Tossa alempana on taas kerran tämän palstan vakiosaarnaajan kirjoitus seropien ja rotukoirien eroista. Minulla on jo kolmas seropi. Eka ostettiin Hesarin ilmoituksesta, taustoista ei tiedetty mitään muuta kuin vanhempien rodut ja koira eli 15 vuotiaaksi täysin terveenä. Eläinlääkäriä tarvittiin vain rokotuksissa. maksoin siitä silloin tuhat markkaa. Toinen seropi tuli tuttavien kautta, mutta surukseni jäi auton alle 7- vuotiaana ja kuoli. Ei ollut sairastanut päivääkään. Tällä hetkellä mulla on kahden rodun ns. risteytyspentu, siis seropi myös. Minulla on seropeista vain hyviä kokemuksia, miksi siis hankkisin rotukoiran ja maksaisin itseni kipeäksi, kun mikään ei takaa, mitkään tutkimukset, että se koira pysyy terveenä. Tähän maailmaan mahtuu monenlaista elukkaa huolimatta näitten rotukasvattajien kiivaasta vastarinnasta. Antakaa ihmisille vapaus valita!!!
Kukahan se vääntää??
ihmettelevä
422172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
että itselläni olleet neljä sakemannia ovat kaikki sairastelleet joillakin tavoin, mutta kaksi sekarotuista olivat täysin terveitä. Näille kahdelle sai syöttää mitä vain söivät, mutta rotukoirat ovat kaikki olleet jollekin ruoalle allergisia. Ei voi olla pelkkää sattumaa tämä. Täytyy tietenkin todeta, että sama suunta on ihmisissäkin. Eihän ennen kukaan lapsista allergiaa sairastanut, nyt joka toinen.
en kylläkään koe itseäni saarnaajaksi. Jos noin kipeää tekee koirien tutkituttaminen, niin ei voi kuin valittaa. Pennutusta harkitseva fiksu ihminen oli sitten kyseessä rotukoira tai Seropi, kuvauttaa ja tutkituttaa aina materiaalinsa. Teillekkin se on voitto, jos vanhemmat ovat osapuilleen kondiksessa terveytensä suhteen ja säästää monilta ikäviltä rahan menoilta ja pahalta mieleltä.
Ja tajusit kyllä asian mikä tuossa aloittamassani aiheessa oli. KYSEESSÄ EI OLLUT RASISMI SEROPEJA KOHTAAN VAAN IHMETTELY SIITÄ MIKÄ TEKEE NIISTÄ NIIN TERVEITÄ, ILMAN, ETTÄ VANHEMMISTA EI OLE MINKÄÄN SORTTISTA LAUSUNTOA TUTKIMUSTEN OSALTA, VAAN SILMÄMÄÄRÄINEN ARVIO ROKOTUSTEN YHTEYDESSÄ SAATU, JOS ELÄINLÄÄKÄRI SILLOINKAAN ON EDES MITÄÄN SANONUT, ROKOTTANUT VAIN.
Kaikki eivät edes käy hakemassa rokotussuojaa koirilleen. Joten ymmärrä sinäkin asia asiana ja opettele lukemaan.
suomi on liianpieni maa yleensäkin koira jalostukseen ja kyllä ne hyvät ja huonot periytyy ja myöskin kertautuu, kun tehdään lähisukulaisilla pentuja "jalostukseen pitäisi tuoda enemmän koiria ulkoa" ja ne tutkimukset ovat lähes turhia, koska geeniperimä sairaudet ovat sellaisia, että voivat hypätä "sukupolvia" yli kun taas jossain koirassa periytyy suoraan!
mutta saahan ulkomailta vahvistusta ja uutta linjaa tarvittaessa, joskin tuonnitkin ovat jonkinlainen riski aina. Mutta siitä olen erimieltä jyrkästi ettei tutkimuksia kannata tehdä. Tutkimukset kannattaa aina ja mitä enemmän tietoja saadaan rodun/rotujen käyttöön sen parempi. Tietysti se on turhauttavaa kun viat tulevat uudelleen ja uudelleen, jättäen monta sukupolvea väliin, kuten esim. Legg Calve Perthes. Mutta ellei näitä vikoja vastaan taistelisi, sitten vasta kaaos tulisi. Mitä enemmän niitä piilotellaan sen pahempi. Avoin keskustelu ja yhteiseen hiileen puhaltaminen samalta puolelta, tekee jo jotain oikeastaan paljonkin.
