Lopetin lääkkeet ja KADUN!

Ja tottakai siitä voi tulla ihme olo kun lääkkeeitä vaihdellaan uuteen lennosta.samaan aikaan voi olla viekkarit + vieroitusoireet

Anonyymi kirjoitti:

Ja tottakai siitä voi tulla ihme olo kun lääkkeeitä vaihdellaan uuteen lennosta.samaan aikaan voi olla viekkarit vieroitusoireet

Siis aloitusoireet + viekkarit

😋😋😋😋😋😋😋😋😋😋

❤️ ­­­N­­­y­­­m­­­f­­­o­­­m­­a­­a­­­n­­­i -> https://l24.im/ecC7ux#kissagirl21

🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞

Lääkkeiden lopettamisesta puhkesi uusi paniikkihäiriö? Ei lääkkeet ois liitoksissa tähän?

Itse kehottaisin olemaan aloittamatta lääkkeiden syöntiä lainkaan. Tämä perustuu ihan samaan tieteelliseen näyttöön, jonka perusteella lääkärit suosittelevat kaikille lääkkeiden syöntiä vuosikausia. Esimerkiksi vuonna Leichsenring ym. (2022 ) julkaistussa, 101 meta-analyysia käsittävässä tutkimuskatsauksessa todetaan, että psyykenlääkkeiden teho on keskimäärin heikko, yleensä kliinisesti merkityksetön ja vinouman riski eli sen riski, että yksittäisten kokeiden vinoumat kuten tulosten valikoiva raportointi vaikuttavat meta-analyysin tuloksiin, oli suuri tai erittäin suuri. Erityisen suuri vinouman riski oli tutkijoiden mukaan meta-analyyseissa, joissa lääkkeiden vaste oli suuri. Tiedätkö miksi vinouman riskiä arvioidaan? Osin koska tiedetään, että tutkijoilla on suuri kannustin vääristellä tuloksiaan positiiviseen suuntaan rahoittajan mieliksi. On julkinen salaisuus, että lääketiede on kaupallisten intressien läpitunkemaa, ja potilaiden terveys on tutkimuksissa usein sivuseikka.

https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/wps.20941

Kun ottaa huomioon, että pitkän aikavälin tutkimuksia on vähän ja ne ovat pääosin naturalistisia eli ei-satunnaistettuja, niin en menisi riskeeraamaan terveyttäni lääkeyhtiöiden rahoittamien lyhyen aikavälin tutkimusten takia. En ymmärrä, miksi ihmiset eivät saa objektiivista tietoa lääkkeistä joita syövät. Netti on täynnä luotettavia, hyvin tehtyjä meta-analyyseja ja tutkimuskatsauksia, joiden mukaan vaste on suurimmalla osalla potilaista erittäin heikko. Lisäksi lääkärit eivät edes ymmärrä, mitä hoitavat. Psykiatristen häiriöiden oiretason reliabiliteetti on niin heikko, ettei käytännössä häiriöistä voi tieteellisessä mielessä puhua erillinä kategorioina. Reliabiliteetti on kappa-arvolla ilmaistuna järjestäen alle 0.6, mikä tarkoittaa että vähintään puolet datasta on virheellistä:

"When kappa values are below 0.60, the confidence intervals about the obtained kappa are sufficiently wide that one can surmise that about half the data may be incorrect (10). Clearly, statistical significance means little when so much error exists in the results being tested."
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3900052/
https://ajp.psychiatryonline.org/doi/pdf/10.1176/appi.ajp.2012.12070999

