Lempparilevyt&kappaleet

moi jos kuitenki kiinnostaa sua semmoset the rasmuksen laulut joista et ole tietoinen niin voin antaa tässä vinkkejä eli bändin kolme ensimmäistä studiolevyä on huomattavan paljon erilaisempia kuin vuoden 2001 studiolevy joka sisältää tuon f-f-f falling kappaleen. Vuoden 2005 studiolevy on lähempänä goottirokkia kun vuoden 2001 into levy sisältää mm sunshine poppia, poprockia ja skate poppia ja vuoden 96 peeb, 97 playboys ja 98 hell of a tester sisältää moniulotteisia erityylisiä kappaleita joissa bändi viljelee esim näitä seuraavia genrelajeja; skate pop, funk, rock ja pop.

No tossa en maininnut lauluja mut mainihin levyjä.

Anonyymi kirjoitti:

moi jos kuitenki kiinnostaa sua semmoset the rasmuksen laulut joista et ole tietoinen niin voin antaa tässä vinkkejä eli bändin kolme ensimmäistä studiolevyä on huomattavan paljon erilaisempia kuin vuoden 2001 studiolevy joka sisältää tuon f-f-f falling kappaleen. Vuoden 2005 studiolevy on lähempänä goottirokkia kun vuoden 2001 into levy sisältää mm sunshine poppia, poprockia ja skate poppia ja vuoden 96 peeb, 97 playboys ja 98 hell of a tester sisältää moniulotteisia erityylisiä kappaleita joissa bändi viljelee esim näitä seuraavia genrelajeja; skate pop, funk, rock ja pop.

Lue lisää

Sää oot vissiin perehtyny Rasmukseen enemmänkin, kun tota tietoa näyttää piisaavan.

Norppa83 kirjoitti:

Sää oot vissiin perehtyny Rasmukseen enemmänkin, kun tota tietoa näyttää piisaavan.

No vasta oikeastaan myöhemmin (keski-ikäisenä) aloin kuunteleen the rasmusta ja myönnän että nuorempana en voinut sietää =)

Norppa83 kirjoitti:

Sää oot vissiin perehtyny Rasmukseen enemmänkin, kun tota tietoa näyttää piisaavan.

muutenki tota noin olin nuorena musan suhteen nirso ja yksipuolinen. Oli vain ne jotkut lempparit ja kaikki muu lähinnä oli roskaa. Kasvoin nuoruusvuodet dingon musan, klamydian, popedan, cmx;n , kolmannen naisen, timo rautiainen&niskalaukauksen, yön, hausmyllyn ja zen cafen parissa suurimmalta osin. Melkein koko ajan kuuntelen 2000 luvun alussa joko zen cafea, CMX;ää tai kolmatta naista. 90-luvun lopulla parin vuoden ajan kuuntelin lähes taukoamatta dingoa ja yötä aina tasaisen paljon myös nuoruusvuosina kuuntelin. 2000-luvun lopulla tuli vahva timo rautiainen&trio niskalaukaus vaihe. Popedaa aina myös paljon ja klamydiaa nuoruusvuosina. Jotenkin tuli klamydian musaan, hausmyllyn + zen cafeen musaan noin 3-5 vuoden tauko kun alko kyllästyttää(no varmaan liikaa kuuntelin). 2000-luvun alussa kuuntelin myös jonkun verran pave maijasta ja aki Sirkesaloa. Ostin vuonna 2002 ismo alanko säätiön levyn(sisäinen solarium) johon vasta pääsin sisälle 2010-luvun alkupuolella. Jotenki se vuan tuntui koko 2000-luvun kummajaiselta, mut kasvoin vasta möyhemmin alangon musaan. Nuoruus tai oikeastaan teinivuosina ei voinut olla välttyä kuulemasta queenin musaa jota pikkuveli kuunteli ja kyllä itsekin sitä välillä kuuntelin. Tais olla queen tuolloin ainoa ulkomaalainen bändi jota kuuntelin ja silloin tällöin kuuntelin KISS yhtyeen erästä livekasettia(kasetti on ollut 10 vuotta kadonneena mut varmaan vahingossa oon vienyt sen kirpparille tai roskikseen) ja 90-luvun puolivälissä oli vuoden kaksi ajan pharao yhtyeen fanitus. Pharao joka saksalainen technodance /eurodance pop yhtye. Technorummut oli aina mukana sen yhtyeen musakuvioissa. J.karjalaisen parhaat kokoelman ostin vuonna 1999 nivalan esso huoltoasemalta. Sitä tuli jonkun verran kuunneltua(ei kovin usein). Hänenkin musaan pääsin sisälle paremmin vasta 2010-luvulla. Keräsi mm toi kokoelma cd levy aika paljon kuitenkin pölyä. Sen sijaan pave maijasta kuuntelin hieman enemmän kuin J.karjalaista nuoruusvuosina. Vuonna 2001 jouluaaton lähettyvillä ostin maijasen kokoelma cd levyn. Vielä löytyy sama cd levy hyväkuntoinen on ainakin cd eli musa pyörii hyvin ,mut kannet on aika hajalla. Vihkossa upea tuoksu jota värittää paven kaverin hectorin kuvailu ammattimuusikko-lauluntekijä kollegastaan, ystävästään pave maijasesta.

