Haluisin koiran joka olisi..
-keskikokoinen (35-55cm ja n.10kg)
-perusluonteelta avoin, ei arka
-suht helppo kouluttaa ja motivoida
-sopiva agilityyn
-yhden ihmisen koira
-ruumiinrakenteeltaan "peruskoira" eli mieluummin siro kuin tankki, vaivaton juosta ja liikkua
-perusterve rotu
-helppoturkkinen (näyttelyynvalmistautuminen iisiä)
-lapsiystävällinen
ja joka EI..
-karvaisi paljon! (en tahtoisi että karvaa on joka paikassa)
-olisi herkkähaukkuinen
-"hössöttäisi" jokaisen liikkuvan perään
-lähtisi herkästi riistan perään
Hmm.. mahdoton tehtävä? :D
-keskikokoinen (35-55cm ja n.10kg)
-perusluonteelta avoin, ei arka
-suht helppo kouluttaa ja motivoida
-sopiva agilityyn
-yhden ihmisen koira
-ruumiinrakenteeltaan "peruskoira" eli mieluummin siro kuin tankki, vaivaton juosta ja liikkua
-perusterve rotu
-helppoturkkinen (näyttelyynvalmistautuminen iisiä)
-lapsiystävällinen
ja joka EI..
-karvaisi paljon! (en tahtoisi että karvaa on joka paikassa)
-olisi herkkähaukkuinen
-"hössöttäisi" jokaisen liikkuvan perään
-lähtisi herkästi riistan perään
Hmm.. mahdoton tehtävä? :D
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kaikkiin tällasiin täytyy aina kattoo, että sopisiko villakoira. ;D
Sopisi, mutta ei kaikkiin kriteereihin:
-keskikokonen villakoira 35-45cm ja omani painaa 10kg
-ei ole arka, jos siitä ei "tee" arkaa
-kyllä
-kyllä
-ei...tai no, meillä on niin, että mua tottelee parhaiten, mutta tottelee kyllä muitakin ja sillee.
-on vaivaton juosta ja liikkua
-perinnöllisiä sairauksia on muutamia, mutta yleensä elää tosi pitkään
-noh...jos on ns. terrieri-leikkaus, niin se on aika helppo, mutta sillä ei välttämättä pärjää näyttelyissä niin hyvin, mutta pärjää jos on muuten hyvä koira.
-kyllä
-ei lähde karvaa
-noh...meillä haukkuu, kun joku tulee tai ulkoota kuuluu ääniä, mutta ei kauheesti
-ei (riippuu vähän yksilöstä)
-sama vastaus
Hakukoneella löytyy muutamia testejä, jonka kysymyksiin vastaamalla ohjelma valitsee sinulle sopivat rodut.
Mieleeni tuli jonkin terrieri (esim. australianterieri), mutta ne ovat usein herkkiä haukkumaan ja joskus aika uppiniskaisiakin.
Karvaamattomia rotuja ovat nypittävät rodut, mutta silloinhan näyttelyissä käynti ei ole vaivatonta... Kieltämättä melkoiset vaatimukset sinulla ;) Aika ristiriitaisiakin nuo vaatimukset tuntuvat olevan (yhden ihmisen koira ja samalla lapsiystävällinen jne.)
Lainaa kirjastosta tai katso netistä tietoja eri roduista vaikkapa ihan aakkosjärjestyksessä, jospa jokin kiva ja sinulle sopiva rotu pompsahtaisi esille...? =)
Jos trimmaaminen (nyppiminen) ei ole kamalaongelma niin snautseri sopisi kun nytrkki silmään. Tai vielä helppoturkkisempi, pinseri.
Australianpaimenkoira myös, vaikka sillä onkin turkkia niin se ei sitä kamalast tiputa ja turkki pysyy myös kohtuullisen takuttomana viikottaisella kampauksella eikä edes näyttelyihin tarvi sen ihmeellisempiä tehdä.
Muös bordercollie sopisi, tosin sillä on kokoaenemmän.
..sama mieleen, että snautseri voisi olla sopiva. Mutta aikamoisia vaatimuksia olet laittanut.
borderit ovat pienempiä kuin australianpaimenkoirat! Borderit ovat samaa kokoluokkaa kuin kelpiet.
Minusta australiankarjakoira tai australiankelpie olisivat sopivia. Snautserit ovat todella uppiniskaisia ja kovapäisiä kouluttaa.
Rotumääritelmä sanoo australianpaimenkoiran kooksi46-58 senttiä, bordercollie ihanne 53 cm. Eli kylläpä ainakin aussienarttu on pienempi kun bordercollien ihannekorkeus! sitäpaitsi, mitä olen itse kyseisiä rotuja nähnyt (paljon, hyvin paljon, minulle tosi tuttuja rotujamolemmat) niin tuppaa nuo aussiet olemaan pienehköjä verraten rptumääritelmään kun taas bcolliet isoja.
voisi olla sopiva.
