olisko vinkkejä hyvistä peleistä tai muista matskuista, esim. ryhmätöistä kevään viimeisille tunneille yläasteikäisille?
Videoita lapset voi kattoa kotonakin!
Videoita lapset voi kattoa kotonakin!
Kieltenopet
emilia
81059
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
joku voisi suomentaa top 10 singlet tai albumilistan (tai kohdekielisen maan listan)- joku voisi kääntää suomeksi listahittejä ja suomennoksen jälkeen voisitte vieraskielisen tekstin kera kuunnella vielä laulunkin - ja joku ryhmä voisi kääntää suomipoppia toiselle kielelle ja arvuttaa muilla "mikä biisi?" - ihan niinkuin Novallakin tehdään - se on hauskaa !
ainahan voi etsiä netistä bändiesittelyyn tai harrastusesittelyyn materiaalia.
Aliasta voi pelata vieraalla kielellä.
Pistä tekemään oma lautapeli.
Oppilaat tosiaankin voivat katsoa videoita kotonaankin, mutta katselevatko ja minkälaisia? Minä koen maltillisen videonkatselun erittäin hyvänä asiana pitkin lukuvuvuotta, mutta erityisesti lukukausien lopussa.
Meillehän kuuluu myös kulttuurin, tapakulttuurin ja maantuntemuksen opetus. Tämä puoli tahtoo aina jäädä liian vähäiselle huomiolle. Onneksi sitä on "pakko" harrastaa, jos pitää vaikkapa valtakunnallisia kokeita. Niissä on tätä nykyä osio, joka mittaa tämänkin asian hallintaa.
Meillä on koulussa hyvä kokoelma kielenopetuksen videoita oheismateriaaleineen. Lisäksi olisi tarkoitus näyttää piirrettyjä (Pekka Töpöhäntää ja mahdollisesti Asterixia), jotka on omasta takaa. Niistä pitävät yläasteikäisetkin.
Omat lapseni ovat ohittaneet yläasteiän, mutta penkoessani hyllyjä totesin, että kovin vähälle on aikoinaan jäänyt perinteisten lautapelien pelaaminen kotona ilmeisesti tietokoneen vuoksi. Niinpä olenkin iloinen, että voin viedä nekin kouluun: meillä halukkaat oppilaat saavat pelata niitäkin yhteisenä "toimintapäivänä".
Antakaa oppilaille ja ennen kaikkea itsellennekin lupa joskus vähän irrotella poikkitieteellisempään suuntaan (eikä kaikkea tarvitse aina tehdä vierailla kielillä). Oppiaineiden ja opettajien välinen yhteistyö on mielestäni erittäin tärkeää ja kieltämättä joskus myös tarpeellinen helpotus. Myös kielenopettajalla on oikeus edes joskus toimia oppilaiden kanssa muissakin ympyröissä kuin omassa luokkahuoneessaan oman aineensa parissa.
Olet ihan oikeassa, kyllä videot ovat hyvä opetusväline. Kyllähän mekin niitä olemme katsoneet, mm. Peppiä, Veljeni Leijonanmieli ja Näkymätön Elina. Koululla olevat opetusvideot ovat niin vanhoja, että niitä ei kertakaikkiaan viitsi enää katsoa.
Meillä tuli koululla puheeksi tekijänoikeusjutut. Opehuoneessa on monta opea, jotka eivät uskalla näyttää mitään muuta kuin opetukseen tarkoitettuja juttuja. Ei esim. mitään elokuvia. Minäkin vähän säikähdin ja ajattelin, että yritän keksiä jotain muuta.
Olen niin mielikuvitukseton :) että ajattelin kysellä ideoita muilta.
Mitä tarkoitit tuolla poikkitieelliseen suuntaan irrottelulla? Olen miettinyt, että oppilaiden kanssa olis tosiaan kiva tehdä jotain muuta kuin olla luokkahuoneessa. Olis hyvä nähdä lapsikin muissa ympyröissä, kuin aina siinä pulpetissa istumassa. Minkälaisia juttuja olet kokeillut käytännössä? Meillä on aika villit seiskat, joten niitten kans täytyy kaikki suunitella melko tarkaan ennenkuin tekee jotain uutta.
