Aivot tuhoutuneet neurolepteistä

Skitsofreniasta voi palautua normaaliin tilaan. Mutta neuroleptit ovat voimakkkaita kemikaaleja, jotka eivät aivoihin kuulu. Pitkään käytettynä ne tekevät tuhoja aivoissa.

Anonyymi kirjoitti:

Skitsofreniasta voi palautua normaaliin tilaan. Mutta neuroleptit ovat voimakkkaita kemikaaleja, jotka eivät aivoihin kuulu. Pitkään käytettynä ne tekevät tuhoja aivoissa.

Lue lisää

Neuroleptien pitkäaikaiskäytöstä ei niin vain palauduta.

Anonyymi kirjoitti:

Skitsofreniasta voi palautua normaaliin tilaan. Mutta neuroleptit ovat voimakkkaita kemikaaleja, jotka eivät aivoihin kuulu. Pitkään käytettynä ne tekevät tuhoja aivoissa.

Lue lisää

Vain noin kolmasosa paranee, mutta miten ne loput? Miten erotat heidän skitsofrenian tuhoamat aivot neuroleptien tuhoamista aivoista?

🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑

💋 ­N­­­y­­m­f­­­o­­m­­a­­a­­­n­­­i -> https://ye.pe/finngirl21#18016366g

🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞

No eivät ne ainakaan mistään tuhjästä typerästä mielisairausdiagnoosista lähteneet. Oli stressaava tilanne elämssä, johon liittyi huonoja ihmissuhteita. Siitäjän sitten väännettiin ”tieellisyyteen” perustuva diagnoosi. En ole koskaan noihin diagnooseihin uskonut. Ja kun enemmän aloin ottamaan selvää, mitä nämä ns. ”Mielisairaudet” ovat, niin daignosoijaksi kelpaa ensommäinen vastaantulija kadulta. Siihennei lääkärin taitoja tarvita. Minullekin laitettiin huonojen ihmissuhteiden takia mielisairaan diagnoosi. Olen taistellut itseäni irti aivoja vammauttavasta lääkkeestä 14 vuotta. Arvaa pääseekö irti. Ei varmana pääse. On törkeää pilata ihmisen ainoa elämä tuollaisilla myrkyillä. Uutta mahdollisuutta elämään ei saa. Ainoa elämä invalidisoivassa neuroleptissä on kova rangaistus herkkyydestä. Miten kauan vielä menee, että neurolepteihin koukuttaminen tulee ihmisoikeusrikokseksi? Minun elinaikana sitä ei tapahdu. Mutta tulevat sukupolvet tulevst kauhistumaan natsimaisia menetelmiä, joita ennen käytettiin.

Anonyymi kirjoitti:

No eivät ne ainakaan mistään tuhjästä typerästä mielisairausdiagnoosista lähteneet. Oli stressaava tilanne elämssä, johon liittyi huonoja ihmissuhteita. Siitäjän sitten väännettiin ”tieellisyyteen” perustuva diagnoosi. En ole koskaan noihin diagnooseihin uskonut. Ja kun enemmän aloin ottamaan selvää, mitä nämä ns. ”Mielisairaudet” ovat, niin daignosoijaksi kelpaa ensommäinen vastaantulija kadulta. Siihennei lääkärin taitoja tarvita. Minullekin laitettiin huonojen ihmissuhteiden takia mielisairaan diagnoosi. Olen taistellut itseäni irti aivoja vammauttavasta lääkkeestä 14 vuotta. Arvaa pääseekö irti. Ei varmana pääse. On törkeää pilata ihmisen ainoa elämä tuollaisilla myrkyillä. Uutta mahdollisuutta elämään ei saa. Ainoa elämä invalidisoivassa neuroleptissä on kova rangaistus herkkyydestä. Miten kauan vielä menee, että neurolepteihin koukuttaminen tulee ihmisoikeusrikokseksi? Minun elinaikana sitä ei tapahdu. Mutta tulevat sukupolvet tulevst kauhistumaan natsimaisia menetelmiä, joita ennen käytettiin.

