Kaunis saalis, UUSINTA

Anno Domini 165?
Jossain Karibialla.

Kaukoputkesta näkyi utuinen mastonhuippu, jota Buccaneer oli jo jonkin aikaa seurannut. Kaukainen alus oli ilmeisesti espanjalainen tai englantilainen. Kaukoputki laskeutui hitaasti miehen silmiltä ja päättäväinen katse kääntyi tarkkailemaan Buccaneerin takilaa.

Sir William Hook on merirosvo, Karibian kauhu, espanjalaisten turma, vaikka omasta mielestään hän on pikemminkin laillinen kaappari kuten esikuvansa Sir Francis Drake. Onhan hänellä kuningas Charles I:n myöntämä kaapparinvaltakirja. Ongelma vain on että kotona Englannissa valtaa pitää Oliver Cromwell ja puritaanit. Ettäs
kehtaavat, penteleen vallananastajat, mutta joku päivä Englannin kruunu siirtyy sen lailliselle haltijalle ja Sir Williamin kaltaiset uskolliset alamaiset voivat palata kotiin. Sillä välin mies on oman onnensa seppä, miksei sitä voisi hieman rikastuakin?? Karibiahan on täynnä espanjalaisia aarelaivoja, orjalaivoja ja muuta ryöstettävää. Yleensä Sir William ei hyökkää maanmiestensä kimppuun, paitsi joskus kun tilanne sitä vaatii. Eli käytännössä silloin kun hän keksii riittävän tekosyyn. Jamaika on rikas siirtokunta ja sinne menevistä ja sieltä tulevista laivoista voi saada arvokasta saalista. Ja ovathan nekin laivat ja Jamaikan varuskunta viime kädessä Hänen Majesteettinsa vihollisia

Sir Williamin miehistö on koottu Karibian satamien kapakoista ja katuojista, joukossa on ties ketä mutta menneisyydellä ei ole merkitystä. Miehistöä yhdistää oikeastaan vain loputon ahneus ja sitä kummastuttaakin kapteeninsa päähänpinttymä vapauttaa vallattujen orjalaivojen lasti. Kysehän on vain käytännöllisyydestä, Sir William selittää yhä uudelleen ja uudelleen:"orjilla ei ole arvoa jos niitä ei voi myyda emmekä me voi niitä mennä juuri minnekkään myymään". Kovin selvää ei ole uskooko kapteeni itsekään selitykseensä, sillä aina orjalaivan valtauksen jälkeen kiroilu on kovaa ja harmistus hirmuista ja niinpä lohtua etsitäänkin jostakin satamasta jossa Sir Williamilla on nainen...

Ruumassa haisi. Se oli kostea ja pimeä ja ahdettu täyteen kahlittuja ihmisiä. Erään lavitsan nurkassa kyyhötti nuori vaalea englantilainen. Välistä häntä ympäröivät mustat orjat mulkoilivat häntä vihaisesti. Olihan hän saman värinen kuin heidän vangitsijansa. Mutta siitä huolimatta hän oli vanki itsekin. Elämä oli ollut helppoa ja huoletonta, mutta nyt kaikki näytti yhtä synkältä kuin ruuman haiseva pimeys.

Nina on Jamaikalla sokeriplantaasin omistavan englantilaisen leskimiehen tytär. Hänen lapsuutensa on ollut epätyypillinen, leikkiä orjien lasten kanssa, opiskelua ranskalaisen kotiopettajan johdolla, ympärillä luontoa ja elämän tosiasioita orjien parissa. Nyt kaikki on kuitenkin muuttumassa. Aikoinaan Länsi-Intiaan seurapiirien ahdistavaa ilmapiiriä vaimonsa kuoleman jälkeen paenneen isän mieleen on juolahtanut, että tyttö on jo 18-vuotias, ratsastaa kuin mies, pukeutuu housuihin, eikä varmaan löydä soveliasta aviomiestä edes naapuriplantaasien omistajien pojista. On aika palata, hoitaa Nina sukulaisten avustuksella debytanttikuntoon ja naittaa tyttö jollekin rikkaalle ja hyväsukuiselle typerykselle.

Nina on ideasta suunnattoman kyrsiintynyt, hän ei käsitä, miksi hänen pitäisi jättää hevosensa, tai John, naapuriplantaasin työnjohtajan poika, jolla on vallaton hymy ja vallattomat kädet. Mutta isän tahtoa ei auta vastustaa. Kun plantaasin sokeri lähtee kohti Englantia, myös Nina ja hänen kotiopettajansa Jean-Luc lastataan laivaan, mukana ohjeet perillä odottavalle tädille joka on luvannut hoitaa Ninan hyviin naimisiin.

Ja kun maailma jo muutenkin murjoi pikku-Ninaa, niin kävi vielä niin, että laiva kaapattiin, sokeri ja matkustajat siirtyivät hyökkääjien omaisuudeksi muutamalla miekan sivalluksella. Onneksi kuitenkin, kun tilanne näytti uhkaavalta, Nina fiksuna tyttönä pukeutui opettajansa vaatteisiin ja nirhi hiuksensa lyhyeksi. Hän tiesi tarkalleen, millaista naisorjien, joka hänestä olisi muuten hetkessä tullut, elämä oli. Käyttihän hänen oma isänsäkin plantaasin naisia aina kun sattui tarvitsemaan purkautumista, ja isä oli sentään kirkossa käyvää kunnollista tyyppiä. Nämä eivät olleet. Joten kohtalon käänne taipui sen verran, että Nina laskettiin arvokkaaksi ainoastaan myytävänä miespuolisena orjana, ja heitettiin kaapparilaivan ruumaan muiden samassa tilanteessa olevien haisevaan seuraan.

Elämä asettui uomiinsa, monta päivää kului... Jen-Lucin fysiikka ei kestänyt kaappauspäivänä saatua haavaa, hän oli kuumeinen ja huonossa kunnossa, Nina oli lähinnä vain ärtynyt tilanteeseen. Muut orjat olivat tähän asti jättäneet parin rauhaan, mutta joukon johtaja, kaksimetrinen yönmusta mies, oli muutaman kerran katsellut Ninaa sen näköisenä, kuin hänellä olisi mielessä jotain. Mitä, sitä nina ei voinut käsittää, koska oli varma, että valepukunsa oli pitänyt, ja kaikki uskoivat hänet nuoreksi pojaksi. Tosin se, miten mies silitteli seurassaan viihtyvää toista nuorta orjapoikaa häiritsi häntä hieman. Ja kun Nina arveli, että tilanne ei siitä sen huonommaksi enää voisi muuttua, oli taas edessä muutos. Laivalla oli hälinää, ruuma teljettiin, kuului huutoja ja juoksentelua..jotain siellä oli tapahtumassa mutta mitä? Hyökättiinkö laivalle? Onko pelastuksesta sittenkin toivoa, vai ovatko hyökkääjät vielä raaempia ja vastenmielisempiä otuksia kuin ne, keiden käsissä hän jo järsii laivakorppuaan?

Sir Williamin alus, Buccaneer, oli jo jonkin aikaa seurannut espanjalaista orjalaivaa. Aluksi Sir William oli arvioinut, että laiva ei ole kaappauksen arvoinen, mutta sitten eräs seikka kiinnitti Buccaneerin miehistön huomion. Orjalaiva on selkeässä ylilastissa. Kannella ei kuitenkaan näy orjia, joten laivassa täytyy olla jotain muutakin. Kenties hyvinkin arvokasta, sillä orjalaivassa ei olettaisi kuljetettavan muuta kuin orjia. Erinomainen piilopaikka siis. Niinpä Sir William on päättänyt hyökätä, ja Buccaneer lähestyy hitaasti mutta varmasti orjalaivaa. Mastonhuipussa liehuu uljaana Espanjan lippu uhrin harhauttamiseksi. Käytyään edelliskuussa Bahamalla kapteeni sai kuulla Englannin ja Espanjan olevan jälleen sodassa. Niinpä Buccaneerin peräkannella käy kiivas keskustelu siitä nostetaanko mastoon taistelun alkaessa Jolly Roger vai Yrjön risti.

Lopulta kina ratkeaa pääkallon ja ristikkäiden reisiluiden hyväksi. Sir Williamin mielestä tämä sota on Cromwellin sota, ei Hänen Majesteettinsa julistama oikea sota ja niin ollen se ei kuulu hänelle. Tämä espanjalaisalus lasteineen menee Sir Williamin yksityiseen tilikirjaan. Buccaneerin miehistö valmistautuu kuumeisesti taistoon, tykin ja pistoolit ladataan, miekkojen terävyys tarkistetaan, entraushaat laitetaan valmiiksi ja vaatetus taistoon sopivaksi. Kaikki roikkuvat ylimääräiset vaatekappaleet poistetaan ja jäljelle jäävät mahdollisimman ihonmyötäiset asusteet. Sir Williamilla itsellään on valkoinen puuvillainen hihaton paita ja mustat juuri polviin ulottuvat housut, joiden kaulukseen hän on työntänyt kaksi pistoolia. Vielä miekka, kengät ja kolmikolkkahattu niin kaikki on valmista.

Buccaneerin tykeistä vastaava vanha tykkimies pohtii viime hetkeen asti kuinka hän suuntaisi kanuunansa. Liian alas runkoon ei kannata ampua, arvokas lasti vain kärsisi kanuunankuulista, mutta vahinkoakin pitäisi viholliselle aiheuttaa. Niinpä hän suuntaakin tykkinsä rungon yläosiin ja takilaan. Osa kuulista osuu väistämättä ruumaankin, mutta sille nyt ei voi mitään. Taistelu on kohta alkamassa, kaikki näyttää sujuvan hyvin. Tyhmät espanjalaiset eivät tunnu epäilevän mitään.

Buccaneer lähestyy orjalaivaa perän puolelta, kun yhtä äkkiä Sir William havaitsee yllättävää hälinää saaliinsa kannella. Ruuman luukkuja teljetään ja miehistö ryntäilee ympäriinsä kannella. He ovat ilmeisesti tajunneet, että Buccaneer ei ole espanjalainen, mutta se on jo heidän kannaltaan liian myöhäistä. Kaapparialus lipuu vääjäämättä espanjalaisen rinnalle ja Sir William nyökkää perämiehelleen merkiksi. Espanjan lippu laskeutuu isomastosta ja merirosvolippu nousee sen tilalle. Jolly Rogerin saavuttaessa mastonhuipun kajahtaa ilmoille Buccaneerin ensimmäinen täyslaita, joka iskeytyy muutaman kymmenen metrin etäisyydeltä orjalaivan runkoon ja takilaan. Ruorimies kääntää Buccaneerin lähestymään espanjalaista styyrpuurin puolelta ja Sir William antaa käskyn:"Valmistautukaa entraukseen!!!!" *

Meteli kannella yltyy. Nina ei saa kunnolla selvää espanjankielisistä huudoista, mutta hän tajuaa, että jotain tapahtuu. Samassa kaukainen jyrinä iskeytyy todellisuudeksi..koko laiva vavahtaa, kuuluu repeilevän puun kirskuntaa. Ensimmäistä kertaa koko tapahtumien aikana ontto tunne valahtaa Ninan vatsaan..jos laiva uppoaa, koko ruumaan kahlittu lauma menee mukana. Ja jos sokeri kastuu, jo se saattaa riittää viemään kehnon aluksen alle kellumisrajan. "Nyt jos olisin oikeasti mies niin kiroilisin", hän miettii, muttei sentään vie ajatusta niin pitkälle, että oikeasti sanoisi "damn" tai edes "darn".

Loputtomalta tuntuneen sekasorron jälkeen kuuluu taas uudenlaisia ääniä..ylhäällä taistellaan. Ja taistelevien espanjalaisten kirouksiin sekoittuu englanninkielisiä karjaisuja..maanmiehet ovat tulleet pelastamaan matkustavaiset ja varmistamaan kello viiden teen makeuden, arvelee Nina onnellisena. "Ovatkohan hänen majesteettinsa upseerit komeita... ja pahus kun piti leikata ne hiukset, millähän minusta saa enää edustuskelpoista, kun vyötärölle ulottuneet kullankeltaiset hiuset ovat poissa...no, sillä hetkellä se vaikutti hyvältä idealta..." Nina tuumii ja jää odottamaan mitä tuleman pitää hämärään, koko ajan pahemmin kastuvaan ja haisevaan olinpaikkaansa.

