Metsä Group, Kainuun tuleva siirtomaaisäntä ja metsämonipolin luoja

Kyllä ja 10 vuoden kuluessa kiinalaiset kaivosyhtiöt kaivavat täällä jalometalleja Kiinasta tuodun työvoiman voimalla.

Stora-Enson kartonkivalmistus syö puuta paljon enemmän kuin aikaisempi paperin ja selun tuotanto. Ja hyvä niin sillä Kajaanin ja Kemijärven tehtaiden lopettamisen jälkeen Kainuuseen ja Lappiin on kertynyt hirvittävä harvennusrästit joita on onneksi alettu purkaa venäläisen puun puuttuessa.

Ei pidä unohtaa Metsähallitusta, jonka avulla kulloinenkin hallitus puolueisiin katsomatta estää markkinatalousmekanismin nostamasta puun hintaa .
Metsämaan kiinteistöveroa odotellessa...

Metsien kasvatus ja ajantasaisesti suoritetut kasvatus- ja päätehakkuut ovat ilmastoviisautta, mitä aloittaja peräänkuuluuttaa. Jos ei ole puulle käyttöä niin jää metsätkin hunningolle ja tuottamaan lahotessaan hiilidioksidi- ja metaanipäästöjä.

Höpöhöpö. MG:n aivopesurin olet läpäissyt. Selvästikin. Jos valtiovalta, Metsähallitus Metsätalous Oy:tä käsikassaranaan käyttäen ei manipuloisi Pohjois-Suomen yksityismetsien puumarkkinoita suuren MG:n eduksi, olisi meillä kenties oma sellutehdas ja jopa sahapuun lopputuotteiksi jalostusta Kainuussakin. Suomalainen puu osaaminen on viety liian etäälle alkujuuriltaan. Mikään ei ole niin kannattavaa, ilmastoviisaudessakaan, kuin minimoida investoinneissa ensimmäisenä kaikki päästöt ja vasta sen jälkeen tarkastella taloudellinen kannattavuus. Sellutehdasinvestointi, jonka kehusanoissa ei huomioda muuta kuin tulevat päästöt, on rakentamisen hiilijalanjäljen peittelyä. Tuulipuistot ja väylähankeet on junailtu kannattavaksi vain taloudellisesti. Kukaan ei kerro, mikä Lumivaaran tuulipuiston hiilitase on 30-40 vuoden perästä, kun ne Lumivaaran vesakoihin ruostuneina rojahtavat, tai konkurssissa olevan ulkomaisen sähköyhtiön maamerkkeinä tököttävät talvisessa vaaramaisemassa. Ymmärtäähän tuon Erkkihi, hyvä ihme!

Puu voidaan myydä myös Ruotsiin pohjois-suomesta.
Niin tehtiin mittavassa määrin kun Kemijärven tehdas lopetettiin ja puun osto seisoi vuoden pari.
metsän. omistajat möivät sellu/tukkipuun ruotsiin ja saivat hyvän hinnan.

Osuuskunta Metsäliitto, 80-luvulla pilkkanimeltään Piimäliitto ja nykyinen MG ovat tämän vuodatuksen alkufanfaarit. Se oli kylmän sodan aikainen metsänomistajien aivopesu. Tavallaan pakotettiin liittymään Metsäliiton osuuskuntaan, tarjoamalla muka pikkasen parempi hinta, kuin kilpailijat. Köyhä, masentunut ja herkästi tunnontuskissaan vastaanottavainen, sekä viimeistä mehtätilkkuaan syömähampaanaan säästellyt maajussi tarttui viinan- ja naisenhimoissaan heti syöttiin. Ja möi itsensä, sekä juustopetäikkönsä. Sama pakotuspeli jäseneksi on jatkunut ja tuntuu vain kiihtyvän. Koetappa myydä karttusi MG:lle ilman, että et joutuisi liittymään jäseneksi ja luovuttamaan osuuskunnalle osan metsäkauppasi tuotosta. Tai, elä koeta, vaan tarjoa! Suurimmat MG:n osuudet koko valtakunnassa täytyy olla Metsähallituksella, koska sen yli kuuden miljoonan kuution vuotuisesta puukaupasta MG:lle menee miljoonia kuutioita, arvelen minä? Ei taida olla kahta sanaa, miten teitä pöljiä ei vietäisi, kuin pässiä narussa?

Kyllä meillä kuitupuuta riittää, näkeehän tuon sokea-reettakin!

Metsälaki vapautti isännän myymään metsänsä, vaikka taimikkona. Tolokun metsänomistajana osallistuin retkeilylle, jossa opastettiin uuden, vapaamman metsälain tulkitsemista. Erään metsänhoitoyhdistyksen johtaja otti puheenvuoron ja sanoi: Nyt, kun neuvoja lähtee leimaamaan isännälle leimikkoa, hänen pitää katsoa lähtiessään Helsingin pörssin HEX-indeksi, että osaa kertoa myyjälle, kannattaako metsä uudistaa nyt, vai vasta, kun HEX on nousussa. Olemme siis tulleet tilanteeseen, jossa unohdetaan, että metsään sijoittaminen ei ole sama asia, kuin osakkeisiin sijoittaminen. Mutta tavallaan juuri siihen yhtiöt ja koko metsäklusteri kuitenkin tähtää, hyvin lyhytaikaiseen katsantoon. Metsässä suoritettavat hakkuut ovat kahden-kolmen sukupolven päähän tähtääviä ja sanomattakin on selvää, ettei kukaan tiedä edes vuoden päähän, mitä silloin tarvitaan, vai tarvitaanko enää mitään! Mutta viisas on se, joka ei lähde markkinamiesten kelkkaan, tahi semminkään luovuta metsäomaisuuttaan heidän huostaansa.