Lue lisää

Nyt jäi taas epäselväksi, että kestikö tämä huono ihmissuhde 14 vuotta johon tarvitsit sitä lääkettä.

Olitko jotenkin niin uusavuton että söitä turhaan lääkettä 14 vuotta.

Vai onko nyt kuitenkin niin, että olet sairastanut psykoosi sairautta 14 vuotta?

Oli syy mikä tahansa, niin nyt tietysti voi olla vaikea päästä siitä irti, varsinkin jos psykoosi uusiutuu, mutta eihän se estä yrittämästä, about kaikki tuntemani ihmiset yrittää päästä iriti neurolepteistä, ja osa jopa onnistuu.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt jäi taas epäselväksi, että kestikö tämä huono ihmissuhde 14 vuotta johon tarvitsit sitä lääkettä.

Olitko jotenkin niin uusavuton että söitä turhaan lääkettä 14 vuotta.

Vai onko nyt kuitenkin niin, että olet sairastanut psykoosi sairautta 14 vuotta?

Oli syy mikä tahansa, niin nyt tietysti voi olla vaikea päästä siitä irti, varsinkin jos psykoosi uusiutuu, mutta eihän se estä yrittämästä, about kaikki tuntemani ihmiset yrittää päästä iriti neurolepteistä, ja osa jopa onnistuu.

Lue lisää

Yhteiskunta vaatii.

Anonyymi kirjoitti:

Yhteiskunta vaatii.

Miksi aina syytetään yhteiskuntaa omista ongelmista ?
Yhteiskunta toimii, miten toimii, ja ihminen kyllä osaa itselleen tehdä ongelmia sen seurauksena.
Kuitenkin osa ihmisistä, tässä samassa yhteiskunnassa, ei ala koskaan voimaan psyykkisesti liian huonosti, eli ei sairastu psyykkisiin sairauksiin.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi aina syytetään yhteiskuntaa omista ongelmista ?
Yhteiskunta toimii, miten toimii, ja ihminen kyllä osaa itselleen tehdä ongelmia sen seurauksena.
Kuitenkin osa ihmisistä, tässä samassa yhteiskunnassa, ei ala koskaan voimaan psyykkisesti liian huonosti, eli ei sairastu psyykkisiin sairauksiin.

Lue lisää

Minun mielestä osa paremminvoimista on kun tiedostaa yhteiskunnan pahoinvointia lisäävät rakenteet, arvot ja käytänteet. Näiden kriittinen tarkastelu voi auttaa voimaan paremmin. Siinä sivussa kannattaa myös avata, sanoittaa ja tiedostaa mielessään omia arvoja mitkä tuottavat pahoinvointia, ja jännästi saattaa hoksata, että ahaa yhteiskunnassammekin on pahoinvointia tuottavia arvoja mitkä olen näin kriitiikittömästi ottanut omakseni. Ja tottahan se on että kaikki ei tule samoista lähtökohdista eikä saa parhaita kortteja käteen. Vaikka ihmisten tarinat vaikuttaisivat samanlaisilta, joidenkin ihmisten lähtökohdat voivat olla vieläkin huonommat lähteä rakentamaan elämäänsä. Esim. joidenkin vanhempien kunnollinen tuki puuttuu täysin tai vanhemmat eivät vain ole läsnä syystä tai toisesta. Huonommistakin lähtökohdista ponnistaneilla voi olla paremmat mahdollisuudet erilaisen elämään, joku saattaa kutsua tätä joksikin alttiudeksi psyykkiseen sairauteen, tai sitten voi ajatella että paljon paskaa elämässä sattuu joka"fuck us up".

Yhteiskunnalla ja ihmisen lähipiirillä on merkitystä psyykkisissä ongelmissa. Jos vaikkapa yhteiskunta päättää leikata köyhimpien tuet siihen pisteeseen että vanhemmat ovat jatkuvasti stressaantuneita ja eivät meinaa päästä töihin, tottakai se kaikki stressi vaikuttaa lapsiin sitten välillisesti ja mahdollisesti lisää esim stressiä lapsuudessa joka sitten voi vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen.

