Onnellinen?

...elämä on mielestänne kärsimystä. Anteeksi, etten tiedä paljoakaan uskostanne, mutta juuri siksi kysyn. Millä tavalla sitten tulet onnelliseksi? Kuolemalla maailmalle -eli siis saavuttamalla Nirvanan? Vai?

Johanna kirjoitti:

...elämä on mielestänne kärsimystä. Anteeksi, etten tiedä paljoakaan uskostanne, mutta juuri siksi kysyn. Millä tavalla sitten tulet onnelliseksi? Kuolemalla maailmalle -eli siis saavuttamalla Nirvanan? Vai?

ei elämä itsessään ole kärsimystä, vaan se, että ihminen kuvittelee olevansa erillinen, on kärsimystä. se, että joutuu jatkuvasti suhtautumaan tai ottamaan kantaa kaikkeen, luo kärsimystä. pelkkä oleminen ei ole kärsimistä.

näin minä sen näen. ei nirvanan saavuttaminen ole maailmalle kuolemista. suurin osa buddhalaisista ei koskaan sitäpaitsi koskaan saavuta nirvanaa.

valaistuminen on (ainakin zenbuddhalaisuuden mukaan) kaikkien saavutettavissa. se vaan vaatii melkoisesti duunia!

jos jäi vielä epäselväksi, kysy toki lisää! voin tietusti vastata vain omasta puolestani!

a** kirjoitti:

ei elämä itsessään ole kärsimystä, vaan se, että ihminen kuvittelee olevansa erillinen, on kärsimystä. se, että joutuu jatkuvasti suhtautumaan tai ottamaan kantaa kaikkeen, luo kärsimystä. pelkkä oleminen ei ole kärsimistä.

näin minä sen näen. ei nirvanan saavuttaminen ole maailmalle kuolemista. suurin osa buddhalaisista ei koskaan sitäpaitsi koskaan saavuta nirvanaa.

valaistuminen on (ainakin zenbuddhalaisuuden mukaan) kaikkien saavutettavissa. se vaan vaatii melkoisesti duunia!

jos jäi vielä epäselväksi, kysy toki lisää! voin tietusti vastata vain omasta puolestani!

Mitä on valaistuminen? (Kiitos kärsivällisyydestä.)

Johanna kirjoitti:

Mitä on valaistuminen? (Kiitos kärsivällisyydestä.)

Valaistumista ei voi kuvata sanoilla. Valaistumisen idea on juuri nimenomaan siinä, että vapaudutaan sanojen ja käsitteiden tyranniasta ja päästään suoraan kontaktiin todellisuuden kanssa. Valaistunut buddhalainen ei saarnaa eikä paasaa, sillä hän tietää sen hyödyttömäksi.

Saman voisi todeta aidosta kristillisyydestä. Jos ihminen kulkee ympäriinsä hokien "Jumala sitä, Jumala tätä, Jeesus sanoi niin, Jeesus teki näin...", niin silloin ihmisellä on vielä pitkä matka aitoon kristillisyyteen. Vasta kun ihminen lopettaa sanojen pyörittelyn ja alkaa ilmaista koko olemuksellaan kristillisyyttä, on hän saanut aikaan muutoksen itsessään.

Xyn kirjoitti:

Valaistumista ei voi kuvata sanoilla. Valaistumisen idea on juuri nimenomaan siinä, että vapaudutaan sanojen ja käsitteiden tyranniasta ja päästään suoraan kontaktiin todellisuuden kanssa. Valaistunut buddhalainen ei saarnaa eikä paasaa, sillä hän tietää sen hyödyttömäksi.

Saman voisi todeta aidosta kristillisyydestä. Jos ihminen kulkee ympäriinsä hokien "Jumala sitä, Jumala tätä, Jeesus sanoi niin, Jeesus teki näin...", niin silloin ihmisellä on vielä pitkä matka aitoon kristillisyyteen. Vasta kun ihminen lopettaa sanojen pyörittelyn ja alkaa ilmaista koko olemuksellaan kristillisyyttä, on hän saanut aikaan muutoksen itsessään.

Hieno vastaus kyllä.

Miten siihen valaistumiseen pääsee?

Mutta miten se onnistuu näin?

Mikä meidät tekee onnelliseksi?

Utelias kirjoitti:

Mutta miten se onnistuu näin?

Mikä meidät tekee onnelliseksi?

Onnellisuus ei ole päämäärä vaan tie.
Jossain söpössä postikortissa luki näin ja buddhalaiseltahan tuo kuulostaa. Jos buddhalaisuus kiinnostaa, niin materiaalia riittää jokaiseen makuun. Ja kannattaa ehkä lukea muutakin kuin tätä palstaa...:)

Utelias kirjoitti:

Mutta miten se onnistuu näin?

Mikä meidät tekee onnelliseksi?

Onnistuu siten, että lakkaa vaivaamasta päätään kaikenlaisilla odotuksilla ja kuvitelmilla halujen toteuttamisen tuomasta 'onnesta', ja sen sijaan hyväksyy maailman sellaisena kuin se on.

Mitään ikuista ei ole, ja jokainen hetki on täydellinen. Mitään ei puutu, eikä mikään estä olemasta onnellinen. Kun ajattelet noin, et takerru odotuksiin ja toiveisiin, vaan tunnet myötätuntoa ja rakkauta kaikkia muita kohtaan, jotka tuon täydellisen onnen hetken kanssasi jakavat. Ja olet onnellinen itsekin.