Heh, kiitos nyt vaan kaikille :D
Mulla on nyt villakoira ja rotu on aivan ihana, mutta toista en vielä ota turkinhoidon takia.
mmm, tuli vähän kiiressä kirjoitettua tuo viesti, enkä selittänyt kriteerejä tarkemmin. "Yhden ihmisen koiralla" tarkoitan sitä, että koira kiintyy vahvasti vain yhteen ihmiseen, omistajaansa, mutta sietää ja tulee toimeen muidenkin kanssa. Ei kuitenkaan olisi sellainen ylisosiaalinen hössöttäjä, kuten nykyinen koirani, eikä ripustautuisi jokaisen vieraan ihmisen kaulaan. Tiedän että toi karvanlähtö-kriteeri pudottaa pois monia rotuja, mutta en oikein osaisi tottua karvoihin nurkissa, vaatteissa, ruuassa...kaikkialla. Sellainen kohtalainen karvantiputus on ehkä ihan ok.
Lähdenpä tutustumaan paremmin snautseriin..
Joo, monilla toi turkinhoito on se ongelma, mutta jos ei näyttelykoiraa halua, niin voi vaikka pitää kaljuna, ainakin kesällä. Ja näyttelykoiralla voi pitää sen "terrieri-leikkauksen".
Luettelit aikamoisen litanian noita kriteerejä.. uskoisin whippetin täyttävän noista suurimman osan, jos vaan kyseisen koiran ulkonäkö miellyttää...
-keskikokoinen (35-55cm ja n.10kg)
omani on n.12kg ja 50 cm
-perusluonteelta avoin, ei arka
whippet on avoin, kiltti ja uskollinen siis korostan todella uskollinen.
-suht helppo kouluttaa ja motivoida
vinttikoira ei ole periaatteessa helppo koira kouluttaa, se tarvii tapahtua hellyydellä, koska koira ei ole mikään rämäpää.
Toiset ovat miellyttämisen haluisempia kuin toiset.
Omani on erittäin miellyttämisen haluinen, ja ruuan perään erittäin ahne joten tekee mielellään temppuja...
-sopiva agilityyn
Aloitamme syksyllä´agilityn...aika moni luulee ettei whippet sovellu siihen mutta en usko näin olevan, tiedän muutaman wipukan joka harrastaa..
-yhden ihmisen koira
"Man's best friend" ongelmana ei ole kiintymisen puute vaan liika kiintyminen..
-ruumiinrakenteeltaan "peruskoira" eli mieluummin siro kuin tankki, vaivaton juosta ja liikkua
Moni kuvittelee whippetin särkyvän kosketuksesta, mutta koira on kosketuksen kestävä :) Talvella liukkaalla on oltava varovaisia koska rotu voi katkoa jalkansa liukastuessaan.
-perusterve rotu
Omani on puolitoista vuotias ja erittäin terve.
Talvella on puettava kunnolla ettei vilustu.
Sydämen kanssa voi olla ongelmia vanhojen wipukoiden kanssa. Olin juuri kasvattajan luona jossa oli 10-vuotias wipukka uros, niin leikkisä ettei olisi ikinä uskonut koiran olevan jo 10...
-helppoturkkinen (näyttelyynvalmistautuminen iisiä)
helppohoitoinen turkki on! Muutenkin koiran käytös on niin rauhallista että soveltuu hyvin näyttelyyn. Urokset tulee myöhemmälläkin iällä urosten kanssa toimeen..
-lapsiystävällinen
Siitä ei epäilystäkään... oikea lasten ystävä jaksaa leikkiä niiden kanssa loputtomiin.
ja joka EI..
-karvaisi paljon! (en tahtoisi että karvaa on joka paikassa)
Meillä pitkäkarvainen kissa ja whippet...wipukka ei karvaa edes puolta siitä mitä meidän Herttuatar..
-olisi herkkähaukkuinen
Vinttikoirat ovat suhteellisen elegantteja ja hiljaisia..wipukassa kylläkin on myös terrieriä joka ottaa välillä ylivallan, mm. maastojuoksuharkoissa..
-"hössöttäisi" jokaisen liikkuvan perään
Tuo on kasvatuksesta kiinni... esim. meidän koira käyttäytyy nätisti hihnassa ja jättää ohikulkijat rauhaan... Voisin kuvitella että jos koiraa ei olisi mitenkään koulutettu, niin juoksisi vastaantulijoita kaikkia hyppien iloisesti päin.
