Osaisiko joku buddhalaisuuteen paremmin perehtynyt selittää minulle kuinka sielu käsitetään buddhalaisuudessa? Olen lukenut, että sielua ei tunnusteta olevan, mutta atman on sille jollakin tavalla verrannollinen käsite. Luin myös, että atman voidaan käsittää sekä illuusiona ja samsaran aiheuttajana, että todellisena minuutena, riippuen asiayhteydestä. En siis vieläkään oikein ymmärrä asiaa. Onko "pysyvä minä" olemassa ja jos ei ole, miten jälleensyntyminen tapahtuu?
Kiitos jo etukäteen avusta! :)
Kiitos jo etukäteen avusta! :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ymmärtääkseni sielua ei tosiaan ole buddhalaisuuden mukaan olemassa. Jälleensyntymässä ei synny jokin ikuinen ydin uudelleen uuteen kehoon, vaan pysyvä minä elämässäkin on harhaa ja kuolema ei ole tämän minättömän jatkumon loppu vaan ainainen muutos jatkuu koko ajan siitä eteenpäin (kunnes valaistuu). Ihmiseksi syntyminen on sitä paitsi harvinaista, sillä harvoin siihen vaadittavat syyt ja olosuhteet ovat käsillä (karma). Voin olla väärässä, mutta tässä nopeasti naputeltu alkajan käsitys.
En osaa sanskriittia.... mutta atman on siis ikivanha hindulainen käsite. Buddha kielsi atmanin eli pysyvän sielun olemassaolon, sellaisen joka kiertää elämästä toiseen kunnes se sulautuu suursieluun eli Jumalaan, kun ihminen henkisen harjoituksen myötä valaistuu.
Buddhalaisuudessa sanotaan että sielua ei ole olemassa. Minuus , kuten kaiki muutkin ilmiöt ovat olemassa vain näennäisesti, koska aistimme ja mielemme sinnikkäässä typeryydessään niin haluaa havaita. Buddha sanoi että on vain tiukkaa olemattomaan minuuteen takertumista, mikä on kaiken kärsimyksen alku ja syy.
Buddhalaisuudessa hyväksytään kuitenkin tietoisuus, joka on joko riippuvainen tekemisen tuotoksisista, ehdollistumista, karmasta tai sitten ei. Jälleensynnymme takuuvarmasti olosuhteisiin jotka olemme itse luoneet ikäänkuin " kiinnikkeitä" luomalla. Mahayana-buddhalaiset sanovat että täysin vapaa, valaistunut mieli on riippumaton ja voi esim. tietoisesti syntyä uudelleen sopivaan kohtuun, kuin Buddhamielen emanaatio. Tajunnalle, tietoisuudelle, mielelle ja valaistuneella mielelle on buddhalaisuudessa kymmeniä erikoiskäsitteitä.
[suursieluun eli Jumalaan]
Mistäs tämä jumala nyt tähän tuli? Buddha ehkä puhui jumalasta, mutta nykyajan buddhalaisuudessa - lue zen - ei tunnusteta jumalan olemassa oloa.
[henkisen harjoituksen myötä valaistuu]
Henkistä harjoitusta ei tarvita valaistumiseen.
[Jälleensynnymme takuuvarmasti olosuhteisiin jotka olemme itse luoneet ikäänkuin " kiinnikkeitä" luomalla.]
Ihminen syntyy sattumanvaraisesti ihmiseksi heti kuolemansa hetkellä. Saattaa käydä hyä tuuri tai saattaa käydä huono tuuri.
[valaistunut mieli on riippumaton ja voi esim. tietoisesti syntyä uudelleen sopivaan kohtuun]
TArvitaan huomattava määrä valaistumista, jotta tämä onnistuu, mutta se on mahdollista. Voisin itse sen todistaa, mutta ette uskoisi. Olen itse uudestisyntynyt William Shakespeare, muistan kaiken edellisistä elämistäni. Pidän muuten Venetsian kauppiaan elokuva versiosta:) Tosi huvittava:) Osaan minä sitten kirjoittaa huonojakin näytelmiä.
Jumala tuli keskusteluumme, atmanin mukana koska hindu-uskonnoissa on satoja, tai tuhansiakin Jumalia. Muslimeillakin on Jumala.Allah käännetään suomeksi Jumala. Hindut ajattelevat eternalistisesti, että on henkinen kehityskaari. Buddha sanoi että Jumalien tasolle voi kivuta tosi hyvillä ansioilla, mutta sanoi myös että myös Jumaluus on tilapäinen olotila, vaikka meidän mittakaavassa kovin pitkä. Siksi hän suositteli polulle astumista ihmisenä.Jumalien valtakunta on yksi ns. kuudesta valtakunnasta. -Näin minulle on kerrottu.