Buccaneer ajaa rysähtäen vasten espanjalaisen orjalaivan kylkeä ja Sir William johtaa merirosvonsa karjuen ja miekkaa heiluttaen partaan yli espanjalaisten merimiesten kimppuun. Orjalaivan kannella kehittyy hurja taistelu, miekat kalisevat, pistoolit paukkuvat, miehet huutavat ja kiroilevat espanjaksi ja englanniksi. Hurja kamppailu on aluksi hyvinkin tasaväkinen, Sir William joutuu panemaan kaikki miekkailutaitonsa peliin, ja niin lopulta vaatteiden tahriintuessa hiestä ja verestä espanjalaiset alkavat hiljalleen perääntyä. Buccaneerin miehistö työntää hurjasti vastaan taistelevia espanjalaisia kohti aluksen perää, kunnes orjakauppiaat
vihdoin antautuvat Sir Williamin tapettua espanjalaisten johtajan viimeisellä pistoolillaan.

Eloonjääneitä espanjalaisia kuulustellaan äänekkäästi kiroillen laivan lastista. Hengen lähdöllä uhkaamisen jälkeen vallatun laivan perämies lopulta paljastaa lastiluettelon sisällön:orjia afrikasta, sokeria vallatusta englantilaisesta aluksesta ja ko.kauppalaivan miehistön rippeet. Espanjalaisen suusta lipsahtaa myös heidän
aikeensa myydä myös englantilaiset orjiksi. Sir Williamin miehistön laantumassa ollut taistelukiihko kuohahtaa uudelleen. Nämä dagot olivat aikeissa myydä kristittyjä orjiksi!!!! Se on suunnaton synti josta on rangaistava, mutta se saa nyt odottaa. Vangitut maanmiehet on löydettävä. Ruuman luukut avataan ja Sir William johtaa lyhdyin ja miekoin varustautuneen merirosvojoukon alas ruumaan.

Aluksi tuntuu siltä että lastina ei ole kuin afrikkalaisia, Sir William alkaa jo epäillä orjalaivurin valehdelleen, kun lyhdyn valokenttään osuu pörröisiä kullankeltaisia hiuksia. Kapteeni huomaa selkeästi eurooppalaisen hahmon. Hän on selvästi pienempi ja hennompi kuin ympärillä olevat afrikkalaiset miehet, kenties kysessä
on 14-15 vuotias poika??? Sir William astuu pojan eteen tummana, komeana, hikisenä verentahrimiin vaatteisiin sonnustautuneena, merirosvolta selkeästi vaikuttavana hahmona. "Oletko englantilainen?? Mikä on nimesi??? Kuinka olet tänne joutunut??" kajahtaa ilmoille peräperää kolme vaativaa kysymystä.

Nina näkee isokokoisen hahmon harppovan kohti itseään ja Jean-Lucia. Valo häikäisee silmiä, ja hän nostaa siristellen katseensa käskevään hahmoon, joka pysähtyi hänen eteensä, ja jyrisee kysymyksiä. Alkaessaan erottaa hahmosta muutakin kuin ääriviivat hän tajuaa, että kyseessä ei ehkä olekaan upseeri, tuskin edes herrasmies. Mies uhkuu voimaa ja vaikutusvaltaa, mutta pukeutuminen paljastaa, että kyseessä on maaton roisto, joka ansaitsee kyseenalaisen elantonsa kauppalaivojen ahdistelulla. Taistelussa repeilleet vaatteet paljastavat, että mies on lihaksikas, rennosti miekankahvalla lepäävän käden ote kertoo tottumuksesta, joka on jo toinen luonto. Tätä henkilöä ei ehkä kannata hankkia vihollisekseen parhainakaan aikoina, Nina päättää.

"Olen englantilainen, Neil, Jamaikalla sokeria kasvattavan Sir Thomas Sweetiepien nuorin poika, ja olin matkalla kotiopettajani kanssa Lontooseen, kun rikolliset espanjalaiset upottivat laivamme ja vangitsivat meidät", Nina sopertaa vastaukseksi sir Williamin kysymyksiin. Tyttö painaa katseensa, ja silmänurkasta karkaa kyynel: "Sir, onko laivallanne välskäriä, opettajani sai taistelussa haavan, ja on nyt pahassa kuumeessa, pelkään, että ellei hän saa hoitoa, hän kuolee." Uskaltautuessaan jälleen katsomaan miestä hän huomaa, että vieraskin on verinen. "Voi ei, olette itsekin haavoittunut!", Nina huudahtaa, mutta pelästyy sitten omaa rohkeuttaan ja painaa katseensa ruuman lattialankkuihin. Katsellessaan miestä Ninan mieleen nimittäin tulvahti muistikuva, kuinka hän vain jokunen viikko sitten, toisessa maailmassa, oli nauttinut katsellessaan uimasta nousevan naapuriplantaasilla asuvan Johnin vartaloa. Ajatus oli jonkin verran häiritsevä, eihän vieras ollut edes samannäköinen kuin naapurin poika.

Lyhdyn valo paljastaa sir Williamin kyselyjen kohteen olevan häikäistynyt ja itkuinen poika. Hänen seuralaisensa on ilmeisen huonossa kunnossa mutta poika itse
vaikuttaa täysin terveeltä. Sir William saa kysymyksiinsä selkeät mutta hiljaiset vastaukset, hän hymähtää kuullessaan nuoriherra Neilin huolen kunnostaan. Etäinen hymy nousee kapteenin kasvoille: "Ei, kyllä minä olen ihan kunnossa. Muutama pieni viilto vain, tämä veri on peräisin noista espanjalaisista tuolla kannella. Mutta tämä sinun opettajasi on aika huonossa kunnossa." Sir William käskee muutaman miehen kantaa Jean-Lucin Buccaneerin välskärin hoteisiin. "Isäsi on siis Sir Thomas Sweetiepie?? Hänellä on varmaankin plantaasi Jamaikalla??", Sir William jatkaa kyselyään ohjatessaan nuoriherra Neiliä poiskannettavan Jean-Lucin perässä
kohti kantta.

Kannelle saavuttuaan Sir William pysähtyy hetkeksi jakamaan ohjeita miehistölleen. Sokerilastia ollaan jo siirtämässä Buccaneerin ruumaan. "Puhutko espanjaa?? Voitko vahvistaa että teidät oli tarkoitus myydä orjiksi?? Noiden dagojen perämies lipsautti suustaan että he olivat aikeissa myydä teidät", kapteeni jatkaa pojan tenttaamista samalla kun valvoo merirosvomiehistönsä toimia Jolly Rogerin liehuessa mastonhuipussa.

Ninasta on ihanaa päästä taas ulkoilmaan. Merirosvokapteeni puhuu jotain, mutta Nina nostaa kasvonsa tuuleen ja antaa äänen soljua ohi juurikaan kuuntelematta sitä. Välillä hän terästäytyy vastaamaan. "Kyllä, isälläni on plantaasi, tämä sokeri oli meidän tilaltamme". "Kyllä, hiukan ymmärrän espanjaa." "Ei, en ole varma, mitä aikoivat, he kiistelivät kovasti keskenään, osa halusi myydä meidät, osa vaatia palkkioita sotavankeina, osa heittää haille. Onneksi tulitte, te, sir, olette sentään englantilainen".

"Hei sinä siellä", Sir William huudahtaa ja osoittaa yhtä veristä ja silmälappuista merirosvoaan, "Vie tämä poika Buccaneerille, käske kokin antaa hänelle jotain juotavaa ja syötävää ja toimita hänet puolen tunnin kuluttua hyttiini. Mietin sillä aikaa mitä käyttöä meillä on hänelle." "Vai onko mitään", kapteeni lisää pahaenteisesti ja katsoo Neiliä tiukasti.

Kuullessaan sanan "syötävää", Nina tajuaa missanneensa mahdollisesti jotain tärkeää. Kapteeni on viitannut yhden karskin näköisen miehensä paikalle, tämä viittaa Ninan mukaansa. Nina seuraa innolla, pienikin mahdollisuus saada vatsansa täyteen tuntuu pelastavan päivän ja monta edellistä.

Pojan ja merirosvon poistuessa Sir William katselee hetken heidän peräänsä. Jokin alkaa vaivata häntä. Kaikki ei ole ihan sitä miltä se näyttää. Mutta mikä??? Jotain outoa tuossa pojassa on. Selvästikin hän on peloissaan, mutta miksi hän näytti sen niin avoimesti??? Eikä edes peitellyt itkuisuuttaan ruumassa?? Noh
kaikki selviää varmaanki aikanaan. Sir William seuraa pojan poistuttua vielä hetkisen ryöstösaaliin siirtoa Buccaneeriin ja kerää sitten mukaansa vallatun laivan
lokikirjan ja muut paperit. Niistähän voisi löytyä hyvinkin mielenkiintoista tietoa espanjalaisten laivaliikenteestä. Bisneksistäkin pitää huolta pitää. Kapteeni antaa katseensa kiertää vielä kerran vallatun orjalaivan ympäri ennen kuin siirtyy takaisin
Buccaneerille omaan hyttiinsä peräkannelle. Miehet kyllä tietävät mitä tehdä.

Buccaneerilla Nina ohjataan kapyysiin, jossa isokokoinen, irlantilaisen näköinen kokki pitää valtaa. Punatukkainen miehenköriläs hämmästyy ensin, kun näkee mitä merirosvo tuo hänelle. "Kapu käski syöttää tämän, löytyi vallatusta laivasta. Ukko haluaa puhua sen kanssa puolen tunnin päästä". Silmälappuinen korsto häviää paikalta ja jättää Ninan katselemaan lattiaa. " Vai ni..kylä se siitä..." toteaa kokki, ja sen enempää puhumatta ammentaa kulhoon muhennosta ja laittaa sen pöydälle Ninan eteen. Lusikka sekaan, ja ystävälliseksi tarkoitettu tokaisu " Syös ny, että kasvasit, tommottest oo ees haille välipalaks", sitten kokki jatkaa puuhailuaan hellan ääressä, jolle näyttää olevan lastattuna koko laivan padat.

Nähdessään muhennoksen höyryämässä pöydällä Nina muistaa mitä tässä tilanteessa tehdään. Syödään. Vasta tyhjennettyään kulhon, hänelle tulee mieleen toinenkin asia. "Kiitos, sir".

"Vai sir, ainut sir täälä on kapu, sir William, mää oon Sean." Mies ei tee pakollista vastakysymystä Ninan nimestä, mikä on hänestä mukavaa kaiken tenttauksen jälkeen. Saatuaan vatsansa täyteen, hän panee uudestaan merkille padat ja pannut täynnä kiehuvaa vettä, muhennospadankin jäädessä kulmaan. "Mihin te vettä keitätte, herra..anteeksi, Sean?" "Välskäri halus sitä, kun tappelua oli tiedossa, mut ei siitä kunnon kärhämää tullus". "Mää aikosinkin viä nää veet kapulle, pääsee peseen veret pois oikke lämpimällä veellä..se aina kylpee oli tarve eli ei..ja ny on kai tarveki"

"Minä voisin auttaa kantamisessa", Nina tarjoutuu. Sean vaikuttaa mukavalta, ja hänen kanssaan kannattaisi muutenkin olla väleissä. Lisäksi hän saattaisi pystyä auttamaan kylvyn järjestämisessä Ninalle itselleenkin. Kokki ottaa tarjouksen vastaan lastaamalla Ninan käsiin isot astiat tulikuumaa vettä, ja otettuaan vielä suuremmat padalliset omiinsa, johtaa Ninan kohti laivan perää ja kapteenin hyttiä.

Hytissään sir William läimäyttää paperit kirjoituspöydälle ja riisuu repaileisen ja verisen paitansa. "Kylpy tekisi nyt hyvää", hän miettii. Pohjimmiltaanhan sir William on kuitenkin herrasmies. Olosuhteet ovat tietysti mitä ovat ja miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä, mutta joistakin elämän pikku mukavuuksista sir William pitää kiinni. Hän istahtaa pöydän ääreen, nostaa jalat pöydälle ja etsii käsiinsä
sikarin ja rommia. Sikari syttyy, lasi täyttyy rommista ja sir William ottaa mukavamman asennon ja alkaa lukea espanjalaisen laivan lokikirjaa.

