Seksuaalinen tunne on mielestäni sitä että, tuntee vetoa toiseen ihmiseen. Tunne voi olla epäempaattinen ja alistava toista ihmistä kohtaan riippuen ehkä henkilön henkisestä iästä. Elän siinä uskossa, että seksuaalinen tunne kehittyy ylöspäin ja on terveyden merkki. Oltuani selibaatissa en koe onnistumisen iloa. Tuntuu, että jotain on pielessä, kun ei haluta. Ihmisen kuuluu elää.
Mitä halujen tukahduttaminen hyödyttää?
Maija
652913
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 65
Vanhimmat
Moro!
Mä oon muuten samaa mieltä, että seksuaalisen tunteen täytyykin kehittyä ulospäin siihen ihmiseen, josta pitää. Muuten se on yhtä sairasta runkkausta koko juttu. Ihmisen kuuluu elää ja nauttia elämästä, tämä kaikki on tervettä. Ainoo pulma on se, että mun täytyy silloin tällöin tukahduttaa halujani kun en voi naida kaikkia vastaantulevia kiinnostavia kimmoja ihan joka hetki - vaikka kyllä haluaisin.
Aurinkoista Vappua Tampereelta! t. Tomppa
Haluja ei ole tarkoitus tukahduttaa vaan tulla niiden herraksi. Totta kai seksuaalisuus on inhimillistä, normaalia ja kaunista, mutta tunteen valtaan joutuminen on todistettavasti pahasta. Rakkaudeton seksi tuhoaa lukuisia ihmiselämiä joka päivä, kun ihmiset eivät osaa hallita itseään.
Halujen herraksi ei kai ole tarkoitus kenekään oppia?
Jonkin itselleen alamaiseksi saattaminen, ei välttämättä eroa paljoakaan tukahduttamisesta.
Tasa-paino on mielestäni avain sana.
Siinä ei hallita mitään, siinä kasvetaan jostain ulos, kenties. Ja tapahtuma on syvällinen ja sisäinen, ei mikään ulkoista mantraa tai kieltäymystä noudattava.
En kokisi tunteen valtaan joutumista pahaksi, vaan päinvastoin se on aika "hyvästä".
Joskus on antauduttava jonkin valtaan, että voi todella ymmärtää mikä sen tarkoitus on muullakin kuin mielen tasolla.
Elämän tasa-painoon saattaminen ei ole mitään taistelua hyvän ja pahan välillä, vaan armollisuuden ja hyväksynnän kautta hankittua tasa-painoisuutta.
Elämää ei voi hallita, mutta voi oppia vapautumaan mielen ja kaksijakoisuuden kahleista ja ottaa elämä vastaan sellaisena kuin se ilmenee.
Onko rakkaudetonta seksiä olemassa?
Mielen ja ajattelun tasolla kyllä, mutta mieli ei pysty konkretisoimaan ja kokemaan sitä mitä rakkaus on.
Kyse on tilasta, joka ei ailahtele kuin tuuli viire, ulkoisten tapahtumien mukaan.
No kyse on taas kielen riittämättömyydestä, eli minun ilmaisutaidostani. En tarkoittanut mitään halujen valjastamista, tai muuta sellaista herruutta, vaan sitä, että halut eivät hallitse, vaan kokonaisuus hallitsee. Hallita on tietysti aivan väärä sana, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan.
Kyllä, tasapaino nimenomaan on se juttu. Ei ääripäitä, ei täysin tunteen vallassa ryntäilyä, eikä totaalista tunteiden kieltämistä. Enkä tarkoittanutkaan että tunteen valtaan joutuminen olisi pahasta, vaan sitä että on taitavaa hallita mielentilojaan, eikä olla kaikkien mieleen ilmestyvien ajatusten & tunteiden sätkynukke.
Kyllä on rakkaudetonta seksiä. Kiintymys, himo ja rakkaus ovat tyystin eri asioita, mutta sekottuvat helposti toisiinsa. Rakkaus on ymmärtämistä ja hyväksymistä, ei tarketumista, itsekkyyttä tai valtaa.
sellaista tämä...=)
Seksuaalisen suuntautumisen kirjo on todella monipuolinen ja perustuu aina kokemukseen inhimillisestä rakkaudesta ( lue: tietämättömyydestä).
Tämä rakkaus, olkoonpa sitten vaimon painaminen kerran kuussa, sukkafetisismi, sadomasokismi, homoseksuaalisuus tai pedofilia, on myöskin inhimillisen kärsimyksen aiheuttaja.
Oletko sitä mieltä, että tämä on rakkautta? Voisitko kuvitella, että mielen kahleista vapautuminen saattaisi liittyä haluista luopumiseen?
Jos minä edes haluan rakastaa naista niin en voi ”rakastella” tilaisuuden tullen muita naisia tai kumisaappaita.
”Ihmisen tila” on semmoinen, että hän rakastaa Jumalaakin (kuviteltua) itsensä takia, eli rakastaa silloin kun itselle sopii tai ”pelastuakseen”, mutta sitten kun menee huonosti, niin rakkaus unohtuu.
Tunteiden valtaan joutuminen on pahinta, mitä on. Tunteet 100% pilaa kaiken rakkauden tai hyvän elämästä.
Tunteella on aina vastakohta, rakkaudella ei.
Seuraavaksi kun olen tyytyväinen ja ajattelen että asiat menevät putkeen ja sitten niin ei käykään - mitä tapahtuu?
Lienee niin, että sanalla tunne tarkoitamme eri asiaa tai tapahtumaa tai tilaa ihmisessä?! =)
En puhu "emotions" :sta, vaan "feelings" :sta!
Siinä on huima ero.
Juuri tuo mistä kerroit on emootioita ja kiintymystä ja toimii nähdäkseni juuri niin kuin sanoit, mutta kun puhuin tunteista, en puhunut näistä "tunteista".....You know, what I mean??
Se juuri keskustelussa on niin vaikeaa, kun ihmisten käsitykset (sanat) eivät kohtaa toisiaan.
Mutta kuten sanottu, uusia tilaisuuksia ilmaantuu aina tarpeen tullen (eli silloin kun elämä katsoo sen meille tarpeelliseksi):)
kopioin tähän aiemmin kirjoittamani jutun:
Buddha asetti säännön jonka mukaan munkit eivät saa harrastaa minkäänlaista seksuaalista toimintaa.
Tavallisille seurakuntalaisille hän opetti moraalista seksuaalisuutta eli ettei harrasta seksiä esim toisen henkilön puolison kanssa.
Homoseksuaalisuutta buddhalaisuudessa ei ole tietääkseni erikseen kommentoitu eli se ei ole sitä vastaan.
Ollessani luostarissa munkeilla oli kerranpäivässä kokous jossa he tunnustivat apotille tai sen hetken johtohahmolle kaikki teot mitkä rikkovat 228 sääntöä.
Meillä vierailijoilla oli joskus mahdollisuus kysyä asioita joltain vanhemmalta munkilta yhteisessä tapaamisessa, joku kysyi masturboinnista ja että jos munkki masturboi mitä siitä seuraa. Tuo munkki joka vastasi oli kotoisin englannista ja oli ollut theravada munkki jo 17 vuotta ja hän sanoi seuraava:
Ensinnäkin jos munkki masturboi täytyy hänen kertoa siitä seuraavassa vinaya(säännöstö) kokouksessa ja ainakin tuossa luostarissa oli käytäntö se että teon suorittanut munkki istuu syönnin aikana rivin viimeisenä vaikka yleensä he istuvat munkkina oloajan mukaisessa järjestyksessä eli vanhimmasta nuorempaan.
Hän nauroi ja sanoi että yleensä jokainen munkki istuu vähintään pari kertaa viimeisenä... kaikki nauroivat ja hän jatkoi että kuvitelkaa 15 vuotta munkkina. Sitten hän sanoi että seksuaaliset halut katoavat jossain vaiheessa harjoittelua ja voi tajuta että ne ovat vain yksi taakka muiden joukossa. Munkit pitävät kuitenkin seksuaalista halua kaikista vaikeimpana päästä eroon.
Munkit meditoivat paljon eri ruuminosia ajatellen ja pyrkivät ymmärtämään mitä tämä ruumis on. Esim. jos kontemploi vaikka puoli päivää maksan olemusta , miettii missä minun ruumiissa se sijaitsee ja miltä se näyttää/tuntuu ja mitä se loppujenlopuksi on ja sitten alkaa kontemploida vaikka ulosteen ominaisuuksia ja tekee itselleen selväksi että jokaisen sisällä on ulostetta niin noiden kontemplointien jälkeen ei välttämättä ole seksi mielessä. Ainakin metsäluostari munkit käyvät myös säännöllisesti ruumishuoneella katsomassa ruumiita ymmärtääkseen että kaikki mikä syntyy kuolee ja että ruumis ei loppujen lopuksi ole mitään kaunista ja haluttavaa.
Vaikka olisi harjoitellut jo pitkäänkin saattaa kauniin naisen näkeminen herättää todella voimakkaita tuntemuksia. kaunista naista pidetäänkin ehkä pahimpana munkin houkutuksena.
Mutta jos on viisas niin tuossa tilanteessa ymmärtää mitä ruumis loppujenlopuksi on, se on täynnä eritteitä ja epäpuhtauksia.
Oman mielen Tajuaminen voi olla jotain paljon kauniimpaa.
Eli buddhalaisuuden mukaan kyse on ymmärtämisestä.
vaan ymmärtää.