Metsärahastot ovat vallanneet suuria metsäomaisuuksia. Kainuusta varsinkin UPM:n tiluksia. MG ei osta maata, mutta valtaa jäsenyyden ja hoitosopimusten kautta niiden vapaan isännöinnin. Tehdessäsi sopimuksen metsäyhtiön kanssa, et ole enää isäntä omalla maallasi.

Hip-hip hei ja huraa. MG on pudottanut kuitupuun minimiläpimitan viiteen senttiin loppuvuodeksi. Niinpä tulemme jatkossa näkemään aseman pinoissa ja Kemiin, Perämeren persereikään matkaavissa puujunissa aikoinaan sippikeppi nimeä kantavien kaltaisia ja nuorisokeihään paksuisia puutikkuja. Pian lähtee Kainuusta risut ja männyn kävytkin kohti valtamerten rantoja.

Nykyisen ja varsinkin tulevan sahateollisuuden vitsaus tulee olemaan hakattavan puuston jo pari vuosikymmentä jatkunut ja edelleen jatkuva pienenevä järeys. Selluteollisuuden uudet investoinnit vain kiihdyttävät tätä ahdinkoa. Kun vanhat, järeät metsät sementoitiin suojelemalla Valtion metsiin ja yksityismetsistä pystypetäiköt loppuivat vuosituhannen 1. vuosikymmenellä, ynnä sellu vetää kiihtyvällä tahdilla, sahateollisuus joutuu panostamaan yhä kalliimpiin investointeihin saadakseen markkinoille suoraa lankkua ja lautaa. Kun raaka-aine on höttöpuuta, kuivuttuaan sahatut tarpeet ovat kieroja, kuin renkipojan ku...it. Ainoa keino on listiä aihiot lisuiksi ja liimata ne vastasyyhyn. Liimahirret tehdään nykyisin 6-9 palikasta. Laudat ja lankut sormijatkettuna 3-4 lisusta. Kohta sahatavarassa on liimaa enemmän, kuin puuta!

Nyt on kainuulaisen isännän, jäsenen otettava rotija ja myytävä takapalsta gruupille. Siellä on kova hätä ja tase painuu alas. Ituhipit valtaa uutta tehasta ja sellu ei vedä. Kun nousu alkaa, jäsenen nyt halvalla myyty leimikko tulee arvoosa arvaamattomaan, kun aletaan pelastamaan ommaa ossuuskuntaa, Hämälän ja muiden johtajien tulospalkkioiden varmistamiseksi. Eiku myymään.

Metsä Group on metsänomistajien firma. Se pärjää kartonkia tekemällä joten kuten, mutta entistä huonommin se korjaa polkemiaan yksityisteitä.
https://nakoislehti.media.fi/keskisuomalainen/f49542e1-b8e1-4227-8d58-924f628bcd9f/12

Pölkky Oy:n ostaman tukin minimi läpimitta on 15 cm, muilla firmoilla 18 cm. Näin ensi- ja harvennushakkuilla tukin osuus on huomattavasti suurempi 15 cm läpimitalla ja metsänomistajien saama tulo huomattavasti suurempi. Moni metsänomistaja ei tätä tunnu edes tietävän. Kuidun ja pikkutukin hintahan on yli puolta halvempi, kuin tukin kiintohinta.

Ja Pölkky vie vastapainoksi kuidun hassulla, jolla se kompensoi tukin min lpm aiheuttaman lisäkustannuksen, eli tilanne on comsi comsa. Tukin min lpm lasku aiheuttaa korjuulla myös lisäkustannusta järeyden pienenemisen vuoksi. Leimikkoa on mahdotonta myydä usealle ostajalle ja tuoton priorisointi tapahtuukin hakkuussa kaikkien ostajien yhteistyöllä, kaupan allekirjoituksen jälkeen. Pölkkänä voikin saada saman leimikon tukit itselleen, josta se juuri jätti tarjouksen, mutta hävisi sen. Niinpä Pölkky vaihtaakin bulkkikuitunsa muiden ostajien hakkaamaan tukkiin. Kaikki yhtiöt pelaavat myyjien selän takana, kukin omaan pussiinsa, hyvässä yhteishengessä ja metsänomistajalle lopputulos on yleensä yksi ja sama. Ostajille kuitenkin aina paras. Kun MG:n nimi oli Metsäliitto, sen puljan savolaisen piirin ostaja sanoi, että kauppa perustuu aina huijaukseen.

