Kuinka paljon kuntoilijalle luistelusuksissa eroja - hyötyä?

Kuntoilijalle tuntuvin ero premiumin ja harrastelijasuksen välillä on varmaankin suksiparin painossa, joka on 200-400 g kunkin valmistajan mallistossa premiumin hyväksi. Tuon kyllä tuntee selvästi jaloissa eli siinä mielessä ovat kevyemmät hiihtää. Mutta onko premium aina mukavampi hiihtää, mikä tarkoittanee esim. yhden suksen liu'un helppoutta/suuntavakautta tai vaikka ylämäkiliukuvuutta, onkin sitten vaikeampi arvattava pelkästään hintalappua katsomalla. Tällaisen ajatteluprosessin kokeneena kuitenkin valitsisin mielenrauhan kannalta sukset sieltä kalleimmasta tai toiseksi kalleimmasta kategoriasta ihan noin varmuuden vuoksi, jos suksiparia ei pääse testaamaan ennen ostopäätöstä (esim. Lahdessa).

Luistelusuksissa on suuriakin eroja ja periaatteessa niin, että ne kalliimmat on keskimäärin parempia kuin halvemmat ja kaikkein halvimpia ei kannata edes harkita. Mutta sellaista neroa ei ole vielä syntynyt, joka osaisi kaupassa sanoa, että tämä suksipari on varmasti sinulle hyvä sille ja sille kelille. Jos näin olisi, niin kilpahiihtäjät eivät tarvitsisi 30-40 paria suksia. Itse olen vuosikymmeniä kuntohiihtoa harrastanut ja useita luistelusuksipareja on ollut. Yleensä siitä toiseksi parhaasta laatuluokasta. Eroja on yllättävän paljon kelien mukaan. Joitakin vuosia hiihtopaikalla oli Fischerin huippusuksien testi ja minulle sieltä löytyi kuulemma aivan huippupari. Testasin sitä melko paljon, mutta enpä huomannut juuri mitään eroa silloisiin omiin One Way luisteluksuksiini, jotka olin ostanut kevään alennusmyynnistä 100 euroa. Fischerit jäivät ostamatta. Joten sattuman kauppaa on hyvän suksiparin kohdalle sattuminen.

Hiilikuituun perustuvat välineet ovat puhtaasti kilpailuja varten. Niitä ei tavallisen retkeilytyyppisesti hiihtävän kannata missään tapauksessa hankkia.

Jos seurasitte viime talven Platitsan MM-kisoja, niin näitte varmasti, kuinka niitä pirstoutui päreiksi.

Sama asia joka koskee juoksutossuja, Adidaksen viimeisin tossu yli 500 e maksava, sillä voi juosta vain yhden maratonin, sitten saunanuuniin.

Kannattaa harkita myös ns ylivuotista kalustoa tai esim racepro tyylisiä ns. Uustuotantoa vanhoista huippusuksista.

Hiilikuitu on parasta mitä hiihdolle on fluorivoiteiden jälkeen tapahtunut. Se on mahdollistanut riittävän leveiden välineiden kehityksen ja luistelusuksien jäykkyydet on saatu toimimaan

Hiilikuitusuksen surmat on samat kuin muillakin suksilla: siteiden ruuvien kiristäminen väärin (koskee enää salomonin siteitä) sekä kaatuminen.

Aktiivihiihtäjänä en ole saanut yhtään hiilikuitusuksea totaalisen rikki. Liimauksia on niistäkin pettänyt - pohja ja sidekisko mm. Vanha lasikuitukalusto oli paljon vikaherkempää, tosin sen aikaiset materiaalit huonosti kestivät kuumavoitelua jne.

Toki metallikantti vehkeisiin verrattuna on käsiteltävä järki päässä. Suksipussi ja sauvatuubi on hiilikuidulle hyväksi.