jos vailaiset mitä mitä riskejä tuontiin liittyy
Tuonti on aina suuri asia, ja nyt valaisen sinulle oman rotuni kantilta. Joka maassa on vähän erilainen käytäntö juuri näissä tutkimuksissa esimerkiksi. Jos tuotat Griffonin Englannista missä on upeita Griffoneita, et ole nähnyt vanhempia tai sisarruksia tai yleensäkään pennun sukua kuin ainoastaan kuvista ja olet tietysti seurannut sen kasvattajan koiria, jolta pennun hankit. Koira voi kantaa piilossa olevaa perinnöllistä sairautta,ja jos tuonti on onnistunut ja sattuu olemaan uros, ja menestymäänkin vielä näyttelyissä, niin yht äkkiä kaikki kynnelle kykenevät haluavat käyttää sitä urosta nartulleen. Silloin tuollainen perinnöllinen juttu on jo mennyt moneen muuhun verilinjaan ja vaikka eivät itse sairastuisikaan ovat kantajia. Samoin jos tuot Jenkeistä, missä myös ovat upeat Griffonit. Ruotsilla ja Norjalla taas ovat samantapaiset tutkimukset kuin meilläkin ja sieltä on usein turvallisempaa tuoda kuin kauempaa. Mutta toisaalta tuonti myös antaa paljon, saadaan geenipohjaa laajemmaksi jne.
Tässä vuosia sitten eräs pieni rotu oli pelissä kahden tuonnin takia, joissa havaittiin täysin yllättäen melkein veteraani iässä perinnöllinen kaihi. Urokset olivat jo ehtineet astua moneen kertaan, ja niillä oli jo olemassa jälkeläisen jälkeläisiä. Rodussa jouduttiin kovaan saneeraukseen.
siis tuonti perustuu siihen, että löydettäisiin ns. huippuyksilöitä sehän tarkoittaa sitä, että koiraa on jo jalostettu edellisessä maassa samaan tyyliin kuin täällä "kotona". Nämä tämmöiset koirat ovat juuri niitä jotka kantavat niitä vahvoja perintötekijöitä niin hyvässä kuin pahassa. Toki kait se on rahallisesti kallista puuhaa ja sen vuoksi ei haluta riskeerata, mutta eikö tuossa tuonnissa kannattaisi käyttää sellaisia yksilöitä, jotka ei nyt ihan täysin olisi noita näyttely yksilöitä, eikä kiinnitettäisi niin paljon huomiota siihen koiran ulkonäköön/ rotumääritelmään. Vaan ennemminkin sellaisia koiria jotka olisi perusterveitä ja sanotaan nyt "rodunmukaisia" näistä tämmöisistä koirista saataisiin varmaan ennemmän hyötyä rodulle. Sitten pari ajatusta tuosta näyttely ym.koiraharrastuksista, kun roduilla on noita ulkomuoto/ luonne vaatimuksia niin eikö näissäkin asiossa olisi korjaamisen varaa, kun eihän se tarvi muuta kun koiralla on joku osaalue vähän huonompi niin helposti jätetään käyttämättä jalostukseen, sieltä juuri löytyisi niitä terveyden kannalta hyviä koiria. Katselin juuri erään rodun useampien kasvattajien pentueita ja sillä pisti silmään, kun yksi ainut koira löytyy lähes joka kasvattajan pentueesta joko 1.tai toisessa polvessa ja pistipä silmään kun oli pentue jossa tämä sama koira löytyi emän ja uroksen puolelta, kun oli emänisä ja uroksen isoisänisä.
tuossa se juuri on. Siinä on vain se puoli, jos haluaa todella uutta verta rotuun, niin nykypäivinä se pitää hakea sitten tosi kaukaa. Yksi hyvä esimerkki olisi Uusi-Seelanti ja Australia. Pulma on vain siinä, että yleensä kuulemme näistä vain ulkomuototuomareiden kautta, jotka ovat käyneet siellä arvostelemassa rotuja. Yleensä heiltä kuulee näistä omista roduista sen mitä näkivät, millaisia olivat, ovatko kasvattajat luotettavia, eli ovatko varmasti puhdasrotuisia. Kun sitten on saanut yhteystiedot, alkaa kirjeenvaihto. Useat kasvattajat sielläkin haluavat toki tietää mihin ja millaisiin oloihin koira sieltä lähtee. Eli onko vastaanottaja luotettava. Kuvia tai videoita näytetään vain ns. voittaja koirista ja niitä myös mainostetaan.