Onneksi hoitovirhettä ei voi tulla väärästä diagnostiikasta johtuen, koska virheen määrä on paitsi diagnostiikan kuin lääkityksenkin suhteen niin valtava, että virhettä ei voi määritellä. Psyykenlääkkeitä määrätään holtittomasti ja hövelisti sekaisin milloin mihinkin häiriöön, ja jos tulee epämiellyttäviä oireita, niin ne voidaan kätevästi kytkeä osaksi psyykkisten oireyhtymien valtavaa kirjoa. Jotkut psykiatrit jopa kehtaavat väittää potilailleen, että koska näyttö psykiatriassa häiriöiden periytyvyydestä ja biologisesta pohjasta on niin valtavaa, niin mitään biomarkkereita ei edes tarvita, vaan voidaan vuosikymmeniä syöttää ihmisille väitteitä kaikenmaailman kemiallisista epätasapainotiloista ja geneettisistä riskitekijöistä ennen, kuin niille löydetään edes mitään näyttöä. Kunpa somaattisellakin puolella oltaisiin näin laajasti edistyneitä sellaisten kroonisten sairauksien kuten syövän ja diabeteksen suhteen, että pelkän oireiston pohjalta voitaisiin hoitaa ja diagnosoida sairauksia, kun tieteellinen näyttö on niin valtavaa. Säästettäisiin valtavasti rahaa kaikenmaailman aivokuvantamistutkimuksista ja laboratoriotesteistä. Psykiatria on aivan valtava tieteellinen bluffi, jota ylläpitää ihmisten sopulimaisuus ja auktoriteettiusko sekä se, että ihmiset eivät oikeasti ymmärrä tieteestä yhtään mitään. Esimerkiksi kun lukee ihan esimerkiksi toimittajienkin uutisia vaikkapa mielenterveyden häiriöiden biologiasta ja taustatekijöistä, niin sekaisin menevät ryhmätason keskiarvoerot pienistä otoksista ja kliinisesti merkitsevät erot yksilötasolla. Efektikoon merkitystä ei ymmärretä, vaan tieteellisissä raporteissa korostetaan tilastollista merkitsevyyttä, vaikkei se ole vasta kuin lähtökohta erojen voimakkuuden analysoimiseksi. Ei ihme, että vähänkään lukutaitoinen ihminen ei luota lääkärien asiantuntemukseen etenkään häiriöissä, jotka pohjautuvat pelkkien oireiden tunnistamiseen ja hoitoon.

Anonyymi kirjoitti:

Itse kehottaisin olemaan aloittamatta lääkkeiden syöntiä lainkaan. Tämä perustuu ihan samaan tieteelliseen näyttöön, jonka perusteella lääkärit suosittelevat kaikille lääkkeiden syöntiä vuosikausia. Esimerkiksi vuonna Leichsenring ym. (2022 ) julkaistussa, 101 meta-analyysia käsittävässä tutkimuskatsauksessa todetaan, että psyykenlääkkeiden teho on keskimäärin heikko, yleensä kliinisesti merkityksetön ja vinouman riski eli sen riski, että yksittäisten kokeiden vinoumat kuten tulosten valikoiva raportointi vaikuttavat meta-analyysin tuloksiin, oli suuri tai erittäin suuri. Erityisen suuri vinouman riski oli tutkijoiden mukaan meta-analyyseissa, joissa lääkkeiden vaste oli suuri. Tiedätkö miksi vinouman riskiä arvioidaan? Osin koska tiedetään, että tutkijoilla on suuri kannustin vääristellä tuloksiaan positiiviseen suuntaan rahoittajan mieliksi. On julkinen salaisuus, että lääketiede on kaupallisten intressien läpitunkemaa, ja potilaiden terveys on tutkimuksissa usein sivuseikka.

https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/wps.20941

Kun ottaa huomioon, että pitkän aikavälin tutkimuksia on vähän ja ne ovat pääosin naturalistisia eli ei-satunnaistettuja, niin en menisi riskeeraamaan terveyttäni lääkeyhtiöiden rahoittamien lyhyen aikavälin tutkimusten takia. En ymmärrä, miksi ihmiset eivät saa objektiivista tietoa lääkkeistä joita syövät. Netti on täynnä luotettavia, hyvin tehtyjä meta-analyyseja ja tutkimuskatsauksia, joiden mukaan vaste on suurimmalla osalla potilaista erittäin heikko. Lisäksi lääkärit eivät edes ymmärrä, mitä hoitavat. Psykiatristen häiriöiden oiretason reliabiliteetti on niin heikko, ettei käytännössä häiriöistä voi tieteellisessä mielessä puhua erillinä kategorioina. Reliabiliteetti on kappa-arvolla ilmaistuna järjestäen alle 0.6, mikä tarkoittaa että vähintään puolet datasta on virheellistä:

"When kappa values are below 0.60, the confidence intervals about the obtained kappa are sufficiently wide that one can surmise that about half the data may be incorrect (10). Clearly, statistical significance means little when so much error exists in the results being tested."
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3900052/
https://ajp.psychiatryonline.org/doi/pdf/10.1176/appi.ajp.2012.12070999

Onneksi hoitovirhettä ei voi tulla väärästä diagnostiikasta johtuen, koska virheen määrä on paitsi diagnostiikan kuin lääkityksenkin suhteen niin valtava, että virhettä ei voi määritellä. Psyykenlääkkeitä määrätään holtittomasti ja hövelisti sekaisin milloin mihinkin häiriöön, ja jos tulee epämiellyttäviä oireita, niin ne voidaan kätevästi kytkeä osaksi psyykkisten oireyhtymien valtavaa kirjoa. Jotkut psykiatrit jopa kehtaavat väittää potilailleen, että koska näyttö psykiatriassa häiriöiden periytyvyydestä ja biologisesta pohjasta on niin valtavaa, niin mitään biomarkkereita ei edes tarvita, vaan voidaan vuosikymmeniä syöttää ihmisille väitteitä kaikenmaailman kemiallisista epätasapainotiloista ja geneettisistä riskitekijöistä ennen, kuin niille löydetään edes mitään näyttöä. Kunpa somaattisellakin puolella oltaisiin näin laajasti edistyneitä sellaisten kroonisten sairauksien kuten syövän ja diabeteksen suhteen, että pelkän oireiston pohjalta voitaisiin hoitaa ja diagnosoida sairauksia, kun tieteellinen näyttö on niin valtavaa. Säästettäisiin valtavasti rahaa kaikenmaailman aivokuvantamistutkimuksista ja laboratoriotesteistä. Psykiatria on aivan valtava tieteellinen bluffi, jota ylläpitää ihmisten sopulimaisuus ja auktoriteettiusko sekä se, että ihmiset eivät oikeasti ymmärrä tieteestä yhtään mitään. Esimerkiksi kun lukee ihan esimerkiksi toimittajienkin uutisia vaikkapa mielenterveyden häiriöiden biologiasta ja taustatekijöistä, niin sekaisin menevät ryhmätason keskiarvoerot pienistä otoksista ja kliinisesti merkitsevät erot yksilötasolla. Efektikoon merkitystä ei ymmärretä, vaan tieteellisissä raporteissa korostetaan tilastollista merkitsevyyttä, vaikkei se ole vasta kuin lähtökohta erojen voimakkuuden analysoimiseksi. Ei ihme, että vähänkään lukutaitoinen ihminen ei luota lääkärien asiantuntemukseen etenkään häiriöissä, jotka pohjautuvat pelkkien oireiden tunnistamiseen ja hoitoon.

Lue lisää

Jos jotkut kehoittavat, että älkää syökö masennuslääkkeitä, niin sellaisella ihmisellä ei itsellään ole ollut tosi masennusta. Ei kannata kuunnella sen kaltaisia neuvoja.

Miten niin tarvittaessa . Yleensä nämä lääkkeet ovat pitkäaikais lääkkeitä eikä mitenkään
” tarvittaessa” otettavia, joten aina pitää puhua lääkärin kanssa jos haluaa lopettaa lääkityksen
Näitä lääkkeitä ei lopeteta yhtä äkkiä vaan pitkäaikaisella vähentämisellä .
Jotkut tarvitsevat lääkettä eräänlaisena tukiannoksena lopun elämäänsä pieninä anoksina.

Anonyymi kirjoitti:

Miten niin tarvittaessa . Yleensä nämä lääkkeet ovat pitkäaikais lääkkeitä eikä mitenkään
” tarvittaessa” otettavia, joten aina pitää puhua lääkärin kanssa jos haluaa lopettaa lääkityksen
Näitä lääkkeitä ei lopeteta yhtä äkkiä vaan pitkäaikaisella vähentämisellä .
Jotkut tarvitsevat lääkettä eräänlaisena tukiannoksena lopun elämäänsä pieninä anoksina.

Lue lisää

Kun vaan olisi joskus tullut tavattua joku, jolla olisi käytössä vain se pieni annos.
Yleensä kun eivät ihan pieniä annoksia ole.

Anonyymi kirjoitti:

Miten niin tarvittaessa . Yleensä nämä lääkkeet ovat pitkäaikais lääkkeitä eikä mitenkään
” tarvittaessa” otettavia, joten aina pitää puhua lääkärin kanssa jos haluaa lopettaa lääkityksen
Näitä lääkkeitä ei lopeteta yhtä äkkiä vaan pitkäaikaisella vähentämisellä .
Jotkut tarvitsevat lääkettä eräänlaisena tukiannoksena lopun elämäänsä pieninä anoksina.

Lue lisää

Jos alan kuulla ääniä, otan olanzapiinia. Se auttaa ääniin. Sillä tavoin tarvittaessa.

Anonyymi kirjoitti:

Miten niin tarvittaessa . Yleensä nämä lääkkeet ovat pitkäaikais lääkkeitä eikä mitenkään
” tarvittaessa” otettavia, joten aina pitää puhua lääkärin kanssa jos haluaa lopettaa lääkityksen
Näitä lääkkeitä ei lopeteta yhtä äkkiä vaan pitkäaikaisella vähentämisellä .
Jotkut tarvitsevat lääkettä eräänlaisena tukiannoksena lopun elämäänsä pieninä anoksina.

Lue lisää

Ei neuroleptejä kaikille määrätä pitkäaikaiskäyttöön vaan nimenomaan univaikeuksiin, jolloin voi olla tarvittaessa otettava tai sitten pieniannoksinen jatkuva lääkitys. Muutamat psykiatrit ovat ottaneet kantaa siihen, että pitäisikö näitä pillereitä määrätä ollenkaan kenellekään masennukseen, ahdistukseen tai unettomuuteen vai pitäiskö rajoittaa käyttö vain psykoosisairauksiin.

Anonyymi kirjoitti:

Ei neuroleptejä kaikille määrätä pitkäaikaiskäyttöön vaan nimenomaan univaikeuksiin, jolloin voi olla tarvittaessa otettava tai sitten pieniannoksinen jatkuva lääkitys. Muutamat psykiatrit ovat ottaneet kantaa siihen, että pitäisikö näitä pillereitä määrätä ollenkaan kenellekään masennukseen, ahdistukseen tai unettomuuteen vai pitäiskö rajoittaa käyttö vain psykoosisairauksiin.

Lue lisää

Neuroleptit ovat alun alkaen olleet juurikin psykoosisairauksien hoitoon kehitettyjä lääkkeitä.
Vuosien saatossa näyttävät muuttuneen lähes vaivaan kuin vaivaan käytettäviksi, yleislääkkeiksi ( ikävä kyllä ).

Anonyymi kirjoitti:

Neuroleptit ovat alun alkaen olleet juurikin psykoosisairauksien hoitoon kehitettyjä lääkkeitä.
Vuosien saatossa näyttävät muuttuneen lähes vaivaan kuin vaivaan käytettäviksi, yleislääkkeiksi ( ikävä kyllä ).

Lue lisää

Niin onko esim. tutkimusta, miten nämä vaikuttavat pitkäaikaiskäytössä muiden masennuslääkkeiden kanssa. Kun todella monella masentuneella on nykyisin piristävät aamulääkkeen (masennuslääke) ohella iltalääkkeenä ketipinor pienellä annoksella. Miten lääke esimerkiksi vaikuttaa masentuneen kognitiiviseen suoriutumiseen pitkällä aikavälillä. Onko siis lääkkeestä enemmän haittaa vai hyötyä?

Anonyymi kirjoitti:

Miten niin tarvittaessa . Yleensä nämä lääkkeet ovat pitkäaikais lääkkeitä eikä mitenkään
” tarvittaessa” otettavia, joten aina pitää puhua lääkärin kanssa jos haluaa lopettaa lääkityksen
Näitä lääkkeitä ei lopeteta yhtä äkkiä vaan pitkäaikaisella vähentämisellä .
Jotkut tarvitsevat lääkettä eräänlaisena tukiannoksena lopun elämäänsä pieninä anoksina.

Lue lisää

Millä perusteella syöpää sairastavat saavat jättää lääkkeensä ottamatta mutta psykoosin sairastanut ei saisi? Pakkohoito on asia erikseen.

Siis uusii repsun kannassa,ei sinne tarvimennä, sit vaan vähentelet

Anonyymi kirjoitti:

Siis uusii repsun kannassa,ei sinne tarvimennä, sit vaan vähentelet

Niin lääkäri tekee sellaisen lääkehoitosuunnitelman sinulle, sitten loput onkin oikeastaan sinun vastuulla. Että vähennät sitä lääkeannosta ohjeen mukaisesti. Ja ohjeen mukaisesti täytyy edetä, että oikea vaste saadaan.

Prinsessasi kirjoitti:

Niin lääkäri tekee sellaisen lääkehoitosuunnitelman sinulle, sitten loput onkin oikeastaan sinun vastuulla. Että vähennät sitä lääkeannosta ohjeen mukaisesti. Ja ohjeen mukaisesti täytyy edetä, että oikea vaste saadaan.

Lue lisää

Entä jos lääkäri ei suostu lääkkeiden vähentämiseen ja lopettamiseen? Jos on injektio, niin on pakko lopettaa se kerralla, kun ei saa reseptiä tableteille. Itse en ainakaan aio vuosia käydä injektiolla. Avohoidossa ei ole pakkolääkitystä.

Anonyymi kirjoitti:

Entä jos lääkäri ei suostu lääkkeiden vähentämiseen ja lopettamiseen? Jos on injektio, niin on pakko lopettaa se kerralla, kun ei saa reseptiä tableteille. Itse en ainakaan aio vuosia käydä injektiolla. Avohoidossa ei ole pakkolääkitystä.

Lue lisää

Lopulta ihminen kuitenkin päättää itse, käyttääkö lääkkeitä vai ei. Ei kukaan pakota.

Prinsessasi kirjoitti:

Niin lääkäri tekee sellaisen lääkehoitosuunnitelman sinulle, sitten loput onkin oikeastaan sinun vastuulla. Että vähennät sitä lääkeannosta ohjeen mukaisesti. Ja ohjeen mukaisesti täytyy edetä, että oikea vaste saadaan.

Lue lisää

Miten voidaan varmistua siitä, että lääkärin laatima vähentämissuunnitelma on potilaalle yksilönä turvallinen? Millaiseen tutkittuun tietoon lääkäreiden antamat vähentämisohjeet yleensä perustuvat? Onko potilaalle olemassa mitään lääkevieroituksesta tietävää tahoa, mihin hän voisi ottaa 24/7 yhteyttä hädän hetkellä?

Entä sitten, kun lääkeannos on laskettu nollaan? Onko lääkäri vielä senkin jälkeen kiinnostunut potilaan voinnista ja kauanko seuranta silloin vielä jatkuu?

Anonyymi kirjoitti:

Miten voidaan varmistua siitä, että lääkärin laatima vähentämissuunnitelma on potilaalle yksilönä turvallinen? Millaiseen tutkittuun tietoon lääkäreiden antamat vähentämisohjeet yleensä perustuvat? Onko potilaalle olemassa mitään lääkevieroituksesta tietävää tahoa, mihin hän voisi ottaa 24/7 yhteyttä hädän hetkellä?

Entä sitten, kun lääkeannos on laskettu nollaan? Onko lääkäri vielä senkin jälkeen kiinnostunut potilaan voinnista ja kauanko seuranta silloin vielä jatkuu?

Lue lisää

Tulipa paljon kysymyksiä. Minä en ole lääkäri.

Kyllä lääkäri tietää, mikä annos on potilaalle turvallinen ja miten lääkeannoksen vähentäminen sujuu turvallisesti. Mutta eihän täysin varma voi kai olla mistään. Joku sopii toiselle mainiosti, toiselle ei laisinkaan. Nämä vaikutukset, oli ne sitten niin tai näin, ovat tulleet varmasti jo esille siinä lääkkeen käytön yhteydessä, ennen kuin aletaan vähentämään.
Jos potilas on esim. psykiatrisella osastolla hoidossa ja lääkärin ja potilaan välinen hoitosuhde on pidempi, tietysti lääkärille kuuluu edelleen potilaan lääkitykseen liittyvät asiat. Hänen tulee olla jatkuvasti ajantasalla potilaan lääkityksestä ja huolehtia tarvittavat muutokset, seurata vaikutuksia yms.

Hyvää yötä.

Prinsessasi kirjoitti:

Tulipa paljon kysymyksiä. Minä en ole lääkäri.

Kyllä lääkäri tietää, mikä annos on potilaalle turvallinen ja miten lääkeannoksen vähentäminen sujuu turvallisesti. Mutta eihän täysin varma voi kai olla mistään. Joku sopii toiselle mainiosti, toiselle ei laisinkaan. Nämä vaikutukset, oli ne sitten niin tai näin, ovat tulleet varmasti jo esille siinä lääkkeen käytön yhteydessä, ennen kuin aletaan vähentämään.
Jos potilas on esim. psykiatrisella osastolla hoidossa ja lääkärin ja potilaan välinen hoitosuhde on pidempi, tietysti lääkärille kuuluu edelleen potilaan lääkitykseen liittyvät asiat. Hänen tulee olla jatkuvasti ajantasalla potilaan lääkityksestä ja huolehtia tarvittavat muutokset, seurata vaikutuksia yms.

Hyvää yötä.

Lue lisää

"Kyllä lääkäri tietää, mikä annos on potilaalle turvallinen ja miten lääkeannoksen vähentäminen sujuu turvallisesti. Mutta eihän täysin varma voi kai olla mistään."

Eli tietää vai ei tiedä? :o)

Anonyymi kirjoitti:

"Kyllä lääkäri tietää, mikä annos on potilaalle turvallinen ja miten lääkeannoksen vähentäminen sujuu turvallisesti. Mutta eihän täysin varma voi kai olla mistään."

Eli tietää vai ei tiedä? :o)

Lue lisää

Mistä minä tiedän?

Prinsessasi kirjoitti:

Tulipa paljon kysymyksiä. Minä en ole lääkäri.

Kyllä lääkäri tietää, mikä annos on potilaalle turvallinen ja miten lääkeannoksen vähentäminen sujuu turvallisesti. Mutta eihän täysin varma voi kai olla mistään. Joku sopii toiselle mainiosti, toiselle ei laisinkaan. Nämä vaikutukset, oli ne sitten niin tai näin, ovat tulleet varmasti jo esille siinä lääkkeen käytön yhteydessä, ennen kuin aletaan vähentämään.
Jos potilas on esim. psykiatrisella osastolla hoidossa ja lääkärin ja potilaan välinen hoitosuhde on pidempi, tietysti lääkärille kuuluu edelleen potilaan lääkitykseen liittyvät asiat. Hänen tulee olla jatkuvasti ajantasalla potilaan lääkityksestä ja huolehtia tarvittavat muutokset, seurata vaikutuksia yms.