On eri asia väittää että Jumala on olemassa ja todeta että ihmiset uskovat Jumalan olemassaoloon.
(Lisäksi voi olla vaikeata todistaa että Jumalaa ei ole olemassa pelkästään subjektiivisen kokemuksen pohjalta. Buddhalainen filosofia todistaa logiikan keinoin saumattomasti että mitään ei ole olemassa. Ei Jumalaa eikä meitäkään.Kuitenkin olemme! Eikö ole ihmeellistä!?)Shakespearena olet varmaan miettinyt tätä To be -or not be?-juttua.:)
-Voi olla että varsinaista muodollista henkistä harjoitusta ei tarvita valaistumiseen buddhalaisessa merkityksessa, mutta ns. ansioita tarvitaan paljon eli valtavasti.
-Kaikissa tuntemissani buddh. perinteissa sanotaan että kuoleman ja syntymän välissä on 49 päivän tila ( tiib. bardo) jossa jälleensyntymä määräytyy.Tästä juontavat monenlaiset riitit myös zen-perinteessa kuolleiden hyväksi.
mukaan jumalia on, mutta ei esim. kristinuskon tarkoittamaa luoja-jumalaa.
Jumalat eivät myöskään Buddhan mukaan ole vapaita samsarasta vaikka aika jälleensyntymään voi ola pitkä.
Lähin kuvaus jumalista olisi sanoa buddhalaisten jumalien olevan jälleensyntymän kierrossa ihmistä korkeammalla tasolla olevia olioita.
En ollenkaan käsitä tarvetta käsitellä jumalia ja jumalan olemassaoloa. Kristittyjen luoja-jumalan olemassaoloa ei voi loogisesti todistaa, mutta ei myöskään sitä etteikö sellaista jumalaa olisi.
Mitä se vaikuttaa buddhalaisella polulla kulkevaan onko luojajumala olemassa vai ei? Tai onko olemassa pyhä kolminaisuus, ruumiiden ylösnousemus tai armo ja perisynti?
Eli jälleensyntymässä ainoa mikä otetaan mukaan on karma. Tämä auttoi paljon, kiitos vielä!
Vaikka minuus muuttuu joka hetki, niin tietoisuus säilyy. Näin kaikki ihmisessä voi muuttua - ruumis, henki, minuus, mutta tietoisuus säilyy ja syntyy uudestaan.
Olkoon se sinun uskosi.
Itse olen aina tuntenut vetoa ajatteluun, että ihminen tekee epätoivossaan mitä tahansa selittääkseen asiat niin, että jokin murunen, tai jokin "jutska", säilyy fyysisen kuolemankin yli. Jokin minussa tai minusta ei häviäkään tyhjyyteen - jihuu!
Omaan persoonaan ja elämään tarrautuminen on niin voimakasta, että vaikka kaikki muu tunnustettaisiinkin katoavaiseksi, jostakin halutaan kuitenkin pitää kiinni. Vaikka sitten tietoisuudesta tai karmasta tai mistä vaan.
En tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu tai ei, mutta vältän viimeiseen asti hahmottelemasta teorioita jostakin kuoleman rajat ylittävästä jutusta, joka olisi etäisestikään mitenkään "minä".
Ympärillämme on valtavasti elämää. Nyt ja menneisyydessä. En olisi olemassa tismalleen tällaisena ilman 10000 vuotta sitten elänyttä esi-isääni tai hänen pikkupoikana syömiään mustikoita, jotka kypsyivät silloin paistaneen auringon säteiden ansiosta. Ja ilman niitä aivan samoja mustikoita kukaan teistäkään ei olisi tismalleen sitä mitä olette. Ja niin edelleen.
On elämää ja mieletön riippuvuuksien kudos. Olen yksilö, mutta lujasti sidoksissa kaikkeen muuhun. Se riittää minulle. Kaikki muu spekulointi sielulla, ruumiilla, hengellä, minuudella tai tietoisuudella on toissijaista ja minulle täysin tarpeetonta.
Buddhalaisuudesta olen kiinnostunut vain siksi, että zen-buddhalainen ajatusmaailma on minulle kuin vettä janoiselle. On ymmärrettävää väittää sitä hölynpölyksi, mutta kiehtovuus löytyykin juuri siitä, miten *lähes* oikeassa silloin ollaan.
Totuus on kuin kuvasi tyynessä vedessä. Jos tartut siihen, se katoaa saman tien. Samasta syystä zenin syvin olemus on: "Tilanteessa sen mukaisesti". Älä tarraudu mihinkään. Tietoisuuteenkaan.