Itse olen kanssasi samaa mieltä siinä, että en käytä voittajia juuri ollenkaan, koska muut käyttävät. Koirani eivät ole ulkomuodoltaan niin erinomaisia etteivätkö ne kohtaisi parempiaan kehissä. Ja minulle riittää näyttelyistä koiraa kohti hyväksyttävä tulos, ja jos se vielä on tervekin, niin käytän siitokseen.
Usein unohdetaan ne muut urokset kokonaan millä ei ole niitä titteli rivistöjä nimensä edellä. Ja joskus myös tuntuu, että ulkomuototuomarit määrääväät pitkälle palkinnoillaan koiran käytön jalostuksessa. Rotumääritelmä ja terveys tulokset pitäisi olla ne määräävät tekijät.
Minulla on mainio esimerkki omasta kasvatistani, jolla oli mielettömän upea pää, siinä se vanhanaikainen ilme "pyh kuka luulet olevasi" ja runko kuin suoraan oppikirjasta. Mutta kun se upea otus lähti liikkeelle, meinasi minulta itku päästä. Tuomarit ihastuivat sen päähän ja osittain runkoon ja sen ylpeään luonteeseen, unohtaen kaiken muun. Kaksi tuomaria ainoastaan näki sen virheet. Tällä koiralla oli lonkkavika, terveet polvet ja silmät. En antanut sitä jalostukseen. Vasta sen koiran viime metreillä tajusin sen arvon ja tein hyvinharkitun riski yhdistelmän. Narttu oli täysin terve ja sen suku sen takana tervettä. Pentuja syntyi kaksi. Uros ja narttu. Nartun pidin itse. Uros lähti kotikoiraksi keski-Suomeen. Uusin sen yhdistelmän ja taas tuloksena kaksi pentua. Sisko ja sen veli. Taas pidin nartun itse ja uros matkasi Vantaalle pitkäaikaiselle yhteistyö kumppanilleni.
Nämä neljä pentua ovat kuvatut ja kaikilla A/A lonkat.
Nyt on astutettuna sen ensimmäinen tytär tarkoin valitulla uroksella ja kieltämättä odotan todella jännittyneenä, mitä sieltä tulee. Odotukset ovat suuret.
Nut sitä vanhaa linjaa on kysytty ystävältäni Englannista asti. Haluaa spermaa.
Sinun kanssasi olisi kiva vaihtaa enemmänkin ajatuksia.
Minun pointtini ei ollut tuomita tutkimuksia laisinkaan, jokainen saa tutkia ja kuvata koiraansa mielinmäärin. Mutta olen lukenut paljon juttujasi ja aina annat ymmärtää, ettei voi saada tervettä koiraa jos ei ole kuvattu, peilattu sun muuta. Kuitenkin maailman sivu on ollut seropeja, jotka voivat aivan hyvin ilman mitään kuvauksia. Onko nyt niin, että minunkin pentuni on sitten taatusti tuleva ongelma, kun ei ole tarkemmin tutkittu? Enpä usko. Kyllä kokenut omistaja näkee päälle päin onko koira terve vai ei. Mielestäni on turhaa ja myös väärin pelotella ihmisiä kaikilla olemattomilla ongelmilla.
Rotukoirilla on tietysti omat määräyksensä, kyllä sen tajuan, ja aivan varmasti löytyy sairaita seropejakin, mutta ei liioitella kuitenkaan. Ja Uma, kyllä me seropi-ihmisetkin rokotutamme koiramme, koska me arvostamme niitä ja ne ovat meille yhtä tärkeitä kuin sinunkin koirasi.
nuo lonkkaviat AINA näy päällepäin.