Metsähallitus Metsätalous Oy myy puunsa toimitettuna, jolloin se voi hakata kaikkien leimikoidensa puut itselleen parhaimpaan hintaan. Näin syntyy koko metsämarkkinaa sotkeva kilpailuasetelma. Yli kuuden miljoonan kuution osuus pääosin Keski- ja Pohjois Suomen puukaupasta hankintana, ei voi olla tasavertainen yksityisten pystyyn myyvien metsänomistajien rinnalla. Yksityinen joutuu pelinappulaksi, kuten edellä kuvasin. Ostajat aloittavat puutavaran jakamisen kunkin tarpeisiin sopivaksi kauppapapereiden allekirjoituksen jälkeen. Puun myyjä katsoo vierestä, kun MG:n moton leuka hakkaa Pölkylle tai Junnikkalalle sopivaa tukkia ja Pölkyn pinolapuin koristeltu kuitujuna matkaa kohti Kemin sellumyllyä. Voidaankin esittää kysymys, onko toimintamalli ns. jälkikartelli, jossa on sovittu suullisesti etukäteen, minne puut lopulta roudataan?

"Osa valmistamastamme sellusta päätyy omiin kartonki- ja pehmopaperituotteisiimme, mutta valtaosa myydään maailman markkinoille. Sellu on Suomen merkittävimpiä vientituotteita, ja Metsä onkin maailman suurin markkinahavusellun tuottaja."

Kun MG:n sellupaali matkustaa Kemistä Kiinaan, siellä halpatyövoima, jopa lapset taikovat siitä muutaman euron päiväpalkalla jos minkäkin muotoisia hilavitkuttimia ja paperikoristeita. Ja eipä aikaakaan, kun Eteläsatamaan saapuu konttilaiva, Kiinasta ja konttien sisällöstä osa matkustaa tänne Hyrynsalmelle kaupan hyllyyn myötäväksi meille hemmetin tolloille, jotka emme osaa tehdä sellusta muuta kuin myydä sen pois. Sellutonnin ja varsinkin asemalta junassa lähteneen sullitonnin hinta on säilynyt euroina samana Kiinan reissullaan, mutta kaupan hyllyllä, Kemistä tonnihinnalla lähtenyt raaka-aine maksaa saman verran, mutta kiloina ja jopa grammoina.
Miksi emme opi jalostamaan arvokasta raaka-ainetta täällä Kainuussa ja myymään se Kiinalaisille?

Rajataan Hyrynsalmi omaksi siirtomaaksi ja kysytään, monelleko hyrynsalmelaiselle MG antaa pysyvää työtä ja toimeentuloa? Moniko hyrynsalmelainen metsänomistaja saa pysyvää tuloa MG:n puuvirrasta? Ja moniko metsätila on Hyrynsalmen ulkopuolella asuvan, muualle siirtomaastaan veronsa maksavan omistuksessa?

Kun hyrynsalmelainen myy MG:lle 6 mottia sullia, hän saa siitä 120 € miinus pääomavero. Perämeren rannalla MG vatkaa 6 motista yhden (1) tonnin sellua. Kun ahtaajat sulloo kiinalaislaivan täyteen Ajoksessa ja laiva irtoaa laiturista, siirtyy MG:n tilille varovaisestikin arvioiden 17 500 000 euroa. Mennessään se voi katkoa ankkuria viistäen tärkeitä it-kaapeleita ja kaasuputkia Itämerellä, lisäansioikseen. Hyrynsalmelaisen rehupuntin osuus tästä laivauksesta on vaivaiset 2 800 000 euroa, miinus verot. Hyrynsalmen asema-alueen puuterminaalin kapasiteetti on 150 000 m³/v, eli kaikella sillä touhulla, joka asemalla vuodessa jymistellään ja pöllyytellään, saadaan yksi kiinalaislaiva täytettyä sellulla. Metsänomistajille siitä on jäänyt vaivaiset pari miljoonaa euroa ja niistäkin suurin osa on todellisuudessa mennyt muilla paikkakunnilla asuvien metsänomistajien, tai jopa globaalien sijoitusrahastojen taskuun ja 29 % satanut verokarhun laariin. Siirtomaakauppaa tämä on.

Siirtomaa avukseni ei tunnu ottavan tulta hyrynsalmelaisissa kaurahatuissa, ennen kuin metät on lyöty maahan. Ymmärtäkää nyt hel...tissä, miten teitä viijään, kun pässiä narussa. Toki tiedän, että metsänomistaja on koko ketjun heikoin lenkki, varsinkin kaurahattu, mutta eikö lopussaki ois aika alkaa liittoumaan klusteria vastaan, eikä liittoutua klusterin muonavahvuuteen? On ihme, miten isännät hamuaa MG:n osuuksia, eli sitovat itsensä yhteen ostajaan, kuten edellä joku rehupuntti kuvasi, pelkän Mersun ja ulkomaanmatkan toivossa. Ja se se onkin tyhmyyven ruummillistuma, että MG:n metsäasiantuntija harppoo omikseen isännän mehtiä ja kertoilee perjantai-iltana hönöissään olevalle maajussille, että on siellä sulla perämetässä eoroja, onnon. Etköhän lukihe tarjouksen ja jäsenyyven tällä puheella? Moanantaena tuut Hyryntielle, raapustat puukstaavit kaoppakirjoen ja hörpätään nisukahvet peälle. Käöt sittä Leijonaputellin itelles ja paikallisen kalukauppiaan katalookin eukolles kotiinviemisksi.