Parin rommilasillisen jälkeen sir William keskeyttää lukemisen, jossakin takaraivossa tykyttää edelleen hämärä tietoisuus siitä, että ihan kaikki ei ole kohdallaan. "Jotain outoa siinä pojassa on", kapteeni tuumii. "Mikäs hänen nimensä nyt olikaan? Niin, Neilissä on. Selvästikin hän on hemmoteltu poju joka on elänyt suojattua elämää. Täytyy vielä kysyä kuinka vanha hän on. Voisihan sen pistää töihin, tai pudottaa
joko Bahamalle tai Jamaikalle. Niin tai... sir Thomas Sweetiepie... hänellä voisikin olla kykyä ja halua maksaa saadakseen poikansa takaisin. Mutta se vaatii kaikenlaisia järjestelyjä". Asiaa pohtiessaan sir Williamin silmiin syttyy ahneen laskelmoiva katse ja hän kaataa itselleen lisää rommia. Siitä pojasta kyllä otetaan selvää, kapteeni päättää. Jotain outoa siinä on, mutta mitä? Sir William muistaa oudon tunteen jonka oli kokenut katsellessaan pois kävelevää Neilia, jokin sen pojan takamuksessa oli kiinnittänyt hänen huomionsa, mutta mikä, sitä ei kapteeni osannut sanoa.

Sir Williamin pohdinnat keskeyttää ovelta kuulunut koputus. Rentoa asentoaan muuttamatta kapteeni ottaa henkoset sikaristaan ja vastaa koputukseen:"Sisään".

Anno Domini 165?
Buccaneer, jossain Karibialla

Ovi aukeaa välittömästi "sisään"-komennon jälkeen ja hyttiin työntyy Sean ja edelleen pojaksi naamioitunut Nina. He laskevat kantamansa padat lattialle ja Sean poistuu hakemaan lisää vettä. Sir William on hetken uppoutuneena ajatuksiinsa, kunnes havahtuu katselemaan ovensuussa seisovaa punastelevaa poikaa. "Mitä sä siellä seisoksit, tuu sisälle", kapteeni komentaa ja alkaa kaivella toista lasia kirjoituspöytänsä kätköistä.

Nina astuu muutaman askeleen sisemmäs hyttiin ja päätyy lopulta kirjoituspäydän eteen. "Oliko teillä jotakin asiaa, sir?", hän kysyy arasti.

"Oli mulla vähän enemmänki sitä asiaa", sir William toteaa hajamielisesti vastaukseksi penkoessaan kirjoituspöydän laatikoita. Lopulta löytyy kutakuinkin puhdas lasi jonka Will kilauttaa pöydälle omansa viereen ja täyttää molemmat lasit rommilla. "Kait sä sait jotain syötävää?"

"Sain, kiitoksia. Kokkinne Sean on oikein mukava", Nina uskaltautuu kehumaan ja jatkaa: "ja Sean lupasi hoitaa loput vedet tänne. Pääsette kylpyynne pian".

"Hyvä. Sean tosiaan on mukava, apulaista se aina ruinaa mut..." kapteenin lause jää kesken tämän ojentaessa rommilasin Ninalle. "Pitää sitä välillä juodakin", hän toteaa virnistäen ja kohottaa lasiaan. "Cheers"

Nina katselee käteensä tyrkättyä lasia ja miettii kuumeisesti. Tyttö on aikaisemmin saanut rommia vain jouluna totin seassa. "No, samapa kai tuo, tällä pelatään hänen säännöillään" Nina tuumii ja kulauttaa reilun annoksen suuhunsa, ja helpottuu kun ei ala yskiä. "Muistin onneksi hengittää ulospäin niellessäni", Nina miettii itseensä tyytyväisenä. Rommi on kuitenkin sen verran vahvaa että Nina ryhtyy pohtimaan paljastaisiko lopun rommin jättäminen sen ettei hän olekaan poika, mutta muistaa sitten että eivät häntä nuoremmat pojatkaan saa kotona rommia mukeittain. Ehkä sillä ei ole väliä.

Koko ajan sir William tarkkailee Ninaa valppaasti. Katoppas poikaa, otti ihan kunnon huikan ja piti sen sisällään, hän tuumii Ninan romminjuontia katsellessaan. "Mutta sitte mennään asiaan. Kuinkas vanha sä oikeen oot?? Vaikutat siltä kun oisit just lastenhuoneesta karannut. Töitä et oo ainakaan pahemmin tehny käsistäs päätellen"

Rommin lämmittäessä sisuksia Nina tajuaa esitetyn kysymyksen vaikeuden. Jos hän paljastaisi oikean ikänsä, hän jäisi varmasti kiinni. Toisaalta Nina ei ole ollenkaan varma muistaisiko kotiopettaja Jean-Luc valehdella Ninan iän jos sitä satuttaisiin häneltä kysymään, sillä mitään ei ehditty sopia ennen merirosvolaivaan joutumista. Niinpä Nina päättää kiertää kysymyksen muka suuttumalla työntekotaitojensa aliarvioinnista. "Minä olen tehnyt paljonkin töitä kotona plantaasilla. Olin isäni kirjurina ja ratsastin hänen mukanaan pitkin tiluksia päivät pitkät", Nina kivahtaa kapteenille ja jatkaa: "sitäpaitsi voisin täälläkin maksaa ylöspitoni auttamalla Seania. Vaikkakin isäni maksaa teille varmasti avokätisesti pelastamisestani". Nina on lähes hengästynyt purkauksestaan, ja saadakseen käsilleen jotain tehtävää, hän kohottaa rommilasia. Kaiken jännityksen keskellä rommin lämpö on tervetullutta.

Sir William puhkeaa halveksivaan nauruun. "Vai töitä!!! Hah. Kirjurin hommia ja ratsastamista. Täällä kuule ei osaa kirjoittaa muut kuin perämies ja minä, ja susta ei mun eikä sen hommiin ole. Eikä täällä kauheesti ratsastellakaan. Se sun kotiopettajas joka makaa tuolla alhaalla varmaan opetti sulle latinankielistä runoutta ja muuta sellasta. Varmaan koruompeluakin ja muita naisten juttuja". Naurunremakasta selvittyään kapteeni kiinnittää kuitenkin huomionsa Ninan huomautukseen Seanin auttamisesta. "Sä kuitenki osaat sit kokata vai?? Ja mitä isääsi tulee, niin mitäs sille vanhalle Thomakselle oikein kuuluu?? On vissiin päässy isoihin rahoihin kiinni?"

"Osaan kokata sellaista mitä maastossa syödään, ja olen joskus auttanut kokkiamme juhlakiireissä", Nina vastaa hieman loukkaantuneena. "Isälle kuuluu hyvää, tosin hän ei tietenkään vielä tiedä, että osa tämän vuoden sokerisadosta ei kaiken siihen laitetun vaivan jälkeen päädykään Lontooseen hänen tilejään kartuttamaan". Nina uskaltautuu samalla katsomaan ensimmäistä kertaa merirosvoa silmiin. Ne ovat niin siniset että hän palaa pikavauhtia romminsa pariin. Kapteenin silmät olivat paitsi siniset, myös sellaisen ihmisen silmät, joka ottaa mitä haluaa ja nauraa päälle. "Isä ei taida tästä halvalla selvitä", Nina tuumii, "Onneksi plantaasi on tuottanut hyvin voittoa viime vuosina, mutta sitä varmaan kannata paljastaa", hän pohtii rommilasiaan tuijotellessaan.

"No ei täällä pahemmin mitään maastoakaan ole" sir William vastaa Ninan uskaltautuessa katsomaan kapteenia silmiin ensimmäistä kertaa. "No on sulla ainakin myyntipuheet kohdallaan, mutta ei täällä ruveta tyhjäntoimittajia katselemaan. Paitsi jos susta sais hyvän hinnan. Paljonkohan espanjalaiset maksaisi susta? Kuubassa on sellaisia syntisiä paikkoja joissa tollaiset nuoret pojat kuin sinä palvelee dekadentteja plantaasinomistajia. Välillä inkvisitio sulkee ne mut..." sir William katkaisee lauseensa. Hän ajatteli ihan kiusallaankin ääneen nähdäkseen kuinka viaton poju oikein on. "Saas nähdä tajuaako se mistä puhuin", Will miettii.

"Tunnutte tietävän ne niin hyvin, lienettekö itsekin vieraillut?", Nina sanoo ajattelmatta ja heti tuon sanottuaan säikähtää. "Pahus, tää rommin naukkailu pitää lopettaa, puhun kohta itseni kölin ali", tyttö miettii säikähtäneenä.

Sir William yllättyy vastauksesta. "Poikahan on oikea röyhkimys, taisi tajuta vähän liiankin hyvin mistä puhuin", välähtää kapteenin suuttuvassa mielessä. Will vetää äkisti miekan esille ja painaa sen Ninan kurkulle. Kapteenin ääni muuttuu jäätävän viralliseksi: "Hyvä herra, mitä oikein vihjaatte? Perutteko sananne vai onko minun vaadittava hyvitystä?"

"Oho, mitä ihmettä miehet sanoo toisilleen tässä tilanteessa. Kotona ei juurikaan tapeltu" Nina aivot raksuttavat pelästyksestä ylikierroksilla. "Pyydän anteeksi, en tiennyt että se on arka kohta teille. Perun sanani, ja ehdotan edelleen, että saatte suurimman hyödyn minusta yksinkertaisesti palauttamalla minut Jamaikalle", Nina vastaa kaiken rohkeutensa keräten ja alkaa samalla epäillä että mies ei ole vain roisto vaan mahdollisesti mielipuolikin. Kuka aikuinen mies muka haastaisi pojan?

Pieni hymynkare nousee sir Williamin kasvoille Ninan vastausta kuunnellessaan. "Sehän ei antanutkaan täysin periksi vaikka sanansa virallisesti peruikin" hän tuumii. "Sisua sussa kyllä on", kapteeni sanoo ystävällisesti ja vetää miekan pois. "Mutta mitä Jamaikaan tulee, niin asia ei ole kovin yksinkertainen. Se saarihan on täynnä sen vallananastaja Cromwellin sotilaita. Sä varmaan osaat jonkin arvion sanoa paljonko niitä siellä on?"

Nina hörppii rommia ja miettii. Oliko lähtösatamassa näkynyt tavallista enemmän sotilaita? Tuskin. "On niitä siellä, mutta en usko että kovin paljoa tai kovin valppaina. Kunhan ette sinne pääkallolipun kanssa mene", Nina vastaa pienen pohdinnan jälkeen ja jatkaa: "Satamassa on isän varasto, siellä on tuttuja jotka pystyvät toimittamaan sanan isälle. Oletan että ette vapauta minua ennen kuin rahat ovat kourassanne".

"Ai sä olit jo aikeissa suunnitella oman vapautumisesi?" sir Willian hymähtää. "Jos kuule laittaisit jäitä hattuun. Tälläset asiat etenee hitaasti ja sillä välin sulle pitää järjestää jotain tekemistä. Voit aloittaa käymällä kattomassa missä se Sean kuppaa sen lopun veden kanssa. Mä tartten sitä kylpyvettä".

Iloisena tenttauksen loppumisesta Nina käännähtää ympäri, jättää rommilasin päydän kulmalle ja poistuu ovesta Seania etsimään. Pojaksi pukeutuneen Ninan poistuessa sir William huomaa tuijottavansa tämän keinuvaa takamusta. "Miksi ihmeessä? Enhän mä ole sellainen" välähtää kapteenin ajatuksissa.

Heti hytin oven ulkopuolella Nina törmää vettä tuovaan Seaniin ja peräytyy takaisin hyttiin ja pitää tälle ovea auki. "Mitähän kapteeni odottaa minun nyt tekevän" Nina pohtii ja jotain tehdäkseen ja työtehoaan osoittaakseen auttaa Seania täyttämään kylpypaljun. Työn tultua tehdyksi Nina jää odottamaan lisäohjeita ja ottaa kasvoilleen mielestään auliin työintoisen ilmeen.