Otin kerran 4-vuotiaan koiran joka oli täysin liikkeistään normaali,mutta kun ikää tuli oli koko takalonkkien nivelet romuna.
Oli paperillinen koira,mutta ei ollut aikanaan taustoja tutkittu,ei toki siihen aikaan ollut niin yleisiä nuo tutkimukset.Edistystähän se vain on,että on keinot karsia sairaat pois geeniperimästä,rodusta riipumatta.
Kaikki lääketiede on kehittynyt,myös eläimillä.Miksi ei voisi käyttää olemassaolevia keinoja välttääkseen eläinten kärsimyksiä?
Koira todellakin kärsii kun on paha lonkkavika,oli sitten seropi,tai rotukoira.
onko koira terve ei eläinlääkäreitä tarvittaisi juuri ollenkaan. Koira verrataan kuluttasuojassa tavarakauppaan. Niissä ovat myös voimassa olevat säännöt. Tavaralla pitää olla laatua. Kasvattaja pystyy ainoastaan näyttämään sen laadun tutkituilla vanhemmilla. Se ei ole kenenkään peloittelua vaan vastuunkantoa. Vastuuta mitä saattaa maailmaan. Sanot olemattomilla ongelmilla. Jos sokeus, luustosairaudet tai muut perinnölliset viat ovat mielestäsi olemattomia, niin en kyllä ole samaa mieltä kanssasi. mielestäni rehellisyyden pitäisi jo vihdoin kuulua koirakauppaan. Meiltä ei ole yksikään jättäny pentua ostamasta, siitä syystä että kättelyssä kerron rotua vaivaavista vioista, ja kasvattajien vastustavan niitä tutkimuksilla.
Samoja vikoja on myös seropeilla. Tämä on ainoa tapa kasvattajan esim. pystyvän näyttämään toteen, kun kauppasopimukseen kirjataan nämä sairaudet, että ostaja on ollut niistä tietoinen, jotta myös hänen ostamallaan pennullaan on mahdollisuus saada joku niistä.
ja se että ostajat ovat valveutuneita ja osaavat kysyä myyjiltä, ei ole mitään peloittelua. Vaan rehellisyyttä myyjiltä ostajia kohtaan. Jos koira on terve upeaa. Mutta sen terveyden vuoksi kannattaa nähdä vaivaa ja sen vaivan pystyvät vain näkemään kasvattajat rajoittamalla materiaalia, eli raakaamalla ei terveet pois siitoksesta.
Vaikka olisit 100v ja elämäsi olisit ollut koirien kanssa tekemisissä, niin et kyllä siltikään päällepäin niitä mahdollisia vikoja näe, tosin joitain poikkeuksia lukuunottamatta (esim.sydänvika)!
Eikä kukaan ole pelotellut ketään, eikä varsinkaan millään olemattomilla ongelmilla! Asioita on vain tuotu esiin sellaisina, kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Seropeissa on yhdistettyinä monasti useampaakin rotua ja kaikkien niiden yhtälönä saattaa syntyä todella sairas jälkeläinen, jos ei niitä seropejakin tutkita samoin kuin puhtaat. Usein kehuskellaan sillä, että siksi on hommattu seropi, kun se on saatu niin paljon halvemmalla. Totuus on kuitenkin se, että siitä voi tulla monin verroin kalliimpi kuin puhtaasta, jos sattuu saada sen sairaan pennun! Ja koska se on halvalla saatu, niin ei myöskään haluta tuhlata rahaa sen kalliisiin hoitoihin ja tuolloin se sitten lähteekin kiertoon milloin minkäkin syyn vuoksi!
