Onko yh vanhemmilla vielä toivoa löytää joku rinnallensa?
Olen vielä nuori (27v), ihan nätti, järkevä ja hyvin toimeentuleva mutta raskaana ja 2.5v pojan äiti. Lapsi syntyy 5 viikon kuluttua. Aviomies päätti minun ollessa 3kk raskaana että tarvitsee vapautensa.??
No onneksi olen erittäin vahva ja määrätietoinen henkilö joka ei anele eikä jää miehen luo joka elää "omaa elämäänsä". En pystyisi elämään suhteessa vain lasten takia, ikävä kyllä. Joten minun ja lasten on vain aika jatkaa elämäämme.
Muutos tulee olemaan suuri sillä en ole asunut Suomessa viimeseen 8 vuoteen ja olen muuttamassa takaisin koska muuta vaihtoehtoa ei juuri ole. Tarvitse vanhempiani ja kavereitani juuri nyt enemmän kuin koskaan.
En ole etsimässä vakavaa suhdetta samantien vaan ainostaan rakastajaa ;) mutta olisi niin ihanaa että voisin joku päivä tavata jonkun joka olisi rinnallani ehkä jopa loppuelämäni.
Itseäni kuitenkin pelottaa että niin ei ikinä tule tapahtumaan kahden lapsen kanssa. Tai no ehkä 20 vuoden kuluttua kun lapset on jo aikuisia. En vain usko että haluan tai jaksan odottaa niin kauan. Sitäpaitsi sillon ei varmaan ole enään toivoakaan koska olen jo niin rupsahtanut.
Eli onko minulla vielä toivoa ja huom en kuitenkaan ole henkilö joka tyytyisi kehen tahansa vaan miehen pitää olla kaikin puoli ok ja juuri se oikea lapsilleni.
Olen vielä nuori (27v), ihan nätti, järkevä ja hyvin toimeentuleva mutta raskaana ja 2.5v pojan äiti. Lapsi syntyy 5 viikon kuluttua. Aviomies päätti minun ollessa 3kk raskaana että tarvitsee vapautensa.??
No onneksi olen erittäin vahva ja määrätietoinen henkilö joka ei anele eikä jää miehen luo joka elää "omaa elämäänsä". En pystyisi elämään suhteessa vain lasten takia, ikävä kyllä. Joten minun ja lasten on vain aika jatkaa elämäämme.
Muutos tulee olemaan suuri sillä en ole asunut Suomessa viimeseen 8 vuoteen ja olen muuttamassa takaisin koska muuta vaihtoehtoa ei juuri ole. Tarvitse vanhempiani ja kavereitani juuri nyt enemmän kuin koskaan.
En ole etsimässä vakavaa suhdetta samantien vaan ainostaan rakastajaa ;) mutta olisi niin ihanaa että voisin joku päivä tavata jonkun joka olisi rinnallani ehkä jopa loppuelämäni.
Itseäni kuitenkin pelottaa että niin ei ikinä tule tapahtumaan kahden lapsen kanssa. Tai no ehkä 20 vuoden kuluttua kun lapset on jo aikuisia. En vain usko että haluan tai jaksan odottaa niin kauan. Sitäpaitsi sillon ei varmaan ole enään toivoakaan koska olen jo niin rupsahtanut.
Eli onko minulla vielä toivoa ja huom en kuitenkaan ole henkilö joka tyytyisi kehen tahansa vaan miehen pitää olla kaikin puoli ok ja juuri se oikea lapsilleni.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olet siis viimesilläsi raskaana ja haet seksiseuraa?
Neuvoisin ottamaan ihan rauhallisesti noissa ihmissuhdeasioissa ja keskittymään itseesi ja lapsiisi.
Unohda rakastajat ja etsi itsellesi mies, jonka kanssa voit jakaa kaiken.
Ikävää, ettei edes voi pohtia tulevia, kun heti ollaan kommentoimassa ilkeästi toisille ihmisille.