Toki asian voi nähdä niin yksinkertaisesti että "no osa ei vain sairastu psyykkisiin sairauksiin" ilmeisesti yrittäen osoittaa että heikommat(?) ja alttiimmat ihmiset niihin sairastuu.

Me elämme yhteiskunnassa ja yhteisöissä jotka vaikuttavat meihin. Esim avoin dialogi huomioi sosiaalisen kontekstin hoidossa. Wikipedia:" Avoimen dialogin hoitomalli perustuu näkemykseen, jonka mukaan mielenterveysongelmissa on kyse enemmän ihmisten normaaleista reaktioista haastavissa elämäntilanteissa kuin sairauksien oireista[5]. Ongelmaksi tai oireiksi nämä reaktiot muodostuvat vasta tietynlaisessa tilanteessa, jonka vuoksi ne eivät ole palautettavissa vain yksilön ominaisuuksiin[6]. Koska kysymys on tässä mielessä vuorovaikutuksellisista ongelmista, ei mallin mukaan hoitoa ole tarkoituksenmukaista kohdentaa ainoastaan yhteen ihmiseen, vaan laajemmin niihin sosiaalisiin verkostoihin, joita hankala tilanne koskettaa. Hoitomallin tavoitteena on jaetun ymmärryksen rakentaminen hankalasta tilanteesta, sekä potilaan ja hänen lähiverkostonsa oman toimijuuden ja resurssien tukeminen jaettujen tulkinta- ja päätöksentekoprosessien avulla"

Toki osa ajattelee myös kuin olisimme vain jotain oman onnemme seppiä tai käveleviä viallisia geenejä alttiita sairastumaan psyykkisiin sairauksiin ja rivien välistä syyllistävät ihmisiä siitä että he kärsivät kun osa vahvemmista ei kärsi.

Anonyymi kirjoitti:

Minun mielestä osa paremminvoimista on kun tiedostaa yhteiskunnan pahoinvointia lisäävät rakenteet, arvot ja käytänteet. Näiden kriittinen tarkastelu voi auttaa voimaan paremmin. Siinä sivussa kannattaa myös avata, sanoittaa ja tiedostaa mielessään omia arvoja mitkä tuottavat pahoinvointia, ja jännästi saattaa hoksata, että ahaa yhteiskunnassammekin on pahoinvointia tuottavia arvoja mitkä olen näin kriitiikittömästi ottanut omakseni. Ja tottahan se on että kaikki ei tule samoista lähtökohdista eikä saa parhaita kortteja käteen. Vaikka ihmisten tarinat vaikuttaisivat samanlaisilta, joidenkin ihmisten lähtökohdat voivat olla vieläkin huonommat lähteä rakentamaan elämäänsä. Esim. joidenkin vanhempien kunnollinen tuki puuttuu täysin tai vanhemmat eivät vain ole läsnä syystä tai toisesta. Huonommistakin lähtökohdista ponnistaneilla voi olla paremmat mahdollisuudet erilaisen elämään, joku saattaa kutsua tätä joksikin alttiudeksi psyykkiseen sairauteen, tai sitten voi ajatella että paljon paskaa elämässä sattuu joka"fuck us up".

Yhteiskunnalla ja ihmisen lähipiirillä on merkitystä psyykkisissä ongelmissa. Jos vaikkapa yhteiskunta päättää leikata köyhimpien tuet siihen pisteeseen että vanhemmat ovat jatkuvasti stressaantuneita ja eivät meinaa päästä töihin, tottakai se kaikki stressi vaikuttaa lapsiin sitten välillisesti ja mahdollisesti lisää esim stressiä lapsuudessa joka sitten voi vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen.

Toki asian voi nähdä niin yksinkertaisesti että "no osa ei vain sairastu psyykkisiin sairauksiin" ilmeisesti yrittäen osoittaa että heikommat(?) ja alttiimmat ihmiset niihin sairastuu.