-lähtisi herkästi riistan perään
No, tuohon tarvii sanoa että siihen wipukka on jalostettu eli tätä kriteeriä se ei täytä. Omani olen kuitenkin saanut opetettua että jäniksen/kissojen perään ei lähdetä jos komennan.... Vinttaripalstoja lukeneena olen kuitenkin tullut siihen päätökseen että näin tottelevaista yksilöä ei monellakaan ole, ja moni pitää kyseistä ominaisuutta riistavietin puutteena...Tulisivat katsomaan koiraani maastojuoksukisoihin niin muuttaisivat mieltänsä :)
Tutustuppa wipukoihin.. http://netti.nic.fi/~whry/
Vastaukseni olisi cairnterrieri.
-Koira on hieman pienempi mitä etsit, mutta hyvin vähän.
Säkäkorkeus noin 28-31 cm, mutta suhteessa painoon. Ihannepaino 6-7,5 kg.
-Cairnit harvoin ovat arkoja, yleensä hyvinkin avoimia.
-Motivointi ei voisi olla helpompaa, menevät namin perässä vaikka takamus edellä puuhun.
-Itse olen harrastanut vuosia cairnieni kanssa agilityä.
-Ei ehkä aivan yhden ihmisen koira, koska rakastavat kaikkia ihmisiä, mutta kiintyvät kuitenkin helposti yhteen ihmiseen.
-Ei mikään tankki, mutta ei aivan sirokaan, eli juuri sopiva rakenne agilityynkin.
-Cairn on melko terve rotu, moniin muihin verrattuna.
-Cairn trimmataan normaalisti 2-3kertaa vuodessa, jos ei käydä näyttelyissä niin kerran tai kaksi vuodessa riittää. Näyttelyihin hieman siistitään ja harjataan.
-Todella lapsiystävällisiä ainakin nuo tuntemani cairnit ovat. Omani alkaa vinkumaan kun näkee lapsia ja heiluttamaan häntää ja tahtoisi kovasti leikkimään.
-Cairn ei karvaa juuri ollenkaan, koska on trimmattava rotu. Ja sitten kun karvat alkaa irtoamaan niin olisikin jo nyppimisen aika.
-Tuntemani cairnit eivät kuulu niihin herkkähaukkuisimpiin, mutta jos ovikello soi, niin saattavat muutaman pienen haukahduksen pitää, mutta eivät hauko jokaista pientä rasausta tuntikausia.
-Eivät ehkä hössötä, mutta kaikki liikkuva toki kiinnostaa. Tämäkin suureksi osaksi ihan koulutuskysymys.
-Tuntemani cairnit eivät ole riistaviettisiä, tietysti jos kissa nyt nenän eteen tulee, niin saattavat lähteä juoksemaan perään, koska eivät ole kissoihin tottuneet. Mutta kun kerran kiljaisee niin tulevat heti kiltisti takaisin.
Miltä kuulostaa? Tässä vielä cairn-yhdistyksen nettisivut josta voit hakea lisää tietoa:
http://cairnterrieri.fi/
Whippettiä olenkin jo pidemmän aikaa katellut sillä silmällä! Hankaluutena on vain se riistaviettisyys..Kuulin että vaikka vinttikoira osaisi hyvin luoksetulon ja tottelisi normaalisti, riistan nähdessään sitä ei pysäytä mikään? Cirneco dell'etnat kiinnostaisi myös, niistäkään ei pitäisi pahemmin karvoja tippua, mutta niilläkin taitaa olla suuri metsästysvietti.. pääkaupunkiseudulta en tiedä alueita joissa uskaltaisin suuriviettistä koiraa vapaana pitää..
Mitään terrieriä en ole ikinä kuvitellutkaan itselleni, mutta miksei, pitääkin tutustua.
Tietääkö joku, miten perro ja tolleri sopisivat ehtoihin? Tai sellainen kikkurakarvainen mudi?
Kokorajoituksen laitoin vähän summanmutikassa, kunhan ei ole ihan mini eikä liian iso, vaan sellaista kultaista keskikokoa..
Miten olisi italianvinttikoira? Karvaa ei lähde, riistaviettiä sillä on, mutta yleensä se pysyy hyvin omistajansa lähellä. Ei sitä tietenkään voi pitää vapaana autoteiden läheisyydessä, mutta eihän vapaana pito ole kaupungissa muutenkaan sallittua. Miellyttämisenhalua italiaanolla ei ole, se tekee oikeastaan sitä mitä itse haluaa! Koulutettavuus on siis aika huono! Mutta onneksi ne ovat erittäin kilttejä ja rakastettavia koiria. Muutaman italiaanon kanssa harrastetaan agilitya. Pentuna italiaano on erittäin vilkas, mutta aikuisena melko rauhallinen varsinkin sisätiloissa. Italiaano viihtyy sylissä erittäin hyvin. Whippettiin verrattuna italiaano on kuulemani mukaan älykkäämpi.
