PIENI SIVUJUONNE IHMISEN KEHITYKSESSÄ
Ihmisen historia on pitkä. Meitä on ollut täällä jo kauan. Ja mekin (kyllä) olemme eläimiä. Tässä lähtökohta.
Millainen on ollut menestyvä ihminen, ihminen joka on saanut siirrettyä geeninsä eteenpäin? Muutamia ajatuksia: vahva monella tapaa, fyysisesti, henkisesti, ulkonäöltään ja ruumiin rakenteeltaan. Yksinkertaisesti: ihminen, joka on kyennyt selviytymään ja hankkimaan kumppanin, sekä saamaan jälkeläisiä, ja joka on kyennyt hoitamaan ne. Myös itsekkyyttä on täytynyt olla rutosti. Ei se, joka on antanut henkensä toisen edestä tai aikansa, ole selvinnyt ja saanut vietyä perimäänsä eteenpäin.
Luonnon tarkoitus kai osaltaan on pysyä hengissä ja jatkaa kehitystä? Ja siinä vain vahvat ovat pärjänneet.
Viimeistään 2000 vuotta sitten kylvettiin uudenlaista oppia. Ajateltiin, että heikkoudessakin on jotain hyvää ja kaunista. 1960-luvulla hipit jyräsivät ajatuksiaan läpi maailmaan: make love not war. Muitakin esimerkkejä löytyy runsaasti.
Tänä päivänä kun keskustelee ihmisten kanssa, monet pitävät epäitsekkyyttä, keskustelutaitoa ja muita henkisiä arvoja tärkeinä. Samaan aikaan yhä monet naiset valitsevat kumppaninsa sen mukaan, että hänellä on kokoa, näköä ja hieno auto, sekä rahaa viedä kumppani mukavaan ravintolaan istumaan iltaa. Ja sitten tässä nelikymppisten uudelleenpariutumisessa ratkaisee vieläkin sellaiset seikat kuin kokopäivätyö (katso vaikka suomi 24.fi:n treffitpalvelun, jossa on 44 000 sinkkua, naisten yleisin toive kumppanilta.), mukava asunto, ja se, että taloudelliset asiat ovat ok. Miehelle taas on yhä edelleen tärkeää se naisen ulkonäkö, ylipainoisen harvat haluavat, vaikkeivat sitä tunnustakaan, vaikka nainen sen ulkokuoren alla olisi kuinka kultaa tahansa.
Hienoista arvoista kyllä puhutaan paljon, ja jotkut niitä jopa arvostavatkin, joten ei pidä yleistää! Joillekin ei ole tärkeää se, että mies on ikuinen auton saattohoitaja toiselta ammatiltaan, jos hänellä on jotain henkistä pääomaa, tai se että mies asuu jossain pienessä mökissä jollakin pienellä paikkakunnalla susirajan takana. Ja löytyyhän toki niitäkin miehiä, joille se ylipainoinen, tavallinen suomalainen nainen olisi se kaikkein rakkain asia tässä maailmassa. Ja kaikille miehille ei todellakaan ole se seksi ja sen sujuminen kaikkein tärkein asia. Ja jotkut miehet ihan oikeasti arvostavat ystävyyttä ja asioiden jakamista parisuhteessa, eikä tärkein asia ole se, että naiset hoitavat lapset hyvin ja että paidat on silitettynä. Ja löytyypä tänä päivänä niitäkin naisia, jotka ihan oikeasti haluavat elättää perheensä, mies mukaanlukien.
Mutta mikä oli pointti?
Se, että ainakin minä tunnen hieman tulleeni huijatuksi tässä elämässä. Minulle raha, tittelit, materia yms. asiat eivät ole koskaan olleet kovin tärkeitä. Ja nyt jotenkin vain huomaan kuuluvani luuseri-luokkaan. Minulle on ollut tärkeää eläminen yleensä, edes jonkilaisen henkisen pääoman hankkiminen, asioiden oppiminen ja kokeminen, väitänpä että olen joskus kantanut huolta lähimmäisestänikin. Toki olen tietyllä tavalla tyytyväinen elämääni ja siihen miten olen elänyt, mutta anyway. Tässä keski-iässä vain nyt täytyy todeta, että minulla ei ole jälkeläisiä, minulla ei ole omaa taloa, pihassani on 150 eurolla ostettu auto, eläkkeeni tulee olemaan joskus kovin pieni, minulla ei ole vakituista työpaikkaa, eli siinä välitilinpäätöstä. Moni voisi ajatella, että tuo ei ole saanut mitään aikaan. Ja niin se ehkä on.
