Olen erittäin kiinnostunut & opiskellut wiccaa jo puolisen vuotta enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Se on selvästi minun uskontoni, mutta en usko voivani toteuttaa sitä jokapäiväisessä elämässäni (esim. tehdä rituaaleja) kun perheeni suhtautuu niin kielteisesti. Aina kun yritän keskustella heidän kanssaan, he saavat raivokohtauksen. "Sitten kun muutat omaan asuntoon saat tehdä mitä tahdot, mutta täällä et mitään seremonioita harrasta!"
He eivät siis edes tiedä mitä wicca on, ja kun pyydän heitä lukemaan enemmän esim. netistä, he kieltäytyvät ja käskevät lopettamaan mokoman hössötyksen. Pitäisikö paeta lähimetsään harrastamaan uskontoaan rauhassa...?
vanhempien suhtautuminen
devilived
9
1315
Vastaukset
- HardlyEverAfter
Itsekin olen alaikäinen,hieman yli vuoden wiccana ollut ja vanhempien luona asuva.En itseasiassa ole kertonut isälleni ja äitipuolelleni,joiden luona asun,lainkaan omasta uskonnostani.He eivät ole koskaan olleet liiemmälti sellaisesta kiinnostunut,joten pidän turhana siitä rueta taistelemaankaan.Äitini,sisareni ja veljeni(molemmat aikuisia) sen sijaan tietävät ja hyväksyvät sen.Kotona en koskaan harjoitakaan rituaaleja,enkä niitä tee päivittäin (tuskin moni muukaan wicca).Kun on rituaalin tarve teen sen usein pihan perällä,mieluiten vanhempien ollessa poissa kotoa.Sapatteina,kun olen parhaiten valmistautunut,teen rituaalit yksin mökillämme ja milloin tahansa muulloinkin jos sinne pääsen.Improvisointia peliin,rituaaleja ei tarvitse harjoittaa päivittäin,jolloin paikan valintaankin sisältyy paremmin mahdollisuuksia.Jos taas rituaaleja haluaa tehdä päivittäin,kannattaa etsiä jokin muu paikka kuin koti.Vaikka vanhempani hyväksyisivätkin kotirituaalini,en osaa keskittyä tietäessäni,että talossa on muitakin.
- May.May
Aloin wiccalaisuuden tutkiskelun ollessani 13-vuotias eli aikaa wiccan parissa on kulunut seitsemän vuotta, enkä ole vieläkään vanhemmilleni asiasta kertonut.
Perheessämme ei ole koskaan oltu kiinnostuneita uskonnosta tai siihen liittyvistä asioista ja mieletäni on ollut vaikeaa ottaa asiaa puheeksi. Wiccalaisuuteni on minun juttuni, enkä ole koskaan tuntenut tarvetta kuuluttaa asiasta.
Rituaalien teko ja uskonnon muu harjoittaminen ei ole ollut minulle kuitenkaan minkäänlainen ongelma, sillä varsinkin rituaalit eivät merkitse uskossani kovinkaan paljoa. Muutamia rituaaleja olen tehnyt ja ajan kohdat ajoittanut niin, että olen kotona yksin ja rauhassa. En edes pystyisi kuvittelemaan, että voisin keskittyä siihen muiden läsnäollessa, koska on se kuitenkin niin intiimi tilanne.
En siis kehota sinua hiljentymään asiasta, jos todella tahdot läheisillesi kertoa löydöstäsi, mutta muistuttaisin, että rituaalit eivät ole se pääasia.- devilived
On vain tosi kiusallista tietää, että vanhemmat ovat uskontoa vastaan. En todellakaan pystyisi keskittymään minkäänlaisiin rituaaleihin edes juhlapyhinä, jos voisin tietää että he voivat ilmestyä huoneeseeni vauhkoamaan, pikkusisko kurkkii lasioven verhon takaa (huoneessani ei ole edes lukkoa!) jne. Ehkä lähimetsä on ihan kannattava vaihtoehto...
- Kronos
devilived kirjoitti:
On vain tosi kiusallista tietää, että vanhemmat ovat uskontoa vastaan. En todellakaan pystyisi keskittymään minkäänlaisiin rituaaleihin edes juhlapyhinä, jos voisin tietää että he voivat ilmestyä huoneeseeni vauhkoamaan, pikkusisko kurkkii lasioven verhon takaa (huoneessani ei ole edes lukkoa!) jne. Ehkä lähimetsä on ihan kannattava vaihtoehto...
Olen itse mies, 44 vuotta ja 11-vuotiaan tyttären isä. Siis jotain täysin muuta kuin stereotyyppinen kuva wiccasta - ainakin uskoisin niin.