Ja HUOM nyt puhutaan KOIRISTA ja niiden mahdollisista sairauksista, jotka tulevan ilmi vain ja ainoastaan niiden tutkimisiin pätevöityneiden ell. toimesta! Ei siis puhuta seropeista ja puhtaista erikseen, vaan niistä yhdessä, ymmärrätkö?
niin uutta verta rotuun itsekin ajattelin jo tuota aikaisempaa kirjoittaessa noita kaukomaita, mutta tarvitsisiko se mahdollinen koira sitten olla sieltä tuotuna se valio yksilö, koska siinähän piilee juuri se vaara, että on jo paljon jalostettu ja näin ollen ne perintötekijät ovat vahvoja ja kun sitä sitten täällä käytetään jalostukseen niin siinä ei mene kauan kun taas on koiria joilla on yhteinen nimittäjä. Siinä on yksi asia mihin olisi hyvä saada jotain muutosta sen suhteen, että käytettäisiin harkitusti ja rajatusti koiraa jalostukseen, kuten itse mainitsit kasvatistasi. Tietenkin se on jo selvää jos tuo koiran niin varmaan siinä kasvattaja ajattelee, siitä saatua hyötyä ja haluaa mahdollisesti maksimoida sen. Selvästi kun näitä koiria alettu tutkimaan niin on samalla myös sokeasti luotettu siihen, että kun koira on kerran terve niin eihän se voi niitä sairauksia mukanaan kantaa, kuitenkin täytyisi muistaa, että niillä on ne samat geenit. Tuolla kun vähän käy lukemassa eri koira roduista niin semmoinen asia pistää silmään kun on rotuja ja näistä eri "muunnoksia" niin sieltä löytää puhtaasti semmoisia koiria joita ei pitäisi ollenkaan jalostaa, mutta se on vain tietyllä tapaa rajoitettu, vaikka tiedetään mitä tulee jos on x x=sairaskoira. Sitten vielä tuosta näyttely hommasta niin silläkin voitaisiin vaikuttaa siihen, että kasvattajat käyttäsivät noita keskiv.koiria, kun on sellaisia rotuja joilla pitää olla häntä,pää,korvat,jalat ja muutenkin koiran koko tietyssä suhteessa/asennossa ja jopa koiralla pitää olla tietty ilme niin siinä on menty mielestäni liian pitkälle, koska se aiheuttaa vaan sen, että pyritään löytämään näitä tämmöisiä koiria vaikka niistä ei ikinä tule identtisiä! Koira on kuitenkin hieno eläin ja onneksi luonto pitää huolen siitä että jokainen koira on yksilö. lopuksi:Tieto lisää tuskaa!
Miksi piti aloittaa uusi aihe, kun olisit voinut kirjoittaa aivan hyvin siihen mainitsemaasi ketjuunkin? Jos täällä joku vääntää, niin nimenomaan ne, jotka eivät osaa keskustella asiallisesti vaan kuvittelevat, että seropeja haukuttaisiin. Onko teillä seropien omistajat niin huono itsetunto, että sitä rakkautta seropiaan kohtaan pitää joka paikassa toitottaa? Kukaan ei epäile, etteikö seropit olisi kivoja ja rakastettuja koiria. Yritys on ollut keskustella teoreettisella tasolla terveydestä, mutta valitettavasti se ei kaikilta onnistu, vaan tullaan huutamaan, kuinka oma koira on paras vaikka onkin seropi. Jäitä hattuun ihmiset, älkää ottako kaikkea niin henkilökohtaisesti.
En ottanut tuota henkilökohtaisesti, mutta sanon vaan, että vaikka olenkin seropin omistaja (eka koira) pidän kaikkia koiria tasa-arvoisina. :) Mielestäni koiran vanhempien tarkistuttaminen on aina parempi asia, mutta esim. rokotukset, madotukset, eläinlääkärin tarkistukset ja pennun yleiskunto ovat tärkeämpiä. Meidän pennun vanhempia ei tietääkseni kuvattu yms. (vanhemmat: bologna ja spanieli) Se olisi ollut varmempaa, mutta iän myötä nähdään olisko ollu tarpeellista..
Joitain rotuja on jalostettu niin paljon, että koirilla saattaa esiintyä enemmän jotain tiettyä sairautta. esim. saksanpaimenkoiran selkää on jalostettu paljon. Tämä ei välttämättä silti tarkoita, että rotukoirat ovat sairaampia kuin seropit. Ovathan seropitkin rotukoirien risteytyksiä!! Itse en ole minkään rodun/sekarotuisen puolella.