Luulen, että tuo heikkousihanne on ohi menevä ilmiö tässä ihmiskunnan historiassa. Jotenkin sen jo näkee nykynuorissamme, joille ei enää ole tärkeää sellaiset asiat kuin solidaarisuus tai se, että kaikilla olisi asiat yhtä hyvin. Nykyään arvostetaan sellaista ihmistä joka menestyy, kun niinkin lähellä kuin 70-luvun Suomessa oli suorastaan rikollista olla rikas ja kapitalistisikojen päälle syljettiiin. Ei tietysti pidä yleistää taaskaan.
Tämän päivän vahvuutta on se, että on paksu lompakko. Pikkuhiljaa alan ymmärtämään päivinä jolloin minulla ei ole rahaa edes puuroon, ja kun tyttöystäväehdokkaat joiden kanssa on ollut niin kivaa pitää yhteyttä kirjeitse ja tavata muissa ympyröissä, eivät enää sen jälkeen kun ovat muutaman kerran käyneet köyhässä asunnossani ja huomanneet, että minulla ei ole loputtomasti varallisuutta matkoihin ja laadukkaaseen vapaa-ajan viettoon (ja se tietysti vetää oman mielenikin matalaksi silloin tällöin) - ja katoavat, viisaan isoäitini elämänopetuksen: raha ratkaisee.
Ihmisen historia on pitkä. Meitä on ollut täällä jo kauan. Ja mekin (kyllä) olemme eläimiä. Tässä lähtökohta.
Millainen on ollut menestyvä ihminen, ihminen joka on saanut siirrettyä geeninsä eteenpäin? Muutamia ajatuksia: vahva monella tapaa, fyysisesti, henkisesti, ulkonäöltään ja ruumiin rakenteeltaan. Yksinkertaisesti: ihminen, joka on kyennyt selviytymään ja hankkimaan kumppanin, sekä saamaan jälkeläisiä, ja joka on kyennyt hoitamaan ne. Myös itsekkyyttä on täytynyt olla rutosti. Ei se, joka on antanut henkensä toisen edestä tai aikansa, ole selvinnyt ja saanut vietyä perimäänsä eteenpäin.
Luonnon tarkoitus kai osaltaan on pysyä hengissä ja jatkaa kehitystä? Ja siinä vain vahvat ovat pärjänneet.
Viimeistään 2000 vuotta sitten kylvettiin uudenlaista oppia. Ajateltiin, että heikkoudessakin on jotain hyvää ja kaunista. 1960-luvulla hipit jyräsivät ajatuksiaan läpi maailmaan: make love not war. Muitakin esimerkkejä löytyy runsaasti.
Tänä päivänä kun keskustelee ihmisten kanssa, monet pitävät epäitsekkyyttä, keskustelutaitoa ja muita henkisiä arvoja tärkeinä. Samaan aikaan yhä monet naiset valitsevat kumppaninsa sen mukaan, että hänellä on kokoa, näköä ja hieno auto, sekä rahaa viedä kumppani mukavaan ravintolaan istumaan iltaa. Ja sitten tässä nelikymppisten uudelleenpariutumisessa ratkaisee vieläkin sellaiset seikat kuin kokopäivätyö (katso vaikka suomi 24.fi:n treffitpalvelun, jossa on 44 000 sinkkua, naisten yleisin toive kumppanilta.), mukava asunto, ja se, että taloudelliset asiat ovat ok. Miehelle taas on yhä edelleen tärkeää se naisen ulkonäkö, ylipainoisen harvat haluavat, vaikkeivat sitä tunnustakaan, vaikka nainen sen ulkokuoren alla olisi kuinka kultaa tahansa.
Hienoista arvoista kyllä puhutaan paljon, ja jotkut niitä jopa arvostavatkin, joten ei pidä yleistää! Joillekin ei ole tärkeää se, että mies on ikuinen auton saattohoitaja toiselta ammatiltaan, jos hänellä on jotain henkistä pääomaa, tai se että mies asuu jossain pienessä mökissä jollakin pienellä paikkakunnalla susirajan takana. Ja löytyyhän toki niitäkin miehiä, joille se ylipainoinen, tavallinen suomalainen nainen olisi se kaikkein rakkain asia tässä maailmassa. Ja kaikille miehille ei todellakaan ole se seksi ja sen sujuminen kaikkein tärkein asia. Ja jotkut miehet ihan oikeasti arvostavat ystävyyttä ja asioiden jakamista parisuhteessa, eikä tärkein asia ole se, että naiset hoitavat lapset hyvin ja että paidat on silitettynä. Ja löytyypä tänä päivänä niitäkin naisia, jotka ihan oikeasti haluavat elättää perheensä, mies mukaanlukien.
