Ei tää Imatra niin pieni paikka ookaan, kuin mitä aina urputetaan.
Tai sitten toiset puoliskot ovat sokeita tai sitten pettävä puolisko on tehnyt pettämisestä taiteenlajin tai sitten ottanut suojaverkokseen koko ystäväpiirin.
Tuttavani on pettänyt miestään iät ja ajat.
Kyse ei ole "sopimuksesta" aviomiehen kanssa.
JOS mies ymmärtäisi joskus minulta kysyä, kertoisin asian oikean laidan-vai olisko pitänyt kertoa jo "iät ajat" sitten. Oon ollut tietämättäni alibina, ollut tietämättäni useammalla reissulla, baarissakin-vaikka olen asunut toisella paikkakunnalla.
Minähän sen ukon vihat olen saanut niskoilleni, kun hänen eukkonsa on minua(kin) käyttänyt alibinaan ja ollut "muka" aina minun kanssa matkaan lähtenyt.
Mitäs työ tekisitte ? Narauttaisitteko ? (ei oikein kuulu suunnitelmiin) Ootteko työ olleet vast.tilanteessa. Ei kait "ystävyys" / tuttavuus, sen laatu määräydy sille, että "Mitä on valmis toisen puolesta tekemään"- tai enhän mie tässä ole mitään tehnyt:ollut hiljaa ja tietämättäni usein alibi. Nössö minä.
Tai sitten toiset puoliskot ovat sokeita tai sitten pettävä puolisko on tehnyt pettämisestä taiteenlajin tai sitten ottanut suojaverkokseen koko ystäväpiirin.
Tuttavani on pettänyt miestään iät ja ajat.
Kyse ei ole "sopimuksesta" aviomiehen kanssa.
JOS mies ymmärtäisi joskus minulta kysyä, kertoisin asian oikean laidan-vai olisko pitänyt kertoa jo "iät ajat" sitten. Oon ollut tietämättäni alibina, ollut tietämättäni useammalla reissulla, baarissakin-vaikka olen asunut toisella paikkakunnalla.
Minähän sen ukon vihat olen saanut niskoilleni, kun hänen eukkonsa on minua(kin) käyttänyt alibinaan ja ollut "muka" aina minun kanssa matkaan lähtenyt.
Mitäs työ tekisitte ? Narauttaisitteko ? (ei oikein kuulu suunnitelmiin) Ootteko työ olleet vast.tilanteessa. Ei kait "ystävyys" / tuttavuus, sen laatu määräydy sille, että "Mitä on valmis toisen puolesta tekemään"- tai enhän mie tässä ole mitään tehnyt:ollut hiljaa ja tietämättäni usein alibi. Nössö minä.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Jos mies kysyy suoraan sulta, vastaa rehellisesti. Mutta sun ei kannata mennä kertomaan miehelle. Siihen soppaan ei kannata itseään sotkea.
Ns. "ystävällesi" taas sanot, ettet enää tarjoa alibia. Ehkäpä kannattaisi pistää välit kokonaan poikki. Kamusi käytös kun ei kuulosta miltään todelliselta ystävyydeltä, vaan taidat olla samanlainen hyväksikäytettävä ihminen kuin petettävä mies.
oon pari kertaa "ystävälleni" sanonut kys. asiasta mut kun ei mee jakeluun pahvipäälle niin ei mee.
Tämä niinsanottu ystäväsi tuntuu sen verran paksukalloiselta pahvipäältä, että hänelle taitaisi tehdä vain hyvää, kun joku narauttaisi hänet. Ehkäpä siitä seuraava "paskamyrsky" saisi "ystäväsi" huomaamaan, että maailmaa on muuallakin kuin hänen napansa ympärillä.
näin on näreet. Joku vammahan tuo tuollainenkin on, jos on puolisoaan pettänyt a)seurusteluaikana ja b)ollut hienostisanottuna "rinnakkasisuhteessa" yli puolet siitä ajasta mitä on ollut avioliitossa.
