heips!
joskus tuntuu oikeasti hirveeltä. n. 2 vuotta sitten, kun olin 12-vuotias ihastuin erääseen poikaan pelkkien silmien takia. ennen ku "kohtasin hänen katseensa" olin aina ajatellut, etten ihastuisi tähän ihmiseen. en tiedä miksi. on vaikea enää muistaa. en kai tuntenut häntä silloin tarpeaksi. no, mutta. en unohtanut häntä, koska ihastuminen oli mukavaa ja vatsassa oli perhosia (tiedättehän?). olin vielä aika pieni ja se poika vanhempi. en edes yrittänyt mitään vaan jatkoin elämääni aivan rauhassa. kesällä kummiskin tapahtui jotakin, mikä sai tunteeni kasvamaan. kiinnitin jo paljon, PALJON enemmän huomiota hänen luonteeseen. sain hänen mailiosoitteen, joka ei aluksi kuitenkaan toiminut, koska olin kirjoittanut sen väärin. ja näin kaikki kasvoi ja kasvoi. pienestä ja ihanasta ihastumisesta tuli suuri seikkailu, jossa haavoituin enemmän kuin olisi ehkä pitänyt. kasvoin ja rakastin häntä silti. rukoilin, ettei ikä olisi esto (vain n. pari vuotta eroa). lopulta tapahtui jotakin hirveää. olin keskustellut liikaa. hiljaisuus...hiljaisuus... olin pitkään puhumatta hänelle. rukoilen edelleenkin. olen murtunut ja sattuu todella paljon. miksei Jumala anna mulle selvää merkkiä, mitä pitäisi tehdä? :'(
Toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun :(
T: tyttö Kouvolasta
joskus tuntuu oikeasti hirveeltä. n. 2 vuotta sitten, kun olin 12-vuotias ihastuin erääseen poikaan pelkkien silmien takia. ennen ku "kohtasin hänen katseensa" olin aina ajatellut, etten ihastuisi tähän ihmiseen. en tiedä miksi. on vaikea enää muistaa. en kai tuntenut häntä silloin tarpeaksi. no, mutta. en unohtanut häntä, koska ihastuminen oli mukavaa ja vatsassa oli perhosia (tiedättehän?). olin vielä aika pieni ja se poika vanhempi. en edes yrittänyt mitään vaan jatkoin elämääni aivan rauhassa. kesällä kummiskin tapahtui jotakin, mikä sai tunteeni kasvamaan. kiinnitin jo paljon, PALJON enemmän huomiota hänen luonteeseen. sain hänen mailiosoitteen, joka ei aluksi kuitenkaan toiminut, koska olin kirjoittanut sen väärin. ja näin kaikki kasvoi ja kasvoi. pienestä ja ihanasta ihastumisesta tuli suuri seikkailu, jossa haavoituin enemmän kuin olisi ehkä pitänyt. kasvoin ja rakastin häntä silti. rukoilin, ettei ikä olisi esto (vain n. pari vuotta eroa). lopulta tapahtui jotakin hirveää. olin keskustellut liikaa. hiljaisuus...hiljaisuus... olin pitkään puhumatta hänelle. rukoilen edelleenkin. olen murtunut ja sattuu todella paljon. miksei Jumala anna mulle selvää merkkiä, mitä pitäisi tehdä? :'(
Toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun :(
T: tyttö Kouvolasta
Vastaukset 2
Vanhimmat
LOL VITTU SA OOT PELLE HANKI ELAMA HORO!
luin kyllä viestisi, mutta mikä oli siis idea?
Mikä nyt on vikana`?