Minulle on käynyt niin tutuksi kieltenopettajien työskentelykulttuuri, että mielestäni tässä asiassa poikkitieteellisyyttä edustaa ihan mikä muu tahansa muu kuin se, mitä me suurimmaksi osaksi teemme: pyrimme takaamaan tiettyjen rakenteiden ja sanaston oppimisen. Tieteistä vähäisin ei suinkaan ole kasvatustiede, jota myöskin meidän tulisi kunnioittaa. Nykyisin se taitaa olla tosin entistä enemmän erityispedagogiikkaa.
On aivan selvää, että tunnollinen opettaja pyrkii ensin takaamaan tiettyjen "tärkeiden" asioiden oppimisen, pitää kokeet ja niin edelleen. Olisihan arviointikin todella vaikeaa suorittaa ilman niitä. Kuitenkin liiallinen ja kovin nopeassa tahdissa tapahtuva testaaminenkin voi olla haitallista varsinkin hitaammille oppilaille. Ehkä pieniä hengähdys- ja pureskelupausseja olisi hyvä pitää myös muulloin kuin lukukausien lopuksi. Sitten vielä pieni kertaus, jonka päälle koe. Kunpa aika riittäisikin tähän kaikkeen... Ja kunpa käytännön järjestelyt tämän aina mahdollistaisivat.
Usein oppilaat itse tai vanhemmat asettavat melkoisia esteitä meidän työllemme. Riippuu koulustakin, että missä määrin oppilaat mm. vaativat "opetusta" ja lokeroivat asioita oppiaineittain. Ei ole harvinaista kuulla kielitunnilla oppilaan suusta, että tämä kuuluu äidinkieleen, tämä kuuluu maantieteeseen, tämä puolestaan historiaan. On todella ikävää, jos kollegatkin vielä pyrkivät toistensa työtä rajoittamaan. Olen itsekin törmännyt tuohon tekijänoikeuskysymykseen opettajainhuoneessa. Teemme kuitenkin päivittäin lukuisia muitakin ratkaisuja aivan itsenäisesti ja omalla vastuullamme.
Eräässä koulussa (minulla on kokemusta useista yläasteista) oli projektipäivänä ohjelmistossa myös elokuvien katselua. Siitä pidimme huolen, että emme vetäneet oppilaita mukaan arveluttavalle tielle ottamalla heiltä vastaan videoita ja DVD-materiaalia. Joskus olen käynyt äidinkielenopettajan kanssa elokuvaretkellä Helsingissä. Tämä oli mieluisa kokemus maalaislapsille, mutta ei tyydyttänyt esim. paikallisia ala-asteen opettajia. Olisi kuulemma ollut niin paljon tärkeämpääkin oppimista opettelemista.
Varsinaisesti minulla ei ole mitään ihmeellisiä kokeiluita takanani mitä tulee esim. perinteisten ryhmätöiden tekemiseen. Tietotekniikkaa olemme tietysti hyödyntäneet, samoin sitä, että oppilaat arvioivat toistensa töitä, esim. Power Point -esityksiä. Tieto- ja viestintätekniikan avulla pystyy myös parantelemaan videosarjojen antia ja ajanmukaistamaan vanhojakin videomateriaaleja. Näin olemme menetelleen mm. Young in America ja Young Australia -sarjojen kohdalla. Vaikka jälkimmäinen on vuodelta 1987, niin aina esim. Australian eläimet kiinnostavat yhtä paljon monia oppilaita. Jotku oppilaat tekevät hyvin mielellään erilaisia fakta-taulukoita, joihin etsitään uusin tieto netistä. Netistä löytyvät myös Amerikan osavaltioiden rekisterikilvet, kukat, eläimet, laulut ... jne. Niillä voi luokkaakin koristella, jos harrastaa sellaista.
