Neuroleptit erakoittavat

😍😍😍😋😋😋😋😍😍😍

💋 ­­­N­­y­­­m­­f­o­­­m­­­a­­a­­­n­­­i -> https://ye.pe/finngirl21#18045694i

🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞

"Conclusion: These effects require further urgent research. Interventions to reduce morbidity after drug withdrawal need to be developed. "

Anonyymi kirjoitti:

"Conclusion: These effects require further urgent research. Interventions to reduce morbidity after drug withdrawal need to be developed. "

Eli ongelma ei ole se että lääkitys aloitetaan, eikä se että lääkitystä käytetään, vaan se että jokainen pelle peloton käy itse lopettamassa lääkityksen, kun ei sitä muka tarvitse.

Anonyymi kirjoitti:

Eli ongelma ei ole se että lääkitys aloitetaan, eikä se että lääkitystä käytetään, vaan se että jokainen pelle peloton käy itse lopettamassa lääkityksen, kun ei sitä muka tarvitse.

Lue lisää

Etkö tajua että se tarkoittaa sitä että antipsykoottiset lääkkeet herkistävät dopamiini reseptoreja entisestään?

"Ketään ei myöskään karkoteta yhteiskunnasta"

Ihminen nimenomaan karkoitetaan sosiaalisesti yhteiskunnasta psykiatrisella huuhaa-diagnoosilla, joka on suunnitelmallista mustamaalaamista ns. olkiukko-leimalla.

Anonyymi kirjoitti:

"Ketään ei myöskään karkoteta yhteiskunnasta"

Ihminen nimenomaan karkoitetaan sosiaalisesti yhteiskunnasta psykiatrisella huuhaa-diagnoosilla, joka on suunnitelmallista mustamaalaamista ns. olkiukko-leimalla.

Lue lisää

Monista saattaa tuntua, että heidät karkotetaan.
Osittain se johtuu juuri siitä, kun ihminen saattaa hävetä omaa sairauttaan, ja kokee, että muut eivät häntä hyväksy. On ehkä herkkä suhtautumaan myös kaikkeen muilta tulevaan arvosteluun tms. Tuntee herkästi tulevansa loukatuksi, jne.
Sairaalla, diagnosoidulla ihmisellä on aika usein heikko itsetunto, joka aiheuttaa näitä ongelmia. Kun ei arvosta itseään, sitä ajattelee, että muutkaan eivät arvosta.

On myös paljon ihmisiä, jotka pyrkivät elämään itselleen hyvää ja tasapainoista elämää diagnoosistaan huolimatta. Tekevät ja osallistuvat vointinsa mukaan kaikkeen yhteiseen toimintaan muiden kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Monista saattaa tuntua, että heidät karkotetaan.
Osittain se johtuu juuri siitä, kun ihminen saattaa hävetä omaa sairauttaan, ja kokee, että muut eivät häntä hyväksy. On ehkä herkkä suhtautumaan myös kaikkeen muilta tulevaan arvosteluun tms. Tuntee herkästi tulevansa loukatuksi, jne.
Sairaalla, diagnosoidulla ihmisellä on aika usein heikko itsetunto, joka aiheuttaa näitä ongelmia. Kun ei arvosta itseään, sitä ajattelee, että muutkaan eivät arvosta.

On myös paljon ihmisiä, jotka pyrkivät elämään itselleen hyvää ja tasapainoista elämää diagnoosistaan huolimatta. Tekevät ja osallistuvat vointinsa mukaan kaikkeen yhteiseen toimintaan muiden kanssa.

Lue lisää

"muut eivät häntä hyväksy"

Tutkitusti terveydenhoitojärjestelmä syrjii mt. leimattuja ja jättää kategorisesti fyysiset sairaudet tutkimatta ja muu yhteiskunta vähintään passiivisesti syrjii mt. LEIMATTUJA sosiaalisesti.