2010-luvulla alko tulla paljon lisää uusia suosikkeja. En kai mä ennää kovin nirso oo musan suhtteen. Melekein kaikki käy =)
Portion boys yhtyettä niiden biisei oon yrittäny kuunnella, muttei oikein kelepaa. Teflon brothersin laulut ei myöskään oikein kelpaa mulle. Joskus inhosin paljon irwinin musaa, mut ainaki diggan lujjaa sen 60&70-luvun musasta, mut omasta mielestä irwinin 80&90-luvun musa on minulle aika kuuntelukelvotonta. Vähän sama juttu paula koivuniemen 1990&2000-luvun musan kohdalla eli en pysty kuunteleen, mut koivuniemen 70-luvun musa on hyvä juttu.


Voisi sanoa näin että jokaiselta joka on tehnyt musaa, löytyy sekä hyviä, keskitason kuin myös huippulevyjä ja myös huonoja levyjä. Se koskee oikeastaan ihan kaikkia musanimiä joita oon tässä vuosien aikana kuunnellut, mut on joillakin toki tuotannossa enemmän sitä laatua. Sen panin merkille että edu kettusen tuotanto on täynnä tasaisen vahvaa musamateriaa. Hän on sanonutkin ettei aina tai ei juuri koskaan haluakaan tehdä hittejä vaan haluaa luoda musaa jotka ei aina radioissa soi.

Anonyymi kirjoitti:

muutenki tota noin olin nuorena musan suhteen nirso ja yksipuolinen. Oli vain ne jotkut lempparit ja kaikki muu lähinnä oli roskaa. Kasvoin nuoruusvuodet dingon musan, klamydian, popedan, cmx;n , kolmannen naisen, timo rautiainen&niskalaukauksen, yön, hausmyllyn ja zen cafen parissa suurimmalta osin. Melkein koko ajan kuuntelen 2000 luvun alussa joko zen cafea, CMX;ää tai kolmatta naista. 90-luvun lopulla parin vuoden ajan kuuntelin lähes taukoamatta dingoa ja yötä aina tasaisen paljon myös nuoruusvuosina kuuntelin. 2000-luvun lopulla tuli vahva timo rautiainen&trio niskalaukaus vaihe. Popedaa aina myös paljon ja klamydiaa nuoruusvuosina. Jotenkin tuli klamydian musaan, hausmyllyn zen cafeen musaan noin 3-5 vuoden tauko kun alko kyllästyttää(no varmaan liikaa kuuntelin). 2000-luvun alussa kuuntelin myös jonkun verran pave maijasta ja aki Sirkesaloa. Ostin vuonna 2002 ismo alanko säätiön levyn(sisäinen solarium) johon vasta pääsin sisälle 2010-luvun alkupuolella. Jotenki se vuan tuntui koko 2000-luvun kummajaiselta, mut kasvoin vasta möyhemmin alangon musaan. Nuoruus tai oikeastaan teinivuosina ei voinut olla välttyä kuulemasta queenin musaa jota pikkuveli kuunteli ja kyllä itsekin sitä välillä kuuntelin. Tais olla queen tuolloin ainoa ulkomaalainen bändi jota kuuntelin ja silloin tällöin kuuntelin KISS yhtyeen erästä livekasettia(kasetti on ollut 10 vuotta kadonneena mut varmaan vahingossa oon vienyt sen kirpparille tai roskikseen) ja 90-luvun puolivälissä oli vuoden kaksi ajan pharao yhtyeen fanitus. Pharao joka saksalainen technodance /eurodance pop yhtye. Technorummut oli aina mukana sen yhtyeen musakuvioissa. J.karjalaisen parhaat kokoelman ostin vuonna 1999 nivalan esso huoltoasemalta. Sitä tuli jonkun verran kuunneltua(ei kovin usein). Hänenkin musaan pääsin sisälle paremmin vasta 2010-luvulla. Keräsi mm toi kokoelma cd levy aika paljon kuitenkin pölyä. Sen sijaan pave maijasta kuuntelin hieman enemmän kuin J.karjalaista nuoruusvuosina. Vuonna 2001 jouluaaton lähettyvillä ostin maijasen kokoelma cd levyn. Vielä löytyy sama cd levy hyväkuntoinen on ainakin cd eli musa pyörii hyvin ,mut kannet on aika hajalla. Vihkossa upea tuoksu jota värittää paven kaverin hectorin kuvailu ammattimuusikko-lauluntekijä kollegastaan, ystävästään pave maijasesta.

2010-luvulla alko tulla paljon lisää uusia suosikkeja. En kai mä ennää kovin nirso oo musan suhtteen. Melekein kaikki käy =)
Portion boys yhtyettä niiden biisei oon yrittäny kuunnella, muttei oikein kelepaa. Teflon brothersin laulut ei myöskään oikein kelpaa mulle. Joskus inhosin paljon irwinin musaa, mut ainaki diggan lujjaa sen 60&70-luvun musasta, mut omasta mielestä irwinin 80&90-luvun musa on minulle aika kuuntelukelvotonta. Vähän sama juttu paula koivuniemen 1990&2000-luvun musan kohdalla eli en pysty kuunteleen, mut koivuniemen 70-luvun musa on hyvä juttu.


Voisi sanoa näin että jokaiselta joka on tehnyt musaa, löytyy sekä hyviä, keskitason kuin myös huippulevyjä ja myös huonoja levyjä. Se koskee oikeastaan ihan kaikkia musanimiä joita oon tässä vuosien aikana kuunnellut, mut on joillakin toki tuotannossa enemmän sitä laatua. Sen panin merkille että edu kettusen tuotanto on täynnä tasaisen vahvaa musamateriaa. Hän on sanonutkin ettei aina tai ei juuri koskaan haluakaan tehdä hittejä vaan haluaa luoda musaa jotka ei aina radioissa soi.

Lue lisää

Joo mulla on kans joidenkin artistien ja bändien kohalla, että tietyn aikakauden musiikki menee, mutta ei sitten kaikki.

Norppa83 kirjoitti:

Joo mulla on kans joidenkin artistien ja bändien kohalla, että tietyn aikakauden musiikki menee, mutta ei sitten kaikki.

Okei =)
Tänään katsoitko yle teema&fem kanavalta ohojelman Pekka myllykoskesta joka oli Freux marx engels&jung yhtyeen solisti-sanoittaja?? Se kesti noin tunnin.

Anonyymi kirjoitti:

Okei =)
Tänään katsoitko yle teema&fem kanavalta ohojelman Pekka myllykoskesta joka oli Freux marx engels&jung yhtyeen solisti-sanoittaja?? Se kesti noin tunnin.

En kattonut.