Punainen planeetta

Vaikuttaa mielenkiintoiselta joten varmaan avaa asioita joita ei itse ole havainnut.
Ja monta kertaa ajatellut että tälläinen juttu pitäisi tutkia, sillä on niin paljon syitä ja seurauksia aiheesta . Hyvin tervetullut sinänsä .
Kirjahan on häneltä samalla nimellä myynnissä . Kiinnostavaa

Tolan sisaruksia Joonatania ja näyttelijä Pamelaa on viime aikoina on medioissa haastateltu, käsitelty heidän kovaa lapsuuttaan ja varhain orvoiksi jäämistään. Joonatan on kertonut saaneensa voimaa terapioista ja puhuu kauniisti myös sijaisperheestään. Minullakin on lukusuunnitelmassa tuo hänen esikoiskirjansa, ja hän on julkaissut jo toisenkin, nimeltä Hullut ihanat linnut. Samoin kiinnostaa tuo väitöskirja ja kävin googlaamassakin, mutta en löytänyt tietoa väitöksestä, puhutaan vain tohtoriopiskelijasta. Joonatan Tola tuntuu olevan monilahjakkuus : itseoppinut pianisti ja shakinpelaaja, joka harrastaa dériveä, päämäärätöntä harhailua. Mielestäni tuo harhailu, kuljeskelu, vaeltelu, käppäily, miksi sitä on kutsuttukaan, taitaa olla hyvinkin yleinen suomalaisten ajanviete ja terapeuttistakin se on. Metsät ovat perinteisiä ympäristöjä, mutta varsinaisesti sitä määritellään kaupunkilajiksi.

Näitä äidinkielen maistereita on useampiakin suomalaisen kirjallisuuden edustajina. Tommi Kinnunen ja Minna Rytisalo tulevat ensimmäisinä mieleen, ja vaikka kielellisesti virheetön teksti ei ole romaanissa tärkein puoli, kielen monipuolinen hallinta ja kirjallisuuden tuntemus on ikäänkuin työkalupakkina valmiina. Tietenkään se ei takaa kielellistä tuoreutta ja lahjakkuutta, ilmaisuvoimaa tai motivaatiota kirjailijaksi.

itselläni on luettavana satunnaisesti uutuushyllystä nappaamani ja takakannen esittelyn innoittama Jens Liljestrandin kirja nimeltä Vaikka kaikki päättyisi. Aihe on ajankohtainen Euroopassakin raivonneiden ja raivoavien suurpalojen johdosta. Tämä on Ruotsiin sijoitettu dystopia, mutta ilmeisen tärkeä paitsi kansalaisten, myös poliittisena herättäjänä Pohjoismaissa. Kirjassa tulee esiin ihmisten avuttomuus, itsekkyys, pikkumaisuus ja kaaos luonnonkatastrofien sattuessa. Lapset kärsivät eniten, heitä annetaan vieraisiin autoihin ja heitä katoaa. Jopa äidinmaidonvastikkeesta ja vaipoista tapellaan verissä päin eikä muiden kanssa jaeta vähiä varastoja. Toisaalta raskas kirja, mutta erittäin taitavaa kerrontaa ja terävää ironiaa nykyistä piittaamatonta ökymeininkiä kohtaan. Musta huumori tässäkin keventää. En ole vielä puolessavälissäkään, juuri nyt isä vauvoineen on päässyt junalla Tukholmaan, äiti ja kaksi isompaa lasta ties missä.

Siis Mars?

"Kaj Stenvall Paintings"

Tästä pitäisi löytyä "hienoja" kuvia Putinista.

Harmi, että en osaa laittaa parempaa kuvakoostetta.

Olisi todella mielenkiintoista tutustua Tolan kielentutkimukseen.
Mkr.

"Punainen planeetta" on kielellisesti hyvin monipohjainen ja siinä sekoitetaan ennakkoluulottomasti arkikieltä ja yleiskieltä. Minulle tulee aina mieleen että en käyttäisi juuri tuota sanaa tuossa yhteydessä, mutta ehkäpä se onkin juuri kielellisesti oma heikkouteni: pyrin aina käyttämään sanoja jotka tuntuvat mahdollisimman tyylipuhtailta juuri siinä yhteydessä.

Tolan tilitys suvustaan, lapsuudestaan ja nuoruudestaan on osittain täysin koomista ja kaikessa traagisuudessaan hupaisaa. Musta huumori kukoistaa ja rivien välistäkin pitäisi pystyä lukemaan. Minulla meni jokunen pari-kolmekymmentä sivua ennen kuin tajusin että hänhän kirjoittaa ihan tosissaan omasta perheestään ja suvustaan "jonka tapaamisissa ja perheenjäsenten välisissä keskusteluissa on aina oltava asianajaja paikalla". Olen tosin vasta puolessavälissä ja kirjailijan molemmat vanhemmat ovat vielä elossa.

Palatakseni vielä tuohon väitöskirjaan jota Tola oli kirjoittamassa vielä pari vuotta sitten; ehkäpä se ei ole valmis vielä. Sen kyllä haluaisin lukea. Minähän tulin alunperin Suomi24:ään tarkoituksenani päivittää jo hieman ruostumassa olevaa äidinkieltäni. Olen oppinut paljon täällä.

Hienosti ovat Joonatan ja siskonsa Pamela edenneet kulttuurin portailla lapsuuden traumoista huolimatta. Ehkäpä peräti siitä siitä syystä ovat taiteen ja kirjallisuuden piiriin päätyneet. Mahdollisuus löytää niitä kaikista tummimpia sävyjä sisimmästään mistä muut ovat vain lukeneet.
Pamela on nykyisin palkittu myös ohjaajana. Teräsleidit esikoisohjaus (?) palkittiin. Itse en siitä pitänyt, olisiko ollut liian rehellinen kuvaus vähän hupsahtaneista ja repsahtaneista naisista ;)
Toivottavasti Pamela ja tulevan lapsensa isä pystyvät solmimaan pysyvän parisuhteen.

Pamela oli naimisissa komean Lauri Tilkasen kanssa.