Jos pitää kuljettaa asemalta 6 kiintoa sullia Kemiin, että saa aikaan yhden tonnin pitkäkuituista sellua 1½ kuukauden merimatkalle Kiinaan, jään pohtimaan, miksi sellutehdasta ei tehty Hyrynsalmelle ja viedä se pelkkä tonnin sellupaali junalla Ouluun? Nyt pitää rahdata kuusinkertainen puumäärä Kemiin, 320 km, kun rakentamalla sellumylly Hyrynsalmelle, Ouluun olisi tarvinnut kuskata vain kuudesosa kokonaismassasta 210 km:n päähän. Millä funktioilla olemme aina päätyneet siirtomaaksi, tervantislaajista alkaen?

Ei mene kauaa, kun tavara liikkuu bitteinä. Tilaat Kiinasta tavaran ja käyt sen vaikkapa kirjastossa tulostamassa niin ei tarvita kartonkia ollenkaan. Eikä kuljetustakaan.

Nyt tuli taas MG:n VIESTI ja loistouutisia Kainuun siirtomaan väelle. Metsä Tissue, MG:n kuuluva pehmopaperin valmistaja kaavailee jättimäistä nessduuki ja sontapaperitehdasta Enklantiin Jorkshiiriin. Tehdas tulee olemaan 2,12 kertaa tuotteliaampi, kuin Tissuen suomen suurin pehmopaperitehdas. Onnittelut täältä työttömien ja joutilaiden raaka-ainetuottajien siirtomaasta. Ja ennen kaikkea onnittelut teille englesmanneille. Tehdas antaa työtä noin 400 ihmiselle. Toivottavasti teillä ei ole työvoimasta pulaa? Meiltä löytyy työvoimaa, mistä osoittaa sorvin äärelle. Sitä tulee tilaamatta myös itärajan takaa, kohta ovista ja ikkunoista, konsa Putini keksii uuden väylän.

Eilen tuli oiva aasinsilta siirtomaapolitiikasta Ylen ulkolinjalla, Kobolttikuume. Suomessa sellun himon voi nimetä Sullikuumeeksi. Kongossa koboltti varastetaan laittomin ja moraalittomin kiinalaisvoimin, jättäen paikalliset täysin alistettuun ja aitoon mahdollisuuteen elää omista luonnonvaroistaan.
Meillä metsäteollisuus ryöstää siirtomaaisäntänä raaka-aineet pilkkahintaan ns. sivistyneesti, yhteiskunnan yleisellä hyväksynnällä, mutta lain suomin minimiehdoin. Sekaan sopii paljon valheellisia strategioita hyviltä, suupalteilta tulevaisuuden visionääreiltä. Stephen Elop oli teollisuutemme veijareista Suomen kalleimpia. Aiheutti - 4 900 000 000 tappiot Nokialle ja sai itse + 25 000 000 palkkion epäonnistumisestaan. Kuten aiemmin oli kirjattu, meidän tulisi ymmärtää raaka-aineemme ainutkertainen arvo ja vaatia korkeampaa jalostusastetta lähemmäs raaka-aineen lähteitä. Jos metsäteollisuuden pelikirjaa yrittää vähän avata, ei voi olla huomaamatta, kuinka vuosikymmenten saatossa olemme muuttuneet yhä uudelleen tervankeittäjistä siirtomaavallan sellun raaka-aineen halpatuottajiksi. Ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä todennäköisemmin vähäinenkin sellun jatkojalostus karkaa pois ulottuviltamme, lopulta ulos Suomesta. Aivan varmasti.

Se on kirjoitettu syvälle tämän katajaisen kansan perimään. Varsinkin Itä-Suomalaisen, erityisesti Kainuulaisen kierojalkaisen maansyömän kansan DNA:han, että elä ala uopeilemaan, muista musikka paikkasi maan pinnalla. Kunniallista työtä on ryskätyö, sahan kanssa pakkasessa, letku poikki tai hevosella ähky, saatanallinen tuska. Se on työtä, joka sinun tupaasi tuo korvikkeet ja sikurit, tablettitietokoneet ja koirille vakuutukset.

Se, joka alkaa edes puhumaan jalostusasteen korottamisesta tai tuottojen jäämisestä kotiseudulla on tietysti höyrypää tai helppoheikki. Mehtään siitä, saha kouraan, siellä on paikkasi sinun.

Satunnaiset porvarit puolestaan mielinkielin myyvät isiensä elämäntyöt pilkkahinnalla ulkomaille, ihan vaan siitä ylpeinä, että joku ulkomainen jätti heidät haluaa haukata. Sama homma olipa kyseessä Yara tai Kyrpiläisen konepaja. On se mahoton homma, ihan saksalainen yhtiö, mahottoman iso, meijät haluaa ostaa. Meijät, meijän pajan, isän perustaman. Nyt heti Ylä-Kainuu tekemään juttu, saksalainen yhtiö, meijät haluaa. On me kyllä nyt onnistuttu tässä hommassa kun ihan saksalainen meijät haluaa. Nyt myyvään, hinnalla millä tahansa, ei tätä mahollisuutta tule toiste. Heti nimi paperiin.

Sama asenne on pienillä ja suurilla, vasemmalla ja oikealla. Mitäpä se hyvejää. Siellä on vielä takametissä ötyä. Sieltä se ukkikin rahat ensimmäiseen rattoriin haki, sieltä mekin muorille vielä Iltaruskon laskuihin rahat haetaan. Näin on aina ollut ja tulloo olemaan. Takametistä rahat, meille. Eipä se meitä kiinnosta mihin ne puut mennöö. Mehän ne myytiin ja rahat saatiin.