Olen elänyt vapaaehoisessa selbaatissa yli 10 v.
enkä koe elämääni huonommaksi,päinvastoin.Keskittyminen todella
tärkeiksi pitämiini asioihin sublimoi ikäänkuin
tämän tarpeen.
näen mm. upean luonnon järjestelmän suolistoineen, mutta ennen kaikkea ihmisen olemuksesta paistaa henki ja se on se mikä toisessa vetää magneetin tavoin. Munkit kieltäytyvät näkemästä kauneutta ihmisessä. He haluavat käpertyä itseensä ja erottua Jumalasta. Näin ajattelen. Munkin ongelma on siinä, että hän ei hyväksy itsessään vielä kehittymätöntä puolta ja haluaa hävittää koko seksuaalisuuden elämästään.
Voiko tuohon enää muuta sanoa.....
joiden rakkauselämä on kasvanut ulos tavallisista rajoista. He ovat valaistuneita ilmeisesti. Heille on ehkä luonnollista elää munkkina, koska he ovat karmallisten elämien kierrossa saavuttaneet rakkaudessaan maailmaan uuden tason.
munkki sanoi että on vapauttavaa suhtautua vastakkaiseen sukupuoleenkin vain henkilönä vailla seksuaalista ajattelua.
Ei heidän ole tarkoitus käpertyä itseensä.
Eikä missään nimessä kieltää kaikkea kaunista ihmisessä, vaan oppia näkemään kaikki kaunis.
Uskon että ihmisen todellinen kauneus on kaukana seksuaalisuudesta.
Mutta jos joku näkee seksuaalisuuden kauniina niin "go for it" me kaikkihan onneksi voimme valita.
on seksuaalisesti niin erilailla suuntautuneita ihmisiä? Ja mitä seksuaalisuus on luonteeltaan? Minulla on sellainen olo kuin olisin puoliksi sokea, koska en samalla tavalla ihastu oman sukupuoleni edustajiin. Kun ihminen syntyy maailmaan hän saa ilmentää vain tiettyä sukupuolista ominaisuutta. Ihmisessähän on kuitenkin molemmat sukupuolet. Mikä on niiden tarkoitus?
mikä on tarkoitus, onko sitä?
Eräs vlaistunut munkki sanoi että olemme syntyneet tänne jotta meidän ei tarvitsisi syntyä uudelleen.
Jokatapauksessa tällaisia me ollaan.
Buddhan opetusten mukaan tällä paketilla mitä me ihmiset olemme on hyvä mahdollisuus ymmärtää suurin onnellisuus.
Viittaanpa vaihteeksi erään munkin opetuksiin,
hän sanoi että kaikissa ihmisissä on sekä feminiininen että maskuliininen puoli mutta hän ei puhunut niistä seksuaalisessa mielessä,
vaan tarkoitti pehmeitä ja kovia ominaisuuksia luonteessa jne.
Tämä ruumishan on osa luontoa ja luonto on huolehtinut jälleen ansiokkaasti lisääntymisprosessista kuten muidenkin luontokappaleiden kohdalla.
Mutta ihmismieli on siitä hieno että sillä on mahdollista ajatella muutakin kuin lisääntymistä.
Kuten on jo ollut puhetta niin seksuaalisia suuntauksia Buddha ei eritellyt, seksuaalisuus on seksuaalisuutta ja Buddhan oppien mukaan jos haluaa saavuttaa onnen on siitä jossain vaiheessa luovuttava. Mutta mitään määräyksiä/tuomitsemista buddhalaisuus ei sisällä, vaan mennään ikäänkuin kaikki omalla ajallaan periaatteella
se ei kyllä tosiaan hyödytä mitään. =) Päinvastoin, se aiheuttaa ahdistusta, turhautumista yms. ja jos niitä ei tunnisteta itsessä, ne muuttuu asenteiden muotoon ja sen jälkeen ilmentyy ympäröivään maailmaan ahdistuneita ja turhautuneita arvioita kanssaihmisten seksuaalielämssä nähden=)
Me kaikki tiedämme, kun lapsena näemme hienot suuret saappaat, että jonain päivänä, ne saappaat sopii omiin jalkoihimme, mutta jos astumme niihin saappaisiin suoraan, on kulku hankalaa, ne hankaa, ne aiheuttaa hiertymiä pinenissä jaloissa hölskyen. On hankala kulkea, vauhti ja ketteryys hidastuu jne.
Annetaan itsemme kasvaa ja jalkojemme kasvaa isoihin saappaisiin sopiviksi, niin kaikkien kulku on tasa-painoisempaa ja rakentavampaa!
=)
Jos näkisit jonkun munkin joka on harjoitellut kauan ja ollut selibaatissa niin huomaisit että he ovat kaukana ahdistuneisuudesta.
Kokeilematta ei voi tietää.
Kuten sanoin he sanovat että kyse on ymmärtämisestä eikä kieltämisestä ja patoamisesta.
Tunteet päästetään menemään eikä padota sisälle.
Sitäkautta herää todellinen rakkaus ja todellinen myötätunto vailla halua ja egoa.
Oletetaan, että munkki rakastuu. Hän on harmissaan nostattavasta onnentunteesta. Kuinka hän käsittelee asian pois päiväjärjestyksestä?
Olen kuullut tapauksia joissa munkki rakastuttuaan luopuu munkkeudesta ja lähtee naisen mukaan, kuten sanoin se on vaikein houkutus, eivät he silti välttämättä ajattele että he tulevat olemaan onnellisempia tavallisessa elämässä vaan he toteavat että he eivät ole tarpeeksi vahvoja luopumaan monista nautinnoista.
Olen myös kuullut tapauksista joissa munkki alkaa miettimään tuota rakkauden tunnetta että mitä se on, ja alkaa miettimään että mihin kaikki mahtaisi lopulta johtaa jos hän lähtisi jonkun naisen kanssa elämään. Ja monet ovat päätyneet lopputulokseen että tuollainen miehen ja naisen välinen rakkaus on lopulta aika epävarma asia.
se saattaa johtaa moneen karikkoon.
Ja kuitenkin jossain vaiheessa tulee aika erota toisistaan. Yleensäkin buddha opetti että kiintyminen johonkin on epävarmaa.
Yksi munkki opetti että kuinka voit testata rakastatko puolisoasi todella, ajatellaan että puolisosi lähtee postinkantajan matkaan, jos todella rakastat häntä niin olet onnellinen että hän on löytänyt jonkun paremman jonka kanssa haluaa elää.Silloin rakkaus ei ole kiintynyttä.
Tuo munkki sanoi että yleensä me rakastamme sitä mitä toinen saa meidät tuntemaan emmekä toista henkilöä.
Buddha opetti että tarkkailkaa kuinka tunteet syntyvät ja kuolevat, ne eivät ole pysyviä, joten ne on parempi vain päästää menemään ja olla vapaa.
Ja näin munkit myös pyrkivät tekemään kun esim. seksuaalinen rakkauden tunne jotakin naista kohtaan herää. Myötätuntoisesta rakkaudesta johon ei liity seksi eikä kiintyminen ei tarvitse tinkiä.
Mutta kuten sanottua Buddha asetti selibaatti säännön munkeille mutta ei maallikoille.
Itseasiassa tunnen henkilöitä jotka ovat olleet munkkeja mutta tavattuaan viehättävän naisen he ovat halunneet jättää munkkeuden.
Nykyään he käyvät säännöllisesti viemässä ruokaa munkeille ja kunnioittavat näitä.
Ja ainakin nuo joiden kanssa olen jutellut ovat sitä mieltä että munkin elämässä on paljon vähemmän suruja ja vastoinkäymisiä kuin mitä maallikon, mutta munkin elämässä on pidättäytyminen mikä ei aluksi ole helppoa.
Se mitä haluan sanoa on että munkit ovat kaikesta kieltäytymisestään huolimatta todella onnellisia, ainoastaan alkutaipaleella olevat saattavat olla ärtyisiä ja stressaantuneen oloisia. Onkin sanonta että mitä tyynempi ja leveämpi hymy sitä pidemmällä munkki on harjoittelussaan.
Näistä asioista lienee turha inttää. Toiset ovat sitä mieltä että kieltäytyminen tietyistä asioista ei voi tehdä onnelliseksi ja toiset ovat toista mieltä. Ja mikä parasta kaikki voivat valita miten toimia.
on mukavaa, kun ympärillä on samoin ajattelevia ihmisiä. Munkkeuteen sisältyy paljon yhteistä hauskaa, työtä, juhlia, matkoja jne. Tavallaan se on huoletonta kollektiivissa elämistä, joka on monen haave muutenkin. Oikeastaan voisin elää mielelläni kollektiivissa, vaikka en millään pysty kuvittelemaan, että valaistuisin tässä elämässä. Tuossa kollektiivissa puhuttaisiin henkisistä asioista mikä jo sinänsä toisi elämään paljon. Olin edellisessä elämässä nunna ja muuten olisin varmasti nytkin, mutta haluan vaihtelua. Olen tavallaan nunna edelleen, mutta erillään kaikista yhteisöistä.
juu juu...noita sanoja on toistettu jo moneen kertaan ja varmasti ihan jees juttu, JOS joku kerran sen on elänyt läpi, mutta tosiaan, toisille ne on vaan ulkokultaista toimintaa....
Joskus riittää sisäinen työ, mutta pelkkä ulkoinen ei riitä. Saapas tarinani oli vertauskuvallinen, sisäisestä tapahtumasta......miksi kaikki aina lukee "kuin raamattua" (miten muuten ei raamattuakaan pitäisi lukea...=))
on mukavaa ja tärkeää että tapaa samalla tavalla ajattelevia.