Kun kylpyvesi on sekoitettu sir William käy tarkistamassa sen lämpötilan. "Sut kai pitäis pitää suunnilleen kunnossa ettei sun arvo kärsi. Saat ruveta hyttipalvelijaksi ainakin näin aluksi", kapteeni ilmoittaa vieressä odottavalle Ninalle ja alkaa samalla riisua kenkiään ja sukkiaan. "Tuolla jossain pitäisi olla harja ja saippuaa" Will toteaa hajamielisesti ja osoittaa epämääräisesti kohti hytin seinää.

"Siis ei sittenkään keittiöön. No sama se. Tuskin täällä niin raskaita hommia on", Nina miettii tyytyväisenä. "Jaaha, ja homma alkanee selänpesulla. Ei vaikeaa", Nina pohdiskelee siirtyessään osoitettuun suuntaan ja löytäessään pienen hakemisen jälkeen harjan ja saippuan. Löydettyään tarvikkeet ja kääntyessään takaisin hytin keskustaa kohti Nina jähmettyy hetkeksi. Kapteeni on riisunut itsensä kokonaan ja on astumassa paljuun. "No, olenhan onneksi nähnyt ennenkin vähissä vaatteissa olevia miehiä", Nina rauhoittelee itseään.

Vapauduttuaan housuistaan sir William seisoo paljun vieressä täysin alasti ja heittää housut Ninalle. "Ota noi ja eti mun verinen paita tuolta jostain. Saat pestä ne sitten myöhemmin, mutta nyt anna mulle saippua ja harja", kapteeni sanoo istuessaan alas paljuun ja odottaessaan käsi ojossa saippuaa ja harjaa saapuvaksi. Nina nappaa kapteenin housut lennosta ja ojentaa harjan ja saippuan saavuttuaan paljun viereen. Samassa saippua lipsahtaa veteen ja Nina kumartuu vaistomaisesti kaivamaan sen paljun pohjalta. Lopulta Nina saa saippuan käsinsä, mutta huomaa samalla kastelleensa paitsi hihansa myös paitansa etumuksen. "No jaa, sehän kuivuu kyllä", Nina tuumii huolettomasti.

Ninan kopeloidessa saippuaa paljun pohjalta sir Williamin katse kiinnittyy Ninan paidan kastuneeseen etumukseen. "Aivan kuin siihen piirtyisi rinnan kaari. Mutta eihän se voi olla. Onko lähes kaksi kuukautta merellä mulle liikaa?? Rupeenko jo näkemän naisia siellä missä niitä ei voi olla", Will pohtii kiivaasti alkaessaan pestä itseään. "Kerää samalla tuolta muutkin likaiset vaatteet niin peset ne sitten samalla kertaa", kapteeni ohjeistaa Ninaa ajatustensa lomassa.

Nina keräilee vaatteita kokoon ja pohtii samalla tilannetta: "Vaatteita onkin näköjään jonkin verran. Ilmeisesti kapteeni on siisti mies, vaihtaa vaatteet muulloinkin kuin niiden ollessa verisiä repaleita". Nina huomaa pari löystynytta nappia ja päättää kysyä myöhemmin mistä löytää neulan ja lankaa, sillä Nina on tullut siihen tulokseen, että hänen on otettava hyttipalvelijan homma tosissan jotta saa syödäkseen ja pääsee kotiin.

Sir William seuraa Ninan puuhia katseellaan peseytyessään. Erityista huomiota kapteeni kiinnittää tämän fyysisiin muotoihin. Mieletön ajatus pälkähtää Willin päähän. "Tämä Neil on selvästi fiksu tyyppi. Olisiko hän niin fiksu, että älyäisi naamioitua pojaksi vaikka todellisuudessa onkin nainen? Asia täytyy kyllä nyt selvittää, sillä jos hän todella olisi nainen niin kokonaan uudet mahdollisuudet avautuisivat", itsetyytyväinen hymy nousee kapteenin kasvoille hänen pohdiskellessa asiaa. "Tules tänne niin saat pestä mun selän" William komentaa.

Nina hätkähtää hiljaisuuden katkaisevaa käskyä. Lopulta hän kuitenkin harppoo tottelevaisesti kapteenin luo ja ottaa harjan vastaan. Nina levittää harjaan saippuaa ja alkaa harjata miehen selkää ronskein ottein. "Näin varmaan pesisin jos oisin poika" Nina ajattelee ja rommin rohkaisemana pieni hihitys lipsahtaa Ninan huulilta. Valellessaan vettä kädellään saippuaa pois huuhtoessaan Ninan ajatukset alkavat harhailla: "Niin vahva selkä... mitähän veden alla mahtaa ollakaan..."

William nauttii harjan kosketuksesta. Herrasmiehen kuuluu olla puhdas oli hän sitten missä tahansa. Willin korvat rekisteröivät pienen tyttömäisen hihityksen, ja hän alkaa olla entistä varmempi siitä, että Neil ei taidakaan olla Neil. Mutta siihen saadaan kohta lopullinen selko, William tuumii hautoessaan suunnitelmaansa.

Miehen paljas selkä tuo Ninan mieleen muistikuvia mukavista hetkistä Johnin kanssa. Se kertakin kun he olivat ratsastusretken aikana saaneet idean käydä joessa vilvoittelemassa, ja lopulta melkein... No, onneksi hei eivät sentään olleet intoutuneet loppuun asti. John oli kuitenkin ollut niin kiihottunut, että oli rukoillut Ninaa ottamaan kalunsa käteensä, minkä Nina oli epäröiden tehnytkin. Muisto yhtäaikaa kovasta ja herkästä kalusta sormissaan lämmittää Ninaa vieläkin ja saa hänet punastumaan.

Seinällä olevasta peilistä William näkee Ninan punastuvan oikein kunnolla. Irstaita ajatuksia nousee Willin päähän ja vähintään yhtä irstas hymy hänen kasvoilleen. Kapteeni katsoo peilin kautta suoraan Ninan silmiin. "Eiköhän se ala riittää", hän toteaa ja nousee seisomaan paljuun ja kääntyy ympäri suoraan Ninan eteen. "Tuolla kaapissa pitäis olla puhdas pyyhe".

Kapteenin keskeyttäessä Ninan hajamieliset muistot nousemalla seisomaan ja kääntymällä suoraan kohti, Nina ei voi estää katseensa hypähtämistä jalkoväliin ennen kuin pakenee suorittamaan pyyhkeenhakutehtävää. William huomaa Ninan katseen vilahtavat haarovälissään. Nyt kapteeni on jo melkein satavarma, 10 yhtä vastaan että Neil onkin nainen. Will ottaa lievän haara-asennon, ja asettaa kätensä lanteilleen ja odottaa pyyhettä kuin kreikkalainen jumalpatsas.

"Ei mikään pili tuo", Nina ajattelee, "Velttonakin melkoinen. Joudunkohan mä katselemaan sitä vielä uudelleenkin ennen kuin ollaan kotona... en kyllä kehtais...hihihi". Nina laitta kuitenkin naamansa näkkärille ennen kuin kääntyy takaisin tuomaan ylellisen isoa pellavapyyhettä. Nina henkäisee tajutessaan, että mies on nyt kokonaan poissa vedestä ja on siinä koko lihaksikkaassa ja arpisessa komeudessaan.

Sir William tarttuu pyyhkeeseen ja levittää sen auki. Hän kuivaa pyyhkeellä selkäänsä seisoen täysin avoimena Ninan edessä itsetietoinen virne naamallaan. "Tuolla kaapissa on puhtaita vaatteita, tuo mulle silkkipaita, housut ja jotkut sukat". Hiljalleen Williamin selkä kuivuu, ja hän siirtyy kuivaamaan etupuoltaan. Will aloittaa kuivaamalla hitaasti haarovälinsä pyyhkeen kulmalla ennen kuin siirtää huomionsa ensin rintakehään ja viimeiseksi jalkoihin.

"Kyllä, sir", Nina sanoo ja lähtee kaapille selkä edellä peräytyen. Nina ei malta jättää sekuntiakaan näytöksestä näkemättä, mies on ilmestys valkoihoiseksi. Orjiahan ei lasketa, niiden lihakset on sama kuin hevosen, nättejä ja käyttökelpoisia, ei muuta. Nina pitkittää tilannetta kyselemällä, että kumman paidan kapteeni haluaisi nostamalla kaksi esiin, mutta lopulta Nina saa kasan käsivarsilleen valmiiksi ja palaa muutamat askeleet takaisin ja ojentaa vaatteen käsivarreltaan. "Tässä, sir".

"Kiitos", sir William vastaa kuivasti, "tosta jäi näköjään pari ämpärillistä vettä ylikin. Kaada noi mun vedet pois ja sotke itelles uusi vesi. Toi on tän laivan ainoa kylpypalju, et toinen vaihtoehto on sitten merivesi kannella. Säkin kun oot aika likainen".

Anno Domini 165?
Buccaneer, jossakin Karibialla

Nina tietää olevansa likainen, ja maksaisi kylvystä paljonkin. Ei kuitenkaan niin paljoa mitä paljastuminen kylvyn myötä saattaisi merkitä. Nina pohtii ongelmaa kantaessaan käytettyjä vesiä sanko kerrallaan ulos hytistä ja reelingin yli. Ninan kantaessa vesiä ulos, sir William pukeutuu puhtaisiin vaatteisiin ja huokaa hekumallisesti saatuaan puhtaat vaatteet päällensä. Kapteeni istahtaa pöydän ääreen ja mietiskelee millä konstilla Nina aikoo yrittää säilyttää salaisuutensa. Saatuaan vedet pois, Nina sekoittaa nopeasti itselleen uuden kylpyveden ja esittää kapteenille pyynnön: "Olette todella ystävällinen, kaipaankin kylpyä, mutta sopisiko että käännätte selkänne kun riisuudun. Olen erittäin ujo". Will virnistää kuullessaan pyynnön. "Kuule, tää on niin pieni laiva, että täällä ei oikein oo varaa ujostella, et sun on vaan parasta oppia riisumaan muitten joukossa. Mutta tän kerran mä voin katsoa muualle".

Sir William kääntyy poispäin, mutta huolehtii siitä, että pystyy silmänurkastaan seuraamaan Ninaa koko ajan. Nina puolestaan tuskin uskoo hyvää onneaan ja kuoriutuu pikavauhtia likaisista vaatteistaan ja pulahtaa veteen, joka on onneksi niin syvää, että Nina pystyy jättämään vaan päänsä pinnalle uppoutuessaan tahallaan niin syvälle kuin mahdollista. Kapteeni on seurannut Ninan riisuutumista silmäkulmastaan ja huomaa epäilyksensä osuneen oikeaan. Nainenhan se Neil on.

Saatuaan itsensä kunnolla upotettua veteen, Nina huikkaa kapteenin herrasmiesmäisesti poiskääntyneelle selälle: "Selvä, olen vedessä". Nina ei vielä jaksa surra sitä, kuinka hän saa kuivattua itsensä paljastumatta, veden ihanuus haihduttaa hetkeksi kaikki huolet.

Luvan saatuaan sir William kääntyy ympäri. "Sano sitten kun tarttet selänpesua. Mä hoidan sen sulle nyt tän kerran. Ens kerralla saat olla kannella niinku muutkin", kapteeni lausahtaa huolettomasti vaikka tajuaakin lauseen uhkaavan merkityksen tytön kannalta. Will aikoo leikkiä vielä hetken aikaa tietämätöntä.

Kapteenin lausahdus palauttaa Ninan maanpinnalle. Pari hyvinkasvatetulle neidolle sopimatonta sanaa vilahtaa hänen aivoissaan. "Aa.. ei teidän tarvitse. Voitte rauhassa syventyä tärkeisiin töihinne, vaikka lähteä kannelle jos tarvitsee. Pärjään kyllä, olen tottunut pesemään itse itseni, ujouteni, ymmärrättehän".

"Höpö höpö", sir William vastaa pikaisesti, tarttuu pöydänkulmalla olevaan harjaan ja astuu paljun viereen Ninan selän taa. "No, ei meillä oo koko päivää aikaa tähän pelleilyyn", Will jatkaa haastavalla äänellä odottaessaan että tyttö nojautuisi eteenpäin ja päästäisi kapteenin pesemään selkänsä.