Kainuussakin olisi valtavat mahdollisuudet kehittää jatkojalostusteollisuutta, jos olisi vaan halua. Ihmiset eivät vaan halua. Kainuulainen vääräsääri on tottunut siihen samaan kuin aina ennenkin. On vieläpä ylpeä viimeisistä takametistään, täältä sitä piisaa, puuta. Kainuun meinasi jossain vaiheessa nousta alkutuotannon aikakaudelta jopa teollisen kehityksen alkuportaille, mutta on vajonnut takaisin. Takametsien loputtua vajotaan vielä keräily- ja metsästyskulttuuriin. Ei sinänsä huono, olisipa jotain kulttuuria Kainuussakin.

Kainuu ja muukin syrjäsuomi alkaa olla kohta ihan oikeasti siirtomaata. Ei sitä pysty kukaan kieltämään. Ja se on tälle kansalle ihan oikein. Ei tästä sakista muuhun ole.

Joutilaat ja arvostelijat, te siirtomaaisäntien lakeijat hoi....lukekaa kirja, jos kiireiltänne ehditte. Sen nimi n Metsä meidän jälkeemme...siellä on Hyrynsalmestakin tosikertomus.

Miksi maanomistaja, joka on maksanut metsämaastaan hinnan X, olisi oukeutettu saamaan siitä hinnan 2X???
Muutaman prosentin tuotto omistukselle ja sijoituksille on maailmanjärjestyksen mukaista.
Lisäksi valtaosa on perinyt metsät ja kaikki tuotto on ilmaista.

Menisi ihan mahdottomaksi jos Hyrynsalmen metsistä alettaisiin maksamaan yhtään nykyistä enempää. Se tarkoittaisi, ettei yhtään tuulivoimalaa olisi ja tulisi. Täältä ostaisi metsämaata warren buffet, arnold swazcheggerit, george sorosit, koska sillä tienaisi niin suuria summia.

Kommunistit huutelee täällä riistosta ja sorrosta
Ihan joutavaa tällainen

''Sellu on uusi öljy''
(Nalle Wahlroos)

Uskotko sinä, että metsäyhtiöt toimivat rehellisesti ja suoraselkärankaisesti? Jos uskot, hae netistä tietoa sanalla puukartelli. Vaikkakin oikeustaistelu päättyi metsäyhtiöiden voittoon (?), näytön puutteessa, UPM:n tunnustus, antautuminen kartellista osoitti, ettei mikään ole mahdotonta. Ne jäljet on nyt siivottu, Metsäliitto vaihtunut nimenä Metsä Groupiksi ja menneisyyden loka lakaistu maton alle. Nyt on aloitettu Kainuussakin puhtaalta pöydältä, mutta homma on entisen laista. Tyyliä on piirun verran korjattu, ettei synny hulabaloota liian aikaisin. Siitä ei ole epäilystäkään.

Ajavatko muutkin ostajat MG:n tavoin puunoston sellaisen määräämisvallan, eli käytännössä monopolin alaisuuteen, ettei yhtiö osta leimikkoasi, ellet liity määräajaksi myyjäksi, tai tilaa muitakin palveluja, lähinnä metsänhoito- ja metsäsuunnittelun palveluja ostajaorganisaation tytäryhtiöltä puukaupan yhteydessä? Eikö jo silloin viimeistään aleta puhua putinismistä suomalaisessa metsäkaupassa?

Epäonnistunutta kapitalismia. Sanokaa yksikin maa, jossa kapitalismi on onnistunut?

Eikö ole hyryllä sen vertaa metsänomistajia, että pienen sahan perustaisi vaikka osuuskuntana. Palkkatuella muutama ukko eläkkeeltä sahaamaan. Pienet kulut. Kuntakin saattaisi tukea, kunhan ei Ukkohallaan sahaa rakenneta.

Kepulaisten kontakteilla myynti Keskon kanaviin.

Kohta on tunkua osuuskuntaan ja saha sen kuin kasvaa.

Loppuu ulina siirtomaasorrosta.

Hyviä ja kannatettavia ajatuksia pienyrittäjyyden ja jopa talkoohengen suomista mahdollisuuksista pelastaa edes pieni osa arvokkaista luonnonvaroistamme jalostettavaksi täällä, tukemaan paikallisuutta. Aika neuvoton on suomalaisen pienteollisuuden ja ennen muuta loppujalostamisen pelikirja, kun siinä ei edes yritetä antaa vaihtoehtoja tuottaa raaka-ainetta paikallisteollisuudelle. Kaikki säännöt sanelee globaalisti toimiva metsäklusteri, joka buukkaa arvokkaan hitaasti kasvavan puuaineksemme bulkkitukeiksi ja massateollisuuden raaka-aineeksi. Bulkkitukkienkin sivulaudat päätyvät puruna ja ylipaksuina pintapuun, eli ylijäämänä suoraan sellukattilaan. Tai polttoon. Järkyttävää saamattomuutta, kykenemättömyyttä ja osaamattomuutta. Ynnä vastuuttomuutta.

