Minulla on aivan upea 4 vuotias berni narttu, yhteiselo sujuu kuin rasvattu, mutta kun koetan saada koiralleni lenkittäjää iltapäiviksi siitä ei tahdo tulla mitään sillä a) koira ei ole tottunut lapsiin eikä niin nuoriinkaan b)lenkittäjä ehdokkaat ovat n. 15 vuotiaita.
Kolmea eri lenkittäjää ollaan jo kokeiltu, mutta koira pistää kamalan metelin pystyyn kun sitä tullaan hakemaan kotoa lenkille siten etten olen itse kotona. Silloin ei tosin ole ongelmaa kun olen itse paikalla, mutta tällöin en ulkoilutus apua tarvitsekkaan... Eli miten saan koiran luottamaan vieraaseen ihmiseen joka tulee hänen reviirilleen? Kotona saa oleskella ja pihalla leikkiä, mutta kiinni ei saa laittaa eikä oiken silittääkkään muuten tulee rähinä :(
Pikaisia neuvoja odotellessa. Kiitos!
Kolmea eri lenkittäjää ollaan jo kokeiltu, mutta koira pistää kamalan metelin pystyyn kun sitä tullaan hakemaan kotoa lenkille siten etten olen itse kotona. Silloin ei tosin ole ongelmaa kun olen itse paikalla, mutta tällöin en ulkoilutus apua tarvitsekkaan... Eli miten saan koiran luottamaan vieraaseen ihmiseen joka tulee hänen reviirilleen? Kotona saa oleskella ja pihalla leikkiä, mutta kiinni ei saa laittaa eikä oiken silittääkkään muuten tulee rähinä :(
Pikaisia neuvoja odotellessa. Kiitos!
Vastaukset 8
Vanhimmat
yhteen lenkittäjään. Tehdään selväksi että se nyt on mentävä sen kanssa ulos.
Pitää olla muutenkin koiran kanssa kuin vain sen lenkityksen, että tottuu ko.henkilöön. Leikkiä yms. sen kanssa. Ehkä voisit yrittää saada aavistuksen vanhempaa taluttajaa, jolla olisi auktoriteettia.
Missä päin vaikutat?
Joo kokeiltu on, sama mimmi joka on oikein reipas ja mukava on käynyt jo useamman kerra, ollaan käyty yhdessä lenkeillä ja kaikki ok kun olen mukana mutta.. yksin siitä ei tule sitten yhtään mitään. Voivat hengailla pihalla ja heittää nallea ja palloa siellä mutta pissalle pihan ulkopuolelle ei suostuta remmissä lähtemään. Se on kyllä totta että jos saisin jonkun vanhemman ihmisen joka ei kyselisi vaan päättäisi vaan viedä koiran ulos olisi parempi, mutta mistä sellaisia saa?????????? senkun tietäisi :) Sitten on tämä ongelma mikä koskee kaikkia lapsia ja arkoja ihmisiä, jos koettavat laittaa kättään liian lähelle koiraa niin varma rähinä tiedossa :( Se on niin jännä kun jotkut ihmiset on samantien koiran parhaita ystäviä ja sitten taas toiset kaukana siitä. Naapuri on koettanut kolme vuotta tehdä tuttavuutta koiran kanssa ja nyt päästää päivittäin takapihalle kun itse olen töissä mutta niin frendeiksi eivät ole päässeet kuin kerran valeraskauden aikaan pääsi pikkasen silittämään.. joo.. että näin meillä. Niin ja Helsingissä ollaan..
jotka eivät ole tottuneet koiriin viestittävät koiralle koko ajan vaikka eivät puhuisi sanaakaan. Jättäisin silittely yritykset sikseen ja antaisin koiran ja ihmisen totutella rauhassa toisiinsa. Koira ottaa kontaktin ja menee lähelle, kun kokee sen vieraan tarpeeksi turvalliseksi. Ja taputtelusta: päähän taputtaminen on vihoviimeinen konsti. Korvan takaa voi rapsuttaa, jos on pakko rapsutella. Ja rapsuttelija ei saa katsoa koiraa silmiin, eikä kumartua ylle vaan mieluummin olla rauhallisesti ilman mitään eleitä mihinkään suuntaan. Vaikka juttelee rauhassa sinun kanssasi ja koira saa siinä sivussa katsastella ja ihmetellä.
