Mieheni pitää lypsykarjatilaa eteläisessä Suomessa. Tila ei tullut miehelleni mitenkään tavallisella sukupolvenvaihdoksella vaan pakkohuutokaupan kautta. Mieheni isä joi tilan siihen jamaan.
Mieheni oli 18-vuotias kun pakkohuutokauppa pidettiin. Mieheni täti osti tilasta silloin noin 3/4 ja mieheni 1/4, velkarahalla tietenkin. Sittemmin täti lahjoitti miehelleni osan ja nyt he omistavat tilan puoliksi.
Täti ei asu tilalla eikä käy kuin ehkä kuusi kertaa vuodessa haukkumakäynnillä. Pakkohuutokaupan jälkeen mieheni isä jäi tilalle mieheni kanssa. Äiti oli lähtenyt jo vuosia sitten.
Mieheni on vähän nynny. Ei hänellä omanikäisiä kaverita ole. Koko nuoruutensa tämä kohta 30-vuotias mies on passannut juoppoa isäänsä ja kylän muita juoppoja. Hänen kotinsa on ollut kuin kestikievari. Ja isänsä esittää vieläkin olevansa isäntä talossa, vaikka ei ole muuta kuin surkea renkipoika.
Sitten tulin minä, suvun mielestä viallinen nainen. Mieheni silti päätti olla kanssani. Muutimme yhteen. Tämä on ollut yhtä helvettiä. Appiukko on haukkunut minua ja puhunut valheita selän takana. Ja valitettavasti kaikki uskovat juuri noihin valheisiin. Eikä mieheni, se nynny, ole minua mitenkään puolustanut.
Eilen tämä täti sitten tuli haukkumakierrokselle. "Olen kuullut, että täällä ei tehdä ruokaa eikä siivota". Muuta ei sanonut, ei edes tervehtinyt. Tutki kyllä vammainen ilme naamallaan joka paikan. Meinasin piestä hänet siihen paikkaan, mutta hillitsin itseni. Sanoin hänelle, että veljesi kärysi ratista mieheni autolla, jonka oli ottanut ilman lupaa ja vielä kaiken lisäksi sai siihen näkyvää vahinkoa aikaiseksi. Eikö sillä ole väliä? Eikö sillä ole väliä, että mieheltäni on menossa tuhansia ellei kymmeniä tuhansia euroja ulosottoon kun hän maksaa juopon isänsä viinoja, tupakkoja ja Tallinnanmatkoja. Eikö sillä ole väliä, että mieheni kodissa istuvat ja makaavat päivittäin juopot, varsinkin kun mieheni ei juo eikä polta. Eikö sillä ole väliä, että kaikki tienestini ja säästöni ovat menneet tuon talouden ylläpitämiseen, tuhansia ja taas tuhansia euroja? Eikö sillä ole väliä, että mieheni ei ole saanut kuudessa vuodessa kuin puolet insinöörikoulusta käytyä, koska on yöt valvonut ja kuskannut juoppoja, päivät tehnyt tilan töitä. Eikö sillä ole väliä? Täti sanoin vain, että ne ovat teidän ongelmianne. Niin, meidän ongelmiamme, jotka johtuvat siitä, että tämä täti on päättänyt, että veljensä asuu kotitilallaan, kävi miten kävi. No harvoinpa on sama henkilö kahdesti juonut saman tilan.
No se pointtini... Tuntuu, että en enää voi pidätellä itseäni, tänään taidan piestä mieheni isän. Ei enää haittaa vaikka tulisi tuomio. Olen henkisesti aivan loppu.
Mieheni oli 18-vuotias kun pakkohuutokauppa pidettiin. Mieheni täti osti tilasta silloin noin 3/4 ja mieheni 1/4, velkarahalla tietenkin. Sittemmin täti lahjoitti miehelleni osan ja nyt he omistavat tilan puoliksi.
Täti ei asu tilalla eikä käy kuin ehkä kuusi kertaa vuodessa haukkumakäynnillä. Pakkohuutokaupan jälkeen mieheni isä jäi tilalle mieheni kanssa. Äiti oli lähtenyt jo vuosia sitten.
Mieheni on vähän nynny. Ei hänellä omanikäisiä kaverita ole. Koko nuoruutensa tämä kohta 30-vuotias mies on passannut juoppoa isäänsä ja kylän muita juoppoja. Hänen kotinsa on ollut kuin kestikievari. Ja isänsä esittää vieläkin olevansa isäntä talossa, vaikka ei ole muuta kuin surkea renkipoika.
Sitten tulin minä, suvun mielestä viallinen nainen. Mieheni silti päätti olla kanssani. Muutimme yhteen. Tämä on ollut yhtä helvettiä. Appiukko on haukkunut minua ja puhunut valheita selän takana. Ja valitettavasti kaikki uskovat juuri noihin valheisiin. Eikä mieheni, se nynny, ole minua mitenkään puolustanut.