Munkkeudesta sanotaan myös näin:
Ei ole suurempaa iloa kuin mitä ne jotka harjoittelevat ja elävät kodittomina munkkeina tuntevat, mutta ei ole myöskään suurempaa tuskaa kuin mitä he tuntevat.
Eli se vaihtelee ajoittain kunnes saavutetaan pysyvä onni.
Kaikki omalla tavallaan.
Ihan vaan rauhallisesti,
on tapahtunut väärinkäsitys.
Ajattelin että viestisi oli vastaus viestiini "buddhalaisuuden kannalta" mutta se olikin vastaus Maijan viestiin.
ajattelin että puhuit nimenomaan munkeista, ja minusta ei ole perusteltua väittää että he eivät voi olla onnellisia joten halusin korjata väitteen.
Se saapas juttu oli hyvä vertaus, enkä hyökännyt sitä vastaan kuten ajattelit.
Anteeksi väärinkäsitys.
Allekirjoitan kaikkien viestiesi sanat vaikka en ole munkki, mutta elänyt viimeiset 20v vapaehtoisessa selibaatissa.
Maailma näkyy selvästi vapaan seksin myötä!
Aids on levinnyt räjähdysmäisesti, sukupuolisairaudet lisääntyneet, ihminen jolla on paljon seksikokemuksia, ei varmasti ole kovin ehyt ihminen näiden kokeilujen jälkeen, tunne jää hyvin likaiseksi. Jumala asetti siksi avioliiton että olisivat puhtaita kun menevät yhteetn. Ei kai seksi ole se kaikkein tärkein ja sitten tulee kaikki muu. Kehoittaisin kaikkia jotka ajattelevat noin, seurustelisivat kunnolla ja tutustuisivat toisiinsa, onko heistä elinikäistä
kumppania toisillensa. Avioliitto on pyhä asia,
pistäkäämme asiat kunniallisesti järjestykseen, ja sekstaillaan sitten liitossa vasta, kyllä sitä varmasti ehtii, sillä aikaa varmasti on kylliksi!
Millaista hyötyä ajattelit selibaatilla haettavan?
Seksuaalinen tunne alistavalla ja ei-alistavalla ihmisellä on nähdäkseni samanlainen. Toinen käyttää sitä itsekkäämmin, toinen epäitsekkäämmin, mutta kumpikin pyrkivät nautintoon tai hyötymään siitä jollain tavalla itse (mikä muuten olisi syy osallistua nautintoon, koska sen voisi tehdä ihan yhtä hyvin joku muu?) Itse en oikein enää usko siihen, että epäpyhä voidaan muokata pyhäksi, hengetön muuttaa henkiseksi.
Selibaatista voisi olla tänäpäivänä monenlaista hyötyä. Syntyvyyden säännöstely, haluluonnon kohdistaminen muihin asioihin eli käytännössä voiman suunnan muuttaminen., itsensä tunteminen, itsehillintä ja -hallinta, jolla on suoranainen vaikutus myös ihmiskunnan yhteiseen "tajuntaan" jne...
Henkisissä asioissa sen mitä yksilö on voittanut itselleen, sen hän on voittanut kansakunnalle ja näin ottamalla osaa hillitympään elämäntapaan poistaa selibaatissa elävä munkki myös muiden ihmisten kohdalta henkisen maailman raskauttavia vaikutteita. Kuinka paljon kärsimystä on saanut hallitsematon himoluonto aikaan, oli se sitten seksuaalista, nautintoaineisiin tai muihin asioihin kohdistuvaa hillittömyyttä?
Seksuaalinen tunne on loppujen lopuksi sitä, että tuntee vetoa omaan itseensä. Toinen ihminen on vain sen oman halun herättäjä ja apuna oleva tyydyttäjä.
Seksuaalinen voima on silti rakkauden tunteen kehittäjä (aluksi stimuloiden alempia sukupuolikeskuksia ja vähitellen nousten ihmisen oman tahdon kautta sydämen rakkaudeksi, jossa ei ole enää sukupuolista rakkautta, eikä siis seksuaalisia haluja) sekä suvunjakon kannalta tärkein ja voimakkain ihmisessä oleva voima. Vedantalaiset sanovat, että joogi, joka on voittanut sukupuolivoiman on jumalten hallitsija. Voittaminen ei tarkoita myöskään sitä, että voi elää selibaatissa vaan sitä, että seksuaalinen voima ei enää herää alemmissa voimakeskuksissa vaan niitä ennen elävöittänyt voima syntyy sydämestä ja myös ulossuuntautuu sydämestä käsin. Ilo, jota sieltä voi tuntea on moninkertaisesti valtavampaa ja samalla paljon herkempää kuin karkea sukupuolivoima. Tosiaankin iloitsemaan ja rakastamaan luonnonkunnat luotiin. Jokainen ihminen varsin vähäisellä tutkiskelulla voi havaita, millä toiminnoilla on minkälaiset seuraukset. Vain pyhin ja kaunein riittää Jumalalle.
Haluaisin silti muilta "jalostamisperiaatetta"-kannattavilta kysyä, että millä tavalla käytännössä olette ajatelleet jalostavanne seksuaalisia haluja? Miten kehittää sitä tunnetta ylöspäin? Ainakin äkikseltään katsottuna ruokkimalla tulta saadaan liekistä vain suurempi, tyydyttämällä haluja tehdään niistä vain kestävämpiä ja mukaansa tempaavampia (vrt. tavat ja tottumukset, jotka voimistuvat toiston myötä).
>Millaista hyötyä ajattelit selibaatilla haettavan?>
Munkit etsivät valaistumista. Ikään kuin selibaatti toimisi kuin dieetti hävittäen "paheellisuuden". Seksuaalisuus ei katoa mihinkään. Ihminen kasvaa henkisesti kokemalla vaikeuksia, rakkautta ja yleensä elämällä. Henkisestä iästä riippuu se miten kohtelee muita ihmisiä ja millä tavalla seksuaalisuus ilmenee.
Selibaatin, samalla tavalla kuin paaston on tarkoitus kasvattaa ihmistä, opettaa ihminen tuntemaan itsensä. Kristinuskosta hindulaisuuteen, kaikissa uskonnoissa on selibaatille annettu hyvin tärkeä arvo, varsinkin uskontoon enemmän vihkiytyneiden parissa. Maallikoille annetaan avioliittoon ja säädyllisyyteen liittyvät rajoitteet, koska he eivät kykene tahtonsa kautta enempään. Jokaisella ihmisellä on siis oma paikkansa polullansa, enkä usko, että selibaatista on haittaa muussa kuin juuri tukahduttamistapauksissa. Liian suuren palan nieleminen voi vääristää seksuaalisia taipumuksia hyvin luonnottomiksi. Täten jokaisen ihmisen tulisi tutkia oma luonnollinen rytminsä ja paikkansa tiellänsä ja harjoittaa sen mukaista elämää.
Se on totta myös, että uskonnollinen päämäärä suurimmassa osassa itämaisia oppeja, lopullinen valaistuminen, voi tapahtua vain täydellisen selibaatin harjoittajalle. Mutta toisaalta se ei ole ensimmäisiä askeleita missään järjestelmässä.
Olisi edelleen mielenkiintoista kuulla, miten se jalostus tapahtuu käytännössä, esim. joillain harjoituksilla seksuaalisessa aktissa ja elämässä? Mikä on mielestäsi seksuaalisuuden jalostunein muoto eli mihin seksuaalisuuden on määrä kehittyä?
Itsekurin kasvattaminen on tärkeää. Selibaatin vaikeutta on ehkä kuitenkin liioiteltu. Monet ihmiset elävät selibaatissa aivan luonnostaan eivätkä kärsi tippaakaan. Miksi he eivät jo ole valaistuneet? Paljon vaikeampaa on taistella muita negatiivisia tunteita vastaan. Esimerkiksi vaikea avioliitto on paljon kovempi ja kasvattavampi koulu ihmiselle kuin selibaatti. Jos selibaatilla todella olisi niin kehittävä vaikutus niin maailmassa olisi tuhansia valaistuneita.
Ei olekkaan sanottu, että selibaatti itsessään johtaisi valaistumiseen. Se on vain yksi pieni osa-alue prosessia, mitä ymmärrän itämaisesta valaistuksesta ja vapautumisesta. Mutta useat koulusuunnat katsovat sen välttämättömäksi. Jos se onnistuu, niin varmasti löytyy uusia haasteita :)
Sitäpaitsi, onhan tunnettua historiasta, että jotkin pimeitten voimien harjoittajat harrastavat myös selibaattia, koska he tietävät, että sitä kautta he saavat kerättyä voimia sekä voivat pitää ajatusmaailmansa kirkkaana. Selibaatilla on myös helppo ruokkia tietyissä ympäristöissä ylpeydentuntoa ja omahyväisyyttä.
Eihän kukaan ihminen koko aikaa ole seksuaalisten nautintojen äärellä, mutta sitä väliaikaa ei ole kutsuttu muuksi kuin joko väliaikaiseksi pidättäytymiseksi tai halujen väliaikaiseksi loppumiseksi. Selibaatilla yleisemmin on tarkoitettu koko elinikäistä lupausta pysyä erossa seksuaalisista nautinnoista, myös masturboinnista ja mielikuvien tasolla tapahtuvasta nauttimisesta.
Joka tapauksessa, toiselle seksuaaliset vovat ovat vaikea aihealue, toiselle suuttumus tai vihan tunteiden kontrollointi, toiselle kateus tai vallan himo jne... Aina kuitenkin pyritään mielenhallintaan ja ruumiin kuriin, koska kaikilla noilla ihminen tappaa itseään, mutta antaessaan pikkusormen himoille, myös lopulta alkaa tappamaan muita ihmisiä, ainakin vahingoittamaan.