Vaikka Stasin ym. menetelmissä ei ole erikseen mainittu psykiatriaa ja sen harjoittamaa mustamaalaamista, johtuen psykiatrian kansainvälisestä asemasta ja Stasin toiminnan esille tuomisen suhteen edelleen jatkuvasta psykiatrian toiminnasta, on psykiatrian harjoittama ihmisten leimaaminen olemattomilla "olkiukoilla" samaa ihmisen sosiaalista turmelua kuin Stasin ym. toiminnan tavoite tältä osin oli.
https://en.wikipedia.org/wiki/Zersetzung

Anonyymi kirjoitti:

"muut eivät häntä hyväksy"

Tutkitusti terveydenhoitojärjestelmä syrjii mt. leimattuja ja jättää kategorisesti fyysiset sairaudet tutkimatta ja muu yhteiskunta vähintään passiivisesti syrjii mt. LEIMATTUJA sosiaalisesti.

Vaikka Stasin ym. menetelmissä ei ole erikseen mainittu psykiatriaa ja sen harjoittamaa mustamaalaamista, johtuen psykiatrian kansainvälisestä asemasta ja Stasin toiminnan esille tuomisen suhteen edelleen jatkuvasta psykiatrian toiminnasta, on psykiatrian harjoittama ihmisten leimaaminen olemattomilla "olkiukoilla" samaa ihmisen sosiaalista turmelua kuin Stasin ym. toiminnan tavoite tältä osin oli.
https://en.wikipedia.org/wiki/Zersetzung

Lue lisää

Ja vaikka psykiatrian toiminta ei välttämättä ole valtiotasoisen ideologian ja vallan käytön vastaisen toiminnan ja ilmiöiden eliminoimista, se toimii kuitenkin pienempien valtasuhteissa voimakkaamman osapuolen kannalta ei-toivottujen ilmiöiden osalta samalla periaatteella ja samoilla menetelmillä, psykiatrian ollessa kyseessä sosiaalisella eristämisellä ja lisäksi ihmisen psykofyysisellä lamaamisella tahdonvastaisten kemikaalien muodossa.

Anonyymi kirjoitti:

"muut eivät häntä hyväksy"

Tutkitusti terveydenhoitojärjestelmä syrjii mt. leimattuja ja jättää kategorisesti fyysiset sairaudet tutkimatta ja muu yhteiskunta vähintään passiivisesti syrjii mt. LEIMATTUJA sosiaalisesti.

Vaikka Stasin ym. menetelmissä ei ole erikseen mainittu psykiatriaa ja sen harjoittamaa mustamaalaamista, johtuen psykiatrian kansainvälisestä asemasta ja Stasin toiminnan esille tuomisen suhteen edelleen jatkuvasta psykiatrian toiminnasta, on psykiatrian harjoittama ihmisten leimaaminen olemattomilla "olkiukoilla" samaa ihmisen sosiaalista turmelua kuin Stasin ym. toiminnan tavoite tältä osin oli.
https://en.wikipedia.org/wiki/Zersetzung

Lue lisää

Minulla on kyseinen " leima ", mutta en ole kokenut sitä ongelmalliseksi psykiatrian puolella, en ole kokenut ala-arvoista kohtelua enää avohoidon puolella ( suljetut oli joskus asia erikseen ).
Olen myös pysynyt yhteiskunnassa ja sen toiminnassa mukana sen verran, mitä itse haluan.
Tuosta fyysisen puolen hoitojärjestelmästä on pakko olla samaa mieltä, että mt-leima vaikuttaa aika syrjivästi.

Sosiaalinen eristäminen ja aineilla lamaaminen ovat asia, joista ollaan hyvinkin pitkälti eri mieltä.
Kenenkään ei ole pakko alistua sellaiseen, on oikeus sanoa omat mielipiteensä. Ja silloin kun/jos niissä on järkeä, ei pitäisi olla suurempia ongelmia.
Jos on psyykkisesti huonossa kunnossa, voi olla vaikeampaa, ja usein onkin.

Anonyymi kirjoitti:

"muut eivät häntä hyväksy"

Tutkitusti terveydenhoitojärjestelmä syrjii mt. leimattuja ja jättää kategorisesti fyysiset sairaudet tutkimatta ja muu yhteiskunta vähintään passiivisesti syrjii mt. LEIMATTUJA sosiaalisesti.