Tietääkseni Bolognesiä ei juuri kuvata lonkista, mutta polvet tarkastetaan. Spanielista en tiedä muuta kuin ainakin silmät peilataan kuten edelliselläkin. Kääpiökoiria harvoin kuvataan lonkista joskin sekin olisi aika tarpeellista, mutta ei ole ollenkaan niin paha kuin suuremmilla ja painavimmalla roduilla jos lonkat ovat sairaat.
Meilläkin on ollut kaksi koko aikana joilla oli pahemman asteen lonkkavika nivelrikkoineen. Toinen eli lähes 15-vuotiaaksi ja toinen lähes 18-vuotiaaksi. Lonkat alkoivat vaivata vasta myöhemmällä iällä ja eräs luontaistuote auttoi aika paljon. Joten pitkä ikäinen varmaan on omasikin.
juu, kiitos tiedoistasi :) itse en noita asioita pahemmin tiennyt
kirjoittaa mihin haluaa, eikö? Olen pahoillani jos sain sinut noin tuohduksiin. Teoreettisellä tasolla vois sanoa, että keskusteluissa vaan hyvin helposti leimataan tutkimattomat seropit joksikin aikapommiksi, joista ei seuraa muuta kuin ongelmia, yleensä rotuihmisten puolelta näitä kommentteja tulee. Ja rakkauttani seropiani kohtaan toitotan oikein mielelläni niinkuin varmaan kaikki koiranomistajat.
vaan se rakkaus ei kuitenkaan eliminoi niitä mahdollisia sairauksia, eikä niistä kärsivää koiraa hoideta pelkästään rakkaudella! Ja kyllä, tutkimattomat koirat joita pennutukseen käytetään, ovat aina aikapommeja...enemmin tai myöhemmin!
älä nyt jaksa tommosta soopaa.
Eikö tuollainen kiusan teko ole aika lapsellista touhua? Tottakai tutkimattomat koirat ovat varsinainen aikapommi. Sen sanoo jo järkikin ja myös sen ,että loppujenlopuksi harva ihminen lukuunottamatta tuotantolaitoksia, joissa muutenkaan asiat eivät ole hyvin haluaa tehdä tai tuottaa sairaita koiria tietentahtoen. Olemme sentään niin eläinrakkaita, jotta emme todellakaan tahallaan aiheuttaisi kipua koirilemme tai kasvateillemme.
Kai se on minunkin työnnettävä tänne sekaan... =)
Mitä noihin ulospäin "näkyviin" ongelmiin vaikkapa niissä lonkissa tulee, niin kerrottakoon eräs melko mielenkiintoinen juttu. Omalla dobberilla ei ikimaailmassa ollut mitään ongelmaa tai vikaa, nyt 13-vuotias. Ei oltu kuvattu kun "ei näyttänyt kipeeltä eikä valittanut" Tosi pahat lonkat on nyt eikä meinaa enää pystyssä pysyä, vahvoja lääkkeitä syö. Jos ongelma olisi tajuttu ajoissa ja osattu kuvauttaa, olisi tilanteeseen osattu varautua paljon paremmin ja kuuri aloittaa ennen tilanteen pääsyä näin pahaksi. Sitten noutaja. Sen menoa katsellessa esnimmäisen ikävuoden aikana niin minä kuin sata asiantuntijaa olimme varmoja, että pakko olla tosi pahat lonkat. Meni miten sattui ja kompuroi, nukkumisen jälkeen ihan jäykkänä takalisto jne. Sitten kuviin ja tadaa, tosi hyvät on lonkat. Muutakaan vikaa ei ollut, ainoastaan suuren koiran kasvukipuja ja vammakävelyä. Nyt se on sitten ihan "normaali".
Käyttäkäähän nyt sitä maalaisjärkeä ihmiset. Uskon, että tuo väite (sekarotuiset ovat terveempiä) menee samaan sarjaan muiden vanhankansan uskomusten kanssa. Ennen sairaat koirat vietiin saunan taa ja PAM! Samoin ne, joilla ei ollut riittävästi viettejä metsästykseen. Nykyään nuo ongelmat pyritään estämään, sallikaamme se ja tutkituttakaamme koirat.
pitääkö tämä nyt oikein rautalangasta vääntää?
