Auriko paistaa ja lehtipuut loistaa ruskan väreissä. Vaaherat ovat komeimpia, on punaa ja keltaista. On raikasta hengittää ja löysin aamulenkillä suppilovahveroita.
Tervetuloa lokakuu
Anonyymi-ap
25447
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Suppilovahverot on ovelia piiloutumaan, mutta kun niitä alkaa löytyä, niitä on valtavat määrät. Helppo sieni, ei tarvitse ryöpätä ja voi tehdä monenlaista ruokaa.
Aivan ihana ilma. Aurinko paistaa ja on aika voimakas puuskittainen tuuli.
Olen omanlaiseni höperö. Tykkään tuulesta. Levitän käteni ja käännyn tuulta päin. Tuntuu kasvoissa hyvältä. Kuin pölyt lähtisivät tuulen mukana harmaista aivosoluistanikin. Kuulun horoskoopiltani ilma-ihmisiin. En tiedä onko sillä merkitystä. Jopa piiskaava jäinen lumimyrsky on mieleeni. "Hullulla on halvat huvit", sanotaan.
Huomenna metsiinnyn minäkin, saas nähdä mitä löytyy.
Kiva sana tuo metsiinnyn. Mnä en enää metsässä pärjää, köpöttelen rollaattorilla puistossa tasaista tietä. Kyllä sielläkin syksyn tunnelmaa voi kokea, ilmassa kieppuu värikkäitä lehtiä reippaassa tuulessa.
Tänään katselin, erästä rollaattorin kanssa liikkuvaa rouvaa. Rollaattorissa oli niin pienet pyörät, että hän siirtyi hiekkaiselta kävelytieltä ajoradan puolelle. Onneksi hiljainen liikenne, mutta minua hirvitti. Muistan vuosikymmeniä sitten työntäneeni lapsia ns. sateenvarjorattaissa. Pienien pyörien takia tuskaa hiekka- ja mukulakivipäällysteillä. Jossain vaiheessa se rollaattorin hankinta on edessä, jos elinpäiviä riittää.
Miettimään jäin onko isompipyöräisiä rollaattoreita. Muutoin rollaattori on hieno keksintö, antaa tukea, kassi kulkee kyydissä ja pystyy istahtamaankin välillä.
Minun on apuvälinekeskuksn. kevyt nostaa kuitenkin vaikka pienet pyörät.
Hauska versio metsiinnyn sanoista mennä metsään. Metsiintyä voisi tarkoittaa myös ihmistä, jolla tukka ja parta rehottavat ruokottomasti. Erakkoa jne.
Minäkään en pärjäisi metsässä, eksyisin heti. Itse poimimiani sieniä en uskaltaisi syödä, enkä muillekaan tarjota.
Minussa asuu pieni metsäläinen. Lapsena leikittiin naapurin tytön kanssa metsässä. Äiti kertoi tytön isän kyselleen meidän perään " onko niitä metsäläisiä näkynyt". Ihme ettei eksytty. Tosin äidin kanssa olin kulkenut pienestä pitäen marja ja sienimetsällä. Rouskut äiti opetti tunnistamaan. Myöhemmin opin muutaman lisää.
"Niin kaunis on maa, niin korkea taivas...".
On pakahduttavan kaunista. Aurinko välillä paistaa ja luonto muuttaa väriään.
Metsiinnyin kuten eilen uhkailin. Tupsahdin kantarelliapajalle kaatuneen puun viereen. Vajaa kaksi litraa, kun isohkoja olivat. En sitten suppilovahveroita etsinytkään. Onpa syytä tehdä reissua toistekin.
Helsingissä näytti olleen silakkamarkkunat. Itsuva presidenttimme etsi kilohailia :)
Täytyypä selata tapahtumakalenteria olisiko silkkamarkkinat meilläkin. Ne saattavat tyrehtyä tulevaisuudessa, jos pyynti kielletään.
Loskatonta lokakuuta!
https://youtu.be/cMWn3obDa5o
Gubbe 74
Punaiset ja muutkin puiden lehdet mietityttää. Kävin aamupäivällä asioilla. Katselin mielenkiinnolla ja melkein liikuttuneena robottia, joka vie itsekseen tavaroita. Laatikon mallinen, huomioviirillä varustettu elintarvikefirman kuljetusautomaatti. Jalkakäytävällä kulkee, reagoi hyvin ennakoivasti esteisiin. Niin, sitä mietin, että miten käy liukkaiden puiden lehtien kanssa, kun niitä enenevästi varisee.
Kaikenlaista sitä mummo miettii Olavi Virtaa kuunnellessa.
Hellyttäviä nuo ruokarobotit. Itse tilaan ruuat verkosta, mutta ne toimittaa ihan ihminen pakettiautollaan. Tilaan viikon ruuat kerrallaan, joten ei robotin massuun mahtuisikaan.
Olavi Virran lauluäänen voittanutta ei ole suomalaisissa tangolaulajissa. Pari pääsee melko lähelle.
