä vanhemmista naisista, ovat yleensä muutenkin ylivarovaisia ja haluavat olla 100% varmoja siitä, että eivät tee mitään väärää.

Tuossa sä teit mielestäni ehdottoman oikein, että sanoit suoraan asian, jos nuorena ahdistelua tapahtui. Flirttailukin voi joskus mennä "yli". Se kannattaa vaan välittömästi näyttää, jotta ei jää epäselvyyksiä. Ne on aina äärimmäisen noloja tilanteita, joten kannattaa aina muistaa tämäkin, että osa miehistä voi myös jotakin oppia.

Pidän naurettavana tätä nykyajan menoa, että yhä enenevässä määrin keksitään lisää syitä tehdä "huono-osaisista" miehistä rikollisia. Tottakai on olemassa vakavia tapauksia ja se on toki ok, että niihin puututaan, mutta flirttailu voi toisinaan mennä vähän "yli" varsinkin, jos on vähän kokemusta, kuten helposti "huono-osaisella" nuorella on. Itsellä oli nuoruus hyvin yksinäistä, joten ei siitä voinut lähteä, että heti olisi tutustumisyritykset olleet "täydellisiä". Ketään en kuitenkaan kourinut. Jokatapauksessa, kun käy paljon ulkona ja tekee tutustumisyrityksiä, sosiaaliset taidot kehittyvät ja tähän pitäisi mielestäni olla "huono-osaisilla" miehillä mahdollisuus ilman, että tarvitsee kaiken aikaa miettiä poliisia.

Todellavaikeeta

Anonyymi kirjoitti:

Mä olen se sama kirjoittaja, jonka kanssa keskustelit, kun puhuttiin julkkismallien ihailusta ja esimerkiksi Emily Ratajkowskista, jota itse ihailen. Esitit hyviä ajatuksia nimenomaan siitä, kuinka on hyvä asia, jos nainen on kaunis kokonaisuudessaan kuten esimerkiksi Christy Turlington.

Sitten tähän keskusteluun. Sanoit, että ikä taitaa suojata. Tämä on muuten hyvä kysymys. Ymmärsin, että olet kaunis nainen ja moni nuorempikin mies olisi sinusta kiinnostunut. Onko näin, että nuorempien miesten on hankalampi käyttäytyä moukkamaisesti itseä vanhempia naisia kohtaan, vaikka olisivatkin kiinnostuneita? Jos naisella on ikää ja kauneus tallella, löytyy varmasti vaikka millä mitalla nuorempia miehiä, jotka on kiinnostuneita, koska joillekin miehille voi olla juuri hankalaa tutustua omanikäisiin, jos kokevat olevansa jotenkin "jäljessä". Itse olin juuri tällainen mies alle 30 vuotiaana: helpommin siis kiinnostuin juuri itseä vanhemmista naisista.

Yksi mahdollisuus on se, että nämä miehet, jotka kiinnostuvat itseä vanhemmista naisista, ovat yleensä muutenkin ylivarovaisia ja haluavat olla 100% varmoja siitä, että eivät tee mitään väärää.

Tuossa sä teit mielestäni ehdottoman oikein, että sanoit suoraan asian, jos nuorena ahdistelua tapahtui. Flirttailukin voi joskus mennä "yli". Se kannattaa vaan välittömästi näyttää, jotta ei jää epäselvyyksiä. Ne on aina äärimmäisen noloja tilanteita, joten kannattaa aina muistaa tämäkin, että osa miehistä voi myös jotakin oppia.

Pidän naurettavana tätä nykyajan menoa, että yhä enenevässä määrin keksitään lisää syitä tehdä "huono-osaisista" miehistä rikollisia. Tottakai on olemassa vakavia tapauksia ja se on toki ok, että niihin puututaan, mutta flirttailu voi toisinaan mennä vähän "yli" varsinkin, jos on vähän kokemusta, kuten helposti "huono-osaisella" nuorella on. Itsellä oli nuoruus hyvin yksinäistä, joten ei siitä voinut lähteä, että heti olisi tutustumisyritykset olleet "täydellisiä". Ketään en kuitenkaan kourinut. Jokatapauksessa, kun käy paljon ulkona ja tekee tutustumisyrityksiä, sosiaaliset taidot kehittyvät ja tähän pitäisi mielestäni olla "huono-osaisilla" miehillä mahdollisuus ilman, että tarvitsee kaiken aikaa miettiä poliisia.

Todellavaikeeta

Lue lisää

Tämä Todellavaikeeta on minun nimimerkki, jota olen täällä käyttänyt. Liikuin joitakin vuosia sitten paljonkin tällä palstalla tällä nimimerkillä.

Todellavaikeeta

Anonyymi kirjoitti:

Mä olen se sama kirjoittaja, jonka kanssa keskustelit, kun puhuttiin julkkismallien ihailusta ja esimerkiksi Emily Ratajkowskista, jota itse ihailen. Esitit hyviä ajatuksia nimenomaan siitä, kuinka on hyvä asia, jos nainen on kaunis kokonaisuudessaan kuten esimerkiksi Christy Turlington.

Sitten tähän keskusteluun. Sanoit, että ikä taitaa suojata. Tämä on muuten hyvä kysymys. Ymmärsin, että olet kaunis nainen ja moni nuorempikin mies olisi sinusta kiinnostunut. Onko näin, että nuorempien miesten on hankalampi käyttäytyä moukkamaisesti itseä vanhempia naisia kohtaan, vaikka olisivatkin kiinnostuneita? Jos naisella on ikää ja kauneus tallella, löytyy varmasti vaikka millä mitalla nuorempia miehiä, jotka on kiinnostuneita, koska joillekin miehille voi olla juuri hankalaa tutustua omanikäisiin, jos kokevat olevansa jotenkin "jäljessä". Itse olin juuri tällainen mies alle 30 vuotiaana: helpommin siis kiinnostuin juuri itseä vanhemmista naisista.

Yksi mahdollisuus on se, että nämä miehet, jotka kiinnostuvat itseä vanhemmista naisista, ovat yleensä muutenkin ylivarovaisia ja haluavat olla 100% varmoja siitä, että eivät tee mitään väärää.

Tuossa sä teit mielestäni ehdottoman oikein, että sanoit suoraan asian, jos nuorena ahdistelua tapahtui. Flirttailukin voi joskus mennä "yli". Se kannattaa vaan välittömästi näyttää, jotta ei jää epäselvyyksiä. Ne on aina äärimmäisen noloja tilanteita, joten kannattaa aina muistaa tämäkin, että osa miehistä voi myös jotakin oppia.

Pidän naurettavana tätä nykyajan menoa, että yhä enenevässä määrin keksitään lisää syitä tehdä "huono-osaisista" miehistä rikollisia. Tottakai on olemassa vakavia tapauksia ja se on toki ok, että niihin puututaan, mutta flirttailu voi toisinaan mennä vähän "yli" varsinkin, jos on vähän kokemusta, kuten helposti "huono-osaisella" nuorella on. Itsellä oli nuoruus hyvin yksinäistä, joten ei siitä voinut lähteä, että heti olisi tutustumisyritykset olleet "täydellisiä". Ketään en kuitenkaan kourinut. Jokatapauksessa, kun käy paljon ulkona ja tekee tutustumisyrityksiä, sosiaaliset taidot kehittyvät ja tähän pitäisi mielestäni olla "huono-osaisilla" miehillä mahdollisuus ilman, että tarvitsee kaiken aikaa miettiä poliisia.

Todellavaikeeta

Lue lisää

Mielenkiintoinen kysymys tuo, että vaikuttaako naisen ikä siihen, miten moukkamaisesti miehet lähestyvät naista. Oletettavasti ainakin siinä mielessä vaikuttaa, että nuoret naiset saavat enemmän lähestymisiä ja sen myötä joukkoon mahtuu myös enemmän monenlaista lähestyjää. Siihen viittasin tuolla "ikä taitaa suojata". Enemmän silti vaikuttanee miehen ikä, sillä nuoremmille sukupolville tuntuu olevan paljon helpompaa omaksua esim. se, ettei toista ihmistä kosketeta ilman lupaa. Tätä on opetettu heille jo pienestä pitäen, kun taas vanhemmat sukupolvet ovat eläneet sellaistakin aikaa, kun pepusta puristelu, viheltely yms oli hyvin tavallista.

Olen ihan tavallinen keski-ikäinen nainen, en mielestäni erityisen kaunis, mutta nuoremmilta miehiltä on tullut lähestymisiä ja toistaiseksi kaikki nuorten miesten lähestymiset ovat olleet kohteliaita. En osaa sanoa, johtuuko kohteliaisuus sattumasta, nuoremman sukupuolen paremmista käytöstavoista vai "vanhemman naisen kunnioituksesta". Toistaiseksi olen toivottanut heille mukavaa illanjatkoa ja poistunut paikalta eli en ole käynyt aiheesta keskusteluja näiden nuorempien miesten kanssa. En osaa nähdä mitään sen vakavampaa kovin paljon nuoremman miehen kanssa, enkä muutenkaan halua olla kenellekään mikään "kakkosvaihtoehto", jos omaikäistä kumppania ei löydy.

Toisen ihmisen lähestyminen voi olla hankalaa, jos on sosiaalisesti kömpelö. Mielestäni kenestäkään ei silti olla rikollista tekemässä, vaan tavoitteena on korostaa sitä, että jokaisella on oikeus koskemattomuuteen ja kaikkeen seksuaaliseen kanssakäymiseen täytyy olla kaikkien osapuolten suostumus. Se on mielestäni aivan oikea viesti ja sitä tulee kaikkien kunnioittaa (myös meidän naisten). En jaksa uskoa, että poliisia sotketaan kovin herkästi tilanteisiin. Luulen, että enemmänkin tämä keskustelu on lähtenyt laukalle keskustelupalstoilla ja kommenttikentissä, joissa ihmiset kärjistävät asioita. Ihan rauhassa siis voi edelleen lähestyä ihmisiä.

Siinä olet oikeassa, että sosiaaliset taidot kehittyvät harjoittelemalla. Kunhan pitää mielessä yksinkertaiset säännöt toisen ihmisen koskemattomuudesta ja noudattaa muutoinkin hyviä käytöstapoja, pärjää sillä jo pitkälle 😊

Aletheias kirjoitti:

Mielenkiintoinen kysymys tuo, että vaikuttaako naisen ikä siihen, miten moukkamaisesti miehet lähestyvät naista. Oletettavasti ainakin siinä mielessä vaikuttaa, että nuoret naiset saavat enemmän lähestymisiä ja sen myötä joukkoon mahtuu myös enemmän monenlaista lähestyjää. Siihen viittasin tuolla "ikä taitaa suojata". Enemmän silti vaikuttanee miehen ikä, sillä nuoremmille sukupolville tuntuu olevan paljon helpompaa omaksua esim. se, ettei toista ihmistä kosketeta ilman lupaa. Tätä on opetettu heille jo pienestä pitäen, kun taas vanhemmat sukupolvet ovat eläneet sellaistakin aikaa, kun pepusta puristelu, viheltely yms oli hyvin tavallista.

Olen ihan tavallinen keski-ikäinen nainen, en mielestäni erityisen kaunis, mutta nuoremmilta miehiltä on tullut lähestymisiä ja toistaiseksi kaikki nuorten miesten lähestymiset ovat olleet kohteliaita. En osaa sanoa, johtuuko kohteliaisuus sattumasta, nuoremman sukupuolen paremmista käytöstavoista vai "vanhemman naisen kunnioituksesta". Toistaiseksi olen toivottanut heille mukavaa illanjatkoa ja poistunut paikalta eli en ole käynyt aiheesta keskusteluja näiden nuorempien miesten kanssa. En osaa nähdä mitään sen vakavampaa kovin paljon nuoremman miehen kanssa, enkä muutenkaan halua olla kenellekään mikään "kakkosvaihtoehto", jos omaikäistä kumppania ei löydy.

Toisen ihmisen lähestyminen voi olla hankalaa, jos on sosiaalisesti kömpelö. Mielestäni kenestäkään ei silti olla rikollista tekemässä, vaan tavoitteena on korostaa sitä, että jokaisella on oikeus koskemattomuuteen ja kaikkeen seksuaaliseen kanssakäymiseen täytyy olla kaikkien osapuolten suostumus. Se on mielestäni aivan oikea viesti ja sitä tulee kaikkien kunnioittaa (myös meidän naisten). En jaksa uskoa, että poliisia sotketaan kovin herkästi tilanteisiin. Luulen, että enemmänkin tämä keskustelu on lähtenyt laukalle keskustelupalstoilla ja kommenttikentissä, joissa ihmiset kärjistävät asioita. Ihan rauhassa siis voi edelleen lähestyä ihmisiä.

Siinä olet oikeassa, että sosiaaliset taidot kehittyvät harjoittelemalla. Kunhan pitää mielessä yksinkertaiset säännöt toisen ihmisen koskemattomuudesta ja noudattaa muutoinkin hyviä käytöstapoja, pärjää sillä jo pitkälle 😊

Lue lisää

"Mielenkiintoinen kysymys tuo, että vaikuttaako naisen ikä siihen, miten moukkamaisesti miehet lähestyvät naista. Oletettavasti ainakin siinä mielessä vaikuttaa, että nuoret naiset saavat enemmän lähestymisiä ja sen myötä joukkoon mahtuu myös enemmän monenlaista lähestyjää. "

Niin, tätä mä olen kyllä pohtinut, onko siis tosiaan näin, että nuorista 20-30 vuotiaista naisista on kiinnostuneet sekä samanikäiset että myös vanhemmat miehet, mutta nuorista 20-30 vuotiaista miehistä lähinnä samanikäiset naiset? Kyllähän tätä näkee, että menestyneellä vanhemmalla miehellä saattaa olla huomattavastikin nuorempi nainen. Tosin kyllähän tätä näkee myös toisinkin päin. Huomasitko sinä selkeän eron, kun olit 20-30 vuotias ja nyt?