TÄTÄ TARKOITIN:
-Koirien tutkiminen ok
-Myös sekarotuinen tutkimaton koira voi olla ihan terve, onko näin?
-Ja mikä aikapommi sellainen seropi on, joka elää elämänsä terveenä ja jolla ei ole tarkoitus tehdä pentuja koskaan?
Ehkä en osaa pistää ajatuksiani sanoiksi niin hyvin kuin haluaisin,mutta kertaan vielä. En ole koirien tutkimista vastaan, en vain haluaisi, että yleistetään kaikki seropit johonkin ongelmaluokkaan kuuluviksi vain siksi, ettei niitä ole tutkittu. Omalta osaltani lopetan keskustelun tähän. No hard feelings.
varmaan osa sen suvusta tutkittuja. Eikö. Minäkään en osaa oikein laittaa sanoja ettei tulisi väärinkäsityksiä. Tarkoitan lähinnä noita koiria joita kuitenkin käytetään jalostukseen, niin niiden tutkimusten tärkeyttä.
Ja olenhan kasvattajana tosi iloinen ja kiitollinen siitä, mitä useammat koirieni jälkeläiset, tai samaa sukulinjaa olevia kuvattaisiin, sillä se tieto olisi hyvinkin tärkeää, varsinkin pitkällä tähtäimellä. Vaikka omalta osaltani kyse onkin kääpiörodusta, niin Dysplasiaa niilläkin vain on.
mahtoi olla soopaa?
Vaikkapa tuo kohta jossa mainitset tutkimattomien olevan aina aikapommeja. Tutkimatonkin voi olla terve vai luuletko tutkimusten parantavan kaikki sairaudet ja viat?
Olipa koirat tutkittuja tai ei, niin tsäkä-juttu pysyykö terveenä, kuvaamaton ja peilaamaton saattaa elää pitkän ja terveen elämän myöskin-ja päinvastoin.
kuvaamiselle vois pitää sitä että piilevät viat löytyy niin aikaisin että ennen koiralle tulevia tosi kovia kipuja voidaan aloittaa oikea ehkäisevä hoito.
Pennutus ei todellakaan ole tutkimuksille ainoa syy.
Kun koiralla on esim.paha lonkkavika niin sillä on tosi kovat kivut,on halvaantumisriski ym.
Kun se koira-ystävä kuvataan 1,5-2 vuotiaana nähdään onko syytä hoitaa koiraa eri tavalla kuin tervettä lemmikkiä.
Etkö sinäkään ymmärtänyt asian pointtia?
Kyllä se vain kaikkien harmiksi edelleenkin niin on, että kaikki ne koirat (niin seropit kuin puhtaatkin) joita käytetään pennutuksiin ilman tutkimuksia, ovat niitä aikapommeja ENNEN PITKÄÄ!
Se mahdollinen sairaus kun ei tosiaankaan kaikilta osin näy ulospäin, vaikka kuka sanoisi mitä tahansa. Ja kun noita tutkimattomia ns. terveitä koiria sitten pennutetaan ja sitä samaa jatketaan taas edelleen niiden tutkimattomilla pennuilla jne, niin kyllä jossain vaiheessa se pommi posahtaa ja kuka siitä sitten kantaa vastuun?
Harvat vain ajattelevat näin. Itsekkin olen vain tarkkana ja seuraan tilastoja, ainoastaan pennutuksien vuoksi. Kääpiöllä Dysplasia alkaa vaivaa vasta vanhuusiällä, niin että se on kivuliasta, Patella taas kiusaa aikaisessa vaiheessa, ja Legg Perthes iskee jo pentuaikana siinä 6-10 kuukauden ikäisenä.
Aika vaikeaa on saada kasvattien omistajatkin tutkituttamaan koiransa, varsinkin kun menevät vain kavereiksi kotiin. Tutkimukset ovat kaiken lisäksi aika hintavia, mutta ne tulokset arvokkaita. Aika vähän prosenttuaalisesti lemmikkien omistajat kuitenkin kuvauttavat niitä lemmikkejään. Kuitenkin niistä tutkimuksista olisi kaikille hyötyä, ennenkaikkea rodulle.
vaikka lupasinkin jo poistua keskustelusta. Hyvä sakemanni ja tina, onpa mukava huomata ,että täällä on myös laajakatseisimpia ihmisiä, kuten te. Noita vouhottajia kyllä riittää liiankin kanssa. Kiitos ja lämmintä kesää koiruuksien kanssa.