Minä olen vielä vetolaukulla hakenut tarvikkeet kaupasta. Pitäisi tutustua tuohon kuljetuspalveluun. Välillä luulee omasta kunnostaan liikoja. Pitäisi ennakoida.
Ei imurirobotti tai ruohonleikkurobotti ole ollenkaan hellyttävä. Kaiketi tuo yksin matkaava jalkakäytävillä on niin suojattoman ja haavoittuvan oloinen, että vetoaa tunteisiin.
Tällainen leppoisa aloitas, hyödynnän ja hetken huilaan.
Syyskuu oli merkittävän lämmin. Lämpimästi alkanut tämä lokakuukin, +14°, aurinko paistaa, mutta todella mustien pilvien välistä. Eilen satoi rivakasti ja yöllä.
Lenkillä asfaltilla oli matojen joukkoturma. Kymmenittäin liiskaantuneita. Olivat vissiin yön sateen innoittamana lähteneet liikkeelle ja töihin menevien pyöräilijöiden alle jääneet. Kolme liki 10 cm:n pituista pulleaa, ruskeaa etanaa.
Lehtipuut kaljuuntuvat, syksyä se on.
Esteri kastelee meilläpäin :)
Skånepåg
Pidättele Esteriä teilläpäin huomisen yli.
Olisi asioita hoidettavana huomenna. Kuivalla säällä sujuvampaa.
Onnea Inkat ja Inkerit keitän nimipäiväkahvit teille juuri jauhetuista pavuista.
Tuoksu tulvii kutsuvana.
Oi kiitos, toinen nimeni on Inkeri.
Inka, Inkeri ja Inari ovat kauniita nimiä.
Minä jään ilman kahvia ;(
Luin tänään Kanadan ylimmän päättäjän joka ei ole se mediassa nähtävä pm Trudeuta esittävä näyttelijä vaan oikea laillinen maan johtaja toteamuksen, että sopiva talvi lämpötila kaupungeissa ja maaseudulla olisi 17 astetta Kanadassa ja vuoristossa ylempänä kylmempi karhuja varten.
Tuli mieleen Raamatun Daniel kohta 2 ja jae 21-22..
Ihmisen terveydelle sopivin lämpötila on juuri tuo 16 - 17 astetta josta olen tiennyt ja silloin rasitus ja sairastavuus vähenee ja ihmisen olo on hyvä.
Minä en noita astemääriä tiennyt. Olen kuitenkin huomannut jopa huiman nousun jaksamisessani ilmojen viilennyttyä. Nukkuminen onnistuu paremmin ja se tekee paljon.
Tänään minä olen miettinyt droneja. Kuinka ovat taitavissa käsissä hyödyksi. Luontokuvauksissa pääsee ahtaisiin paikkoihin. Niillä osallistutaan etsintöihin. Jossain vaiheessa postipakettejakin kuljetettiin, kai vieläkin. Joku kuvasi Hämeenlinnan kattopaloa ylhäältäpäin dronella.
Sota-aseina ovat tuhoisia. Edullisia ja ilmeisesti helppo ja nopea valmistaa.
Olin arvioinut voimani taas yläkanttiin asioilla käydessäni. Menomatka kävellen kirpeän raikkaassa säässä. Paluumatkan taivuin tekemään bussilla. Syötyäni uuvahdin. Herättyäni lonkkakipu juili.
Huomasin, että aika monet käyttävät maskeja taas.
Tänään kauppakeskuksessa ostoksilla näin yhdellä naisella maskin, ei kovin vanhalta edes vaikuttanut. Edellisen kerran näin keväällä muutamia maskin käyttäjiä. Nyt ne harvat maskin käyttäjät kiinnittävät huomiota, niin harvoin niitä näkee.
Minua harmittaa, että täällä on poistettu kauppa keskuksessa useat käsidesiautomaatit. Aina ei hoksaa ottaa mukaan omaa käsidesiä. Vaikka niinhän nuo infektiotaudit lähinnä ilmateitse tarttuu, joten ffp3-maskin käyttö olisi totta kai suotavaa..
Siihen käsidesiin tottui. Meillä on isoimmissa ruokakaupoissa. Tosin usein tyhjiä ovat. Minulla niitä käyttämättömiä maskeja on vielä. Pitää laittaa eteisen pöydälle tyrkylle. Ihan tavallinen flussakin on kurjaa ja uuvuttavaa sairastaa saati sitten ärhäkämmät.
"Kontaktoidaan kaikki altistuneet", sanoi Krista Kiuru usein koronan massiivisimmassa vaiheessa.
Siitä saakka tuo kontaktointi-sana on usein kiemurrellut korvakäytävissäni yrittäen totuttaa minua siihen.
Tokihan ammoisina aikoina päällystin lasteni kirjoja kontaktimuovilla. Sana tuttu muttei jokapäiväinen.
Kontaktoin itseni lokakuun myrskysäähän kävelemällä merenrantaan aaltoja katsomaan. Nautin merituulesta kasvoillani. Sade on pysynyt poissa toistaiseksi tänään.
Kontaktoidaan palstalla vai ollaanko vain yhteydessä muihin kirjoittajiin.