Sun ei kannata ajatella näin, että olisit "kakkos vaihtoehto", jos mies ei löydä nuorempaa kumppania. Joillekin nuoremmille miehille vähän vanhempi nainen on nimenomaan se ykkös vaihtoehto. Jos kokee olevansa kehityksestä jotenkin "jäljessä" ja "normaalin" oman ikäisen naisen kanssa on hankalampaa, siinä ei ole mitään valehtelua, jos joku sanotaanko vaikkapa 28 vuotias "pikkupoika" kiinnostuu 40 vuotiaasta naisesta. Silloin siinä jää juuri sitä energiaa kaikkiin hyviin asioihin suhteessa, kun ei kaiken aikaa alemmuuden tunteet vaivaa, kun pitäis olla oman ikäisen kanssa kehityksessä "samalla tasolla". Kun ikäeroa on vähintään 10 vuotta, tämä "vaatimus" unohtuu.

Se on sitten toinen juttu, jos 30 vuotiaana "pikkupoika" lopultakin huomaa, että nyt on vaan "kasvanut aikuiseksi". Itse en onnistunut rakentaa kestävää parisuhdetta ennen 30 ikää ja 30 vuotiaana vaan huomasin, että nyt on vaan hyväksyttävä se tosiasia, että on "kasvanut aikuiseksi". Vaikee siis sanoa, olisiko suhde kestänyt, jos olisin onnistunut sanotaanko vaikkapa 28 vuotiaana rakentaa kestävän parisuhteen itseä yli 10 vuotta vanhemman naisen kanssa. Olisiko suhde loppunut 30 vuotiaana, koska huomasin silloin "kasvaneeni aikuiseksi".

Toki mulla oli joitakin yrityksiä 30 iän jälkeenkin itseä vanhempien naisten kanssa ja toki huomasin silloin, että nyt "kaikki on muuttunut". Kuten mainitsin näistä alemmuuden tunteista, silloin toki huomasin, että nämä on haittaava tekijä suhteen onnellisuudelle.

Minä en ole kuitenkaan sama kuin kaikki 28 vuotiaat "pikkupojat". Joillakin voi onnistua suhde itseä vanhemman naisen kanssa ja se kestää myös 30 iän jälkeenkin, kun "pikkupoika" huomaa "kasvaneen aikuiseksi". Haastetta siinä toki voi tulla, mutta eihän mikään suhde ole ongelmaton.

Jos sinua ei kuitenkaan kiinnosta itseä nuoremmat miehet, oli syy mikä tahansa, sekin on aivan ok.

"Siinä olet oikeassa, että sosiaaliset taidot kehittyvät harjoittelemalla. "

Kyllä ja väittäisin, että nykyaikana mahdollisuuksia on vieläkin enemmän, kun on tämä televisio, netti ja Youtube. Kerroinhan, kuinka katselen tuon malli Emily Ratajkowskin videoita ja kuuntelen hänen keskusteluja. Tässäkin voi saada jossain määrin harjoittelua sosiaalisissa taidoissa. Toki oikeetakin elämää tarvitaan.

Todellavaikeeta

Anonyymi kirjoitti:

"Mielenkiintoinen kysymys tuo, että vaikuttaako naisen ikä siihen, miten moukkamaisesti miehet lähestyvät naista. Oletettavasti ainakin siinä mielessä vaikuttaa, että nuoret naiset saavat enemmän lähestymisiä ja sen myötä joukkoon mahtuu myös enemmän monenlaista lähestyjää. "

Niin, tätä mä olen kyllä pohtinut, onko siis tosiaan näin, että nuorista 20-30 vuotiaista naisista on kiinnostuneet sekä samanikäiset että myös vanhemmat miehet, mutta nuorista 20-30 vuotiaista miehistä lähinnä samanikäiset naiset? Kyllähän tätä näkee, että menestyneellä vanhemmalla miehellä saattaa olla huomattavastikin nuorempi nainen. Tosin kyllähän tätä näkee myös toisinkin päin. Huomasitko sinä selkeän eron, kun olit 20-30 vuotias ja nyt?

Sun ei kannata ajatella näin, että olisit "kakkos vaihtoehto", jos mies ei löydä nuorempaa kumppania. Joillekin nuoremmille miehille vähän vanhempi nainen on nimenomaan se ykkös vaihtoehto. Jos kokee olevansa kehityksestä jotenkin "jäljessä" ja "normaalin" oman ikäisen naisen kanssa on hankalampaa, siinä ei ole mitään valehtelua, jos joku sanotaanko vaikkapa 28 vuotias "pikkupoika" kiinnostuu 40 vuotiaasta naisesta. Silloin siinä jää juuri sitä energiaa kaikkiin hyviin asioihin suhteessa, kun ei kaiken aikaa alemmuuden tunteet vaivaa, kun pitäis olla oman ikäisen kanssa kehityksessä "samalla tasolla". Kun ikäeroa on vähintään 10 vuotta, tämä "vaatimus" unohtuu.

Se on sitten toinen juttu, jos 30 vuotiaana "pikkupoika" lopultakin huomaa, että nyt on vaan "kasvanut aikuiseksi". Itse en onnistunut rakentaa kestävää parisuhdetta ennen 30 ikää ja 30 vuotiaana vaan huomasin, että nyt on vaan hyväksyttävä se tosiasia, että on "kasvanut aikuiseksi". Vaikee siis sanoa, olisiko suhde kestänyt, jos olisin onnistunut sanotaanko vaikkapa 28 vuotiaana rakentaa kestävän parisuhteen itseä yli 10 vuotta vanhemman naisen kanssa. Olisiko suhde loppunut 30 vuotiaana, koska huomasin silloin "kasvaneeni aikuiseksi".

Toki mulla oli joitakin yrityksiä 30 iän jälkeenkin itseä vanhempien naisten kanssa ja toki huomasin silloin, että nyt "kaikki on muuttunut". Kuten mainitsin näistä alemmuuden tunteista, silloin toki huomasin, että nämä on haittaava tekijä suhteen onnellisuudelle.

Minä en ole kuitenkaan sama kuin kaikki 28 vuotiaat "pikkupojat". Joillakin voi onnistua suhde itseä vanhemman naisen kanssa ja se kestää myös 30 iän jälkeenkin, kun "pikkupoika" huomaa "kasvaneen aikuiseksi". Haastetta siinä toki voi tulla, mutta eihän mikään suhde ole ongelmaton.

Jos sinua ei kuitenkaan kiinnosta itseä nuoremmat miehet, oli syy mikä tahansa, sekin on aivan ok.

"Siinä olet oikeassa, että sosiaaliset taidot kehittyvät harjoittelemalla. "

Kyllä ja väittäisin, että nykyaikana mahdollisuuksia on vieläkin enemmän, kun on tämä televisio, netti ja Youtube. Kerroinhan, kuinka katselen tuon malli Emily Ratajkowskin videoita ja kuuntelen hänen keskusteluja. Tässäkin voi saada jossain määrin harjoittelua sosiaalisissa taidoissa. Toki oikeetakin elämää tarvitaan.

Todellavaikeeta

Lue lisää

Muistan hämärästi jostain lukeneeni/nähneeni, että ihan tutkitusti kaiken ikäisten miesten kiinnostus kohdistuu enemmän nuoriin naisiin, kun taas naisilla kiinnostus jakautuu tasaisemmin niin, että naiset ovat keskimäärin enemmän kiinnostuneita suunnilleen ikäisistään miehistä. En muista lähdettä tälle, eli tämä on vain jotain mitä muistelisin lukeneeni, mutta biologisesti ajateltuna tuo on ihan loogista. Vanhempien miesten keskimäärin moukkamaisempaa käytöstä taas tukee esim. äskettäin HS:n julkaisema artikkeli, jossa lukioikäiset tytöt kertoivat heihin kohdistuvasta häirinnästä, josta merkittävä osa tuli nimenomaan vanhempien miesten suunnalta (kuvottavaa erityisesti sen takia, että nämä tytöt ovat vasta teini-ikäisiä!).

Henkilökohtaisesti on vaikea asiaa arvioida. 20-30-vuotiaana olin valtaosin vakituisessa parisuhteessa, mutta eniten minua on aina lähestyneet suunnilleen itseni ikäiset miehet. Nykyään 40+ ikäisenä saan esim. deittisovelluksissa tykkäyksiä kyllä enemmän nuoremmilta miehiltä kuin vanhemmilta, mutta sitä en osaa sanoa, mistä se johtuu. Ehkä siellä vain on lukumääräisesti enemmän nuoria miehiä, jolloin tykkäyksiäkin vain tulee enemmän nuoremmilta.

Minua ei lähtökohtaisesti kiinnosta nuoremmat miehet juuri sen takia, että haluan aikuisen miehen. Miehen ikä ei siis ole itsessään rajaava tekijä, mutta minulle on tärkeää, että mies pystyy kohtaamaan minut henkisesti kuten kypsä aikuinen kohtaa toisen tasavertaisen kypsän aikuisen. Jos 28-vuotias mies tähän pystyy, niin sitten se ei ole ongelma, mutta en halua olla yhdellekään miehelle mikään emohahmo, joka opastaa miten tätä elämää eletään. Minua kiinnostaa myös eroottisessa mielessä nimenomaan aikuinen mies, joka osaa kohdata minut seksuaalisesti oikealla tavalla. Tämä ei tosin onnistu kaikilta ikänsä puolesta aikuisilta miehiltäkään 😄

Juuri noin saattaa käydä, kuten arvioit, että sinullekin olisi ehkä käynyt, että toinen kasvaa aikuiseksi ja eri suuntaan, jos pariskunnan ikäero on merkittävä. Ei tietenkään aina, onhan sitä esimerkkejä täysin tasapainoiseita ja onnellisista suhteista, joissa on merkittävä ikäero eli loppujen lopuksi oleellisinta on kahden yksilön välinen tunne ja yhteensopivuus.

Sosiaalisuus kaipaa nimenomaan harjoittelua oikeassa elämässä. Koronan jälkeen huomasin ainakin itseni kohdalla, että ihmisten parissa oli vaikeampaa kun sosiaaliset suhteet olivat niin pitkään rajoitettuja eikä pelkkä somettelu korvannut tätä vajetta. Onneksi sitä aika nopeasti pääsi taas vauhtiin 😊

Aletheias kirjoitti:

Muistan hämärästi jostain lukeneeni/nähneeni, että ihan tutkitusti kaiken ikäisten miesten kiinnostus kohdistuu enemmän nuoriin naisiin, kun taas naisilla kiinnostus jakautuu tasaisemmin niin, että naiset ovat keskimäärin enemmän kiinnostuneita suunnilleen ikäisistään miehistä. En muista lähdettä tälle, eli tämä on vain jotain mitä muistelisin lukeneeni, mutta biologisesti ajateltuna tuo on ihan loogista. Vanhempien miesten keskimäärin moukkamaisempaa käytöstä taas tukee esim. äskettäin HS:n julkaisema artikkeli, jossa lukioikäiset tytöt kertoivat heihin kohdistuvasta häirinnästä, josta merkittävä osa tuli nimenomaan vanhempien miesten suunnalta (kuvottavaa erityisesti sen takia, että nämä tytöt ovat vasta teini-ikäisiä!).

Henkilökohtaisesti on vaikea asiaa arvioida. 20-30-vuotiaana olin valtaosin vakituisessa parisuhteessa, mutta eniten minua on aina lähestyneet suunnilleen itseni ikäiset miehet. Nykyään 40 ikäisenä saan esim. deittisovelluksissa tykkäyksiä kyllä enemmän nuoremmilta miehiltä kuin vanhemmilta, mutta sitä en osaa sanoa, mistä se johtuu. Ehkä siellä vain on lukumääräisesti enemmän nuoria miehiä, jolloin tykkäyksiäkin vain tulee enemmän nuoremmilta.

Minua ei lähtökohtaisesti kiinnosta nuoremmat miehet juuri sen takia, että haluan aikuisen miehen. Miehen ikä ei siis ole itsessään rajaava tekijä, mutta minulle on tärkeää, että mies pystyy kohtaamaan minut henkisesti kuten kypsä aikuinen kohtaa toisen tasavertaisen kypsän aikuisen. Jos 28-vuotias mies tähän pystyy, niin sitten se ei ole ongelma, mutta en halua olla yhdellekään miehelle mikään emohahmo, joka opastaa miten tätä elämää eletään. Minua kiinnostaa myös eroottisessa mielessä nimenomaan aikuinen mies, joka osaa kohdata minut seksuaalisesti oikealla tavalla. Tämä ei tosin onnistu kaikilta ikänsä puolesta aikuisilta miehiltäkään 😄

Juuri noin saattaa käydä, kuten arvioit, että sinullekin olisi ehkä käynyt, että toinen kasvaa aikuiseksi ja eri suuntaan, jos pariskunnan ikäero on merkittävä. Ei tietenkään aina, onhan sitä esimerkkejä täysin tasapainoiseita ja onnellisista suhteista, joissa on merkittävä ikäero eli loppujen lopuksi oleellisinta on kahden yksilön välinen tunne ja yhteensopivuus.

Sosiaalisuus kaipaa nimenomaan harjoittelua oikeassa elämässä. Koronan jälkeen huomasin ainakin itseni kohdalla, että ihmisten parissa oli vaikeampaa kun sosiaaliset suhteet olivat niin pitkään rajoitettuja eikä pelkkä somettelu korvannut tätä vajetta. Onneksi sitä aika nopeasti pääsi taas vauhtiin 😊

Lue lisää

Piirittely tai flirttailu eivät ole häirintää eikä ahdistelua, eivätkä ikärrajoitettuja.

