Olenko ainoa, jolla on ihan kauhea gynekologikammo? Tiedän että vaikuttaa järjettömältä, mutta en vain tiedä mitään vastenmielisempää ja kiusallisempaa tilannetta, enkä ole edes mikään murrosikäinen enää vaan ihan aikuinen. Olen käynyt ko. paikassa vain kerran, ja tiedän että olisi taas aika mennä, mutta en vain pysty edes tilaamaan aikaa. Koko ajatuskin puistattaa ja aiheuttaa lähes pakokauhun, vaikka yrittäisin kuinka ajatella, että kyse on omasta terveydestä ja sen huoltamisesta.
Onkelma
Gynekammo
101084
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mikä siinä nyt niin kammoksuttaa ? Työtään nekin vaan tekevät. Eikö ole sinulle itsellesikin mukavaa, kun olet käynyt gynellä ja tiedät, että kaikki on ok ?!
Hyvin monella naisella on gynekammo. Jopa niin, että eivät käy moisella lekurilla ollenkaan! Tiedän monia 35 tai vanhempiakin naisia, jotka järjestelmällisesti kieltäytyvät jopa kunnan tarjoamista terveystarkastuksista kammonsa vuoksi!
Eli et ole yksin! kaiken a & o on omasta mielestäni kivan lääkärin löytäminen, sellaisen jonka luo voit mennä ilman, että se alapään sörkkiminen on ensimmäisenä mielessä! ( siis sinulla ).
Muista myös, että gyne ammattikunta on nähnyt kaiken: hyvässä ja pahassa! Mitään mitä sinulla on jalkojesi välissä, ei lääkäriä hetkauta! Kukaan ei tee tätä työtä sen vuoksi, että saa tiirailla naisia, vaan siksi että erikoistumisalana gynekologia on monipuolinen ja haastava. Raskaudet, synnytykset, keskeytykset, ehkäisy, hormonikorvaushoito, monenlaista kuuluu naistentautienlääkäreille!
Kukaan gyne ei halua vahingoittaa naisia vaan pyrkii työssään auttamaan ongelmissa.
Gynekologinen tutkimus on tärkeä osa käyntiä; jos se kovasti jännittää niin käy vaikka rohkaisuryypyllä ennen tai kokeile käsikauppavalmiste valeriaanaa rauhoittamaan. Myös asiasta kertominen auttaa kummasti, gynelle siis!
Kun olet ekan kerran käynyt sillä kivalla lääkärillä, ei seuraava kerta ole ollenkaan niin paha.
Voit myös sanoa, että lääkäri käyttäisi mahdollisimman pieniä instrumentteja ja voit pyytää vaikka ystävän mukaan. Sekään ei olisi mitään uutta! Yleensä silloin tilanne menee helposti huumorin puolelle!
Tsemppiä!
Minä tuossa aikasemmin kirjoittelin aivan samoisa tunnelmissa. Sain kirjeen että mentävä oisi mutta pelkkä ajatuskin saa fyysiset oireet tulemaan päälle. Nyt kun olen yli viikon tätä ajatellut on alavatsani ruvennut särkemään, kuin alitajunnallisesti sanoisi että siellä on syöpä vähintään, jos en tutkimuksiin mene. En aijo mennä. Ehkä yksityiselle, mutta en arvauskeskukseen. En ole vaan saanut mitään hintatietoja, ja olen kuitenkin vaan kotihoidontuella eikä siitä maksella mitään satoja euroja :( Toivon että olisi joku gyne joka hoitaisi juuri meidänlaisia tapauksia, hänelle uskaltaisin mennä.
Hyvä tietää, etten ole ainut. Ja totta näissä muissakin vastauksissa puhutaan, olen jopa joskus harkinnut sitä, että menen vastaanotolle suoraan baarista ;) Kaikki sanoivat minulle, että kun yhden (ensimmäisen) kerran käyn lääkärillä, huomaan miten turhaa pelkoni on ollut. Mutta nytpä sitä vasta kammoankin, enkä haluaisi mitenkää, en niin mitenkään mennä aukomaan niin henkilökohtaisia paikkojani KENELLEKÄÄN.
Kutsuttakoon sitä lapsellisuudeksi tai miksi vai, vaikka kolmikymppinen olenkin.
Toisaalta tunnistan itsessäni myös tuon saman ahdistuksen, josta kerroit, fyysiset oireet, joita itsekin olen huomaavinani ja sitten panikoin. On tämä vaikeaa...
Jos uskaltaudut varaamaan aikaa gynelle, niin voit samalla tältä toimistotyöntekijältä vaivihkaa kysäistä hintoja. Omassa työpaikassani on todella erihintaisia lääkäreitä: yksi ottaa vaivaiset 40 euroa peruskäynnistä ja toinen repii rahat jopa papa-vastauksen postittamisesta! Yksityissektorilla kun lääkärit voivat itse määrätä hintansa!