Hyvää yötä.

Lue lisää

Jännä juttu vaan, että miten niitä potilaita jatkuvasti kuolee osastoillakin, valvotuissa oloissa, lääkkeisiin vaikka lääkärit tietää oikeat annostukset?

Anonyymi kirjoitti:

Jännä juttu vaan, että miten niitä potilaita jatkuvasti kuolee osastoillakin, valvotuissa oloissa, lääkkeisiin vaikka lääkärit tietää oikeat annostukset?

Kuolee lääkkeisiin osastolla valvotuissa oloissa? missä tämmöistä?🤔

Anonyymi kirjoitti:

Miten voidaan varmistua siitä, että lääkärin laatima vähentämissuunnitelma on potilaalle yksilönä turvallinen? Millaiseen tutkittuun tietoon lääkäreiden antamat vähentämisohjeet yleensä perustuvat? Onko potilaalle olemassa mitään lääkevieroituksesta tietävää tahoa, mihin hän voisi ottaa 24/7 yhteyttä hädän hetkellä?

Entä sitten, kun lääkeannos on laskettu nollaan? Onko lääkäri vielä senkin jälkeen kiinnostunut potilaan voinnista ja kauanko seuranta silloin vielä jatkuu?

Lue lisää

Kun lopetin lääkkeet, minulle sanottiin, että on omalla vastuulla, jos psykoosi tulee.
Kannan vastuuni ja elelen niin, ettei psykoosia tule.

Anonyymi kirjoitti:

Jännä juttu vaan, että miten niitä potilaita jatkuvasti kuolee osastoillakin, valvotuissa oloissa, lääkkeisiin vaikka lääkärit tietää oikeat annostukset?

No ei niitä nyt ihan jatkuvasti kuole.
Miten voit tuollaista olettaa ?

Prinsessasi kirjoitti:

Mistä minä tiedän?

Eli oikeasti ei tiedetä *ttujakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Entä jos lääkäri ei suostu lääkkeiden vähentämiseen ja lopettamiseen? Jos on injektio, niin on pakko lopettaa se kerralla, kun ei saa reseptiä tableteille. Itse en ainakaan aio vuosia käydä injektiolla. Avohoidossa ei ole pakkolääkitystä.

Lue lisää

Psykiatriassa ei ole lääkäreitä vaan vanginvartijoita.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriassa ei ole lääkäreitä vaan vanginvartijoita.

Psykiatriaan erikoistuneet lääkärit ovat psykiatreja…

Itse asiassa lääkityksen hidas lopettaminen ei näyttäisi vähentävän psykoosin uusiutumisriskiä. Moncireff et al (2023) tutkivat kaksi vuotta kestävässä seurantatutkimuksessa skitsofreniadiagnoosin saaneita potilaita, jotka jaettiin lääkityksellä pysyvään ja lääkehoitoa asteittain vähentävään ryhmään. Kahden vuoden seurantajaksolla lääkitystä vähentäneistä potilaista 25 % meni sairaalahoitoa vaativaan psykoosiin, kun vain 13 % lääkityksellä pysyvistä meni psykoosiin. Seurantajakson lopussa sosiaalinen toimintakyky ja psykoottiset oireet olivat kuitenkin samoja molemmissa ryhmissä. Esimerkiksi 71 % lääkitystä yli 50% vähentäneistä ei mennyt psykoosiin seurantajaksolla.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6887002/