Lopulta Nina tajuaa, ettei paljoa ole tehtävissä ja kohouttautuu hieman ja nojautuu eteenpäin. "Onneksi mies on selkäpuolella", välähtää pikainen ajatus Ninan jännittyneissä aivoissa. Ninan nojauduttua eteenpäin William alkaa voimakkaasti ja määrätietoisesti pestä Ninan selkää. Ensin hartiat, ja sitten lapaluiden ohitse yhä alemmas. Will hoitaa pesemisen tarkoituksellisen hitaasti nähdäkseen aikooko Nina reagoida jotenkin vai yrittääkö tyttö edelleen säilyttää valeasunsa.

Harjauksen Ninalle aiheuttama nautinnollinen tunne sekoittuu ikävästi kasvavaan kauhuun siitä, että kapteenin tarvitsee vain astua askel johonkin suuntaan niin Nina paljastuu. Sitäpaitsi Ninan mieleen on painunut sir Williamin hymy ennen kuurauksen aloitusta. "Siinä oli jotain... Voisiko se merkitä, että tiedät mikä olen ja kidutat minua tahallasi... Ei kai sentään, olethan herrasmies... kai... ehkä..." Nina pohtii tilannettaan kuumeisesti. Lopulta Nina ei kestä enää ja kääntyy kapteenin suuntaan kädet rintoja peittäen. "Hyvä herra, sir, olen pahoillani valheestani, mutta minun on nyt paljastettava, että olen sir Thomasin tytär, en poika. Nimeni on Nina".

Leveä hymy valtaa sir Williamin kasvot. "Arvasinhan mä". Will tarttuu kiinni tytön hartioista ja nostaa tämän paljuun alasti seisomaan. "Kaikki muu oli siis totta paitsi sun nimi?", kapteeni kysyy niin ankaralla äänellä kuin pystyy huvituksensa keskeltä tuottamaan. Nina peittelee itseään käsillään, vaikka ne eivät oikein riitäkään joka puolelle. "Oli totta", Nina sopertaa ja jatkaa: "Varsinaisia bisneksiänne asia ei muuta. Isäni on aivan yhtä halukas maksamaan ainoan lapsensa pelastajalle. Ja minä voin edelleen esittää poikaa ja toimia palvelijananne", Nina saa sanottua vaikka alasti seisominen vieraan miehen edessä ei olekaan hänelle kovin tuttua puuhaa.

Kapteeni katsoo Ninaa päästä jalkoihin mahdollisimman irstaasti. Rinnoista näkyy osa, ja jalkoväliinkin Williamin katse ennätti ennen kuin Nina ehti sen peittää. "Tämä muuttaa kyllä asioita aika lailla. Nainen laivassa tietää onnettomuutta, mutta toisaalta sulle on kyllä muitakin käyttötapoja kuin pojalle ois ollu...", Will jättää lauseen roikkumaan ilmaan. Sir Williamin ote Ninan olkapäistä estää tyttöä laskeutumasta veden suojaan, mutta Ninan huomatessa miehen katseen kiertävän ympäri vartaloaan, hän ei enää haluakaan upota. Nina raivostuu riittävästi suoristautuakseen ylpeästi. "Hyvä herra, ette kai voi tarkoittaa että käyttäisitte hyväksenne toista englantilaista. Pelkkä ajatuskin alentaa teidät niiden espanjalaisten sikojen tasolle, joiden takia alunperin naamioiduin. Mikäli tarkoititte ompelu- ja ruoanlaittotaitojani, pyydän anteeksi epäilyksiäni". Nina etsii purkauksensa aikana katsekontaktia selvittääkseen asian. "Olinko ymmärtänyt väärin ja syyttänyt kapteeniparkaa perusteettomasti, vai olisiko hän naisenpuutteessaan valmis vaikka pakottamaan maanmiehensä... Tai vielä pahempaa, antamaan minut miehistönsä käyttöön..." kauhistuttava ajatus alkaa heikottaa, "voi ei, ei voi olla", Nina on yhtäkkiä lähellä pyörtyä silkasta kauhusta.

"Jos miehistöltä kysyttäis, että mihin työhöm sut pitäisi laittaa, niin varmaankin kaikki kannattaisi erästä hyvinkin naisellista tehtävää johon ei liity silmäneula eikä soppakauha", sir William toteaa uhkaavasti ja jättää ajatuksen leijumaan hetkeksi ilmaan. "Mutta sun onneksesi niiltä ei kysytä. Ellet sitten anna aihetta miehistön konsultoimiseen. Eli kaikkinainen valehtelu ja muu venkoilu loppuu nyt, tuliko selväksi?", kapteeni kovistelee Ninaa, vaikka sisimmässään ei olekaan varma pystyisikö koskaan toteuttamaan uhkaustaan.

"Kyllä, sir", Nina saa sanottua, "En enää valehtele ja teen kaiken minkä sanotte. Teidän ei tarvitse olla niin julma".

"No hyvä että me ymmärrämme toisiamme. Mä en mitenkään haluaisi satuttaa mitään noin kaunista, mutta tämän aluksen kapteenina minun pitää huolehtia sen turvallisuudesta. Ja siihen ei valehtelu ja muu venkoilu sovi", sir William selittää rahoittavasti ja irrottaa otteensa Ninan olkapäistä. William marssii hytin ovelle ja avaa sen ja huuta lähimpänä ollutta miestä tuomaan eräästä aikaisemmasta laivasta saaliiksi saadun arkun.

Ajatus hyttiin ryntäävästä miehestä saa Ninan sukeltamaan vauhdilla veden suojaan. Siitä huolimatta Nina on kuitenkin kiitollinen siitä, että pelättyä pahoinpitelyä ei ehkä olekaan tulossa. Pian mies saapuu arkkua raahaten ja asettaa sen keskelle hytin lattiaa. Miehen poistuttua sir William astelee hytin seinustalla olevalle kaapille, josta hän ottaa pyyhkeen ja avaimen. Will kävelee paljun viereen, levittää pyyhkeen auki ja kääntää katseensa pois. Tällä kertaa kapteeni sulkee myös silmänsä kuten herrasmiehen tuleekin. "Nouse pois sieltä", William tokaisee jo huomattavasti ystävällisemmällä äänellä.

Nina nousee pois paljusta ja kuivaa itsensä jo huomattavasti rauhoittuneena. Sitten hän kääriytyy pyyhkeeseen ja odottaa mitä tuleman pitää. Ninan kuivattua itsensä kapteeni kumartuu arkun luokse avain kädessään ja avaa arkun kannen. "Tää on yhdestä ranskalaisesta aluksesta. Täynnä naisten hepeniä suoraan Pariisista. lastiluettelossa puhuttiin sellasten tyyppien kuin Dior, Chanel ja Gucci tekeleistä, jos ne sulle mitään sanoo. Muita naisten vaatteita meillä ei ole. Koita etsiä sieltä jotain ompeluun ja keittiöön sopivaa vaatetta", sir William selittää ennen kuin kääntää selkänsä Ninalle.

Arkussa on todella kauniita vaatteita, osa jopa Ninan kokoa. Tytön ei tarvitse penkoa kovin kauaa kun hän löytää mielestään asiallisen turkoosin puvun jonka hihat eivät estä liikkeitä ja jonka helma ei viistä kantta. Kaula-aukko on tosin aika antava, mutta kaikkeahan ei voi saada. Ilmeisesti ranskalaiset eivät ole kuulleet siveästä pukeutumisesta, mitä muuta voi fransmanneilta odottaakaan. Arkussa on jopa alusvaatteita... ihania silkkisiä, joita Nina hamstraa heti useampia ja vetää yhdet jalkaansa ja asettelee puvun paikoilleen. Takana olevat napit jäävät tosin sulkematta. "Kapteeni hyvä, voisitteko auttaa näiden nappien kanssa?", Nina kysäisee ja peruuttaa samalla miehen luo. Peruuttaessaan Nina haroo hiuksiaan ojennukseen, "Kunhan ne kuivuvat, täytyy etsiä jostain kampa", Nina tuumii.

"No mutta tottakai kultaseni" kapteeni vastaa rakastettavasti ja sulkee asiantuntevasti napit. William katsoo hetken Ninaa ennen kuin hakee sängyn vieressä olevalta pöydältä harjan ja ojentaa sen Ninalle: "Sä tarviit näköjään tätä".

"Kiitoksia", Nina sanoo ottaessaan harjan vastaan, "kaikesta", tyttö jatkaa harjatessaan hiuksiaan, jotka ovat luonnonkiharuutensa takia menneet aivan sykkyrälle heti puhdistuttuaan suoristavasta liasta. Nina vilkaisee peilistä kuvaansa hiuksia harjatessaan. Hiukset ovat surkean lyhyet, mutta harjattuina kohtuullisen siistit. "Ja turkoosi puku on paitsi käytännöllisin arkun puvuista, myös juuri oikeaa väriä minulle... hiukset ja ihonväri saavat siitä eloa... vaikka sillä miltä näytän ei tietenkään ole väliä... parempi jos oisin löytänyt oikein ruman puvun, ties mitä miehistö nytkin tekee", Nina pohdiskelee peilatessaan.

Sir William katselee Ninaa tämän harjatessa hiuksiaan ja alkaa samalla pohtia käytännön asioita. "Mä järjestän sulle nukkumapaikan tänne, muita hyttejähän täällä ei ole. Jos joku miehistöstä käpälöi tai ehdottelee sopimattomia, tuut heti kertomaan mulle. Saat huolehtia mun vaatteista ja vaikka vähän siivotakkin täällä, ja sitten auttelet kapyysissa tarpeen mukaan. Sitten kun oot valmis, niin mä esittelen sut pojille".

Nina on nyykähtää kiitollisuudesta kapteenin puheet kuullessaan. Hän oli juuri miettinyt miten voisi nukkua miehistön keskellä ilman vaaraa irstaista katseista ja mahdollisesti kosketuksistakin. Nyt se asia on kunnossa. Rommihuurujen viipyillessä vielä Ninan päässä, hän on ehkä tavallista impulsiivisempi ja niinpä tyttö kapsahtaa sir Williamin kaulaan kuten olisi tehnyt isälleen saatuaan häneltä hienon lahjan: "Kiitos, olette todella herrasmies ja hieno ihminen". Kuin vahingossa Nina suikauttaa suukon kapteenin poskelle.

Sir William yllättyy suukosta, mutta on vain mielissään Ninan reaktiosta. Kapteeni tarjoaa tytölle kätensä kuten herrasmiehen kuuluukin, ja johdattaa tämän ulos hytistä kannelle ruorikorokkeelle. Matkalle korokkeelle Will kysyy vielä yhden kysymyksen: "Kuinka vanha sä oikeasti olet?".

"18", Nina vastaa, "sen takia isä laittoikin mut matkalle Lontooseen. Tädin pitäisi järkätä mulle aviomies sieltä. Isä ei halua että jään vanhaksi piiaksi, varsinkin kun oon ainut lapsi. Vaikka kyllä mulle kelpais joku kotopuolestakin. Isä se vaan on niin tarkka säädystään".

"No, Lontoo saa nyt kyllä vielä hetken odottaa", sir William toteaa heidän saapuessaan korokkeelle. William käskee perämiehen koota miehistö yhteen. Kun miehet ovat koolla, kapteeni aloittaa selitykset voimakkaalla äänellä: "Tämä nuori neiti tässä on Lady Nina Sweetiepie" William jyrisee osoittaen Ninaa, "kuten näette, hän on tämän laivan ylivoimaisesti arvokkain saalis. Ja juuri siksi, että hän on niin arvokas, tulee minun, Sir William Hookin, huolehtia siitä, että hänen arvonsa myös säilyy. Siispä se mies joka tähän nuoreen neitoon koskee, tai ehdottelee hänelle asioita jotka ovat nuorten neitojen korville sopimattomia, löytää itsensä tutkimasta Buccaneerin köliä ulkopuolelta. Ja jos joku menee sopimattomuuksissaan vieläkin pidemmälle, tekee hän puolestaan tuttavuutta märssytangon ja hirttoköyden kanssa".