Ihmetyttää miten ei oo jo jäänyt kiinni. Mutta jos on kiero kun korkkiruuvi niin why not....
...mies on jo huomannut siippansa petollisuuden, muttei vain halua päästää tästä irti. On valmis nielemään kaiken sen paskan mitä naikkonen hänelle syöttää.
Minun neuovo siulle on et, kerro sen akan ukolle koko tarina ehkä myöhemmin nainen oppii arvostamaan et rehellisyys maan perii,,jokainen ehkä jossain vaiheessa elämää oppii kunnioittamaaan ystäviä ja puolisoa.Sanot et olet niin sanotusti ollut sen alibi ja sie olet myös ollut sijaiskärsijä..mie en henkohtasesti arvosta pettäjiä ..ennemmin tai myöhemmin joku kärsii.Olen nähnyt kavereideni tilanteita ja tuntuu pahalta ajatella toista osapuolta miten hyväuskoisia jotkut on..Loppujen lopuksi nainen jää joko yksin ja katuu ja tajuu asioiden merkityksen..Ei kukaan ansaitse valehtelevaa,pettäjää,sydämmetöntä,puolisoa/kumpania..
Tollasta tapahtuu, mitä siihen puuttumaan.En minä edes miettinyt kun aikanaan kattelin tutun miehen edesottamuksia. Sillonen eukkonsa lähti opiskelemaan toisaalle ja heti seuraavana päivänä ukolla oli misu kierroksessa.Tosin ymmärrettävää,tietenkin oli nuori hyvännäkönen mirri. Noh, se ei kuitenkaan jäänyt siihen.Ykkönen sai kenkää ja mirri kiinnitettiin...
Ketään ei voi omistaa ja onnelliseen suhteeseen ei kiilaa mahdu.Jotain on jo vialla jos petetään.
sinäkin totta pakiset, mutta mutta....jokin tuossa kuvioissa ei mee jakeluun, että miksi jatkaa, miksi roikkua avioliitossa ja roikottaa ulkopuolista suhdetta. Ja jos niin "retee" on ja miettii omassa päässään, että "mitäs tää muille kuuluu miten elelen", niin ei sitte tartte ottaa niitä "ystäviä" alibeiksi.
Jos jatkan näillä hienoilla termeillä lässyttämistäni, niin "HÄTÄHUUTOHAN" tuo on, ehkä emäntä haluaakin oikeasti että jää joskus kiinni-ja niinku ap-teekkari sanoi, niin ukko saattaa tietää, mutta ei halua menettää.
Mutta kun on kuullut jotain muuta.
No eläkööt vaikka pellossa koko kolmikko, kunhan minuu eivät enää siihen paskaan sotke.
Kaveri josta kerroin, huiteli mirrinsä kanssa suht pitkään,ennekun "jäi kiinni".Salaa ei kulkenut, me naapurit ja moni muukin tiesi salajulkisesta suhteesta.Muijalta tieto jäi kai hetkeksi pimentoon, kun oli toisella paikkakunnalla.
Tää oli tyypin keino karistaa muija pihalle, ei kuulemma uskonut että hän haluaa erota, pyysi aina muutaman viikon harkitsemista jne.-kuulemma
Noo, eipä ilenny roikkua enää perässä kun koko Imatra tiesti täst mirristä ja siitä tyypistä, kulkivat ihan reilusti yhdessä.Ei mitään salajuttuja.
Jos kaveris vaan rahastaa ukkoonsa ja hakee huvin muualta? Kätevää, ukko maksaa asumisen sun muut.Itse voi bilettää ja jakaa pesää.
Sano muijalle ettet ole enää alibina.Mutta älä ratsaa, ei ole sinun asias.Kun et voi kaikkia niitten juttuja muutenkaan tietää.