Vaikka Stasin ym. menetelmissä ei ole erikseen mainittu psykiatriaa ja sen harjoittamaa mustamaalaamista, johtuen psykiatrian kansainvälisestä asemasta ja Stasin toiminnan esille tuomisen suhteen edelleen jatkuvasta psykiatrian toiminnasta, on psykiatrian harjoittama ihmisten leimaaminen olemattomilla "olkiukoilla" samaa ihmisen sosiaalista turmelua kuin Stasin ym. toiminnan tavoite tältä osin oli.
https://en.wikipedia.org/wiki/Zersetzung

Lue lisää

Pikkasen on taas epätervettä uhriutumista, kun ihan stasia pitää yrittää soteka suomalaiseen terveydenhuoltoon.

Anonyymi kirjoitti:

Pikkasen on taas epätervettä uhriutumista, kun ihan stasia pitää yrittää soteka suomalaiseen terveydenhuoltoon.

Älä mieti asioita jotka on sulle liian vaikeita ja käsittämättömiä.

No voisithan sinäkin mennä itseesi ja miettiä mikä sinussa on vikana. Ei se niin helppoa ole.

Anonyymi kirjoitti:

No voisithan sinäkin mennä itseesi ja miettiä mikä sinussa on vikana. Ei se niin helppoa ole.

Minulla on kaksi neuroosia ja lääkkeiden voimalla elelen. Ei ole lääkkeistä ollut ongelmaa...

Mutta miten ne neuroleptit erakoituttavat?

"Jos on sairas, siihen saa lääkkeet"

Anti-psykootti ei ole lääke, vaan keskushermoston ja myös muun hermoston lamaava kemikaali, jonka tarkoitus on tehdä ihmisestä toimintakyvytön ja yhteiskunnallisesti epäaktiivinen, huomaamaton, merkityksetön ja haittaa aiheuttamaton.

Anonyymi kirjoitti:

"Jos on sairas, siihen saa lääkkeet"

Anti-psykootti ei ole lääke, vaan keskushermoston ja myös muun hermoston lamaava kemikaali, jonka tarkoitus on tehdä ihmisestä toimintakyvytön ja yhteiskunnallisesti epäaktiivinen, huomaamaton, merkityksetön ja haittaa aiheuttamaton.

Lue lisää

Ei tietenkään ole tarkoitus tehdä ihmisestä toimintakyvytöntä...

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on kaksi neuroosia ja lääkkeiden voimalla elelen. Ei ole lääkkeistä ollut ongelmaa...

Mutta miten ne neuroleptit erakoituttavat?

Neuroleptit ovat hermomyrkkyjä, jotka romahduttavat dopamiinin määrän aivoissa. Dopamiinia voisi kutsua myös "motivaatio hormooniksi". Siinä yksi neurolepteistä johtuva syy.

Anonyymi kirjoitti:

No voisithan sinäkin mennä itseesi ja miettiä mikä sinussa on vikana. Ei se niin helppoa ole.

Noista kumpikaan ei ole helppoa, mennä itseensä, sekä myös miettiä mahdollisia vikojaan.
Mutta siinä vaiheessa, kun se onnistuu, helpottaa jonkin verran.
Ja onko itsessä aina jotain vikaa, vai teemmekö ja ajattelemmeko me itsemme jotenkin viallisiksi ? Omasta mielestämme, vaikka muut eivät niin ajattelisikaan meistä ?

Opiskele vaikka edes hieman ihmisen hermoston toimintaa. Kuuntele vaikka joitain Hubermanin podcasteja. Esimerkiksi USA:ssa yliopisto-opiskelijat käyttävät todella paljon amfetamiinipohjaisia lääkkeitä ADHD-lääkkeitä ilman diagnoosia parantaakseen opiskelumenestystä. Nämä lääkkeet usein aktivoivat dopamiinia, samoin kuin kokaiini ja amfetamiini. Onko se vaikea ymmärtää, että esimerkiksi dopamiinin estämisellä voi olla päinvastainen vaikutus?