Se on totta, että avioliitto voi olla monelle paljon kovempi koulu kuin mennä metsään ja eristäytyä maailmasta. itse arvostan niitä, jotka liikkuvat ihmisten parissa ja ottavat haasteita elävästä elämästä omaan hengelliseen kilvoitteluunsa.
Alussa puhuit omasta selibaattikokeilustasi, miten pitkästä ja minkätyyppisestä selibaatista silloin oli kyse? Oliko se oma valintainen, vai osaksi ympäristön tai joidenkin normien pakottama ja millä tavalla elämänkumppanisi tai muu ympäristö suhtautui asiaan? Mikä sai aloittamaan ja mikä lopettamaan?
Ei ole pakko vastata noin henkilökohtaisiin kysymyksiin.
että olen ehkä selibaatin Suomen mestariluokassa.
onnittelut ja nöyrät kumarrukset sitten =) mutta olihan siellä myös vähemmän henkilökohtaisia kysymyksiä?
jotkut keräävät voimaa selibaatista? En ole kiinnostunut mistään pimeästä voimasta vaan yleensä energiasta.
pimeät voimat käyttävät samaa energiaa pimeisiin tarkoituksiin. En missään nimessä tarkoittanut sillä sinua tai ketään muutakaan täällä varsinaisesti.
Kun henkisyydessä ja uskonnoissa puhutaan halujen voittamisesta, niin sillä tarkoitetaan yleensä kaikista haluista vapautumista - eikä ainoastaan seksuaalistan halujen, kuten jotkut saattavat olettaa. Tukahduttaminen on minusta myös hieman väärä sana. Ihmiskunta ei ole mennyt tähän kaaokseen seksuaalisten halujen takia, vaan aivan muiden halujen. Seksuaaliset halut ovat lopulta aika pieni ongelma ihmisellä nykyisessä maailman tilanteessa.
Haluja on monenlaisia. Vallanhalu, omistushalu, rahan- tavaran- ihmisuhteiden- halu voittaa, halu olla parempi kuin naapuri, halu omistaa parempi auto kuin napurin isännällä, makean himo, suklaan himo, halutaan vaikka mitä. Jos saat haluamasi, niin kohta haluat taas lisää tai jotain muuta. Et ole koskaan täysin tyytyväinen.
Kun emme saa haluamaamme, niin petymme ja kärsimme. Jos saamme mitä halusimme, niin saatamme pettyä, kun kohta huomaamme että ei se ollutkaan sellainen kuin luulimme (esim. ihissuhde) ja taas petymme ja kenties kärsimme. Jos haluamamme kohde onkin juuri sellainen kuin odotimme, niin tulee kohta menettämisen pelko tai menetämme sen.
Halu tekee mielen levottomaksi. Mieli ei ole koskaan rauhassa. Se juonii aina uusia halun kohteita tietäen että lankeat ansaan alta aika yksikön.
Maallinen halun kohde ei ole koskaan pysyvää. Kaikki on väliaikaista - nuoruus ja seksuaalisuuskin. Kaikki loppuu aikanaan. Mikään ei ole omaasi. Kaikki jonka haluat omistaa ja pitää itselläsi ikuisesti - menetät sen ennemmin tai myöhemmin, jos et muuten, niin oman kuolemasi kautta. "Elämäkin" on väliaikaista. Jos haluat "elää" tässä maailmassa ikuista nuoruutta, niin turha toivo - vanhuus tulee vääjäämättä, jota saatat pelätä. Itse asiassa pelko ja kärsimys on sinun elinkumppanisi halujesi takia.
Jos vapaudut haluistasi alat ymmärtää vihdoin totuuden. Totuus on olla vapaa näennäisistä halun kohteista, jotka ovat illuusiota - katoavaa. Huomaat, että olit kuin illuusio -showssa, jossa tavaraa ja halunkohteita tuli ja meni, mistään et saanut kunnon otetta - jouduit jatkuvasti pettymään. Mitään et saanut lopullisesti itsellesi. Kaikki oli kuin taikurin luomia savupatsaita, joita luulit aidoiksi, mutta hajosivat kun kosketit niitä.
Mieli aiheuttaa haluja joka aiheuttaa puolestaan mielen jatkuvan levottomuuden. Sinulla on jatkuva tarve tehdä jotain halujesi täyttämiseksi. Jos olet vapaa haluistasi, niin mieli hiljenee ja levollisuus nousee pintaan. ”Totuus tekee teidät vapaiksi” sanoi Jeesus aikoinaan. Olemme vapaita vain silloin, jos ymmärrämme, että kaikki väliaikainen vain sitoo meitä köydellä, joka on punottu miljoonista pienistä ja joskus vähän suuremmistakin haluista, mutta jotka eivät koskaan voi antaa meille lopullista tyydytystä.
Toisin sanottuna: halu aiheuttaa kärsimystä. Näinhän taisi Buddhakin sanoa. Buddha oli viisas mies
Joka sana on totta. Mutta munkkikin etsii onnea. Luulen, että munkki toteuttaa haavettaan onnellisesta elämästä eikä todellakaan kärsi valinnastaan. Siis jokainen valitkoon oman tiensä. Mutta kehityksen avain ei ole mielestäni onni vaan kärsimys. Siinä olen eri mieltä Buddhan kanssa. Pikavalaistumista arvokkaampana näkisin henkisen kasvun.
Buddha opetti että kaikki halu syntyy harhakuvasta että on olemassa joku pysyvä minä.
Siitä syntyy minä haluan, tämä on minun, minusta tulee ym. ja tämän saman minän vuoksi täällä esim. soditaan kun tosiaan luullaan että joku kuuluu jollekkin ja sitä täytyy puolustaa jne.
Yleisesti halua kutsutaan buddhalaisuudessa nimellä Tanha; se sisältää 1.aistihalut, 2.halun tulla joksikin muodostua?(want of becoming) ja 3.halun lakata olemasta.
Noista haluista vapautumista sitten kutsutaan Nirvanaksi.
Eli seksi on vain yksi halu, tässä keskustelussa on nyt ilmeisesti kysymys juuri seksuaalisesta halusta.
nyt polttaa. Siis siksi ihminen saa elämässään oppia luopumaan. Saat luopua seksistä, nuoruudesta, rakkaudesta, elämästä, terveydestä. Elämähän on yhtä luopumista. Meitä siis vedetään tietämättämme luopumisen kautta haluista vapautumiseen. Eikö luostareissakin ole tapana, että jos esimerkiksi kiintyy johonkin paikkaan/luostariin niin luostarin johtaja kohta ehdottaa siirtymistä toiseen luostariin?
Tuota alkua en ihan ymmärtänyt, mutta on totta että opettajaan tai tiettyyn luostariin ei ole hyvä kiintyä liikaa, tämän vuoksi on hyvä vaihtaa välillä luostaria.
Itse asiassa on hyvä oppia olemaan paikoissa joista ei pidä sillä silloin oppii että mitä on pitäminen ja inhoaminen ja mistä nuo tunteet tulee. Sama systeemi pätee myös haluihin sillä halujahan on jo seurattu ties kuin monia elämiä joten hyvä keino oppia tuntemaan halu on pitäytyä tietyistä seikoista kunnes huomaa miten halu syntyy.
Buddha opetti tarkasti miten halu syntyy.
En tähän hätään muista tarkasti tuota opetusta mutta kutakuinkin näin se meni:
Ensin on aistikontakti eli aistitaan kohde jollakin aisteista, sitten mieli muodostaa käsityksen kohteesta eli että mmikä se kohde on,
sitten syntyy halu / kiintyminen kohteeseen.
Tuossa nyt ei tullut kaikkia askeleita mutta meditoimalla pystyy siis näkemään mielen tapahtumat ikäänkuin hidastettuna ja ymmärtämään miten monet asiat mielessä muodostuvat.
Muistan kun eräs munkki kertoi miten harjoittelun alku aikoina oli kävely meditaatiossa saavuttanut tilan missä oli vain aisti kontakti( kyseessä oli näköaistimus ja kohteena betonilattia) ja mieli ei nimennyt kohdetta miksikään eli tapahtui vain ensimmäinen askel eli aistikontakti. Hän sanoi että lattia näytti uskomattoman kauniilta, hän sanoi että olisi halunnut leikata tuon betonilattian palasen irti ja lähettää Louvreen taidenäyttelyyn.
Se että miksi se näytti niin kauniilta oli se että kyseessä oli puhdas aistiminen eikä kohteesta muodostunut mielessä mitään millä on nimi esim.betonilattia. Eli silloin kuin näemme asiat niinkuin ne ovat niin kaikki on kaunista.
Tuollaiseen näkemiseen tarvitaan harjoittelua ja aluksi se tapahtuu vain väliaikaisesti.
Normaalistihan meillä tulee aistikontakti ja kohteen nimeäminen joksikin tietyksi, sitten aletaan muodostamaan mielipiteitä ja spekuloimaan mielettömästi ja tästä kaikestaa tulee stressiä mielelle. Mutta Buddha siis opetti miten tuosta spekulaatiosta ja stressistä päästään eroon.
:) mielenprosessit ovat kyllä mielenkiintoisia.
Erikoinen asia on se, että tajunnan jatkuva liike tekee kohteista aistittavia. Jos keskität esim. tajuntasi ja tietoisuutesi johonkin vaikkapa kipuun, niin kivun aistimus loppuu. Käytännössä kipua ja kärsimystä voi tuntea vain kun sitä alituisesti pakenee ja alituisesti palaa sen "luokse". Hurjan nopeaa edestakaisliikettä. Keskittymisessä piilee myös autuus. Paradoksaalista.
