6-luokalla erehdyin sanomaan tykkääväni eräästä tytöstä. Paljoa en sen jälkeisistä tapahtumista sitten muistakaan mutta tuntuu, että häpeä muiden naljailuista tyyliin "X ykkää Y:stä!"oli niin suurta, että vielä näin kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin tuntuu siltä, etten saisi seurustella, vaikka juuri kukaan luokkatovereistani ei edes asu samalla paikkakunnalla. Tiedän kyllä, että tarkoitus ei varmaan ole ollut varsinainen moittiminen, mutta jotain väärää tykkäämisessä siltikin tuntuu olleen, koskapa siitä lällättely ainakin omana aikanani näytti kuuluvan koulukulttuuriin. Onkohan muilla jakaa kokemuksia tähän liittyen?
Miksi ei olisi saanut tykätä?
Anonyymi-ap
3376
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siis itellä on tuo sama nytten. Koko ajan, jokapäivä ollaan sanomassa kaikenmaailman juttuja siitä esim miten hyvä pari olisimme, miten hyvin sovitaan toisillemme yms yms.... Sit just sitä huuteluu ja juoruiluu (varmaan tietää sekin ihastus jo) ja semmosta ns "ivaamista" että millon teil on häät? Me tehdään teille nyt tällaset....! Me mennään kohta sanoo sille ja ihan kaikkee tollasta...jos kertosin kaiken niin menis ikuisuus. Mut veikkaan ettei ajatuksena ole kiusaaminen tai sellainen oudoksuminen, vaan halutaan vaan jotenkin lietsoa sitä ihastuksen aikaista paniikkia toisella ja sitten jotenkin yrittää saada se kertomaan tunteistaan...vaikkeihan se heihin liity.... Mutta joo, en nyt tiedä osasinko vastata.
Kuudesluokkalaiset ovat lapsia, siinä syy käytökseen.
Sitä nyt on ollut kautta aikojen että toi tykkää tosta hihihii,lapsosten lällätyksiä.Ei tämmönen kokemus saisi vaikuttaa mitenkään aikuisten parisuhteeseen nykyhetkessä.Olisko kuitenkin siitä jäänyt trauma.