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on kaksi neuroosia ja lääkkeiden voimalla elelen. Ei ole lääkkeistä ollut ongelmaa...

Mutta miten ne neuroleptit erakoituttavat?

Moni ihminen sekoittaa myös neuroleptit ja masennuslääkkeet keskenään. Olen huomannut kun näiden kanssa on keskustellut.
Jos syö ihan tavallista masennuslääkettä niin sanoo että syö neuroleptejä.
Silloin ei oikein ole oma tilanne selvillä .
Usein se vaan on juuri se sairaus joka aiheuttaa sen saamattomuuden kun moni sanoo ettei tunne että elämällä on mitään merkitystä .
Harvemmin on niin että pitää vaihtaa lääkkeet , moni lopettaa myös lääkkeiden syömisen jo aikaisessa vaiheessa koska luulee että lääkkeissä on syy huonoin vointiin. Äjoten ei mitenkään helppoja asioita nämäkään ole.

Neuroleptit eivät tee skitsofreenisistä työkykyisiä koska vain 10-15% heistä on työssä (johon kuuluvat myös tukityöllistetyt). antipsykoottisetlääkkeet myös usein väsyttävät eivätkä ne auta ns. negatiivisiin oireisiin (monet kokevat että ne voimistavat niitä negatiivisia oireita).

Anonyymi kirjoitti:

"Jos on sairas, siihen saa lääkkeet"

Anti-psykootti ei ole lääke, vaan keskushermoston ja myös muun hermoston lamaava kemikaali, jonka tarkoitus on tehdä ihmisestä toimintakyvytön ja yhteiskunnallisesti epäaktiivinen, huomaamaton, merkityksetön ja haittaa aiheuttamaton.

Lue lisää

Merkityksettömyyden tunne lähtee yleensä omasta itsestä, muut eivät pidä sinua/minua merkityksettömänä.

Olen samaa mieltä siitä, että lähes kaikki ja suurin osa yhteiskunnan kannalta katsottuna olevat syrjäytyneet ovat oikeasti enemmän syrjäytettyjä, kuin että se olisi yksilön omaa syytä, tai hänestä aiheutuvaa. Erakoituminen tai syrjäytyminen on erittäin harvoin, jos koskaan yksilön oma valinta, tai hänen syytään. Saadut huonot, negatiiviset ja ikävät kokemukset esim. ulkomaailmasta tai muista ihmisistä kuitenkin saavat ihmisen menemään entistä enemmän kuoreensa, ja vetäytymään sosiaalisista kontakteista. Vaikka ihminen olisikin sitä ennen vielä halunnut toimia aktiivisesti yhteiskunnassa, vaikuttaa yhteiskunnassa tapahtuviin asioihin ja olla muiden ihmisten kanssa.

Yleiskielessä tuota termiä syrjäytynyt kuitenkin käytetään. Tavallaan siis käytetään väärin. Oikea ilmaisu on se, että on syrjäytetty, joko oman yhteisön, tai yhteiskunnan taholta, huonosti toimivan sosiaalisen verkoston, tai työllisyyspolitiikan, ulkopuolelle jättämisen, tai unohtamisen seurauksena. Tai jonkin muun tapahtuman seurauksena.

Terv. aiemmin ketjussa kommentoinut ja yksi niistä syrjäytetyistä

Anonyymi kirjoitti:

Olen samaa mieltä siitä, että lähes kaikki ja suurin osa yhteiskunnan kannalta katsottuna olevat syrjäytyneet ovat oikeasti enemmän syrjäytettyjä, kuin että se olisi yksilön omaa syytä, tai hänestä aiheutuvaa. Erakoituminen tai syrjäytyminen on erittäin harvoin, jos koskaan yksilön oma valinta, tai hänen syytään. Saadut huonot, negatiiviset ja ikävät kokemukset esim. ulkomaailmasta tai muista ihmisistä kuitenkin saavat ihmisen menemään entistä enemmän kuoreensa, ja vetäytymään sosiaalisista kontakteista. Vaikka ihminen olisikin sitä ennen vielä halunnut toimia aktiivisesti yhteiskunnassa, vaikuttaa yhteiskunnassa tapahtuviin asioihin ja olla muiden ihmisten kanssa.