Itekkin ed.mainitun kaverin kulkua seuratessani, en hetkeäkään ajatellut sotkeutua juttuun.Tiesin että oli huonossa kantissa exänsä kanssa seurustelu, eukkokin oli pesää jaellu pitkin raittia,joten miksei sama muillekkin.
totta totta
Muija ihmetteli joskus sitä, että miksi, oi miksi en lähe hänen kanssaan enää baariin. Joku muu ymmärsi häntä valistaa ennen minua, että miksi lähtisin, koska joskus jossain vaiheessa aina sinne hiippailee tämä ylimääräinen äijä(eihän miulle sitä kerrottu että se on tulossa)
Mutta en aio narauttaa. Lapset siitä kärsii vaikka miten isoja olisivatkin, tosin kuka tietää miten paljon ne raukat tietää.
Asioilla on aina monta puolta, emme elä mustavalkoisessa maailmassa. Voihan todellakin olla, että "ystäväsi" käyttäytyminen on jonkinlainen hätähuuto tms. jolla hän yrittää vaikkapa saada ukkoonsa eloa.
Liekkö nainen vaikkapa kyllästynyt parisuhteen arkeen, ukkokin vain röhnöttää sohvalla eikä lurpauta korvaansa. Nainen päättää iskeä useamman kärpäsen kerralla; hakea kipinää suhteen ulkopuolelta, samalla koittaa herätellä miehessä mustasukkaisuutta.
Noh, pelkkää spekulointiahan tuo on, kun en kyseisiä ihmisiä tunne. Vaan eipä kukaan meistä ole absoluuttisesti paha. Jokaisella on omat motiivinsa käytökseensä, omat "oikeutuksensa" käytökseensä. Mikä lie sitten kyseisen pettäjän syy.
On todellakin ikävää, että kyseisellä pariskunnalla on lapsiakin. Se tuo taas uuden, ikävän "juonenkäänteen" koko juttuun.
9 vuotta pitää, nykyslangilla sanottuna "sivusuhdetta" -voi sanoa että päässä (molemmissa päissä?) on vikaa vikaa vikaa....
Siis naisella ollut vakkari sivusuhde jo 9v? Ja ihan saman tyypin kanssa?
No petetty mies on joko todella sokea, tai ei vain halua myöntää totuutta. Tai sitten ns. ystäväsi on todellinen "agentti".
Ihmetyttää vain, miksi muija ei sitten ole lähtenyt suhteestaan. Vai ovatko lapset pitäneet hänet aviomiehensä luona? Salarakkaalta on saatu sitten yllinkyllin sitä sähköä ja säpinää mitä tylsästä avioelämästä ei ole löytynyt enää suurennuslasillakaan...
Riippuen miehen työstä(siis avio),voi salapari päästä ahkerastikkin tapailemaan...ehkä mies rahoittaa naisen kulkua niinettä hauskanpito helpottuu...ehkä on yhteinen laina,talo tms.joka sitoo...ja ne lapset, ehkei nainen halua yh:ksi, muttei halua ruveta muuttamaan ja maksamaankaan lapsista....tai...tai....tai...löytyyhän näitä syitä, jos kaivelemaan käydään.
9 vuotta on pitkä aika, moni ei kykene senpituiseen normaalisuhteeseenkaan. Onkos tämä sivu-ukkelikin sitten tahollaan varattu?
Onneks ei itellä oo tollasta paskaa...yks ja sama on kuitenkin hyvä.Välillä mielessä käy muunlainenkin ajatus....
...syy mikä noista tahansa-outoa on, outoa on.
Ja se, että jäädään lasten takia suhteeseen on miun mielestä huono syy (joissain tapauksissa): mielessään ne lapset saattavat toivoa, että joku ratkaisu tulisi, että salailu loppuisi.
Kun ollaan selkärangattomia aikuisia mennään lasten "selän" taakse omaa keskenkasvuisuutta piiloon.
Alan asiantuntijat ovat tietysti toista mieltä.
9 vuotta on jokaisella ollut puolittaista elämää.