Koipireisimies kirjoitti:

Piirittely tai flirttailu eivät ole häirintää eikä ahdistelua, eivätkä ikärrajoitettuja.

Niin en kai väittänytkään, mutta se ei ole hyväksyttävää, että keski-ikäinen mies (tai nainenkaan) flirttailee tai piirittelee teini-ikäisiä.

Aletheias kirjoitti:

Niin en kai väittänytkään, mutta se ei ole hyväksyttävää, että keski-ikäinen mies (tai nainenkaan) flirttailee tai piirittelee teini-ikäisiä.

Se on totta, että siinä 30 iän jälkeen kannattaa katsoa, että nuoremmat naiset ovat vähintään siinä 20-24 vuotiaita. Tosin haastetta voi tulla siinä, jos tätä nuoremmat tytöt näyttävät huomattavasti ikäistään vanhemmilta.

Niin, kuten kerroin, kasvoin siinä 30 vuotiaana ensimmäistä kertaa aikuiseksi ja sen jälkeen myös itseä vanhempien naisten kanssa tuli näitä alemmuuden tunteita, koska olivat minun mielestä "liian osaavaisia" kaikessa.

Niin, koska huomasin siinä 30 vuotiaana ensimmäistä kertaa "kasvaneeni aikuiseksi", itseä vanhempien naisten kanssa ei ollut enää samanlaista. Niinpä ekaa kertaa aloin selvästi enemmän kiinnostuu itseä nuoremmista naisista.

30 iän jälkeen yritystä on ollut vaikka millä mitalla itseä nuorempiin naisiin, mutta oman kokemukseni mukaan yli 30 vuotiaan miehen on hankalaa päästä "edes alkuun" näiden 20-24 vuotiaiden naisten kanssa.

Toisin sanoen, kun olin 28 vuotias, löyty kyllä itseä vanhempia naisia, jotka "suostuivat harkitsemaan" parisuhdetta, mutta 30 iän jälkeen en ole löytänyt ainuttakaan 20-24 vuotiasta naista, joka olisi "suostunut edes harkitsemaan" parisuhdetta.

Todellavaikeeta

Koipireisimies kirjoitti:

Piirittely tai flirttailu eivät ole häirintää eikä ahdistelua, eivätkä ikärrajoitettuja.

Tähän meidän kyllä pitäisi pyrkiäkin. Sekin on ilman muuta vakava ongelma, jos tässä mennään liian hysteerisiksi.

Todellavaikeeta

Anonyymi kirjoitti:

Se on totta, että siinä 30 iän jälkeen kannattaa katsoa, että nuoremmat naiset ovat vähintään siinä 20-24 vuotiaita. Tosin haastetta voi tulla siinä, jos tätä nuoremmat tytöt näyttävät huomattavasti ikäistään vanhemmilta.

Niin, kuten kerroin, kasvoin siinä 30 vuotiaana ensimmäistä kertaa aikuiseksi ja sen jälkeen myös itseä vanhempien naisten kanssa tuli näitä alemmuuden tunteita, koska olivat minun mielestä "liian osaavaisia" kaikessa.

Niin, koska huomasin siinä 30 vuotiaana ensimmäistä kertaa "kasvaneeni aikuiseksi", itseä vanhempien naisten kanssa ei ollut enää samanlaista. Niinpä ekaa kertaa aloin selvästi enemmän kiinnostuu itseä nuoremmista naisista.

30 iän jälkeen yritystä on ollut vaikka millä mitalla itseä nuorempiin naisiin, mutta oman kokemukseni mukaan yli 30 vuotiaan miehen on hankalaa päästä "edes alkuun" näiden 20-24 vuotiaiden naisten kanssa.

Toisin sanoen, kun olin 28 vuotias, löyty kyllä itseä vanhempia naisia, jotka "suostuivat harkitsemaan" parisuhdetta, mutta 30 iän jälkeen en ole löytänyt ainuttakaan 20-24 vuotiasta naista, joka olisi "suostunut edes harkitsemaan" parisuhdetta.

Todellavaikeeta

Lue lisää

Valtaosa ihmisistä kiinnostuu suunnilleen itsensä ikäisistä parisuhdemielessä. Usein eletään samaa vaihetta elämässä, opiskelut, työt, perheenperustamiset jne osuvat keskimäärin samoihin aikoihin elämän polulla, joten on ihan luontevaa myös löytää kumppani samasta ikäluokasta. Sehän ei tarkoita, etteikö kumppania voisi löytää toisesta ikäluokasta, jos vain kemiat, elämäntilanne ja arvot kohtaavat, mutta sinuna en ehkä keskittyisi etsimään nimenomaan nuorempaa kumppania vaan kumppania ylipäätään, jos sellaisen toivot löytäväsi.

Keskityt ehkä hieman liikaa siihen, että koet kasvaneesi aikuiseksi vasta kolmekymppisenä. Kun kerran olet aikuinen, niin eikö se riitä, että kumppanikin on aikuinen eikä välttämättä itseäsi merkittävästi nuorempi nainen?

Aletheias kirjoitti:

Valtaosa ihmisistä kiinnostuu suunnilleen itsensä ikäisistä parisuhdemielessä. Usein eletään samaa vaihetta elämässä, opiskelut, työt, perheenperustamiset jne osuvat keskimäärin samoihin aikoihin elämän polulla, joten on ihan luontevaa myös löytää kumppani samasta ikäluokasta. Sehän ei tarkoita, etteikö kumppania voisi löytää toisesta ikäluokasta, jos vain kemiat, elämäntilanne ja arvot kohtaavat, mutta sinuna en ehkä keskittyisi etsimään nimenomaan nuorempaa kumppania vaan kumppania ylipäätään, jos sellaisen toivot löytäväsi.

Keskityt ehkä hieman liikaa siihen, että koet kasvaneesi aikuiseksi vasta kolmekymppisenä. Kun kerran olet aikuinen, niin eikö se riitä, että kumppanikin on aikuinen eikä välttämättä itseäsi merkittävästi nuorempi nainen?

Lue lisää

Olet oikeassa: ikää on todellakin tullut mietittyä ja tätä, kuinka olen "kasvanut aikuiseksi" mielestäni aivan liian myöhään. "Parhaat" nuoruusvuodet, kun meni "hukkaan" yksinäisyydessä. Näin ainakin itse koen. Oli mulla joitakin kavereita, mutta esimerkiksi 20-25 iässä ei ainuttakaan tyttöystävää, eikä tosin sitä aikaisemminkaan. Toisin sanoen 20-25 iässä en päässyt naisten kanssa edes sille tasolle, että nainen olisi "suostunut edes harkitsemaan" parisuhdetta.

Niinpä siinä 30 iän jälkeen, kun koin kasvaneeni aikuiseksi ja "normaali" nuoruus oli mennyt "kukkaan" yksinäisyydessä, koin juuri nämä 20-24 vuotiaat naiset erittäin viehättävänä. Ajattelin, että olisin ollut maailman onnellisin mies, jos olisin saanut tyttöystäväksi jonkun mahdollisimman "normaalin" nuoren 20-24 vuotiaan naisen. Realismi kuitenkin tuli vastaan.

Siitä on tosiaan jonkin verran aikaa, kun täytin 30, joten kyllähän tätä realismia on tullut koettua, että "tavallisen" yli 30 vuotiaan miehen on huomattavan vaikeeta saada 20-24 vuotiasta tyttöystävää.

Se on aivan totta, että samoilla elämänvaiheilla on vaikutusta ja tämän takia varmasti suurin osa etsii omanikäistä. Siinäpä se toisaalta on tämä problematiikka, jos osalla menee "normaali" nuoruus "hukkaan". Tosin ei se mulla "hukkaan" aivan kokonaan mennyt, koska kyllähän mulla joitakin kavereita oli ja olin periaatteessa myös muuten aivan normaali nuori opiskelija ja töitäkin tuli tehtyä. Jatkoin siis toisen asteen jälkeen opiskelua, mutta alamäkiäkin minulle kuitenkin tuli. Toisaalta näissä myös oppi sen, että mikään ei ole koskaan 100% varmaa.

Saako kysyä, onko sulla lapsia ja mitä ajattelet miehestä, jonka sosiaaliset taidot kehittyivät "mylhemmin" ja on luonnollista, että tällaisen miehen ei välttämättä ole ollut helppoa löytää kestävää parisuhdetta, joten ei kannata odottaa, että tällaisella miehellä olisi lapsiakaan. Monella nuorella 20-24 vuotiaalla ei ole vielä lapsia, joten tämänkin takia koin silloin 30 iän jälkeen, että mieluummin tyttöystävä 20-24 vuotiaasta kuin itseä vanhemmasta. Jos naisella on lapsia, tässäkin saattaa olla omat haasteet verrattuna tilanteeseen, jossa naisella ei ole lapsia. Ihanne kun olisi se, että olisi löytänyt kestävän parisuhteen jo ajat sitten ja oltaisiin hankittu myös lapsia. Toki tämäkin on sitä realismia, että aina aisat eivät mene parhaalla mahdollisella tavalla tai tavalla, jota itse on aina toivonut.

Todellavaikeeta

Anonyymi kirjoitti:

Olet oikeassa: ikää on todellakin tullut mietittyä ja tätä, kuinka olen "kasvanut aikuiseksi" mielestäni aivan liian myöhään. "Parhaat" nuoruusvuodet, kun meni "hukkaan" yksinäisyydessä. Näin ainakin itse koen. Oli mulla joitakin kavereita, mutta esimerkiksi 20-25 iässä ei ainuttakaan tyttöystävää, eikä tosin sitä aikaisemminkaan. Toisin sanoen 20-25 iässä en päässyt naisten kanssa edes sille tasolle, että nainen olisi "suostunut edes harkitsemaan" parisuhdetta.

Niinpä siinä 30 iän jälkeen, kun koin kasvaneeni aikuiseksi ja "normaali" nuoruus oli mennyt "kukkaan" yksinäisyydessä, koin juuri nämä 20-24 vuotiaat naiset erittäin viehättävänä. Ajattelin, että olisin ollut maailman onnellisin mies, jos olisin saanut tyttöystäväksi jonkun mahdollisimman "normaalin" nuoren 20-24 vuotiaan naisen. Realismi kuitenkin tuli vastaan.

Siitä on tosiaan jonkin verran aikaa, kun täytin 30, joten kyllähän tätä realismia on tullut koettua, että "tavallisen" yli 30 vuotiaan miehen on huomattavan vaikeeta saada 20-24 vuotiasta tyttöystävää.

Se on aivan totta, että samoilla elämänvaiheilla on vaikutusta ja tämän takia varmasti suurin osa etsii omanikäistä. Siinäpä se toisaalta on tämä problematiikka, jos osalla menee "normaali" nuoruus "hukkaan". Tosin ei se mulla "hukkaan" aivan kokonaan mennyt, koska kyllähän mulla joitakin kavereita oli ja olin periaatteessa myös muuten aivan normaali nuori opiskelija ja töitäkin tuli tehtyä. Jatkoin siis toisen asteen jälkeen opiskelua, mutta alamäkiäkin minulle kuitenkin tuli. Toisaalta näissä myös oppi sen, että mikään ei ole koskaan 100% varmaa.

Saako kysyä, onko sulla lapsia ja mitä ajattelet miehestä, jonka sosiaaliset taidot kehittyivät "mylhemmin" ja on luonnollista, että tällaisen miehen ei välttämättä ole ollut helppoa löytää kestävää parisuhdetta, joten ei kannata odottaa, että tällaisella miehellä olisi lapsiakaan. Monella nuorella 20-24 vuotiaalla ei ole vielä lapsia, joten tämänkin takia koin silloin 30 iän jälkeen, että mieluummin tyttöystävä 20-24 vuotiaasta kuin itseä vanhemmasta. Jos naisella on lapsia, tässäkin saattaa olla omat haasteet verrattuna tilanteeseen, jossa naisella ei ole lapsia. Ihanne kun olisi se, että olisi löytänyt kestävän parisuhteen jo ajat sitten ja oltaisiin hankittu myös lapsia. Toki tämäkin on sitä realismia, että aina aisat eivät mene parhaalla mahdollisella tavalla tai tavalla, jota itse on aina toivonut.

Todellavaikeeta

Lue lisää

Takerrut mielestäni liikaa tuohon tunteeseen, että nuoruutesi on mennyt hukkaan. Ymmärrän kyllä, mistä tunteesi kumpuaa. On luonnollista verrata itseään muihin, erityisesti nuorena, ja jos kokee, että "kaikki muut" tekevät ja kokevat jotain, on helppoa tuntea jäävänsä jostain paitsi. Ei nuoruutesi ole kuitenkaan hukkaan mennyt. Se on ollut yksi vaihe elämässäsi ja siihen ei vain sattunut kuulumaan parisuhdetta, mutta mitä sitten? Älä anna sen määritellä liikaa sitä, mitä olet tänä päivänä tai tulevaisuudessa.

Elämä harvoin menee, kuten sen suunnitteli menevän. Löysin joskus yläasteella tekemäni elämäni kartan, jonka mukaan minulla oli 25-vuotiaana 2 lasta, aviomies, menestyksekäs ura unelma-ammatissani ja asuin ulkomailla. Päälle kolmekymppisenä totesin yhtenä päivänä olevani ylivelkaantunut työtön yksinhuoltaja. Aika kaukana siitä, mitä olin itselleni suunnitellut 😊 Unelmieni pirstoutuminen otti lujille ja tunsin vahvaa epäonnistumisen tunnetta. Päivä päivältä aloin kuitenkin rakentamaan uutta elämääni ja opettelemaan uudenlaista tapaa elää ja olla. Keskityin äitiyteen, ostin kodin, lähdin jatko-opiskelemaan, hain ja sain uuden työpaikan. Matkan varrelle on sattunut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta myös paljon onnen hetkiä ja tänä päivänä asiat ovat hyvin.