Yleiskielessä tuota termiä syrjäytynyt kuitenkin käytetään. Tavallaan siis käytetään väärin. Oikea ilmaisu on se, että on syrjäytetty, joko oman yhteisön, tai yhteiskunnan taholta, huonosti toimivan sosiaalisen verkoston, tai työllisyyspolitiikan, ulkopuolelle jättämisen, tai unohtamisen seurauksena. Tai jonkin muun tapahtuman seurauksena.

Terv. aiemmin ketjussa kommentoinut ja yksi niistä syrjäytetyistä

Lue lisää

" Yksilö valinta.." " tai hänen omaa syytään.."
Ongelmana on myös se, että ihminen saattaa syyttää itseään esim. mahdollisesta epäonnistumisesta joissain asioissa, omassa elämässään, hän saattaa syyttää itseään siitä, ettei ole samanlainen kuin ehkä joku toinen paremmin pärjäävä, jne. Itsensä arvostus voi olla kadonnut.

Miksi yksilö jää/jättäytyy kaiken ulkopuolelle, sitä on hyvä miettiä.
Aina voidaan syyttää yhteiskuntaa, tai melkein mitä tahansa, mutta yksilöllä on myös oma osuutensa asiassa, mitä yksilö ajattelee itse itsestään, miten hän kokee syrjäytymisen, mitä hän siitä ajattelee, voisiko sille tehdä jotain, tai miksi en voisi tehdä sille mitään....

Se, että syö lääkkeitä, tai on sairas, ei tee kenestäkään yhtään huonompaa ihmistä.
Sairaus ja lääkkeet ehkä estävät olemasta rohkea, ja sen seurauksena voi tapahtua tämä erakoituminen/syrjäytyminen.

Anonyymi kirjoitti:

" Yksilö valinta.." " tai hänen omaa syytään.."
Ongelmana on myös se, että ihminen saattaa syyttää itseään esim. mahdollisesta epäonnistumisesta joissain asioissa, omassa elämässään, hän saattaa syyttää itseään siitä, ettei ole samanlainen kuin ehkä joku toinen paremmin pärjäävä, jne. Itsensä arvostus voi olla kadonnut.

Miksi yksilö jää/jättäytyy kaiken ulkopuolelle, sitä on hyvä miettiä.
Aina voidaan syyttää yhteiskuntaa, tai melkein mitä tahansa, mutta yksilöllä on myös oma osuutensa asiassa, mitä yksilö ajattelee itse itsestään, miten hän kokee syrjäytymisen, mitä hän siitä ajattelee, voisiko sille tehdä jotain, tai miksi en voisi tehdä sille mitään....

Se, että syö lääkkeitä, tai on sairas, ei tee kenestäkään yhtään huonompaa ihmistä.
Sairaus ja lääkkeet ehkä estävät olemasta rohkea, ja sen seurauksena voi tapahtua tämä erakoituminen/syrjäytyminen.

Lue lisää

Irrotat pari lausetta haluamatta edes ymmärtää asiayhteyttä. Et edes halua ymmärtää kirjoittajan näkemystä. Sysäät mielelläsi kaiken vastuun syrjäytymisestä itse yksilölle. Eli mielestäsi ympäristöllä ja yhteiskunnalla tai yhteiskunnassa tapahtuvilla asioilla, kuten kehnolla työllisyyspolitiikalla ja huonolla tomivuudella ei ole mitään osuutta mt-oireista kärsivien potilaiden suureen määrään työttömyydestä? Suurin osa mt-oireista kärsivät ovat lääkitysten ja niiden vaikutuksesta toimintakykyyn vajaakuntoisia tekemään täyttä työpäivää. Harva yritys palkkaa töihin osapäiväaikaisesti. Lisäksi mt-puolella kuntoutus on aika kehnoa. Koska avopuolellakin kysellään vain lääkitysten käyttämisen perään, tai kysellään jonniinjoutavia smalltalkkimaisia asioita.

