Välillä tulee tuolla lenkillä toisten menoa katsellessa, että kummanko takia siellä lenkillä ollaan, koiran vai omistajan.
Jotkut menee rivakkaa vauhtia koira kiltisti sivulla seuraten, poikkeamisia ei sallita. Nauttiiko koira tällaisesta lenkistä kun ei saa poikkeilla haistelemaan jälkiä ym. Ollaanko siellä lenkillä vain omistajan kuntoilun nimissä.
Eräskin nainen aamuisin menee villakoiran kanssa sellaista vauhtia, että koira hädintuskin pysyy perässä, hyvä kun saa tarpeensa tehtyä.
Itse lenkkeilen ainakin puolet lenkistä koiran ehdoilla, saa mennä ja haistella vapaasti flexin rajoissa ja välillä vapaanakin tuolla pelloilla.
Loppu (pyörätietä) sitten mennään enemmän tai vähemmän ruodussa.
Mitenkäs teillä?
Jotkut menee rivakkaa vauhtia koira kiltisti sivulla seuraten, poikkeamisia ei sallita. Nauttiiko koira tällaisesta lenkistä kun ei saa poikkeilla haistelemaan jälkiä ym. Ollaanko siellä lenkillä vain omistajan kuntoilun nimissä.
Eräskin nainen aamuisin menee villakoiran kanssa sellaista vauhtia, että koira hädintuskin pysyy perässä, hyvä kun saa tarpeensa tehtyä.
Itse lenkkeilen ainakin puolet lenkistä koiran ehdoilla, saa mennä ja haistella vapaasti flexin rajoissa ja välillä vapaanakin tuolla pelloilla.
Loppu (pyörätietä) sitten mennään enemmän tai vähemmän ruodussa.
Mitenkäs teillä?
Vastaukset 28
Vanhimmat
mennään koirien lenkki, paitsi aamuisin silloin vain käydään tarpeilla. Muutoin meidän lenkkimme ovat täynnä tuoksuja, kiljumista, keskustelua, kiroamista, pallon perässä juoksua ja yleensä vain hauskaa tekemistä. Ne ovat sitten koirat jotka kiljuvat ja kiroavat, me yritämme keskustella.
Koira saa haistella kunhan pysyy ruodussa, eikä juoksuta minua pitkin poikin. Flexiä en ole käyttänyt lainkaan, nahkaremmissä on helpompi hallita tarvittaessa koiraa. Puolenyön tietämissä käytiin illan viimeinen pissalenkki ja ilokseni huomasin, että suhde koiraani vain paranee. Siili lyllersi polkua pitkin edellämme ja sanoin hiljaiseen sävyyn koiralle ei saa häiritä siiliä, se pelkää. Mennään ohi. Ja hihna löysällä koiruuteni kulki nätisti siilin ohi. Jes! Nyt voisi vähän tuulettaa "ongelmakoirani" käytöstä.
Olen ihan samaa miettinyt. Kyllähän minä ymmärrän sen, että välillä spurttaillaan mutta pitää sen koiran saada "hengähdystaukoa" välillä ja nauttia maan aromeista. :P
Itsekin annan about puolet matkasta koiran kipitellä omaa vauhtiaan ja puolet sitten hölkätään tai kävellään rivakasti. :)
kunha vaa mennää.
Koirani saa vapaasti haistella ympäriinsä,ku on niin hyvin oppinu kävelemään hihnassa että ei kiinnitä huomiota muihin kuin jäniksiin. Enemmän se ulkoilu menee keppien kanssa leikkiessä,ku ei se osaa olla leikkimättä,mikä on sinänsä ihan hyvä.
Ihanaa, että on nuo koirat jotka "pakottavat" minut lenkille 3 kertaa päivässä.
Minun ei tulisi oikeasti lähdettyä lenkille ilman noita veijareita. No ehkei se kumminkaan tuo kunto hirveästi tuossa kohoa koska koirat tuhisevat ja haistelevat ympäriinsä joten turha odotellakkaan mitään hikilenkkiä.
Onneksi sitä saa raitista ilmaa tuossa samalla.
Kaikista mahdottomin on mielstäni tällainen "pariskunta" joka silloin tällöin juoksee meidän ohi, eli rouva juoksee monesti jopa 50m päässä koirastaan joka juoksee perässä vapaana, välillä haistellen josta välimatka pitenee. Välillä koira on pyöräilijöiden edessä välillä ties missä...todella vastuuntuntoista?!