Erikoistuva on aina hieman edullisempi kuin erikoislääkäri. Ja yleensä erikoistuvat ovat myös hieman hitaampia ( hyvässä mielessä ) ja kiireettömämpiä!
Voi, kun te uskaltautuisitte, se olisi niin tärkeää!
Peukkuja kaikille jännittäjille - ja oikeasti se ryypyllä käyminen ei ollut vitsi! Tiedän monia jotka niin tekevät ja aina itse "suosittelen" sitä kammoisille!
Se ryyppy voisi olla ihan hyvä juttu, mutta tämä on sen verran iso estoisuusuuskammo, että ryypyn pitäisi olla ainakin ämpärillinen, ennen kuin tehoaisi. Ja toisaalta ei oikein ympäripäissään viitsisi lääkärille mennä ;)
No joku ratkaisu tähän varmaan on pakko keksiä. En vain tosiaan tiedä mitä. Kiitos monista vihjeistä kuitenkin!
Olen 20-vuotias enkä ikinä käynyt gynellä.Olen syönyt pillereitä yli 3 vuotta.Eikö kuulostakin mahdottomalta? noh..aluksi sain pillerit epäsäännöllisiin kuukautisiin,joihin käytinkin niitä n.1 ja puoli vuotta.Silti lääkäri kirjoitti 3 kk myöhemmin ne raskauden ehkäisyyn eikä papa-koetta otettu koska olin neitsyt ja siitä voisi kuulemma jäädä jotain traumoja(näin siis lääkäri sanoi). Nyt,vaikka olenkin harrastanut seksiä kohta 2 vuotta,en ole käynyt tutkimuksissa.Reseptin olen saanut uusittua aina ilman lääkärillä käyntiä..
Yksi syy on että tällä pienellä paikkakunnalla ei ole gyneä,vaan äitiysneuvola ja sinne en vihtisi millään mennä.
Muutenkin gynellä käynti kauhistuttaa..oikeastaan se papa-koe.Pelkään kaikkia neuloja,nipistämisiä,vihlomisia,kirpaisuja...
Ja toinen mikä pelottaa on se että mitä jos papa-kokeessa näkyisinkin aste 3 tai jotain ja pitäisi mennä kolposkopiaan.Siihen en kykenisi ainakaan.
Minulla on ollut sama kumppani koko ajan ja hänkin ensikertalainen,joten tauteja ei voi olla ja lähes aina olemme käyttäneet myös kortsuja.En voi jotenkin luottaa pillereihin täysin..
Koko ajan siirrän ja siirrän menoa,vaikka tiedän että olisi hyvä käydä.Pelko vie voiton.
Papasta haluaisin sen verran kirjoittaa, kun niitä itse työkseni otan, että siinä ei nipistetä, eikä napsaista mitään paloja. Irtosolunäyte kun on papan toinen nimi niin se kertoo jo paljon; limakalvon pintakerrosta vain "hipsutellaan" puulastalla sen verran että irtoaa solukkoa. Soluharjalla ( pehmeä ja ripsivärin harjaan verrattava ) otetaan kohdunkaulakanavasta soluja. Jotkut naiset tuntevat tämän, toiset eivät huomaakaan.
Papassa käytettäviä ankannokka-instrumentteja on montaa eri kokoa, jos hurjasti jännittää, niin sano hoitsulle / lääkärille, että käyttää virgoa. Se on pienin.
Ja nyt kaikki kammoiset kimpassa tilaamaan aikoja! Kivampaa siellä on kuin hammaslääkärillä ;)
gynelle menoa.
Itse olin 35v. ensimmäisen kerran ja mun myoomat oli kasvaneet jo (oireettomina) niin isoiksi että nyt (1 1/2 v.) olen ollut jo kohdunpoistossa. Jos olisin aikoinaan parikymppisenä mennyt, olisin varmaan päässyt myooman poistolla.
En lapsia aikonut tehdäkkään ja nythän elämä on tosi helppoo ilman kuukautisia yms. mutta kuitenkin harmittaa kun en tajunnut mennä aikoinaan.
Mulla kammo gynelle vaan suureni mitä vanhemmaksi tulin, ja sen ekan kerran toteutus oli tosi kynnys. Mutta kun alavatsaa rupes särkeen oikein tosissaan niin oli pakko mennä.
Että tämmöinen "sairaskertomus".
Jotain tällaista aina pelkäänkin. Pelkään, mitä sieltä voi löytyä, ja jo ajatuskin saa tärisemään. Sen lisäksi kun on estynyt muutenkin, esimerkiksi uimahallin pukuhuoneessakaan en haluaisi vaihtaa vaatteita muiden ihmisten näkyvillä...Puhumattakaan siitä, että menen kirkkaisiin valoihin levittelemään itseäni toisen ihmisen kasvojen eteen!