Mielestäni koiran terveys ei ole milloinkaan mitään vouhottamista!!
Hengitä välillä! Nimittely on kyllä vähän epärelevanttia, vaikka olisitkin eri mieltä.
pakko myöntää, että nimittelyt vois jättää pois, sorry. mutta tällä palstalla näkee kyllä paljon pahempaakin tekstiä, kiroilua, idiootiksi haukkumista jne. joten mielestäni olin vielä aika kiltti. Ja kyllähän tuo uma intoutuu saarnaamaan aika usein.
etkö sinä vieläkään tajua ettei totuus ja velvollisuus ole saarnaamista. Ellei ihminen omaa vastuuntuntoa ja ennenkaikkea vastuunkantoa, pitäisi kaikkien vältellä sellaista ihmistä ainakin koiran pennun kasvattajana/kaupittelijana.
en ole tainnut kertoa taustaa, tälle ehdottomuudelleni terveys asioista.
Pitkän säästämisen jälkeen silloin aikoinaan kun olin vielä todella nuori ja rahasta enemmän kuin tiukkaa sain ostettua rodustani vihdoin ja viimein unelmieni hyväsukuisen ja erinomaisen ulkomuodon omaavan nartun. Alkoi todellinen opiskelu rodustani ja tiedon janoni oli loppumaton. Melkein jumaloin kasvattajaa joka koiran minulle myi. Näyttely menestys oli loistava, ja silloin ei mitään tiedetty luusto tai muista vioista. Aikoinaan astutin sitten narttuni. Heti ensimmäiseen pentueeseen iski Legg Calve Perthes kauniiseen uros pentuun. Omistaja oli laillani nuori nainen ja pääsimme sopuun. Vein koiran leikattavaksi eläinlääketieteellisen korkeakouluun. Yövyin pennun emän kasvattajan luona ja yhdessä ihmeteltiin mikä tällainen sairaus on ja he ilmoittivat silmät kirkkaina etteivät koskaan olleet moisesta kuulleetkaan.
Silloin en tiennyt, että viereisessä huoneessa jossa nukuin, oli toinen pieni koira juuri toipumassa samaisesta leikkauksesta. No koira leikattiin ja sattumaa toki. Aika kului. Tehtiin toinen pentue, eri uroksella ja taas sama juttu.
Silloin sain tietää ihmeellistä kautta että näitä juttuja on paljon juuri kunnioittamani kasvattajan linjoissa. Luottamus meni kerta rysäyksellä
Silloin päätin etten koskaan milloinkaan anna kenenkään ,joka minulta koiran ostaa pettyä yhtä paljon.
Jos minulle olisi kerrottu näistä jutuista, niin en olisi tuntenut itseäni niin loukatuksi ja petetyksi.
Siksi varmaan olen harmittavainen kun näistä asioista juttelen ja paasaan.
Hyvää kesän jatkoa sinulle ihmettelijä
ps. eivät ne minunkaan kasvattini aina niin täydellisiä ole, mutta pennun ostajat tietävät mitä voivat saada.
Täytyy kyllä näin sivusta sanoa, että vaikka olen joissain asioissa vähäsen eri linjoilla kuin sinä ja Issu, niin tämänkin kirjoituksesi perusteella kyllä kunnioitan ehdottomuuttanne ajaa tärkeää asiaa. Olisipa enemmän kaltaisianne kasvattajia.
tuo lämmitti tällaisen vanhan kääpiötantan sydäntä salaisinta sopukkaa myöten.
Hölömö!
Ainoakaan kuvatuista koiristamme ei ole vielä tähän päivään mennessä kuollut syöpään! Ja jos tuollaisen väitteen heittää, niin kyllä sen myöskin pitäisi osata perustella, joten annahan nyt niitä perusteluja!
Ootko ikinä IRONIASTA kuullu?
milloin on ironian paikka ja milloin ei? Sekään kun ei sovi käytettäväksi ihan joka paikkaan!