Mutta mikä oli pointti?
Se, että ainakin minä tunnen hieman tulleeni huijatuksi tässä elämässä. Minulle raha, tittelit, materia yms. asiat eivät ole koskaan olleet kovin tärkeitä. Ja nyt jotenkin vain huomaan kuuluvani luuseri-luokkaan. Minulle on ollut tärkeää eläminen yleensä, edes jonkilaisen henkisen pääoman hankkiminen, asioiden oppiminen ja kokeminen, väitänpä että olen joskus kantanut huolta lähimmäisestänikin. Toki olen tietyllä tavalla tyytyväinen elämääni ja siihen miten olen elänyt, mutta anyway. Tässä keski-iässä vain nyt täytyy todeta, että minulla ei ole jälkeläisiä, minulla ei ole omaa taloa, pihassani on 150 eurolla ostettu auto, eläkkeeni tulee olemaan joskus kovin pieni, minulla ei ole vakituista työpaikkaa, eli siinä välitilinpäätöstä. Moni voisi ajatella, että tuo ei ole saanut mitään aikaan. Ja niin se ehkä on.
Luulen, että tuo heikkousihanne on ohi menevä ilmiö tässä ihmiskunnan historiassa. Jotenkin sen jo näkee nykynuorissamme, joille ei enää ole tärkeää sellaiset asiat kuin solidaarisuus tai se, että kaikilla olisi asiat yhtä hyvin. Nykyään arvostetaan sellaista ihmistä joka menestyy, kun niinkin lähellä kuin 70-luvun Suomessa oli suorastaan rikollista olla rikas ja kapitalistisikojen päälle syljettiiin. Ei tietysti pidä yleistää taaskaan.
Tämän päivän vahvuutta on se, että on paksu lompakko. Pikkuhiljaa alan ymmärtämään päivinä jolloin minulla ei ole rahaa edes puuroon, ja kun tyttöystäväehdokkaat joiden kanssa on ollut niin kivaa pitää yhteyttä kirjeitse ja tavata muissa ympyröissä, eivät enää sen jälkeen kun ovat muutaman kerran käyneet köyhässä asunnossani ja huomanneet, että minulla ei ole loputtomasti varallisuutta matkoihin ja laadukkaaseen vapaa-ajan viettoon (ja se tietysti vetää oman mielenikin matalaksi silloin tällöin) - ja katoavat, viisaan isoäitini elämänopetuksen: raha ratkaisee.
Vastaukset 10
Vanhimmat
on muuttunut..ja rahalla on tänä päivänä iso arvo. Mutta minun oma hyvinvointini on myös paljon muuta..luonto, pienet asiat, jotka eivät maksa:) Rahatta ei selviä, mutta henkinenkin pääoma on tärkeä! Ja sillä "tankkaa" akkua tulevaa varten...oli ne sitten laskuja, työtä tai muuta. En usko, että olisit luuseri ...:)...sen enempää kuin minäkään.
Oikeassa olet kyllä se raha ratkaiseen
Paljosta voi nauttia ilman rahaakin kuten tämä alkukesä aurinkoiset säät.
Luonnosta ja sen rauhasta.
Mutta ilman rahaa ei pärjää ja elämä kapenee pienelle sektorille. minulla on saman hintainen auto kun sinullakin muuta omaisuutta ei ole. rahat riitää juuri ja juuri ruokaan ja laskuihin. Siinä vielä kaksi lasta joilta lapsilisät loppu tänä vuonna kyllä on vitsit vähissä. Onneksi emme ole yksin parhaat ystäväni ovat samassa tilanteessa kaikkihan me tarvitsemme kaltaisiamme ystäviä jotka ymmärtävät ja myötäelävät.
Miesmarkkinoilla olisi vientiä jostain syystä miehet katoavat kun kerron olevani työtön 2-lapsen yh. Kuka nyt haluaisi köyhän luuserin seurustelukumppaniksi.
ja pitkään. Kuulun myös itse siihen "kastiin" jolle ei mammonaa kerry, mutta minäpä en koskaan ole tehnyt siitä itselleni itseisarvoa. kun oikein mättää ja elämä potkii päähän, niin tulisi ajatella positiivisesti, vaikkapa jos jalka menee poikki, niin ajatella että kävipä tuuri kun se ei ollut käsi.
Eikä tässä maassa kukaan varsinaisesti nälkään kuole ja jos kuolee niin niillä on ollut liian "jano" ettei raha ole riittänyt ruokaan.