Mitä järkee on elää jännityksessä, että "jääköhän kiinni", "pitäiskö varmistaa ensin alibi" ?
Elämäntapansa kullakin. Ei oo "tylsää arkipäivää", just joo.
Lapset kyllä aistivat uskomattoman tarkasti vanhempien suhteessa olevan jännitteen.
Siksipä lapsia ajatellessaan pari voi tehdä oikeamman ratkaisun eroamalla, eikä pysymällä yhdessä.
Ja nyt parisuhteen peruskalliota puolustavat, kumpi on parempi: pariskunta joka pysyy hampaat irvessä yhdessä lapsien takia, vaikka sen takia loppujen lopuksi kaikki voivat perheessä huonosti (vanhemmat ovat koko ajan kireitä, koska ovat "pakotettuja" olemaan yhdessä, lapset voivat huonosti aistiessaan vanhempien kireyden). Vai eroava pariskunta, joka (jos onni suo) kykenee hoitamaan eron sovinnon merkeissä. Käyttämättä lapsia lyömäaseina.
lähtee siitä, että PERHE voi hyvin. Perhe on kokonaisuus ja jos tämä kokonaisuus ei ole ilmapiiriltään sellainen, jossa aikuisten ja lasten YHDESSÄ on hyvä olla, niin SYY pitäisi kaivaa esille.
Olkoon se syy kummassa puolisossa hyvänsä - tai arvoissa, asenteissa, haluissa, peloissa tai missä tahansa. Jos toinen suhteessa oleva puolisko voi hyvin, niin yleensä toinenkin voi hyvin ja silloin koko porukka voi hyvin.
Ehkä syy tyytymättömyyteen löytyy. Jos ei olla tyytyväisiä ja asiat mättää, niin ne eivät voi olla vaikuttamatta lapsiin. Pitkään jatkuvat ongelmat perheessä on ihan sama asia kuin ongelmat työyhteisössä tai jossain ryhmässä. Jos yksi linkki pettää, niin työyhteisön ilmapiiri huononee ja se vaikuttaa muihin.
Perheessä on lapset ja he kokevat asiat vielä voimakkaammin kuin aikuiset, joilla on sietokykyä ja kokemusta elämästä lapsia enemmän.
Jos lapset saavat rakkautta ja huomiota kotona vanhemmiltaan, niin asiat ovat paremmin kuin upeasti. Asuivat vanhemmat yhdessä tai erikseen.
Liika helpolla erotaan muutenkin! Ei yks hairahdus välttämättä ole eron paikka, on sellasesta yli päässyt muutkin ja jatkaneet vaikeuksien kautta ihan onnistuneesti. Kuinkahan paljon tapahtuu pettämisiä, jotka ei edes ikinä toisen puolen tietoon tule?!
Onhan se väärin toista kohtaan, mutta eiköhän petturin omatuntoa luulis painavan, ainakin jos on omaansa tyytyväinen ja on jostain ihmeen syystä antanut itelleen luvan loikata yli aidan.
Eroja tulee ihan käsittämättömän pienistä asioista, sellasista mistä voisi päästä ylikin.
Riidan tullen sopisi miettiä, ettei raivon vallassa mene ja tee just noita vieraita keikkoja...sekin tuntuu olevan yleistä...
Ero ei ole parisuhdeongelmien ainoa ratkaisu, eikä aina paraskaan.
Ei, ei ero ei ole mikään ratkaisu.
Mutta onko ratkaisu mikään se, että pitää sivusuhteita hela avioliiton. Mikä avioliitto se sellainen on?
No, luulen että naisella, jonka olen ottanut esimerkiksi on a)itsetunto ongelmia b)läheisriippuvuutta b)kaikki mulle-oiresyndrooma c) ja hänen mielestään avioero on häpeä (mm.kauan kestänyt sivusuhde ei-hänen logiikallaan) d)kilpailuvietti on käsittämätön ja se ja kateus on hänen elämänsä polttomoottoreita. SE koskee myös hänen miehiään:eli ei halua luopua mistään eikä kenestäkään.
Eli kukaan ei ole hänelle kertonut, että ei ne ongelmat parane sivusuhteita pitämällä, niillä on tapana pahentua.
Erota ei saa liian heppoisin syin. Sorruin itse mustavalkoisuuteen, kun mainostin eroa ikäänkuin patenttiratkaisuna.
Tottakai pitää pyrkiä ratkaisemaan asiat keskustelemalla. Selvittämään ongelmien alkuperä, varsinaiset syyt. Pitää olla valmis kompromisseihin, ja antamaan tarvittaessa anteeksi, antamaan toinen mahdollisuus.
Ero ja "tasoihin pääseminen" ovat niitä ääriratkaisuja (loppujen lopuksi helppoja ratkaisuja). Vaikeampi (mutta kaiken kaikkiaan oikea) ratkaisu on pyrkiä keskustelemaan asiat halki. Ei kostamaan. Ei vain suinpäin eroamaan.
Kun ruvettiin pyörimään ukon kanssa, olin just se toinen nainen.Sillon ainakin tuntui että paikka on just helvetin pieni, kiinni jäätiin. Mutta eipä haitannu miestä, kuin ei minuakaan.Ite olin vapaalla jalalla, mies vain asusteli yhden kanssa.Ei siis lapsia, eikä avioliittoa.
Onhan tää meidän salasuhteena alkanut juttu kestänyt jo yli 15 vuotta...mutta kyllä Imatralla juttu kulkee.
Alon funtsia että kuinkas monen tiedän petturoineen kumppaniaan, niin että minä ainakin tiedän.Lukuisasta joukosta ei tullut mieleen kuin ehkä 10 ihmistä, joista olen aika vakuuttunut etteivät ole pettäneet...vaan mene ja tiedä.
Itse kuulun näihin paskiaisiin, jotka ovat käyneet petturinpolulla.Kehua en voi, paskat fiilikset jäi, enkä haluaisi puoliskoni saavan tietää.En liioin halua silmiini ko.tapauksia-niin, niitä on jo muutamakin tullut. Uskoakseni ei enää yhtään moista hölmöyttä. En puolusta, mutta humalassa jokainen kerta.Selvänä en olisi takuulla koskenutkaan.
Aika yleistä tuo näyttää olevan, monessa tietämässäni tapauksessa parit ovat kuitenkin edelleen yhdessä, vaikka tietäisivätkin näistä harhailuista.
kirjoittelen tätä mahataudissa, joten teksti ja ajatukset voi olla sentasoisia (juu-mie ajattelen mahalla ;)
Ei, ei noita syrjähyppyjä tartte eikä kannata kaataa sen toisen osapuolen niskaan (siis aviopuolison)-joku viisas jossain sanoi, että ei kannata sillätavoin keventää omaa taakkaansa.
Ja tähän esimerkkiini, jossa suhde on jatkunut 9 vuotta, niin: muuta selitystä en oikein sille löydä, kuin että siinä on samanlainen "kiinnihirttäytyminen", kuin jossain peliriippuvuudessakin (ja muistan tämän "ystäväni" oireilleen juuri noin). Tämä on hänelle eräänlaista peliä.
Mietityttää "kornisti", että kummankohan miehen haudalla tämä "ystäväni" itkee aikanaan enemmän.
(no tää menkööt mahataudin piikkiin tää lause)
Kun on hyvä suhde, ei sitä lähde riskeeraamaan. Tietää ite ainakin tehneensä kaikkensa suhteen eteen. Ja eikö se oo aika paljon.
niin....joku tämän "ystäväni" alibeista oli todennut, että eihän miehen tarvitse tietää kuin siitä viimeisestä kerrasta-ei niistä kaikista pettämisvuosista.
Mutta olkoot ja eläkööt miten haluaa-kunhan minut ja minun retkeni jättää rauhaan.
Mutta milläs rautalangalla väännät-pahvipäälle.