Olen itse kokenut tuon kivun "häviämisen" meditaatiossa.
Tein hengityksen seuraamiseen perustuvaa meditaatiota kun kipu iski puutuvaan jalkaan tein kuten opettaja oli neuvonut eli yritin paikantaa kivun tarkan sijainnin(mahdotonta), mutta kuitenkin tunsin kipua, kun olin keskittynyt kipuun kauan jotakin tapahtui, itse asiassa kipu ei kadonnut vaan huomasin että on olemassa kipu ja että on olemassa mieli ja ne ovat erillisiä asioita eli mielen ei välttämättä tarvitse reagoida kipuun, eli pystyin olemaan tuntematta kipua olemalla "mielessä" mutta pystyin myös huomaamaan kivun halutessani.
Tuon kokemuksen jälkeen mieli oli todella rauhallinen.
Mutta sanotaan että jos vaikka kadulla kävellessäni kaadun ja tunnen kipua niin silloin kyllä tulee irvistelyä ja ärräpäitä.
Eli tarvitaan harjoittelua jos haluaa että olisi koko ajan valmis tajuamaan kivun ja mielen erillisinä.
..on haluamista, mutta oman kokemukseni mukaan monet erilaiset halut kumpuavat seksuaalisuudesta tai sen puutteesta (seksuaalisesta turhautumisesta).
Yksinkertaisesti:
Jos eläisin harmonisessa suhteessa rakastavan naisen kanssa niin moni toissijainen haluni hälvenisi.
Buddha antoi erilaisia opetuksia erityyppisille ihmisille. Erityyppisiä opetuksia sanotaan olevan jopa 84000, mikä voi hyvinkin pitää paikkansa.
Munkkeja Buddha neuvoi pidättäytymään seksuaalisesta kanssakäymisestä. Jos ihminen haluaa pelkästään tehdä muodollista harjoitusta, esim. meditaatiota, käy eläminen vaikeaksi vaimon ja lapsikatraan kanssa. Buddhan aikaan ei ollut ehkäisymenetelmiä, ei ainakaan kovin kehittyneitä. Myöskään ei ollut sosiaaliturvaa, joten ainoa käytännöllinen vaihtoehto olla munkkina oli pidättäytyä seksistä. Tyypillisesti tämäntyyppisiä ohjeita noudatetaan kaikkien buddhalaisten suuntausten luostareissa. Tosin esim. Tiibetin buddhalaisuudessa monet opettajat ovat naimisissa.
Buddhan opetukset maallikoille olivat erilaisia. Heitä Buddha ohjeisti pidättäytymään seksuaalisesta väärinkäytöksestä; sellaisista toimista jotka saattaisivat vahingoittaa toisia ja itseä. Näihin vältettäviin asioihin kuuluvat siis kaikki terveen järjenkin sanomat asiat kuten aviopuolison pettäminen, raiskaus tai muunlainen seksuaalinen hyväksikäyttö. Näitä neuvoja pyrkivät buddhalaiset maallikot kautta maailman noudattamaan.
Sitten ovat tietenkin buddhalaiset joogit, joita löytyy lähinnä Tiibetin buddhalaisuudesta. Buddhalaisen tantran avulla pyritään muuntamaan kaikki arkielämän kokemukset askeleeksi valaistumiseen. Kaikki. Siis unennäkö, autolla ajaminen, seksi, astioiden tiskaaminen... Kun joogi on kehityksessään tietyllä tasolla, voi hän alkaa harjoittaa seksuaalista tantraa, johon kuuluu myös yhtymisharjoituksia.
Aidolla Tiibetin buddhalaisella (seksuaalisella)tantralla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä suomessakin kaupattavan "tiibetiläisten" tantraharjoitusten kanssa. Jo yksistään buddhalaisissa kirjoituksissa kuvattavat ehdot tantran harjoittajalle (ja opettajalle) ovat sitä luokkaa, että kelvollisten harjoittajakandidaattien määrä Suomessa lähentelee nollaa. Perusongelmana lienee se, että harjoituksessa on helppo luiskahtaa mielihyvän haun puolelle, joten vain pitkään ja hyvin meditoineet kykenevät pitäytymään varsinaisessa harjoituksessa.
Seksuaalisuutta ei siis yritetä tukahduttaa buddhalaisuudessa, ei ainakaan luostarien ulkopuolella. Seksuaalisuuden kieltäminen voi mielestäni johtaa vain kieroutumiin, ajankohtaisena esimerkkinä siitä katoliset papit.
Siitä käsi ilmi hyvin seksuaalisuuden monet kasvot esim. juuri buddhalaisuudessa. Tuhkahduttaminen sanana viittaa heti länsimaiseen psykologiaan, jota seuraa patoutumat ja lopulta niiden murtuminen. Selibaatti aika yleisesti meillä rinnastetaan kaikkeen tuohon, mutta ei nähdä, että se voi olla myös "voimien keräämistä." Ensimmäisiä ehtoja onnistuneelle selibaatille on pystyä tiedostamaan omassa kehossa ja mielessä liikkuvat prosessit selibaatin aikana. Tämä tuskin kovin monen osalta voi käydä ihan hetekessä ja ensimmäisissä "kokeiluissa." Ja sen takia selibaattia opetetaan myös maallikoille erilaisina vuoden aikoina liittyen pyhiin aikajaksoihin. Jotta hekin joskus aikanaan jälleensyntymien ketjussa pystyisivät täydelliseen selibaattiin. Näin se mielestäni on esitetty itämaisissa uskonnollisuuden muodoissa.
>Tuhkahduttaminen sanana viittaa heti länsimaiseen psykologiaan, jota seuraa patoutumat ja lopulta niiden murtuminen. Selibaatti aika yleisesti meillä rinnastetaan kaikkeen tuohon, mutta ei nähdä, että se voi olla myös "voimien keräämistä."
Seksuaalisuus lienee voimakkain ihmisen energioista. Mikäli tuo energia onnistutaan kanavoimaan esim. meditaatioharjoituksen tueksi, niin hyödyt ovat ilmeiset.
> Ensimmäisiä ehtoja onnistuneelle selibaatille on pystyä tiedostamaan omassa kehossa ja mielessä liikkuvat prosessit selibaatin aikana.
Varmasti totta. Ilman jatkuvaa tietoisuutta mielessä kulloinkin tapahtuvista asioista selibaatti käy kovin ankaraksi. Kun tunteista ja ajatuksista ollaan tietoisia, ja ne tunnistetaan harhanomaisiksi, lienee huomattavasti helpompaa päästä irti haluihin tarrautumisesta.
>...selibaattia opetetaan myös maallikoille erilaisina vuoden aikoina liittyen pyhiin aikajaksoihin. Jotta hekin joskus aikanaan jälleensyntymien ketjussa pystyisivät täydelliseen selibaattiin.
Tuo vastaa Theravada-buddhalaista näkökantaa ja perinnettä. Esim. Tiibetin buddhalaisten joogien kohdalla selibaattia ei välttämättä pidetä tavoiteltavana tulevissa jälleensyntymissäkään. Sen sijaan kaikki kokemukset pyritään muuntamaan askeliksi valaistumiseen. Virheiden mahdollisuus on ilmeinen, mutta toisaalta onnistuttaessa kehitys on erittäin nopeaa.
On totta, että buddhalaisuudesta ja intialaisesta uskonnollisesta harjoittamisesta löytyy myös näitä seksuaalitantroihin syventyneitä haarautumia. Samoin taolaisuudesta. Itse en pidä niitä alkuperäisten oppien mukaisina, mutta toisaalta en olekaan mikään asiantuntija ja sanelija siinä suhteessa. Vain oma mielipiteeni :) Samanlaisia mystisia seksuaali-maagisia suuntauksia harjoittivat mm. Crowley, LaVey sekä muutamat muut tunnetut uuspakanuuden henkiinherättäjät.
Mutta aihe on kyllä todella laaja ja vaikea, harmi sinänsä, että seksuaalisuus on ollut niin pitkään meillä tabu. Sen seurausta lienee nykyiset räikeät ylilyönnit. Ehkä joskus asialle löytyy myös luonnollinen tasapainotilansa...
>On totta, että buddhalaisuudesta ja
>intialaisesta uskonnollisesta harjoittamisesta
>löytyy myös näitä seksuaalitantroihin >
>syventyneitä haarautumia.
Sinänsä en kutsuisi buddhalaisia tantroja seksuaalitantroiksi, vaikka seksuaalisuuden alueella liikutaankin. Lähinnä haluaisin välttää sitä väärinkäsitystä, että tantroissa tehtävät yhtymisharjoitukset olisivat sitä samaa seksiä jota muutkin tekevät. Ulkoisesti ehkä, mutta sisäisesti ero on valtava. Siis pätevän harjoittajan kohdalla. Näissä harjoituksissa, kuten monissa muissakin vajrayanan harjoituksissa työskennellään kehon energiakanavien ja -keskusten parissa. Tavoitteena ei ole hyvä olo, tai seksuaalisen halun tyydyttäminen, vaan mielen todellisen luonnon oivaltaminen.
Hindutantra ja lännessä opetettava tantraseksi lienevätkin sitten eri asia. Jälkimmäisen kohdalla ei minkäänlainen henkinen kehitys lienekään tavoitteena, vaan lisääntynyt seksuaalinen nautinto, mistä sinänsä voi olla hyötyä parisuhteessa eläville (suhteellisella tasolla).
