Olen niin yksin, mitä tehdä?

Moi!

Olen neljännen vuoden amk-opiskelija, alana tekniikan ala. Puolessa välissä opiskeluja sain siirron toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Ennen siirtoa minulla oli enemmän opintopisteitä, kuin mitä olisi tarvinnut eli olin edellä. Siirron jälkeen tapahtui kuitenkin muutos, ja kahtena viimeisimpänä lukuvuotena olen saanut kasaan vain säälittävät 50op. Olen pahasti jäljessä, ystäviä ei ole koska koronan takia kaikki luennot oli etänä aluksi. En tunne yhtäkään luokkalaista. Monet oppiaineet jota käyn ovat eri vuosikurssien aineita, eli minulla ei ole omaa ”luokkaa”. Ryhmätyöt olen koittanut väkertää yksin. Yrityksistä ja kyselyistä huolimatta en ole päässyt ryhmiin tekemään ryhmätöitä. Tunnen itseni ja olen varmaan myös aika tyhmä, koska en osaa tehdä kotitehtäviä, harjoitustehtäviä ja ryhmätöitä. Vaikka luen tehtävien kysymykset useaan otteeseen, en ymmärrä.

Olen päässyt nyt jo tekemään kolmena kesänä alani tehtäviä, tänäkesänä täysin omatoimisesti ja olen suoriutunut työtehtävistä hyvin. Yritys, jossa olen ollut töissä on luvannut minulle vakipaikan firmasta heti kun valmistun. Työ on minulle luontevaa, mukavaa ja helppoa. Kynnys on vain tuo koulu. Koulu ahdistaa niin paljon, että tekisi vain mieli lopettaa se ja mennä töihin. Jälleen kerran koitan tehdä näitä mahdottomia ryhmätöitä joista en ymmärrä yhtikäs mitään.

Onko täällä kohtalontovereita ja miten te olette selvittäneet nämä asiat? Tuntuisi kuin eläisi vankilassa, ja koulun lopettaminen olisi avain onnellisuuteen. Toki koulun lopettaminen johtaisi hyväpalkkaisen työn menetykseen..