Jos kuvittelet, että on jotain joka estäisi sinua olemasta onnellinen, luovu siitä kuvitelmasta.

Tavoitteeton kirjoitti:

Onnistuu siten, että lakkaa vaivaamasta päätään kaikenlaisilla odotuksilla ja kuvitelmilla halujen toteuttamisen tuomasta 'onnesta', ja sen sijaan hyväksyy maailman sellaisena kuin se on.

Mitään ikuista ei ole, ja jokainen hetki on täydellinen. Mitään ei puutu, eikä mikään estä olemasta onnellinen. Kun ajattelet noin, et takerru odotuksiin ja toiveisiin, vaan tunnet myötätuntoa ja rakkauta kaikkia muita kohtaan, jotka tuon täydellisen onnen hetken kanssasi jakavat. Ja olet onnellinen itsekin.

Jos kuvittelet, että on jotain joka estäisi sinua olemasta onnellinen, luovu siitä kuvitelmasta.

Voitko selittää tarkemmin. Miten odotusten heittäminen menemään tekee myötätuntoiseksi?

Utelias kirjoitti:

Mutta miten se onnistuu näin?

Mikä meidät tekee onnelliseksi?

raha tekee onnelliseksi.muut väittämät on köyhien salajuoni.

äijä kirjoitti:

Voitko selittää tarkemmin. Miten odotusten heittäminen menemään tekee myötätuntoiseksi?

Kun et enää halua/odota muilta mitään itsellesi tai takerru asioihin olet vapaa ahneudesta ja itsekkyydestä. Myötätunto ja pyyteetön rakkaus sen sijaan jäävät jäljelle (tai korvaavat nuo aiemmat haitalliset tunteesi/ajatusmallisi). Tällöin olet myös onnellinen.

Ei ole pakko uskoa, mutta näin asia vaan toimii. Riippumatta siitä mitä älytöntä tämä yhteiskunta meille onnesta ja sen saavuttamisesta opettaa.

riku rikas kirjoitti:

raha tekee onnelliseksi.muut väittämät on köyhien salajuoni.

No kerrohan paljonko sitä rahaa pitää olla että voi olla onnellinen? Vai olisitko vielä onnellisempi jos sitä olisi enemmän? Ja jos vastasit kyllä edelliseen kysymykseen, etkös silloin ole onneton (no, et ainakaan niin onnellinen kuin voisit olla) aina, riippumatta siitä paljonko sinulla rahaa on?

Tavoitteeton kirjoitti:

Kun et enää halua/odota muilta mitään itsellesi tai takerru asioihin olet vapaa ahneudesta ja itsekkyydestä. Myötätunto ja pyyteetön rakkaus sen sijaan jäävät jäljelle (tai korvaavat nuo aiemmat haitalliset tunteesi/ajatusmallisi). Tällöin olet myös onnellinen.

Ei ole pakko uskoa, mutta näin asia vaan toimii. Riippumatta siitä mitä älytöntä tämä yhteiskunta meille onnesta ja sen saavuttamisesta opettaa.

...ei se ole niin yksinkertaista. on lähes mahdotonta päättää, että ei halua tai odota keltään tai miltään mitään. mielestäni se olisi jopa teeskentelyä. en sitäpaitsi usko, että se olisi erityisen kestävä vaihtoehto: jonkun kriisitilanteen sattuessa palaisi varmasti vanhoihin ajatusmalleihin. vähän niin kuin alkoholisti palaisi takaisin pullon ääreen.

sellainen tietoisuus perustuisi samanlaiseen valheeseen, kuin se tietoisuus joka uskottelee ihmisen olevan onneton ja erillinen.

mielestäni ainut tie sellaiseen tilaan, josta puhut, Tavoitteeton, on meditaatio ja sen kautta saavutettu valaistuminen. ei riitä, että yrittää ajatella suhtautuvansa asioihin kuvaamallasi tavalla, täytyy oikeasti OLLA se suhtautuminen.

ja se on sitä kovaa työtä, josta aikaisemmassa viestissäni puhuin.

a** kirjoitti:

...ei se ole niin yksinkertaista. on lähes mahdotonta päättää, että ei halua tai odota keltään tai miltään mitään. mielestäni se olisi jopa teeskentelyä. en sitäpaitsi usko, että se olisi erityisen kestävä vaihtoehto: jonkun kriisitilanteen sattuessa palaisi varmasti vanhoihin ajatusmalleihin. vähän niin kuin alkoholisti palaisi takaisin pullon ääreen.

sellainen tietoisuus perustuisi samanlaiseen valheeseen, kuin se tietoisuus joka uskottelee ihmisen olevan onneton ja erillinen.

mielestäni ainut tie sellaiseen tilaan, josta puhut, Tavoitteeton, on meditaatio ja sen kautta saavutettu valaistuminen. ei riitä, että yrittää ajatella suhtautuvansa asioihin kuvaamallasi tavalla, täytyy oikeasti OLLA se suhtautuminen.

ja se on sitä kovaa työtä, josta aikaisemmassa viestissäni puhuin.

Toki meditaatio ei tietenkään välttämättä tarkoita jalat ristissä istumista, vaikka se toisille oikein hyvin sopiikin.