>Itse en pidä niitä alkuperäisten oppien
>mukaisina, mutta toisaalta en olekaan mikään
>asiantuntija ja sanelija siinä suhteessa. Vain
>oma mielipiteeni :)
Minulle tärkeintä harjoituksessa on se, että sillä voi saavuttaa tuloksia. Jos olisin vuosikymmenet luostarissa, ja lopulta vain jäisin kiinni porttolassa käynnistä ja juopottelusta (kuten eräs thaimaalaisen luostarin johtaja),
niin katsoisin epäonnistuneeni. Tärkeintä lienee ylläpitää oma tasonsa, olipa sitten kysymys munkista, maallikosta tai joogista. Munkin on elettävä selibaatissa, jos säännöt niin edellyttävät. Maallikon tulee pitää perheensä kasassa ja toimivana. Joogin tulee kyetä kokemaan jokainen elämänsä hetki korkeimmalla mahdollisella tasolla, puhtaana ilona.
tuli esille Thaimaalainen munkki joka on tehnyt tuhmuuksia niin on pakko puuttua keskusteluun.
Thaimaassa on oikeastaan kahdenlaista buddhalaisuutta. Jotkut thaimaalaiset alkavat ikäänkuin sosiaali munkeiksi, heillä ei ole aikomustakaan harjoitella vaan munkkeus tarkoittaa heille ilmaista ruokaa, yösijaa, ihmisten kunnioitusta ym. Näitä tällaisia munkkeja löytyy kultaisista temppeleistä.
Ja on itseasiassa useita tapauksia missä he ovat käyttäneet munkinasemaa väärin ja toimineet sääntöjen vastaisesti. " ehkä hekin ryyppäämällä ja harrastamalla seksiä yrittävät kokea jokaisen elämän hetken puhtaana ilona?"mistä sen tietää? ainakaan he eivät onneksi selittele tekoaan edellä mainitulla tavalla.
Sitten on metsäluostariperinne joka on myös theravada-buddhalaisuutta mutta harjoittelu on metsämunkeille pääasia ja siellä todella on munkkeja jotka ovat iloisia vaikka eivät seksiä harrastakkaan, kuten Buddha opetti haluamisen sammuminen on suurin autuus.
Eihän se että joku on thaimaalainen munkki on epäonnistunut harjoittelussa tarkoita että kaikille kävisi niin. Sinä annoit tahallisesti tai tahtomatta kuvan että Thaimaalaiset munkit eivät voi saavuttaa tuloksia harjoittelussa koska kieltäytyvät seksistä?
Siitä että jossain munkit harjoittavat seksiä voin vain todeta että:
Nälkä on ihana tekosyy...
Kaikissa buddhalaisuuden haaroissa opetetaan yhteinen piirre joka on tärkeää ja se on hyvyys. Toivon että Buddhalaisina voitas jättää tuollaiset yleistämiset ja keskustella asioista järkevästi vaikka joistain asioista on eri käsityksiä.
Kyllä se on totta, että ei se ole pelkästään seksuaalijoogaa, vaan yleisesti ottaen ritualismia, mantroja ja erilaisia harjoituksia, jotka käsittelevät kaikkia elämän alueita. Pahoittelen vääränlaista yleistystä. Sama koskien myös intialaista versiota.
Tantrat kirjallisuuden lajina ja harjoitusten osalta ovat myöhäisempää tuotetta. Esim. buddhalaisuudessa joitain aikoja Gautaman jälkeen alettiin käyttämään tantrisia symbooleja ja myöhemmin niistä kehittyi oma lahkonsa, vaikka oletettavaa on, että alkuaan symboleita ei tarkoitettu konkreettisesti noudatettavaksi vaan ilmaisemaan joitain psykologisia ja fysiologisia ihmisen elinvoimien perusteita.
Tantraan hyvin yleisesti kuuluu halujen maksimoiminen tai niiden "läyminen läpi". Eli käytännössä he ajattelevat, että ihmisen on käytävä ja koettava "kaikki" mitä ihminen maailmassa voi kokea, ennenkuin hän pääsee niistä haluista irti. Tavallaan siis pyritään polttamaan ja kyllästyttämään itsensä haluihin. Silti jälleensyntymien valossa voi aatella, että onko ihmisellä jotain sellaista näissä maallisissa asioita, mitä he eivät olisi pitkän kierotukulun aikana jo kokeilleet? Eikö mieluummin tulisi ajatella, että haluamme kokea yhä uudestaan ja uudestaan emmekä irtautua siitä harhasta, koska se on niin "makea"? Tanha eli elämisen halu on se kaikkein viimeisin halu, jonka joogin tai munkin on voitettava ja hukattava. Vasta kun unohtaa itsensä täydellisesti, omat pyyteensä, voi hän löytää itsensä.
Kritiikkini siis kohdistuisi lähinnä noihin alueisiin. Mitä periaatteessa olemme jo kokeneet tarpeeksi, ja mistä pidämme kiinni vaikka emme siitä enää mitään uutta saakkaan puristettua (hengelle)?
Shaivismissa tantraseksillä on myös päämääränsä ja se on saavuttaa seksuaalisessa kliimaksissa nirvana. Näissä muodoissa pyritään herättämään kundalini ja nostamaan se korkeimpaan keskukseensa. Harjoituksilla on myös tarkoitus herättää psyykkisiä kykyjä.
Lopuksi voisi miettiä asiaa, joista on myös mainintoja tantra teksteissä, että mikä ero on teolla, kun munkki harrastaa seksiä (vaikkapa ryhmässä) ja pyrkii nirvanaan ja kun tavallinen ihminen harrastaa seksiä ja pyrkii orgasmiin, muodossa tai toisessa tuntemaan seksuaalisen voiman? Onko niillä todella eroa? Voiko ajatella, että raiskaus tai ihmisen kiduttaminen tai tappaminen, joka on tehty toivossa ja uskossa, että se vie meidät nirvanaan on erilainen kuin tavallisen ihmisen suoritus, jossa ei ollut uskonnollisia pyrkimyksiä?
Kärjistettyjä kysymyksiä, mutta ei ole tarkoitus provosoida vaan miettiä todellakin, tekeekö joistain asioista pyhiä, kun ajattelee niiden olevan pyhiä? Voiko kaiken henkistää? Esim. rajuimmat tantratekstit eivät kiellä noita edellä mainittuja, koska ne ovat vain tekoja ja kaikilla teoilla voidaan pyrkiä nirvanaan, kaikki voidaan pyhittää.
> ...siellä todella on munkkeja jotka ovat
> iloisia vaikka eivät seksiä harrastakkaan,
Tuollaisia munkkeja ja nunnia löytyy onneksi kaikista perinteistä. Koska buddhalaisuuteen kuuluu olennaisena osana suvaitsevaisuus, ymmärretään Himalajan alueen buddhalaisuuden sisältämät tantriset menetelmät yleensä taitaviksi keinoiksi valaistumisen saavuttamiseksi. Tekoa tärkeämpi on motivaatio teon takana.
> kuten Buddha opetti haluamisen sammuminen on
> suurin autuus.
Menetelmät tuon tavoitteen saavuttamiseksi vaihtelevat, mikä on hyvä sillä ihmisetkin ovat erilaisia.
>Eihän se että joku on thaimaalainen munkki on
>epäonnistunut harjoittelussa tarkoita että
>kaikille kävisi niin.
Ei todellakaan. Ymmärrykseni on, että Thaimaassa, Burmassa, Sri Lankalla jne. on paljon hyviä munkkeja.
>Sinä annoit tahallisesti
>tai tahtomatta kuvan että Thaimaalaiset munkit
>eivät voi saavuttaa tuloksia harjoittelussa
>koska kieltäytyvät seksistä?
Missään en väittänyt sellaista, että thaimaalaiset munkit eivät voisi saavuttaa tuloksia harjoituksessaan. Tuo on oma väärintulkintasi.
> Siitä että jossain munkit harjoittavat seksiä
> voin vain todeta että:
> Nälkä on ihana tekosyy...
Tuossa et mielestäni ota riittävästi huomioon eri buddhalaisten suuntausten eroja. Theravada-buddhalaisuutta ei pitäisi arvioida mahayanan kriteereistä käsin, ja päinvastoin. Molemmat ovat hyviä, mutta ne on tarkoitettu erityyppisille ihmisille. Monet buddhalaisuuden historian suurimmat pyhimykset ovat syntyneet nimenomaan tantrisen buddhalaisuuden parista. Tämä - ainakin minulle - on todisteena näidenkin menetelmien toimivuudesta.
> Toivon että Buddhalaisina voitas jättää
> tuollaiset yleistämiset ja keskustella asioista
> järkevästi vaikka joistain asioista on eri
> käsityksiä.
Syytät nyt minua jostain, jota en koe tehneeni. En mielestäni yleistänyt. Esitin vain erään tv:stä näkemäni tapahtuman, mikä ei missään nimessä ole yksinomaan Thaimaan buddhalaisuuden ongelma. Samanlaista tapahtuu valitettavasti kaikissa perinteisissä buddhalaisissa maissa. Tätä tapahtumaa käytin havainnollistamaan sitä pointtia, että eri harjoittajien sitoumukset ovat erilaisia, ja on tärkeää ylläpitää oma tasonsa.
> vaikka oletettavaa on, että alkuaan symboleita
> ei tarkoitettu konkreettisesti noudatettavaksi
> vaan ilmaisemaan joitain psykologisia ja
> fysiologisia ihmisen elinvoimien perusteita.