Lisäksi rakenteet ja kulttuuri yhteisöissä ja yhteiskunnassa ovat muuttuneet viimeisten 20, tai 30 vuoden aikana. Yhteisöllisyys on lähinnä vain kaunis sana, tai ajatus, joka ei oikeasti konkretisoidu. Aivan liian moni jätetään, aivan jätetään täysin yksin. Harva kyselee naapureidensa, tai sukulaistensakaan kuulumisia, tai että miten menee? Tähän päälle somessa on helppo ottaa joku kohteeksi, jota aletaan nimitellä ja kiusata ihan porukalla. Tai jätetään koko ryhmän ulkopuolelle. Millaiset vaikutukset arvelet sillä toiminnalla olevan sellaisen kohteeksi joutuvalle? Luuletko, että se kovin paljon motivoi lähtemään ulos ihmisten keskelle, opiskelemaan, tai osallistumaan tämän yhteiskunnan toimintaan?

Jotkut ajattelevat ja näkevät asioita vähän nk. puusilmän kautta, kapea-alaisesti. On tavattoman helppoa nähdä kaikki yksilön "sairautena", hänessä olevina vikoina, tai elämässään tekeminä virheinä. Kuin katsoa ja nähdä laajemmasta perspektiivistä, että ihmisen kokemilla eri asioilla ja tapahtumilla, sekä ympäristön tekemillä teoilla ja asioilla on vaikutusta myös erakoitumisen alkamiselle.

Anonyymi kirjoitti:

Irrotat pari lausetta haluamatta edes ymmärtää asiayhteyttä. Et edes halua ymmärtää kirjoittajan näkemystä. Sysäät mielelläsi kaiken vastuun syrjäytymisestä itse yksilölle. Eli mielestäsi ympäristöllä ja yhteiskunnalla tai yhteiskunnassa tapahtuvilla asioilla, kuten kehnolla työllisyyspolitiikalla ja huonolla tomivuudella ei ole mitään osuutta mt-oireista kärsivien potilaiden suureen määrään työttömyydestä? Suurin osa mt-oireista kärsivät ovat lääkitysten ja niiden vaikutuksesta toimintakykyyn vajaakuntoisia tekemään täyttä työpäivää. Harva yritys palkkaa töihin osapäiväaikaisesti. Lisäksi mt-puolella kuntoutus on aika kehnoa. Koska avopuolellakin kysellään vain lääkitysten käyttämisen perään, tai kysellään jonniinjoutavia smalltalkkimaisia asioita.

Lisäksi rakenteet ja kulttuuri yhteisöissä ja yhteiskunnassa ovat muuttuneet viimeisten 20, tai 30 vuoden aikana. Yhteisöllisyys on lähinnä vain kaunis sana, tai ajatus, joka ei oikeasti konkretisoidu. Aivan liian moni jätetään, aivan jätetään täysin yksin. Harva kyselee naapureidensa, tai sukulaistensakaan kuulumisia, tai että miten menee? Tähän päälle somessa on helppo ottaa joku kohteeksi, jota aletaan nimitellä ja kiusata ihan porukalla. Tai jätetään koko ryhmän ulkopuolelle. Millaiset vaikutukset arvelet sillä toiminnalla olevan sellaisen kohteeksi joutuvalle? Luuletko, että se kovin paljon motivoi lähtemään ulos ihmisten keskelle, opiskelemaan, tai osallistumaan tämän yhteiskunnan toimintaan?

Jotkut ajattelevat ja näkevät asioita vähän nk. puusilmän kautta, kapea-alaisesti. On tavattoman helppoa nähdä kaikki yksilön "sairautena", hänessä olevina vikoina, tai elämässään tekeminä virheinä. Kuin katsoa ja nähdä laajemmasta perspektiivistä, että ihmisen kokemilla eri asioilla ja tapahtumilla, sekä ympäristön tekemillä teoilla ja asioilla on vaikutusta myös erakoitumisen alkamiselle.