Olen pahoillani jos kirjoitukseni loukkasi sinua. Kerroin mielipiteeni rehellisesti ja suoraan, omien kokemuksien pohjalta.
Totuus on vain se, että kirjoittajan elämäntilanne vaatii asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen.
Toivottavasti hän löytää unelmiensa kumppanin jonka kanssa jakaa elämän murheet ja ilot... ja makuhuoneen. ;)
Onhan se hienoa että jaksaa munanperässä juokseminen tuossakin vaiheessa kiinnostaa mutta olisi ehkä viisaampaa keskittyä niihin lapsiin ja hoitaa ne ensin kunnolla ennenkuin alkaa miettiä uutta miestä.
Olisi kiva tietää oletko mies vai nainen??
Ehkä en selittänyt asiaa tarpeeksi tarkasti. Tarkoitin että lasteni kannalta ja minua ajatellen rakastaja olisi se paras mahdollisuus. En etsi lapsilleni uutta isää vielä koska asun edelleen aviomieheni kanssa. Enkä todellakaan tarkoittanut että etsin sitä viimesilläni raskaana. En ole ihan niin sairas että se edes tulisi mieleeni. Vaan sitten kun kaikki elämässäni on mallillaan niin sitten.
Mutta olen vielä nuori ja minulla on tarpeeni, anteeksi vain, ihan päivittäin. Ehkä sinulla ei. Minuun ei kukaan ole edes koskenut melkein 7 kuukauteen. Ei edes yhtä suukkoa tai halia. Ei minkäänlaista kontaktia kenenkään kanssa. Jos olet mies niin asiastahan et tiedä yhtään mitään. Raskaana ollessa jos milloinkaan sitä kaipaa kaikkein eniten huomiota ja läheisyyttä toiselta. Entäs ne raskaus hormoonit jotka pistää kaikki halut liikkeelle? Joten jos olen selvinnyt näinkin kauan niin selviän vielä hetken enemmän.
Joten jos aviomieheni päättää että on kyllästynyt elämäänsä niin miksi minun pitäis elää selibaatissa seuraavat 20 vuotta sen takia että mieheni jätti minut juuri toisten haasteiden/naisten takia??
Pakko kuitenkin mainita että naisillahan ei saa olla minkäänlaisia haluja mutta entäs minun aviomieheni ja kaikki muut miehet. Sanoisitko aviomiehelleni että lopeta reijän perässä juoksentelu ja keskity lapsiisi?? Tuskin.
P.S. Tuo kohta kolmen lapsen yh kommenttiisi... et varmaan edes tiedä mikä kondomi on, vai??
osta venäläinen surrasauva, siitä on enemmän iloa kuin miehestä. Ei elä omaa elämäänsä, ainakaan jos ottaa välillä patterit pois. Ei juokse vieraissa, ei kanna tauteja kotiin, ei oo mustasukkainen, ei tarvi ehkäisyä, ei ole henkisesti julma...hyviä puolia on vaikka millä mitalla.
Osta sellanen Lindforsin suunnittelema, on vielä päällepäätteeksi upean näköinenkin!
Toivottavasti et ole tosissasi??!!
Muuten on surullista kuulla että joku itseasiassa edes pystyy vertaamaan sauvaa ja miestä keskenänsä. Tällä hetkellä minulla ei ole paljoakaan hyvää sanottavaa miehistä vaikka niitä hyviäkin on. Julmaa on kuitenkin verrata noita kahta keskenänsä. Olen 95% sitä mieltä että mies on silti mies ja vielä aito. Sauvaa voisin kutsua hätä avuksi mutta siihen se jääkin.
Ei hieromasauva ole mikään hätäapu, vaan todellinen vaihtoehto huonolle parisuhteelle ja juntille äijälle! Olen kokeillut (ja ostin muuten mustan) ja kaikki täällä luetellut hyvät puolet kyllä allekirjoita ihan satasella!