Olet tietenkin nuori ja alaikäisenä vanhemmat vastaavat viime kädessä tekemisistäsi. Vastustamiseen on yleensä syynä tiedonpuute. Mikään ei ole vanhemmalle tärkeämpää kuin jälkikasvun hyvinvointi. Mukana on monenlaisia uhkakuvia huumeista seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja nämä kaikki asiat saavat vanhemmat varpailleen.
Olen itse nähnyt elämässäni monenlaista, enkä todellakaan pidä wiccalaisuutta uhkana millään muotoa. Huumeetkin tunnen ja tiedän, milloin on syytä todelliseen huoleen.
Anyway: kaikki vanhemmat eivät näistä asioista tiedä. Siksipä sinuna pitäisin uskoineni aika matalaa profiilia. Teini-ikään kuuluu myös elämänkatsomusten muovautuminen ja osana tätä monet liukuvat laidasta laitaan ollen välillä hartaita kristittyjä, välillä perkeleellisiä saatananpalvaajia. Vanhemmat tunnistavat myös nämä eri vaiheet eivätkä välttämättä ota kovin tosissaan uusia elämänkatsomuksia, joita nuori pyrkii tuomaan esiin.
Kysymys kuuluu: miksi sinulle olisi niin tärkeää että vanhemmat hyväksyvät uskosi? Aikuinen ihminen ei ole riippuvainen vanhempiensa hyväksynnästä. Olisihan sellainen tietysti mukavaa, jos äitikin hymistelisi ja nyökyttelisi tyytyväisenä, kun tytär kumartelee athamensa kanssa huoneeseensa piirtämässään ympyrässä, mutta kuulostaa näin äkkiseltään jotenkin kaukaiselta... ;-D
Yritän siis sanoa: käytä aikasi opiskellen ja tutkien. Ei sinun ole mikään pakko suoritella rituaaleja ja ärsyttää näillä vanhempiasi. Ei wiccalaisuus ole mikään yhtäkkinen valintakysymys, vaan useimmiten pitkällisen kasvuprosessin tulosta. - May.May
Kronos kirjoitti:
Olen itse mies, 44 vuotta ja 11-vuotiaan tyttären isä. Siis jotain täysin muuta kuin stereotyyppinen kuva wiccasta - ainakin uskoisin niin.
Olet tietenkin nuori ja alaikäisenä vanhemmat vastaavat viime kädessä tekemisistäsi. Vastustamiseen on yleensä syynä tiedonpuute. Mikään ei ole vanhemmalle tärkeämpää kuin jälkikasvun hyvinvointi. Mukana on monenlaisia uhkakuvia huumeista seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja nämä kaikki asiat saavat vanhemmat varpailleen.
Olen itse nähnyt elämässäni monenlaista, enkä todellakaan pidä wiccalaisuutta uhkana millään muotoa. Huumeetkin tunnen ja tiedän, milloin on syytä todelliseen huoleen.
Anyway: kaikki vanhemmat eivät näistä asioista tiedä. Siksipä sinuna pitäisin uskoineni aika matalaa profiilia. Teini-ikään kuuluu myös elämänkatsomusten muovautuminen ja osana tätä monet liukuvat laidasta laitaan ollen välillä hartaita kristittyjä, välillä perkeleellisiä saatananpalvaajia. Vanhemmat tunnistavat myös nämä eri vaiheet eivätkä välttämättä ota kovin tosissaan uusia elämänkatsomuksia, joita nuori pyrkii tuomaan esiin.
Kysymys kuuluu: miksi sinulle olisi niin tärkeää että vanhemmat hyväksyvät uskosi? Aikuinen ihminen ei ole riippuvainen vanhempiensa hyväksynnästä. Olisihan sellainen tietysti mukavaa, jos äitikin hymistelisi ja nyökyttelisi tyytyväisenä, kun tytär kumartelee athamensa kanssa huoneeseensa piirtämässään ympyrässä, mutta kuulostaa näin äkkiseltään jotenkin kaukaiselta... ;-D
Yritän siis sanoa: käytä aikasi opiskellen ja tutkien. Ei sinun ole mikään pakko suoritella rituaaleja ja ärsyttää näillä vanhempiasi. Ei wiccalaisuus ole mikään yhtäkkinen valintakysymys, vaan useimmiten pitkällisen kasvuprosessin tulosta.Kovin ovat sanasi viisaat ystävä hyvä:)
- osiris
devilived kirjoitti:
On vain tosi kiusallista tietää, että vanhemmat ovat uskontoa vastaan. En todellakaan pystyisi keskittymään minkäänlaisiin rituaaleihin edes juhlapyhinä, jos voisin tietää että he voivat ilmestyä huoneeseeni vauhkoamaan, pikkusisko kurkkii lasioven verhon takaa (huoneessani ei ole edes lukkoa!) jne. Ehkä lähimetsä on ihan kannattava vaihtoehto...