Minulla on siis yksi teini-ikäinen lapsi. Lähtökohtaisesti en näe sitä ongelmana, jos mies on kehittynyt (tai kokenut kehittyvänsä) sosiaalisesti vasta keskimääräistä myöhemmin. Tärkeintähän on se, mitä mies on tänä päivänä. Jos luonteet, kemiat ja arvot kohtaavat miehen kanssa, niin ei miehen menneisyydellä ole merkitystä (olettaen, ettei menneisyydessä ole mitään vakavaa kuten väkivaltaista käytöstä). Äitinä minulle kuitenkin on merkitystä sillä, että kumppanini hyväksyy lapseni osaksi elämäänsä, olipa miehellä omia lapsia tai ei. En odota miehen alkavan isäksi lapselleni, mutta lapseni on minulle kaikki kaikessa ja miehen täytyy pystyä ymmärtämään se. Jos miehellä ei ole omia lapsia, niin itse haluaisin varmistua ainakin siitä, että mies on sujut sen kanssa, ettei lapsia kanssani tulekaan. Lasten saaminen on niin iso asia, että siinä pitää olla samoilla linjoilla enkä voisi elää sen kanssa, että mies luopuisi takiani lapsihaaveista.

Aletheias kirjoitti:

Takerrut mielestäni liikaa tuohon tunteeseen, että nuoruutesi on mennyt hukkaan. Ymmärrän kyllä, mistä tunteesi kumpuaa. On luonnollista verrata itseään muihin, erityisesti nuorena, ja jos kokee, että "kaikki muut" tekevät ja kokevat jotain, on helppoa tuntea jäävänsä jostain paitsi. Ei nuoruutesi ole kuitenkaan hukkaan mennyt. Se on ollut yksi vaihe elämässäsi ja siihen ei vain sattunut kuulumaan parisuhdetta, mutta mitä sitten? Älä anna sen määritellä liikaa sitä, mitä olet tänä päivänä tai tulevaisuudessa.

Elämä harvoin menee, kuten sen suunnitteli menevän. Löysin joskus yläasteella tekemäni elämäni kartan, jonka mukaan minulla oli 25-vuotiaana 2 lasta, aviomies, menestyksekäs ura unelma-ammatissani ja asuin ulkomailla. Päälle kolmekymppisenä totesin yhtenä päivänä olevani ylivelkaantunut työtön yksinhuoltaja. Aika kaukana siitä, mitä olin itselleni suunnitellut 😊 Unelmieni pirstoutuminen otti lujille ja tunsin vahvaa epäonnistumisen tunnetta. Päivä päivältä aloin kuitenkin rakentamaan uutta elämääni ja opettelemaan uudenlaista tapaa elää ja olla. Keskityin äitiyteen, ostin kodin, lähdin jatko-opiskelemaan, hain ja sain uuden työpaikan. Matkan varrelle on sattunut kaikenlaista vastoinkäymistä, mutta myös paljon onnen hetkiä ja tänä päivänä asiat ovat hyvin.

Minulla on siis yksi teini-ikäinen lapsi. Lähtökohtaisesti en näe sitä ongelmana, jos mies on kehittynyt (tai kokenut kehittyvänsä) sosiaalisesti vasta keskimääräistä myöhemmin. Tärkeintähän on se, mitä mies on tänä päivänä. Jos luonteet, kemiat ja arvot kohtaavat miehen kanssa, niin ei miehen menneisyydellä ole merkitystä (olettaen, ettei menneisyydessä ole mitään vakavaa kuten väkivaltaista käytöstä). Äitinä minulle kuitenkin on merkitystä sillä, että kumppanini hyväksyy lapseni osaksi elämäänsä, olipa miehellä omia lapsia tai ei. En odota miehen alkavan isäksi lapselleni, mutta lapseni on minulle kaikki kaikessa ja miehen täytyy pystyä ymmärtämään se. Jos miehellä ei ole omia lapsia, niin itse haluaisin varmistua ainakin siitä, että mies on sujut sen kanssa, ettei lapsia kanssani tulekaan. Lasten saaminen on niin iso asia, että siinä pitää olla samoilla linjoilla enkä voisi elää sen kanssa, että mies luopuisi takiani lapsihaaveista.

Lue lisää

Jälleen kesti, että sain aloitettua vastaamisen. Tämähän on tuttua jo aikaisemmista keskusteluista :) En ole välttämättä joka päivä tällä palstalla tai sitten on meneillään samanaikaisesti useampaan kommenttiin vastaaminen tai yksinkertaisesti aina en edes kommentoi vaan luen mitä muut ovat kommentoineet. Pitkissä kommenteissa joutuu muutenkin miettimään joskus vähän enemmänkin. Ymmärrän siis hyvin, jos keskustelu käy tylsäksi, koska vastausta saattaa joutua odottaa liian pitkään tai sitten vastausta ei tule ollenkaan. Ei se mitään, sitten voidaan jatkaa joskus myöhemmin jossain toisessa keskustelussa :)

Otit yhdessä aikaisemmassa kommentissa esille tämän, että tutkitusti miehet kiinnostuu helpommin nuorista naisista ja naiset yleensä oman ikäisistä. Tämä on tietysti luonnollista sille, kuinka vanhemmille naisille saattaa kehittyä enenevässä määrin ulkonäköpaineita, koska "ion pakko" näyttää nuorelta.

Sitten puhuit tästä, kuinka mä ehkä takerrun liikaa siihen, kuinka mulla jäi nuoruus elämättä.

Näistä ulkonäköpaineista ja siitä kuinka "on pakko" näyttää nuirelta, itse olen vaikka millä mitalla miettinyt tätä asiaa myös 30 iän jälkeen, kun aloin kiinnostuu itseä nuoremmista naisista.

Kyllähän tätä ulkonäköä tuli mietittyä nuorenakin, kun nuoruus meni "hukkaan" yksinäisyydessä. Tuli siis mietittyä, missä vika, olenko jollain tavalla ruma, olenko jotenkin tyhmä monen naisen mielestä. Moni asia todellakin kävi mielessä ja tätä yksinäisyyttä olen kyllä harmitellut monien kavereidenkin kanssa, kun nuorena mulla niitä kavereitakin oli vähän enemmän, kun eivät vielä olleet ehtineet pariutua.

Se on kyllä hyvin raskas kokemus, kun miettii, että ei 20-25 iässä tunnu kelpaavan kenellekään. Asiaan ei todellakaan helpota se, kun esimerkiksi lehdet, media ja esimerkiksi monet elokuvat ja tv-sarjat esittelevät huippukomeita lihaksikkaita miesnäyttelijöitä, joilla on kauniita naisia.

Keskustelin äskettäin yhdessä toisessa keskustelussa näistä miesten ulkonäköpaineista ja otin keskusteluun joitakin Ylen artikkeleja, joissa puhutaan miesten ulkonäköpaineista. Yhdessäkin tutkimuksessa todettiin, kuinka "huono-osaisen" identiteetti kehittyy jo lapsuudessa ja että myös miehille on ulkonäöllä merkitystä. Nuoret saattavat esimerkiksi verrata itseään johonkin julkisuuden lihaksikkaaseen mieheen.

Yhdessä toisessa Ylen artikkelissa puhuttiin, kuinka miesten ulkonäköpaineista ei juuri puhuta ja niitä saatetaan pitää pinnallisena. Lisäksi todettiin, kuinka esimerkiksi 80-luvilla Schwarzenegger ja Stallone olivat poikkeuksia isoine lihaksineen. Ehdinhän jo tässäkin keskustelussa yhdessä kommentissa toetamaan, kuinka saatan katsoa mieluummin vanhempia elokuvia, koska niissä näkee vähemmän lihaksikkaita "ihannemiehiä". Sanon nyt aivan suoraan, että nämä lihaksikkaat "ihannemiehet" ovat ärsyttäneet minua jo vuosia. Ei ole todellakaan helppoa katsoa, jos tv-sarjassa tai elokuvassa mies, jota "kaikki" kauniit naiset tavoittelevat, on aina lihaksikas ja tuuheat hiukset. Hiuksista sen verran, että kyllähän se on itselle ollut järkytys, kun aloin huomata, että alan kaljuuntua.

Niin tämä, jos "kaikki muut" onnistuvat pääsee tietyssä iässä onnelliseen parisuhteeseen, ymmärrän hyvin, että kaikki ei välttämättä ehkä mieti samoja asioita tai tuskaile samojen asioiden kanssa. Minä, joka jäin yksin, olen toki ehkä "vähän liikaakin" tuskaillut esimerkiksi sen kanssa, olenko miehekkääksi mieheksi riittävän lihaksikas ja näytänkö muutenkin riittävän komealta. Toinen asia on tietysti hyvä supliikki. Onko minulla riittävän hyvä supliikki. Sitten vielä tämä, onko minun jutut kiinnostavia vai pitääkö naiset minua jollain tavoin tyhmänä.

Niin, koska siitä on jo jonkin verran aikaa, kun täytin 30 ja huomasin, kuinka on äärimmäisen vaikeeta saada tyttöystävää 20-24 vuotiaista naisista, on tullut mietittyä myös tätä, miltä pitää myös miehen näyttää, vaikka vanheneekin. Jos naisille on painetta näyttää nuoremmalta, pidän vähän kaukaa haettuna sitä, että miesten ei tarvitsisi tehdä asialle mitään. Erittäin hyvä kysymys esimerkiksi tämä, toimiiko parisuhde, jos oman ikäisellä naisella menee esimerkiksi fitnessintoilu "liiallisuuksiin", mutta itse jatkaa kaljuuntumista ja vatsakaan ei tahdo pienentyä vaan pahimmassa tapauksessa pikemminkin kasvaa entisestään.

Niin, koska ehdin jo mainita, kuinka olen kärsinyt kaljuuntumisesta ja tämäkin täytyy myöntää, että vatsaakin löytyy- Myösnnän toki, että olisihan se hyvä, jos saisin vatsaa vähän pienemmäksi. Nuorempana toki tuli liikuttua vähän enemmän, mutta se tahtoi vähän jäädä, kun alkoi alamäet elämässä.

Mä muistan siitä aikaisemmasta keskustelusta, jossa kerroit, että olet joskus ihaillut malleja. Hienoa, että sinä et ole samalla tavalla kateellinen kauniille naisille kuten minä lihaksikkaille komeille miehille.

Jatkuu seuraavassa kommentissa.

Anonyymi kirjoitti:

Jälleen kesti, että sain aloitettua vastaamisen. Tämähän on tuttua jo aikaisemmista keskusteluista :) En ole välttämättä joka päivä tällä palstalla tai sitten on meneillään samanaikaisesti useampaan kommenttiin vastaaminen tai yksinkertaisesti aina en edes kommentoi vaan luen mitä muut ovat kommentoineet. Pitkissä kommenteissa joutuu muutenkin miettimään joskus vähän enemmänkin. Ymmärrän siis hyvin, jos keskustelu käy tylsäksi, koska vastausta saattaa joutua odottaa liian pitkään tai sitten vastausta ei tule ollenkaan. Ei se mitään, sitten voidaan jatkaa joskus myöhemmin jossain toisessa keskustelussa :)

Otit yhdessä aikaisemmassa kommentissa esille tämän, että tutkitusti miehet kiinnostuu helpommin nuorista naisista ja naiset yleensä oman ikäisistä. Tämä on tietysti luonnollista sille, kuinka vanhemmille naisille saattaa kehittyä enenevässä määrin ulkonäköpaineita, koska "ion pakko" näyttää nuorelta.

Sitten puhuit tästä, kuinka mä ehkä takerrun liikaa siihen, kuinka mulla jäi nuoruus elämättä.

Näistä ulkonäköpaineista ja siitä kuinka "on pakko" näyttää nuirelta, itse olen vaikka millä mitalla miettinyt tätä asiaa myös 30 iän jälkeen, kun aloin kiinnostuu itseä nuoremmista naisista.

Kyllähän tätä ulkonäköä tuli mietittyä nuorenakin, kun nuoruus meni "hukkaan" yksinäisyydessä. Tuli siis mietittyä, missä vika, olenko jollain tavalla ruma, olenko jotenkin tyhmä monen naisen mielestä. Moni asia todellakin kävi mielessä ja tätä yksinäisyyttä olen kyllä harmitellut monien kavereidenkin kanssa, kun nuorena mulla niitä kavereitakin oli vähän enemmän, kun eivät vielä olleet ehtineet pariutua.

Se on kyllä hyvin raskas kokemus, kun miettii, että ei 20-25 iässä tunnu kelpaavan kenellekään. Asiaan ei todellakaan helpota se, kun esimerkiksi lehdet, media ja esimerkiksi monet elokuvat ja tv-sarjat esittelevät huippukomeita lihaksikkaita miesnäyttelijöitä, joilla on kauniita naisia.

Keskustelin äskettäin yhdessä toisessa keskustelussa näistä miesten ulkonäköpaineista ja otin keskusteluun joitakin Ylen artikkeleja, joissa puhutaan miesten ulkonäköpaineista. Yhdessäkin tutkimuksessa todettiin, kuinka "huono-osaisen" identiteetti kehittyy jo lapsuudessa ja että myös miehille on ulkonäöllä merkitystä. Nuoret saattavat esimerkiksi verrata itseään johonkin julkisuuden lihaksikkaaseen mieheen.