Ymmärtääkseni vajrayanan symboliikka ymmärretäänkin nimenomaan symboleiksi, ei konkreettisiksi yksiköiksi. Esim. jidamit, meditaatiojumaluudet, symbolisoivat tiettyjä mielen aspekteja, joiden kautta meillä on kytkös valaistumiseen.
> Tantraan hyvin yleisesti kuuluu halujen
> maksimoiminen tai niiden "läyminen läpi". Eli
> käytännössä he ajattelevat, että ihmisen on
> käytävä ja koettava "kaikki" mitä ihminen
> maailmassa voi kokea, ennenkuin hän pääsee n
> niistä haluista irti. Tavallaan siis pyritään
> polttamaan ja kyllästyttämään itsensä haluihin.
Itse ymmärrän buddhalaisen tantran eri tavalla. En toki ole mikään asiantuntija, mutta olen ymmärtänyt asian niin, että tantrisilla menetelmillä ei pyritä kokemaan lisää tunteita, vaan muuntamaan viha, halu, tietämättömyys ym. haitalliset tunteet niitä vastaaviksi viisauden lajeiksi. Kun tunteet kyetään tunnistamaan mielessä, ja "vapauttamaan ne mielen luontoon", ilmenevät nuo tunteet puhtaissa muodoissaan, viisauden eri lajeina.
> Vasta kun unohtaa itsensä täydellisesti, omat
> pyyteensä, voi hän löytää itsensä.
..buddhalaisuuden mukaanhan mitään (pysyvää, erillistä) itseä ei ole olemassakaan!! Etsiä toki aina voi ;-)
> Lopuksi voisi miettiä asiaa, joista on myös
> mainintoja tantra teksteissä, että mikä ero on
> teolla, kun munkki harrastaa seksiä (vaikkapa
> ryhmässä) ja pyrkii nirvanaan ja kun tavallinen
> ihminen harrastaa seksiä ja pyrkii orgasmiin,
> muodossa tai toisessa tuntemaan seksuaalisen
> voiman? Onko niillä todella eroa?
Jälleen korostaisin, että en ole asiantuntija. Mutta ainakin Tiibetin buddhalaisuudessa korostetaan, että motivaatio on tärkein, ja se lopulta määrää teon seuraukset.
> Voiko ajatella, että raiskaus tai ihmisen
> kiduttaminen tai tappaminen, joka on tehty
> toivossa ja uskossa, että se vie meidät
> nirvanaan on erilainen kuin tavallisen ihmisen
> suoritus, jossa ei ollut uskonnollisia
> pyrkimyksiä?
Esim. Jataka-tarinoissa on fiktiivisiä opetuskertomuksia Buddhan menneistä elämistä. Yhdessä näissä Buddha tappaa yhden joukkomurhaa hautovan henkilön, ja nousee sitä kautta taas yhden askeleen eteenpäin kehityksessään. Tuolla mielestäni tuodaan hyvin esiin se, että huonoista vaihtoehdoista pitää valita vähiten negatiivisin. Toimimatta jättäminen olisi ollut vielä pahempi vaihtoehto.
Tietenkin on huomattava, että tappamista tai raiskaamista ei yksikään buddhalainen suuntaus käytä menetelmänään, vaan kaikilla on taustalla usein kivenkova etiikka. Ihmisiä tai eläimiä murhaavan olisikin kovin vaikea ajatella hyödyttävänsä kaikkia olentoja. Joka tapauksessa näissä pohdinnoissa liikutaan äärirajoilla. Tantrinen buddhalaisuus on ymmärtääkseni kovaa arkista aherrusta, ja aiemmin mainittu seksuaalinen tantrakin vain pieni osa edistyneen harjoittajan elämää.
> Kärjistettyjä kysymyksiä, mutta ei ole
> tarkoitus provosoida vaan miettiä todellakin,
> tekeekö joistain asioista pyhiä, kun ajattelee
> niiden olevan pyhiä? Voiko kaiken henkistää?
Riippunee myös harjoittajan omista kyvyistä. Pelkkä teeskentely ei hyödytä, siksi eri tantristen menetelmien harjoittajille ja opettajille on yleensä aika tiukat kriteerit.
Otin kirjoituksen liian henkilökohtaisesti, sillä olen saanut opetukseni juuri Thaimaassa.
Reagointi johtuu lähinnä siitä että olen saanut paljon negatiivisia kommentteja thaimaan-buddhalaisuudesta ja joitain yksittäisiä tapahtumia on käytetty ikäänkuin aseena Theravada-buddhalaisuutta vastaan.
Juttelin juuri joulukuussa Thaimaassa yhden saksalais-syntyisen metsäluostari munkin kanssa ja kysyin noista munkeista thaimaassa jotka käyttävät rahaa, jäävät kiinni naisten kanssa ym.
Hän sanoi että se on iso ongelma thaimaassa sillä sääntöjen mukaanhan noiden munkkien tulisi erota mutta he vaan pysyvät munkkeina. Suurin ongelma tällä hetkellä taitaa olla tuo Dhammakaya järjestö joka maksaa nuorille jotta he ryhtyisivät munkeiksi ja sama järjestö nyhtää rahaa maallikoilta lupaamalla taivaspaikkoja,
juuri tuon järjestön pääjehu jäi kiinni suhteestaan naiseen ja rahan siirtelyistä tileiltä toisille hän ilmeisesti yritti myös paeta maasta.
Kun tällaista tapahtuu ihmiset yleensä muodostavat koko kuvan vain tällaisten tapahtumien perusteella mikä on mielestäni sääli sillä samasta maasta tulee lukuisia hyviä opettajia.
Niin siis koska olen kohdannut paljon kyseistä asennetta oletin että letkautit samasta aiheesta ja olen pahoillani. Ei ole hyvä olettaa mitään.
Tantra-muotoja näyttää olevan niin paljon, että on vaikeata saada niistä mitään erityistä yhtenäistä kuvaa. Loppujen lopuksi kysymys lienee siitä, mitä haluaa kutsua tantraksi, mitä historia sanoo jne... Joka tapauksessa se hyvin usein liitetään seksuaalisuuteen sekä täällä lännessä, että idässä. Se, millä tavalla selitit itse ymmärtäväsi tantran on myös omasta mielestäni suotavaa ja hyväksyttävää ja sanoisinko vaaratonta harjoittamisen muotoa. Toin esiin sen puolen, mihin itse olen törmännyt eikä niille tähän asti ole muuta nimeä löytynyt kuin sama _tantra_.
Buddhalaisuudessa on mielenkiintoista se aatmaan, itsen filosofia. Muutamat koulukunnat ovat hyvin jyrkkiä, että mitään itseksi kutsuttavaa ei ole, tai että se on korkeintaan harhaa, toiset koulukunnat myöntävät, että on jotain, joka jälleensyntyy, joka voidaan identifioida ja paikallistaa (esimerkkinä vaikka buddhan jälleensyntymät) ja tätä kautta täytyy olla olemassa jokin itse, mikä tuossa jälleensyntymien ketjussa etenee kohti mokshaa.
Taas käsitteet saattavat tehdä tepposiaan, koska jollekin "tosi itse" on juuri se, mikä jää jäljelle, kun "epätosi-itse" lakkaa. Mutta minkälaatuinen on sen lakkaaminen, pelkkää älyllistä tajuamista? Suuri osa buddhalaista filosofiaa keskittää huomionsa tuohon mielelliseen oivaltamiseen, jonka itse katsoisin olevan riittämätön.
>>> Lopuksi voisi miettiä asiaa, joista on myös
> mainintoja tantra teksteissä, että mikä ero on
> teolla, kun munkki harrastaa seksiä (vaikkapa
> ryhmässä) ja pyrkii nirvanaan ja kun tavallinen
> ihminen harrastaa seksiä ja pyrkii orgasmiin,
> muodossa tai toisessa tuntemaan seksuaalisen
> voiman? Onko niillä todella eroa?
Jälleen korostaisin, että en ole asiantuntija. Mutta ainakin Tiibetin buddhalaisuudessa korostetaan, että motivaatio on tärkein, ja se lopulta määrää teon seuraukset
ihmisiä ne ovat katolilaiset papit kuin buddhalaiset munkitkin.
> Buddhalaisuudessa on mielenkiintoista se
> aatmaan, itsen filosofia.
Itse asiassa historiallinen Buddha otti hindulaisessa ympäristössään käyttöön sanan "anatman", ei-itse. Ero on siis siinä, että toisin kuin hindut, buddhalaiset eivät ajattele sielun olevan pysyvä, riippumaton, muuttumaton yksikkö.
> Muutamat koulukunnat ovat hyvin jyrkkiä, että
> mitään itseksi kutsuttavaa ei ole, tai että se
> on korkeintaan harhaa, toiset koulukunnat
> myöntävät, että on jotain, joka jälleensyntyy,
> joka voidaan identifioida ja paikallistaa...
Näissä käsityksissä ei ole ristiriitaa. Se että "minua" ei ole olemassa pysyvänä, muuttumattomana, muista erillisenä yksikkönä ei tarkoita sitä etteivätkö tietyt mielen (muuttuvat) ominaisuudet voisi jälleensyntyä. Kynttilällä voidaan sytyttää toinen kynttilä, mutta liekki muuttuu kaiken aikaa. Paino on siis sillä, että kaiken ajatellaan olevan jatkuvassa muutoksen tilassa. Voidaan siis puhua tajunnanvirrasta tai olemisen virrasta. Joki voidaan tunnistaa alajuoksulla samaksi joeksi kuin yläjuoksulla, mutta siinä virtaava vesi muuttuu joka hetki. Samalla tavoin opettajan tms. jälleensyntymä voidaan tunnistaa hänen ominaisuuksistaan, tosin tunnistamisen suorittajankin täytyy olla korkean oivalluksen tason saavuttanut.