Sinuna ottaisin yhteyttä paikalliseen harrastajayhdistykseen, jos sieltä kautta löytyisi varma ulkoiluttaja.
Joo eli todellakin tiedetään...! Kaikki mitä kirjoitit on erittäin hyvin sisäistetty ja silti, ei auta.. JA, harrastelu mestasta tämä viimeisin tyttö onkin eli nyt tähän tapaukseen ei oikeasti mitkään normaalit konstit pure :(
Tämä tyttö rohkaistui 5 vuotiaana. Puolivuotiaana siitä tuli TODELLA arka (pelästyi isoa miestä) ja oli muutenkin hyvin, hyvin herkkä narttu. MUTTA: Kun erosin epäsosiaalisesta ja arasta miehestäni (ulkolainen, rodun kotimaasta), ja menin uudelleen avioon reippaan, ja iloisen ja sosiaalisen miehen kanssa, koirasta tuli kuin eri koira. TOSELLA USKOMATONTA !!
Monilla oli ihmettä kerrakseen, kun tämä arka tyttö meni reippaasti YKSIN JOPA LINJA-AUTOON JA TAKAPENKILLE ISTUMAAN ja enne pelkäsi linjabiiliä, kn se ajoi ohikin !!
ROHKAISE KOIRAASI, ettei tarvii pelätä. KEHU ja anna namia, kun on reipas (vaikka ihan vähän reipas). OMALLA LAUMALLA JA SEN KÄYTÖKSELLÄ ON TOSI ISO MERKITYS: Lenkkeilkääpä porukassa ulkoiluttajan ja koiran kanssa ensin, että tottuu ajatukseen. Luultavasti herkkä berni on saanut joskus trauman jostain asiasta. Joskus ei selviä ikinä, mikä se on.Meillä selvisi lopulta tämä pelotuksen syy. Bernimme kävi myös 500 km:n päässä koiraterapeutilla Tampereella, josta saimme ihan kirjalliset ohjeet ja terapeutti testasi koiraa. Vieras kyykkyyyn ja selin ja ojenna käsi, että koira saa namin. Esim. tällä tavalla. Tosiaan ei silmiin katsomista, ei halia eikä pään päälle mitään. Mene peineksi, et ole uhkaava. No, aina tämäkään ei auta. Syleile vaikka postilaatikkoa, jos se pelkää esim. sitä, että onpas ihana ja kiva laatikko ja namia laatikon lähelle, kun menee sen luo. Namia autoon, veneeseen, portaille ja ILOISELLA JA KANNUSTAVALLA ÄÄNELLÄSI KEHU KOIRAASI. Bernit OVAT herkkiä. Tämä jätkä, joka meillä on nyt. Se on eri maat. Hönkäisee kaikkien syliin ja toivottaa tervetulleeki ja on lähtenyt lenkile 14 v. "koiratytön kanssa" ja ollut (yllätys, yllätys) kerrankin remuamatta. Se on vasta 1,5 v. ja TOSI VILLI TAPAUS, MUTTA HYVIn HYVIN kILTTI JA LAPSIA RAKASTAA ERITOTEN. Näin taas meillä.
Yritystä, kyllä se siitä. Pitää keksiä se punainen lanka juuri omaa koiraa varten. Tarkkaile tilanteita. Kysele kasvattajilta ja muilta BERNIharrastajilta/omistajilta.
Hei..