Yhdessä toisessa Ylen artikkelissa puhuttiin, kuinka miesten ulkonäköpaineista ei juuri puhuta ja niitä saatetaan pitää pinnallisena. Lisäksi todettiin, kuinka esimerkiksi 80-luvilla Schwarzenegger ja Stallone olivat poikkeuksia isoine lihaksineen. Ehdinhän jo tässäkin keskustelussa yhdessä kommentissa toetamaan, kuinka saatan katsoa mieluummin vanhempia elokuvia, koska niissä näkee vähemmän lihaksikkaita "ihannemiehiä". Sanon nyt aivan suoraan, että nämä lihaksikkaat "ihannemiehet" ovat ärsyttäneet minua jo vuosia. Ei ole todellakaan helppoa katsoa, jos tv-sarjassa tai elokuvassa mies, jota "kaikki" kauniit naiset tavoittelevat, on aina lihaksikas ja tuuheat hiukset. Hiuksista sen verran, että kyllähän se on itselle ollut järkytys, kun aloin huomata, että alan kaljuuntua.

Niin tämä, jos "kaikki muut" onnistuvat pääsee tietyssä iässä onnelliseen parisuhteeseen, ymmärrän hyvin, että kaikki ei välttämättä ehkä mieti samoja asioita tai tuskaile samojen asioiden kanssa. Minä, joka jäin yksin, olen toki ehkä "vähän liikaakin" tuskaillut esimerkiksi sen kanssa, olenko miehekkääksi mieheksi riittävän lihaksikas ja näytänkö muutenkin riittävän komealta. Toinen asia on tietysti hyvä supliikki. Onko minulla riittävän hyvä supliikki. Sitten vielä tämä, onko minun jutut kiinnostavia vai pitääkö naiset minua jollain tavoin tyhmänä.

Niin, koska siitä on jo jonkin verran aikaa, kun täytin 30 ja huomasin, kuinka on äärimmäisen vaikeeta saada tyttöystävää 20-24 vuotiaista naisista, on tullut mietittyä myös tätä, miltä pitää myös miehen näyttää, vaikka vanheneekin. Jos naisille on painetta näyttää nuoremmalta, pidän vähän kaukaa haettuna sitä, että miesten ei tarvitsisi tehdä asialle mitään. Erittäin hyvä kysymys esimerkiksi tämä, toimiiko parisuhde, jos oman ikäisellä naisella menee esimerkiksi fitnessintoilu "liiallisuuksiin", mutta itse jatkaa kaljuuntumista ja vatsakaan ei tahdo pienentyä vaan pahimmassa tapauksessa pikemminkin kasvaa entisestään.

Niin, koska ehdin jo mainita, kuinka olen kärsinyt kaljuuntumisesta ja tämäkin täytyy myöntää, että vatsaakin löytyy- Myösnnän toki, että olisihan se hyvä, jos saisin vatsaa vähän pienemmäksi. Nuorempana toki tuli liikuttua vähän enemmän, mutta se tahtoi vähän jäädä, kun alkoi alamäet elämässä.

Mä muistan siitä aikaisemmasta keskustelusta, jossa kerroit, että olet joskus ihaillut malleja. Hienoa, että sinä et ole samalla tavalla kateellinen kauniille naisille kuten minä lihaksikkaille komeille miehille.

Jatkuu seuraavassa kommentissa.

Lue lisää

Jatkuu.

Kerroit, että haluat miehen, joka pystyy kohtaamaan sinut kuin kypsä aikuinen tasavertaisesti. Minulla on tästä sellainen teoria: nykyaikana naiset onnistuvat pääsääntöisesti kouluttautumaan miehiä paremmin, joten tämä on yksi vaikeuttava tekijä tasavertaisessa kohtaamisessa. Tietysti, jos koulutusta on miehellä vähemmän, hyvä yleissivistys voi toki kompensoida.

Mitä kypsät aikuiset sitten tekee, jolla osoittaa kypsyys riittävällä tasolla? Keskustella älykkäästi? Hyvään keskustelutaitoon tarvitaan siis väistämättä myös kielitaitoa. Mä itse innostuin joskus nuorempana opettelee useita eri kieliä, koska mä aloin pohtimaan, löytäiskö parisuhteen paremmin ulkomaalaisen naisen kanssa. Rehellisesti sanottuna en osaa sanoa. Yritystä on ollut molempien kanssa, mutta mitään kestävää en ole onnistunut rakentaa.

Kielitaidosta sen verran, että jos haluaa osata keskustella älykkäästi usealla eri kielellä, työtä kyllä riittää. Mä valitettavasti en osaa mitään kieltä hyvin.

Tuo on jokatapauksessa erittäin hyvä kysymys, milloin kypsyys on riittävä varsinkin siinä vaiheessa, kun itsekin on jo lähellä 30 ja jos etsii itseä vanhempaa naista. Vaikka siitä on jo jonkin verran aikaa, kun ylitin 30 iän, olenko riittävän kypsä esimerkiksi omanikäiselle itseä koulutetummalle naiselle, jolla on vieläpä lapsia, joita itsellä ei ole?

Tuosta emohahmosta sen verran, että itse en kyllä ajatellut asiaa, kun kiinnostuin siinä lähellä kolmekymppisenä itseä vanhemmista naisista. Totta oli toki se, että vanhempien naisten kanssa ei tarvinnut miettiä samalla tavalla sitä, millä tasolla itse olen. Vaikea sanoa, oliko siinä millään tavalla kyse mistään emohahmosta.

Vaikka koin "kasvaneeni aikuiseksi" siinä 30 iän jälkeen, yhä koin vaikeaksi nimenomaan omaniikäiset naiset, vaikka täytyy tämäkin myöntää, että itseä vanhempien naisten kanssa tuli vaikeuksia siinä, olenko riittävän "samalla tasolla". Nuorempien naisten kanssa, kun ei saanut edes mahdollisuutta yrittää parisuhdetta, vaikea sanoa, olisiko heidän kanssa tullut myös samanlaisia alemmuuden tunteita.

Sanoit, että sosiaalisuus kaipaa nimenomaan harjoittelua oikeassa elämässä. Toisasalta, eikö tämä somettelu ole nykypäivänä osa todellisuutta? Eikös parisuhteetkin synny aika usein netissä. Kirjoittamallakin voi tuoda paljon ajatuksia esille. Väittäisin, että tämä vaatii ehkä jonkin verran harjaannusta yhdistää tämä kirjoittelu oikeeseen elämään, kun jonkun tapaa, jonka kanssa on vaikkapa jonkin verran aluksi kirjoitellut.

Niin, kuten kerroin, kuinka olen opetellut useampaa kieltä, tässäkin tullaan siihen haasteeseen, kuinka helppoa on kierrellä eri puolilla maapalloa säännöllisesti ja kierrellä esimerkiksi baareissa, joissa yleensä tutustutaan. Esimerkiksi Youtubesta löytyy vaikka millä mitalla videoita monilla eri kielillä, joissa voi esimerkiksi opetella kuuntelemaan naista, kun nainen käy mielenkiintoista keskustelua. Eikö tässäkin saa jotakin tuntumaa naisten ajatuksista, jos itse osaa riittävän hyvin useita eri kieliä?

Kerroit myös siitä, kun sinulla alkoi elämässä alamäki. Mä ajattelin, että tässä nyt vastausta suurimpaan osaan tekstiä. Nyt täytyy lopettaa, mutta tuo on hyvin kiinnostavaa ja ehdottomasti haluan vastata myös siihenkin tekstiin, jossa kerroit, kun elämässäsi alkoi alamäki.

Todellavaikeeta

Anonyymi kirjoitti:

Jatkuu.

Kerroit, että haluat miehen, joka pystyy kohtaamaan sinut kuin kypsä aikuinen tasavertaisesti. Minulla on tästä sellainen teoria: nykyaikana naiset onnistuvat pääsääntöisesti kouluttautumaan miehiä paremmin, joten tämä on yksi vaikeuttava tekijä tasavertaisessa kohtaamisessa. Tietysti, jos koulutusta on miehellä vähemmän, hyvä yleissivistys voi toki kompensoida.

Mitä kypsät aikuiset sitten tekee, jolla osoittaa kypsyys riittävällä tasolla? Keskustella älykkäästi? Hyvään keskustelutaitoon tarvitaan siis väistämättä myös kielitaitoa. Mä itse innostuin joskus nuorempana opettelee useita eri kieliä, koska mä aloin pohtimaan, löytäiskö parisuhteen paremmin ulkomaalaisen naisen kanssa. Rehellisesti sanottuna en osaa sanoa. Yritystä on ollut molempien kanssa, mutta mitään kestävää en ole onnistunut rakentaa.

Kielitaidosta sen verran, että jos haluaa osata keskustella älykkäästi usealla eri kielellä, työtä kyllä riittää. Mä valitettavasti en osaa mitään kieltä hyvin.

Tuo on jokatapauksessa erittäin hyvä kysymys, milloin kypsyys on riittävä varsinkin siinä vaiheessa, kun itsekin on jo lähellä 30 ja jos etsii itseä vanhempaa naista. Vaikka siitä on jo jonkin verran aikaa, kun ylitin 30 iän, olenko riittävän kypsä esimerkiksi omanikäiselle itseä koulutetummalle naiselle, jolla on vieläpä lapsia, joita itsellä ei ole?

Tuosta emohahmosta sen verran, että itse en kyllä ajatellut asiaa, kun kiinnostuin siinä lähellä kolmekymppisenä itseä vanhemmista naisista. Totta oli toki se, että vanhempien naisten kanssa ei tarvinnut miettiä samalla tavalla sitä, millä tasolla itse olen. Vaikea sanoa, oliko siinä millään tavalla kyse mistään emohahmosta.

Vaikka koin "kasvaneeni aikuiseksi" siinä 30 iän jälkeen, yhä koin vaikeaksi nimenomaan omaniikäiset naiset, vaikka täytyy tämäkin myöntää, että itseä vanhempien naisten kanssa tuli vaikeuksia siinä, olenko riittävän "samalla tasolla". Nuorempien naisten kanssa, kun ei saanut edes mahdollisuutta yrittää parisuhdetta, vaikea sanoa, olisiko heidän kanssa tullut myös samanlaisia alemmuuden tunteita.

Sanoit, että sosiaalisuus kaipaa nimenomaan harjoittelua oikeassa elämässä. Toisasalta, eikö tämä somettelu ole nykypäivänä osa todellisuutta? Eikös parisuhteetkin synny aika usein netissä. Kirjoittamallakin voi tuoda paljon ajatuksia esille. Väittäisin, että tämä vaatii ehkä jonkin verran harjaannusta yhdistää tämä kirjoittelu oikeeseen elämään, kun jonkun tapaa, jonka kanssa on vaikkapa jonkin verran aluksi kirjoitellut.

Niin, kuten kerroin, kuinka olen opetellut useampaa kieltä, tässäkin tullaan siihen haasteeseen, kuinka helppoa on kierrellä eri puolilla maapalloa säännöllisesti ja kierrellä esimerkiksi baareissa, joissa yleensä tutustutaan. Esimerkiksi Youtubesta löytyy vaikka millä mitalla videoita monilla eri kielillä, joissa voi esimerkiksi opetella kuuntelemaan naista, kun nainen käy mielenkiintoista keskustelua. Eikö tässäkin saa jotakin tuntumaa naisten ajatuksista, jos itse osaa riittävän hyvin useita eri kieliä?

Kerroit myös siitä, kun sinulla alkoi elämässä alamäki. Mä ajattelin, että tässä nyt vastausta suurimpaan osaan tekstiä. Nyt täytyy lopettaa, mutta tuo on hyvin kiinnostavaa ja ehdottomasti haluan vastata myös siihenkin tekstiin, jossa kerroit, kun elämässäsi alkoi alamäki.

Todellavaikeeta

Lue lisää

Nyt jälleen jatkan tätä mun vastaamista.

Sanoit, että elämä menee harvoin, kun sen on suunnitellut. Pitää paikkansa. Kun joutuu ahdinkoon, ei välttämättä ole voinut millään tavalla aikaisemmin kuvitella, että näinkin voi käydä. Mullakin aikansa kaikki oli periaattessa hyvin poikkeuksena toki tämä, että ei ollut tyttöystävää. Kuitenkin jossain vaiheessa opinnoissa tuli seinä vastaan. En todellakaan voinut uskoa, että näin tapahtuu.

Kerroit, että olit ylivelkaantunut ja työtön. Ymmärrän hyvin, kuinka raskas kokemus. Kun elämässä ei ole mitään, mikä kuuluu "normaalille" ihmiselle, sitä on jppa äärimmäisen vaikeeta mennä paikkoihin, joissa voi tavata "normaaleja" ihmisiä. Lopulta huomaa jäävänsä todella yksin.

Itsellä, kun elämässä josasin vaiheessa tapahtui paljon p**koja asioita esimerkiksi opinnoissa epäonnistumista ja työttömyyttä, siinä alkoi vähitellen huomata, kuinka on jo hankalampi nähdä vanhoja tuttuja. Sitä käyttää valtavan paljon energiaa miettimiseen, miten tämän kaiken jotenkin selittäisi. Tämä opinnoissa epäonnistuminen ja työttömyys: kyllähän näistä aiheutuva häpeä on ollut aika ajoin sanoinkuvaamatonta.

Kyllä sitä epäonnistuneena tietää, kun menee esimerkiksi pubiin, jossa saattaa jutella niitä ja näitä, mutta kun keskustelu ajautuu jotekin työhön tai opiskeluun, epämukava olo iskee välittömästi. Kyllä on siis tuntuvasti hankalampaa tutustua naisiin, jos on epäonnistunut opiskeluissa ja työssä.