> Taas käsitteet saattavat tehdä tepposiaan,
> koska jollekin "tosi itse" on juuri se, mikä
> jää jäljelle, kun "epätosi-itse" lakkaa.
Buddhalaisuudessa kärsimyksen sanotaan loppuvan, kun samaistuminen harhanomaiseen itseen lakkaa. Tällä ei tarkoiteta sitä, että vaikeuksia ei ilmenisi, vaan sitä että sillä tasolla asioita ei enään koeta henkilökohtaisesti. Tämä on siis vapautuminen, välitavoite. Kun kaikki mielen todellista, valaistunutta luontoa peittävät tietämättömyyden harsot ovat poistuneet, jää jäljelle valaistuminen, buddhalaisuuden päätavoite. Tuo mielen todellinen luonto, buddhaluonto, on sama kaikissa tuntevissa olennoissa. Mieltä peittäviä hämmennyksen ja negatiivisten tunteiden aiheuttamia pilviä taasen on eri määrä ja erilainen yhdistelmä, mikä saa meidät syntymään erityyppisiin olosuhteisiin ja kehoihin.
> Mutta minkälaatuinen on sen lakkaaminen,
> pelkkää älyllistä tajuamista? Suuri osa
> buddhalaista filosofiaa keskittää huomionsa
> tuohon mielelliseen oivaltamiseen, jonka itse
> katsoisin olevan riittämätön.
Älyllistä ymmärtämistä ei pidetä buddhalaisuudessa riittävänä, vaan nimenomaan painotetaan että "itsettömyys" on koettava myös konkretian tasolla, ei pelkästään skolastiikan tasolla. Filosofia nähdään karttana, mutta pelkät ajo-ohjeet ovat riittämättömät - matkalle täytyy myös lähteä. Tätä määränpäätä kohti kulkemista ovat sitten eri harjoitukset, kuten meditaatio, jonka avulla voidaan saada suora kokemus mielen todellisesta luonteesta. Toki painotukset vaihtelevat. Esim. Tiibetin buddhalaisuudessa Dalai Laman Gelugpa-linja näyttää luottavan enemmän älylliseen ymmärtämiseen ja opiskeluun, kun taasen sen kolme muuta linjaa (Nyingma, Kagyu, Sakya) painottavat enemmän meditaatiota.
> Reagointi johtuu lähinnä siitä että olen saanut
> paljon negatiivisia kommentteja thaimaan-
> buddhalaisuudesta ja joitain yksittäisiä
> tapahtumia on käytetty ikäänkuin aseena
> Theravada-buddhalaisuutta vastaan.
Itse en näe tuota ongelmaa yksinomaan Theravadan ongelmana, sillä se esiintyy muodossa tai toisessa kaikissa perinteisissä buddhalaisissa kulttuureissa.
Perinteisesti esim. Himalajan alueella lähetettiin joka perheestä poika luostariin. Näin tehdään tietääkseni edelleenkin Bhutanissa. Luostariin lähtö pelkästään perinteen vuoksi ei mielestäni ole kovin vahva motivaatio dharman harjoittamiselle. Suurista luvuista löytyy toki aina vahvoja harjoittajia, mutta huonojakin munkkeja on aivan riittävästi.
Taiwanissa ja muilla kiinalaisen kulttuurin alueilla puolestaan kuvittelisin ongelman olevan lähinnä sen, että paikallisilla maallikoilla on paljon rahaa, ja he myös tukevat mielellään buddhalaisia opettajia ja temppeleitä. Tämä antaa hyvän tilaisuuden itse itsensä guruiksi julistaneille, varsinkin jos suuri yleisö ei ole riittävän kriittistä.
> Kun tällaista tapahtuu ihmiset yleensä
> muodostavat koko kuvan vain tällaisten
> tapahtumien perusteella mikä on mielestäni
> sääli sillä samasta maasta tulee lukuisia hyviä
> opettajia.
Samankaltainen ongelma on Tiibetin buddhalaisuudessa sen vuoksi, että maan hallituksessa olivat/ovat uskonnollinen ja poliittinen valta sekoittuneet keskenään. Tästä johtuen Vajrayana-buddhalaisuus voi tuoda mieleen lähinnä katolisen kirkon. Huomaamatta jää helposti, että kaikesta kieroilusta ja poliittisesta pelistä huolimatta sieltä löytyy edelleen erinomaisia ja pitkälle kehittyneitä mestareita.
Hindulaisuus sisältää myös monia aineksia, joissa aatmaa ei pidetä kiinteänä pysyvänä olevaisuutena. Dvaita, advaita ja vaishnava filosofioissa on joskus hyvinkin rajuja käsityseroja juuri itsen ja maailman harhaluonnon suhteen. Ei-itse buddhalaisuudessa ymmärtääkseni viittaa ihan samaan kuin todellinen itse advaita filosofiassa. Mieli eli sielu on muuttuvainen, mutta sen takana oleva ei-mieli eli henki on luonteeltaan ikuinen ja absoluuttinen. Itse näkisin Buddhan puhumattomuudessaan viittaavan tähän, ei siihen, että mitään pysyväistä itseä ei olisi. Yksinkertaisesti sanojen riittämättömyyteen ilmaista persoonallisuuden ja henkisen yksilöllisyyden yhteyttä.
Jälleensyntymisen kannalta on joku, joka siis jälleensyntyy, jota voidaan kutsua yksilöllisyydeksi, koska kahden tai useamman erillisen yksilöllisyyden skandhat eivät jälleensynny ristiin vaan ketju noudattaa omaa yksilöllistä polkuaan. Lisäksi täytyy muistaa, että on joku, joka muistaa ja oivaltaa ja pystyy tutkimaan kaiken tuon (joku joka tunnistaa joen virran juoksun. Jos olisi olemassa_vain_ joki, niin se ei tietäisi olevansa joki. Täten dualismi on välttämättömyys ymmärtämiselle ja tajuamiselle) Se ei-itse on siis väkisinkin joku keskittynyt tajunta. Loppujen lopuksi on ihan sama, kutsuuko sitä itseksi vai ei-itseksi :)
Kärsimys alkaa olla jonkin verran vanhahtava lähestymiskulma elämän ymmärtämiseen. Joku sanoi täällä,e ttä kärsimys on elämän ymmärtämisen avain, mutta loppujen lopuksi kärsimys on aika helppo voittaa puhtaasti mielenasenteiden vaihtamisen kautta. Tapasin yhden miehen vastikään, joka kritisoi buddhalaisuutta sanoen, että hän ei oikein pääse tuohon kärsimyksen filosofiaan kiinni, koska hän ei koe kärsivänsä maailmassa kuin hyvin vähän, silloin tällöin. Näkisinkin, että ihmiskunnasta vähitellen nousee enemmän ja enemmän yksilöitä, joille kärsimyksen voittaminen ei ole enää kovin suuri haaste, eikä oppiminenkaan tapahdu enää kärsimyksen kautta. Se miten suuresta joukosta on kyse, niin sitä en osaa arvioida.,
On huomattavissa, että buddhalaisuus ikäänkuin samaistaa itsensä oppien ja kulttuurin/uskonnon kautta ajattelemaan elämää kärsimyksenä. Ironista kun tarkoitus on päästä irti samaistuksista ja mielensumentajista.
Lopuksi kysymys: Mitä tarkoittaa mielestäsi valaistuksen kokeminen konkretian tasolla? Älyllisesti on helpohko ymmärtää buddhalaisen filosofian perusteita, kärsimys on suhteellisen helppo voittaa, mutta senkin jälkeen ihminen on vielä hyvin epätäydellinen, mitä tulee uskonnollisiin ihanteisiin. Kristinuskossa konkretia pisimmälle viedyssä ihanteessaan, jos niin voi sanoa merkitsee niin fysiologisia, psykologisia kuin mielellisiä muutoksia, ruumiin ylösnousemusta. Ts. se ei ainakaan ole pelkkää älyllistä asioiden tajuamista.
Siis kärsimys on suhteellisen helppo voittaa. Kun ajattelen pahimmassa tapauksessa lapsiin kohdistuvaa julmuutta ja hyväksikäyttöä niin ihmettelen mihin perustat väitteen kärsimyksen helppoudesta?
epäinhimilinen, koska haluan nähdä kaikessa tarkoituksen?
omiin kokemuksiin ja huomiohin maailmasta?
enpä usko, että olet, eikös se ole hyvin inhimillistä? :)
Kuka haluaa nähdä tarkoituksen?
kettu kenties?...vai susi?
Ei, kyllä minusta tuntuu, että sinä,
Maija, olet aivan inhimillinen :D
Hei,
jos tahdot löytää tyhjentävän selityksen seksuaalienergia-asiasta, suosittelen kesälukemiseksi Elisabeth Haichin kirjaa "Seksuaalivoima ja jooga"...
Kirja ei ole mikään tantra opas vaan kertoo lainalaisuuksista mikä on kaiken takana...
Kirjassa tulee ilmi tietoja ja oivalluksia, joiden suurta merkitystä ja johdonmukaisuutta tuskin koskaan on meidän aikanamme vielä tuotu julki... kirjassa esitetään miten henkistä tietä kulkemalla ja joogaa harjoittamalla, voima voidaan hallita ja miten sillä NOPEUTETAAN HENKISTÄ KEHITYSTÄ.
Kirjassa myös vertaillaan syvyyspsykologiaa (Freud, Jung) ja joogafilosofiaa.