Me elämme yhteiskunnassa ja yhteisöissä jotka vaikuttavat meihin. Esim avoin dialogi huomioi sosiaalisen kontekstin hoidossa. Wikipedia:" Avoimen dialogin hoitomalli perustuu näkemykseen, jonka mukaan mielenterveysongelmissa on kyse enemmän ihmisten normaaleista reaktioista haastavissa elämäntilanteissa kuin sairauksien oireista[5]. Ongelmaksi tai oireiksi nämä reaktiot muodostuvat vasta tietynlaisessa tilanteessa, jonka vuoksi ne eivät ole palautettavissa vain yksilön ominaisuuksiin[6]. Koska kysymys on tässä mielessä vuorovaikutuksellisista ongelmista, ei mallin mukaan hoitoa ole tarkoituksenmukaista kohdentaa ainoastaan yhteen ihmiseen, vaan laajemmin niihin sosiaalisiin verkostoihin, joita hankala tilanne koskettaa. Hoitomallin tavoitteena on jaetun ymmärryksen rakentaminen hankalasta tilanteesta, sekä potilaan ja hänen lähiverkostonsa oman toimijuuden ja resurssien tukeminen jaettujen tulkinta- ja päätöksentekoprosessien avulla"

Toki osa ajattelee myös kuin olisimme vain jotain oman onnemme seppiä tai käveleviä viallisia geenejä alttiita sairastumaan psyykkisiin sairauksiin ja rivien välistä syyllistävät ihmisiä siitä että he kärsivät kun osa vahvemmista ei kärsi.

Lue lisää

Yhteiskunta on epäreilu, mutta se missä yhteiskunta on yhtä epäreilu kaikille, on se että ainoa asia mitä siellä pystyy nopeasti muuttamaan on oma itse.

Avoimen dialogin mallista on tullut paljon lupaavia tuloksia ja jään mielenkiinnolla odottamaan sen jatkoa. Valitettavasti avoimen dialogin mallin kokonaisvaikuttavuudesta on vähän tutkimusta. On syytä epäillä, että siinä hoidon tarve siirtyy tahoille, joilla ei ole hoitokokemusta, kuten muut sosiaalialan työntekijät, tai pahimmassa tapauksessa omaiset.

Samaan aikaan lasten ja nuorten ahdistus ja masennus on räjähdysmäisesti lisääntynyt. Eikä yhtään lasta tai nuorta pidä uhrata vain sen takia, että edellinen sukupolvi saisi avoimesti kaataa paskuria heidän niskaan.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi aina syytetään yhteiskuntaa omista ongelmista ?
Yhteiskunta toimii, miten toimii, ja ihminen kyllä osaa itselleen tehdä ongelmia sen seurauksena.
Kuitenkin osa ihmisistä, tässä samassa yhteiskunnassa, ei ala koskaan voimaan psyykkisesti liian huonosti, eli ei sairastu psyykkisiin sairauksiin.

Lue lisää

Yhteiskunta vaatii huonosti voiville lääkitystä.

Anonyymi kirjoitti:

Minun mielestä osa paremminvoimista on kun tiedostaa yhteiskunnan pahoinvointia lisäävät rakenteet, arvot ja käytänteet. Näiden kriittinen tarkastelu voi auttaa voimaan paremmin. Siinä sivussa kannattaa myös avata, sanoittaa ja tiedostaa mielessään omia arvoja mitkä tuottavat pahoinvointia, ja jännästi saattaa hoksata, että ahaa yhteiskunnassammekin on pahoinvointia tuottavia arvoja mitkä olen näin kriitiikittömästi ottanut omakseni. Ja tottahan se on että kaikki ei tule samoista lähtökohdista eikä saa parhaita kortteja käteen. Vaikka ihmisten tarinat vaikuttaisivat samanlaisilta, joidenkin ihmisten lähtökohdat voivat olla vieläkin huonommat lähteä rakentamaan elämäänsä. Esim. joidenkin vanhempien kunnollinen tuki puuttuu täysin tai vanhemmat eivät vain ole läsnä syystä tai toisesta. Huonommistakin lähtökohdista ponnistaneilla voi olla paremmat mahdollisuudet erilaisen elämään, joku saattaa kutsua tätä joksikin alttiudeksi psyykkiseen sairauteen, tai sitten voi ajatella että paljon paskaa elämässä sattuu joka"fuck us up".