Puhe tuntui takaavan Ninalle turvallisen liikkumisen laivalla, mistä tämä oli kiitollinen. "Sopiiko, että hoidan nyt ne vaatteenne ja opettajaltani lainassa olleet, vai onko teillä muita työtehtäviä minulle?", Nina kysyy kapteenilta heidän laskeutuessaan korokkeelta. "Se sopii oikein hyvin. Minulla itsellänikin on erinäisiä tehtäviä hoidettavana. Iltaan mennessä olen järjestänyt teille makuupaikan, ja hoidan teille myöskin illallisen hyttiin", kapteeni vastaa pikaisen käsisuudelman saattelemana ja poistuu toiseen suuntaan.

Nina palaa hyttiin. Hänestä tuntuu oudolta kulkea niin tukevasta ovesta koputtamatta, vaikka tietääkin että kapteeni ei ole sisällä. Nina kerää vaatteet koriin ja lähtee kohti kapyysia. Hän arvelee Seanin auttavan neuvomalla mistä löytyy pyykkipalju ja muuta tarpeellista. Näin elämä on asettumassa uomiinsa.

Anno Domini 165?
Buccaneer, jossakin karibialla

Pari viikkoa on kulunut Ninan valeasun paljastumisesta. Elämä on soljunut rauhallisesti eteenpäin, ja Nina on vihdoinkin saanut suurimman huolenaiheensa pois vaivaamasta. Jean-Lucin kuume on laskenut ja välskäri uskoo Ninan kotiopettajan toipuvan täysin ennalleen. Niinpä Nina syökin kapteenin kanssa illallista tämän hytissä hyvillä mielin ja hyvällä ruokahalulla.

"Haluatko lisää viiniä?", sir Williamin kysymys herättää Ninan ajatuksistaan. "Ehkä lasillinen, kiitos", Nina vastaa ja jatkaa lasia ojentaessaan: "Sean on todella onnistunut tänään, juhlimmeko jotain?"

"Emme oikeastaan, kunhan muuten vain nautimme elämästä", Will vastaa, "Tai oikeastaan, ehkä kuitenkin juhlimme sinun erinomaista asuvalintaasi. Kaikkea ne ranskalaiset keksivätkin".

Nina hymyilee kainosti kapteenin kohteliaisuudelle, "Älähän viitsi. Tiedän kyllä itsekin, että tämä on hieman avonainen, mutta halusin kylvyn jälkeen puhdasta päälleni, että pääsen pesemään sen käytännöllisemmän turkoosin puvun. Etkö pidä punaisesta?"

Sir William hymyilee ilkikurisesti vastatessaan: "Toki pidän, ja punainen myös sopii sinulle erinomaisesti. Kun ja jos päästän sinut Lontooseen, niin seurapiirit menevät täysin sekaisin. Ehkä voisinkin korottaa lunnasvaatimusta".

"Ehkä en haluakaan Lontooseen. Ehkä isäni ei riskeeraa uutta matkaa joutuessaan maksamaan epäilemättä tolkuttomasti jo tästä ensimmäisestä yrityksestä. Mutta se on sen ajan huoli, en jaksa ajatella mitään epäilemättä kuolettavan tylsiä seurapiiritapahtumia nyt kun meillä on tämä hetki ja meri. Ja kerrankin hyvää ruokaa viinin seuraksi. Ja mitähän sinäkin niillä lunnasrahoilla meinaat tehdä?".

"Niin, lunnasrahat, en ole kertonutkaan", Will vastaa Ninalle haaveksivan katseen syttyessä hänen silmiinsä. "Vanha sukukartano Kentissä pitäisi kunnostaa. Mutta vasta sitten kun siitä vallananastaja Cromwellista on päästy eroon. Mutta entä sinä, etkö haluakaan hyviin naimisiin? Ethän voi vanhaksipiiaksikaan jäädä".

"On niitä miehiä Jamaikallakin. Mukaviakin sellaisia, joiden kanssa plantaasin hoito kävis helposti. Ei mitään Lontoon seurapiirien mammankultia".

Kapteenin äänesävy muuttuu snobistiseksi. "Mutta ethän toki voi naida säätysi alapuolelta. Joku alaluokan renttu vain ryyppäisi rahasi ja ajaisi sinut ja lapsesi köyhäintaloon".

Nina vastaa vähintään yhtä hienostelevalla äänensävyllä: "Suoraan sanottuna en tajua miksi isälläni on pakkomielle naittaa minut Lontoossa, mutta tietysti kunnioitan hänen päätöksiään kuten tyttären kuuluukin. Enkä tosiaan naisi mitään ryyppäävää alaluokan jäsentä, mutta toisaalta plantaasin hoito onnistuisi paremmin ja voittoa tuottavammin mieheltä, jolla on jotain käsitystä realiteeteista. Olen kuullut, että Lontoossa on jopa henkilöitä, jotka eivät hyväksy orjia työvoimana".

Sir William katsahtaa hieman yllättyneenä Ninaan: "Niin, onhan siellä muutamia sellaisiakin, mutta he eivät ymmärrä laisinkaan taloudellisia realiteetteja. Eikä sinun sitäpaitsi pitäisi vaivata kaunista pikku päätäsi sellaisilla asioilla. Sen sijaan ulkona näyttäisi olevan kaunis tähtitaivas. Haluaisitko kenties hieman katsella yhtä Herran kaikkein kauneinta luomistyötä?"

"Tottakai", vastaa Nina ja antaa kapteenin johdattaa itsensä parvekkeelle.

Sir William seisoo Ninan takana ja osoittaa tytön olan yli tähtiä merimiehen asiantuntemuksella. "Tuolla on Iso karhu, ja tuo tuolla on Pohjantähti, merkittävin kaikista taivaankannen tähdistä", Will selittää laskiessaan toisen kätensä kevyesti Ninan lanteille. Nina ei ole huomaavinaankaan Willin kättä. "Sinä se olet sitten viisas. Minä en olisikaan tuntenut juuri muita kuin Etelänristin".

"Vai Etelänristin olisit tuntenut. No se ei näy tähän aikaan vuodesta näin pohjoisessa. Pitäisi olla etelämpänä jotta sen voisi nyt nähdä. Kaunis se toki on, mutta ei yhtä kaunis kuin tuo tuolla". William kumartuu hieman osoittamaan erästä tähteä. "Se on Venus. Varmaankin tiedät kenen mukaan se on nimetty?", Will kysäisee ja suutelee höyhenenkevyesti Ninan niskaa. Tyttö hätkähtää hieman, mutta koska Nina on jo tottunut kapteenin käsisuudelmiin, hän ajattelee, että kyseessä lienee heidän asentojensa aiheuttama muunnos siitä. Oikeastaan Willin lämmin vartalo heti Ninan takana antaa tytölle mukavan turvallisen tunteen, ja hän nojautuu vähän taaksepäin.

Ninan nojautuessa taaksepäin sir William siirtää tytön lantiolla olleen kätensä pehmeästi tämän vatsan päälle ja painaa tyttöä hellästi itseään vasten. "Mikä on mielestäsi kaunein tähti?, William kysyy kuiskaten Ninan korvaan.

"Ehkä nuo yhdessä", Nina vastaa ja osoittaa taivaanrannan lähelle asettunutta rykelmää. "Minusta on mukava ajatella, että ne ovat lähellä toisiaan ja pitävät seuraa toisilleen. Muut tähdet ovat niin yksin vaikka olisivat osa kuviotakin. Isä sanoi, että tuo on nimeltään Seulaset, mutta kuulemma sitä kutsutaan myös nimellä Seitsemän sisarta. Minä olen aina surrut sitä että olen ainut lapsi... Mikä sinusta on kaunein tähti?"

"Kaunein tähti? En ole koskaan osannut päättää, merenkulkijana Pohjantähden yksinäinen uljuus on aina jotenkin vedonnut minuun, mutta toisaalta mikään tähti ei ole yhtä siro liikkeissään kuin Venus", sir William vastaa ja uppoutuu hetkeksi ajatuksiinsa, ennen kuin jatkaa: "Äitisi taisi kuolla kun olit aika nuori? Olen pahoillani. Isäsi ei sitten koskaan mennyt uusiin naimisiin kun sinulla ei ole sisaruksia?", Will kysyy hiljaa liikuttaessaan samalla kättään hiljalleen ylöspäin Ninan vatsaa pitkin.

"Niin, äitini kuolemasta on jo yli kymmenen vuotta... Ja isäni ei ole mennyt uusiin naimisiin, ehkä hän suree vieläkin... Minullakin on ikävä äitiä, varsinkin nyt kun olen vanhempi ja haluaisin kysyä häneltä naisena olemiseen liittyviä asioita...", Nina keskeyttää lauseensa äkisti ja on kiitollinen, että pimeys kätkee punastumisen.

"Kotiopettajasi on sitten aina ollut mies? Kummallista, yleensähän tyttöjä opettavat naiset. Paitsi tietysti kuninkaallisia tyttöjä. Taidatkin olla kuninkaallista sukua", Will lohkaisee leikkisästi ja suutelee jälleen Ninan niskaa, tällä kertaa aikaisempaa voimakkaammin. Williamin käsi liikkuu edelleen hiljalleen ylöspäin kohti Ninan rintoja.

"Jo silloin kuin asuimme vielä Englannissa, opettajani olivat miehiä, mutta se on kyllä kai ihan sattumaa. Joskin kuka nainen pystyisi opettamaan kaikkea sitä minkä Jean-Luc hallitsee", Nina vastaa mietteliäänä.

"Tokihan kotiopettajattaret pystyvät opettamaan tytöille kaiken mitä teidän tarvitsee tietää. Mitä tämä Jean-Luc on sinulle sitten oikein opettanut?", Will kysyy ennen kuin alkaa puuhastella fritsua Ninan kaulalle. Samalla hänen kätensä kohtaa Ninan vasemman rinnan ja sivelee sitä silkinpehmeästi kankaan läpi.

"Noo, kaikkea tarpeellista", Nina vastaa niin mietteliäänä, että ei huomioi vartalollaan tapahtuvaa puuhastelua.

"Niinkuin esimerkiksi?", William saa kysyttyä puuhastelun välissä, ja samalla miehen käsi sujahtaa Ninan puvun kaula-aukosta sivelemään tämän rintojen ihoa kankaan alta.

"Hän on matkustellut paljon. Nuorempana hän oli syvästi uskonnollinen ja aikoi liittyä jesuiittoihin. Heidän mukanaan hän pääsi matkustamaan moniin paikkoihin, joista täällä ei ihmisillä ole tietoakaan. Ja heidän parissaan hän oppi monia mielenkiintoisia asioita", Nina vastaa, mutta korjaa nopeasti sanojaan: "Mutta ehkä ne olivat mielenkiintoisia vain minun mielestäni". Nina ei suinkaan aio ruveta paljastamaan oppituntiensa todellista sisältöä. Samassa Nina alkaa tulla hämärästi tietoiseksi siitä, että kapteenin käsi liikuskelee paikoissa ja tavoilla jotka eivät ole herrasmiehelle tavanomaisia.

Sir William yllättyy selityksestä: "Vai jesuiitta, kuinka isäsi sellaisen palkkasi? Eikö sinua olekaan opetettu Englannin kirkon oppien mukaan? Paavinuskoako hän on sinulle opettanut?", kapteenin ääneen hiipii pieni käskevä sävy, mutta hän ei kuitenkaan keskeytä Nina rintojen hivelyä, ja miehen toinen käsi alkaa etsiytyä Ninan puvun helman alle.

"Isäni huolehti kyllä oikean uskon opettamisesta. Sitäpaitsi Jean-Luc ei tunnusta nykyään paavin uskoa. Valitettavasti ei kyllä myöskään oikeaa uskoa, mutta koska isäni on katsonut tarpeelliseksi minun saada opetusta häneltä, en välitä vaikka on olisi kuinka vääräuskoinen. Sillä ei ole merkitystä, kuten hänen mukaansa ei juuri millään. Ja hyvä herra, onko todellakin tarpeellista pitää käsiänne kuten pidätte? Se tekee oloni levottomaksi, enkä ole varma pidänkö tästä tunteesta".

Williamin Ninan rintoja hivelevä käsi keskittyy nyt ensimmäistä kertaa nänneihin, samalla kun miehen toinen käsi alkaa hiljaa sivellen nousta ylöspäin pitkin Ninan reittä hameen helman suojissa. "Shh", William rauhoittelee Ninaa ja suutelee tytön korvaa, "Se levoton olo kuuluu asiaan".