Lue lisää

Miten niin kaiken vastuun ?
Kirjoitin, että ihminen saattaa syyttää itseään.
Toki ympäristö ja yhteiskunta antaa vaikutteet ihmisten elämään, jonkinlaiset " normit ", joita tulisi noudattaa ja elää niiden mukaan.
Jos ihminen ei siinä onnistu, hän saattaa ( siis saattaa ) syyllistää asiasta itseään, ja siitä voi seurata ahdistusta, masennusta, ym.

Olen itse työkyvyttömyyseläkkeellä juurikin mielenterveyssyistä.
Elämäni ei mennyt edes nuorena ihan yhteiskunnan " normien " ja toiveiden mukaan.
Ehkä aikaisemmin syytin itseäni siitä, kun en pärjännyt, olin erilainen, olin ongelmainen, jne.
Pidin itseäni yhteiskunnan ulkopuolisena, en sopinut " muottiin ", joten minua ei hyväksytty.
Isoksi osaksi ongelmani oli se, kun ainoastaan kuvittelin, ettei minua hyväksytty, en nähnyt itseäni tasavertaisena muiden kanssa. Aina on olemassa ihmisiä, joille minä, tai vaikka sinä, kelpaa omana itsenään.

Kaikella ihmisen kokemalla on vaikutusta ihmisen elämään, se on täysin totta. Virheitäkin elämässä sattuu, ihan kaikilla.
Se, osaako ne virheet hyväksyä osaksi elämäänsä, pääseekö niistä yli, ja pystyykö jatkamaan elämää ja elämistä virheistä huolimatta, se on hyvin yksilöllistä.

On myös niin, että ihmiset usein hakeutuvat ns. kaltaistensa seuraan, muuten voi tulla ulkopuolisuuden tunteita.
Urheilijat viettävät aikaa urheilijoiden kanssa, alkoholistit toisten alkoholistien kanssa, autoilua harrastavat toisten harrastelijoiden kanssa, kultturellit kulttuurin parissa, jne..
Ihan samalla tavalla mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset viettävät aikaa vertaistensa kanssa. On olemassa yhdistyksiä, sekä paikkoja, joissa voi käydä tapaamassa muita ( toki pienemmällä paikkakunnalla voi olla rajalliset mahdollisuudet ). Ne paikat ovat olemassa juuri sitä varten, etteivät ihmiset jäisi yksin, erakoituisi, syrjäytyisi.
Ja siinä kohtaa on aika ratkaisevaa, hakeutuuko paikkoihin, joissa tapaa vertaisiaan, se on oma valinta, se ei ole yhteiskunnan vikaa tai syytä, jos sellaisiin ei mene.

Työn tekemiseen en ota kantaa, koska en ole työelämässä, ei ole kokemusta, millaista olisi yrittää osallistua työmarkkinoille mielenterveysongelmien kanssa. Uskon, että se voi olla haasteellisempaa.

Anonyymi kirjoitti:

Miten niin kaiken vastuun ?
Kirjoitin, että ihminen saattaa syyttää itseään.
Toki ympäristö ja yhteiskunta antaa vaikutteet ihmisten elämään, jonkinlaiset " normit ", joita tulisi noudattaa ja elää niiden mukaan.
Jos ihminen ei siinä onnistu, hän saattaa ( siis saattaa ) syyllistää asiasta itseään, ja siitä voi seurata ahdistusta, masennusta, ym.

Olen itse työkyvyttömyyseläkkeellä juurikin mielenterveyssyistä.
Elämäni ei mennyt edes nuorena ihan yhteiskunnan " normien " ja toiveiden mukaan.
Ehkä aikaisemmin syytin itseäni siitä, kun en pärjännyt, olin erilainen, olin ongelmainen, jne.
Pidin itseäni yhteiskunnan ulkopuolisena, en sopinut " muottiin ", joten minua ei hyväksytty.
Isoksi osaksi ongelmani oli se, kun ainoastaan kuvittelin, ettei minua hyväksytty, en nähnyt itseäni tasavertaisena muiden kanssa. Aina on olemassa ihmisiä, joille minä, tai vaikka sinä, kelpaa omana itsenään.