Tämä, kun elämässä alkaa ahdinko, ainakin ykkös asia on se, että ei jaksaisi kuunnella tuota "oma vika" jankkausta. Kun asiaa todella miettii enemmän ja enemmän, huomaa, kuinka monet tekijät vaikuttavat siihen, miksi tapahtuu niinkuin tapahtuu. Joskus selviytyminen on helpompaa, joskus vaikeampaa.

Sinulla asiat todella kääntyi paremmin. Tuosta jatko-opiselusta, josta kerroit, hienoa, että motivaatiota löytyy myös 30 iän jälkeen. Itsellä on siinä myöhemmällä iällä tullut ongelmaksi tämä kokemus: olen aivan ikäloppu. Kyllä myönnän, että ahdistaa katsella, kun ympärillä on näitä "parhaita" huoruusvuosia eläviä nuoria. Kyllähän toki opiskelupaikassakin voi yrittää tutustua naisiin, mutta tämän olen huomannut, että hyvin yksin tahtoo jäädä. Kuten sanoin, 30 iän jälkeen on ollut mahdotonta tutustua 20-24 vuotiaisiin naisiin, jos etsii tuon ikäisistä parisuhdetta. Tämän olen huomannut myös opiskelupaikoissa. Kyllä tämän huomaa, kuinka eivät halua jutella. Tottakai on poikkeuksiakin, mutta noin yleisesti. Toista oli silloin, kun itsekin oli siinä 20-24 vuotias.

Niin, tuosta parisuhteen etsimisestä siinä 20-24 vuotiaana, tässä se ongelma juuri on: vaikka opiskelupaikassa saa mahdollisuuksia tutustua ja 20-24 vuotiaat naiset juttelevat innokkaammin omanikäisille miehille, juuri tuossa 20-24 vuotiaana koin itse helposti olevan näille omanikäisille naisille "liian surkea". Monesti juuri naisten osaaminen aiheutti näitä voimakkaita alemmuuden tunteita.

Näistä alemmuuden tunteista, kyllä täytyy myöntää, että myöhemmässä elämässä siinä 30 iän jälkeen nämä helpotti sen verran paljon, että koin ekan kerran elämässä, että nyt olisin valmis todella tutustumaan näihin 20-24 vuotiaisiin naisiin, joihin en pystynyt tutustuu silloin, kun itse olin 20-24 vuotias. Pettymyshän siinä lopulta tuli: en ole kertaakaan saanut mahdollisuutta tutustua enempää kuin ehkä muutaman sanan juttelu. Vaikka opiskelupaikoissa saattoi löytyä joitakin nuorempia naisia, jotka saattoivat vähän enemmänkin jutella kuin vain pari sanaa, näitä oli kuitenkin hyvin vähän ja vaikka joskus ehkä pääsikin juttelee enemmänkin kuin pari sanaa, tämä ei automaattisesti tarkoittanut, että edes itsekään olisin ollut kiinnostunut, vaikka mä kovasti etsinkin itseä nuorempaa naista. En minä kuitenkaan kaikista 20-24 vuotiaista ollut kiinnostunut. Opiskelujen yhteydessä saattoi tulla vastaan paljon kiinnostavampiakin, mutta näiden kanssa en päässyt juttelee paria sanaa enempää.

Niin, kyllähän tämä, että olen kokenut olevani jo ikäloppu, on vaikuttanut tähän opiskelumotivaatioon. Asiaan ei tosiaan auta yhtään se, kun tämän todella huomaa, kuinka jää opiskelupaikoissa helposti yksin. Tähän yksinäisyyden kokemukseen tosiaan vaikuttaa myös tämäkin, kun mulle silloin 30 iän jälkeen kehittyi ehkä jonkintasoinen pakkomielle, että en kykene parisuhteeseen muiden kuin itseä nuorempien naisten kanssa. Onhan silloin päivän selvää, että mä en edes huomaa omanikäisiä tai itseä vanhempia.

Iltalukiossa aikoinaan oli toisinpäin: siellä oli huomattavan paljon helpompaa jutella itseä vanhempien naisten kanssa. Kyllähän sitä joskus tuli kiinnostuttuakin jostakin ehkä vähän päälle 30 vuotiaasta erittäin näyttävännäköisestä naisesta, mutta aika mahdotonta sitä on mitään parisuhdetta ajatella, kun itse oli vielä 17. Sen jälkeen kun täytin 18, en enää nähnyt kyseistä naista. Ok, vaikka 18 on jo täysikäinen, aika harvinaisia taitaa olla yli 30 vuotiaan naisen ja 18 vuotiaan nuoren miehen parisuhteet. Olihan kyseisen naisen kanssa kuitenkin mukava jutella, kun mahdollista.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt jälleen jatkan tätä mun vastaamista.

Sanoit, että elämä menee harvoin, kun sen on suunnitellut. Pitää paikkansa. Kun joutuu ahdinkoon, ei välttämättä ole voinut millään tavalla aikaisemmin kuvitella, että näinkin voi käydä. Mullakin aikansa kaikki oli periaattessa hyvin poikkeuksena toki tämä, että ei ollut tyttöystävää. Kuitenkin jossain vaiheessa opinnoissa tuli seinä vastaan. En todellakaan voinut uskoa, että näin tapahtuu.

Kerroit, että olit ylivelkaantunut ja työtön. Ymmärrän hyvin, kuinka raskas kokemus. Kun elämässä ei ole mitään, mikä kuuluu "normaalille" ihmiselle, sitä on jppa äärimmäisen vaikeeta mennä paikkoihin, joissa voi tavata "normaaleja" ihmisiä. Lopulta huomaa jäävänsä todella yksin.

Itsellä, kun elämässä josasin vaiheessa tapahtui paljon p**koja asioita esimerkiksi opinnoissa epäonnistumista ja työttömyyttä, siinä alkoi vähitellen huomata, kuinka on jo hankalampi nähdä vanhoja tuttuja. Sitä käyttää valtavan paljon energiaa miettimiseen, miten tämän kaiken jotenkin selittäisi. Tämä opinnoissa epäonnistuminen ja työttömyys: kyllähän näistä aiheutuva häpeä on ollut aika ajoin sanoinkuvaamatonta.

Kyllä sitä epäonnistuneena tietää, kun menee esimerkiksi pubiin, jossa saattaa jutella niitä ja näitä, mutta kun keskustelu ajautuu jotekin työhön tai opiskeluun, epämukava olo iskee välittömästi. Kyllä on siis tuntuvasti hankalampaa tutustua naisiin, jos on epäonnistunut opiskeluissa ja työssä.

Tämä, kun elämässä alkaa ahdinko, ainakin ykkös asia on se, että ei jaksaisi kuunnella tuota "oma vika" jankkausta. Kun asiaa todella miettii enemmän ja enemmän, huomaa, kuinka monet tekijät vaikuttavat siihen, miksi tapahtuu niinkuin tapahtuu. Joskus selviytyminen on helpompaa, joskus vaikeampaa.

Sinulla asiat todella kääntyi paremmin. Tuosta jatko-opiselusta, josta kerroit, hienoa, että motivaatiota löytyy myös 30 iän jälkeen. Itsellä on siinä myöhemmällä iällä tullut ongelmaksi tämä kokemus: olen aivan ikäloppu. Kyllä myönnän, että ahdistaa katsella, kun ympärillä on näitä "parhaita" huoruusvuosia eläviä nuoria. Kyllähän toki opiskelupaikassakin voi yrittää tutustua naisiin, mutta tämän olen huomannut, että hyvin yksin tahtoo jäädä. Kuten sanoin, 30 iän jälkeen on ollut mahdotonta tutustua 20-24 vuotiaisiin naisiin, jos etsii tuon ikäisistä parisuhdetta. Tämän olen huomannut myös opiskelupaikoissa. Kyllä tämän huomaa, kuinka eivät halua jutella. Tottakai on poikkeuksiakin, mutta noin yleisesti. Toista oli silloin, kun itsekin oli siinä 20-24 vuotias.

Niin, tuosta parisuhteen etsimisestä siinä 20-24 vuotiaana, tässä se ongelma juuri on: vaikka opiskelupaikassa saa mahdollisuuksia tutustua ja 20-24 vuotiaat naiset juttelevat innokkaammin omanikäisille miehille, juuri tuossa 20-24 vuotiaana koin itse helposti olevan näille omanikäisille naisille "liian surkea". Monesti juuri naisten osaaminen aiheutti näitä voimakkaita alemmuuden tunteita.

Näistä alemmuuden tunteista, kyllä täytyy myöntää, että myöhemmässä elämässä siinä 30 iän jälkeen nämä helpotti sen verran paljon, että koin ekan kerran elämässä, että nyt olisin valmis todella tutustumaan näihin 20-24 vuotiaisiin naisiin, joihin en pystynyt tutustuu silloin, kun itse olin 20-24 vuotias. Pettymyshän siinä lopulta tuli: en ole kertaakaan saanut mahdollisuutta tutustua enempää kuin ehkä muutaman sanan juttelu. Vaikka opiskelupaikoissa saattoi löytyä joitakin nuorempia naisia, jotka saattoivat vähän enemmänkin jutella kuin vain pari sanaa, näitä oli kuitenkin hyvin vähän ja vaikka joskus ehkä pääsikin juttelee enemmänkin kuin pari sanaa, tämä ei automaattisesti tarkoittanut, että edes itsekään olisin ollut kiinnostunut, vaikka mä kovasti etsinkin itseä nuorempaa naista. En minä kuitenkaan kaikista 20-24 vuotiaista ollut kiinnostunut. Opiskelujen yhteydessä saattoi tulla vastaan paljon kiinnostavampiakin, mutta näiden kanssa en päässyt juttelee paria sanaa enempää.

Niin, kyllähän tämä, että olen kokenut olevani jo ikäloppu, on vaikuttanut tähän opiskelumotivaatioon. Asiaan ei tosiaan auta yhtään se, kun tämän todella huomaa, kuinka jää opiskelupaikoissa helposti yksin. Tähän yksinäisyyden kokemukseen tosiaan vaikuttaa myös tämäkin, kun mulle silloin 30 iän jälkeen kehittyi ehkä jonkintasoinen pakkomielle, että en kykene parisuhteeseen muiden kuin itseä nuorempien naisten kanssa. Onhan silloin päivän selvää, että mä en edes huomaa omanikäisiä tai itseä vanhempia.

Iltalukiossa aikoinaan oli toisinpäin: siellä oli huomattavan paljon helpompaa jutella itseä vanhempien naisten kanssa. Kyllähän sitä joskus tuli kiinnostuttuakin jostakin ehkä vähän päälle 30 vuotiaasta erittäin näyttävännäköisestä naisesta, mutta aika mahdotonta sitä on mitään parisuhdetta ajatella, kun itse oli vielä 17. Sen jälkeen kun täytin 18, en enää nähnyt kyseistä naista. Ok, vaikka 18 on jo täysikäinen, aika harvinaisia taitaa olla yli 30 vuotiaan naisen ja 18 vuotiaan nuoren miehen parisuhteet. Olihan kyseisen naisen kanssa kuitenkin mukava jutella, kun mahdollista.

Lue lisää

Jatkan vielä tuosta opiskelusta.

Kyllähän kouluttautuminen myöhemminkin mahdollista näyttäis olevan. EIkös yliopistoonkin voi hakea esimerkiksi avoimen väylän kautta.

Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että opiskelu on huomattavan paljon helpompaa juuri siinä 20-24 vuotiaana, kun on paljon omanikäisiä ja elää muutenkin jollain tavoin "normaalia" elämää, ainakin näin sitä koki 20-24 vuotiaana.

30 iän jälkeen sitä on tässäkin asiassa joutunut jotenkin miettimään, kuinka "normaalia" yli 30 vuotiaan miehen elämää elän, kun käy paikoissa, joissa helposti törmää juuri näihin 20-24 vuotiaisiin, vaikka nämä ovatkin kiinnostaneet juuri 30 iän jälkeen. Tottakai realisti on täytynyt olla ja miettiä sitä, kuinka kauan tässä haaveessa kannattaa elää ja olisiko parempi siirtyä vaikkapa 25-30 vuotiaisiin naisiin, jos edelleen toivoisi, että löytäisi parisuhteeseen itseä nuoremman naisen.

Tuli muuten tällainen mieleen, kuinka paljon tähän vaikuttaa sukupuoli, jos opiskelu on 30 iän jälkeen jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa. Onko esimerkiksi naisten helpompi tehdä jotakin, joka "kuuluu enemmän" nuoruuteen?

Nyt saa mun osalta riittää. Ei vaan tahdo malttaa, kun innostuu jostakin asiasta kirjoittaa pitempääkin tarinaa :) Kyllä nyt mielestäni kuitenkin tuli samalla vastattua moneen tekstiisi.

Todellavaikeeta

Anonyymi kirjoitti:

Jatkan vielä tuosta opiskelusta.

Kyllähän kouluttautuminen myöhemminkin mahdollista näyttäis olevan. EIkös yliopistoonkin voi hakea esimerkiksi avoimen väylän kautta.

Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että opiskelu on huomattavan paljon helpompaa juuri siinä 20-24 vuotiaana, kun on paljon omanikäisiä ja elää muutenkin jollain tavoin "normaalia" elämää, ainakin näin sitä koki 20-24 vuotiaana.

30 iän jälkeen sitä on tässäkin asiassa joutunut jotenkin miettimään, kuinka "normaalia" yli 30 vuotiaan miehen elämää elän, kun käy paikoissa, joissa helposti törmää juuri näihin 20-24 vuotiaisiin, vaikka nämä ovatkin kiinnostaneet juuri 30 iän jälkeen. Tottakai realisti on täytynyt olla ja miettiä sitä, kuinka kauan tässä haaveessa kannattaa elää ja olisiko parempi siirtyä vaikkapa 25-30 vuotiaisiin naisiin, jos edelleen toivoisi, että löytäisi parisuhteeseen itseä nuoremman naisen.