nii-i itse olen wiccan teillä kulkenut jo vuoden vanhempani vain ottavat asian huumorilla...eli ei minulla ole ongelmia tämän kanssa mitä nyt joskus nirpoo etteivät ota tosissaan tätä minun wiccalaisuuttani
- harmaavaris
Metsässä on aina tilaa, eikä tarvitse pelätä ohikulkijoitakaan kun vain löytää tarpeeksi syrjäisen paikan.
Rituaaleja voi suorittaa myös meditoimalla, jos omaa riittävän hyvät visualisointitaidot. Niitäkin voi taas harjoittaa. - luminara
Vanhemmet voivat toisinan olla liiankin "suojelevia" lapsíaan kohtaan, mutta tuo hieman kummastuttaa ettei edes haluta ottaa selvää vaikka jälkikasvu sitä ehdottaa ja jopa tarjoaa muutamaa nettilinkkiäkin luettavaksi... Metsään vaan harjoittamaan rituaaleja, varsinkin jos on kaunis ilma. Itsekkin teen sitä toisinaan, vaikka muuten suoritan ne eniten sisätiloissa...
- usvakettu
Niin, elämme ahdasmielisyyden aikoja...
Itse olen parin viime vuoden ajan yrittänyt oikein varovaisesti esittää asiaa vanhemmille. Viime syksynä tämä johti suoraan karjumiseen ja nyt, tilanteen rauhoituttua uudestaan. Vanhempani eivät ymmärrä minkään uskonnon merkitystä ihmiselle. Lisäksi he sanovat minulle, että minun pitäisi olla tyytyväinen, kun minua ei olla kasvatettu mihinkään uskontoon. Mutta eihän sekään ole hyvä, etten saa itse valita MITÄÄN tietä...
Niin, taas keskustelu muuttui huutamiseksi ja loipulta isä repi kappaleiksi Titus Hjelmin kirjan, jonka olin vasta ostanut. Olen vieläkin järkyttynyt, enkä tiedä mitä tehdä. Olisi mukavaa kirjoitella Varjojen kirjaa ja suorittaa rituaaleja, mutta toisaalta en halua, kun on aina se vaara että jään kiinni ja tulen mahdollisesti hakatuksi sillä kertaa...
Äiti luulee, että olen tulossa hulluksi pakanauskonnon myötä ja muistuttaa ikävästi asiasta joka päivä. Isä on kleppynyt ja pyytänyt anteeksi mutta on edelleenkin yhtä peräänantamaton.
Alkaa tässä omakin usko horjua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
24h Kirppis
Olen muuttamassa paikkakunnalle ja mietin olisiko tälläiselle liikkeelle tarvetta alueella?133708Kerotakaa joensuun kontiolahden paiholan laitoksesta jotain
Mun kaveri joutuu paiholan laitokseen nyt lähi aikoina niin voisko ihmiset kertoa minkälaista siellä on tarinoita jne ja272900Suomessa eletään liian pitkään
"Ihmisten on kuoltava" Asiantuntija varoittaa: Suomi ei ole valmis siihen, että niin moni elää pitkään: ”Kaiken täytyy2682709Deodoranttiteollisuus
Annan ilmaisen vinkin. Kyseinen teollisuus voisi alkaa valmistaa kuolleen ruumiin hajua. Olisi varma hittituote, ainakin51885- 2191418
- 751241
Martinan mies on Suomessa.
Siellä se on Martinan instassa ja täällä on jo ero tullut. Voi että kun huvittaa...1561037Voitaisko olla kavereita?
Haluaisin aloittaa puhtaalta pöydältä sinun kanssasi, tabula rasa. Minä lopetan sinun perääsi haikailun, ja sitten sinäk2977Maistaisitko sinä näitä valmisruokia?
Terhi Kinnari ja Kinnarin tila voitti Suomalainen menestysresepti -kisan. Makuja Kinnarin tilan kaurapohjaisissa aterioi31974Tuo yksi tampio vielä ilmeisesti kuvittelee
Että joku itkee peräänsä täällä vinkuen jotain utopistista kadonnutta rakkauttaan kaksoisliekit silmissä leiskuen. Pyhä90927