Kiitos mukavasta viestistä. Meidän berni ei ole pätkääkään arka mihinkään kulkuneuvoon, ääneen, mihinkään muuhun kuin no ehkä vähän turhan varovaisiin ihmisiin.. Tai ainakin tähän johtopäätökseen olen tullut. Ehkä se vaan haistaa jotain epävarmuutta ihmisitä jotka tulee yksin meidän kotiin meidän reviirille ja koira yksin ilman mun suojaa :) Ulkona kun ollaan yhdessä rakastetaan varsinkin kaikkia koira ihmisiä sekä vastaan tulevia miehiä... se on joskus jopa noloa kun koira olisi lähdössä jonkun mukaan ;) Sitten on tosiaan nämä lapset ja "liian rauhalliset" ihmiset jotka pelottaa koiraa suunnattomasti ja niillä ei ole mitään asiaa lähellekkään koiraa silittely mielessä. No kohta kaikkea on jo kokeiltu, kai se on pakko uskoa että mä ja reippaat tutut ystävät ovat ainoita ihmisiä jotka voi meidän neitiä ulkoiluttaa :( harmi..
Ilmeisesti "ei luota siihen", että sinä lauman johtajana pystyt pitämään kodin ja reviirin suojassa "tunkeilijoilta". Eli koira ei luota sinuun johtajana. Naapurissamme samaa ongelmaa. Rotu on Rohodesiankoira (mutta niillä onkin vartiointi ja suojelu jo tullut veren perintönä). Rhoden emäntäkin on miettinyt päänsä puhki ja me porukalla. Sekin vieroksuu lapsia (ihan vauvana jotkut kovaääniset sukulaispenskat olivat reuhanneet ja villinnett pentua) ja eräs isokokoinen sukulaismies oli yx kax kaapannut sen syliin (ei tykkää olla edes sylissä) ja näistä traumat. Lisäksi se "puolustaa" lenkillä emäntäänsä. Siinäkin ongelmaa riittämiin. Meidän kanssamme se on oikein ihana. Jo kaukaa heiluu häntä kun kuulee äänemme ja usein pysähtyy kuulemma ovemme eteen pää kallellaan kuuntelemaan ja häntä heiluu: kuulee kai äänemme. Lapset ovat voineet tietämättäsi härnätä berniäsi pentuna. Oliko esim. kiinni jossain/häkissä tms. jonka ohi esim. olisi penskat voineet ajaa fillarilla tai muuten ärsyttää koiraasi ? Tai yx kax on voinu joku iso (tai tietyn näköinen/tapainen) henkilö pamahtaa koirasi eteen säikyttäen sen, eipä muuta tarvitakkaan.
Oli se iso ongelma meilläkin. Ei voinu mennä ikinä mihinkään sen kanssa. Ex mieheni "suojelikin" sitä pelotuksilta, joka vahvisti pelkäämistä. Nykyinen mieheni oli kuin ei mitään pelotusta olisi missään ollutkaan. Koirani luotti häneen TÄYSIN. Siitä muutos. Lykkyä tykö !Mukavaa kesää ! PS: Missä päin asutte ? Me Joensuussa.
Oletko kokeillut näiden lenkittäjien kanssa sitä, että kun tyttö tulee teille, lähdet itse pois kotoa ja he jäävät kaksistaan. Josko koira sillä tavalla tottuisi ulkopuoliseen lenkittäjään?
Meillä berni ei päästä vieraita ihmisiä sisälle, jos emme ole kotona ja kotonakin ollessa haukkuu vieraat eikä päästä lähelle. Mutta pikku hiljaa kun haistelee ja katselee uutta tulokasta, antaa rapsuttaa.
Ajattelin vain, että jos koirasi on vielä hitaampi tutustumaan uusiin ihmisiin, niin se vain veisi pitemmän ajan?
Tosin meilläkin koira on sellainen, että pitemmälle reissulle lähtiessämme, pitää koiralle löytää hoitaja meille kotia. Koira ei viihdy vieraissa paikoissa yksin, vaan on levoton. Mutta kotona viihtyy.