Tuli muuten tällainen mieleen, kuinka paljon tähän vaikuttaa sukupuoli, jos opiskelu on 30 iän jälkeen jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa. Onko esimerkiksi naisten helpompi tehdä jotakin, joka "kuuluu enemmän" nuoruuteen?

Nyt saa mun osalta riittää. Ei vaan tahdo malttaa, kun innostuu jostakin asiasta kirjoittaa pitempääkin tarinaa :) Kyllä nyt mielestäni kuitenkin tuli samalla vastattua moneen tekstiisi.

Todellavaikeeta

Lue lisää

Kommentoin vielä tuota lapsihaavetta. Niin, se on kyllä hyvin hankala kysymys. Tässä on toisaalta tämä realismi, kuinka "huono-osaisen" miehen on hankala pariutua itseä nuorempien "normaalien" naisten kanssa. Toisaalta sitten tämä, jos kiinnostuisinkin omanikäisestä, jolla on jo lapsia, eikä lapsia hänen kanssaan tulisi. Tämä lapsettomuus on kyllä ollut minulle hyvin kipeä asia. Voin todellakin sanoa, että numero yksi, jossa olen "menestyneille" miehille ollut aina kateellinen, on se, että heillä on yleensä helpompaa pariutua kestävään parisuhteeseen ja he onnistuvat yleensä helpommin hankkimaan myös lapsia.

Todellavaikeeta

Entäs tämä, kun näin asia vaan tahtoo mennä, että miehen pitää mennä tekee tuttavuutta naiseen, jos etsii parisuhdetta. Kuinka sulle uskaltaa tulla puhumaan?

Todellavaikeeta

Anonyymi kirjoitti:

Entäs tämä, kun näin asia vaan tahtoo mennä, että miehen pitää mennä tekee tuttavuutta naiseen, jos etsii parisuhdetta. Kuinka sulle uskaltaa tulla puhumaan?

Todellavaikeeta

Lue lisää

Helppoa. Mies rohkaisee mielensä ja kysyy naiselta " miten on ilta mennyt, saako tulla juttelemaan"?

Itse olen peruspositiivinen ja helposti lähestyttävä. Jos sen tervehtimisen tekee kohteliaasti, keskustelen mielelläni kaikkien kanssa.

Miehellä ei kannata olla mitään muita toiveita ja odotuksia, koska olen varattu. 😃💍

tosi.typy kirjoitti:

Helppoa. Mies rohkaisee mielensä ja kysyy naiselta " miten on ilta mennyt, saako tulla juttelemaan"?

Itse olen peruspositiivinen ja helposti lähestyttävä. Jos sen tervehtimisen tekee kohteliaasti, keskustelen mielelläni kaikkien kanssa.

Miehellä ei kannata olla mitään muita toiveita ja odotuksia, koska olen varattu. 😃💍

Lue lisää

"Miehellä ei kannata olla mitään muita toiveita ja odotuksia, koska olen varattu."

Mieskamuja kuitenkin valmis hankkimaan?

Todellavaikeeta

Mut jos mies tarraa sinua pohkeisiin ja puristaa, niin olet kuin muikki miehen kourassa etkä pysty, kuin sätkimään, mitäs siiten toteat?

tosi.typy kirjoitti:

Helppoa. Mies rohkaisee mielensä ja kysyy naiselta " miten on ilta mennyt, saako tulla juttelemaan"?

Itse olen peruspositiivinen ja helposti lähestyttävä. Jos sen tervehtimisen tekee kohteliaasti, keskustelen mielelläni kaikkien kanssa.

Miehellä ei kannata olla mitään muita toiveita ja odotuksia, koska olen varattu. 😃💍

Lue lisää

Täytyykö miehen polvistua eteesi nöyränä kysyä saako tulla juttelemaan???

Anonyymi kirjoitti:

Mut jos mies tarraa sinua pohkeisiin ja puristaa, niin olet kuin muikki miehen kourassa etkä pysty, kuin sätkimään, mitäs siiten toteat?

En minä nyt niin heikko ja avuton ole, että jäisin hyökkääjän kynsiin vaan sätkimään.

Voi tulla pahaa jälkeä. Suosittelen, ettei kukaan tee noin!

Anonyymi kirjoitti:

Täytyykö miehen polvistua eteesi nöyränä kysyä saako tulla juttelemaan???

Onko sinulle itsellesi polvistuminen nöyränä naisen edessä tärkeää? En muista sanoneeni mitään tuollaista. Puhuin vain kohteliaasta käytöksestä.

Voit tietysti virkistää muistiani, jos olen väärässä.

Siis tuo ystäväni kommentin loppu siis piti olla... "ettemme mekään joutuisi puuttumaan sinun yksityisyyteesi."

yksinkertainen.blondi kirjoitti:

Siis tuo ystäväni kommentin loppu siis piti olla... "ettemme mekään joutuisi puuttumaan sinun yksityisyyteesi."

Muistaisin, että mekin ollaan joskus joku kommentti vaihdettu. Liikuin tällä palstalla joitakin vuosia sitten paljon.

Sitten kommenttiin. Jos menee hakee apua joltakin "bodarilta", olisi ehdottoman tärkeetä, että kyseessä on todellakin oikeeta ahdistelua. Mä ymmärrän, että nipistämisessä takapuolesta ei nyt ole epäselvyyksiä. Itse en ole koskaan sitä tehnyt. Muullakin tavalla voi kuitenkin saada "omituisen hyypiön" maineen. Pitkään yksinäisyydessä elänyt nuori mies, joka lopulta kerää rohkeutta lähestyä naisia, ei lähestyminen välttämättä alussa ole kovin "täydellistä". Kun tätä tekee, tekemällä myös oppii. Itse olen kyllä miettinyt, millainen "bodari" siellä on lopulta vastassa, jos vähänkin "mokaan".

Bodareista sen verran, että minun on vaan tämä sanottava, että kova saliharjoittelu, lihaksilla ja voimilla "leveily" ovat olleet aina sellaisia asioita, jotka ovat minua suuresti v**uttaneet. Näitä lihaksilla "leveilijöitä", kun on monet tv-sarjat ja elokuvatkin täynnä. Tämä on ollut myös suurin syy, miksi olen pitänyt pitkiäkin taukoja uusien elokuvien ja tv-sarjojen katselussa. Vanhoissa elokuvissa onneksi näkee laihempia ihmisiä ja näitä onkin tullut katseltua.

Mä näen asian lopulta aina näin: jos joku haluaa kaiken aikaa vaan lisää ja lisää lihasta ja voimaa, se tarkoittaa sitä, että haluaa elää myös leveämmin. Tottakai jokainen saa tehdä, mitä tykkää, mutta olen tästä tällä palstalla useaan kertaan sanonut, että tämä asia on minulle numero yksi: nainen, jonka kanssa haluan rakentaa kestävää parisuhdetta, ei saa olla liiallinen fitnessintoilija. Tästä olen toki saanut paljon negatiivisia kommentteja.

Katsoppas, kun jo peruskoulussa oli näitä "leveilijöitä". Itseasiassa ne pojat, joilla oli tarve "kukkoilla", pyrkivät kpntrolloimaan juuri niitä itseä heikompia. Kun joutuu kestämään koko peruskoulun ajan tätä poikien "kukkoilua", sitä on lähes mahdotonta unohtaa, jos myöhemmällä iällä näkee jonkun "kukkoilijan". Tämän takia on aina hyvä muistaa, että kyse on todellakin oikeesta ahdistelusta, jos haluaa pyytää apuun jotakin "kukkoilijaa". Minä itse en ole ollut peruskoulun jälkeen väkivaltainen, mutta sitä "kukkoilua", kun näki peruskoulussa enemmän kuin tarpeeksi, se viha ei ole kuitenkaan poistunut tai siihen menee vuosia tai se ei välttämättä poistu koskaan vaan sen kanssa oppii ajan kanssa elää paremmin. Joku "heikompi", jolla on taipumusta enemmänkin väkivaltaan, siinä voi "kukkoilijallekin" käydä huonosti, jos "heikommalla" ja aikaisemmin näiden "kukkoilijoiden" päähän potkimalla miehellä on mukana jotakin apuvälineitä.

Kuten sanoin, itse en ole ollut peruskoulun jälkeen väkivaltainen ja iän myötä yhä paremmin oppii elämään myös vihan tunteiden kanssa, mutta eniten minua kuitenkin on aina ärsyttänyt, jos näkee "bodareita" ja vieläpä, jos tällä "bodarilla" on tarvetta "kukkoilla".

Todellavaikeeta

Anonyymi kirjoitti:

Muistaisin, että mekin ollaan joskus joku kommentti vaihdettu. Liikuin tällä palstalla joitakin vuosia sitten paljon.

Sitten kommenttiin. Jos menee hakee apua joltakin "bodarilta", olisi ehdottoman tärkeetä, että kyseessä on todellakin oikeeta ahdistelua. Mä ymmärrän, että nipistämisessä takapuolesta ei nyt ole epäselvyyksiä. Itse en ole koskaan sitä tehnyt. Muullakin tavalla voi kuitenkin saada "omituisen hyypiön" maineen. Pitkään yksinäisyydessä elänyt nuori mies, joka lopulta kerää rohkeutta lähestyä naisia, ei lähestyminen välttämättä alussa ole kovin "täydellistä". Kun tätä tekee, tekemällä myös oppii. Itse olen kyllä miettinyt, millainen "bodari" siellä on lopulta vastassa, jos vähänkin "mokaan".

Bodareista sen verran, että minun on vaan tämä sanottava, että kova saliharjoittelu, lihaksilla ja voimilla "leveily" ovat olleet aina sellaisia asioita, jotka ovat minua suuresti v**uttaneet. Näitä lihaksilla "leveilijöitä", kun on monet tv-sarjat ja elokuvatkin täynnä. Tämä on ollut myös suurin syy, miksi olen pitänyt pitkiäkin taukoja uusien elokuvien ja tv-sarjojen katselussa. Vanhoissa elokuvissa onneksi näkee laihempia ihmisiä ja näitä onkin tullut katseltua.

Mä näen asian lopulta aina näin: jos joku haluaa kaiken aikaa vaan lisää ja lisää lihasta ja voimaa, se tarkoittaa sitä, että haluaa elää myös leveämmin. Tottakai jokainen saa tehdä, mitä tykkää, mutta olen tästä tällä palstalla useaan kertaan sanonut, että tämä asia on minulle numero yksi: nainen, jonka kanssa haluan rakentaa kestävää parisuhdetta, ei saa olla liiallinen fitnessintoilija. Tästä olen toki saanut paljon negatiivisia kommentteja.

Katsoppas, kun jo peruskoulussa oli näitä "leveilijöitä". Itseasiassa ne pojat, joilla oli tarve "kukkoilla", pyrkivät kpntrolloimaan juuri niitä itseä heikompia. Kun joutuu kestämään koko peruskoulun ajan tätä poikien "kukkoilua", sitä on lähes mahdotonta unohtaa, jos myöhemmällä iällä näkee jonkun "kukkoilijan". Tämän takia on aina hyvä muistaa, että kyse on todellakin oikeesta ahdistelusta, jos haluaa pyytää apuun jotakin "kukkoilijaa". Minä itse en ole ollut peruskoulun jälkeen väkivaltainen, mutta sitä "kukkoilua", kun näki peruskoulussa enemmän kuin tarpeeksi, se viha ei ole kuitenkaan poistunut tai siihen menee vuosia tai se ei välttämättä poistu koskaan vaan sen kanssa oppii ajan kanssa elää paremmin. Joku "heikompi", jolla on taipumusta enemmänkin väkivaltaan, siinä voi "kukkoilijallekin" käydä huonosti, jos "heikommalla" ja aikaisemmin näiden "kukkoilijoiden" päähän potkimalla miehellä on mukana jotakin apuvälineitä.

Kuten sanoin, itse en ole ollut peruskoulun jälkeen väkivaltainen ja iän myötä yhä paremmin oppii elämään myös vihan tunteiden kanssa, mutta eniten minua kuitenkin on aina ärsyttänyt, jos näkee "bodareita" ja vieläpä, jos tällä "bodarilla" on tarvetta "kukkoilla".

Todellavaikeeta

Lue lisää

Lisään vielä tämän. Vielä enemmän minua ärsyttää "naisbodarit" ja vieläpä, jos on tarvetta "kukkoilla".

Todellavaikeeta

Anonyymi kirjoitti:

Muistaisin, että mekin ollaan joskus joku kommentti vaihdettu. Liikuin tällä palstalla joitakin vuosia sitten paljon.

Sitten kommenttiin. Jos menee hakee apua joltakin "bodarilta", olisi ehdottoman tärkeetä, että kyseessä on todellakin oikeeta ahdistelua. Mä ymmärrän, että nipistämisessä takapuolesta ei nyt ole epäselvyyksiä. Itse en ole koskaan sitä tehnyt. Muullakin tavalla voi kuitenkin saada "omituisen hyypiön" maineen. Pitkään yksinäisyydessä elänyt nuori mies, joka lopulta kerää rohkeutta lähestyä naisia, ei lähestyminen välttämättä alussa ole kovin "täydellistä". Kun tätä tekee, tekemällä myös oppii. Itse olen kyllä miettinyt, millainen "bodari" siellä on lopulta vastassa, jos vähänkin "mokaan".