Yhteiskunnalla ja ihmisen lähipiirillä on merkitystä psyykkisissä ongelmissa. Jos vaikkapa yhteiskunta päättää leikata köyhimpien tuet siihen pisteeseen että vanhemmat ovat jatkuvasti stressaantuneita ja eivät meinaa päästä töihin, tottakai se kaikki stressi vaikuttaa lapsiin sitten välillisesti ja mahdollisesti lisää esim stressiä lapsuudessa joka sitten voi vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen.

Toki asian voi nähdä niin yksinkertaisesti että "no osa ei vain sairastu psyykkisiin sairauksiin" ilmeisesti yrittäen osoittaa että heikommat(?) ja alttiimmat ihmiset niihin sairastuu.

Me elämme yhteiskunnassa ja yhteisöissä jotka vaikuttavat meihin. Esim avoin dialogi huomioi sosiaalisen kontekstin hoidossa. Wikipedia:" Avoimen dialogin hoitomalli perustuu näkemykseen, jonka mukaan mielenterveysongelmissa on kyse enemmän ihmisten normaaleista reaktioista haastavissa elämäntilanteissa kuin sairauksien oireista[5]. Ongelmaksi tai oireiksi nämä reaktiot muodostuvat vasta tietynlaisessa tilanteessa, jonka vuoksi ne eivät ole palautettavissa vain yksilön ominaisuuksiin[6]. Koska kysymys on tässä mielessä vuorovaikutuksellisista ongelmista, ei mallin mukaan hoitoa ole tarkoituksenmukaista kohdentaa ainoastaan yhteen ihmiseen, vaan laajemmin niihin sosiaalisiin verkostoihin, joita hankala tilanne koskettaa. Hoitomallin tavoitteena on jaetun ymmärryksen rakentaminen hankalasta tilanteesta, sekä potilaan ja hänen lähiverkostonsa oman toimijuuden ja resurssien tukeminen jaettujen tulkinta- ja päätöksentekoprosessien avulla"

Toki osa ajattelee myös kuin olisimme vain jotain oman onnemme seppiä tai käveleviä viallisia geenejä alttiita sairastumaan psyykkisiin sairauksiin ja rivien välistä syyllistävät ihmisiä siitä että he kärsivät kun osa vahvemmista ei kärsi.

Lue lisää

Minulla oli kunnolliset ja hyvät vanhemmat. Mlielenterveysongelmat lähtivät huonosta seurasta.

Anonyymi kirjoitti:

Yhteiskunta vaatii huonosti voiville lääkitystä.

Yhteiskunta vaatii yhteiskunta kelpoisuutta. Taas pieni mutta oleellinen ero.

Anonyymi kirjoitti:

Yhteiskunta vaatii yhteiskunta kelpoisuutta. Taas pieni mutta oleellinen ero.

Mutta miten se yhteiskuntakelpoisuus määritellään ?
Täytyy ainakin noudattaa lakia, lähes kaikki muu on kiinni yksilöstä itsestään.
Yhteiskunta ei voi sille mitään, minkälainen ihminen on, eikä yhteiskunta saa vaatia ihmisiä olemaan jonkun tietyn laisia.
Yhteiskunta ei saa vaatia ihmiseltä liikaa, mutta ei ihminenkään voi vaatia yhteiskunnalta liikaa.
Ja se mitä ei voi estää, se täytyy kestää. Ainakin suurin piirtein noin, jotain sinne päin.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt jäi taas epäselväksi, että kestikö tämä huono ihmissuhde 14 vuotta johon tarvitsit sitä lääkettä.

Olitko jotenkin niin uusavuton että söitä turhaan lääkettä 14 vuotta.

