Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Yksinäisen kyyneleet

    Kai mä tänään viimeisen kerran sut näin
    Huomenna haen viimeisetkin kamat
    Jätän avaimet ja katoan
    Niin kuin aina ennenkin mä en vain enää jaksanut
    En katsoa sun laiskaa olemustas
    En kuunnella sun aamuista huutoas
    Kyllä mä tiesin sulla pahan päivän olevan
    En vain itse jaksanut
    En jaksanut ymmärtää

    Niinpä mä vain lähdin
    Pyysin, että veisit mut kotiin
    Ja täällä mä taas istun
    Istun ja itken
    Vanha pehmolelu sylissä
    Mietin miksi jälleen näin
    Miksei rakkaus ikinä riitä
    Ei mua kai luotu oo rakastamaan
    Kun en jaksa edes vähää ymmärtää
    En vain jaksa istua ja puhua
    Mä en kai mitään sanoa osaakkaan

    Kyllä mä sydämessäni tiedän, että itken vielä pitkään
    Senkin jälkeen, kun suolaiset kyyneleet on loppuneet
    Mutta mitäpä sen väliä
    Ei mulla enää muuta olekkaan
    Ei muuta kuin vanha pehmolelu
    Koira, pieni ja kullanruskea
    Sylissä kastuen yksinäisen kyyneleistä
    Ei mulla muuta enää olekkaan...
    4214
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    ihana, surullinen, kaunis ja mua koskettava runo... kiitos.

    Äänestä

    Hienot sanat... En tiedä vaikuttaako että olen
    itsekin vähän herkällä päällä, mut tossa oli
    jotain sellasta mikä säälittää... liikuttaa...

    Äänestä

    • Kiitos paljon...
      Tuo "runo" oli suoraan sydämestä...

      Äänestä

    • Tapettu kirjoitti:

      Kiitos paljon...
      Tuo "runo" oli suoraan sydämestä...

      Runosi oli loistava. Koskettava.
      Tuo lelukoira-ajatus oli suloinen. Onhan se hyvä, että on olemassa edes leluja, joiden kanssa voi itkeä.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Tapettu kirjoitti:

    Kai mä tänään viimeisen kerran sut näin
    Huomenna haen viimeisetkin kamat
    Jätän avaimet ja katoan
    Niin kuin aina ennenkin mä en vain enää jaksanut
    En katsoa sun laiskaa olemustas
    En kuunnella sun aamuista huutoas
    Kyllä mä tiesin sulla pahan päivän olevan
    En vain itse jaksanut
    En jaksanut ymmärtää

    Niinpä mä vain lähdin
    Pyysin, että veisit mut kotiin
    Ja täällä mä taas istun
    Istun ja itken
    Vanha pehmolelu sylissä
    Mietin miksi jälleen näin
    Miksei rakkaus ikinä riitä
    Ei mua kai luotu oo rakastamaan
    Kun en jaksa edes vähää ymmärtää
    En vain jaksa istua ja puhua
    Mä en kai mitään sanoa osaakkaan

    Kyllä mä sydämessäni tiedän, että itken vielä pitkään
    Senkin jälkeen, kun suolaiset kyyneleet on loppuneet
    Mutta mitäpä sen väliä
    Ei mulla enää muuta olekkaan
    Ei muuta kuin vanha pehmolelu
    Koira, pieni ja kullanruskea
    Sylissä kastuen yksinäisen kyyneleistä
    Ei mulla muuta enää olekkaan...

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu