Tiedän jo, että kauan ollan odotettu toisiamme ja kohtaaminen jännittää. Kerran jo onnistuin, mutta miten sen itse uskallan? Ujous on kuitenkin. Pitääkö ensin sopia kosimisesta, ettein nainen kieltäydy? Yllätys kosintaan pitää löytää aika ja sen jälkeen vain uskaltaa. Rakastan, kun saan kohdata hänet niin ihanana naisena.
Miten kohdataan?
jurikka
101413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En ihan tajunnut kaikkea viestissäsi, mutta vastaan silti =)
En usko, että kosinnasta pitää ilmoittaa etukäteen. Usein vastapuoli tietää kyllä mitä vastaa, ja jos ei tiedä, hän ehkä osaa pyytää miettimisaikaa. Jos kuitenkin haluat varoitella, voit tietysti kertoa kysyväsi häneltä jotain suurta lähiaikoina. Mutta jos esität kysymyksen jo etukäteen haudottavaksi, ja hän vastaa silloin, olette kihloissa siitä hetkestä lähtien, riippumatta myöhemmistä ravintolaillallisista tai sormusostoksista.
Mistä aloitan? Valitsenko paikan ja ajankohdan itse? Tuntuu vaikealta kertoa. Sitä se kait onkin. Ravintola ei ole minun paikka. Sen parempi mitä omatakeinen ja erikoinen, sen kumppani varmaan muistaa. No, periaate "lyhyestä virsi kaunis". Toimiiko sellain kaava? Jos kysyn lyhyesti ja kosin? Kerta se on ensimmäinen ja sen minkä kokee parhaaksi. Nolaako siinä itsensä? Vai vastaako kumppani kosintaan?
Kyllä se kumppani vastaa, myöntävästi tai kieltävästi. Parempi kai se on kysyä ja tietää, kun arvailla?
Jos harrastat lyhyempi puheita, etkä kaipaa hienoja ravintoloita tms. tässä esimerkki:
Viet rakkaasi rannalle aurinkoisena päivänä, poimit voikukan ja väkerrät siitä rinkulan (tätä voi harjoitella etukäteen) siinä ohimennen laiturilla istuskellessanne. Sitten kerron asiasi lyhyesti, esimerkiksi: "Tiedätkös, minä rakastan sinua ihan hirmuisen paljon. Ja haluaisin olla sun kanssa aina. Tuletko vaimokseni?" Tietysti jos oikein lyhyen kaavan mukaan haluat, viimeinen lause eli siis tämä oleellinen kysymys kertoo kyllä kaiken mitä pitää. Voit kysyä vain, että tuleeko hän vaimoksesi / mennäänkö naimisiin, se riittää. Jos kosittava vastaa myöntävästi, tsädääm, sinulla on käsissäsi voikukkasormus, joka antaa tilanteelle ripauksen romantiikkaa, mutta jättää kuitenkin pois vaikean sormuskoonarvailun jne.
Ajan ja paikan valitsen ihan itse, voithan tietysti miettiä mikä puoliskostasi voisi olla mukavaa. Varmasti se kysyminen jännittää, ja jos et millään saa suutasi auki, voihan sen järjestää muutenkin: rannalla kävellessä kirjoitat kysymyksesi hiekkaan. Tai postia hakiessasi sujautat postin joukkoon lapun, jolla esität kysymyksesi, ja sitten ojennat postit kosittavalle. Tai sohvalla istuessanne lähetät hänelle tekstiviestin =) Mikä vain tuntuu sinulle ja teille sopivalta tavalta. Noilla säästyt värisevältä ääneltä ja puheen takeltelulta. Voin keksiä näitä vielä lisää, jos haluat... mutta tarvitsen lisää vinkkejä teistä.
Me, neitonen merkiltään kaksonen. Aktiivinen urheilijatar pesäpalloa pelaava. Suomen huippuja. Kultamitalin saanut. Yli 9 vuotta kiinnostuttu toisistamme. Vaaleahiuksinen kuin Eloveena tyttö. Rakastan häntä paljon. Mä, mies 31 vuotias kalat. Tummahiuksinen. Hymyt me kerromme toisillemme. Minä olen hänelle komea...uskotko? Minulle Miia ei ole vielä kertonut. Asumme kumpikin Raumalla ja lähellä merten tuoksuja. Keskiviikkona näemme seuraavaksi. Tarmoa on kyllä, mutta kyseinen päivä on ja ilta. Meille arvoitus. Runoilu on minun osaaminen. Tilanne on minulle helpotus, jos tulee Miialta myönteinen vastaus...sellainen se tilanne pitää kehittyä. Elämän tilanne ei kai ole este?
Olen vielä sen verran naiivi, että uskon, että rakkaus ei tunne esteitä =)
Jos runoilu on sinun taitosi, voisit ehkä saada kosintasi runoon ujutettua? Runo rakkaastasi, ja päätteeksi suuri kysymys? Runoilijan tyyliin (?) saattaisi tuo kukkasormuskin sopia, jos satuit ideasta innostumaan.
Onko teillä jotain juuri teille tärkeää paikkaa, metsäkalliota, tuttua laituria? Sellainenhan tietysti luo tunnelmaa. Meri on aina sopiva kulissi romantisointiin! Ajankohtahan sinulle on jo selvä. Sateesta on turha masentua, rakkauden on kestettävä joka säässä!
Edelleen: Jos ääneen kosiminen tuntuu ujostuttavan, voithan kirjoittaa kosintarunosi paperille (siitä tulee tytön kallein aarre!), ja ojentaa sen hänelle puolihuolimattomasti "tässä on jotain mitä haluisin sun lukevan...".
Kosinnan jälkeen voisit toki järjestää hieman jotain ekstraa, kotona odottamassa hyvää ruokaa ja kuohujuomaa, tai mansikoita naposteltavaksi?
Kerro ihmeessä kun saat kehitettyä jonkun hienon "sotasuunnitelman", ja keskiviikon jälkeen tietysti kiinnostaa, miten kävi! Olen hengessä mukana ja pidän peukkuja =)
En ymmärrä ilmeisesti runoutta... Toivottavasto kuitenkin Miiasi ymmärtää.
Oletteko olleet siis yhdessä 9 vuotta vai millä tavalla olette olleet kiinnostuneet toisistanne?
Miten olet yrittänyt Miia lähestyä?
totta, mutta en tiedä. Käsikirjoitus pitää kai laatia uudestaan. Me tiedetään, ikävöidään ja kaivataan ponnistelua liikaa. Me turhaudutaan liikaa siihen, kumpi lähestyy tai kumpi uskaltaa. Ei tartte paljoo vaivaa. Tämä kesä menee minun takia piloille.
Koska niille juttelemaan ja mitä? Kerran vasta olen hänen vanhempien oven takana ollut. Vanhemmatko ei paljasta, vai halua tulla häirityksi. Teki mieli sanoa, että se poikaystävä olen "minä". Pitääkö olla uteliaampi vain? Jossain vaiheessa se onkin salaisuus "muka" minulle, jos vanhemmat ei tiedä vielä. Minun äiti ei pistä hanttiin, mutta ei kyllä uskokkaan mahdollisuuttani saada tätä omaa naistani.
Olisiko parasta, että antaisit tyttösi itse valita, mitä hän haluaa?