Nina henkäisee hämmästyneesti: "Ehkä sittenkin pidän tästä... vaikka mahassa tuntuukin oudolta", Nina vastaa pehmeällä äänellä ja kääntää vastatessaan päätää taaksepäin. Tähän asti Nina oli katsellut tiiviisti vain merelle ja taivaalle. Pimeässä Nina näkee vain Williamin silmistä heijastuvan tähdenkajon, eikä ole varma onko miehen huulilla hänelle niin tavallinen virnistys. "Mitä oikein ajattelet? Miksi olet yhtäkkiä niin ystävällinen", Nina pohtii.

Sir William katsoo Ninaa hetken syvälle silmiin, ottaa kätensä hitaasti pois tytön rinnoilta ja silittää pehmeästi tämän poskea. Will suutelee Ninaa kevyesti suulle samalla kun miehen toinen käsi saavuttaa Ninan reiden yläpään ja yksi sormi liukuu hiljalleen pitkin tytön haaroväliä tutkiskellen.

"Mutta ehkä silläkään ei ole väliä", Nina tuumii. Hän pitää kihelmöinnistä, jonka nännin hively aiheuttaa. Nina alkaa liikkua hieman itsekin kun Williamin käsi pysähtyy hetkeksi. Mutta käsi Ninan reidellä saa tytön jäykistymään. "Mitä te oikein teette? Tuo ei ole sopivaa. Mitä jos joku näkee meidät tässä?"

Will painaa sormen Ninan huulille, "Shh, Ninette. Ei kukaan näe tänne, ja tokihan huomaat, että tämä on vain mukavaa, eikö?, William iskee Ninalle silmää ja sivelee samalla sormellaan Ninan häpyä.

"Mmmh... tuo tuntuu ihan hyvältä, mutta silti minua huolestuttaa, että aiotte kohta tehdä jotain, mihin minun järkevänä naisena ei pitäisi suostua. Tiedän kyllä mitä miehet haluavat tehdä. Tuo on vain tapa saada minut niin pyörälle päästäni, etten välittäisi, eikö? MINÄ en aio olla kohta raskaana. Pyydän anteeksi jyrkkää sävyäni, mutta haluan teidän ymmärtävän, että en aio ryhtyä mihinkään, mikä vaarantaa tulevaisuuteni. Sen verran minulle on opetettu.", vuodatuksensa aikana Nina tarttuu Williamin ranteeseen ja katsoo tätä silmiin, mutta toistaiseksi Ninette ei aio tehdä enempää estääkseen kapteenin hivelyt.

Sir William katsoo Nina silmiin, ja ajattelee että tytön vastustus murtuu kohta kuitenkin, joten Will jatkaa puuhiaan. Hän kumartuu suutelemaan Nineten puvun kaula-aukon paljastamaa ihoa ja liikkuu koko ajan alemmas, kunnes William vapauttaa kädellään Ninan rinnat puvun sisältä venyttämällä kaula-aukkoa. Willin kieli hyökkää heti Ninan nännien kimppuun ja samalla tytön haarovälissä William ujuttaa yhden sormen hitaasti Nineten sisään.

"Auts, tuo sattui. Voisitteko lopettaa", Nina pyytää Williltä katsoen tätä silmiin. Kyyneleet tunkevat esiin tytön silmiin. Pimeästä kuuluu ruorimiehen yskäisy. Ninaa ja Williamia ei ehkä voi nähdä, mutta ääni kantaa tyynessä illassa.

William vetää sormensa ulos Nineten hävystä tajutessaan että Nina taitaakin olla neitsyt. "Pyydän syvästi anteeksi, Lady Ninette", sir William sanoo ritarillisesti ja kuivaa tytön kyyneleet sormillaan. "Paljastan sulle salaisuuden", William kuiskaa hiljaa kuin salaliittolainen, "raskaaksi tulo voidaan estää, jos sitä pelkäät. Sinähän pidit äskeisestä, eikö?".

Anno Domini 165?
Buccaneer, jossakin Karibialla

Williamin vedettyä sormensa Ninan hävyltä Nina henkäisee syvään ja punastuu Willin kysyessä pitikö Nina kosketuksesta. "Pidin muuten, paitsi se viimeinen asia minkä teitte", Ninette saa vastattua viitatessaan samalla nolona alaspäin ja jatkaa: "Ja olette oikeassa, en halua tulla raskaaksi ennen kuin minulla on aviomies lapsia elättämään. Mutta mitä sanoitte, kuinka raskauden esto olisi mahdollista?"

"Niin, se viimeinen... Kai sinä tiedät kuinka Jumala on tarkoittanut miehen ja naisen olevan?" Will kysyy pehmeällä äänellä.

"Tiedän kyllä kuinka mies ja nainen ovat yhdessä sinetöidäkseen liittonsa ja saadakseen perillisiä. Minulle on opetettu kyllä. Mutta olen myös nähnyt kuinka työväki parittelee keskenään juhlien jälkeen kuin hevoset tai koirat... Ja saavat lapsia kuin hevoset tai koirat. En tiedä, että sitä pystyisi estämään", Nina selittää ja on hieman ymmällään kapteenin väitteestä, että raskaaksi tulon muka voisi jotenkin estää.

"Niin, se raskauden esto. Tule, niin näytän" William sanoo ja johdatta Ninan sisälle ja ottaa kirjahyllystä pienen lippaan. Ninette seuraa Williä uteliaana sisälle: "Mutta onkohan minussa jotain vikaa? Työläisten naisia kosketus ei näytä sattuvan", hän kysyy hiljaa viittilöidessään jälleen epämääräisesti lantionsa suuntaan.

"Ymmärräthän, että se mitä mustat pakanat tekevät ja jota kutsutaan paritteluksi on eri asia kuin se, mitä kristityt tekevät. Me saamme siitä erityistä nautintoa, joka on Herran lahja. Ja se, että se sattuu... Et ole tainnut koskaan olla miehen kanssa?", William kysyy mahdollisimman rauhoittelevalla äänellä.

Kapteenin sovinnollisesta äänestä huolimatta Nina kiivastuu hieman:"En tietenkään ole. Mitä oikein kuvittelit? Että olisin niin kuin ne mustat? Heti köyrimässä toisiaan kun saavat väkijuomia?"

Ninan vuodattaessa pientä kiivastumistaan William avaa kädessään olevan lippaan ja ottaa sieltä kultaisen kaulaketjun, jossa on kiinnitettynä jadesta tehty erektiossa oleva miniatyyripenis ja näyttää korua Ninetelle. Ninan huomatessa esineen, kiivastuminen muuttuu ujoksi uteliaisuudeksi: "Mita tuo esittää? Minä en edes kehtaa sanoa miltä se minusta näyttää", Nina kysyy kapteenilta katsellen samalla tiiviisti lattiaa.

"Raskaus voidaan estää tämän avulla", Will selittää Ninalle ja jatkaa: "Ja sinä siis kuitenkin tiedät mitä se esittää? Eli olet nähnyt tälläisen luonnossa? Tämähän on miehen elin".

"Olen nähnyt. Niitä nyt näkee harva se päivä kun orjamme käyvät uimassa. Vaikka tuon näköisenä ne ovat silloin kun he aikovat ruveta tekemään lapsia keskenään. Normaalisti niinkuin teilläkin kylvyssä..." Ninan lause jää kesken tytön muistaessa, että on nähnyt juuri tuollaisen elimen aikaisemminkin. Ninette päättää kuitenkin jättää mainitsematta Johnin juuri korun näköisen elimen, sillä hän tajuaa, että tieto siitä, että hän on pitänyt sellaista elintä kädessäänkin asettaisi hänen siveytensä outoon valoon.

William ei välitä Ninan selityksistä, vaan jatkaa esitystään: "Ennen käyttöä tälle pitää tehdä eräs asia". Kapteenin huomautus tekee Ninasta pelkän kysymysmerkin: "Niin mitä käyttöä? Mikä asia?", Ninette kysyy uteliaana.

"Kun tällä halutaan estää raskaus, niin tämä miehen elimen kuva pitää sivellä joka puolelta sen naisen nesteillä, johon mies aikoo yhtyä. Tämän jälkeen koru asetetaan naisen kaulaan. Naisen on oltava alaston ja pidettävä tätä kaulassaan koko aktin ajan. Silloin lasten syntyminen yhtymisen seurauksena estyy ja voimme nauttia Jumalan lahjasta ilman huolia", William selittää. Selityksen aikana Nina on kiinnostuksessaan uskaltautunut taas aivan kapteenin lähelle ja tytön epätoivoinen reisien yhteen puristaminenkin näyttää vähentyneen kun löytyi puheenaihe viemään ajatukset pois oudoista tuntemuksista ja epämääräisista haluista.

"Nesteillä? Tarkoitatko?", Nina viittoilee epämääräisesti alaspäin ja hiljenee tyrmistyneenä. Ninan ajatuksen laukkaavat sellaista vauhtia, että hytissä voi melkein kuulla rattaiden rutinan Nineten pään sisällä. "Eli jos tekisin sen sinun kanssasi, kukaan ei koskaan saisi tietää siitä?"

Will naurahtaa kepeästi huomatessaan Ninan päässä pyörivän kaikenlaisia ajatuksia. "Tarkoitan juuri niitä nesteitä. Ja jos yhtyisimme niinkuin mies ja nainen tätä amulettia käyttäen, kukaan ei koskaan saisi tietää, ellet sitten menisi kertomaan jollekulle".

"Haluatko kuulla salaisuuden?", Nina kuiskaa hiljaa,

"Toki haluan, kerro", William vastaa parhaalla salaliittolaisäänellään.

"Minä melkein tein sen jutun yhden naapurin pojan kanssa. Mutta sitten ajattelin, että kaikki saisivat tietää ja lopetin viime hetkellä. Mutta se oli minusta aika jännittävää, ja täällä, nyt kun olen nukkunut lähellänne, olen nähnyt unta, että me tekisimme sitä. Ja aamulla olen herännyt aivan hikisenä. Annatteko anteeksi levottomat uneni?" Nina keventää sydäntään.

Will hymyilee Ninalle aseistariisuvasti: "Voi sentään, ei tuossa ole mitään anteeksiannettavaa. Kaikkihan sellaisia unia näkevät, ja nythän me voimme sen toteuttaakin". William astuu aivan Nineten viereen ja sivelee tämän rintoja ja suutelee tytön kaulaa.

Tunnustuksen tehtyään Nina huomaa, että maininta naapurin pojasta ei järkyttänyt kapteenia, ja kun myös pelko raskauden takia paljastumisesta on saatu hälvennettyä, Nina on varma, että pieni kokeilu ei tule koskaan tulevan aviomiehen tietoon. Ninan kotiopettajalta, Jean-Lucilta kun oli jäänyt neitsyyden fyysisen puolen tarkempi esittely tekemättä. Niinpä Nina antautuu Williamin hyväilyille ja keskittyy tunnustelemaan niitä tuntemuksia, joita Willin kosketus saa aikaan. Ninette taivuttaa kaulaansa nauttien ja tytön kädet eksyvät kuin itsestään miehen hiuksiin.

Will suutelee Ninaa kiihkeästi suulle, ja tajuaa samalla että Ninette ei aio enää vastustella. Niinpä William alkaa avata Ninan puvun selässä olevia nappeja. Pienen askartelun jälkeen Will saa napit auki ja antaa puvun pudota lattialle tytön jalkojen juureen. Sir William katsoo Ninaa päästä jalkoihin: "Olet todella kaunis, kuin Venus".

Ninaa hieman ujostuttaa. Onneksi hytissä on vain lyhdyn valo, mutta silti Ninette tuntee itsensä keskilattialla alastomana hieman noloksi. Hän perääntyy sängyn laidalle ja ajattelee peittää itsensä peitolla, mutta Williamin suu tekee Ninan heikoksi, ja tyttö alkaa kiihottua ja henkäilee kapteenin suuhun jo melkein huohottaen. William kallistaa Ninan sängylle makaamaan ja suutelee jälleen tämän kaulaa ja etenee siitä hiljalleen alaspäin kohti Ninan paljaita rintoja. Lopulta kapteenin suu alkaa leikitellä Nineten nänneillä ja miehen käsi hakeutuu jälleen reisien väliin ja pakottaa ne auki. Will sivelee sormella Ninan häpyä hitaasti edestakaisin.