Metsän ja tilojen omistajana muuttaisin puun hinnoittelua lisäämällä siihen kuljetuskorvausta maanomistajalle, yksityistiekunnalle ja kunnalle siltä kuljetusmatkalta joka mitataan kannolta valtion varoin ylläpidettävälle tielle. Perusmaksuna 0,5 eur /m3 / km
Yksityisen maanomistan kustantaman tien ja kääntöpaikkojen osalta 1,5 eur / m3 / km.
Kuljetusten tieverkolle aiheuttamat vauriot jäisivät edelleen ostajan vastuulle.

Nyt laivataan maailman suurinta jääluokan sellulaivaa Kemissä. Se nielaisee 50 000 tn sellua. Sellun tuottamiseksi on tarvittu n. 225 000 mottia raaka-puuta. Jos ajatellaan, että se kaikki olisi tullut ensiharvennusmetsästä Kainuusta, puumäärään on pitänyt harventaa n. 6500 ha kainuulaista metsää, ehkä enemmänkin. Siis Kemin tehtaan kahden viikon puuntarpeeseen.
Lastaus vie viikon ja sen jälkeen voimme heittää ruusuja laivan perään, kun sellu lähtee todennäköisesti kohti Kiinan halpatyötehtaita. Muutaman kuukauden päästä johonkin Suomen satamaan rantautuu taas kiinalaislaiva, joka purkaa möljälle valtavat määrät Serlan pehmopaperia mm. anusaukkojen hygieeniselle putsaukselle, tahi vuorellisen inkontinenssisuojia. Miksi sellua ei jalosteta meillä ja viedä tuotteita miljardipäiselle kiinalaisten joukolle? Siksi, että kiinalaiset käyttävät edelleen ryykitikkua. Virtsankarkailu hoidetaan raakasellutupolla.
Kemi kehuu olevansa biotehdas ja hiilineutraali, mutta totuus on aivan toinen, kun mukaan otetaan tehtaan rakentamisesta aiheutunut hiilijalanjälki ja tuotteiden rahtaus ympäri maapalloa ja lopulta jäätä kyntäen takaisin pakkasen karkaisemalle Letuskylälle. Kemin tehtaan hukkahöyryllä, joka näkyy avaruuteenkin, lämmittäisi puoli Kainuuta semminkin, kun raakapuuryöstön jälkeen siirtomaassamme ei ole enää elinmahdollisuutta ja asunnot voidaan jättää kylmilleen.

Taitaa ostomieskin olla pierun lyömä

Ei käy kauppa lainkaan 120 eur pitääs saara

Ompa saara hinnoisaan

Palataanpa taas siirtomaavallan teemaan.

Lujeskelin lappilaisesta lehdestä, kuinka koko Lapin alueelta myydään kiihtyvällä tahdilla niin yksityishenkilöille, kuin sijoitusrahastoille tuhansia hehtaareita metsäpalstoja vuosittain. Ei riitä, että siirtomaaksi muuttuneesta Kainuusta, tai koko Pohjois-Suomesta viedään puut, vaan nyt menee kiihtyvällä vauhdilla myös maat. Kunnanjohtaja kertoi, että suurin osa ostajista on Etelä-Suomesta, tai ulkomailta. Jutussa oli esimerkkinä yksityishenkilö, joka oli oli ostanut kaverinsa kanssa vajaa tuhat ha yhdestä Lapin kunnasta tiluksia. Muiden Lappilaiskuntien omistusmääriään hän ei edes muistanut. Olen kuullut myös, että Hyrynsalmelta on myyty sijoittajille jo nyt tuhansia hehtaareita metsää, maineen ja rantoineen. Ei ole mitätön ala karannut kotikuntaamme täysin muiden hyödyksi. Metsäkaupoista ei jää yhtään mitään näiltä myydyiltä tiloilta kuntamme, saatikka paikallisten hyödyksi. Puut viedään alle kahdessa viikossa merimaihin. Maa jää kumottamaan tyhjyyttään meidän silmiemme iloksi ja puutulot siirtyvät tiineille sijoittajatileille. Hakkuu, kuljetus ja metsänhoitourakoitsijatkin ovat yleensä muualta ja istuttajatkin suurelta osin Itä-Blokin halpatyövoimaa.

Ja oikeassa on ajatus siitäkin, että metsäyhtiöiden hakkuut ovat kuin vuosisatojen takaisten kuningaskuntien siirtomaapolitiikkaa, mutta 2000-luvun keinoin kätketty muka sivistyneeksi maan hallinnaksi ja sen myötä määräysvallaksi. Tyhmiä olemme, jos sorrumme myymään viimeisenkin syömähampaamme vieraille, tunteettomille tahoille, isiemme asein ryssää vastaan puolustamat ja kalliilla sovintoverellä säilytetyt maat, vedet, tuulet ja metsät.

Voip olla, että metsää perineet perintöpalstojen omistajat ovat fyysisesti ja henkisesti etääntyneet omistamastaan palstasta. Maallikon on myös vaikea tietää miten metsiään pitäisi hoitaa, eikä omatoiminen hoitaminen edes ole mahdollista. Silloin tulee helposti mieleen pistää palsta lihoiksi.
Jos sijoittajat ostaa metsämaata, se tarkoittaa, että sijoituksella on hyvä tulevaisuus. Näin ollen kannattaa pitää kiinni omista palstoistaan, kun niitä nyt sattuu olemaan.