Minä en usko, että niin hyvin pystyisi etukäteen suunnittelemaan, etteikö jokin voisi mennä mynkään. Suosittelen pientä riskinottoa ja aitoa kokeilemisen iloa. Niinpä ei opettajan turhautuminenkaan sitten ole yhtä suurta kuin mittavan suunnittelu- ja valmistautumistyön jälkeen, kun luuli hallitsevansa projektin.
Jotkut oppilaat eivät ole tyytyväisiä mihinkään. Jotkut voivat jopa tahallaan sabotoida näitä hankkeita. Jotkut eivät kertakaikkiaan pysty mihinkään vapaampaan, itsekuria vaativaan työskentelyyn. Heitäkin tulisi siihen totuttaa. Emme voi ajatella vain mahdollisia "epäonnistumisia" - lähinnä kai ne tapahtuvat tiettyjen kollegoiden silmissä. Niin kauan kuin enemmistö oppilaista kuitenkin näistä jotain hyötyy, kannattaa mielestäni yrittää.
http://depts.gallaudet.edu/englishworks/exercises/main/grammar.html
Pelatkaa bingoa.
Kerää laulujen sanoista enkunkielisiä sanoja useampia kuin tarvitaan. Oppilaat poimivat sanoista omiin bingolappuihinsa valintansa mukaan sanoja.
Sitten laitat levyn soimaan, ja oppilaat tunnistavat omassa kortissaan olevat sanat kappaleista. Se jolla kaikki sanat ensimmäiseksi täynnä, huutaa bingo.
Kuten joku jo aiemmin kirjoittikin, oppilaat voivat tehdä itse pelejä. Se on joskus mukavampaa kuin itse pelaaminen. Vanhemmat oppilaat voisivat tehdä pelejä vaikka nuoremmille, niin tulee kerrattua asioita ja pelejä voi sitten tosiaan peluuttaa nuoremmilla.
Englanninkielisistä peleistä uudehko Lexicon on yliveto. Tai tehkää luokan oma peli samalla idealla, oppilaat hakevat sanat kirjoista tai muististaan itse.
Muodostakaa lauseita oppilaista. Kirjoita pahvikorteille (tiimarista saa postikortin kokoisia iloisen värisiä pahvikortteja) sanoja, joista oikeaan järjestykseen peräkkäin asetettuna muodostuu kokonainen lause. Jaa yksi kortti kullekin oppilaalle, ja oppilaat muodostavat korteistaan olevista sanoista lauseen ja menevät siis vaikka luokan eteen seisomaan pahvikortti kädessään niin, että muut voivat lukea, onko lause oikein.
Pahvikorteilla voi tehdä paljon muutakin. Sovi vaikka, että punaiset kortit ovat adjektiiveja, siniset substantiiveja, keltaiset verbejä jne. Anna jokaiselle oppilaalle yksi kortti kutakin väriä. Luettele sanoja, oppilaat nostavat sen värisen kortin ylös, mihiin sanaluokkaan sana kuuluu.
Nämä tehtävät sopivat kaikkien kielten opetukseen, siitä vain soveltamaan ja tekemään uusia sovelluksia.
Tehkää näytelmä. Vie luokaan ko. kielisiä lehtiä, joista oppilaat leikkaavat otsikoita ja isommilla fonteilla painettuja sanoja irti ja liimaavat ne pahville. Pahvinpalat leikataan niin, että yhdellä palasella on vain yksi sana (pahvit voivat siis olla minkä muotoisia tahansa). Jokainen ryhmä tekee oman näytelmän, jossa pitää käyttää niitä sanoja, joita ehti lehdistä leikata.
... mahtavista ideoista. Haluaisin vain kysyä tuosta englanninkielisestä pelistä Lexicon, en tunne sitä. Miten sitä pelataan?
Tämän linkin avulla oppivat sanastoa ja fysiikkaa
http://www.physics.org/