Kaivon vaaroja

hölmöläisten touhua.:D



Hölmöläisten uinti


Hölmölän vilja oli kauneimmillaan.



Keltaisen oljen joukossa oli koristukseksi sini­siä ruiskukkia niin kosolti, että vainio näytti järveltä, jonka lai­neet vuoroin sinistä, vuoroin kultaa välkehtivät.



Viljapellon reunaan ilmestyi seitsemän hölmöläistä.



Nämä olivat olleet kävelyllä ja niin vilkkaasti keskustelleet, että olivat päivän poltteessa kovasti hikoilleet. Kun he nyt hikipisaroiden hämärtämin silmin näkivät sinikukkaisen ruisvai­nion, he tämän järveksi käsittivät ja luulivat rantaan tulleensa.



- Nyt, kaikki, järveen, keksi eniten hikoileva.

- Vesi kyllä hi­kemme kuivaa. Osaammehan kaikki kädet pohjassa uida.



Hölmöläiset riisuivat vaatteensa pientareelle ja hyppäsivät lai­nehtivaan ruispeltoon kädet pohjassa uimaan.



- Matalaa on tässä vesi, he hiukan ihmettelivät, mutta syvem­pää jos olisi, uppoaisimme.



Rämmittyään aikansa halmetta pahasti sotkien uimarit tunsi­vat itsensä tarpeeksi kuiviksi ja kömpivät takaisin pientareelle. Pukeuduttiin pajupehkojen takana.



Silloin hölmöläisistä muuan säpsähti ja sanoi:



- Eihän meistä vain kukaan liene hukkunut? Olemmeko tässä kaikki seitsemän?

- Laskemalla tuon selvitämme, toiset tuumivat.



Siinä sitten kiireelliset laskutoimitukset suoritettiin.



Mutta vaikka miten päin ja millä tavalla olisi laskettu, ei saatu enempää kuin kuusi hölmöläistä. Laskija näet aina jätti itsensä mu­kaan lukematta.



Jopa älysi viisain:



- Olemmepa tyhmiä. Laskija on unohtanut itsensä luvus­ta! Kas näin on laskettava: Minä, yksi, kaksi, kolme, nel­jä, viisi, kuusi.



Siinä sitä kuitenkin oltiin! Kuusi sai tämä viisaskin laske­tuksi.



Yksi siis on hukkunut. Siitä syntyi suuri hätä.



- Minä olen varmaan se hukkunut, hätäili kukin itsekseen. Hätäilyn kuuli Mattikin, joka sattui taas täällä päin liikkumaan.

- Mikä hätänä? hän kysyi.

- Mei­tä oli seitsemän, mutta yksi meistä uidessamme tähän jär­veen hukkui, eikä meitä enää ole kuin kuusi.



Mattia nauratti ja hän neuvoi uuden laskutavan:



- Työntäkää nenänne kukin tuohon kurapuuroon. Reiät sitten kurasta laskekaa. Yhtä monta on varmasti teitä kuin reikiä­kin.



Hölmöläiset noudattivat Matin neuvoa.

Selvisihän siinä vihdoin, että seitsemän oli reikää, seitsemän siis hölmöläisiäkin.



Syntyi verraton ilo ja riemu.



Olihan laskemisella yksi takaisin henkiin pelastettu.