Hankalia tilanteita tuollaiset,mutta toisaalta en lähtis kyllä puuttumaan toisten suhteisiin..Enkä suostuisi myöskään "sijaiskärsijäksi"..Oon kuitenkin henk.koht.sitä mieltä,et jokainen tekee ratkaisunsa itse,eikä sen pitäisi muille kuulua(paitsi tietty puolisolle)..Mut jos joku pettää,niin omapahan on asiansa..ja nähtävästi joutuu jossain vaihees vastuuseen teoistaan...joten eläkää omaa elämäänne,älkääkä spekuloiko täällä toisten..hyvät kesän jatkot:)
Niin, "vasikaksi" ei välttämättä kannata ryhtyä, sillä siinä joutuu hyvin äkkiä vedetyksi syvemmälle mukaan välejään selvittelevän parin riitoihin.
Jokainen tekee ratkaisunsa itse, sekin on totta. Tässä viestiketjussa käsitellyssä tapauksessa pettäjänaisen ratkaisut kuuluvat siinä mielessä muille, että hän sotkee ratkaisuihinsa mukaan ulkopuolisia ihmisiä (eli viestiketjun aloittaneen henkilön). Tässä tapauksessa siis värväten ulkopuolisia alibikseen. Jokainen on vastuussa omista ratkaisuistaan, mutta kun alkaa sotkemaan syyttömiä osapuolia omiin "pettäjäpisneksiinsä", alkaa asia kuulua muillekin ;)
Kirjoituksesi oli muuten täyttä asiaa, mutta jotenkin petyin kun viestisi lopuksi kirjoitit "eläkää omaa elämäänne". Eiköhän täällä jokainen elä omaa elämää, ja tuskinpa tämä viestiketju on syntynyt pelkästä juoruilunhalusta. Tässähän on käyty oikeaa, mielenkiintoista keskustelua. Missään viestissä (ainakaan mun havaintojeni mukaan) ei ole sorruttu alatyyliin, taikka haukuttu "pettäjänaista".
Suurin osa viesteistä on ollut spekulointia, mutta onpahan ollut sentään asiallista spekulointia :D
Eletään kukin elämäämme, mutta pyritään samalla kunnioittamaan toisia.
Eikä sitä Imatralle tarvitse jäädä pettämään. Onhan risteilyt oiva tilaisuus jatkaa suhdetta kolmanteen pyörään.
Sinne vaan, sekaan. Porukkaa on niin paljon että kukaan ei tiedä kenen porukassa oikeasti olet ja kenen vaimo/mies kanssasi on. Pelikavereiksi voi aina väittää. Tai jos ei muuta niin ainakin puolison pelikaveriksi. Jos joku erehtyy kysymään. En tiedä mitä sanktioita pettävälle tulee siitä jos varaa alibin nimellä risteilynkin jonne tää alibi ei koskaan lähdekään. Ei kait kenenkään henkilötunnuksia saa väärin käyttää ? Näitäkin on tullut vastaan.
Työkaveri kävi laivalla, kysäsi reissun jälkeen että tunnenko Imatralta sen ja sen nimistä naista....Hops, tuttu oli...ja mitäs muutakun naimisissa oleva äityli oli käyny pesänjaossa...Soittelikin sitten ahkeraan tuolle kollegalle-laihoin tuloksin, hän siirtyi jo seuraavaan valloitukseen. Joita kylläkin taitaa olla monta viikossa,se sinkulle suotakoon.
Kaverini asuu Hesassa ja on matkailualalla ja joutuu viemään mummoja välillä risteilylle. Kaverini on asunut Imatralla nuoruutensa joten tuttuja ja vanhoja ystäviäkin löytyy vielä täältä. Häneltä meni pasmat sekaisin kun vanha imatralainen ystävä vietti iltaa erään miehen kainalossa. Kaverini luuli että tämä hänen tuttavansa on eronnut ja vaihtanut miestä, no ei ollut, eli soppa oli valmis.