Sama tulos oli Wunderink et al (2013) tutkimuksessa, jonka mukaan lääkitystä vähentävässä ryhmässä oli kohonnut relapsiriski noin kolmen vuoden ajan, mutta sen jälkeen lääkitystä vähentävän ryhmän relapsiriski laski lääkehoidolla jatkaneiden tasolle ja toimintakyky nousi paremmaksi keskimäärin, kuin lääkehoidolla jatkaneilla. Tulos ei ollut selitettävissä muilla tekijöillä, koska tutkimuksen osanottajat olivat keskeisiltä taustamuuttujiltaan samankaltaisia. Seitsemän vuoden seurantajaksolla lääkitystä vähentäneistä tai sen lopettaneista 69,2 % oli saavuttanut oiretason remission ja 46,2 % toiminnallisen remission (tätä mitataan sosiaalisilla suhteilla, töissä käynnillä/opiskelulla yms.) Lääkityksellä jatkaneista 66,7 % oli saavuttanut oiretason remission ja 19,6 % toiminnallisen remission. Toisin sanoen pitkällä aikavälillä lääkityksellä jatkaneet maksavat toimintakyvyssään kovaa hintaa siitä, että kahden tai kolmen vuoden seurantajaksolla heidän psykoosin uusiutumisriski on pienempi. Ja lopputuloksena edes psykoottiset oireet eivät ole vähäisempiä, joskaan eivät sen suurempiakaan kuin lääkitystä vähentäneellä tai sen lopettaneilla potilailla.

https://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/fullarticle/1707650

Kun psykiatrit väittävät tällaisten tutkimusten pohjalta, että lääkityksen lopettaminen esimerkiksi kaksinkertaistaa psykoosiriskin, niin pitää ymmärtää mitä riskillä tarkoitetaan. Kun jonkin asian esiintyvyys nousee 1 % -> 2 %, riski nousee kaksinkertaiseksi. Silti 99 % havaintoyksiköistä ei ilmiötä havaita. Enemmistö näin ollen kummastakaan ryhmästä ei joudu kahden vuoden aikana sairaalaan psykoosin takia, eikä asteittaisella lopettamisella voida näyttävästi merkittävästi vaikuttaa psykoosin uusiutumisriskiin lääkityksen lopettaneilla. Tosin lääkityksen lopettaminen voi aiheuttaa vieroitusoireita, jotka tulkitaan sairauden oireiksi, koska eri tutkimuksissa relapsin määritelmiä on melkein yhtä paljon kuin tutkimuksia itsessään. Suurimmassa osassa ei vaadita siis sitä, että ihminen on oikeasti psykoosin takia sairaalassa tai edes psykoosissa. Näin joissakin tutkimuksissa relapseja tunnistetaan enemmän kuin esimerkiksi Moncrier et al (2023) tutkimuksessa, jossa relapsi määriteltiin sairaalahoitoa vaativaksi psykoosiksi. Relapsin asteita on toisin sanoen monenlaista ja on eri asia joutua sairaalaan akuutissa psykoosissa kuin kärsiä pari päivää kohonneesta ahdistuneisuudesta.

Jos ne purkit alkaa vastata jutteluun, niin kannattaa käyttää myös purkin sisällä olevia pillereitä.

😄. Kommenttisi oli hauskin aikoihin! Niinhän se tuppaa menemään, että kaikenlaiset asiat otetaan ketjuissa esille, niin kulmakivet, natsit, Jeesus ja joulupukkikin!

Olen silti eri mieltä siitä, auttavatko nuo psyykelääkkeet ketään paranemaan, tai voimaan yhtään sen paremmin. Jos haluaa olla huumattuna, zombina, tai menettää toimintakykynsä, niin sehän on jokaisen oma valinta.

Jos lääkitys on ns. matala-annoksinen, eli pienimmällä mahdollisella sellaisella, niin ehkä se vielä ei aiheuta esim. merkittävää riskiä sairastua muualla somaattisella tavalla, eikä vaikuta niin paljon esim. kognitiivisiin kykyihin. Mutta koska asiasta ei ole tehty riittävän laajoja ja spefisiä tutkimuksia, etenkin pitkäaikaiskäyttäjien kohdalla, niin varmuutta ja riittävää todistusaineistoa ei tästä asiasta ja aiheesta ole.