Bodareista sen verran, että minun on vaan tämä sanottava, että kova saliharjoittelu, lihaksilla ja voimilla "leveily" ovat olleet aina sellaisia asioita, jotka ovat minua suuresti v**uttaneet. Näitä lihaksilla "leveilijöitä", kun on monet tv-sarjat ja elokuvatkin täynnä. Tämä on ollut myös suurin syy, miksi olen pitänyt pitkiäkin taukoja uusien elokuvien ja tv-sarjojen katselussa. Vanhoissa elokuvissa onneksi näkee laihempia ihmisiä ja näitä onkin tullut katseltua.

Mä näen asian lopulta aina näin: jos joku haluaa kaiken aikaa vaan lisää ja lisää lihasta ja voimaa, se tarkoittaa sitä, että haluaa elää myös leveämmin. Tottakai jokainen saa tehdä, mitä tykkää, mutta olen tästä tällä palstalla useaan kertaan sanonut, että tämä asia on minulle numero yksi: nainen, jonka kanssa haluan rakentaa kestävää parisuhdetta, ei saa olla liiallinen fitnessintoilija. Tästä olen toki saanut paljon negatiivisia kommentteja.

Katsoppas, kun jo peruskoulussa oli näitä "leveilijöitä". Itseasiassa ne pojat, joilla oli tarve "kukkoilla", pyrkivät kpntrolloimaan juuri niitä itseä heikompia. Kun joutuu kestämään koko peruskoulun ajan tätä poikien "kukkoilua", sitä on lähes mahdotonta unohtaa, jos myöhemmällä iällä näkee jonkun "kukkoilijan". Tämän takia on aina hyvä muistaa, että kyse on todellakin oikeesta ahdistelusta, jos haluaa pyytää apuun jotakin "kukkoilijaa". Minä itse en ole ollut peruskoulun jälkeen väkivaltainen, mutta sitä "kukkoilua", kun näki peruskoulussa enemmän kuin tarpeeksi, se viha ei ole kuitenkaan poistunut tai siihen menee vuosia tai se ei välttämättä poistu koskaan vaan sen kanssa oppii ajan kanssa elää paremmin. Joku "heikompi", jolla on taipumusta enemmänkin väkivaltaan, siinä voi "kukkoilijallekin" käydä huonosti, jos "heikommalla" ja aikaisemmin näiden "kukkoilijoiden" päähän potkimalla miehellä on mukana jotakin apuvälineitä.

Kuten sanoin, itse en ole ollut peruskoulun jälkeen väkivaltainen ja iän myötä yhä paremmin oppii elämään myös vihan tunteiden kanssa, mutta eniten minua kuitenkin on aina ärsyttänyt, jos näkee "bodareita" ja vieläpä, jos tällä "bodarilla" on tarvetta "kukkoilla".

Todellavaikeeta

Lue lisää

Varmaan ollaan juteltu joskus joo:) Ei se työkaverini ollut bodari. En edes tunne yhtään heikäläisiä. Ihan tavallinen savolainen vaan, joka osasi kiäntää ja viäntää sanansa ovelasti.

yksinkertainen.blondi kirjoitti:

Varmaan ollaan juteltu joskus joo:) Ei se työkaverini ollut bodari. En edes tunne yhtään heikäläisiä. Ihan tavallinen savolainen vaan, joka osasi kiäntää ja viäntää sanansa ovelasti.

Lue lisää

Toiset saavat hyvä lähtökohdat tulla isoksi ja vahvaksi bodaamattakin.

Todellavaikeeta

Anonyymi kirjoitti:

Toiset saavat hyvä lähtökohdat tulla isoksi ja vahvaksi bodaamattakin.

Todellavaikeeta

Niin ja tämä "hyvä supliikki".

Todellavaikeeta

Anonyymi kirjoitti:

Niin ja tämä "hyvä supliikki".

Todellavaikeeta

Hyvä supliikki helpottaa tosiaan elämää. Voi auttaa sen avulla jotain toista tai puolustaa itseäänkin.

yksinkertainen.blondi kirjoitti:

Hyvä supliikki helpottaa tosiaan elämää. Voi auttaa sen avulla jotain toista tai puolustaa itseäänkin.

Kyllä ja miehet, joilla on "hyvä supliikki", pärjäävät paremmin myös parisuhdetta etsiessään.

Todellavaikeeta

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ja miehet, joilla on "hyvä supliikki", pärjäävät paremmin myös parisuhdetta etsiessään.

Todellavaikeeta

Joo, mutta aloituksessa puhuttiin lähentelystä. Sillä ei ole mitään tekemistä parisuhteen etsimisen kanssa. Ei ainakaan saisi olla.

yksinkertainen.blondi kirjoitti:

Joo, mutta aloituksessa puhuttiin lähentelystä. Sillä ei ole mitään tekemistä parisuhteen etsimisen kanssa. Ei ainakaan saisi olla.

Eihän miehet, joilla on paljon naisten arvostamia ominaisuuksia, edes ryhdy mihinkään takapuolesta nipistelyyn.

Todellavaikeeta

Anonyymi kirjoitti:

Toiset saavat hyvä lähtökohdat tulla isoksi ja vahvaksi bodaamattakin.

Todellavaikeeta

Juu, pitkillä on se etu, että näyttävät kookkailta, kun ovat pitkiä, vaikka olisivat pelästään hongankolistelijoita.
Tosin. pitkä ihmien on usein klonku eli hidas, kun taas lyhyt on paljon nopeampi liikkeissään.

"Ja muahan on puristettu pepusta 3 kertaa julkisilla paikoilla, tosin nekin kaikki Epsanjassa eikä täällä Suomen maassa. Aina yhtä inhottavalta ovat silti tuntuneet."

Ehdin jo aiemminkin todeta, kuinka meillä helposti verrataan Ruotsiin, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Onko Ruotsi koko maapallo?

Todellavaikeeta

Heh, minuahan on julkisilla paikoilla taidettu seksuaalisesti ahdistella paljon enemmän kuin sinua sitten :D

-harmiseikirj-

Anonyymi kirjoitti:

Heh, minuahan on julkisilla paikoilla taidettu seksuaalisesti ahdistella paljon enemmän kuin sinua sitten :D

-harmiseikirj-

Minua ei ole kukaan kaunotar eikä tosin kyllä rumakaan nainen tullut nipistää takapuolesta.

Todellavaikeeta

Anonyymi kirjoitti:

Minua ei ole kukaan kaunotar eikä tosin kyllä rumakaan nainen tullut nipistää takapuolesta.

Todellavaikeeta

Nähä miehet varmasti vaan höpisee .😃 tai sitten on erehtynyt käymääm homppeli luolassa minuahan ei kukaan ulkopuolinen ole koskenut mieheni on nyt kova kouria mutta enhän missään paikoissa käy jossa kosketeltaisii.

valtakunta kirjoitti:

Nähä miehet varmasti vaan höpisee .😃 tai sitten on erehtynyt käymääm homppeli luolassa minuahan ei kukaan ulkopuolinen ole koskenut mieheni on nyt kova kouria mutta enhän missään paikoissa käy jossa kosketeltaisii.

Lue lisää

Katsos Valtakunta. Muistan kyllä, kun joitakin vuosia sitten liikuin tällä palstalla useammin. Kyllähän meilläkin tuli jotkut kommentit vaihdettua.

Niin tuohon sun kommenttiin. Kyllä minua rehellisesti sanottuna vähän ihmetyttää, jos "tavallista" miestä tarttuu kaunottaret usein takapuolesta.

Todellavaikeeta

Anonyymi kirjoitti:

Katsos Valtakunta. Muistan kyllä, kun joitakin vuosia sitten liikuin tällä palstalla useammin. Kyllähän meilläkin tuli jotkut kommentit vaihdettua.

Niin tuohon sun kommenttiin. Kyllä minua rehellisesti sanottuna vähän ihmetyttää, jos "tavallista" miestä tarttuu kaunottaret usein takapuolesta.

Todellavaikeeta

Lue lisää

Lisään tämän, että enhän minä Harmista tunne, joten en voi tietää, kuinka "tavallinen" mies, mutta kyllä on tullut elämän aikana liikuttua monenlaisessa miesporukassa ulkona, enkä ole kyllä huomannut, että kavereita olisi kaunottaret tarttuneet takapuolesta.

Todellavaikeeta

Anonyymi kirjoitti:

Lisään tämän, että enhän minä Harmista tunne, joten en voi tietää, kuinka "tavallinen" mies, mutta kyllä on tullut elämän aikana liikuttua monenlaisessa miesporukassa ulkona, enkä ole kyllä huomannut, että kavereita olisi kaunottaret tarttuneet takapuolesta.

Todellavaikeeta

Lue lisää

on todella mukava kun olet täällä.

valtakunta kirjoitti:

on todella mukava kun olet täällä.

Kiitos vaan. Sama sulle.

Todellavaikeeta

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos vaan. Sama sulle.

Todellavaikeeta

Kiva saada tavallisia ihmisiä tänne🥰

Anonyymi kirjoitti:

Lisään tämän, että enhän minä Harmista tunne, joten en voi tietää, kuinka "tavallinen" mies, mutta kyllä on tullut elämän aikana liikuttua monenlaisessa miesporukassa ulkona, enkä ole kyllä huomannut, että kavereita olisi kaunottaret tarttuneet takapuolesta.

Todellavaikeeta

Lue lisää

"että kavereita olisi kaunottaret tarttuneet takapuolesta."

Harmishan ei vissiin missään kohtaan maininnut, että kyse olisi välttämättä ollut kaunottarista?

Laki ei tee mitään eroa sen perusteella seurusteleeko vai onko tuntematon, aina pitää pyytää ja saada lupa.

🦄

Kirjautumatonpalstalutka kirjoitti:

"että kavereita olisi kaunottaret tarttuneet takapuolesta."

Harmishan ei vissiin missään kohtaan maininnut, että kyse olisi välttämättä ollut kaunottarista?

Niin, tämä se juuri tekeekin tämän asian hankalaksi, kun eri ihmisillä tahtoo aina olla vähän eri säännöt. Mainitsin yhdessä aikaisemmassa keskustelussa, kuinka helposti saatetaan ottaa negatiivisessa mielessä vähän vanhempi mies ja nuorempi nainen.

Täytyy sanoa, että minua ei ole edes rumat naiset tarttuneet takapuolesta, enkä ole nähnyt kaveriporukassa, että tällaista olisi tapahtunut.

Todellavaikeeta

Anonyymi kirjoitti:

Niin, tämä se juuri tekeekin tämän asian hankalaksi, kun eri ihmisillä tahtoo aina olla vähän eri säännöt. Mainitsin yhdessä aikaisemmassa keskustelussa, kuinka helposti saatetaan ottaa negatiivisessa mielessä vähän vanhempi mies ja nuorempi nainen.

Täytyy sanoa, että minua ei ole edes rumat naiset tarttuneet takapuolesta, enkä ole nähnyt kaveriporukassa, että tällaista olisi tapahtunut.

Todellavaikeeta

Lue lisää

Kerran yhdet tytöt oli kuulemma äänestäneet keskenään että minulla on kylän paras p..se, melkoinen meriitti :D ja siksi sitä kai on tehnyt mieli puristaa.

harmiseikirj--

Anonyymi kirjoitti:

Kerran yhdet tytöt oli kuulemma äänestäneet keskenään että minulla on kylän paras p..se, melkoinen meriitti :D ja siksi sitä kai on tehnyt mieli puristaa.

harmiseikirj--

Lue lisää

Tais olla pojat;) Ja nekin vain sun unelmissas.

Anonyymi kirjoitti:

Kerran yhdet tytöt oli kuulemma äänestäneet keskenään että minulla on kylän paras p..se, melkoinen meriitti :D ja siksi sitä kai on tehnyt mieli puristaa.

harmiseikirj--

Lue lisää

No joo, jotakin vastaavaa on kyllä tapahtunut minullekin. On siis p**settä kehuttu.

Todellavaikeeta

Anonyymi kirjoitti:

Tais olla pojat;) Ja nekin vain sun unelmissas.

On minua pojatkin joskus yrittäneet :D enemmän onneksi tytöt kuitenkin.

-harmiseikirj-

valtakunta kirjoitti:

Kiva saada tavallisia ihmisiä tänne🥰

Olenko minä "tavallinen" ihminen. Enpä usko :)

Todellavaikeeta

Anonyymi kirjoitti:

Olenko minä "tavallinen" ihminen. Enpä usko :)

Todellavaikeeta

Mikäs sitten olet.😳

valtakunta kirjoitti:

Mikäs sitten olet.😳

Onko mies, joka on kärsinyt koko ikänsä sinkkuudesta, kovin tavallinenkaan mies?

Todellavaikeeta

Tässä tähän haasteeseen juuri tullaankin: eri säännöt eri ihmisillä.

Omalla kohdalla huolenaiheena on juuri tämä ikä. Siitä on jo jonkin aikaa kun itse ylitin 30 iän, mutta toivoisin kestävän parisuhteen itseä nuoremman naisen kanssa. Koska eri säännöt eri ihmisillä, olen joutunut todellakin pohtimaan tätä, mitä naiset ajattelevat, jos heitä vanhempi mies on kiinnostunut tekee tuttavuutta. Itse en ole siis mikään takapuolesta kourija, mutta siitä huolimatta tätä tulee mietittyä, mitä vanhemmasta miehestä ajatellaan,

Todellavaikeeta

Ja, täytyy sanoa, että jotain perverssiä on siinä, että joka peliä pelkää saa sanella sääntöjä...Ennen keltanokat naurettiin ulos kasvamaan, ja ne joilla riitti kokemusta ja krediittejä sai tehdä mitä osasivat...Mutta nyt joku kertoo, että se joka ei osannut arvioida peliä, saa kertoa mikä vika muissa on...

No, mutta sehän sopii...