Eilen tämä täti sitten tuli haukkumakierrokselle. "Olen kuullut, että täällä ei tehdä ruokaa eikä siivota". Muuta ei sanonut, ei edes tervehtinyt. Tutki kyllä vammainen ilme naamallaan joka paikan. Meinasin piestä hänet siihen paikkaan, mutta hillitsin itseni. Sanoin hänelle, että veljesi kärysi ratista mieheni autolla, jonka oli ottanut ilman lupaa ja vielä kaiken lisäksi sai siihen näkyvää vahinkoa aikaiseksi. Eikö sillä ole väliä? Eikö sillä ole väliä, että mieheltäni on menossa tuhansia ellei kymmeniä tuhansia euroja ulosottoon kun hän maksaa juopon isänsä viinoja, tupakkoja ja Tallinnanmatkoja. Eikö sillä ole väliä, että mieheni kodissa istuvat ja makaavat päivittäin juopot, varsinkin kun mieheni ei juo eikä polta. Eikö sillä ole väliä, että kaikki tienestini ja säästöni ovat menneet tuon talouden ylläpitämiseen, tuhansia ja taas tuhansia euroja? Eikö sillä ole väliä, että mieheni ei ole saanut kuudessa vuodessa kuin puolet insinöörikoulusta käytyä, koska on yöt valvonut ja kuskannut juoppoja, päivät tehnyt tilan töitä. Eikö sillä ole väliä? Täti sanoin vain, että ne ovat teidän ongelmianne. Niin, meidän ongelmiamme, jotka johtuvat siitä, että tämä täti on päättänyt, että veljensä asuu kotitilallaan, kävi miten kävi. No harvoinpa on sama henkilö kahdesti juonut saman tilan.
No se pointtini... Tuntuu, että en enää voi pidätellä itseäni, tänään taidan piestä mieheni isän. Ei enää haittaa vaikka tulisi tuomio. Olen henkisesti aivan loppu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jos pieksisit sen oman äijäsikin samalla kertaa! Jos vaikka ryhdistäytyisi.
Älä pilaa enempää elämääs,lähe menee hullusta suvusta!
Laita miehesi pakkotilanteeseen.Joko sinä jäät ja homma muuttuu tai sitten lähdet. Silloin näät mikä hänelle on tärkeintä.
Tiedän muutaman tilanteen maatilalla, jossa nuori-isäntä on joutunut valitsemaan äitinsä ja vaimonsa välillä. Aina on anoppi saanut muuttaa pois.
Toivottavasti löydät tyydyttävän ratkaisun ongelmaan. Puolison sukulaisten kanssa eläminen ei ole ikinä ongelmatonta. Tiedän sen, koska olen itse joutunut elämään mieheni vanhempien kanssa. Onneksi en enää.
Sinun vain täytyy tehdä ratkaisu !
Se on helppo vieraan sanoa mutta se on totuus.
Joko äijä muuttaa tapansa tai sitten lähdet , tiedät varmasti itsekin mutta se tunnustaninen itsellesi ja varsinkin sen toteuttasminen voi olla vaikeaa.
Vai haluatko tilanteen näin jatkuvan ?
Jos odotat että se muuttuu niin saat varmaan odottaa loppuelämäsi.
Elä omaa elämääsi sillä niitä on meillä vain yksi.
Minä etenisin niin että ottaisin kaikelta mahdolliselta puolueettomalta taholta tietoa ja apua. Eli poliisilta, sosiaalitoimistolta, kunnalliselta oikusaputoimistolta muutamia mainitakseni.
Jo tieto siitä että tilanne on ratkaistavissa tavalla tai toisella helpottaa kummasti. Olen itse aikoinaan ollut samantyyppisessä tilanteessa ja puhun kokemuksesta, meillä oli ongelmana mielenterveysongelmainen puolisoni ja häntä hyväkseen käyttävät juopot siipiveikot.
Kirjoituksestasi huokuu kyllä sinun vahvuutesi ja sen avulla jaksat paljon, mutta vahvakaan ei kestä kaikkea. Lähteminen ei ole aina paras ongelman ratkaisu keino vaikka sitä aina tuputetaan ratkaisuksi. Joku lakipykälä sullekin löytää ratkaisun tilanteeseen, eli parasta kai olisi jos juoppo appiukko muutttaisi muualle, ensin tilapäisesti ja ajan kuluessa pikkuhiljaa pysyvästi. Ota selvää juridiselta puolelta mitä sanoo kotirauhalaki, kyllä se sullekin kuuluu vaikka täti vallankäytöllään yrittää esittää muuta. Ja muista että juopolla on aina ns.mahdollistajia eli tässä tapauksessa helppo juoda kun talon hommat hoituu ja kyytikin järjestyy, eli juoppo käyttää itsekkäästi teitä hyväksi niin kauan kun alistutte siihen.
Meilläkin on maatila ja jotenkin kolahti sydämeen tuo sinun tarina.
Kyllä nuo em. tahot auttavat varmasti ja helpottavat ratkaisua oli se mikä tahansa, siitä vaan rohkeasti ilman häpeää käänny viranomaisten puoleeen ja esitä sitten faktat tädille ja appiukolle.
Kunnioitan sinua kun etsit jo nyt apua kirjoittamalla tänne ja tuskin oma mies sinusta haluaa luopu mistä se saisi parempaa emäntää tilalle, ei mistää.
Pärjäile!