Yliopistoon pyrittäessä ruotsinkielinen voi keskittyä PÄÄSYKOEAINEEN lukemiseen ja suomenkielinen joutuu pänttäämään RUOTSIA – onko tämä tasapuolista?
Helsingin yliopiston (ja vastaavasti muiden Suomen yliopistojen) ruotsinkieliseen opetukseen pyrkivillä suomenkielisillä täytyy olla joko valtion tutkintolautakunnan todistus TÄYDELLISESTÄ ruotsinkielen taidosta tai hakijan täytyy osallistua tiedekunnan järjestämään vaativaan ruotsinkielen kielikokeeseen.
RUOTSINKIELISELTÄ EI VAADITA MITÄÄN SUOMENKIELEN KOETTA, kun hän hakee suomenkieliseen opetukseen Helsingin yliopistoon tai mihin tahansa muuhun suomenkieliseen oppilaitokseen.
http://www.helsinki.fi/opiskelijaksi/erityishakijaryhmat.htm
Kuinka tilanne voi olla näin epätasa-arvoinen eri kieliryhmien nuorille?
Kun ruotsinkielinen pyrkijä voi keskittyä lukemaan sitä ainetta, minkä opiskeluun hän on pyrkimässä, pänttää suomenkielinen ylioppilas samaan aikaan RUOTSINKIELTÄ, että pärjäisi kielikokeessa.
Molemmat edellä mainitut kielikokeet ovat hyvin vaativia - varsinkin valtion tutkintolautakunnan todistuksen saamiseen TÄYDELLISESTÄ ruotsinkielen taidosta pystyy ani harva Suomessa. Lisäksi se on kallis (maksaa 86-100 euroa). Kaiken huippu on se, että kielikoe vie kaksi kokonaista päivää aamusta iltaan.
Toisaalta valtion tutkintolautakunnan todistusta ei ehdi saada, koska uusi ylioppilas pyrkii haluamaansa jatko-opetukseen joko valmistumiskeväänä tai –kesänä, ja valtion kielikoe järjestetään myöhään syksyllä.
Varattomille tai vähävaraisille opiskelijoille 86 - 100 euron kielikoemaksu tuntuu kohtuuttomalle.
Helsingin yliopiston (ja vastaavasti muiden Suomen yliopistojen) ruotsinkieliseen opetukseen pyrkivillä suomenkielisillä täytyy olla joko valtion tutkintolautakunnan todistus TÄYDELLISESTÄ ruotsinkielen taidosta tai hakijan täytyy osallistua tiedekunnan järjestämään vaativaan ruotsinkielen kielikokeeseen.
RUOTSINKIELISELTÄ EI VAADITA MITÄÄN SUOMENKIELEN KOETTA, kun hän hakee suomenkieliseen opetukseen Helsingin yliopistoon tai mihin tahansa muuhun suomenkieliseen oppilaitokseen.
http://www.helsinki.fi/opiskelijaksi/erityishakijaryhmat.htm
Kuinka tilanne voi olla näin epätasa-arvoinen eri kieliryhmien nuorille?
Kun ruotsinkielinen pyrkijä voi keskittyä lukemaan sitä ainetta, minkä opiskeluun hän on pyrkimässä, pänttää suomenkielinen ylioppilas samaan aikaan RUOTSINKIELTÄ, että pärjäisi kielikokeessa.
Molemmat edellä mainitut kielikokeet ovat hyvin vaativia - varsinkin valtion tutkintolautakunnan todistuksen saamiseen TÄYDELLISESTÄ ruotsinkielen taidosta pystyy ani harva Suomessa. Lisäksi se on kallis (maksaa 86-100 euroa). Kaiken huippu on se, että kielikoe vie kaksi kokonaista päivää aamusta iltaan.
Toisaalta valtion tutkintolautakunnan todistusta ei ehdi saada, koska uusi ylioppilas pyrkii haluamaansa jatko-opetukseen joko valmistumiskeväänä tai –kesänä, ja valtion kielikoe järjestetään myöhään syksyllä.
Varattomille tai vähävaraisille opiskelijoille 86 - 100 euron kielikoemaksu tuntuu kohtuuttomalle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kielikokeella on selvästi syrjintätarkoitus.
Se,että osallistuu pääsykokeeseen,joka on ruotsinkielinen,lukee ruotsinkielisen kirjallisuuden siihen ei riitä näytöksi kielitaidosta.
Se,että täällä on ihmisiä,jotka kannattavat syrjintämekanismeja osoittaa,että varsinkin suomenruotsalaisten parissa on hyvin pitkälle syrjintään valmiita ihmisiä. He äänestävät yleensä myös Ruotsalaisten kansanpuoluetta
HERÄTYS SUOMENKIELISET. Jo nyt on kunnissa ja valtiotaloudessa ruotsinkieliset esittäneet, että "tiettyjä" korkea-arvoisia virkoja täytettäessä ei riitä pelkkä Ruotsin kielikokeen tai ns. tyydyttävä osaaminen toisessa kotimaisessa, vaan hakijoilta on edellytettävä erinomaista ruotsinkielen taitoa (eli toisin sanoen etulyöntiasema on annettava ruotsinkieltä äidinkielenään puhuvalle). Näin unohdetaan tehtävien vaatima ammattillinen pätevyys ja sivuutetaan moni pätevämpi suomenkielinen hakija.
Ruotsinkieliset koulutuspolitiikan alalla ovat luoneet itsestään taitavasti eksklusiivisen sulkeutuman (Parkin) joka harjoittaa redistributiivista politiikkaa. He siis ovat pystyneet taitavasti luomaan itselleen etuja, joisen kustannukset jäävät pääosin muiden kustannettaviksi. Toki ruotsinkielisten opintomahdollisuudet ruotsinkielisissä instituutioíssa on taattava. Tätä varten meillä on Hanken, Åbo Akademi ja Helsingin Yliopiston soc. kom. Ruotsinkielisiä on Suomessa n. 5% suomenkielisiä n. 95%. "Suomenkielisiä"(joissa saa myös ruotsinkielistä opetusta, sekä pyrkiä ruotsin kielellä) on 9. Väestön suhtdet siis on 19/1, yliopistojen 3/1. Ja näiden lisäksi tulevat siis vielä ruotsinkielisten erioikeudet "suomenkielisiin" yliopistoihin pyrittäessä. En ole tosin ottanut aloituspaikkojen suhdetta huomioon, mutta luvut osoittavat sen mistä tällä palstalla on kiinnitetty huomiota - epätasa-arvo.
Mielestäni räikeänmielenkiintoinen esimerkki on se, että suomenkielinen ylioppilas saa lähes poikkeuksetta hakea ruotsalaisiin yliopistoihin ilman kielikoetta. Ruotsin kielen kirjoittaminen ylioppilastutkinnossa riittää. Sen sijaan kotimaassan oleviin yliopistolaitoksiin hänen pitää kielitaitonsa todistaa.
Koulutuspolitiikan kannalta olisi tärkeää, että
a) RKP saataisiin pois etuvartiopaikastaan hallituksessa, sillä merkkejä paineista vähentää ruotsinkielisten etuja koulutuspolitiikassa on jo ilmasssa mm. ruotsin kielen vapaaehtoistaminen yo-kirjoituksissa.
b) harjoitetaan tasa-arvoista kieli- ja koulutuspolitiikkaa, jossa huomioidaan oikeiden suhteiden mukaisesti yliopistopaikat, eikä asetetat suomenkielisiä huonompaan asemaan.