Ninan kädet harovat Williamin hiuksia. "Mmmh, tuo tuntuu... mmmh... aika... mmm... hyvältähhh... saisinko katsoa sinua? Voisitko sinäkin riisua?. Silloin ensimmäisenä päivänä kun näin teidät kylvyssä, ajattelin, että olette aika komea. Teitä oli mukava koskettaa pestessä. Onko tapana, että nainen koskettaa miestä, vai olisiko se teistä epämiellyttävää?"

Will nousee pystyyn ja asettuu polvilleen Ninan reisien väliin. Nopealla riuhtaisulla mies riisuu paitansa, jonka jälkeen hän ottaa peniskorun käteensä. Polvillaan yläruumis paljaana William työntää sormen hitaasti Nineten sisään, jotta se kastuisi kunnolla, ja sivelee sitten miniatyyripeniksen huolellisesti tytön nesteillä. Will kumartuu Ninan päälle, suutelee tyttöä suulle ja laittaa korun tämän kaulaan. Suudelman jälkeen William vastaa Ninan kysymykseen: "Toki naisen tulee myös koskettaa miestä. Tämä on suurta yhteispeliä". William alkaa riisua housujaan. Niiden alta paljastuu Ninan silmien eteen kapteenin jo täysin jäykkä kalu.

Williamin riisuessa housujaan Ninalla on hetki aikaa ihmetellä tapahtumia:"Hei, sinähän laitoit sormen äsken sinne! Tällä kertaa se ei sattunut. Olit kai niin nopea tai sitten tuo neste auttaa?". William päästyä housuistaan eroon Nina vaikenee huomatessaan järkyttyneenä, että miehen kalu on nyt jossain määrin erinäköinen kuin hänen kylpiessään.

"Se neste on juuri sitä varten että sua ei sattuisi. Kuinka muuten luulisit tämän ikinä mahtuvan sisääsi?" William kysyy leikkisästi virnistäen ja osoittaa jäykkää kaluaan.

Nina alkaa epäillä, että vaikka Willin sormi pystyikin livahtamaan asioilleen pahemmin kiristämättä, kalu ei tule onnistumaan. "En usko että se mahtuu". Kaiken kauhistumisen keskelläkin seisova kyrpä on uljas näky ja Ninalle tulee mieliteko kokeilla miltä se tuntuisi kädessä. Ninette ojentaa kätensä kokeilevasti. Kalu on lämmin ja paksu. "Oletko varma että se onnistuu? Oletko itse tehnyt tätä ennen?"

"Voi tyttö kulta, kyllä se mahtuu. Niinhän on tarkoitettu. Koskaan se ei ole jäänyt mahtumatta, että voit olla huoleti. Tiedän kyllä kuinka tämä tehdään", William selittää ennen kuin suutelee jälleen Ninan rintoja ja sormeilee jälleen tytön häpyä ja koskettaa ensimmäistä kertaa kevyesti klitorista.

"Mitenkä haluaisit minun koskettavan sinua, että se tuntuisi sinusta yhtä mukavalta kuin sinun kosketuksesi minusta?", Nina kysyy epäröiden. Samassa Willin käsi saa Ninan unohtamaan mitä oli sanomassa tai tekemässä. Sormi levittää tuntemuksia pitkin Nineten koko alavatsaa, tyttö levittää reisiään ahneesti ja voihkii yllättävää tunnetta. William on aluksi kuin ei olisi kuullutkaan Ninan sanoja, ja jatkaa puuhiaan työntämällä sormen kunnolla Nineten sisään ja voimistaa samalla kosketustaan klitoriksella. Samanaikaisesti Will näykkäisee hellästi Ninan nänniä. Hetken päästä William vastaa Ninalle pehmeästi: "Jos todella haluat, voit ottaa kaluni suuhusi".

"Käännytkö siten että yletän", Nina saa sanottua järjellisen lauseen. Muuten järki alkaa olla kaukana. Sormi sisällä aiheuttaa kuumotusta kiristäessään Ninan paikkoja, mutta se kuumotus tuntuu hyvältä. Ja jokainen kosketus klitalla saa Ninan värähtämään.

William tulee Ninan päälle klassiseen 69-asentoon. Miehen kalu sojottaa jäykkänä kohti Nineten kasvoja ja hän upottaa aikailematta kasvonsa tytön reisien väliin kielen alkaessa tanssia Ninan huulilla ja klitoriksella tunkeutuen aina välillä sisään.

"Kerrotko mitä minun pitäisi tehdä? Imeä? Suudellä?", Nina kysyy epävarmana, mutta Williamin kielen alkaessa levottoman seikkailunsa, Ninette päättää tehdä samaa omasta puolestaan. Hän alkaa nuolla kalua kuin nekkua. Ninan kielen kärki tunnustelee kalun muotoja, kiertää kokeilevasti terskan reunaa, ja välillä pyyhkäisee kevyesti päässä olevaa vakoakin. "Näinkö?"

Ninan kielen ja huulien epävarmat liikkeet kalulla ovat omituisen kiihottavia ja William saa nistä lisää intoa omiin puuhiinsa. Will alkaa panna Ninaa kahdella sormella ja keskittää suunsa ja kielensä kaiken huomion tytön klittaan. Jotenkin William onnistuu mumisemaan vastauksen Ninan kysymykseen: "Juuri noin".

Kun elin ei näytä menevän rikki käsittelyssä, Nina tulee rohkeammaksi ja ottaa sitä varovasti syvemmälle suuhunsa. Hän sulkee huulensa tiukasti kalun ympärille ja kieli jatkaa kiertelyään suun sisäpuolella. Koska Williamin seisokki on niin kova, kulma ei ole paras mahdollinen. Niinpä Ninette ottaa käden avuksi ja taivuttaa Williamia hieman alaspäin, ettei mies pääse niin helpolla karkuun Ninan suuta. Ninette on niin touhuissaan kokeiluissaan, että pieni kiristys pimpissä on mennyt sivuasiana melkein huomaamatta. Nyt kuitenkin tuntuu jotain muutakin. Nina ei ole aivan varma mitä tapahtuu, mutta se saa hänet huohottamaan.

Williamin kalu paisuu ja kovettuu Ninan käsittelyssä entisestään ja Willin suu tahmautuu tytön nesteistä. Will aloittaa lantiollaan kevyet naintiliikkeet ja kalu liikkuu edestakaisin Nineten suussa. Lopulta, kun William huomaa Ninan lähentelevän orgasmia, hän kurkkaa olkansa yli Ninan kasvoja ja toteaa:"Taidat olla valmis itse asiaan".

Kalu Ninan suussa elää omaa kiihottavaa elämäänsä, Nina nauttii sen dynaamisista liikkeistä, mutta vielä enemmän hän alkaa keskittyä tapahtumiin alapäässään. Ninette tuntee kuumotuksen olevan melkein sietämättömän. Yhtä aikaa nautittavan ja kiduttavan. Nina alkaa vaikertaa ääneen.

William vetää sormensa ulos Ninan pillusta ja lopettaa klitan lutkutuksen. Hän nousee hetkeksi pois tytön päältä asentoa vaihtaakseen. Will asettuu Ninan reisien väliin ja hieroo terskallaan hetken Nineten klitorista ennen kuin alkaa hitaasti työntyä sisään. Will hymyilee Ninalle rauhoittavasti ja katsoo tätä syvälle silmiin työntyessään tiukkaan pilluun.

Yllättävä kaipuu valtaa Ninan. Hän haluaa tuntea miehen painon päällään, raskaana ja vaativana. Nina haluaa täyttyä... jollakin... en tiedä... ehkä sinä tiedät... tee jotain... juuri noin...

Samaan tahtiin sisääntunkeutumisen kanssa William laskeutuu Ninan päälle suudellen ensin tämän rintoja, sitten kaulaa ja lopulta Will suutelee Ninetteä kiihkeästi suulle samalla hetkellä kun hänen kalunsa on ensimmäistä kertaa kokonaan tytön sisällä.

Tunne on kiristävä. Kuumotus pahenee ja Nina alkaa tosisaan epäillä, että kalu ei tule mahtumaan. Mutta samalla liikkeet vievät elimen kokonaan Ninan sisään, ja sen ollessa kokonaan sisällä ja pysähtyessä hetkeksi sillä hilkulla ollut orgasmi pysähtyy odottamaan. Ikäänkuin kysyen, mitä hittoa nyt on tekeillä. Nina tunnustelee kalua, suorastaan kuuntelee sitä. Se täyttää hänet kokonaan, mutta paikallaan ollessaan ei satuta. "Pysähdy tähän, jooko?", Nina pyytää, sillä hän haluaa selvittää itselleen miten äskeinen fyysinen mahdottomuus oikein tapahtui.

William pysyy hetken paikallaan Ninan kiristävässä pillussa ennen kuin hän aloittaa hitaat ja mahdollisimman hellät työnnöt. Will painautuu Ninaa vasten jotta saa karvoillaan kutiteltua tytön klitorista työntöjen tahdissa. "Miltä tuntuu?", Will kysyy leveästi hymyillen.

Nina liikuttaa lantiotaan. "Hmmmh... se on tosiaan sisälläni. Ja jos liikutat itseäsi oikein hitaasti, se ei satu. Oikeastaan se tuntuu ihan hyvältä", Nina vastaa hymyillen. Ninan rentoutuessa hymyn myötä koko ajan hollilla ollut orgasmi räjähtää käsiin. Hämmästyneenä Ninette takertuu Williamin olkapäihin. William jatkaa hitaita työntöjään tasaiseen tahtiin Ninan orgasmin räjähtäessä Willin kalun ympärillä. Hän antaa Ninalle kiihkeän kielisuudelman ja vastustaa kiusausta lisätä työntöjen voimaa.

Pillun supistelu saa Ninan tuntemaan Williamin liikkeet voimakkaammin, hän on hetken epävarma kutsuisiko tuntuvaa kiristämistä sattumiseksi. Sitten Nina kuitenkin rentoutuu orgasmin jälkeiseen suvantoon ja miehen liikkeet ovat taas yksinomaan miellyttäviä.

Ninan orgasmi lypsi kalua niin tehokkaasti, että William ei kestä kauaa vaan tippuu rajan yli ja työntyy syvälle pohjaan saakka.

Orgasmistaan huolimatta Nina ei vielä ole tyytyväinen. Williamin tasainen liike on kiduttavaa ja saa Ninan haluamaan nopeammin ja syvemmälle. Ninette avaa reisiään niin paljon kuin pystyy ja Williamin työntyessä syvälle tyttö on avoin ja valmis. Kulli alkaa sykkiä ja kuuma sperma leviää Nineten sisuksiin. Will nojaa orgasminsa kourissa lähes koko painollaan Ninaa vasten. Willin saadessa orgasminsa Nina tuntee suurta henkistä yhteyttä maailman kaikkien naisten kanssa. Tämä on tarkoitus ja syy olla nainen. Kesyttää kalu ja sen kantaja. Olla yhtä. Saada nautintoa. Nina kietoo kätensä ja jalkansa Williamin ympärille niin kuin ei haluaisi miehen nousevan ikinä.

Hiljalleen Will toipuu orgasmistaan ja hengityksen tasaantuessa hän pystyy taas tukemaan itseään, eikä enää nojaa vain Ninaan. Yhdestä tytöstä on nyt tullut nainen, ja hän on oppinut mitä naisena olo pohjimmiltaan on. Jollain tasolla William tuntee itsensä ylpeäksi suudellessan Ninaa jälleen. "Nyt sä olet nainen, miltä tuntuu?", William kuiskaa käheästi Ninan korvaan.

"Tee se uudestaan, sitten ehkä voin vastata", Nina vastaa raukeasti hymyillen.

"Vai uudestaan...", Will hymyilee Ninalle ilkikurisesti takaisin.

"Mä haluan oppia", Nina jatkaa, "Saanko jäädä tähän viereesi, niin olen tässä jos aamulla haluat tehdä tuota uudestaan".

"Toki saat jäädä tähän nukkumaan. En olisikaan päästänyt sua enää tästä tänä yönä pois", William vastaa painaessaan päänsä Ninan rinnoille lepäämään.

ehdottomasti sinun täytyy kirjoittaa lisä osaa näihin :o)