Vai onko nyt kuitenkin niin, että olet sairastanut psykoosi sairautta 14 vuotta?

Oli syy mikä tahansa, niin nyt tietysti voi olla vaikea päästä siitä irti, varsinkin jos psykoosi uusiutuu, mutta eihän se estä yrittämästä, about kaikki tuntemani ihmiset yrittää päästä iriti neurolepteistä, ja osa jopa onnistuu.

Lue lisää

Huono ihmissuhde ei kestänyt 14 vuotta. Se loppui. Mutta henkisesti olin loppuunpalanut. Typeryyttä i ja tietämättömyyttäni lähdin sairaalasta apua hakemaan, ja sille tielle jäin. jäin koukkuun neurolepteihin. On ollut lukuisia yrityksiä irti pääsemiseksi, ja kuten koukutettu häkkilintu ei irti niistä pääse ilman lääkärin apua. Mutta sitä ei suostuta tekemään. tällä hetkellä olen injektiossa. Sitä kysytty, haluanko vai en. Se vain aloitettiin. Makaan lähes liikkumattomana sängyssä päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Yhtään ystävää minulla ei enää ole. Lääkkeet karkottivat kaikki ihmiset pois elämästä i. Kukaan ei jaksa sängyssä makaavan invalidin kanssa seurustella. Ainoa yhteys muihin harvoihin ihmisiin ovat viestit.

Anonyymi kirjoitti:

Huono ihmissuhde ei kestänyt 14 vuotta. Se loppui. Mutta henkisesti olin loppuunpalanut. Typeryyttä i ja tietämättömyyttäni lähdin sairaalasta apua hakemaan, ja sille tielle jäin. jäin koukkuun neurolepteihin. On ollut lukuisia yrityksiä irti pääsemiseksi, ja kuten koukutettu häkkilintu ei irti niistä pääse ilman lääkärin apua. Mutta sitä ei suostuta tekemään. tällä hetkellä olen injektiossa. Sitä kysytty, haluanko vai en. Se vain aloitettiin. Makaan lähes liikkumattomana sängyssä päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Yhtään ystävää minulla ei enää ole. Lääkkeet karkottivat kaikki ihmiset pois elämästä i. Kukaan ei jaksa sängyssä makaavan invalidin kanssa seurustella. Ainoa yhteys muihin harvoihin ihmisiin ovat viestit.

Lue lisää

No mikä vaihtoehto on avoimen dialogin mallille? Se missä läheiselle tungetaan pillereitä ja koukutetaan niihin vuosiksi tai pysyvästi? Onko nykyinen hoitomalli jotenkin sellainen että siinä mitään ei jäisi läheisten kontolle? Sori mutta ihmettelen vaan.

Anonyymi kirjoitti:

No mikä vaihtoehto on avoimen dialogin mallille? Se missä läheiselle tungetaan pillereitä ja koukutetaan niihin vuosiksi tai pysyvästi? Onko nykyinen hoitomalli jotenkin sellainen että siinä mitään ei jäisi läheisten kontolle? Sori mutta ihmettelen vaan.

Lue lisää

Miksi nuorten ja lasten pahoinvointi on lisääntynyt ?

Minä uskon että jotain elämänmuodossamme on sellaista että se lisää pahoinvointia ihmisillä. Se ei täytä luonnollisia tarpeita ja siinä on jotain sellaista mikä lisää pahoinvointia.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi nuorten ja lasten pahoinvointi on lisääntynyt ?

Minä uskon että jotain elämänmuodossamme on sellaista että se lisää pahoinvointia ihmisillä. Se ei täytä luonnollisia tarpeita ja siinä on jotain sellaista mikä lisää pahoinvointia.