KAINUU, jossa meillä on puhdas ilma, puhtaat vedet, mittaamaton luonto, korkea elintaso ja harva asutus ei tosiaankaan ole mikään riistettävä siirtomaa, vaan tulevaisuuden paratiisi.
Tuntuu vähän siltä, että täällä urputtava isäntämies ei ole koskaan käynyt ulkomailla. Jos olisi hän huomaisi millainen arvo noilla asioilla loppupeleissä on.
Olkaamme onnellisia, että saamme täällä elää ja olla.

Noniin. Nyt, kun alkaa näyttää sille, että ennustukseni realisoituu joutuisammin, kuin itsekään arvasin, on pakko sanoa, että pian meillä kaikilla on heikki housussa . Luin hyvin arvostetun toimittajan laatiman artikkelin, jossa ennustettiin että, Suomen teollisuuden piireissä on alkanut lakkoilun ja suvaitsevan keskustalaisen maaseutupolitiikan seurauksena kytö, joka roihahtaa Suomeen suunniteltujen investointien karkaamiseen ulkomaille. Ensimmäinen sisävalojen sammuttelija näyttää olevan UPM, joka alkaa ajamaan alas Suomen tehtaitaan. Metsä Tissue sen aloitti jo aiemmin, nimittäin sytytti ulkovalot ja päätti investoida uuteen hienopaperitehtaaseen EU:n ulkopuolelle, Englantiin. Tissue on siirtomaayhtiö Metsä Groupin tytär. Yhtiö, jonka omistavat pääosin suomalaiset rehupuntit, maajussit ja alkiolaiset keskusta-aktiivit.

Poliittinen lakkoilu tuhoaa Suomen vientikyvyn ja estää lopullisesti monen investoinnin tulevaisuuden Suomeen. Olisin ymmärtänyt oikein hyvin, jos sotealalla olisi aloitettu lakkoilu. Sotehimmeli on keskustalais-sosiaalidemokraattinen rypälepommi. Poliittinen kosto meille kaikille hävitystä kannatuksesta.

Myös rehupuntit metsänomistajat saavat osansa. Varsinkin Metsäliiton jäsenet. Kun sopu alkaa häämöttää, kenties kuukausien päästä, saa paikalliset puunostajat piiripäälliköltä reippaasti alennetut hinnoittelulistat, joiden mukaan aletaan paikkaamaan teollisuudelle aiheutettuja talousvahinkoja. Eikä edes paikkaamaan, vaan myös kartuttamaan lisätuottoa tulevaisuuteen. Näin se menee.

MetsäGroup, kuten muutkin yhtiöt ja myös meidän veronmaksajain metsäomaisuutta monopolina hallinnoiva Metsähallitus Metsätalous Oy harventavat vasta kuitupuukokoon nousseet puustot monin paikoin suosituskäyrien alarajalle ja jopa allekin. Monet harvennusmetsät ovat kuin siemenpuuasentoja, suoranaisia viileikköjä. Metsähallitus suosii viljalti myös yläharvennusta varttuneimmissa, parhaassa arvokasvussa olevissa metsissä. Se on katastrofaalista tuhoa tulevaisuuden puustokehitykselle ja äärimmäinen monimuotoisuuden ulosmittaus. Liian voimakas harvennus katkaisee luonnon monimuotisuuden kehitykseltä viimeisenkin oljenkorren. Muistutan, että jokainen ns. metsänhoitotoimenpide on häiriö metsän ekosysteemille ja avohakkuu sen kliimaksi. Se onkin sitten kaikkine väkisin tehtyine ja ihmisen keksimin taloudellisten maksimointien seurauksena totaalinen täystuho luonnon monimuotisuudelle. Avohakkuut pitäisi kohdistaa monimuotoisuuden kannalta vähiten merkityksellisiin metsiin ja niissäkin kohteissa aukon koko tulisi rajata lainsäädännön keinoin. Kasvatusmetsiin tulisi istuttaa viimeisen harvennuksen jälkeen, toki ajourat pl., uutta puusukupolvea 500 -1000 runkoon/ha varttumaan ns. ihometäksi. Ne olisivat edellä sitä puusukupolvea, joka viljellään uudistuksen jälkeen. Monipuulajisuutta tulisi vaatia, eikä suositella. Vaikka puulaji ei sovikaan parhaiten taloudellisen kasvuodotuksen vuoksi maaperälle, lisää se pamparapuuna monimuotoisuutta ja kiinnittää enemmän kauneudellaan silmään, kuin tasapaksut juustopetäiköt, joissa ei laululintu viihdy, eikä koutsa käyskentele.

Munakasta pääsiäistä kaikille, einnii naisihmisille!

Toivottavasti lakkoilun "Arto Putin Eloranta" on muistanu sammuttaa valot lähtissään Kemin bio(?)tuotetehtaasta. Pörssisähkö on tänään kohtu kallista.

