Sankari äidin päiväkirja

Äidistäni tuli hetkessä oikea superäiti jota opin kunnioittamaan äitini ansaitsemalla tavalla!
Aikuisena opettajana itse nyt, en ikinä ansaitse tällaista arvostusta mitä iäkäs äitini pitäisi nyt yhä vielä saada.
Kirjoitan tästä valitettavasti anonyyminä ettei äitiä kauttani tunnistettaisi.

Äitini piti päiväkirjojaan tarkasti aina lukitussa kaapissa, eikä hän koskaan antanut niitä lukea vaikka uteliaana tyttärenä sitä usein pyysinkin.
Kerran sattui tilaisuus kun kaappi oli jäänyt äidiltä lukitsematta ja kun olin yksin kotona, aloin näitä lukemaan huonoa omaatuntoa kokien.
Tekstiä riitti ajatuksineen kaikesta kokemuksineen kunnes pääsin äidin aikakaudelle, jolloin hän oli Ranskalaisten rahoittamassa kristillisessä avustustyössä sairaanhoitajana Afrikassa. Maa jossa hän oli, jääköön tunnistettavuus syistä mainitsematta.

Äiti oli pienessä kylässä kaukana isoista kaupungeista lääkäriasemalla jossa oli erittäin alkeelliset olosuhteet. Sähköäkään ei niillä ollut aina saatavilla, vedestä ja ruuastakin oli aina pulaa.
Viidakossa oli monenlaisia sotilasjoukkoja joita kaikki lääkäriasemalla työskentelevät pelkäsivät. Lahjomalla niitä, he selvisivät monista uhkaavista tilanteista kunnes leiriin aamuvarhain saapui tuntematon noin 60-70 sotilaan ryhmä joka koostui muutamaa vähän vanhempaa johtajaa lukuunottamatta lähinnä lapsisotilaista.
Nämä äidin mukaan 10-16v pojat eivät noudattaneet mitään sivistyneitä käytöstapoja ja olivat mieleltään äidin mielestä kuin pahaisten kakaroiden ja järkensä menettäneiden aikuisten säälimättömien miesten sekoitus.

Äiti valkoisena kauniina naisena joutui välittömästi sotilaiden silmätikuksi. Äiti kertoi, kuinka uhka raiskatuksi joutumisesta leijui ilmassa.
Leirin iäkäs mies lääkäri, mustaihoinen vanhempi sairaanhoitaja ja äiti suunnitteli ensimmäisenä iltana pakoa. Ilman autoa siitä tuli mahdoton ajatuskin. Eipä äiti olisi edes ehtinyt paeta kun nuo sotilaat tulivat illan tullen heidän mökkiinsä ja raahasivat äidin mukaansa isompaan majaan jossa useimmat teinipojat olivat juovuksissa juodessaan hoidoissa käytettäviä vahvoja alkoholituotteita.

Se kuinka hämmästyttävän yksityiskohtaisesti äiti osasi jälkikäteen päiväkirjaansa seuraavista 12 päivien kokemuksistaan, oli äidille jälikikäteen kenties jonkinlaista terapiaa pitääkseen mielensä terveenä.
Kaikki tästä edespäin, oli niin hurjaa tekstiä luettavakseni, että se tempaisi minut ikään kuin äidin asemaan ja koin vahvasti olevani kuin itse olisin äitinä kokenut kaiken sen, mitä nuo raakalaiset raiskaajat äidilleni tekivät!
Kaksi viikkoa nöyryyttävää seksiorjan asemaa kokeneena, äiti kertoi tuntojaan ja kaikkea kokemaansa niin, että koin vahvaa myötähäpeää kaikesta siitä häntä alistavasta ja alentavasta kohtelusta.

Äiti otti kaikki kauheudet yllättävän tyynesti kaiken vastaan kun ei muutakaan voinut, eikä hän onneksi traumatisoitunut kokemuksesta, josta joku muu heikompi nainen ei selväjärkisenä olisi selvinnyt.
Lopulta kun sotilaat jatkoivat matkaansa, ei äiti kertonut koskaan muille mitä oli joutunut kokemaan. Tämä leirin lääkäri oli aavistellut kyllä äidin joutuneen raiskatuksi mutta äiti kieltäytyi myöntämästä tällaista tapahtuneen.
Äiti huomasi pian olevansa raskaana ja pyysi sen takia leiriltä kotiuttamista. Ennen kotiin paluuta, äiti teetti isossa kaupungissa itselleen abortin. Se oli hänelle kova paikka.

Täysin mielensä arpia ei äiti tuosta tietenkään selvinnyt. Eteenpäin päiväkirjoja lukiessani ettö jo isäni kanssa seurustellessaan, oli äidillä salasuhde mieheen jonka kanssa äitini harrasti sadomasokistista seksiä!
Tämä tieto yllätti minut todenteolla!

Äidin kokema jäi mielikuviini joista en ole vieläkään päässyt irti. Häpeän itseäni, että nuo mielikuvat osin kiihoittavat minua vaikka ei missään nimessä pitäisi!! Tämän synnikseni tässä nyt tunnustan, vaikka äitini oli joutunut kokemaan jotain noin nöyryyttävää ja tuomittavan kamalaa.
Olisi ehkä pitänyt jättää äidin henkilökohtaiset ja salaiset päiväkirjat lukematta!!