Minä olen niin patalaiska,että en lähtisi 2 tunnin lenkille ilman koiraa.Ja koira lähes määrää vauhdin.Pyörätiet ja tien ylitykset tietty sivulla seuraten,muuten koira saa vipeltää omaan tahtiin.
Pyörällä (kolmen ison koiran kanssa) ja potkurilla mennään minun ehdoillani, eli haistelemaan ei jäädä mitään. Henkihän siinä minulta lähtisi, jos kesken kovan vauhdin joku koirista aina pysähtyisi haistelemaan tai tutkimaan. Pyörä- ja potkurilenkkien aikana pidän aina yhden pysähtymistauon metsässä, jolloin pojat saavat tehdä, mitä tykkäävät =)
Jalan käytävät lenkit ovatkin sitten asia erikseen; silloin haetaan keppiä milloin hangesta, milloin hiekkamontusta ja pelleillään sen, minkä ehditään.
Kaupungissa kävellessäni (harvinaista), koirien tulee seurata sivullani mahdollisimman vähän haistellen ja nuohoten paikkoja (pitää käyttäytä mallikelpoisesti, heh).
Meillä koira kyllä saa haistella koko lenkin ajan. Poikkeuksena juoksulenkit (joita tehdään harvoin), jolloin alussa n. 15 haistelua ja tarpeiden tekoa ja sitten juostaan sen verran kuin jaksetaan (=sen verran, kuin minä jaksan (koirahan nyt jaksaisi ties kuinka kauan)) ja lopussa vielä haistellaan ja merkkaillaan.
tuo pyörällä tapahtuva koiran lenkitys. Yhtä koiraa näen aina joskus pyörällä lenkitettävän. Kerran menivät loivaa alamäkeä aika vauhtia ja koira vetäisi hieman sivusuuntaan ja pyörä vippasi, sai kuitenkin tasapainon säilytettyä.
Onnistuuhan tuo varmasti, jos voi luottaa koiraansa, ettei se tee ylimääräisiä tempauksia, en sitä sano.
Sinulla ainakin on fiksut koirat kun ilmeisen liikuntakykyiseltä vielä vaikutat;)
Pikkupennusta asti olen harjoitellut tuota koirien hallitsemista pyöräillessä - ja kantapään kautta viimeistään oppii kaikenlaista =)
Yhden kerran muistan kaatuneeni koiran kanssa pyörällä, olin silloin ehkä 12-vuotias ja koira (sakunarttu) oli ensimmäistä kertaa pyörän kanssa juoksemassa. Pyörä meni ihan ropelille, mutta me säilyimme ehjinä, heh. Mutsille ja isälle valehtelin kaatuneeni metsässä kepin takia, muuten olis voinu tulla pyörällä liikkumiskielto koirien kanssa ;)
Kertaakaan en ole ihme kyllä kaatunut fillarilla koiran kanssa. Nyt viimeisimmän tulokkaan kanssa on yhden kerran harjoiteltu pyörää ja ihme kumma ei tuo ollut moksiskaan siitä. Ajattelin että mennään taluttaen pyörää ja koiraa mutta loppu tuli niin että itse fillaroin ja pentu tuli nätisti vierellä, ei voi olla näin helppoa vaan täytyy kokeilla uudestaan. Kahden kanssa en edes lähde yrittämään.
Aikaisempien kanssa on ollut pyörään tutustuminen lähinnä sitä ettei välttämättä kannata tunkea kuonoa pinnoihin mutta kyllä se siitä kävelynopeudella:)
kuljin myöhään illalla taisi olle edelliskesänä, pitkin Asematietä, ja kun mailla asumme on yleensä jo siihen aikaan hiljaista. Mukana oli onneksi silloin vain kaksi narttua. Yhtäkkiä vastaamme tuli mies rullaluisteilla sekä koiransa. Hurja oli vauhti ja menin narttujeni kanssa nopeasti tien yli erään omakotitalon tontille, muutoin hyvä, mutta se vieras iso koira tuli perässä samoin miesparka. Koira päätyi luoksemme ja ulkoiluttaja ojaan. Omaan aivan hirvittävän huumorintajun, ja kun sillä ojassa olijalla oli kaiken huipuksi kirkkaan punainen kypärä ja hirvittävän näköiset viikset, jotka väppäsivät vielä, kun lumoutuneena tuijotin ja sain kysytyksi kävikö pahasti. Nauruhan minulta pääsi, vesi vain silmistäni valui. Miehen kunniaksi on sanottava sen verran kun autoin hänet vetämällä sieltä ojasta, ettei sanonut muuta kuin kiitos, otti koiransa ja piti taas lähteä, kun huomasikin toisen rullaluistimensa hajonneen. Kysyin tarvitseeko apua, ei tarvinnut enkä kehdannut jäämään paikalle katsomaan miten heidän matkantekonsa edistyi.