Cirneco on paljon "koiramaisempi" kuin italiaano. Cirnecolla on aika paljon enemmän miellyttämisenhalua kuin italiaanolla. Karvaa siitä ei juuri lähde, ja se onkin turkiltaan erittäin helppohoitoinen (kuten italiaanokin). Karvanlähtöaikoja ei ole. Whippetistä lähtee tietojeni mukaan enemmän karvaa kuin cirnecosta tai italiaanosta. Cirneco on ERITTÄIN vilkas ja iloinen koira varsinkin pentuna, mutta rauhoittuu sitten aikuisena aika paljon. Leikkisyys säilyy kyllä vanhoihin päiviin asti, varsinkin jos sillä on kaveri, jonka kanssa leikkiä. Cirnecoa on vaikea verrata muihin koiriin, se on minusta aivan omanlaisensa, iloinen, ihana, hauska, älykäs, voimakkaasti kiintyvä ja tunteva koira. Se osaa myös hyvin kertoa, mitä kulloinkin haluaa. Läheisyyttä se rakastaa paljon samoin kuin italiaanokin. Vapaana cirnecoa ei voi pitää kuin turvallisella alueella, jossa autoteitä ei ole kovin lähellä. Me olemme pitäneet cirnecoitamme yksitellen vapaana metsässä, ja ne ovat pysyneet kyllä koko ajan ihan lähietäisyydellä, tosin eipä jänistäkään ole tullut näköpiiriin. Muutaman cirnecon kanssa harrastetaan agilitya, ja se sopiikin siihen lajiin hyvin ketteryytensä vuoksi.
Sekä italiaanon että cirnecon kanssa voi harrastaa vinttikoirien maasto- ja ratajuoksua, jotka ovat tosi kivoja harrastuksia. :)
Terveisin Erja
http://www.iosonocirneco.com/
Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry: http://sic.fi/fi/
Cirneco kuulostaa (ja näyttää) aivan ihanalta! italiaano on ehkä vähän liian pieni nykyisen koirani kaveriksi, se on tottunut olemaan samankokoisten kanssa. Kiinanharjakoirista pidän puuterimuunnoksesta, mutta siinä on taas se turkinlaitto näyttelyihin..
Olen kiinnostunut myös vinttikoirien maastojuoksuista ja villakoirani kanssa käynyt radalla, joten cirneco olisi sitten loistava rotu myös niihin. Ainut paikka jossa uskaltaisin kunnolla pitää cirnecoa vapaana on iso aidattu mökkimme piha, mutta ehkä koirapuistossa ja juoksuharkoissa koira saisi tarpeeksi toteuttaa juoksuhalujaan?
Ja luonteesta sen verran, että ne eivät taida olla kovin itsepäisiä? Pennun sosiaalistamisessa nykyinen rohkea koirani olisi varmasti avuksi. Entä montako pentuetta vuosittain syntyy, kun kyseessä on harvinainen rotu?
Ei olisi ehkä pitänyt eksyä sivuillesi, ainakaan katsomaan pentukuvia..
Kiva kun tykkäät cirnecosta! Kyllä sen ulkonäkö saakin vastaantulijoilta aika usein kehuja. Tosin joidenkin ihmisten mielestä se on aivan oudon näköinen, ja toiset taas ihastuvat cirnecon ulkomuotoon aivan silmittömästi!
Koirapuisto on hyvä paikka juoksuttaa cirnecoa samoin kuin juoksuharkat!
Kyllä cirneco on aika itsepäinen eikä aina tottele, jollei siitä ole sille itsellensä hyötyä - namipalalla siis tottelee oikein hyvin! Vanhemmiten miellyttämisenhalua tulee lisää eikä cirneco ole niin itsepäinen sitten enää.
Vuosittain syntyy yleensä 0-2 pentuetta. Tänä vuonna ehkä peräti 3 pentuetta. Nyt taitaa vielä yksi uros olla vapaana 2.4.2005 syntyneestä pentueesta ja syksyllä on toivon mukaan odotettavissa yksi pentue. Täällä http://sic.fi/fi/cirneco/pentuvalitys/ niistä tietoa. Meille pentuja syntyy seuraavan kerran ehkä ensi vuoden kesällä/syksyllä.
..vastauksesta! Juu kyllä tuo rotu hurmasi heti, luonnekin lähinnä sitä mitä etsin. Ulkonäöstä tulee heti mieleen kauris, todella kauniita. :)
Pystyisin ottamaan uuden pennun ehkä vuoden, puolentoista päästä. Pitääkin mennä seuraavissa näyttelyissä katselemaan jos sinne olis cirnecoja ilmoitettu!
Meillekin voi tulla tutustumaan meidän koiriin!
niin Kiinanharjakoira osuu kriteereihisi täydellisesti.