Lue lisää

Voi kuule, itsekin saattaisin olla neuroleptikoukussa, jos en olisi tajunnut välittömästi kuinka huonosti ne minuun vaikuttavat ja haitat olisi olleet niin merkittäviä, ettei niiden kanssa pärjännyt. Ja jos olisin ollut yhtään naiivimpi ja uskonut lääkäriin, johon uskoin kyllä vuosia masennuslääkkeiden syömisen suhteen. Moni jää liian pitkille lääkekuureille psykiatrian ihmeellisessä maailmassa, ja se koukku voi lähteä ihan siitä että joskus tulee päälle tosi hankala elämäntilanne ts. masentuu ja siitä lähtee lääkekoukku joka pahenee kuin lumipalloefekti asteittain kohti voimakkaampia pillereitä kun saa vaikkapa haittaa jostain jota lääkitään toisella lääkkeellä tai ajautuu vieroituskurimukseen. Sitten jos vielä alkaa näkemään itsensä jotenkin biologisen psykiatrian mallin läpi eli kemiallisesti vajavaisena jolla on joku kemiallinen epätasapaino niin vastakos lääkkeisiin koukuttuu. Kummasti helpottaa irtipääsyä jos ei näe että hoitaa lääkkeillä kemiallista epätasapainoa, ei usko lääkäreiden pelottelua aivovauriosta tai heidän pseudotieteellisiä perustelujaan lääkkeenkäytölle, näkee sen läpi että kyseessä olisi muka oikeasti joku psykoosinestolääke. Mikä tin psykoosinestolääke on sellainen jota käyttäessä makaa kuin lahna sängyssä lihoen ja apaattisena ja se ei oikeasti merkittävästi edes tehoa mihinkään psykooseihin monilla ihmisillä vaan tekee heistä vain välinpitämättömämpiä zombeja.

Itse olen lääkkeistä vieroittautuneena eri mieltä että kyllä niistä lääkkeistä irti pääsee, kun löytää oikeat tekniikat siihen. Helvetillistä se toki voi olla koska tunnetasolla käy myllerrystä läpi, vieroitusoireet voivat olla erittäin ikäviä ja lisäksi vieroitus tuppaa sotkemaan unet aika huolellisesti, etenkin jos se on liian nopealla tahdilla tehty. Mutta kun valitsee riittävän hitaan tahdin, homma voi olla ihan siedettävää.

Anonyymi kirjoitti:

Yhteiskunta vaatii huonosti voiville lääkitystä.

Miten, missä, milloin???

Yhteiskunta ei vaadi mitään. Yhteiskunnalla ei ole omaa tahtoa.

Yhteiskunnalliset ongelmat eivät ole hoidettavissa lääketieteen keinoin.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi nuorten ja lasten pahoinvointi on lisääntynyt ?

Minä uskon että jotain elämänmuodossamme on sellaista että se lisää pahoinvointia ihmisillä. Se ei täytä luonnollisia tarpeita ja siinä on jotain sellaista mikä lisää pahoinvointia.

Lue lisää

Kaikki toljottavat vain kännykkäänsä, kommunikoivat somessa ja vieraantuvat toisista ihmisistä. Ei ihme, jos tulee hulluksi.

Anonyymi kirjoitti:

No mikä vaihtoehto on avoimen dialogin mallille? Se missä läheiselle tungetaan pillereitä ja koukutetaan niihin vuosiksi tai pysyvästi? Onko nykyinen hoitomalli jotenkin sellainen että siinä mitään ei jäisi läheisten kontolle? Sori mutta ihmettelen vaan.

Lue lisää

Kas kun otit puheeksi. Käsittääkseni nykyisin jos ei suurin osa niin kuitenkin merkittävä osa hoidossa olevista ihmisistä kieltää kaiken tiedon antamisen läheisilleen.

Koko se avoimen dialogin konsepti idea, että lähimmäinen "terapoisi" ihmistä, ilman että edes tietää mikä on ongelma, tai että mitä siinä pitäisi tehdä. On ihan kuolleena syntynyt idea.

Kyllähän tässä vahvasti paitaa läpi, se että sairaudentunnottomat ihmiset vain haluavat, että olisi joku mekanismi, missä lähimmäisten olisi pakko lähteä heidän ajatusvääristymiin tai harhoihin mukaan. Mutta kun se harhoihin mukaan lähteminen ei paranna ketään.