Hauskuudesta huolimatta tilanne oli vaarallinen.
Tuo on suunnitelmissa, siis rullaluistelu koiran kanssa. Ajatuskin jo kuulostaa hirveältä saati sitten toteutus mutta kaikkea pitää kokeilla. Rullistelu on nyt muutenkin sen verta vaarallista saati sitten koira mukana mutta kyllä se on luistelija kenelle pahiten sattuu sitten kun mennään asfaltia pitkin vaikka mitä suojuksia olisi päällä.
kysäisisin, että minkä ikäistä ja rotuista koiraa sinä opetat pyörän kanssa kulkemaan?
rullaluistelevat saku-uroksensa kanssa ja hyvin on niillä vauhtia riittänyt =) Pahoja tilanteita ei onneksi ole tullut, sillä siskoni kilpailee uroksen kanssa TOKO:ssa. Rullikset on siitä pahat, että sulla on ne renkaat jaloissa kiinni ja jarrut on, mitä on ;)
Minä en voi rullaluistella, vaikka mieleni tekisi, sillä minulla on krooninen tulehdus nilkassa (luistimet puristaa nilkkaa) =(
Kohta 9 kuukautista pentua, vain yhden kerran olen kokeillut ja ällistyttävän hyvin on mennyt edellisiin sakuihin verrattuna. Rotua en nyt edelleenkään mainitse kun on sen verran harvinainen mutta paimen kuitenkin. Eikä tarkoituksena ole mikään säännöllinen pyöräyly lenkkeily, kunhan kokeilin huvikseni. Ehkä välillä tulee kuitenkin pyörällä lenkkeiltyä mutta mieluummin ihan kävellen:) Ja sitten on tuo toinen aikuinen kenen kanssa en ole koskaan pyörää kokeillut mutta kuulemma onnistuu. Saa nähdä.
Yleisesti ottaen pentu kannattaa opettaa pyörään niin pian mahdollisesti kuin on eli pienestä pitäen. Ei siis pyöräillen mutta niin että pyörä on mukana taluttaen joten siihen on helppo tutustua ja tottua. Riittävästi kun koira jää pyörän alle ja tunkee nokan pinnoihin niin osaa kulkea rinnalla lopulta satuttamatta itseään. Siis taluttaen jolloin mitään ikävää ei pääse käymään.
Kuitenkin kokeilen pyöräilyä ja luistelua vielä tässä lähiaikoina kummankin kanssa ihan mielenkiinnosta. Rullaluistelu on kyllä itsemurha luultavasti mutta sittenhän sen näkee ja varmaan mainitsen siitä täällä jos edes toinen käsi ei ole murtunut;)
... mutta muistathan kuitenkin varoa rasittamasta pentua liikaa, ettei sen lonkat mene sököksi? =)
Ei se (välttämättä) itsemurha ole tuo rullaluistelu koikun kaa, onnea kuitenkin!
Juupa, minäkin kävin kerra pyöräilemässä koiran kanssa varusteilla hihna ja panta. Meias ruumiita tulla.
Mutta sitten ostin springerin ja pyörälenkit ovat olleet sen jälkeen oikein mukavia. Koira on valjailla kiinni springerissä ja minulla on vielä hihna ja panta varmistamassa suuntia yms.
Springeri toimii muuten ihan oikeasti, eipä vetele edes 45-kiloinen koira valjaiden kanssa pyörää miten sattuu.
kuitenkin kahdessakin mielessä, koiran koulutuksessa ja pyörän hallinnassa.
