Bordercollie?

Mikä on lyhytkarvainen näyttelylinjainen? Rodussa olen ollut 20vuotta enkä ikinä ole kuullut. Termit haltuun

Kiitos vastauksesta! Villis on ollut pitkään toiveena ja turkin hoito kyllä hoituisi, mutta tässä tarkoitin lähinnä sitä että pitäisin turkin lyhyenä. Shelteistä tykkään, mutta haukkuminen olisi kerrostalossa ongelma. Tiedän bortsun vaativuuden, ja siihen olisin kyllä valmis panostamaan, että koira saa tarpeeksi liikuntaa ja tekemistä:)

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos vastauksesta! Villis on ollut pitkään toiveena ja turkin hoito kyllä hoituisi, mutta tässä tarkoitin lähinnä sitä että pitäisin turkin lyhyenä. Shelteistä tykkään, mutta haukkuminen olisi kerrostalossa ongelma. Tiedän bortsun vaativuuden, ja siihen olisin kyllä valmis panostamaan, että koira saa tarpeeksi liikuntaa ja tekemistä:)

Lue lisää

Monilla roduilla on haukkuherkkyyttä, mutta sen saa pidettyä kurissa kouluttamalla ja opettamalla, eikä sheltit todellakaan ole koko aikaa äänessä olevia. Täysin hiljaista koiraa ei ole, eikä pidä ollakaan, ja kerrostalossakin muutama haukku silloin tällöin on sallittua.
Mulla on pk collie kerrostalokämpässä ja ollut aikaisemmin pommi ja sheltti, kerrosta ylempänä 2 suomenpystykorvaa ja viereisessä rapussa kleini ja sheltti. Mitään ongelmia koirien haukkumisen suhteen ei ole, eikä ole vuosiin ollut, vaikka em. rodut mainitaankin herkkähaukkuisina. Vanhempieni naapurustossa puolestaan on kovaääninen whipukka, vaikka niiden pitäisi olla hiljaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Monilla roduilla on haukkuherkkyyttä, mutta sen saa pidettyä kurissa kouluttamalla ja opettamalla, eikä sheltit todellakaan ole koko aikaa äänessä olevia. Täysin hiljaista koiraa ei ole, eikä pidä ollakaan, ja kerrostalossakin muutama haukku silloin tällöin on sallittua.
Mulla on pk collie kerrostalokämpässä ja ollut aikaisemmin pommi ja sheltti, kerrosta ylempänä 2 suomenpystykorvaa ja viereisessä rapussa kleini ja sheltti. Mitään ongelmia koirien haukkumisen suhteen ei ole, eikä ole vuosiin ollut, vaikka em. rodut mainitaankin herkkähaukkuisina. Vanhempieni naapurustossa puolestaan on kovaääninen whipukka, vaikka niiden pitäisi olla hiljaisia.

Lue lisää

Miulla on keeshond joka on lähes mykkä 😀 Haukkuu vain silloin kun näkee ikkunasta bestiskoiransa ja haluaa sen luo 😍

Kiitos paljon vastauksesta! Harkitsen ehkäpä kuitenkin pitkäkarvaista:)

Juu, nämä olen katsonut monta kertaa, mutta hankikoiraa en suosittelisi. Tottakai sieltäkin ihan ok tietoa löytyy mutta osa on kyllä täysin paskapuhetta

Hyvin kirjoitettu.

Vuosie mankumisen ja koirahulluuden jälkeen sain koiran 15 vuotiaana. Keskikokoine paimenkoirarotuinen jota alkuun hoidin, ulkoilutin ja koulutin innol.
Sitte tuli lukio ja sen uudet vaatimukset sekä uudet kaverit. Äiti joutui osallistumaan koiran hoitoon entistä enemmä, varsinki lenkitykseen.
Lopulta koiraa tärkeämmäks tuli ensirakkaus, poika, ja koira jäi lähes täysin äitini vastuulle.
Nyt vuosia myöhemmin kadun, harmittelen ja olen vihainen itsellein, mutta elin tuolloin nuoruuttain ja rakkaus sekä mielenkiinto koiriin vaihtui kuten monil muillakin.

Nyt äitinä itsekin olen ollut lapsilleni luja lemmikkihaaveiden suhteen. On haluttu marsua, undulaattia, kissaa, ponia, gekkoa ja tietysti koiraa. On luvattu ummet ja lammet, ne kunnialla hoitaa, ja ansaita rahaa monin keinoin. Meille ei ole tullut kuin 2 kilpikonnaa jotka puolisoni kiinnistus, mutta lapsia ei kiinnosta. Miksi? Onha ne kivoja. Tosi mukavia.

Nyt vanhin lapsi on 14, koirahullu, ja mielestäin voi ottaa osavastuuta koiran ulkoilusta ym. mutta päävastuu on mun. Meil ei ole tulossa kultaistanoutajaa tai labukkaa kuten toiveissa oli, vaan akita inu joka harkinnan ja rotuun konkreettisesti tutustumisen jälkeen sopii meille parhaiten, varsinkin minulle kun tiedän kuka sen koiran ihan oikeasti hoitaa.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin kirjoitettu.

Vuosie mankumisen ja koirahulluuden jälkeen sain koiran 15 vuotiaana. Keskikokoine paimenkoirarotuinen jota alkuun hoidin, ulkoilutin ja koulutin innol.
Sitte tuli lukio ja sen uudet vaatimukset sekä uudet kaverit. Äiti joutui osallistumaan koiran hoitoon entistä enemmä, varsinki lenkitykseen.
Lopulta koiraa tärkeämmäks tuli ensirakkaus, poika, ja koira jäi lähes täysin äitini vastuulle.
Nyt vuosia myöhemmin kadun, harmittelen ja olen vihainen itsellein, mutta elin tuolloin nuoruuttain ja rakkaus sekä mielenkiinto koiriin vaihtui kuten monil muillakin.

Nyt äitinä itsekin olen ollut lapsilleni luja lemmikkihaaveiden suhteen. On haluttu marsua, undulaattia, kissaa, ponia, gekkoa ja tietysti koiraa. On luvattu ummet ja lammet, ne kunnialla hoitaa, ja ansaita rahaa monin keinoin. Meille ei ole tullut kuin 2 kilpikonnaa jotka puolisoni kiinnistus, mutta lapsia ei kiinnosta. Miksi? Onha ne kivoja. Tosi mukavia.

Nyt vanhin lapsi on 14, koirahullu, ja mielestäin voi ottaa osavastuuta koiran ulkoilusta ym. mutta päävastuu on mun. Meil ei ole tulossa kultaistanoutajaa tai labukkaa kuten toiveissa oli, vaan akita inu joka harkinnan ja rotuun konkreettisesti tutustumisen jälkeen sopii meille parhaiten, varsinkin minulle kun tiedän kuka sen koiran ihan oikeasti hoitaa.

Lue lisää

Kuulostaa tutulta. Vanhempien kannattaa harkita 101 kertaa ennen kuin koira tai mikä tahansa lemmikki otetaan vaikka lapsi kuinka sitä haluaa. Eläin on aina aikuisten vastuulla!!

Itse olen ottanut asiasta sen verran selvää ettei se mun tilanteessa täy ”ei” ole. Paimenkoira voi olla kerrostalossa onnellinen saadessaan tarpeeksi liikuntaa. Lisäksi mun ikä ei kerro mun kokemusta koirista. Tietoa on keräilty päivittäin siitä lähtien kun opin lukemaan ja kokemusta erittäin haastavasta koirasta on 9 vuotiaasta asti.