Sanon vielä kerran että älkää ajatelko elämää rahassa, vaan laadussa ja nimenomaan henkisessä laadussa, sieltä se onni ponnistaa eikä perstaskusta. Kokemusta on
Mutta kanttori pahalainen pisti niin pahan tekstin että pit sittenkin rekisteröitä sisään palveluun ja sanoa;
ASIAA KIRJOITIT !!!!!
Ja nyt sille tauolle,,
Alanko on muutten taas pitkästä aikaa hyvä
MOI
"!apu apua elintaso laskee,,, apua apua elintaso laskee"
He hee Hyvät fiilarit !!!!!
olen itsekin tehnyt. Monet puhuvat siitä ettei raha merkitse heille mitään, mutta samalla he eivät luovu sentistäkään hyväntekeväisyyden vuoksi ja katastrofi on se jos naapuri ostaa jotakin hienonpaa kuin mitä itsellä on.
En voi väittää ettei raha olisi minulle tärkeätä. Vuosia sitten jouduin onnettomuuteen, josta selvisin ainoastaan rahan avulla. Sen jälkeen en ole halveksinut rahaa, vaan kunnioittanut sitä.
Halveksittavana pidän kumppanin valintaa rahan perusteella. Toivoisin että tulisi uusi sosialismin aalto, joka saisi ihmiset ajattelemaan syvällisemmin asioita ja arvostamaan ihmistä ihmisenä eikä vain heidän omaisuutensa tai tittelinsä takia.
Täyttä asiaa koko kirjoitus !! Vielä kun tuohon lisäisi sen että jopa sätissä katsotaan tittelin ja mammonan perään niin siinä se ois. Sattuipa kerran seuraavaa : Keskustelin erään itseään konttoripäälliköksi tituleeraavan naisen kanssa ja kun kerroin mitä teen niin keskustelu loppui kuin seinään. Tuli kyllä sellainen olo että vain rahalla on jotain merkitystä. Ja sehän on totta !! Ja mitä huonommassa ammatissa niin sitä arvottomampi..:( Onneksi löytyy myös niitä jotka arvostaa ihmistä sellaisena kuin on eikä ulkoisten ominaisuuksien perusteella.
riittävä rehellisellä työllä ansaittu raha helpottaa elämää. Mutta, raha sinällään ei ole koskaan ratkaiseva tekijä. Ratkaisevaa on viisaus ja henkinen jämäkkyys. Lyhyellä aika välillä ajateltuna raha näyttäisi ratkaisevan, mutta ei pitkällä aika välillä. Viime päivinä on muutamia " julkkiksia " eronut. Alkuun on raha näytellyt suurta osaa, mutta jo vuoden päästä on totuus noussut silmille. Saddam Husseinkin oli tosi rikas, mutta istuu nyt vankilassa. Elämässä kantavia voimia ovat terve arvomaailma ja sen mukainen elämä, siitä kasvaa myös oma ja kansallinen vauraus.
Hyvä että katsot peiliin, ehkä itsekin tavoittelet jotain mitä itse kritisoit, et vain huomaa sitä. Yhteiskunnassamme on raha tärkeää, ei ratkaisevaa. Todellisuuden pystyt löytämään ilman rahaakin, varmasti löytyy aitoja ajattelevia ihmisiä, jotka arvostavat sinua sellaisena kuin olet. Etsit kuitenkin itse jotain muuta? Sori, jos meni harhaan, itse olen hyvin toimeentuleva, joten yritän nyt kirjoittaa asioista, joista en ole perillä, kunhan yritän rivien välistä arvioida. Sen allekirjoitan, että rahalla saa ja Mersulla pääsee. Jos pystyy naisille tarjoamaan jotain luxusta, on tarjokkaita ympärillä. Ovatko ne ihmiset sitten todellisia?
Eihän alkoholilla ole mitään tekemistä asiasi kanssa?
Hieman huvittaa nuo vihjaukset tuohon alkoholin käyttöön, sillä seuraava pykälä pienempää alkoholin käyttöä kuin minulla tarkoittaa kai absolutismia, silloin tällöin juon pari ykköspilsneriä tai keppanaa..., mutta anyway, kyllä kanttori kuitenkin kaiken kaikkiaan on kovin tyytyväinen elämäänsä, vaikka rahat välillä tahtovatkin olla vähissä. Itse kun en kuitenkaan ole vielä lopullisesti sitä mieltä, että raha ratkaisisi..., vaikka välttämättömyys onkin.
Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että onni is out there...., vai osasinko sen nyt lontoon murteella oikein sanoa????
Iloista kesän alkua kaikille