Itse en kokeilisi tuon omapäisen riehujan kanssa;)
ihan paikasta kenen ehdoilla kuljetaan. Keskustassa seurataan sivulla, samoin kun ohitetaan jotain mitä ei ole tarkoitus haistaa ja tutkia. Muuten tykkään itse enemmän mennä noiden kanssa metsään ja pelloille, missä saavat sitten rauhassa nuuskuttaa ja touhuta omiaan. Ihan tavallisellakin lenkillä saatetaan pysähtyä pitkiksikin ajoiksi haistelemaan niitä ah niin ihania hajuja varsinkin jos on mukana vaan toinen koirista. Molempien kanssa samaan aikaan ei onnistu oikein toi koiran ehdoilla lenkkeily, kun muuten ei päästä ikinä takaisin kotiin;) Koitan myös vaihdella, että vuoronperään ovat fleksissä, jotta saisivat molemmat mennä noita ojanpohjien hajuja nuuskimaan, on turhan hankalaa laittaa molempia fleksiin varsinkin jos on rattaat ja muksu mukana, silloin toisen on pysyttävä vierellä tai ainakin siinä suht lähellä.
...että onko miten aikaa. Yleensä iltalenkillä on enemmän aikaa ja koiruus saa nuuhkia ihan rauhassa. Meillä vaan on ongelmana multapaakkujen syöminen, joten kovin pitkäksi aikaa ei voi pysähtyä tai on multaa suu täynnä!
Yleensäkkin kun ulos lähetään niin tarpeet tehään ensin ihan rauhassa lähimetsässä ja sitten ihmisten ilmoille:).
Olen kyllä niin laiska etten itseäni sohvalta ylös saisi ellei koirat veisi lenkille;) Koirien tahtiin mennään ja todella kuumalla ilmalla koirien reittiäkin, siis jos suunta on kotiinpäin niin sitten mennään takaisin kun koirat nyt tietää mistä on lyhyin reitti kotiin. Ihmisvilinässä mennään tietenkin vierellä kuten katujen ylityksessä ym ja välillä metsässä vapaana mutta muuten suunnilleen sitä vauhtia mitä koirat menee. Ei mitään maratonia juosten.
Tiedän monta koiranomistajaa jotka elelevät koirineen niin että toisinaan mennään vain pissalenkkejä päivät pitkät... Sitä minä en ymmärrä!
Ymmärrän jos lenkkeillään esim. hölkätään koiran kanssa niin silloin koira ei haistele kaikkia maailman hajuja...Mutta silloin on tehtävä myös lenkkejä koiraa ajatellen. Kyllähän koiralle lenkki ilman hajuja on perempi kuin kotona makaaminen, saahan lenkkeillessä käyttää myös silmiä :)
Itse lenkkeilen koiran kanssa niin että jos koira jotain haistelee niin pysähdytään... Tuo koira ei vain kauheasti mitään haistele kun ei ole sen rotuinen...
kuin äärimmäisessä hädässä. Kävelen mieluusti ja reippaasti pitkiäkin lenkkejä, mutta juoksemisen ja hölkkäämisen jätän väliin. Koira saa juosta sitten, kun on paikka, missä voi päästää vapaaksi.
Alkumatka mennään metsää pitkin, siellä tehdään asiat ja haistellaan. Sitten kun olemme pyörätiellä nin koirat kulkevat lähellä, ei nyt kuitenkaan seuraa tms. Eli alkumatkasta mennään hitaammin, haistellen ja loppumatka kovempaa, kuntoillen itse sekä koirat myös saavat liikuntaa.
Ja miksi sitten koirat ovat pyörätiellä lähelläni, siksi että ohimenijät mahtuvat menemään ja ei ole helppoa olla liikenteen seassa neljän isohkon koiran kanssa jos niiden antaa mennä missä haluavat. tämä tyyli sopii meille ja koirille joten näin myös jatkamme.
että aikoinaan, kun aloitettiin fillarointi sällien kanssa, niin toinen juoksi kiltisti vierellä ja eleillään näytti aina milloin pitää pysähtyä tarpeille. Toinen taas veti kuin puolijauhoinen ja hyvä ettei fillarin renkaat savunnu jatkuvasta jarruttelusta. Sälli tosiaan teki mitä uskomattomampia liikkeitä ja vähät välitti komennoista ;).
Normaalisti kävelylenkillä menee niin, että koirille annetaan mahdollisuus myöskin haisteluihin, mutta kuitenkin niin, että siitä ei tule lenkin päätarkoitus!
Aikoinaan pyöräilin tosi usein minun "suden" kanssa. Opetin pienestä asti.Ensin hihnassa ja sitten vapaana. Juokseminen purkaa energiaa ja koira saa liikuttua tarpeeksi. Kävelemällä koiran kanssa hihnassa pitää kävellä tosi pitkiä lenkkejä että se on koiralle (isolle) tarpeeksi. Nyt myös pyöräilen koirani kanssa vaikkakin se istuu pyöräkorissa. (Chihuahua).