Voin kertoa, että kyllä harva mies ottaa raskaana olevan ja varsinkin yh:n vakavasti. Ei monikaan halua elättää toisten lapsia vaikka siitä ei olisikaan kyse.
Tuntuu, että olet surullinen kun sinut on jätetty ja kirjoituksestasi paljastuu pieni epätoivoisuus. Koita nyt vaan jaksaa. Itse olen ollut 8 vuotta yh, sillä en ole halunnut ketä tahansa tyyppiä tähän notkumaan. Siksi varmaan saan olla yksin vielä seuraavatkin 8 vuotta..heh. Tulijoita on, mutta lapset on niin tärkeät minulle, että ketä vaan en huoli.
Ensinnäkin itsekkin olin pienimmäisen jälkeen yksin. En edes jaksanut ajatella siihen jotain ukkoa notkumaan. Kunhan olet synnyttänyt niin mietteesi ovat varmaan toiset. Muista että sinulla on myös pari vuotias siellä. Sinun täytyy jaksaa keskittyä häneenkin vauvan jälkeen.
Olen sitä mieltä, että kyllä se oikea tulee vastaan vaikka sitten 10 vuoden päästä ja rupsahtaneena. Itse olen sinua 10 vuotta vanhempi ja en ole vielä rupsahtanut...
Hei.
Ole rohkea, vaativa mutta rehellinen ja kärsivällinen toiselle tulevalle isähahmolle. Sun tulevaisuus riippuu suoraan luoneestasi.
Uskon että sä luot vielä ihanan aviosuhteen sopivan miehen kanssa. YH.lla on vaikeampi löytää sopiva komppania, mutta myöhemmin suhde on kestävämpi.
Onnea ja kärsivällisyyttä.
Et vissiin tarkoittanutkaan että hyppäät heti laitokselta jonkun sänkyyn? =) Eiköhän yh:tkin kelpaa, muutenhan täällä ei nykyään olisi mitään pareja, kun kaikki tuntuu eroavan jossain välissä. Uusioperheitä on nykyään jos jonkinmoisia.
Oma broidini löysi muuten vuosi sitten naisen, joka on 30 v. ja kolmen lapsen yksinhuoltaja! Nainen on kiva, vaikeuksia saattaa joskus tulla, kun lapset kasvaa, mutta broidi on sitä mieltä että riski kannattaa ottaa. Ja mekin on toivotettu tää nainen ja lapset tervetulleeksi sukuun, toivotaan, että hyvin menee ja ties vaikka tekisivät vielä yhteisenkin lapsen. =)
Mukavaa kuullaa/lukea positiivisia kommentteja...t;myös yksinhuoltajaksi tulossa.
Mies on mua 11 vuotta nuorempi,mulla viisi lasta ja silti kelpasin niin tuskinpa sinullakaan hätää on =)
Oletpas saanut tylyjä viestejä!
Ei sinulla tule olemaan hätäpäivää. Pitkäaikaisella yh-kokemuksella sanon, että rakastaja kyllä aina löytyy, jopa valittavaksi asti.
Vaikeampaa se oli nyt päälle nelikymppisenä, kun lapset kasvoivat isoiksi ja pelkkä rakastaja ei enää tuntunut riittävän. Aloin kaivata jotain enemmän. Mutta kyllä sekin sitten järjestyi. Netistä löytyy vapaata tai varattua, seksin tai rakkauden vonkaajaa, nuorta tai vanhaa. Ihan mitä vaan. On se sellainen supermarket.
Ihan vauva-aikana tosin nämä asiat eivät juurikaan pyörineet mielessä, mutta eihän se vaihe elämässä kestä kuin pienen hetken. Turha sitä on kovin monta vuotta naisellisuuttaan kieltääkään, elämä siinä valuu hukkaan kuin hiekka sormien välistä.