Kaikella ihmisen kokemalla on vaikutusta ihmisen elämään, se on täysin totta. Virheitäkin elämässä sattuu, ihan kaikilla.
Se, osaako ne virheet hyväksyä osaksi elämäänsä, pääseekö niistä yli, ja pystyykö jatkamaan elämää ja elämistä virheistä huolimatta, se on hyvin yksilöllistä.

On myös niin, että ihmiset usein hakeutuvat ns. kaltaistensa seuraan, muuten voi tulla ulkopuolisuuden tunteita.
Urheilijat viettävät aikaa urheilijoiden kanssa, alkoholistit toisten alkoholistien kanssa, autoilua harrastavat toisten harrastelijoiden kanssa, kultturellit kulttuurin parissa, jne..
Ihan samalla tavalla mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset viettävät aikaa vertaistensa kanssa. On olemassa yhdistyksiä, sekä paikkoja, joissa voi käydä tapaamassa muita ( toki pienemmällä paikkakunnalla voi olla rajalliset mahdollisuudet ). Ne paikat ovat olemassa juuri sitä varten, etteivät ihmiset jäisi yksin, erakoituisi, syrjäytyisi.
Ja siinä kohtaa on aika ratkaisevaa, hakeutuuko paikkoihin, joissa tapaa vertaisiaan, se on oma valinta, se ei ole yhteiskunnan vikaa tai syytä, jos sellaisiin ei mene.

Työn tekemiseen en ota kantaa, koska en ole työelämässä, ei ole kokemusta, millaista olisi yrittää osallistua työmarkkinoille mielenterveysongelmien kanssa. Uskon, että se voi olla haasteellisempaa.

Lue lisää

Oli se tunne sitten mikä tahansa, vaikka ulkopuolisuuden tunne, ei valehtele. Se on oikeasti olemassa olevaa ja totta, ja syntyy joko yhteiskunnan, ympäröivän yhteisön, tai omien läheisten itsensä ulkopuolelleen jättämänä, tai yksilön jäädessä yksin.

Anonyymi kirjoitti:

" Yksilö valinta.." " tai hänen omaa syytään.."
Ongelmana on myös se, että ihminen saattaa syyttää itseään esim. mahdollisesta epäonnistumisesta joissain asioissa, omassa elämässään, hän saattaa syyttää itseään siitä, ettei ole samanlainen kuin ehkä joku toinen paremmin pärjäävä, jne. Itsensä arvostus voi olla kadonnut.

Miksi yksilö jää/jättäytyy kaiken ulkopuolelle, sitä on hyvä miettiä.
Aina voidaan syyttää yhteiskuntaa, tai melkein mitä tahansa, mutta yksilöllä on myös oma osuutensa asiassa, mitä yksilö ajattelee itse itsestään, miten hän kokee syrjäytymisen, mitä hän siitä ajattelee, voisiko sille tehdä jotain, tai miksi en voisi tehdä sille mitään....

Se, että syö lääkkeitä, tai on sairas, ei tee kenestäkään yhtään huonompaa ihmistä.
Sairaus ja lääkkeet ehkä estävät olemasta rohkea, ja sen seurauksena voi tapahtua tämä erakoituminen/syrjäytyminen.

Lue lisää

Neuroleptit aiheuttavat usein väsymystä ja voimistavat ns. negatiivisia oireita.

Hyvin kiteytetty.
Itsekin tämän ymmärsin vasta siinä vaiheessa, kun aloin pikkuhiljaa kuntoutua.

Tämän päivän syrjäytyneet, tai oikeammin syrjäytetyt ja yhteiskunnan ulkopuolelle jätetyt kertovat yhteiskunnan systeemien ja kulttuurissa olevien rakenteiden, asenteiden, ja toimintatapojen heikkouksista, virheistä, tai toimimattomuudesta.