Siirtomaaisäntä MG on lähtenyt SAK:n kelkkaan kapinoimaan hallitusta vastaan. Tyypillistä keskustapuoluelaista politiikkaa. Rehujuntittilasta ja pe...stä tuommonen touhu. Siis mitenkäkö niin? Koska MG maksaa työntekijöilleen palkkaa, vaikka tehtaiden tuotanto on pitänyt ajaa alas viennin ja liikenteen seisoessa ja punaniskat työläisjuntit istuvat taukokopeissa pelaillen taskubiljardia, tahi tiktokkaavat tosilleen sannamariinin maailmanmatkoja. Ja se on selvää, että siirtomaan raaka-aineiden hinnasta tuokin niskurointi kiskotaan, kun on taas aika alkaa ryöväämään, eli harventamaan viileiköiksi Hyrynsalmen osakkaiden metsiä.

Lahotetaan metät pystyyn, pannaan tehtaat kiinni! Eletään velalla, joita ei nykytieteen mukaan tarvitsekaan maksaa pois, kuten jopa eduskunnassa aikoinaan todettiin.
Pissiksen johtama huulipunahallitushan jo kokeili tätä hyvin tuloksin; Kansalle jaettiin ylimääräiset lapsilisät, sähkötuet ja muutakin mukavaa. Ei silloin kommunistit lakkoilleet hallitusta vastaan, kun oli oma porukka hallihtemassa.
En ymmärrä miksiei nykyhallitus jatka samalla, hyväksi koetulla linjalla.

YLE:lle vinkki, että ryhtykää posmittamaan venäjänkielisten uutisten sijaan siirtomaauutisia. Kaicellu on saanut luvan perustaa uuden raakasellutehtaan Paltamoon. MG investoi Kemiin sen kortin varaan, ettei Kaicelli saa ympäristölupaa. Nyt tilanne on uusi, ja on aika nostaa uusi kortti lonipakasta, mutta mitä sieltä nousee? Paperikangastehdasko?
Kun siirtomaamme saa MG:lle kilpailevan siirtomaaisännän, alkaa ryty kuulua Kainuun jo valmiiksi harvoista metsistä. Tuuli sopii puhaltamaan esteettä Kainuun tuleville sadoille tuulivoimaloille, jotka nekin vatkaavat ulkolaisten suursijoittajien taskuihin miljardeja. Sellutehtaan luvanhaltijat alkavat nyt hakemaan rahoittajia Euroopasta ja jopa Kiinasta. Omat varat hankkeen eteen päin viemiseen riittävät hädin tuskin tontin lohkomiskuluihin. Tarvitaan siis suursijoittajia miljardihankkeelle, eli Suomeksi siirtomaaisäntiä.

Jos KaiCell joskus vuosien perästä toteutuu (?) kihahataa meikäläisenkin sellupuun kantohinta mukavasti ylöspäin. Sitten pääsee taas harvennushommiin. Metsä karsuu, kun sitä hoitaa.
Hyvä päätös KHO:lta, Kainuu on jatkossakin elinvoimainen maakunta.

Et saa puistasi lisätuloja kuin näin.

https://yle.fi/a/74-20078317

On mukava assie, kun Paltamoon, keskelle Kainuuta syntyy uusi, mittava tuotantolaitos.
Ennen sanottiin: ''Aina paranee, kun Paltamosta poispäin mennään'', vaan sehän ei kohta pijä ollenkaan paikkaansa.

Kajaani Oy ja sen toimihenkilöt ryöstivät Kainuun metsiä sodan jälkeen. Olivat aikalaisensa siirtomaaisäntä. Ryöstöksi sitä voi kutsua, ainakin toimihenkilöiden osalta. Käyttivät ihmisten hädänalaista tilaa häikäilemättömästi ja härskisti hyväksi. Nytkin kirkonkylällä pasteerailee paljon heidän perillisiään eläkeläisinä, isiensä ryöstösaaliita realisoiden. Häpeämättä, ryöstäjien hautakumpuja kukitellen, kiviä oikoen ja kynttilöin valaisten.
Sittemmin UPM konsernin omistamat metsät Kainuusta on myyty pääomasijoittajille, ulkomaille loppuviimein. Tai suomalaismiljonääreille, siirtomaaisäntiä hekin.
Nyt myydään tuulta, hallitaan edelleen veden juoksua, omista lähtökohdista ja sijoittajien tavoitteita asetellen, meille haittoja aiheuttaen ja sähkölaskuja lähetellen.
Alkaako ulkomainen sijoittaja isännöimään myös koko Kainuun maakuntaa sellutehtaallaan? Lukesta on todettu, että Kainuun puu ei riitä MG:n, Kaisellin ja muiden metsäteollisuuden ostojen tarpeeseen, vaan sitä on haalittava muualtakin. Sieltäkö, missä jo nyt kilpaillaan puusta liikaa? Vai aletaanko nyt, kun ryssän puut on sementoitu vuosikymmeniksi, jos ei jopa maailman tappiinkin, hinnoittelemaan Kainuun puu niin hintavaksi, että isäntäkin myy viimeisen perämetsänsä alaikäisenä, tahi antaa harventaa sen ensiharvennusiässä peruuttamattomaan siemenpuuasentoon?

Sehän se nostaa puun hintaa kun kilpaillaan.
Mukava hiihteä moton jäljessä hankia pitkin omissa metissä, termospullossa kahvea.

Mukavahan se on kun löytyy harvennuspuulle kysyntää. Hoitamalla metsä karsuu ja isännän lompsa tiinehtii!